Tää on niille jotka ei jouluta

 

Kuva Pixabay - Larry_Humanborn

Ensinnäkin hyvää talvipäivän seisausta ihan jokaiselle! Tänä vuonna pimeän ajan taittumista on odotettu taatusti enemmän kuin jotain kusista jouluaattoa. Tässä päivässä on toivoa, lupaus paremmasta ja selkeästi suunta valoa kohti. Me selvittiin tästä, vaikka aurinkoa ei ole näkynyt päiviin, eikä taida näkyäkään ennen kevätpäivän tasausta.

Viimeiset viikot on joka puolella Suomea vietetty kaamos-simulaattorissa. Jos Lapissa eläminen tuntuisi oikeasti tältä, niin ei tule meidän Tonista kausityöntekijää Leville, vaikka rahaa saisi vuolla hirsiseinän kyljestä. Tuskin kestäisi pää tai maksa sellaista synkkyyttä.

Olo on kroonisen väsynyt, vetämätön ja ajoittain jopa toivoton. Pimeys painaa päälle niin, että haaveilen kolmen kuukauden talviunista, joiden aikana tämä eurooppalaisittainkin elinkelvoton ajanjakso jäisi taakse. Heräilisin jostain kapselista siihen, että auringonsäteet pistäisivät silmiin ilmanvaihtoräppänän kapeasta rakosesta. Ja siitä sitten pihkatapin poistamisen kautta keväisille laitumille.

Jos modernien aikojen Kristoffer Kolumbus tai Amerigo Vespucci tömähtäisi linjalaivallaan ensimmäistä kertaa Hangon rantakalliolle marraskuisessa pimeydessä keskellä räntäsadetta ja kohtaisi riemusta ratkeavat syys-suomalaiset, hän kääntäisi laivan keulan nopeasti takaisin kohti etelää ja raportoisi kuninkaalleen, että ei ole pohjoisilla mailla mitään valloituskelpoista tai edes asumiskelpoista peltoalaa. 

Mutta valitus seis ja asiaan....

Kuva Pixabay - KlausHausmann

Niille, joiden kuusessa ei pala kynttilät, eikä lahjapaperi rapise

Tänään kirjoitan yhteiskuntamme hyljeksityille, pilkatuille ja syrjityille. Kirjoitan niille, joiden olemassaolosta ei kirjoiteta hesarissa, eikä kohuta Seiskassa. Sanat kohdistuvat heille, jotka joutuvat peittelemään omaa minuuttaan ihmisjoukossa ja valehtelemaan, että hekin nauttivat joulusta. Kyllä - tämä on teille joulunvihaajat.

Niin uskomattomalta kuin se voi kuulostaakin, eivät kaikki odota loppuvuoden kaoottista ostoshelvettiä tai sitä saatanallista pakkojouluttamista, joka alkaa heti juhannuksen jälkeen lahjalistojen keräämisellä ja sillä, että valtakunnan laadukkaimmalta lihakauppiaalta valitaan syöttösika, jonka kyljestä vuollaan vuosisadan kinkku - potkalla totta kai!

Edelleen joulua kuitenkin pidetään kaikkien juhlana - ja juhlittava on, vaikka itku silmässä. Paasataan joulutunnelmasta, joka syntyy siitä, että jonotat toppatakin selkämys hiestä märkänä Tokmannin kassajonossa puoli tuntia vuoden lahjalelu, sata kiloa suklaata ja neljäsataa kuusenkoristetta ostoskärryssä. Kainalossa on hienhajua peittämässä muutama hyasintti, jotka sitten hymyssä suin pudotetaan sukulaisille ja naapureille kuin Yhdysvaltain täsmäohjukset Syyriassa. 

Verrattuna sisaruksiinsa, pääsiäiseen ja juhannukseen, on joulu todellinen posh. Juhannus on vähään tyytyväinen esikoinen - sille riittää, kun tarjolla on grillimakkaraa, kotimaista keskiolutta ja nuotio, jossa saa polttaa Pekka-sedän soutuveneen (entisen tai nykyisen, mitenkä vaan). Johannes Kastaja ei liikoja pyydä - hän jopa sallii oman juhlansa lomassa pakanalliset taikojen teot ja kaurapellossa alastomana pyörimiset.

Pääsiäinen taas on se arkipyhien keskimmäinen. Siinä juhlitaan ihmiskunnan ensimmäisen julkkis-saarnaajan ja toisinajattelin murhaa. Se on totisempi ja vakavampi juhla, vaikka sitä vietetään keväällä, kun elämä hymyilee (ainakin tähän murhaavaan marraskuuhun verrattuna). Mutta sekään ei vaadi niitä saatanallisia monen kuukauden esivalmisteluja, joissa koti ja sen ihmiset vedetään olympiamaratoonarin lailla kisakuntoon. Pääsiäiselle riittää lammas, vasu mämmiä ja suklaamunat. That´s it.

Mutta entäpä joulu - juhlapäivien kuopus, huomiohupakko. Se alkaa puhua itsestään vuosi vuodelta aikaisemmin. Kun kesän lomakausi on ohi, tuodaan salaa kauppojen varastoista ensimmäiset suklaarasiat näytille. Syyskuussa mainokset huutavat joulun hittilahjoja, jotka varmasti on myyty loppuun jo ennen lokakuuta - vaatimattomat kaksi kuukautta ennen h-hetkeä. Marraskuun alussa homma ryöstäytyy täysin käsistä. Hyllyväli ja laiva kerrallaan täyttyvät kynttilöistä, kalentereista, koristeista, vaatteista (ne paidat - yök!) ja sitten viimein - aivan - niistä joululauluista, joita et voi välttää mitenkään, vaikka haluaisit. Radiokanava toisensa jälkeen lopettaa korvien armahtamisen oikealla musiikilla ja survoo korvakäytävistä väkisin sisään Whamia ja Whitney Houstonia. 

Viikko ennen joulua kaikki ihmiset työntävät itse itsensä kauppakeskuksiin kuin eläimet Nooan arkkiin pareittain. Lahjalistat ovat niin pitkiä, että lyhimmät kompastuvat niihin. Parhaista lahjoista tapellaan, joskus jopa nyrkein ja potkuin. Ja jos alat ostohommiin vasta loppusuoralla, jää sinulle ainoastaan Ilkka Remeksen uutuus tai Reino Lehväslaihon tuhannes tarina talvisodasta. Aivan oikein - joka vuoden myydyimmät teokset. Siis mattimyöhäsiä riittää.

Kuva Pixabay - ErikaWittlieb

Kuinka joku voi muka vihata joulua?!

Helposti. Joulun hyötysuhde on millä tahansa mittarilla mitattuna surkea. Se vaatii aikaa, rahaa, energiaa sekä kaikkia inhimillisiä voimavaroja yli kenen tahansa kapasiteetin. Jouluaaton suurta spektaakkelia varten käytetään satoja tunteja aikaa, tuhansia euroja rahaa ja miljoonia kilometrejä ihmispinnaa. Koska on joulu, pitää siivota, vaihtaa verhot, matot, tapetit ja lattiat. Koska juhlitaan, pitää hankkia ruokaa, jolla ruokkisi Hannibalin armeijan - elefantteineen. Ja koska on lapsia, pitää ostaa lahoja kolme kertaa joulukuun palkan verran. Kenen mielestä tämä on edelleen älykästä toimintaa?

Joulussa ärsyttää sen överiys. Siihen hukattu energiamäärä on tolkuton (uskomatonta, mutta totta, kuuntelen tätä kirjoittaessani Mouhouksen biisiä "Vittu mitä paskaa" :D ). Ja överiys on pahempaa, kun suhteuttaa sen vuoden ajankohtaan sekä nykyiseen elämänrytmiin. Pelkkä työelämä ajaa suurimman osan ihmisistä aivan finaaliin kiireellään ja suoranaisella kaoottisuudellaan. Sitten nämä raunioksi piiskatut ihmisenjämät suorittavat elämänsä lisäksi pari kuukautta aktiivista joulua. Tähän päälle suorituskertoimena tänäkin vuonna vallinnut kahden kuukauden tauoton valottomuus. Aurinko on viimeksi nähty joskus syyskuun puolessavälissä - ja silloinkin vain televisiossa. Kun energiaa ei ole edes elää, miten joku jaksaa vielä jouluttaa?!

Olisi eri asia, jos joulu kestäisi koko joulukuun. Jos kinkunpaistopäivä olisi joulukuun ensimmäinen ja koko joulukuu vedettäisiin sikaa eri muodoissaan. Tai jos lahjakampanja olisi monen viikon mittainen niin, että joka aamu saisit lahjoa ah niin kiitollista perhettäsi jollain pikku muistamisella. Tai jos joulu olisi yksi pitkä festivaali, jossa ihmiset kokoontuvat toreille ja turuille viettämään aikaa yhdessä. Olisi teemailtoja, joissa yhtenä väännettäisiin tortut ja toisena maisteltaisiin piparia. Mutta ei - joulun kaikki energia tähdätään yhteen iltaan, jonka aikana edellisten kuukausien työ muuntuu lihaksi ja vereksi. Osuiko lahja-arpajaisissa valinnat oikein ja paistuiko kinkku molemmilta kyljiltään sopivan mustaksi? Sattuiko somelierin hehkuttama punaviinin nahkaisuudellaan juuri imelletyn perunalaatikon kaveriksi? Montako kiloa suklaata saa ruuan päälle ahdettua, ettei juhlahousujen sivusauma anna periksi? Illalla kymmeneltä perheensä eteen kaikkensa antanut äiti nostaa hiljaa punaviinin lasin ja skoolaa itselleen - "tetelestai - se on täytetty". Ensi vuonna taas uudestaan.

Kuva Pixabay - Sunriseforever

Joulunvihaajat - minä kuulen teitä!

Te ette ole yksin. Joukossamme on monia, joiden mielestä jokavuotinen inhimillisten voimavarojen ja ihmisenergian tuhlaus on turhaa. Jokainen laskutaitoinen tajuaa, ettei joulunvietossa ole mitään järkeä. Kuten ei monessa muussakaan asiassa. Ja kysyville vastataan - ei joulua järjellä lasketa, vaan kukkarolla.

Joulua ei ole pakko kaikkien viettää. Se ei ole kansalaisvelvollisuus, kuten vaikka äänestäminen, josta siitäkin luistaa nykyisin jo puolet oikeutetuista. Joulua ei myöskään ole pakko vetää läpi Eetla-mummon aikaisten perinteiden mukaan. Jos kinkku ei maistu ja lanttu yököttää, voi tilata pizzaa tai syödä vaikka kalapuikkoja. Joulu tulkoon päälle roiskautetusta ketsuppiviirusta. 

Jos olet vähävarainen, väsynyt tai yksinäinen, skippaa joulu. Nauti yhteiskunnan suomista vapaapäivistä katsellen elokuvia ja rukoillen lunta maahan peittämään synkkyyttä. Älä osta viimeisillä rahoillasi pakollisia lahjoja niille, jotka eivät sitä arvosta, vaan osta itsellesi jotain kivaa, jolle voit hymyillä koko seuraavan vuoden. Kuluta rahat vaikka kalliiseen sampanjaan ja pukeudu itseksesi vaatekaapin kauneimpaan iltapukuun. Jos perinteet ei kiinnosta, luo omat.

Ja sinä - juuri sinä, joka olet valmiiksi uupunut työstä, elämästä ja pimeydestä. Älä käytä viimeisiä energianrippeitä siivoukseen, jonka merkitys on alle nollan. En ole elämäni viiteenkymmeneen vuoteen ollut keskustelussa, jossa muisteltaisiin menneiden vuosien siisteimpiä koteja tai posheimpia jouluverhoja. Saatikka hävetty, miten yhtenä vuonna ne tontut meni seinällä aivan vinoon ja kuusikin koristeltiin päin persettä. Joulu on markkinamiesten harha, johon ei ole pakko lähteä mukaan. 

Kuva Pixabay - GoranH

Harha, joka houkuttelee mukaansa

Joulun totuus on karannut alkuperäisestä niin, että Jeesusta tuskin muistaa kukaan - siitäkin huolimatta, että hänen ansiostaan meillä on vuoden pisimmät yhtenäiset vapaat lomien ulkopuolella. Menemme joulua kohti markkinavoimat edellä. Ostamme, koska meitä houkutellaan ja suorastaan pakotetaan siihen. Koristelemme, koska näemme tanskalaisittain sisustettuja joulukoteja läpi tiktokien ja pinterestien. Uskomme Jeesuksen sijaan siihen, että joulun tuo Coca-cola rekka. 

Uskon, että joulun kaoottisuus ja uuvuttava suorittaminen olisi selätettävissä. Ehkä överiyttä voisi hillitä paremmalla suunnitelulla JA toteuttamisella. Ja ehkä pienellä harkintakyvyllä (jonka pettämisen tunnustan itsekin joulun suhteen) suurinta suorittamista saisi pidettyä aisoissa. Rehellisesti - joulusiivous, jouluverhot ja psykoottisuuteen yltävä lahjahulluus ovat nykyisin aivan liikaa. Liikaa on myös se, että joulua aletaan työntää kuluttajien silmille jo ennen marraskuuta. Syynä on kauppojen sykli, jossa sesongit seuraavat toisiaan katkeamattomasti kuin maihinnousun aallot Normandian rannikolla -44. Kauppojen logiikkaa ei voi voittaa. Kun joulu puretaan hyllyistä pois, ovat seuraavan sesongin tuotteet oven takana odottamassa ja sitä seuraavat jo tilauksessa. Nykyinen yhteiskunta pyörii kulutuksen kautta. 

Kaipaisin jouluun enemmän sitä vanhaa kunnon Jeesusta ja vähemmän Coca-colaa (joka on tehnyt jopa joulupukista punanuttuisen). Ihmisten tulisi hyödyntää pitkät vapaat yhdessäoloon (sellaiseksi ei lasketa pariskuntien yhdessä tapahtuvaa jonottamista Tokmannin kassalla joulusesongin alla). Esimerkiksi simppelit jouluelokuvat ovat loistava tapa olla yhdessä. Juoni on niin ennalta-arvattava ja yksinkertainen, ettei puolen tunnin torkkuminen kesken elokuvan vie nautintoa mihinkään. Jouluelokuvaa katsellessa lepäävät silmät ja sielu - ne eivät vaadi minkäänlaista aivotoimintaa toimiakseen. 

Niin hassua kuin se onkin, olen itse muuttunut iän myötä enemmän jouluihmiseksi kuin ennen. En enää voi edes tunnustautua aidoksi ja puritaaniksi joulunvihaajaksi (pitkälti kahden jouluhullun tyttären ansiosta). Tosin joulun aikaan minulla ei ruokavastuita juuri olekaan, eikä oikeastaan muitakaan vastuita. Saan leikata kinkun, jonka valmistaa joku muu, avata punaviinin ja istua syömään. Elämäni on joulun aikana suorastaan rikollisen helppoa, enkä saisi valittaa mistään. Tänä vuonna maltan jopa olla tekemättä töitä joulunpyhinä ja vietän (yrittäjän matematiikalla) aivan liian pitkät vapaat. 

Voin rehellisesti tunnustaa olevani poikki. Pimeys syö kaiken elämänhalun ja krooninen väsymys käy sielun päälle vahvemmallakin. Hassua on se, että pimeys ei suinkaan saa nukkumaan paremmin, vaan päinvastoin. Kaipaan valoa, lunta ja jotain talvisempaa - normaalimpaa. Olen tehnyt koko vuoden noin ylipitkää työaikaa ja sen päälle kirjoittanut kokonaisen romaanin käsikirjoituksen, jota nyt koetan saada työnnettyä eteenpäin. Jopa meikä-mannekiinista siinä on tarpeeksi yksille kapeille harteille. Tästä johtuen en oikein tätä markkinavetoista joulu-uskontoa jaksa palvoa. 

Joulu on parhaimmillaan ihanaa aikaa. Se on sitä silloin, kun koko perhe on samassa paikassa. Se on sitä, kun ei ole kiire, eikä pakko suorittaa. Se on hienoa iltaisella hautausmaalla, jossa palaa satoja kynttilöitä tai ulkona pakkasessa, kun mustalla taivaalla näkyy satoja kirkkaita tähtiä ja hengitys nousee höyrynä kohti korkeuksia. 

Nauttikaa ihmiset joulusta, mutta tehkää se tavallanne. Älkää suorittako tai pakottako läheisiänne jouluttamaan, jos se ei kiinnosta. Älkää katsoko kieroon, jos joku perhe vetää jouluaattona kinkun sijaan Quattro stagionea ja kuuntelee Whamin sijaan vaikka Rammsteinia. Joulu on armon ja ymmärryksen aikaa - jopa joulutuksen suhteen.