Hallitus kurittaa (työsuhde)pyöräilijää

Kuva: Pixabay

 

Kun kunnallisvaaleissa tuli hieman selkään, päätti hallitus kehysriihessä loiventaa linjaansa ja loi veronkevennyspaketin. Ratkaisu oli hieman niin sanottu 2:n L:n ratkaisu eli Lapsellinen ja Laskennallinen. Todellisuudessa niin sanotuista veronkevennyksistä hyötyi tasan kaksi henkilöä, eli Roope Ankka ja Kroisos Pennanen, jotka sarjakuvahahmoina eivät muutenkaan maksa tuloveroa. Meille lopuille, oikeasti työtätekeville, veroale oli lähinnä laskennallinen. Jos ratkaisun tuloksena vuositason verotus kevenee satasen luokkaa, niin muutos olisi kannattanut suosiolla jättää tekemättä. 

Ratkaisu rikkoo muutenkin nykyhallituksessa sen ainoan asian, josta pidän - suoraselkäisyyden ja linjakkuuden. Tähän saakka on tiukasti pidetty kiinni alussa valitusta tiestä, jossa köyhää kuritetaan ja säästöt otetaan höttömenoista eli maksetuista tuista, kohdistuivatpa ne opiskelijaan, työttömään, kotiäitiin tai muuten suojattomaan. Pienestä sarkasmista huolimatta olen aidosti sitä mieltä, että tämä yhteiskunta ei valitettavasti enää kestä niin massiivista tukirakennetta, joka meillä tällä hetkellä on. Valtion kuluja ja ulosmaksettavaa rahaa on karsittava, koska rahaa sisään ei tule siihen malliin, että meillä olisi maksaa tukia ulos. Mielipiteeni on siis täysin matemaattinen, enkä sinällään ota kantaa, miten tuo karsinta tehdään. 

Se, missä hallitus todella on epäonnistunut, on uusien työpaikkojen luominen. Työtä on tehty valtavasti kulujen karsimisen ja menojen säästämisen suhteen, mutta yllättävän vähän on kiinnitetty huomiota siihen, että tulorahaa saataisiin sisään lisää. Käytännössä tukien karsiminen esimerkiksi työttömältä on hieman turhan skrode toimenpide, jos ei ole minkäänlaista ideaa siitä, mihin tämä tukien kohde voisi työllistyä. Pelkällä säästämisellä luodaan lisää köyhyyttä, eriarvoisuutta ja kasvatetaan klassisin termein luokkaeroja. 

Yksi asia tuossa kehysriihen säästöpaketissa kuitenkin nosti jopa keittiösosiologin kulmakarvoja. Hallitus päätti lopettaa työsuhdepyöräilyn tuen kertalaakista. 

Kuva: Pixabay

Työsuhdepyöräilyn lyhyt oppimäärä

Vuoden 2021 alusta hallitus päätti, että työnantaja voi myöntää työntekijälle verovapaan työsuhdepyöräedun. Tämä käytännössä tarkoitti (mutkat oikoen), että työntekijä voi käydä ostamassa verottomasti maksimissaan 3600 euron arvoisen pyörän (maksimihinta per vuosi on 1200€ ja sopimuskausi on kolme vuotta). Hankintahinta peritään työntekijän palkasta 100€/kk tahdilla. Tuo samainen satanen vähennetään palkasta ja samalle se putoaa myös verotettavista tuloista. Eli vuositulosi ovat verottajan näkökulmassa 1200€/v pienemmät ja ainakin joissain tapauksessa se voi vaikuttaa tuloveron määrään, jolloin tavallaan saat myös osan tuosta peritystä työsuhde-edusta takaisin. Työnantajalle myönnetty polkupyöräetuus on verotonta. 

Etuus luotiin keskelle korona-aikaa, jolloin ihmiset olivat suljettuina koteihin. Lisäämällä pyöräilyä haluttiin aktivoida kansaa liikkumaan. Samalla tehtiin myös palvelus monille, kun bensanhinta hipoi muutama vuosi myöhemmin kahden euron haamurajaa. Silloin jopa itse siirryin työmatkapyöräilyyn (tapa, jota muuten jatkan edelleen). 

Samalla siis tapettiin yhtä aikaa useampaa kärpästä yhdellä läimäyksellä. Kansa saatiin liikkumaan, autoilla tehtävä työmatkaliikenne vähenemään ja siten ilmastotavoitteita parempaan kuosiin. Ja vielä se kolmas - luotiin Suomeen uutta liiketoimintaa, kun työsuhdepyörien kauppa piristi polkupyörien myyntiä sekä huoltoa. Muutos osui vielä melko lailla samaan saumaan, kun sähköpyöräily alkoi muutenkin yleistyä. 

Työsuhdepyöräilijöiden määrä ylitti viime vuonna 100 000 kappaleen rajan, joten ihan mitättömästä asiasta ei ole kyse. Pyörien hankinta- ja huoltoketju on työllistänyt melkoisen määrän ihmisiä kuluneen neljän vuoden aikana. 

Paljonko on paljon säästöjä?

Kehysriihessä työhuonevähennyksen sekä polkupyöräetuuden poistamisen yhteiseksi säästötavoitteeksi on asetettu 70 miljoonaa euroa. Jos tuo jaetaan karkeasti kahtia, niin polkupyöräetuuden veroedun poisto säästää Suomi Oy:lle 35 miljoonaa. En kiellä, etteikö se olisi paljon rahaa, mutta lopputulokseen suhteutettuna kyse on taskurahoista. Tähän samaan yhtälöön kun lasketaan vähenevänä pyöräkaupan ja huollon syntymättä jääneet arvonlisäverot sekä päättyvän yritystoiminnan kautta hukatut tuloverot, niin säästö on todellakin marginaalinen. Erona esim. edellä mainittuun työhuonevähennykseen onkin se, että työhuonevähennys vähemmän synnyttää liiketoimintaa tai pyörittää palveluverkostoa. 

Mitä tuolla säästöllä saadaan aikaan? Ensinnäkin tuo käy monien pyöräkauppiaiden ja huoltoliikkeiden toimentulon päälle. Jo nyt on nähty, että etenkin sähköpyörien kauppa pysähtyi päätöksen seurauksena kuin seinään. Kukaan ei tällä hetkellä uskalla tarttua työsuhdepyöräetuun, koska se todennäköisesti lakkaa kesken sopimuskauden ja tällöin työntekijän kustannukset nousevat. Työsuhdepyörä on saattanut olla monille todellinen vaihtoehto autoilulle. Nyt jos etuus loppuu, on asiaa mietittävä uudestaan. Auton kustannukset ovat huomattavasti kovemmat kuin sähköpyörän. Tiedän itsekin tapauksia, joissa perhe on luopunut esim. kakkosautosta siksi, kun sähköpyörä korvaa toisen auton tarpeen. 

Pyöräkaupoille tässä saattaa tulla kohtalon hetket. Jos kauppa ei käy, on liikkeen pakko laittaa lappu luukulle. Eli käytännössä hallituksen päätöksellä ei taaskaan tehdä työpaikkoja, vaan jopa hukataan niitä entisestään. Pyöräkauppiaat eivät suinkaan kaikki ole isoja ketjumarketteja, vaan joukossa on paljon pieniä erikoisliikkeitä, jotka antavat toimeentulon muutamalle ihmiselle ja ovat puhtaasti yrittäjävetoisia. Eli hauskasti yrittäjämyönteinen hallitus kuitenkin läpsii meitä pienyrittäjiä takakämmenellä. 

Vähän tässä käy mielessä jopa sellainen vaihtoehto, että oliko työsuhdepyörä liian vihreä ratkaisu syvänsiniselle hallitukselle? Pitikö tässä trumpmaisesti päästä romuttamaan edellisen hallituksen päätöksiä? 

Toinen palo - kotitalousvähennys

Samainen hallitus muuten ehti jo aiemmin päättää kotitalousvähennyksen poistamisesta. Kyseessä on siis kaikkia koskeva mahdollisuus saada verovähennys kotia koskevista hoito-, hoiva- ja kotitaloustöistä. Käytännössä kotitalousvähennys on kiihdyttänyt kotiin tehtävien pienremonttien, ostetun hoivatyön sekä yleisen kotitaloustyön käyttöä. Se on itsessään luonut paljon kotitalousvähennyksen käyttöön tähtäävää pienyritystoimintaa esim. siivous-, kotisairaanhoito- tai remonttipalveluissa.

Nyt kun kotitalousvähennys päättyy, päättyy monilla myös kotitaloustyön käyttö. Kun kyseinen työ menee 100% itsemaksettavaksi, se käy turhan kalliiksi. Onko kyseisen työn maksattaminen valtiolla sitten oikein? On ja ei

Tukemalla kotitaloustyötä, on saatu aikaan uutta yritystoimintaa, joka on monilta osin mies-ja-hiace-tyyppistä yksinyrittämistä. Tällaisia yrityksiä ovat monet siivous-, hoivatyö- sekä remonttipalvelut. Pienellä yrityksellä on kykyä tehdä töitä joustavasti ja pienemmätkin keikat ovat kannattavia, kun yrityksen kulut ovat pienet. Työtä teettävää asia on suosinut niin, että esim. vanhemmille omaisille on pystytty hankkimaan siivous- tai kotityöapua kohtuukustannuksin. Se lisää elämän mielekkyyttä ja parhaassa tapauksessa on mahdollistanut vanhempien ihmisten asumisen kotonaan pidempään. 

Kun tuki loppuu, loppuu monesti myös yrittäminen. Eli valtio jää käytännössä vaille tuloveroja ja joutuu usein vastavuoroisesti tukemaan tulevaa työtöntä yrittäjää. Samoin jäävät saamatta palvelujen arvonlisäverot sekä yritystoiminnan ympärille muodostuneen tukiverkoston ja hankintaketjun vastaavat verot. Uskallan väittää, että valtio on hyötynyt kotitalousvähennyksestä kokonaisuutena enemmän kuin on joutunut maksamaan. Eli tässä käytännössä tapettiin se kultamunia muniva hanhi. 

Enkä usko olevani kovinkaan väärässä siinä, että ilman veroetuutta palveluiden käyttö todellakin vähenee ja yleensä loppuu kokonaan. Lisäksi kasvatetaan vielä kotitalouksien korjausvelkaa, jota nyt on remonttien kautta saatu pidettyä aisoissa. Rehellisesti voin tunnustaa, että meidänkin kodin lämpö- ja ilmastointiremontti oli sen ansiota, että saimme työstä merkittävän veroedun. 

Ja ettei se oikeiston mersun turboakin kovempi ulina ala, niin en todellakaan ole ylimääräisten tukien kannattaja. Näissä molemmissa tapauksissa näen sen puolen, että tukimuoto on luonut ympärilleen toimintaverkoston, joka vastavuoroisesti tuottaa verorahoja, työllistää ja saa aikaan kulutusta, joka ruokkii markkinoita. Kyseessä ei näin ollen ole täysin vastikkeeton raha, kuten monet muut tukimuodot.  

Pienyrittäjien puolella

Kun elää elämäänsä tällaisena kädestä-suuhun-yrittäjänä, katsoo maailmaa monesti kollegoiden silmin. Yhden henkilön yritykset ovat usein yhden idean yrityksiä. Niiden toiminnan kulmakivi on siinä, että siinä omassa pienessä lokerossa on mahdollista menestyä ja tuottaa asiakkaille palveluja ja siten elättää itsensä. Harmittaa, kun hallituksen pikaistuksissa tehdyillä toimenpiteillä vedetään matto usean mikroyrittäjän alta.

On selvää, ettei valtion pidä aina olla työntämässä kättä taskuun, kun joku tukea kaipaa. Mutta vastikkeettomien tukien sijaan pitäisi miettiä, kuinka paljon toimenpiteillä pystytään tukemaan joko työllistämistä tai pienyritystoimintaa. Jokainen työssäkäyvä ja pienyrittäjä yleensä tuottaa oman veropanoksensa yhteiskunnalle ja on sitä kautta mukana rakentamassa yhteistä hyvää. Ja valitettavasti joskus noiden yritysten elämä voi olla kiinni valtion tukimuodoista. Pelkän yhteen- ja vähennyslaskun sijaan pitäisi enemmän pystyä miettimään kerrannaisvaikutuksia. Kumpi on fiksumpaa - maksaa tukia ja työllistää vai olla maksamatta ja luoda lisää työttömyyttä?

Helvetti, kun tässä huomaa väkisin kääntyvänsä vielä vanhalla iällä hiukkasen vasemmalle, vaikka oma työhistoria pöydän toiselta puolelta pitkälti onkin. Ehkä tämä maailmankuva yksinyrittäjänä vähän muuttuu ja alkaa nähdä asioita useammalta eri kantilta.