Lomalla viimeinkin

...saa ottaa rennommin

Huomenna alkaa kauan odotettu parin viikon kesätauko yrittämisestä. Taukoa on vähän vaikea kutsua lomaksi, koska kyseessähän on itse maksettua vapaa-aikaa. Joka tapauksessa aion tuon vapaan viettää loman lailla vapaana kuin taivaan lintu. Tällä kertaa kalenterissa ei ole edes kellontarkkaa suunnitelmaa tai kilometrin pitkää tehtävälistaa vapaata vauhdittamassa.

Luvassa lukemista, kirjoittamista, liikkumista ja nukkumista

Tämän kesän rytmi on jotenkin erilainen edellisiin verrattuna. Ensinnäkin mitään pidempää reissua ei ole varattu tai suunniteltu. Pari viikkoa menee aika lailla fiiliksen mukaan taiteillen. Retketkin pysyvät pääasiassa oman maakunnan puolella.

Liike ei kuitenkaan lopu. Minulle on tärkeää, että lomalla tapahtuu jotain. On vaikeaa pysyä paikallaan, koska on tottunut tekemään käsillään koko ajan jotain. Ja jos jää paikalleen, alkaa helposti työstää työasioita mielessään. Onneksi oma työ on sentään sellaista, ettei se perässä juuri kulje. Lomalla tulee usein fiilis, että pitää tehdä nimenomaan niitä juttuja, joihin aika ei töissä ollessa riitä. Ja nykyisinhän arjessa aika ei riitä juuri mihinkään.

Tekemisellä taas ei ole niin suurta väliä. On yhtä mielekästä käydä kävelyllä uusilla reiteillä, kirjoittaa jotain vapaa-ajan juttuja tai sitten lukea kirjoja takapihalla. Kaikki tuo on sellaista, mitä ei työviikkojen aikana tee - ja siinä se loman juju on. Loma on aikaa, joka on ei-työtä. 

Univelkojen kuittausta

Helle pistää kovasti kampoihin uniprojektille. Keväältä ja alkukesästä on kertynyt melkoinen määrä univelkaa taas maksettavaksi. Liiallinen kiire, hektinen elämä ja ajanhallinnan kadottaminen vie yöunet. Nyt on onneksi pari viikkoa tasaista aikaa, jolloin saa lähes joka aamu nukkua myöhään ja mikä parasta - nukkua pitkät päiväunet. Kuumassa on vaan hiton vaikea nukkua. Onneksi sentään taloa saa viilennettyä ilmalämpöpumpulla - se on ihana keksintö näin kesällä. 

Olen henkeen ja vereen päiväuni-ihminen. Rakastan lyhyitä nokosia ja voisin vetää vaikka koulutuksia siitä, kuinka akut ladataan kesken työpäivän mikro-näppäsillä. Päiväunet on tekniikkalaji, jota harvat hallitsee. Siinä taiteillaan oikeanlaisen nukkumaanmenon, riittävän lyhyiden, mutta tarpeeksi pitkien unien sekä sen kanssa, että päiväunet otetaan riittävän vakavasti. Monet nimittäin kuvittelevat, että päiväunet on jotain kevyttä ja merkityksetöntä. Todellisuudessa päikkäreihin pitää valmistautua kuten yöuniin, mutta sprinttimielellä. Käytä aina peittoa, pimennä huone ja päätä nukahtaa hetkeksi syvään uneen.

Kirjakassissa sekalainen valikoima dekkareita ja elämänkertoja

Lukeminen kuuluu kesään. Onko parempaa kuin viettää takaterassilla hetki lukien kahvikuppi kourassa. Kerrankin on aikaa keskittyä johonkin kirjaan pidemmäksi aikaa kuin se normaali kymmenen minuutin pikaluku ennen kuin uni vie voiton. Olen ollut lukemisen suhteen luvattoman laiska koko alkuvuoden. Saldona ei liene kymmentä kirjaa enempää.

Rakkaus kirjoihin ei sammu koskaan. Painettu kirja on edelleen minun maailmassani hittituote, jota ei mikään ääni- tai e-kirja voi päihittää. Uskon painetun kirjan formaattiin. Olen koettanut kovaa vauhtia vähentää kirjojen ostamista, koska tila kirjahyllyssä on rajallinen ja kirjojen hävittäminen käy sielun päälle liikaa. Jotenkin tuntuu aina pahalta heittää pois kirja, jonka eteen kirjoittaja on tehnyt ison työn. Samaa mietin aina, kun näen kirjakaupan ale-laarissa jonkun hengenteoksia parilla eurolla. 

Lukeminen kevenee kesällä. On kivempaa lukea jotain, mihin ei tarvitse laittaa 110% fokusta. Parhaita ovat kesäiset dekkarit, joita voi ahmia yhden päivässä. Perinteisesti olenkin lukenut loma-aikaan lähes jokaisen Reijo Mäen Vares-dekkarin ja sen päälle vielä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjat. Niistä kun aloittaa, saa lukemiseen vauhtia. Sekä lukeminen että kirjoittaminen ovat kestävyyslajeja, joissa treenin merkitys on suuri. Lukeminen ruokkii lukemista samoin kuin kirjoittaminen ruokkii kirjoittamista.

Tämän kesän erikoisuus on Jerry Cotton. Muistin yksi päivä oman lapsuuteni ja valtavan Jerry Cotton -kokoelman, joka minulla oli ja joka taisi jossain muutos kadota keräyspaperiksi. Nyt toritin itselleni hyvän nipun Cottoneita, joilla aion aloittaa aamukahvin lomalla. Jerry Cottoneissa on hyvää 70-lukulaista naivismia ja aikaa, jolloin hyvät olivat hyviä ja pahat pahoja. Tänä päivänä moisia tekeleitä ei kukaan painaisi, mutta onneksi on tori ja sen tiskin alta löytyvät valikoimat.

Tietokirjapuolella jatkan tuttua muusikkoelämäkertojen viitoittamaa tietä. Pysyttelen vieläkin 80- ja 90-lukujen hard rock sankareissa. Tuo sukupolvi alkaa nyt olla siinä iässä, että kirjoittelevat elämänkertoja, koska on viime hetket muistaa mitään LSD:n huuruisesta elämästään. Kun mennään vuosikymmen eteenäpäin, on joukko varmasti jo harventunut ja elämäkerratkin ovat toisen käden tietoa. Siinä laatu kärsii, kun kertoja vaihtuu.

Noissa kirjoissa kiehtovat tarinat siitä, miten joku bändi, biisi tai levy on saanut alkunsa. Millaista yhtyeiden arki on kiertueella ollut sekä tietenkin se, miksi homma loppui. Yhteistä tuntuu olevan kaikille valtava viehtymys päihteisiin.

Rock-jumalien lisäksi tämän kesän minua kiinnostava hahmo on Björn Wahlroos. Hänestä on julkaistu useampi elämäkerta ja hahmo on jotenkin ristiriitaisen kiinnostava. Wahlroos on talouselämän tuntija, joka puhuu poikkeuksellisen suoraan ja jolla on myös varaa epäsuosittuihin mielipiteisiin. Talousasioissa totuus tuntuu monista aika pahalta. Lisäksi hänen tarinansa laman kourista rikkauksiin on Suomessa poikkeuksellinen, kuten on hänen omaisuutensa määräkin. 

Loman tavoitteena nähdä Olavinlinna, Simo Häyhä -museo sekä Heureka

Pari kesää sitten vierailimme Hämeenlinnassa ja viime kesänä Turun linnassa. On varmaan itsestään selvää, että tänä kesänä kohteeksi valikoituu Olavinlinna Savonlinnassa. Paikka on tuttu, sillä olen asunut jokusen vuoden Savonlinnassa, mutta itse linnaan en ole joutunut vuosikausiin. Nyt on ehkä aika päivittää tuokin.

Toinen lähimatkailukohde, jossa en ole ehtinyt koskaan käymään on Kollaa ja Simo Häyhä -museo Rautjärvellä. Tuohon samaan reissuun saa kätevästi ympättyä myös visiitin Rautjärven uudelle kirkolle sekä Hiitolanjoelle. Kaikki kun ovat käyntimatkan päässä toisistaan. Noiden ympärille saa rakennettua mukavan päiväretken. 

Kolmas "matkakohde" on Vantaan Heureka. Sielläkin olen kyllä käynyt, mutta edellisestä piipahduksesta on kulunut jo niin kauan, että varmaan paikka tuntuu ihan uudelta. Muuten museot saavat tältä kesältä jäädä rauhaan minun osalta. 

Toki käyntivaraa jää vielä noidenkin jälkeen. Lomaa ei ole koskaan fiksua suunnitella liian tiukaksi. Aina pitää olla varaa tehdä ex tempore -reissuja, päiväretkiä tai sitten vaikka pyöräretkiä johonkin lähikohteeseen. Suomessa on valtavasti nähtävää, eikä aina tarvitse lähteä sataa kilometriä kauemmas.

Loma on lomaa kelistä huolimatta

Olen aika lailla keli-ihminen. Alkukesän kylmä sää meinasi viedä hermot totaalisesti, kun kesä antoi odottaa itseään. Huomasin jopa salaa katselevani äkkilähtöjen aikatauluja ja hintoja. Mutta onneksi heinäkuu pelasti tilanteen. Viime päivien ihana helle on lähes kokonaan karkottanut pahan mielen kesäkuusta ja kesä alkaa maistua kesältä. 

Olen nyt ja aina helleihminen. Minulle sää ei voi olla liian kuuma eikä hellejakso liian pitkä. Minun akkuni latautuvat kesän lämmöstä ja kun syksy sekä talvi väistämättä tulevat esiin, on akkujen pakko olla piripinnassa aurinkoenergiaa. Sen vuoksi minun suustani ei koskaan kuule lausetta "sää on liian kuuma" tai "loppuisipa helle jo". Sen sijaan tutumpia ovat lauseet "syksy voisi tänä vuonna jäädä väliin" tai "kuka sitä lunta tarvitsee"

En toki väheksy pientä kesäsadetta. Mutta viikon kestävä yhtäjaksoinen monsuuni kyllä vie mieltä matalaksi. Silloin ei jaksa edes viihtyä sisällä kirjojen parissa nyhjäten. Mieli kaipaa ulos ja vanhat luut himoavat lämmintä. 

Mutta joka tapauksessa loma on lomaa säästä riippumatta. Tekemistä vapaille keksii kaikissa keleissä ja ajan saa kulumaan ilman, että tarvitsee vielä työkoneeseen tarttua. Yrittäjän elämähän on siitä jännää, että jos lomailu ei jostain syystä huvita, voi tehdä vaihtareita. Mennä pariksi päiväksi töihin ja pitää vapaita myöhemmin. Toivotaan, että tänä kesänä ei moiselle tarvetta ilmene. 

Helteistä heinäkuuta kaikille!!