Parisuhteen kolme aikaa

Vuorokaudessa on lähes jokaisella 24 tuntia käytettävissä. Keskimäärin noista tunneista pitäisi käyttää kahdeksan tuntia nukkumiseen, kahdeksan tuntia työntekoon ja silloin kahdeksan tuntia jää vapaa-aikaan. Aikuisista harvat taitavat kahdeksaa tuntia nukkua, koska nukkumiseen aikaa ei yksinkertaisesti jää niin paljon ja toisaalta taas työnteko vie monilta yli tuon kahdeksan tuntia. Vapaa-aika taas ei oikeasti ole mitään vapaa-aikaa, sillä niillä kahdeksalla tunnilla on ottajansa. Tuohon vapaaseen aikaan nimittäin sisältyvät kotityöt, lasten kasvatus, harrastukset, työmatkat ja niin pois päin. Lisäksi vielä pitäisi seurata muutamaa televisiosarjaa ja ehtiä pyörimään somelassakin. Aikavarkaita siis riittää!

Parisuhteen kolme aikaa

Parisuhteessa tuolle kahdeksalle vapaa-ajan tunnille on kolme eri aikamuotoa. Nimitän niitä tässä nimillä "minun aika", "meidän kahden aika" ja "meidän kaikkien aika". Väittäisin, että onnistuneissa parisuhteissa on noita kaikkia aikamuotoja ja parisuhteiden onnistuminen voi monesti olla kiinni juuri siitä, että aikaa osataan jakaa keskenään, aikaa osataan ottaa itselle ja toisaalta sallia myös toiselle oman ajan käyttöä. Samoin yhtä tärkeää on se, että perheet ottavat aikaa ollakseen kaikki yhdessä. 

Ajankäytöstä sopiminen ei aina ole helppoa. Parisuhteisiin tullaan nykyisin montaa eri reittiä ja ihmiset ovat tottuneet erilaisiin tapoihin käyttää aikaa joko sinkkuaikoina tai edellisissä parisuhteissaan. Samoin perhesuhteiden muutos etenkin lasten myötä muuttaa ajankäytön tarvetta radikaalisti. Yhtä äkkiä ajalle on uusi ottaja, joka ei edes neuvottele vaatimastaan ajasta.

Minun aika

"Minun aika" tarkoittaa sitä aikaa, jota jokainen viettää erossa kumppanistaan ja perheestään. Tämä tarkoittaa yleensä sitä aikaa, jonka vietämme omien harrastustemme parissa, hengailemme kavereiden kanssa ja ylipäänsä aikaa, jota kulutetaan omilla ehdoilla. Ongelmaksi voi muodostua se, jos toisen harrastukset vievät liikaa tilaa perheeltä, mutta yhtä haitallista on se, jos harrastuksia ei ole ollenkaan. Ensimmäisessä lopputulos on se, että perheen arjen pyörittäminen jää toiselle ja sitä kautta perheen toinen aikuinen jää ilman omaa aikaa. Kahdella jalalla kävelevä imuri tai tiskikone voi olla monen unelma, mutta parisuhteen osapuoleksi se on verrattain kehno. 

Toisen lopputulos taas on tunne siitä, että on sidottu kotiin, eikä muuta elämää enää ole. Aika omissa oloissa antaa tavallaan uutta näkökulmaa myös parisuhteeseen. Harrastuksissa on aikaa ajatella omia ajatuksia ilman, että kukaan odottaa sinulta mitään ja toisaalta taas ehkä se perhe näyttää joskus paremmalta, kun sitä katsoo talon ulkopuolelta. Harrastuksissa myös tapaa muita aikuisia ja voi jutella jotain muutakin kuin kotiin liittyviä asioita.

Oma ongelmani oman ajan suhteen on se, että annan siitä liikaa periksi. Jätän monesti omat menoni väliin, kun ajalle löytyisikin joku muu ottaja. Oman ajan suhteen pitääkin osata olla riittävän itsekäs ja oppia vaatimaan aikaa myös täysin omaan käyttöön. Eräällä tavalla pelastukseni on kesäpaikkamme, johon saan vetäytyä välillä viettämään aikaa itsekseni. Nuo viikonloput ovat jollain tapaa harrastusten korvike tai kun tarkemmin mietin, niin ehkä tuossa onkin se minun harrastukseni. Oman ajan puute on  perheessämme kummankin aikuisen ongelma. Uskoisin, että vaimonikin kaipaisi joskus omaa aikaa itsekseen, mutta kun lapsia on kolme kaikki omine vaateineen, niin ajan löytäminen on vaikeaa.

Meidän kaikkien aika

Meillä oli lapsena kotona kaksi sääntöä. Joka päivä neljän aikaan piti olla kotona syömässä ja lauantaisin piti olla neljän aikaan saunassa. Asuimme kerrostalossa, jossa oli saunavuorot ja kaikki 23 vuotta, jotka asuin kotona, saunavuoro oli samaan aikaan. Kummasti vetää jalka vielä nykyisinkin saunaan tuohon samaan aikaan...

Nykyisin taas on vaikeaa saada kerättyä koko perhettä saman pöydän ääreen. Lapsilla on omat menonsa ja heidän aikataulujaan sanelevat perheen lisäksi (tai perheestä huolimatta) harrastukset ja kaverit. Etenkin talvisaikaaan käy vielä monesti niin, että lasten harrastukset sitovat toisen aikuisenkin kyytihommiin. Lopputulos on silloin se, että yksi tekee ruokaa ja loput lämmittävät sitä mikrossa ja syövät omine aikoineen. Sama homma tuppaa olemaan esimerkiksi lomien suhteen. Kun perheessä on pieniä, niin heille on saatava hoitaja kesäksi hoitopaikkojen kiinni ollessa ja lomat joutuu limittämään. Tällöin perheen yhteinen loma-aika jää melkoisen vähiin ja yhteisten reissujen suunnittelu on melko haasteellista (ei siis mahdotonta!). Talvisaikaan taas viikonloput ovat varattujen lasten harrastusten takia, jolloin kaikkien kokoaminen mihinkään yhteiseen on melko harvinaista. Lasten kanssa kannattaakin reissata silloin, kun ne ovat pieniä, koska silloin lapsilla ei ole omia menoja paljoakaan ja yhteiset lomat ja viikonloput onnistuvat helpommin.

Jos yhteistä aikaa ei ole, niin kyllähän perhe lopulta on vain kokoelma kulkureita, joita ei yhdistä mikään muu kuin sama katto pään päällä. Jotain yhteistä kaipaisi ja joskus olisi hyvä sopia asioita koko perheen kesken ja luoda sääntöjä, joilla kotona ollaan. Se käy mahdottomaksi, jos ainoa keskinäinen kommunikaation muoto on muistilaput ja whatsapp-viestit. Mistä tuota kaikkien aikaa sitten löytyy ja miten ylipäänsä saat teini-ikäiset kiinnostumaan mistään yhteisestä??    

Meidän kahden aika

Meidän kahden aika on sitä aikaa, jota vietetään silloin, kun lapset nukkuvat tai on saatu muuten raahattua ulos talosta. Aikuisten aika sisältää sen, mitä nyt aikuiset keskenään tekevät. Tätä aikaa on kaikki se, millä osoitat, että olet kiinnostunut perheen toisesta aikuisesta hänenä itsenään, etkä suinkaan äitinä tai isänä. Tämä on sitä aikaa, jota "elettiin ennen lapsia". 

Jos lukee tämän päivän iltapäivälehtiä, niin suomalaisten suurin ongelma tuntuu olevan seksinpuute. Väittäisin kuitenkin, että se on enemmän seuraus kuin syy. Todellinen syy seksinpuutteeseen on se, että yhteistä aikaa ei ole eikä siis ole aikaa rakentaa pohjaa aikuisten väliselle ajalle. Anteeksi kaikki erotiikka-asiantuntijat, mutta aikataulutettu ja kalenteroitu seksi ihan vaan suorituksen takia on typerintä, mitä olen kuullut vuosiin. Antaisitte ennemmin neuvon keskustella joka päivä vartin verran kumppanin kanssa kahden kesken ja pakollisen neuvon olla kiinnostunut toisesta edelleen yksilönä eikä roolissa "äiti" tai "isä", niin tuo seksiongelma voisi korjaantua itsestään ilman kalentereita. 

Lapsiperheen arki tappaa parisuhteen tehokkaammin kuin Raid talossa. Yhteistä aikaa ei löydy silloin, kun lapset ovat pieniä ja monesti lasten eteen annetaan periksi omasta ja yhteisestä ajasta kaikki liikenevät minuutit. Kun yhteistä aikaa ei ole, niin lopputulos on se, että yhteisiä mielenkiinnon kohteitakaan ei löydy talon ja lasten ulkopuolta. Lopulta parisuhteen aikuiset ovat kuin kaksi vierasta kodinhoitajaa, joiden keskustelu koostuu siitä, mitä syödään, kuka käy kaupassa ja kuka hoitaa tiskit. Tämän vaiheen huomaa siitä, että nimität toista koko ajan isäksi tai äidiksi (koska olet unohtanut kutsumanimen?)

Aikuiset kaipaavat yhteistä aikaa koko parisuhteen ajan - olipa talossa pieniä lapsia, isoja lapsia tai ei lapsia ollenkaan. Parisuhteen aika on loppujen lopuksi se liima, joka sitoo perheen yhteen ja pitää aikuiset järjissään myös ruuhkavuosina. 

Ongelman hoitaminen on lähes yhtä helppoa kuin sen aiheuttaminen. Ole kiinnostunut ja ota aikaa myös kaksin. Järjestä joitain spesiaalia teille kahdelle ja näytä toiselle, että on olemassa joku syy olla yhdessä juuri hänen kanssaan. Tuo ei loppujen lopuksi vaadi kokonaista viikonloppua, vaan alku voisi olla jo se, että jättäisi yhden tv-ohjelman illalla väliin ja vetäytyisi suljettujen ovien taakse normaalia aikaisemmin. Kiinnostusta voi osoittaa hyvin pieninkin keinoin - jospa kerrankin kokeilisit whatsapp-viestiä, jossa olisi kauppalistan sijaan hieman houkutteleva kuva ja teksti "mites ois pikaiset?" (veikkaan, että toimii paremmin kuin kilo perunoita)
  
Tämä aikuisten ajan puute on ongelma meilläkin. Kun aikaa keskustella toisen kanssa tai tilaa parisuhteelle ei ole, niin samalla lakastuu aito kiinnostus toiseen. Lapsiperheessä on vielä aika helppoa piiloutua arjen taakse niin, että parisuhteen hiipumista ei edes huomaa pitkiin aikoihin. Olemme varmaan molemmat olleet yhtä laiskoja hoitamaan parisuhdettamme ja toisaalta taas olemme antaneet liikaa periksi muille aikavarkaille. Lopputulos on se, että välillä talossa asuu kaksi vierasta hoitamassa yhteisiä asioita. Mutta tässäkin tapauksessa ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel sen parantamiseen. Ehkä meissäkin keski-ikäisissä on vielä virtaa korjata asiat ja löytää myös yhteistä aikaa - minuutti sieltä ja toinen täältä.



Kuinka ajan saa tasapainoon?

Vaikka en omaa elämääni osaa elää aina niin viisaasti, niin onneksi sentään olen hyvä neuvomaan muita. Ajankäyttö on sopimiskysymys. On fiksua keskustella aika ajoin ja säännöllisesti, mitä aikaa kukin perheessä kaipaa lisää ja miten sitä saa järjestettyä. Enkä tiedä kuulostaako tyhmältä, että ehkä joskus olisi syytä miettiä jopa paperille sitä, miten aikaa saisi budjetoitua kaikkien menoihin. Kun kaikki ovat kirjanneet toiveensa ja pakolliset tarpeensa ylös, niin voisi olla helpompi nähdä, onko ajankäyttö tasapainossa ja onko se sellaista, että se tyydyttää kaikkia.

Ensimmäisenä on parempi hoitaa pois pakolliset aikavarkaat. Kotitöiden viemä aika puolittuu, kun ne tekee kahdestaan tai fiksuimmat onnistuvat siirtämään kotityöt lapsille tai muulle toimijalle (kotiin hommattu siivoaja silloin tällöin on mahdollisuus eikä uhka!). Lopputulos on se, että molemmille jää edelleen aikaa omille harrastuksille tai jää aikaa vaikka jollekin yhteiselle harrastukselle. Samoin järkevää on miettiä se, että jos illassa on aikaa vähän, niin kannattaako sitä uhrata television
tai ylettömän somettamisen parissa. 

Meillä on esimerkiksi ajan kuluessa luovuttu kaikista pihan kukkaistutuksista ja ylimääräisistä pensaista, koska niiden vaalimiseen ja hoitamiseen ei kenelläkään ollut aikaa tai kiinnostusta. Ja toisaalta taas pihalle kaivattiin nurmikkoa, jotta lapset viihtyisivät pihalla enemmän. Yhtä säästöä koko homma!

Jos taas toisen työ tai harrastukset vievät liikaa aikaa, niin siitäkin olisi parempi puhua kuin kärsiä hiljaa. Nämäkin ovat monesti asioita, jotka vaan luiskahtavat käsistä. Vuosien mittaan harrastukselle annetaan vähän kerrallaan lisää aikaa tai työlle annetaan huomiota vähän kerrallaan perheen kustannuksella ja yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että on puhelin kourassa päivittämässä firman sähköpostia vielä kymmenen aikaan illalla. Usein tuota oman ajan lisäämistä ei itse edes huomaa ja silloin voi tehdä hyvääkin, että siitä huomauttaa joku toinen.

Ja yhtä tervettä on tunnustaa, että kaipaa omaa aikaa ja haluaa ehkäistä kotikyllästymistä. Itse katsoisin mieluummin hymyssäsuin harrastukseen lähtevää vaimoa kuin kotona kärsivää kotiorjaa.

Vaarallista koko perheen kannalta on myös antaa lasten harrastuksille ja menoille liian suuri valta. Ei ole loppujen lopuksi kenenkään etu se, että lasten harrastukset vievät sekä aikaa että rahaa niin, että kaikki loput kärsivät. Hyötyykö lapsikaan lopulta siitä, että hampaita kiristellen kaikki resurssit laitetaan siihen, että lapsi saa harrastaa ja aikuiset antavat sen eteen periksi omista harrastuksistaan, vapaa-ajastaan tai vaikkapa koko perheen yhteisistä lomista. Lopputulos voi olla toimiva kodinhoitoyksikkö ilman parisuhdetta ja nippu kyllästyneitä aikuisia. Toki annan kredittiä vauva-foruumin äideille, jotka kehuvat kilpaa sitä, kuinka pystyvät kahdeksana iltana viikossa viemään kaikki viisi eri lasta harrastuksiin ja ottavat siinä kuskausten lomassa parkkipaikalla pikku zumbat ja lukevat kreikkalaista filosofiaa odottaessaan jääkiekkotreenien päättymistä. 

Ja ettei kenellekään pullahda paha mieli pintaan, niin lasten harrastaminen on erittäin tärkeää ja harrastusmahdollisuuksista on pidettävä hyvä huoli - mutta kohtuus olisi hyvä tässäkin. 

Ajankäyttö ja siitä sopiminen ei ole aina helppoa, mutta toimivan perheen ja parisuhteen eteen se on yksi tärkeimmistä asioista. Jokainen ansaitsee ja kaipaa sitä, että on mahdollisuus harrastaa ja toisaalta taas toimiva lapsiperhe kaipaa sitä, että joskus istutaan koko porukan kesken vaikka takapihalla syömässä lettuja ja turisemassa joutavia. Kiitos jälleen kerran isälleni, joka pakotti joka päivä kotiin syömään ja lauantaisin saunaan.