Mitä bloggaaja lukee?

Koska olen tunnetusti hieman keski-ikäinen, niin maailmankuvani koostuu pääasiassa sanomalehdistä, radiosta sekä keskusteluista sosiaalisten viiteryhmieni jäsenten kanssa (=lue perheenjäsenet ja työkaverit :) ). Luen lähes joka aamu lehden heti tuoreeltaan paperiversiona  (kovilla pakkasilla saa lehti jäädä laatikkoon ja luen diginä) ja yleensä herään kuuntelemaan puoli seiskan uutiset radiosta. Jo noilla kahdella uutislähteellä pääsen pitkälle oman henkilökohtaisen maailmankuvani ja sivistyksen rakentamisessa. Totta kai päivän mittaan seuraan jonkin verran netin uutistarjontaa, mutta se pysyy lähinnä pintapuolisen uutisseurannan (= lue otsikoiden seuraamisen) tasolla.

Meidän sukupolvessa on vissi ero tuohon seuraavaan sukupolveen verrattuna. Vaikka sanotaan, että nuoriso ei uutisia seuraa, niin se on vain kopiopaperin kalpea puolitotuus. Huomaan ainakin meillä, että teinistö on harvinaisen hyvin selvillä siitä, mitä maailmassa päivän mittaan on tapahtunut. Pääuutiset ja tärkeimmät jutut ovat hyvin takaraivossa ja usein noista uutisista käydään meilläkin hyviä keskusteluja. Ja nuoriso seuraa uutisia myös muista kuin omasta elinpiiristään. Väitän, että kasvaa se maalaisjärki tuon tulevankin sukupolven päähän, koska osaavat pitää Trumpia täyshulluna ja ymmärtävät, että mies, jolla on ydinaseen käyttönappi povitaskussa, ei ole ihan vaaraton kaveri meillekään.

Valitettavasti nuorison uutisten välityskanavana toimii myös semitotuudellinen some, joka onnistuu hyvin nopeasti välittämään tietoa myös ilman teräksistä totuuspohjaa. Parin viime vuoden aikana on noussut esiin ilmiö, jossa rikosuutisten yhteydessä on somekanavilla alkanut levitä puolitotuuksia tai suoranaisia valheita rikoksen yksityiskohtiin tai tekijöihin liittyen. Pahimmillaan tuo on voinut aiheuttaa suoranaista lynkkaus-mielialaa oletettuja, mutta täysin viattomia tekijöitä tai tekijäryhmiä kohtaan. Ongelma muodostuu yhtä paljon valhetiedosta kuin siitäkin, että nuorison lähdekritiikki on olematonta. Ehkä on meidän vanhempien tai koululaitoksen vika se, että emme ole opettaneet lapsillemme, että aina se musta mies ei ole paha ja että naapurin Jaken kertoma syyllinen ei aina ole satavarma tieto, vaan helvetin huono arvaus tai siis nuorison kielellä trolli.

Olen kuitenkin huomannut, että nuoriso on kiinnostunut uutisista ja niiden välittämästä maailmankuvasta. Tämän hetken ongelma on se, että uutisia ei riittävästi tarjota niillä keinoilla, joita nuoriso käyttää ja jotka ovat nuorisolle luontevimpia. Suurin puute on netin tarjoamasta videomuotoisesta tarjonnasta. Teineille uutiset pitäisi tarjota valmiiksi pureskellussa ja helposti seurattavassa formaatissa, jolle tällä hetkellä paras alusta on video. Samoin uutisten tekijöiden pitäisi olla sellaisia, jotka ovat nuorisolle uskottavia. Käytännössä nuorille puhutaan nuorten kielellä ja nuorilla kasvoilla.

Perheen keskimmäinen kertoi tällä viikolla alkaneensa seurata radiota - kun viimein sain hämmästyksestä avautuneesta suustani sanoja kysymään, mitä kanavaa, niin vastaus oli "NRJ:n aamua". Tiesin toki, että NRJ on nuorten kanava musiikkinsa puolesta, mutta mikä nuoria sinne muuten vetäisi? Vastaus löytyi uskottavasta juontajasta - NRJ oli ottanut aamutiimiin tubetähti Mariieveronican. Tubenuoren vetäminen radion pariin on sama kuin Neuvostoliiton lakkauttaminen meidän sukupolvelle - siis täysi vallankumous. Tällä kertaa onnistunut sellainen!

Ja mikä parasta, niin teini heitti vielä päälle markkinamiehille loistavan vinkin - miksi tähti oli otettu aamuun, koska se on aika, jolloin toivotut kuulijat ovat koulussa. Nuoriso ei herää kuudelta kuuntelemaan aamua (toisin kuin keski-ikäiset) ja kahdeksan aikaan teiniläiset alkavat olla jo koulussa radion uluttumattomissa. Paras markkinapaikka tube-tähden radioshow:lle olisikin tällä laskentakaavalla iltapäivä.

Noiden primäärilähteiden lisäksi uutisia tulee myös työpaikalta ja ennen kaikkea kahviporukalta. Aika usein kahvitauolla keskustellaan siitä, mitä maailmassa tapahtuu tai mitä pitäisi tapahtua. Joskus käymme pitkiäkin keskusteluja ihan tavallisista uutisista ja kun pöydässä istuu uutisten tekemisen ammattilaisia, niin puheet ovat joskus aika koviakin. Tuo oma rakas tuttu kahvipöytä onkin todella hyvä verrokkiryhmä sille, että omaa maailmankuvaansa saa mitattua ja verrattua muihin. Suotta aina moititaan, että kahvilla jourutaan ja puhutaan kakkaa - tehdään monesti sitäkin, mutta arkimaailmaan tuo porukka tuo valtavasti valoa (joskus parhaimmillaan jopa älynvaloa).

Televisio sen sijaan jää minulta kyllä täysin varjoon. En seuraa koskaan Ylen legendaarisia puoli yhdeksän uutisia tai vielä legendaarisempia maikkarin kympin uutisia. Television tarjonta puuroutuu liikaa ja illlan tv-uutiset on käsitelty päivän mittaan niin moneen kertaan, ettei puhuvia päitä yksinkertaisesti jaksa katsella. Ainakin minä käytän aikani tuohon aikaan johonkin ihan muuhun.

Kun katson kristallipalloon, niin uutisten tulevaisuus jatkuu. Sivistystä ja tietoa on edelleen välitettävä ja kysyntää tulee riittämään uskottaville viestintävälineille. Luotettavia uutisia ei tehdä somessa, mutta se voi olla kanava, jossa niitä välitetään. Uskottavaa uutisointia tulevat tulevaisuudessakin tekemään ammattilaiset. Sen vuoksi uskon, että uutisia tuotetaan pitkälti samoissa paikoissa kuin nykyisinkin. Seurattuani muutaman vuoden  sitä, kuinka ammattilainen muuttaa tiedon uutiseksi, tiedän, ettei se onnistu jokaiselta. Itse arvostan todella paljon ammattitoimittajan tekemää juttua tai kolumnia, jonka kirjoittajan tiedän varmasti tiedonvälityksen ammattilaiseksi. Ja on minulla muutamia suosikkitoimittajia, joiden jutut luen aina, aiheesta huolimatta  - kai se on rakkaudesta lajiin.

Mutta julkaisuformaatti tulee kokemaan suuren muutoksen. Tulevaisuuden menestys syntyy siitä, että uutiset syntyvät digitaalisesti, monikanavaisesti ja ennen kaikkea nopeasti niin, että niitä pystytään julkaisemaan heti tapahtuneen jälkeen ja viestiä pystytään tukemaan välähdyksillä suoraan tapahtumapaikalta.Samoin merkitystä on sillä, että uutisen elinkaarta pystytään jatkamaan ensiesiintymisen jälkeen. Digitaalisuus antaa vallan sille, että uutiselle voidaan tehdä jatkoa pitkin päivää ja uutisen tarinaa saadaan täydennettyä ja väritettyä vielä ensikosketuksen päällekin.

Valtava merkitys on sillä, miten uutinen tuodaan käyttäjälle. Se tulee saada helposti käytettävänä ja ymmärrettävänä käyttäjän taskuun tai vielä lähemmäs. Tällä hetkellä näyttää siltä, että video tulisi olemaan seuraavan sukupolven valinta, mutta ehkä se onkin vain välivaihe ennen jotain käyttäjän aivoihin suoraan syötettävää fiidiä. Tekijöiltä se vaatii kykyä muuntua vaatimusten mukaisesti, mutta kun pohja on hyvä, niin muutos ei ole mahdoton. Yksi minun salainen haaveeni on, että joskus pääsisin tekemään videoformaattista tiedonvälitystä - mitään osaamista tai erikoista lahjakkuutta minulla ei asian suhteen ole, mutta valtava kiinnostus yleensä paikkaa koulutuksen puutteet :D

Hauskaa viikonloppua kaikille - lukekaa lehtiä!