Arkipyhien summapeli

Kuva luotu tekoälyn avustuksella

 

Piti ihan tarkistaa, etten tosiaan ole ennen kirjoittanut mitään arkipyhistä ja niiden aiheuttamasta taktikoinnista työelämässä. Eilenhän vietettiin itsenäisyyspäivää, joka harmillisesti osui tänä vuonna lauantaille antamatta siis ylimääräistä vapaapäivää kaikille palkkatyön raskauttamille. Omaa juhlarauhaani asia ei haitannut, vaan osasin katsoa perinteiset tuntemattomatsotilaat sekä kättelyt aivan normaalisti. 

Arkipyhällä tarkoitetaan sunnuntain ulkopuolista pyhäpäivää, joka on lakisääteinen vapaapäivä. Osuessaan arkipäivälle, heitetään kyseisinä päivinä työrukkaset nurkkaan, pakataan hiirimatto rullalle ja pysytään kotona. Tämä siis vain kuukausipalkkaisille lomarahahuorille. Vuorotyöläisille arkipyhä tarkoittaa sitä, että töitä tehdään niin kuin muinakin päivinä, mutta liksaa nostetaan päivästä ja työstä riippuen kaksin- tai jopa kolminkertaisena. Kun kuukausipalkkaiset kyttäävät mahdollisimman montaa vapaata, odottavat vuorotyöläiset mahdollisia rahapäiviä.

Ja sitten meille yrittäjille...no meille jokainen päivä on potentiaalinen työpäivä. Palkkaa saa silloin kun tekee töitä, eikä yhdestäkään sunnuntaista taida asiakkaat tuplaa maksaa, vaikka anoisi. Mutta toisaalta, eipähän tarvitse jämäpäivien lomista tapella naapuriloosin Riitan kanssa. 

Kuva luotu tekoälyn avustuksella

Kiinteät ja liikkuvat vapaat

Arkipyhät voi jakaa kahteen kategoriaan. Osa niistä on varustettu kiinteällä päivämäärällä ja ne osuvat siten vuosittain eri viikonpäiville. Näiden päivien tarjoamat lisälomapäivät ovat aina tulevan vuoden kuumin puheenaihe aina näin joulukuussa, kun vanhaa vuotta aletaan tallettaa mullan alle. Ei ole vuotta, jolloin iltapäivälehdet - nuo journalismin laskisangot - eivät tekisi juttua, montako vapaata tulevana vuonna meille suodaan. Nykyisille uusavuttomille on jopa tehty valmiiksi laskukaavoja, monellako vuosilomapäivällä voit maksimoida omat lomasi. 

Eniten vuoden vapaisiin vaikuttaa joulu. Kun jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä osuvat arkipäiville, nostetaan monissa kodeissa maljaa. Ja jos vielä käy niin, että joulun pyhät jatkuvat suoraan viikonlopulla, on monilla hymyssä pitelemistä. Juuri näin on tänä vuonna. Aatto on keskiviikko, joten keskiviikosta perjantaihin saamme viettää arkipyhiä ja siitä jatketaan sitten kalenterivapailla.

Joulun pyhien lisäksi liikkuvia arkipyhiä ovat uuden vuoden päivä (1.1.), loppiainen (6.1.), vappu (1.5.) sekä itsenäisyyspäivä (6.12.). Eli parhaimmillaan voi vuodessa olla (vain teoriassa) seitsemän työpäivää vähemmän kuin kaikkein heikoimmassa tapauksessa. Ei taida olla vuotta, jolloin kaikki arkipyhät osuvat joko viikonlopulle tai toisaalta arkipäiville.

Liikkuvat arkipyhät on sidottu viikonpäivään ja niiden päivämäärä vaihtelee vuosittain. Ne ovat siis arkipyhien pohjakassa, joista vapaa kilahtaa tilille joka vuosi. Tällaisia päiviä ovat pääsiäisen pitkäperjantai (yllättäen aina perjantai), toinen pääsiäispäivä (maanantai), Helatorstai (surpise, aina torstai) sekä juhannusaatto (perjantai). 

Kuva luotu tekoälyn avustuksella

Työpaikkojen pelikenttä - montako vapaata ja kuinka saan lomia pidennettyä

Työpaikoilla arkipyhät aiheuttavat kuhinaa joka vuosi. Tärkein tieto tammikuussa on, kuinka monta päivää lyhyempi vuosityöaika tulevana vuonna saadaan. Eli montako arkivapaata kalenteri meille suo. Jos arkipyhät osuvat pääosin viikonlopulle, tehdään enemmän töitä ja vietetään nihkeämmin vapaata - ja ollaan masentuneita. Mutta taas työnantajan näkökulmasta tuottavuus nousee. Joku siis voittaa aina. 

Toinen taktinen pelikenttä on se, kuinka arkipyhien oheen saa ujutettua vuosilomapäiviä niin, että oman vapaansa saa maksimoitua mahdollisimman pienellä vuosilomamäärällä. Tähän on jokaisella työpaikalla syntynyt oikea koulukunta. Vuoden alussa sama porukka käy merkitsemässä omat lomansa "alustavasti" arkipyhien yhteyteen, koska "vahingossa" sattuivat varaamaan Lanzaroten loman kyseiselle viikolle. Ja hitaat sekä kuuliaiset nuolevat näppejään ja polttavat vuosilomansa täysiin viikkoihin. Myöntäkää pois, tekin tunnette ainakin yhden tällaisen lomataktikon?

Onneksi lomajärjestelmissä on tasa-arvo päässyt puremaan viime vuosina ja yhä useammalla työpaikalla lomat sekä vapaat kiertävät jollain sumeaan logiikkaan perustuvalla järjestelyllä. Niinpä ei naapuriloosin Riittakaan saa aina omittua helatorstain jälkeistä perjantaita vapaaksi, eikä pidennettyä sekä pääsiäistä että joululomaa tynkäviikkojen kautta. 

Kuva luotu tekoälyn avustuksella

Arkipyhät ovat kirkkopyhiä

Arkipyhien ja erilaisten palkallisten vapaapäivien määrä vaihtelee eri maiden välillä erittäin paljon. Vapaapäivien määrä on riippuvainen kulttuurista, uskonnosta tai jopa valtiomuodosta. Suomessakin iso osa arkipyhistä tulee kirkon kautta. Jo pelkästään joulu ja pääsiäinen ovat puhtaasti kirkollisia pyhiä ja luterilaisen kirkkovuoden kaksi pääjuhlaa. Sen lisäksi saamme kiittää kirkkoa myös helatorstaista ja loppiaisesta. 

Tämä on sinällään merkityksellistä, kun meidän siteemme itse kirkkoon heikkenee vuosi vuodelta. Kirkosta erotaan kilpaa verosäästöjen takia ja koko laitosta tunnutaan pitävän muinaisjäänteenä. Me siis haluamme kyllä pitää kristilliset vapaat, mutta muuten olemme valmiita unohtamaan kirkon ja jopa väheksymään sen tarjoamaa perustehtävää ja apua. Ehkä olisikin paikallaan mennä reilun pelin kautta ja kirkkovapaista saisivat nauttia vain kirkkoon kuuluvat? Loput voivat sitten viettää vappua, juhannusta ja itsenäisyyspäivää - jos ne sattuvat osumaan arkipäivälle.

Arkipyhät vaikuttavat normaaliin elämään melko vähän

Ennen arkipyhien aikaan Suomi seisahtui. Kaupat pidettiin kiinni ja baareihin ei päässyt. Muistan itsekin monta kertaa odottaneeni Tapaninpäivää Joensuussa. Joulunpyhiksi useimmat muualla asuvat entiset joensuulaiset palasivat kotikonnuille, mutta baarit pidettiin kiinni jouluaattona ja joulupäivänä. Sitten kun juottolan ovet avattiin tapanina, oli kansaa koolla sankoin joukoin.

Arkipyhät saisivat edelleen pysäyttää kaupat ja bisneselämän. Pieni tasoittuminen, pakollinen rauhoittuminen ja seesteisyys tekisivät hyvää aika monelle. Ymmärrän totta kai, että arkipyhät myös työllistävät esim. kaupan osa-aikaisia ja kaupan palveluita tarvitsevat muun muassa vuorotyöläiset. Mutta kyllä kai aikuinen ihminen kykenee varautumaan sen verran, ettei nälkään kuole, jos ruokakauppa pistää ovet säppiin päiväksi tai vaikka kahdeksi. Kaupat kuitenkin kulkevat toiseen suuntaan. Ovia pidetään auki läpi vuorokauden, eikä kukaan pidä putiikkia kiinni sunnuntaisin, koska pelkää myynnin lipuvan naapuriin. 

Kun arkipyhät ovat normaaleja päiviä, mutta ilman työtä, eivät ne juuri sen juhlavammalta tunnu kuin muukaan arki. Arkipyhä käytetäänkin usein shoppailuun tai kaupoissa kiertelyyn, kun ei fiksumpaakaan tekemistä ole. Siitä toki kiittävät kauppiaat, mutta onko sunnuntai-ostosten voima niin suuri, että se kuittaa pois kaksinkertaiset palkkakulut? 

Arkipyhät ja tynkäviikot vapailla

Kuten alussa totesin, yrittäjälle jokainen päivä on potentiaalinen työpäivä. Tai oikeastaan - jokainen päivä on potentiaalinen palkaton lomapäivä. Itse koetan aina maksimoida vapaat arkipyhien ympäriltä. Sitä ei pystynyt monesti palkkatöissä tekemään. Helatorstain jälkeistä "helaperjantaita" en tee koskaan ja joulun sekä pääsiäisen ympärille koetan rakennella pidempiä vapaita, jos kassa vain antaa myöten.

Tänä vuonna suorastaan repäisen. Aloitan joululoman 23. tiistaina iltavuoron jälkeen ja pitelen vapaita aina loppiaiseen saakka. Itsellä on sellainen olo, että töitä on tullut tehtyä tämän vuoden tarpeiksi jo riittävästi ja vapaat maistuvat tavallista paremmalta. Toivon mukaan kirjaprojektista kuuluisi vuoden loppuun mennessä jo jotain uutisia, niin pääsisin sitäkin mahdollisesti jatkamaan eteenpäin. Ja kesällä vietetyn kahden viikon loman jälkeen en ole paljon syksyllä ylimääräisiä vapaita pitänytkään. Ehkä olen joululomani ansainnut.

Kuva luotu tekoälyn avustuksella

Kehitysehdotuksia arkipyhiin

Muuttaisin hieman vapaapäivien dynamiikkaa meikäläisessä kalenterivuodessa. Itse arkipyhien määrä on melko lailla maksimi. Mutta dynamiikka on vähän turhan rikkonainen.

Jos aloitetaan vuoden alusta, niin uudenvuodenpäivä saa tietenkin olla paikallaan. Sitä tuskin pystyisi mitenkään kehittämään. Mutta heti loppiaisesta tekisin aina perjantain, jotta siitä saisi jokaiselle vuodelle yhden pitkän viikonlopun. 

Helatorstain siirtäisin aina automaattisesti perjantaiksi, koska siitä nykyisestä jämäperjantaista tulee vaan turhaa sotkua ja riitaa. Jos arkipyhä olisi perjantai, saisivat kaikki nauttia pitkästä viikonlopusta. 

Minun suurin närästyksen aiheeni on se, että kesälomakauden jälkeen meillä on liian pitkä syksy vailla yhtään arkipyhää. Juhannuksesta seuraava mahdollinen arkivapaa on vasta itsenäisyyspäivä (koska pyhäinpäiväkin on siirretty aikojen saatossa lauantaille). Tuohon pitkän syksyn valottomaan aikaan kaipaisi jonkun katkon, joka piristäisi mieltä. Voisiko vaikka syyspäivän tasauksesta tai mikkelinpäivästä tehdä "valon päivän"?

Joulusta voisi tehdä myös samalla tavalla liikkuvan kuin pääsiäisestä. Totta kai lisääntyvät kiinteät vapaat näkyisivät tuottavuudessa, mutta toisaalta taas vuodesta tulisi ennustettavampi, jos vapaapäivien ja työpäivien suhde olisi aina vakio.