Mitä oikeastaan juhlimme, kun vietämme juhannusta?

Kuva Pixabay / arki1960

 

Istun keskikesän valoisassa yössä. On niin lämmintä, että ulkona tarkenee vielä shortseissa ja t-paidassa. Kerrankin rauhoittunut tuuli vain hellii ihoa. Pihalla tuoksuu illankostea nurmikko ja ilma täyttyy lintujen laulusta sekä ulkona vielä myöhään leikkivien lasten äänistä. Ihmettelen taas kerran sitä muutosta, joka Suomessa tapahtuu alkuvuoden arctikasta muutamassa kuukaudessa. On juhannuksen aika.

Juhannus on suomalaisissa juhlapyhissä outolintu. Vaikka nimellisesti sekin liitetään kristilliseen perinteeseen, ovat sen juuret jossain paljon syvemmällä pakana-ajassa. Kovin montaa epäkristillistä juhlapyhää ei Suomen kalentereista löydykään. Suurin osa arkivapaista tulee kirkon kautta ja vaikka niiden alkuperäinen syy saattaa olla unohtunut, niin liitämme juhlat edelleen kirkkoon (pääosin siksi, ettei niitä meiltä vietäisi pois).

Miksi juhannusta siis vietetään?

Kuva Pixabay / sihuvi

Keskikesän juhla

Juhannuksen tärkein juhlakohde on kesä ja sen mukana tuleva lämpö. Juhannuksen myötä jätämme hyvästit vuoden ikävälle pimeälle ja kylmälle puoliskolle. Juhlistamme sitä, että ulkona (yleensä) pärjää ilman pipoa ja pitkiä kalsareita ja kerrankin talvipeiton saa vaihtaa kevyempään. 

Suomen lämmin kausi on edes teoriassa kovin lyhyt. Usein lämpimiä päiviä voi olla kourallinen ja niistäkin myyryilemme toimiston uumenissa suurimman osan. Suomen suurimmat arpajaiset eivät olekaan lauantaiset lottoarpajaiset, vaan ne, missä päätetään, kenen kohdalle sattuvat ne kesän parhaat lomasäät. Alkukesästä asiaa arvaillaan ja koetetaan ennustaa lehtien, sammakoiden tai meteorologien höpö-höpö-ennustusten kautta (oikeasti kukaan ei pysty ennustamaan juhannussäätä maaliskuussa). 

Sitten syksyllä lomakauden jälkeen vielä kahviporukoiden kesken kertaillaan "sotamuistoja" kesältä. Kenellä paloi selkä rannalla ja kenellä perse kiukaassa. Lämpimistä päivistä ollaan positiivisesti kateellisia. Hyviä kesäsäitä saatetaan muistella vielä vuosikymmenen takaa.

Suomen kesässä on syytä juhlaan. Se on kaunis, herkkä ja haavoittuva. Kun säänhaltijat hellivät, on maassa täydellisessä spektrissä vellova kukkameri ja torit täyttyvät punaisista marjoista. Pienen hetken jälkeen mansikat vaihtuvat luonnonmarjoihin ja metsissä pyörii marjanpoimijoita läheltä ja kaukaa. Lyhyessäkin kesässä on vaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Ja Suomen kesä tulee varmasti joka vuosi, vaikka keikkuen tai myöhässä, mutta tulee kumminkin.

Uskallan väittää, että suomalaisten onnellisuuden takana ovat neljä vuodenaikaa. Jos sää olisi yhtä tasaista hellettä ja lämpöä, emme osaisi olla siitä muutaman vuodenkierron jälkeen enää onnellisia. Koska Suomessa vuoden toinen puolikas on pelkkää helvettiä pakkasineen ja pimeyksineen, olemme oppineet olemaan onnellisia juuri tästä lyhyestä kesäajasta. Sitä odotetaan vuoden alusta saakka ja kun syksy saapuu, alamme kaipaamaan taaksejäänyttä kesää.

Kuva: Pixabay / ugglemamma

Lomakauden alku

Juhannuksen jälkeen Suomi pysähtyy kuukaudeksi. Toimistoista ei puhelimeen löydä ketään vakituista työntekijää ja vastuu on heitetty kesätyöläisten kapeille harteille. Suomen suosituin loma-aika alkaa heti juhannuksen jälkeen (koska aatosta saa yhden ylimääräisen vapaan) ja jatkuu heinäkuun loppuun. Joka ikinen vähänkin turistirysältä haiseva paikka on ihmisiä pullollaan ja kesämökit on miehitetty kerrankin niin, että järvien rannat muistuttavat Marrakeshiläistä lähiötä. Suomi elää toisenlaista kautta, josta puuttuu kiire, stressi ja kravatit.

Todellisuudessa Suomalainen vuosi katkeaa kesällä. On aika ennen ja jälkeen kesäloman. Alkuvuoden tehtävät suoritetaan loppuun hiki hatussa ennen lomaa. Maailma on saatava jokaista piirtoa myöten valmiiksi, jotta voi kesällä ottaa rennosti neljä viikkoa.

Lasten koulut päättyvät toukokuun loppuun ja heidänkin askeleet eteenpäin jatkuvat syksyllä. Samoin alkaa työläisillä syksyllä uudet kuviot. Kesäloman jälkeen palataan pitkään arkeen ja aletaan miettiä tulevan vuoden hankkeita ja budjetteja. Vähän kerrallaan kesällä vietetyt vapauden neljä viikkoa unohtuvat ja arki jyllää ylitsemme. 

Lomakautta on etenkin Suomessa syytä juhlistaa. Harvassa maassa saa viettää palkallista kesälomaa neljä viikkoa ja vielä lomarahat siihen päälle. Sitä mukaa kun taloutemme kurjistuu, ovat vaarassa myös nuo saavutetut edut. En usko, että lomarahat tulevat näkemään enää 2030-lukua ja palkallisen lomankin määrä voi olla vaarassa ajan myötä. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaisella työntekijällä on erittäin hyvät oltavat vuosilomansa aikana. 

Lomakautta on syytä juhlia muutenkin. Monille perheille se on ainoa aika vuodesta, kun perheellä on yhteistä aikaa viikonloppuja enemmän. Työelämän kiire ja vastuullisuus pitävät meidät poissa toistemme luota - ainakin henkisesti. Vaikka käytännössä asutaan saman katon alla, ei kumppania saata aidosti nähdä kuukausiin. Arki rullaa pakottavaa tahtia ja fokus on jossain muussa kuin perhe-elämässä. Sitten kun vihdoin koittaa neljän viikon vapaus, on toivottavasti aikaa myös muille. Siksi työelämästä irtaantuminen on terapeuttista ja voi pelastaa parhaassa tapauksessa monta avioliittoa. 

Työelämä muuttuu koko ajan kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Meiltä vaaditaan enemmän ja työ imee sekä aikaa että energiaa yli voimavarojemme. Väsymme, stressaannumme ja olemme loppuunajettuja. Neljän viikon kesälataus tulee monille enemmän kuin tarpeeseen. Kun seuraan omienkin läheisten jaksamista, ihmettelen, kuinka pitkälle sitä vieteriä meiltä voidaan venyttää? Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että säätelen itse työtäni. No en säätele aina oikein, mutta ainakin tiedän ketä syyttää, jos se menee pieleen. 

Tunnettu fakta suomalaisessa avioerotilastossa on se, että lomakauden jälkeen tilastoissa näkyy selkeä piikki. Ehkä lomaan asetetaan liikaa paineita ja kuvitellaan muutaman viikon vapaan pelastavan pidempään muhineita ongelmia. Valitettavasti se lomakaan ei kaikkea pysty pelastamaan. Eikä lomaan pitäisi asettaa liikaa vaateita. Suorittaminen on suomalaisen vapaa-ajan ongelma ylipäätään. Me suoritamme elämää ja unohdamme nauttia siitä. Lopputulos voi olla kauniit tilastot ja onnettomat ihmiset.

Kuva: Pixabay / u_uf78c121

Ystävyys

Juhannuksena kokoonnutaan yhteen ystävien ja sukulaisten kanssa. Monet sukumökit täyttyvät vieraista ja aikaa vietetään grillaten ja nauraen. Juhannus on ollut perheitä yhteen kokoava juhla niin kauan kuin itse muistan. Me vietimme aikaa isovanhempien mökillä, jonne kokoontuivat kaikki isäni sisarukset perheineen. Porukkaa oli, tekemistä riitti ja aikaa vietettiin ehkä ahtaasti, mutta sovussa. Noista ajoista ovat yllättäen myös omat parhaat lapsuusmuistot.

Mökkikylän jokainen torppa oli miehitetty, järvellä kuului perämoottorien rupsutus ja illalla jokaisella rannalla paloi merkkituli. Jostain saattoi kuulua jopa haitarin soittoa. En muista, että meillä olisi koskaan vietetty sellaista perinteistä "sepalus auki järveen"-tyyppistä juhannusta, vaan ennemminkin istuskeltiin rannalla nuotion ääressä syöden, saunoen ja uiden. Enkä usko, että olen lähellekään ainoa sukupolveni edustaja, joka moisia muistoja kantaa mukanaan. Me olemme mökkisukupolven lapsia.

Ja joskus on juhannusta vietetty kaveriporukoiden kanssa. Ajetaan autoletkassa jollekin mökille, meno on yleensä vähän kosteampaa ja ehkä riehakkaampaa. 2 Unlimited tai Scooter raikaa pitkin rantoja ja aamuyötä kohden nousee myös juhlijoiden volyymi. Valvotaan läpi yön, kunnes jokainen kallistaa päänsä hetkeksi kuka mihinkin nurkkaan. Ja meno jatkuu aamulla suunnilleen siitä, mihin se illalla jäi. Nuoruuden ystävät kaikkoavat pikkuhiljaa ympäriltä sitä mukaa, kun aikuistutaan ja perheellistytään, mutta nuoruuteen kuuluu se vapaa ja villi aika, jolloin mistään ei tarvinnut vielä kantaa vastuuta ja elämää sai elää päivä kerrallaan. 

Aikuisena meno voi olla sivistyneempää ja hillitympää. Mökille kokoonnutaan edelleen, mutta painopiste on enemmän ruuassa kuin juomassa - ja Scooterkin on vaihtunut Topi Sorsakoskeen. 

Tämä kaikki juhlistaa ystävyyttä ja aikaa, jota voi viettää yhdessä. 

Juhannus voi olla myös juhla yksinäisyyttä vastaan. Jos omassa suvussa tai kaveriporukassa ei mökkiseuraa löydy, niin kesäiset tanssilavat täyttyvät tanssijoista ja juhlijoista. Jos ei osaa tanssia, niin lavoilla pääsee tunnelmaan ihmisvilinästä ja elävää musiikkia kuunnellessa yksinäisyys jää hetkeksi tauolle.

Vanhenevan ihmisen elämä rakentuu muistoista. Mitä rikkaamman elämän on saanut elää sitä useampiin paikkoihin pääsee muistoissaan takaisin. Eikä vanheneminen tarkoita, etteikö muistoja pystyisi luomaan lisää. Niitä pitääkin luoda, sillä elämää ei saisi jättää kesken ja taantua. 

Kuva: Pixabay / Lum3n

Luonto

Juhannuksena pitää saada uusia perunoita. Niiden kanssa grillataan tai syödään voin kanssa sellaisenaan. Ensimmäiset kotimaiset mansikat ehtivät myös juhannuspöytään ja monista kattauksista löytyy kesän ensimmäinen mansikkakakku. Luonnon satokausi alkaa juhannuksen tienoilla ja jatkuu pitkälle syksyyn. Tuoreimpina kotimaisen sadon maut ovat parhaimmillaan ja kun satokausi on lyhyt ja epävarma on sitä syytäkin juhlia.

Tätä samaa miettivät jo pakanat. Kun keskikesällä vietettiin Ukon juhlaa (nykyistä juhannusta), niin tehtiin hyvän sadon saamiseksi taikoja ja luettiin ennusmerkkejä. Ukon juhlassa luonto ja sato olivat pääosissa. 

Satokauden lisäksi juhlitaan kukkivaa luontoa. Maa on syvän vihreä, tuoreet kasvit tuoksuvat ja pellot täyttyvät kukkien eri väreistä. Ilmassa kuulee jatkuvasti linnunlaulua ja eläimiä näkee vilistävän metsässä ja pelloilla. Tämän pienen hetken Suomi on todellakin elossa. Siihen hetkeen on osattava tarttua ja pystyttävä näkemään pienen tuokion kauneus. Meillä on uskomattoman kaunis maa, jossa on paljon näkemistä, jos osaa katsoa (ja on nopea). 

 Rakkaus

Keskikesän lämpö ja valoisa yö vapauttaa jopa jäykät suomalaiset rakastumaan. Melko moni meistä on löytänyt festareilta tai tanssilavalta itselleen juhannusheilan, josta on tullut joko lyhyt tai pidempi tuttavuus. Monet juhannusyön taioista keskittyvät puolison etsimiseen ja valintaan. Kuka sieltä kaivosta kurkistaakaan seitsemän taikayrtin nauttimisen jälkeen (vai oliko ne vadelmasiidereitä).

Meissä ihmisissä on sen verran apinaa edelleen, että meilläkin on jonkin sortin pariutumisaika.  Mukavampaa se pariutuminenkin on kesän lämmössä kuin talvipakkasilla. Ja ihmisen mieli herää kesällä. Se alkaa kaivata kumppania ja jotain, jonka kanssa ihastella elämän ihmeitä. 

Ja tietenkin todennäköisyys löytää itselleen kumppani kasvaa, kun ihmisiä on paljon liikenteessä. Festarit, tanssilavat, kylän kokot keräävät ihmisiä yhteen. Sieltä joukosta saattaa hyvinkin löytyä joku erityisempi. Ehkä tämä juhannus onkin alunperin tarkoitettu tuomaan erillään asuneet metsäläiset saman tulen ääreen ja tapaamaan toisiaan?

Rakkautta ja rakastumista on syytä myös juhlia. Siihen juhannus sopii mainiosti. Edessä on vielä pitkä kesä aikaa tutustua ja kulkea käsi kädessä kesäkaupunkien raitteja (eihän Suomessa muita kaupunkeja olekaan). Kesä ruokkii suomalaista mieltä etsimään kumppania rinnalle - kenelle se löytyy terassilta ja kenelle lenkkipolun varrelta, tai kaupan jäätelöaltaan luota.

Kuten huomataan, on juhannuksen juhlintaan monta syytä, eikä mikään niistä ole toistaan vähäpätöisempi. Tärkeintä juhlinnassa on muistaa pitää juhlamieli korkealla, unohtaa arkiset huolet ja keskittyä nauttimaan ympäröivästä luonnosta, läheisistä ja muista ihmisistä. Kesä on tehty nautittavaksi. Ja Suomen kesä on kesä, vaikka sataisi räntää tai salamoisi. Tää meidän maa nyt vaan on "vähä tämmönen"