Ole kiltti puhelinmyyjälle!

 

Koko aamun kestänyt puhelinralli jatkuu. Vastaan puheluun toisensa perään. Osalla kysyjistä on asiaa ja osalla ei. Katson kelloa, joka kulkee tasaisesti kohti kymmentä. Korvani punoittaa ja kurkkua kuivaa jatkuvasta puhumisesta. Kaiken kukkuraksi minulla on uusi puhelin entisen rikkoonnuttua, joten en aina edes arvaa, kuka soittaa. Jälleen pöydältä kuuluu tuttu turina (vihaan melko koroonisesti soittoääniä, joten pidän puhelimessa ainoastaan värinän päällä). Näyttöön ilmestyy numero, jota en tunne minä eikä puhelin. Vastaan varovasti ja iloinen ääni toisessa päässä aloittaa litanian:
 
"No se on Maikki täältä Föödisböödis Oy:stä terve! Onkos se tosiaan Toni itse puhelimessa? Me soitellaan kaikille Suomen peltikaton omistajille ja tuolta googlesta katselin, että teilläkin taitaa katolla se peltinen versio katosta lojua. Oltais siis ihan tulossa ilmaiseksi tarkistamaan kattonne kunto ja samalla siinä putsattais rännit sekä tikkaat ja lopuksi ihan postikulujen hinnalla päällystetään se likainen katto meidän omalla special-golden-shine päällysteellä. Ja ainoa kulu, joka teille tästä koituu ovat nuo asennusporukan kilometrikorvaukset, jotka lasketaan välin Murmansk-Delhi-Ottawa kilometrien mukaan. Jotta miltäs se Toni kuulostaisi tällainen, laitetaanko asennusporukka tulemaan?"

Luonnollinen ensireaktioni moiseen on se, että haluaisin toivottaa tekopirteän naisäänen omistajan alimpaan maanrakoon ja kostaa tuolle aikaani varastaneelle potentiaaliselle huijarille koko aamun kurjuus. Mutta vedän henkeä, kieltäydyn kohteliaasti ja lopetan puhelun. Olen vuosien varrella kouliintunut melko tottuneeksi puhelujen lopettajaksi ja nytkin selviämme molemmat hengissä - siis minä ja Maikki.

Ihmisestä kertoo valtavasti se, kuinka hän suhtautuu puhelinmyyjään

Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisestä kertoo valtavasti se, kuinka hän suhtautuu puhelinmyyjiin. Puhelinmyyjät ovat kasvottomia ääniä puhelimessa, joten heitä kohtaan käyttäydytään kuin epäihmisiä. Ääni ilman kasvoja on valtavan helppo kohde luuriraivolle ja voin vaan kuvitella, mitä nuo myyjät saavat puheluissaan kuulla. Itse en koskaan pystyisi toimimaan minkäänlaisessa telemarkkinoinnissa - kahdesta syystä, olen huono myymään ja vielä huonompi puhumaan puhelimessa.
Ihmiset jakaantuvat karkeasti sanottuna kolmeen eri kategoriaan. Lopullisen vastauksen eri tyypeistä saisi varmaan joltain, joka siellä puhelimen toisessa päässä on noita vastauksia ammatikseen kuunnellut.

Myötäilijät

Tämä porukka on niitä parhaita potentiaalisia asiakkaita. He kuuntelevat kohteliaasti, haluavat olla mukavia ja miellyttää - myös tietosanakirjasarjaa tarjoavaa kaupparatsua. Kun myyjä haistaa ihmisen olevan ylikohtelias ja myöntyväinen, niin hän tietää, että pienellä tuuppauksella saa aikaan myös kaupan. Ja loppujen lopuksi myyjän tehtävä on myydä.
Nämä kaverit tunnistaa siitä, että heidän televisiossaan näkyvät kaikki mahdolliset kanavapaketit, mutta yleensä televisio on kiinni. Lisäksi peräkammari pursuaa avaamattamia kirjakerhon paketteja (koska kuukauden kirjan peruminen on noloa) ja keittiö on loppuun saakka varustettu TV-shopin ihmelaitteilla, jotka kumma kyllä ovat kaikki koskemattomia (mutta jotka siinä mainoksessa kuulostivat niin hyvältä!).
Elämässään myötäilijät toimivat samalla tavalla. Elämä on parasta silloin, kun ei haasteta riitaa ja koetetaan rakentaa rauhaa kaikkien kanssa - hinnalla millä hyvänsä. Ja muutenkin koetetaan olla kuin seinätapetti - siisti, mutta huomaamaton. Valitettavasti monet näistä joutuvat myös muiden tallomaksi niin yksityis- kuin työelämässä.

Raivoajat

Tämä porukka aloittaa riidan haastamisen heti kuultuaan, että luurin toisessa päässä halutaan kaupata jotain. Puhelinmyyjät ovat pahin vihollinen, joka pitää tuhota hinnalla millä hyvänsä. Työtään tekevää myyjää haukutaan ja jopa uhkaillaan. Tai ainakin tehdään kirosanoin säestettynä selväksi, että tänne ei sit tartte jatkossa soitella, eikä me tilata mitään koskaan mistään!!
Raivoajat ovat myös ne taloyhtiön hankalikot, jotka yhtiökokouksessa tavoittelevat sitä, että voivat olla jatkuvasti äänessä ja hankaloittaa kaikenlaisten uudistusten läpiviennit. Muut ihmiset ja asiat nähdään pääsääntöisesti hankalina ja mikään asia ei ole kunnossa ennen kuin toteuttamisen kaikki esteet on selvitetty ja tuotu esiin.
Työelämässä raivoajat tekevät työyhteisön elämästä helvettiä, mutta monesti onnistuvat raivollaan hankkiutumaan eroon hankalimmista ja ikävistä työtehtävistä. Ja arvatkaas, kenelle ne työnnetään? Aivan oikein - noille edellä mainituille myötäilijöille, jotka eivät kieltäydy mistään ja koettavat vain pitää leivänsyrjästä kiinni.

Perusasiakkaat

Sitten olemme me muut. Kuuntelemme kiinnostuneina, jos meillä on aikaa ja ostamme silloin, kun tarvitsemme tuotetta. Jos meillä on kiire, niin voimme kohteliaasti todeta, että juuri nyt ei ole aikaa ja lopetamme puhelun. Kaupan syntyminen meidän kanssamme on melko lailla fifty-sixty.
Luulisin, että meitä taviksia on puheluista suurin osa. Puhelinmyyjän arki on luultavasti melko samanlaista kuin muidenkin myyjien. Kauppaa tulee, kun osaa myydä, mutta välillä joutuu kuuntelemaan paskaakin.
Itse koetan aina ajatella, että puhelimen toisessa päässä on joku, joka tekee työtään. Tänäänkin kuuntelin parin nuoremman ihmisen ääntä puhelimen toisessa päässä, niin ajattelin, että entäs jos nämä ovat ensimmäisessä kesätyössään. Silloin olisi kiva, jos työstä jäisi positiivinen kuva. Jos päivät pitkät kuuntelet vieraiden ihmisten kiukuttelua, niin kesän jälkeen tiedät taatusti työtä tehneesi.
Tuote ei yleensä ole myyjän oma hengentuote (voisi ollakin mielenkiintoista kuunnella, kun esimerkiksi kirjailija myy omaa tuotettaan), vaan myynnit tehdään toimeksiannosta ja sitä tuotetta myydään, jota on myytäväksi tarjottu. Joskus onkin ihme, miten innokkaasti myyjät tuotettaan kauppaavat. Parhaat myyjät jäävät taatusti mieleen ja hyvän puhelun jälkeen on itselläkin hymy huulilla, vaikka ei kauppaa tullut tehtyäkään.
Ja kaiken maailman puhelinhaastatteluihin ja tutkimuksiin vastaan aina. Kun kuuntelemme uutisista, miten maailma makaa meidän kansalaisten mielestä, niin tietojen taustalla ovat usein juuri puhelimitse tehdyt gallupit. Ja jos kukaan ei noihin puheluihin vastaisi tai antaisi haastatteluja, niin mistäs tiedot sitten haalittaisiin? Oikeastaan puhelinhaastatteluihin vastaaminen on tapa vaikuttaa asioihin.
Tänäänkin vastasin kolmen eri puhelinmyyjän puheluihin. Mieleeni noista kolmesta parhaiten jäi nuori nainen, joka soitti vakuutusyhtiöstä. Teknisesti hän ei ehkä ollutkaan puhelinmyyä, vaikka vakuutuksia koettikin kaupata. Tuo nainen jäi mieleen sen vuoksi, että hän oli iloinen, ei liian tyrkky ja osasi viedä keskustelua eteenpäin, eikä ollut moksiskaan, kun en kotivakuutusta enää tarvinnut. Ja totuuden nimessä hän jäi mieleen senkin vuoksi, että tuon puhelun jälkeen olin säästänyt parisataa euroa ja samalla sain inspiksen tämän kirjoituksen tekemiseen. Ei siis ollenkaan hyödytön puhelu, vaikka kauppiaalta tulikin.

Olkaa kilttejä puhelinmyyjille - he tekevät työtään siinä, missä muutkin.