Digimaailman työnseisaus eli somelakko

Työkaverini inspiroimana päätin ottaa viikon tauon arkea täyttävään somelaan.(https://www.linkedin.com/pulse/digipaasto-uhka-vai-mahdollisuus-hanna-ukkola) Seuraavaan viikkoon en siis meinaa kirjoittaa nokkelia postauksia Facebookiin, en aio kirjoittaa sanan sanaa LinkedIniin, enkä meinaa heittää näppäriä twiittejä tai jakaa kuvan kuvaa Instagramissa. Minua ei saa kiinni messengerin kautta, vaan yhteyttä jodutaan ottamaan ysäri-tyyliin tekstiviestein, puheluin tai postikortein  (eniten tietenkin toivon postikortteja, koska niissä on todellista historian havinaa ja 90-luvun tuntua). Muutun kertaiskulla diginäkymättömäksi.

Ainoan myönnytyksen joudun tekemään Whatsappin kanssa, koska se on ainoa järkevä keino saada teini-ikäisiä lapsia kiinni ja viikko ilman tuota yhteydenpitovälinettä voisi olla hieman liian riskaabelia jo perhesuhteiden kannalta.

Mikä saa ihmisen ajamaan itsensä sosiaalisen maailman ulkopuolelle? 

Lakkoonhan ei koskaan ryhdytä ilman pätevää syytä. Nytkin meillä on erimielisyys somen kanssa siitä, mikä on somen käytettävissä oleva osuus minun arkipäivästäni. Samoin keskustelemme siitä, onko some ansainnut niin suuren huomiomäärän kuin mitä sille tällä hetkelllä suon. Vai olisiko nyt kiky-hengessä aika pienentää somen osuutta ja lisätä elävien ihmisten kilpailukykyä huomiomarkkinoilla?

Somelat täyttävät elämäämme päivittäin. Vietämme aikaa erilaisten viestimien piirissä parhaimmillaan jopa tunteja selaten kuvia tai videoita, kommentoiden kavereiden postauksia tai lukien mielenkiintoisia artikkeleita. Otamme osaa useisiin keskusteluihin ja some muodostaakin meille omanlaisen yhteisön - paikan, johon kuulumme,vaikka olemme fyysisesti etäällä toisistamme. Tämä yhteisö on ihmeellisen addiktoiva. Voin tunnustaa seuraavani aktiivisesti omien postausteni ja artikkeleideni lukijakuntaa ja tunnen tietynlaista onnea siitä, että ajatukseni saavat lukijoita ja niitä kommentoidaan. Omaan myöskin verrattoman hauskoja ystäviä, joiden postaukset tai kuvat piristävät päivää ja saavat helposti hymyn huulille. Toivotan myös vilpittömästi onnea kaikille face-ystävilleni, kun näen heidän syntymäpäivänsä - ja ilahdun myös itse jokaisesta onnittelusta, joita sitä kautta saan. Postauksista saan myös ideoita siihen, mitä kirjoitan itse joko tänne blogiin tai sitten linkedinin puolelle. Mistähän ammennan ensi viikolla inspiraationi - elävästä elämästäkö muka?!

Somekanavat ovat myös merkittävä osa uutisvirtaa, josta saan tietoa päivän tapahtumista ja kuumista puheenaiheista. Itse seuraan Facebookissa useampien lehtien päivityksiä ja niistä klikkaan myös melkoista nippua artikkeleita päivittäin. Kun ystävä suosittelee jotain artikkelia, niin hän antaa tuolle uutiselle eräänlaisen lukutakuun. Jos joku kaverini tykkää artikkelista, niin on melko todennäköistä, että löydän siitä myös itselleni jotain mielenkiintoista.

Nyt aion kuitenkin heittäytyä olemaan viikon verran vain elävien ihmisten seurassa. Hylkään vapaaehtoisesti virtuaaliyhteisöni ja jättäydyn some-erakoksi. 

Haen tällä viikolla sitä, että näkisin, paljonko minulle vapautuu aikaa sitä kautta, että en istu sohvannurkassa puhelin tai tabletti kädessä selaamassa uutisvirtaa. Uskoisin, että ainakin ensimmäisinä päivinä kädet hakevat automaattisesti puhelinta taskusta, mutta aion tomerasti vastustaa houkutusta. Eri someloiden selaamisella täytämme päivässä luppoaikaa ja tyhjiä hetkiä, kun emme keksi mitään muutakaan tekemistä. Somesta on tullut tupakoinnin korvike ajantäyttäjänä. Mitä meistäkin jokainen tekee, jos olemme sopineet treffit johonkin ravintolaan ja tulemme ennen kaveria paikalle - otamme puhelimen käteen ja selaamme facea tai instaa, eikö?

Yhtä lailla haluan tietää, millaisen sosiaalisen loven someton elämä jättää. Putoanko kahviporukan jutuista, kun en näe uusimpia kuvapäivityksiä tai jaettuja raparperipekoni-reseptejä? Somen kautta olemme itse näkyvillä ja muodostamme toisenlaista minäkuvaa. Somessa voimme itse päättää, mitä puolta itsestämme näytämme tai korostamme ja toisaalta, minkä puolen piilotamme kokonaan. Minän merkitys koostetaan siitä, mitä ja miten paljon jaamme omasta elämästämme muille. Kirjoitammeko positiivisia fiiliksiä vai käytämmekö somekanavaa omien kriittisten mielipiteiden julkaisuun. Some on myös kanava vaihtaa ajatuksia - jos en ole siellä, niin jääkö minulta jotain mielipiteitä muodostumatta ja jääkö jotain merkityksellistä sanomatta?

Haen myös sitä, että näkisin, muuttuuko oma uutisten seuraamiseni sen vuoksi, etten klikkaa kenenkään suosittelemia artikkeleita. Selaan kuitenkin viikon aikana uutisportaaleja ja lehtien nettisivuja, vaikka en linkkejä jaakaan. Ennakkoon veikkaisin, että lehtien luku korostuu ja samoin vanha rakkauteni radio saa enemmän aikaa. Kovaan käyttöön tulevat joutumaan myös podcastit (Ali Jahangiri oli aloittanut kesäshownsa Yle Puheen puolella, sinne siis!)

Lakko-ohjeet - näin seisautan somen!

Lakkoilmoituksen mukaisesti, somenseisaus alkaa perjantaina 10.6. kello 10:00 ja loppuu seuraavan viikon torstaina klo 22:00. Perjantaina aamusta poistan puhelimesta ja tabletistani kaikki facebookin, linkedinin, Twitterin ja Instagramin appsit. Samoin poistuvat Messengerin sovellukset ja näiden kaikkien sovellusten ilmoitukset. Tätä kautta pitäisi siis houkustusten vähentyä. Tyhjentelen myös selainten ykkössivustot, jotta selaimetkaan eivät vahingossa houkuttelisi minua pahuuden teille.

Sen jälkeen homma perustuukin siihen, että on kyettävä vastustamaan kiusauksia, joita varmasti tulee. Voisin kuvitella, että maanantaihin mennessä olen jo hulluuteen asti somenpuutteessa, kun en tiedä, mitä hauskaa ystäväni ovat postailleet viikonlopun aikana.

Meinaan pitää muistikirjassani yllä ajatuksia viikon ajalta. Ensi viikolla täällä on siis luvassa fiiliksiä siitä, miten sain aikani kulumaan ja millaisena näen diginäkymättömän maailman. Suurimmaksi ajankuluttajaksi veikkaan kolmevuotiasta elosalamaa, jolle leikkiseura kelpaa aina. Seuraavana varmaankin tulevat kirjat ja podcastit, joita kuuntelen muutenkin paljon iltaisin. Toivon, että viettäisin enemmän aikaa elävien ihmisten kanssa keskustellen, mutta koska tuo lakko koskee vain minua, niin todennäköisesti sohvannurkan valtaavat muut perheen someilijat, joita lakkoni ei voisi vähempää kiinnostaa, koska juuri saivat instaan uuden videon, joka on "must see!"

Edessä on siis erilainen viikko tehdessäni sosiaalisen paluun 90-luvulle. Uskoisin, että kokemus on positiivinen, enkä usko, että sieluuni kovin suurta lovea tulee, vaikka hetkeksi siirrynkin "digistä printtiin".