Miesflunssan kourissa...

Flunssa, tuo miessukupuolen kryptoniitti pääsi yllättämään tällä viikolla ja ottikin kunnon puolinelsonin koko ukosta. Miehethän eivät yksinkertaisesti osaa sairastaa. Kun flunssa iskee, niin siitä on leikki todellakin kaukana. Kuumeen ylittäessä maagisen 37 asteen rajan, mies alkaa kirjoittaa testamenttiaan ja mielessään hyvästelee lapset sekä vaimon. Koko maailma pysähtyy ensimmäiseen aivastukseen. Monesti on kysytty, voisivatko miehet synnyttää - ihan tasa-arvon nimessä. Vastaus on helppo - eivät voisi.

Tämähän on todella kummallista, kun ajatellaan, että samat miehet kuitenkin sotivat pitkiä sotia ja ovat valmiita haastamaan muita aseet kourassa. Saksakin olisi voittanut koko toisen maailmansodan lähettämällä ihan normaalin syysflunssan itärajan yli. Sitten germaanit olisivat odottaneet Posivilit kourassa rajalla, että vastapuoli tulee räkäiset nenäliinat kädessä antautumaan, kun eivät vaan jaksa sotia kuumeessa ja vaihtavat vapauden flunssalääkkeeseen.

Minulla tämän syksyn tauti oli sitä pahinta lajia - siis sitä, joka ei nosta kuumetta, jolloin on pakko saatella itsensä töihin suorittamaan veronmaksajan velvollisuudet työnantajaa kohtaan. Ja voin muuten sanoa, että harvoin kahdeksan tuntia töissä tuntuu kahdeksalta vuodelta Siperiassa - tämä viikko oli yhtä suurta gulagia. Omaan kuitenkin vanhan aikaisen työmoraalin, jolloin töistä ei olla pois ennen kuin lääkäri liputtaa varikolle.

Paras tauti on se, jossa lähtee taju kokonaan ja vaivut flunssan aiheuttamaan koomaan vaikkapa viikoksi. Sitten heräisit autuaana ja levänneenä - ja ennen kaikkea terveenä! Ainoa, mikä harmittaisi on se, että jäi näkemättä Blind spotin uusin jakso...

Miehillehän sairasloma tarkoittaa sitä, että sitä lomaa on ihan kaikista älyllisistä toiminnoista, lukuunottamatta velvollisuutta valvoa television tarjonnan säädyllisyyttä. Nainen sen sijaan on kahdella jalalla kävelevä ihme. Silloin kun nais-sairastajalla on kaikki raajat tallella (tai ainakin toinen terve käsi), niin hän pystyy hoitamaan kotityöt sekä lasten asiat vielä kohtalaisessa kuumeessa. Vatsataudissakin nainen ajelee oksennusämpäri sylissä lapset harkjoituksiin ja ajoittaa pienen Siwan reissun oksennusten väliin. Mies ilmoittaa tyynesti, että nyt ei pysty - kuolkaa te nälkään, kun minut vie tämä espanjalainen.

Sairastaminen on samanlaista välineurheilua kuin muutkin. Tällä kertaa vaimoni hoivasi minua hankkimalla talouteen mentolilla maustettuja nenäliinoja. Ajatus on mahtava ja niissä liinoissa oli tosi yty tuoksu, mutta yksi ajatus meni minusta pieleen. Se mentolihan toimii silloin, kun sitä vedetään henkeen ja tunnetusti niistämisessä se ilmanliike on toiseen suuntaan. Vai pitikö sen liinan läpi ensin hengitellä sisään ja sitten niistää (koska jos teit toisinpäin, niin mentolin sijasta tuoksui räkä...)

Nyt on kaikki kuitenkin jo menossa parempaan suuntaan. Enää ovat jäljellä sankaritarinat, joita kerrotaan kahvipöydässä.