Kuntavaalien jälkilöylyt

 

Kerrankin pikkuvaaleiksi tituleeratuissa kuntavaaleissa oli hyvää draaman kaarta ja mielenkiintoisia tapahtumia läpi illan. Tulos oli toki ennalta-arvattava, mutta skaala yllätti ilmeisesti sekä voittajat että häviäjät. Demareiden voitto oli joka puolella ennustettu, samoin kuin Perussuomalaisten tappio. Itseäni yllätti toisaalta se, kuinka syvälle persut lopulta kyykkäsivät ja samoin se, kuinka vasemmalle oikealta laidalta livenneet äänet levisivät. Kansa ei opi, mutta joka vaaleissa se kyllä rankaisee.

Kokoomus piti edelleen pintansa

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa taisin ennustaa, niin Kokoomus piti pintansa erittäin hyvin. Uskollinen äänestäjäkunta, ilmoitetun linjan mukainen toiminta sekä ennen kaikkea kilpimies Perussuomalaiset saivat aikaan sen, että Kokoomus ei suinkaan hävinnyt vaaleja. Sen kannatus nousi edellisistä vaaleista ja suhteessa hallitusvastuuseen tulos oli vähintään kiitettävä. Kokoomus tuntuu olevan teflonpintainen pikku huvijahti, joka selviää kaikista myrskyistä kuin onnenkantamoisten kautta kolhuitta ja uppoamatta. 

Oma pohdinta asiasta on se, että Kokoomus on pitänyt ne puheet, jotka se ennen eduskuntavaaleja lupasikin. Orpo sanoi suoraan, että jos vastuuta annetaan, niin leikkuri heiluu ja yhteisillä rahoilla mellastaminen loppuu. Perussuomalaisten viesti eduskuntavaalien alla oli ehkä toisenlainen tai se käsitettiin eri tavalla. Leikkuripuheet jätetiin marginaaliin ja keskityttiin omiin ydinasioihin (ehdokkaiden henkilökohtainen urpoilu ja kärkevä maahamuuttopolitiikka). Sitten kun salkkujaossa käteen vielä aseteltiin valtionvarainministerin salkku, oli pakko tehdä niin kuin isoveli Kokoomus sanelee. Riikka Purran joukoilla onkin nyt vakava mietinnän paikka, miten kurssi saataisiin pelastettua täydelliseltä hukkumiselta seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä. 

Kokoomus luultavasti porskuttaa vaalikauden loppuun valitsemallaan linjalla. Näiden vaalien tulos kertoi selväsanaisesti, että sen valitsema tukistuslinja on omien kannattajien mieleen - ja muiden kannattajista ei noilla prosenteilla tarvitse olla huolissaan. Perussuomalaisten tappio ei heilauta Kokoomuksen valitsemaa linjaa mihinkään suuntaan. Kilpimiehen kohtalo on perinteisesti jäädä hommista nalkkiin ja pelastaa päämiehen kasvot. Purran ja Perussuomalaisten ainoa pakotie olisi purkaa hallitusyhteistyö ja lähteä omille teilleen. Sellaista ei Suomessa ole tähän saakka vielä yksikään puolue tainnut minun elinaikanani tehdä, mutta kertakos se olisi ensimmäinenkin. Itse en tähän valintaan usko - luulen, että hallitusvastuu on persuille sen verran kunniakysymys, ettei siitä luovuta, vaikka vähän nenään sattuukin. Mutta mikäli mitään ei tehdä, on seuraavissa isoissa vaaleissa lopputuloksena valitettavasti paluu pienpuolueiden marginaaliryhmään.

Vasemmiston rekyylivoitto

Kauhistunut kansa siirtyi piirun vasemmalle, kun leikkauslistojen kangistamat sormet äänestivät Demarit selkeään vaalivoittoon. Punainen vaara ulottui jopa Helsingin porteille, missä Demarit uhkasivat vielä vaali-illan kuluessa Kokoomuksen 50-vuotista piikkipaikkaa. Lopulta ero jäi hiuksenhienosti vielä rajan oikealle (asteikolla vasen-oikea, ei muuten) puolelle.

Antti Lindtmanin oli vaikea pidätellä tyytyväisyyttään ja mikäs oli paistatellessa, kun luvut äänestäjien muutoshalukkuudesta olivat melko selkeät. Jo vaali-iltana puheenjohtaja ilmoitti intoa puhkuen, että hanskat otetaan käteen heti huomenna ja töitä käydään tekemään. 

Tässä piileekin vaalivoiton vaarallisuus. Kun demarit ottavat noin selkeän vastuunkantajan roolin, odottavat äänestäjät myös sitä, että nyt tapahtuu. Se ei ole mikään helppo tehtävä, kun talouden realiteetit eivät muutu ja valtakunnan ruoria pyörittää edelleen oikeistohallitus. Tässä taloudellisessa tilanteessa hoitovajeen korjaaminen ja vuotavan kuntatalouden paikkaus on erittäin haastava tehtävä.

Mikäli kävisi niin, että demareiden paikallistason rynnistys jää piippuun ja hoitojonojen lyheneminen ei toteudukaan, on seuraavissa eduskuntavaaleissa maksun paikka. Vaikka kuntavaalit ja eduskuntavaalit ovat kaksi eri tason mittelöä, ne rinnastuvat äänestäjien keskuudessa samojen toimijoiden pelikentäksi. Se taas näkyy vaaliuurnilla aina seuraavissa vaaleissa rekyyli-ilmiönä - aivan kuten nyt kuntavaaleissa. Vasemmiston voitto oli selkeä rekyyli oikeistolaista politiikkaa vastaan. Kansa toivoi muutosta ja äänesti sen puolesta.

Virhearvioni - Keskusta ja äärivasemmisto

Aikuinen mies myöntää virheensä. En osannut aavistaa, että Keskusta tulee menestymään kuntavaaleissa noin hyvin kuin loppulukemat näyttävät. Ehkä Keskustan uusi nousu alkaa siitä, että siitä tuleekin vaihtoehto vaihtoehdottomille. Antti Kaikkosen kasvoilta paistoi vaali-iltana vapautuneisuus ja jääkiekkotermein hänen selästään putosi iso apina. Keskusta selkeästi löysi näissä vaaleissa uutta äänestäjäkuntaa. Vanhoilla tukialueilla jalansijat säilyivät ennallaan, mutta myös uusia alueita peiteltiin vihreään verkaan. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on selkeästi nähtävissä erilainen maakuntien Suomi.

Toinen virheeni koski vasemmistoa. Ajattelin, että äärivasemmisto jäisi näissä vaaleissa pimentoon, mutta kävikin niin, että äärioikealta kimmottiinkin aivan toiseen ääripäähän ja tukeuduttiin vasemmistoon. Siitä en anna periksi, että ylikorostunut hyvinvointiyhteiskunta ja muiden rahoilla eläminen ovat aatesuuntana vanhentuneita, mutta kannattajansa se tuntuu kuitenkin löytävän. Etenkin Helsingin seudulla vasureilla on hedelmällinen maaperä kannattajilleen. Vasemmistoliitto on toista kertaa peräkkäin löytänyt keulakuvaksi uskottavan ja kannattajiin vetoavan puheenjohtajan, joka omalla persoonallaan luo kannatuspohjaa. Peliä pitää osata pelata sen omilla säännöillä. 

Suhteellinen vaalitapa on demokratian irvikuva

Kuntavaalien äänestysprosentti ylitti vielä hiuksenhienosti 50% ollen lopulta 54,2%. Viidenkymmenen prosentin rajaa voidaan pitää alarajana sille, että demokratian katsotaan toteutuvan. Mikäli äänestäjiä on alle puolet äänioikeutetuista, päättää vähemmistö silloin enemmistön asioista ja demokratian toiminta valtajärjestelmänä on epäuskottava.

Äänestysprosentti on joka tapauksessa liian pieni, etteikö sen sisälle mahtuisi kyseenalaisia lopputuloksia. Pienissä kunnissa valtuustopaikkaan riitti niin pieni äänimäärä, ettei sitä voida edes pitää kannatuksena, vaan pikemminkin kaverisuhteena. Jos valtuustoon pääsee alle kymmenellä äänellä, ei paikan eteen ole juuri töitä tarvinnut tehdä.

Vaalilistoille ei ole juuri tunkua viime vaaleissa ollut. Nytkin moni puolue ajoi vajaalla listalla siitä yksinkertaisesta syystä, ettei halukkaita ehdokkaita ollut tarpeeksi. Politiikan epäkiinnostavuus ei taas ole puolueiden ongelma. Suurempi ongelma ehkä on vaihtoehdottomuus. Moni äänestäjä ei koe suuria puolueita omikseen, vaan kaipaisi pienempiä, paikallisia liikkeitä. Tällaisten liikkeiden menestyksestä oli näissäkin vaaleissa merkkejä.

Imatralla nähtiin vaaleissa erikoinen ilmiö, joka johtui alhaisen äänestysprosentin ja suhteellisen vaalitavan aiheuttamasta vinoumasta. Vihreiden ykkösehdokas keräsi taakseen niin laajan äänestäjäkunnan, että saman listan häntäpäästä ponnistettiin valtuustoon alle 10 äänellä. Ja vielä niin, että koko listan edustajat pääsivät sisään, eikä varaedustajia enää löytynyt.

Jos Imatran kokoisen kaupungin valtuustoon mennään alle kymmenellä äänellä, on kyse arpapelistä tai satunnaisotannasta, eikä demokraattisesta vaalista. Tämä kuvastaa erittäin hyvin sitä, kuinka hölmö ja tähän aikaan sopimaton järjestelmä suhteellinen vaalitapa on. Se johtaa siihen, että puolueet etsivät listoille kärkiehdokkaita keräämään suuren äänisaaliin, joka sitten vetää perässään myös heikommin ääniä kerääviä ehdokkaita. Ja kun etsitään keulakuvaa, ei välttämättä etsitä pätevintä, vaan tilanteeseen sopivinta ehdokasta. Ei ole ihme, että isoissa kaupungeissa puolueiden vaalilistoilla nähdään koko ajan enemmän julkkisehdokkaita, joiden ansiot ehdokkuuteen piilevät aivan muissa asioissa kuin halussa vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon.

Kuntavaalit, jotka eduskuntavaaleja vähemmän ovat puoluevaalit, voisi irrottaa suhteellisesta vaalitavasta kokonaan. Paremmin kansan tahtoa kuvaisi suora vaali, jossa eniten ääniä kerännyt ehdokas on ykkönen ja toiseksi eniten ääniä saanut on kakkonen. Tämä antaisi nykyistä paremmat menestymisen mahdollisuudet suurten puolueiden ulkopuolelta tuleville liikkeille. Lisäksi se muuttaisi päätöksenteon painopistettä puolueryhmiltä yksilöiden suuntaan. Suorassa vaalissa kabinettipeli pienenisi ja kansanvalta toteutuisi paremmin. 

Mutta ennen kaikkea suora vaali torjuisi demokratian vääristymät, jotka syntyvät silloin, kun äänestäjäkunta on inaktiivista ja äänet keskittyvät yhdelle pääehdokkaalle. En pidä Imatran vaalitulosta mitenkään sen mukaisena, mikä on äänestyksen henki. Sääntöjä siinä kyllä noudatettiin, mutta säännötkin voivat joskus olla väärässä. 

Politiikka on muutenkin murroksen edessä. Jotta demokratia toteutuu rehellisemmin, tarvitaan lisää äänestäjiä. Jotta saadaan lisää äänestäjiä, tarvitaan lisää vaihtoehtoja. Vaalien lopputuloksen pitäisi kuvastaa alueen populaatiota mahdollisimman tarkasti. Nyt kun vaikuttaminen kanavoituu vanhoihin suurpuoleisiin, jää kansan kuva hieman haaleaksi. Vanhojen puolueiden rinnalle kaivataan selkeästi uusia vaihtoehtoja, jotka toisivat mukanaan sekä innostuneita ehdokkaita että myös heitä kannattavia äänestäjiä. Nykyisellä vaalitavalla tuo ei tule toteutumaan.

Mitä tapahtuu vaalien jälkeen?

Tuskin mitään radikaalia. Valitettavasti vaalit eivät muuttaneet maan taloustilannetta mihinkään suuntaan. Edes voittajapuolueiden takataskuun tuskin vaalivoiton myötä tuli aiempaa enemmän käyttövaraa. Ja kun samalla tyhjällä kukkarolla joudutaan keksimään ratkaisut vuosia kasvaneisiin ongelmiin, on turha odottaa enää taikatemppuja. En usko vasemmistovaltaisen kuntapäättäjien joukon keksivän mitään mullistavaa ratkaisua vuotavaan kuntakukkaroon. Nollaa on mahdotonta jakaa monella eri tavalla. 

Totta kai luotan siihen, että kun kuntapäättäjien joukossa on uusia kasvoja, syntyisi myös uusia ideoita kunnan elinvoiman kasvattamiseen. Kuten jos viimeksi kirjoitin, on valtuustoilla merkittävä asema oman alueen elinvoiman ja menestyksen luomisessa ja siihen tarvitaan aktiivisia ja tuloksentekoon halukkaita joukkuepelaajia. 

Onnittelut kaikille valituille!