Gazan kriisi jakaa jopa suomalaisia yllättävän paljon kahtia. Osan mielestä Israelin toimiin tulisi puuttua kansainvälisin toimenpitein, puhutaan jopa Palestiinan valtion tunnustamisesta ja kriisin ratkaisusta siten, että Israel jaetaan kahtia niin, että Palestiinasta tehdään oikea, tunnustettu valtio. Toisaalta taas Israelin toimet katsotaan oikeutetuiksi. Tälläkään kertaa Israel ei ollut kriisin aloitteentekijä, lopettaja kylläkin. Kun iskut kohdistuvat siviileihin, nähdään ase kädessä kulkeva automaattisesti syylliseksi.
Koko Palestiinan kysymys ja sen ratkaisu on asia, josta kirjoittaminen hieman epäilyttää jopa kaltaistani kokenutta keittiö-sosiologia. Mutta otetaanpa härkää sarvista.
Israel - juutalaisten valtio
Kriisin ymmärtämiseksi on jälleen kerran syytä paneutua alueen historiaan ja taustoihin. Israelin valtion syntyhetkenä pidetään Brittiläisen lordi Balfourin antama julistus, jossa juutalaisille luvattiin oma maa. Maailman sotien vuoksi tuon julistuksen toimeenpano viivästyi ja itse Israelin valtio perustettiin virallisesti 1948, kun toisen maailmansodan jälkeen Britannia luopui siirtomaa-alueistaan ja Arabian niemimaan valtiot saivat itsenäisyyden.
Israel perustettiin toisen maailmansodan jälkeen turvapaikaksi juutalaisille, jotka olivat toisessa maailmansodassa kokeneet kansanmurhan ja olleet systemaattisen terrorin ja hävityksen kohteena. Oma valtio oli kansainvälinen hyvitys juutalaisten kärsimykselle. Israelin valtion tunnustaminen oli ikään kuin konkreettinen anteeksipyyntö länsimailta juutalaisille.
Israel on edelleen maailman ainoa juutalaisvaltio, jossa uskonto on kirjattu myös perustuslakiin. Sen sijainti Arabian niemimaalla on aina ollut ja tulee aina olemaan ongelmallinen. Pääkaupunki Jerusalem on kolmen suuren (kristinusko, juutalaisuus, islam) pääuskonnon merkittävä kaupunki ja kautta historian on Jerusalemin hallinnasta taisteltu eri uskontokuntien kesken. Lopullista voittajaa kiistassa tuskin koskaan tulee.
Israel on tiukasti arabimaiden - Egypti, Jordania, Syyria ja Libanon - puristuksissa. Se on itsenäisyyden alusta saakka aiheuttanut skismaa ja Israel on vuodesta 1948 alkaen sotinut useita kertoja joko yksittäistä maata tai arabimaiden koalitioita vastaan. YK:n rauhanturvajoukkoja on vartioinut Israelin ja Egyptin sekä Israelin ja Libanonin rajaa eri operaatioissa 1970-luvulta aina 2000-luvun alkuun saakka.
Israel on tehokkaan puolustuksen, agressiivisen ja taktisesti viisaan hyökkäyssodan osaamisen sekä pelottomuutensa ansiosta saanut maineen suurena sotamahtina. Käytännössä kaikki käymänsä sodat Israel on onnistunut voittamaan. Israelin oma asetuotanto on pieneksi maaksi jopa yllättävän suurta ja modernia. Kaikki tämä näkyy myös sotien lopputuloksessa. Israelia ei ole kertaakaan valloitettu, vaan päinvastoin se on sodissa pystynyt valloittamaan itselleen lisäalueita jopa niin, että lopulta sodat on pakotettu loppumaan kansainvälisin toimenpitein ennen kuin hyökkääjille käy huonosti.
Mikä on palestiinalaiskysymys?
Vuoden 1967 sodan seurauksena syntyi myös palestiinalaiskysymys, jota ratkotaan edelleen, kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Tuolloin Israel valloitti aiemmin Jordanialle ja Egyptille kuuluneet Länsirannan alueen sekä Gazan kaistan. Alueet ja sen pääasiassa islaminuskoisista arabeista kuuluvat asukkaat jäivät rauhansopimuksessa Israelin valtion sisälle.
Siitä alkaen alueiden asukkaat ovat pyrkineet saamaan oman valtion ja siten irrottautumaan Israelista. Irrottautumisyritykset purkautuvat toistuvasti väkivaltaisuuksina ja Palestiinan ratkaisematon avohaava on synnyttänyt alueelle useampia terroristijärjestöjä, kuten islamilaisen Hamasin.
Länsirannan aluetta hallinnoi Palestiinalaishallinto, joka on pyrkinyt yhteiseloon Israelin kanssa rauhanomaisemmin keinoin. Israel hallitsi myös Gazan aluetta aina vuoteen 2005 saakka, jonka jälkeen alue on luisunut käytännössä Hamasin hallinnon alle. Gaza on noin Espoon kokoinen alue, jolla asui ennen viimeisintä kriisiä yli kaksi miljoonaa ihmistä. Alue on Israelin eristämä ja käytännössä aidattu ghetto.
Israel ei ole halukas luopumaan Länsirannan tai Gazan hallinnasta, eikä myöskään halukas tunnustamaan Palestiinan valtion olemassaoloa. Päinvastoin, viime aikoina se on pyrkinyt tyhjentämään Gazaa sen asukkaista pakkokeinoin. Käytännössä Gazan alue on suljettu ghetto, jonka koko infrastruktuuria Israel hallinnoi. Alue on heikossa hapessa niin taloudellisesti, infrastruktuurin ja inhimillisten mittareiden osalta.
Gazan sota lokakuu 2023 =>
Tuorein konflikti Gazassa alkoi, kun Hamasin terroristit hyökkäsivät rajan yli Israelin puolelle tappaen, raiskaten ja kidnapaten siviilejä. Alkusysäyksessä kuoli arviolta yli 1100 ihmistä ja sen lisäksi otettiin panttivangeiksi noin 200 pääasiassa siviiliä.
Isku oli täysin terroristijärjestö Hamasin suunnittelema ja mobilisoima. Se kohdistui rajan pinnassa oleviin kyliin ja niiden asukkaisiin. On luonnollista, että Israel vastasi pääasiassa siviileihin kohdistuneisiin hyökkäyksiin voimalla. Tuo voimankäyttö on jatkunut kovenevana tähän päivään saakka. Viimeisimpänä Israel on pyytänyt alueen asukkaita poistumaan ja ilmoittanut, että se aikoo tyhjentää Länsirannan alueen tarvittaessa väkivaltaisin sotatoimin. Kukaan tuskin epäilee uhkauksen todenperäisyyttä.
Suomessa on Israelin viime aikaisten toimien takia alettu puhua Palestiinan valtion tunnustamisesta. Israelin teot on lähes yksimielisesti tuomittu ja Israelia on syytetty jopa sotarikoksista. Asiat eivät ole kovinkaan yksinkertaisia. Palestiinan tunnustaminen ei loisi rauhaa Länsirannalle. Se toisi ehkä yhden juridisen toimijan näyttämölle, mutta konflikti tulisi jatkumaan edelleen. Suomen on myös huolehdittava kauppakumppanuudesta Israelin kanssa. Epävakaa Yhdysvallat luo painetta sille, että kaikista kauppakumppaneista on pidettävä huolta. Israelin kanssa tehdään yllättäen ainakin asekauppaa sekä osto- että myyntipuolella. Juuri tällä hetkellä Suomessa odotetaan Israelissa valmistetun ilmapuolustusjärjestelmä Daavidin Lingon saapumista. Järjestelmä on olennainen osa vihollisen ilmahyökkäysten torjunnassa ja sillä varaudutaan tuleviin uhkiin omien rajojemme ulkopuolelta.
Paha poika Israel - vai ei sittenkään?
Gazan kriisissä Israelia pidetään automaattisesti pahana poikana, koska se vastaa terrori-iskuihin sotatoimin. Mitä muuta se voisi tehdä - antaa terroristeille ehdollista ja tuntuvat sakot, kuten Suomessa tehtäisiin? Loppujen lopuksi Israel pyrkii rauhoittamaan alueen tilanteen ja käyttää siihen niitä keinoja, joita sillä on. Meillä Suomessa asia nähdään turhan mustavalkoisesti Israel-vastaan-siviilit -otteluna. Todellisuudessahan Israel sotii terroristijärjestö Hamasia vastaan, joka puolestaan pitää Gazan alueen siviilejä ihmiskilpinään.
Tässäkään tilanteessa Israel ei ollut aloitteentekijä. Se ei hyökännyt rajan yli Gazaan, vaan tilanne lähti liikkeelle toisinpäin. Sen lisäksi Israel on selkeästi pyytänyt alueen siviiliasukkaita poistumaan alueelta. Kun vastustajana on kasvoton terroristijärjestö, on sen toiminnalle ominaista se, että se piiloutuu siviiliväestön joukkoon, jossa pyrkii olemaan sekä näkymätön että turvassa. Siviiliväestö on kilpi, jota terroristit käyttävät suojatakseen itseään. Israelin kaltaista suoran toiminnan vastustajaa vastaan se ei vaan riitä. Israel poistaa kilven, erottelee terroristit ja ratkaisee asian kaikin keinoin.
Kun lukee Israelin ja ylipäätään Arabian niemimaan historiaa, tulee väkisin mieleen, että joskus se pohja tulee Israelinkin säkkiin. Se on itsenäisyytensä kahdeksanakymmenenä vuotena jatkuvasti torjunut maahansa kohdistuneita hyökkäyksiä, koettanut armeijan avulla suojata sekä valtionsa ulkorajoja että myös sisäisesti taata turvallisuuden ei-valtiollisia toimijoita kohtaan. Ehkä nyt on tullut hetki, jolloin Israel ottaa aloitteen ja hoitaa homman loppuun. Minun näkökulmastani sillä on siihen perusteet ja täysi oikeus. Gazan alueen siivoamisella se pyrkii turvaamaan juuri niiden siviilien turvallisuuden, jotka joutuivat Hamasin hyökkäyksen kohteeksi.
Israeliin kohdistuva uhka on muuttunut valtiollisesta enemmän ei-valtiolliseksi. Suurin uhka tulee erilaisten terroristijärjestöjen taholta, jotka eivät noudata minkäänlaisia sodankäynnin lakeja. Ne iskevät pommein suoraan siviiliväestön kimppuun, kohdistavat iskut ei-sotilaallisiin kohteisiin ja sen jälkeen piiloutuvat oman puolensa siviiliväestön keskelle. Niitä vastaan taistellessa ei ole mahdollista pärjätä perinteisin keinoin, ainakaan ilman sivullisia uhreja. Nyt näyttää siltä, että Israelin hallinto on päättänyt olla tästä välittämättä, enkä voi heitä siitä syyttää.
Palestiinan kysymykseen ei ole oikeaa ratkaisua
Tapahtui Gazassa nyt mitä tahansa, niin koko Palestiinan kriisi ei tule sillä ratkeamaan. Itse en pidä Palestiinan valtion tunnustamista oikeana ratkaisuna. Sen lopputulos olisi, että Israelilla on itsensä hallinnoiman alueen sijaan valtiollinen ongelma lähellä rajaa. Palestiinan valtiosta tulisi terroristien tukikohta, johon Israelilla ei olisi enää samanlaista mahdollisuutta puuttua kuin nyt. Nykyisessä ratkaisussa Gaza sentään pysyy valvottuna ja Israelin armeijan hallussa. Jo tällä hetkellä Israelilla on esimerkki vastaavasta ongelmasta, pohjoinen naapurimaa Libanon. Terroristijärjestöt tekevät toistuvasti iskuja Libanonin rajan yli Israeliin ja palaavat iskujen jälkeen Libanonin puolelle. Näihin toimijoihin Israelin kynnet eivät yllä, koska kyseessä on kuitenkin vieraan valtion alue. No ei se kokonaan niitä vastatoimia ole estänyt, mutta ehkä jonkin verran hidastanut.
Nykyisen Israelin valtion alueella on taisteltu jo ristiretkien ajoista saakka. Sopua ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt ja sitä tuskin löytyy meidänkään sukupolvien aikana. Alue on eri uskontokuntien vuoksi erittäin räjähdysherkkä ja maailmanpoliittisesti hankala.
Israel on itsenäisyytensä aikana osoittanut, että sitä eivät ulkovaltojen mielipiteet tai tuomitseminen kiinnosta. Israel kulkee valitsemaansa tietä vakaasti ja omien päätöstensä mukaan. YK on menettänyt Ukrainan kriisin myötä koko hataran arvovaltansa, eikä sieltä suunnasta tule minkäänlaista tukea Gazan siviiliväestölle. Nykyisen velton YK:n päätöslauselmilla voi pyyhkiä huoletta sitä itseään.
Ja sitten koska kaiken ratkaisee kuitenkin raha, niin se se vasta kimuranttia onkin. Länsi-akseli Yhdysvaltain johdolla ei voi tuomita Israelia. Israelilla ja ylipäätään juutalaisilla on merkittävä asema lännen raha- ja pankkimaailmassa. Nuo verkostot ovat ylivaltiollisia ja vaikuttavat yhtä lailla Yhdysvaltain kuin Euroopan markkinoihin. Niitä ei kannata suututtaa turhan takia.
Mutta yhtä hankala on toinenkin puoli. Arabimaiden tukema Palestiina ei sekään ole merkityksetön. Vielä toistaiseksi Arabian niemimaan öljyvarat kelpaavat enemmän kuin mieluusti länsimaiden kulutusmarkkinoille. Sulkemalla öljyhanat, saataisiin maailmanmarkkinat helposti epäjärjestykseen tai jopa kaaokseen. Raakaöljyn hinta on ehkä merkittävin yksittäinen maailmanmarkkinoita heilutteleva tuote. Ja etenkin nyt kun toinen suuri öljyntuottaja-alue Venäjä on boikotissa, on arabiöljyn merkitys jopa ylikorostunut.
Länsimaiden on siis pidettävä kieli keskellä suuta Israelin kriisin ratkaisussa. Kumpikin osapuoli on tarpeellinen, mutta kummankaan varpaille ei kannata astua suotta. Siksikään en usko, että etenkään länsimaat tulisivat aktiivisesti ratkaisemaan Gazan kriisiä kummankaan eduksi.
Siviileihin kohdistetut sotilastoimet ovat aina väärin
Tässäkin kriisissä suurin kärsijä ovat siviilit - molemmin puolin. Minusta Hamasin aloittamat terroritoimet ja suoraan siviileihin kohdistettu isku oikeuttaa Israelin voimatoimet. Kenellekään ei tule yllätyksenä se, että Israel vastaa hyökkäykseen voimatoimin. Siinä, missä Suomen hallitus vatkaisi monta viikkoa vastalausetta tai "vähän äkäistä sähköpostia", on Israel mobilisoinut ilma- ja tykistöiskut ja aloittanut vastatoimet täydellä tulella. Väitän, että aloittaessaan hyökkäyksen, Hamasin terroristit ovat tämän jo tienneet. He ottivat riskin, että vastatoimet tulevat koskemaan ja näin myös kävi.
On totta kai väärin, että sotilaalliset toimet kohdistuvat siviileihin, edes osittain. Mutta kun taistellaan terroristijärjestöjä vastaan, se on väistämätöntä. Eikä Israel ole aloittanut sotilasoperaatioita varoittamatta. Siviileillä on käsittääkseni ollut mahdollisuus poistua alueelta.
Näen tämän asian jotenkin "sitä saa mitä tilaa"-tyyppisenä. Ymmärrän tavallaan sen, että kun Gaza on aidoin suljettu ghetto, sinne halutaan muutosta. Mutta muutosta tuskin tulee niin kauan, kun alueella on Hamasin aktiivisia soluja ja alue on käytännössä terroristien hallitsema. Ne Israel kitkee kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Myös väestön pakkosiirrot sellaisenaan ovat väärin. Mutta tässä tapauksessa nuo siirrot tehdään, jotta saadaan puhdistettua terroristien hallinnoima alue ja samalla taattua muun Israelin siviilien turvallisuus. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ennen minkäänlaisia pakkosiirtoja, on siviiliväestöä suorastaan kehotettu poistumaan alueelta. On vähän tekninen kysymys, onko kyse enää pakkosiirrosta vai jostain muusta.
En tietenkään toivo, että Gazan kriisi ratkaistaan väkivalloin kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ymmärrän, miksi Israel toimii niin kuin se toimii. On valitettavaa, että sotilaalliset toimet kohdistuvat myös siviileihin, mutta muutakaan keinoa asian ratkaisemiseksi tuskin on. En pysty näkemään Israelin toiminnassa mitään rasistisia tai kansanmurhan-tyyppisiä elementtejä, vaan pikemminkin käytännön saneleman, perustellun tien. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!