Jos olis mulla miljoona

Kolmas lomaviikko takana ja tällä viikolla tein yhden loman fiksuimmista ratkaisuista. Otin lapsista pienimmät matkaan ja menimme mummolaan muutamaksi päiväksi. Kyseessä oli selkeä win-win-ratkaisu, sillä mummo jo viikolla soitteli ja kyseli, että eikös sitä voisi heilläkin aikaa viettää - isovanhempien ikävä on vanhempien siunaus.

Mummolaloma oli täynnä tekemistä ja olemista. Lapset ja isovanhemmat saivat nauttia täysillä toistensa seurasta ja jättivät vielä minut istumaan sohvannurkkaan parin hyvän kirjan kanssa. Sainkin viikon aikana luettua muutaman hyvän opuksen. Kirjoista voin muuten suositella Marutei Tsurusen kirjaa "Sinisilmäinen samurai" - kertoo hienon tarinan siitä, kuinka lieksalaisesta maatalon pojasta tuli ensimmäinen länsimainen, joka on valittu Japanin parlamenttiin.

 Ja koska pienimmän saattoi hyvällä omallatunnolla siirtää mummon seuraksi kello kuusi aamulla (tämä lapsi to-del-la nauttii aikaisista aamuista - tämän kesän ennätys on ollut kello 5:37 korvan juuresta kuuluva kuiskaus "Isi, joko noustaan ylös, minua EI nukuta..."), niin saatoin jopa nukkua vähän pidempään. Ja ilmeisesti vaimokin nautti siitä, että sai kerrankin olla itsekseen kotona (oliko tämä siis sittenkin win-win-win-ratkaisu??).

Kaiken kaikkiaan viikko oli loistava. Pienin pääsi ensimmäisen kerran uimaan järvessä, näki höyryveturin ja kävimme myös Suomen nykyisin ehkä vilkkaimmalla kesätorilla - Savonlinnan kauppatorilla ooppera-aamuna. Lisäksi pääsimme tutustumaan uudistettuun Punkaharjun entiseen Valtionhotelliin, joka on uudessa kuosissaan todella upea. Arvostan hotellin uusien yrittäjien innostusta, osaamista ja ennen kaikkea sitoutumista aloittamaansa työhön ja toivon todella, että he saavat perinteisen hotellin lentoon ja täyteen asiakkaita myös ooppera-ajan ulkopuolella. Puitteet ainakin ovat kerrassaan mahtavat. Niille lukijoista, jotka eivät paikkaa tunne, niin käykääs tutustumassa http://hotellipunkaharju.fi/

Mutta tämä lomakuulumisista. Tuossa äsken kahvia juodessa tuli mieleen vanha kunnon ajatusleikki, josta muotoilin tämän päivän kirjoituksen....

 Paljonko tarvitsee rahaa, ettei tarvitsisi tehdä töitä?
 
Varmaan useimmat meistä työtätekevistä ovat leikkineet ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos olisi niin paljon rahaa, ettei töihin tarvitsisi mennä. Paljonko rahaa tarvitsisi ja mitä sillä rahalla tekisi?

Tietotoimisto Googlen mukaan suomalaisten keskipalkka oli viime vuonna 3538€ kuukaudessa. Jos lasketaan, että työläisen ura alkaa noin kaksikymppisenä ja jatkuu 67-vuotiaaksi saakka, niin työuran pituudeksi tulee huimaavat 47 vuotta. Tällä laskutoimituksella saadaan työuran tuloiksi

3538€ * 47 * 12,5 (lomarahat huomoiden) = 2 078 575€

Tästä summasta maksamme veroja noin kolmanneksen, jolloin käteen jäävä osuus on noin 1,4m€. Toisin sanottuna noin puolellatoista miljoonalla ihmisen elintaso pitäisi olla verrattain normaali niin, että palkkatyön pakkoa ei olisi, mutta elintaso vastaisi normaalin keskivertopalkansaajan elintasoa. Ajattele, jos joku löisi tuon summan kouraan parikymppisenä ja edessä olisi velaton elämä?

Työntekoa omilla ehdoilla ja lisää vapaa-aikaa

Ensimmäinen päätettävä asia olisi se, tekisinkö töitä, jos pakkoa ei olisi. Ongelmana tuossa saadussa rahassa olisi se, että siitä ei eläkettä kerry ja elämä nykyisin jatkuu eläkeiän jälkeen vielä parikymmentä vuotta, jos hyvin käy. Milläs tuo loppuelämä rahoitetaan, jos ei töissä käy. Ja työssä on muutenkin hyviä elementtejä, joiden takia sitä kannattaa tehdä. Joutilaan elämä ei houkuttelevuudestaan huolimatta varmaankaan ole niin hohdokasta.

Oma ratkaisuni olisi ehdottomasi työnteko, mutta pienemmässä määrin ja enemmän omilla ehdoilla. Voisin ehkä perustaa yrityksen, joka ei sitoisi täyteen työaikaan, mutta joka toisi toivottuja lisätuloja ja antaisi elämään jotain rytmiä. Omat haaveeni liittyvät johonkin hyvinvointiin ja terveyteen tai toisaalta voisin perustaa vaikka verkkokirjakaupan erikoiskirjoille. No toisaalta, jos rahaa olisi, niin miksen tekisi molempia. Yrittäminen voisi olla hieman vapaampaa, kun varsinaista onnistumisen pakkoa ei ole. Itselle suurin kynnys oman yrityksen perustamiseen liittyy siihen, että pelkään epäonnistumista ja tietenkin pelkään sitä, mitä tapahtuu, jos yritys ei tuokaan nyt elämiseen tarvittavaa rahaa. Tuskin kovinkaan tuntemattomia pelkoja muillekaan.

Toisaalta voisin tehdä sijoituksen jonkun muun yritykseen niin, että saisin osakkaana rahaa tuotoista. Kuinka sitten valkata se yritys, joka tulee tulevaisuudessa tuottamaan - ei mikään helppo valinta?

Ajatukseni työnteon suhteen liittyy eniten siihen, että haluaisin itselleni jäävän aikaa ns. omaan tekemiseen eli johonkin, minkä ei tarvitse tuottaa mitään. Aikaa käyttäisin omien unelmien toteuttamiseen.

Perushankinnat ensin

Rahat sijoittaisin siten, että ensin tekisin perushankinnat. Ensimmäisenä olisi järkevää hankkia koti varusteltuna siten, että halvinta ei tarvitsisi ostaa, mutta ei nyt Mielen kultahanoihinkaan mentäisi. Todennäköisesti ostaisin myös kesäpaikan tai kakkosasunnon. Lisääntyneelle vapaa-ajalle olisi hyvä olla viettopaikka, johon voisi vetäytyä koko perheen kesken.

Tämän päälle tietenkin autot ja muut kulkupelit. Itselleni moottoripyörä on aina ollut tärkeä ja olen pitänyt pyörää, vaikka rahat ovat välillä tiukilla olleetkin. Tälläkin hetkellä pyörä odottaa tallissa, mutta seisontavakuutuksessa. Toivottavasti ensi kesänä on jo ajokelien aika.... Ja jos haaveista puhutaan, niin ehkä purjevene on minulle ollut se toteutumaton haave. Ja nyt kun aikaa kerran on, niin....

Mitenkään pröystäilemättä hankkien nuo perustarpeet saisi kasaan 500-600t€, jolloin käyttöön jäisi vajaa miljoona. Tämä olisi siis se raha, jolla elettäisiin. (Tähän väliin kuuluu se takakireiden ekonomien lause, että rahat kannattaisi sijoittaa johonkin tuottavaan tiliin tai rahastoon niin, että korkotulot blaa blaa ja sijoitustuotto pölö pölö...., joten kuvitelkaa se kuivakka tekstiosuus tähän kohtaan)

Asumiskuluissahan säästyisi pitkä penni, kun asuntoa ei tarvitsisi hankkia lainarahalla ja kaikki korkomenot sekä asunnossa, että esimerkiksi autoissa jäisivät pois. Laskin muuten eräänä päivänä, että lainoihin kuuluvat lainaturvavakuutukset kustantavat meille laina-aikana noin 55t€ eli käytännössä tuossa asuntolainan sivussa maksamme vakuutusyhtiölle sellaisen reilunkokoisen yksiön verran rahaa. Ja parhaassa tapauksessa vielä rahaa, jota emme vakuutusyhtiöstä nosta koskaan korvauksina pois. Olisiko fiksumpaa säästää nuo rahat ja muuttaa ne vaikka sijoitusasunnoksi, jonka voi hätätilanteessa myydä pois ja muuttaa rahaksi?!

Hyvin sijoitettua rahaa olisi myös lasten harrastusten turvaaminen ja se, että kaikki saisivat harrastaa suunnilleen sitä, mitä mieli halajaa. Meilläkin on vuosien varrella käyty muutamia keskusteluja siitä, kuinka kallista harrastaminen on ja toisaalta joitakin harrastuksia on ollut pakko hylätä niiden kalleuden vuoksi. Raha, joka menee siihen, että lapset pysyy pois torin laidalta notkumasta, on minusta hyvin sijoitettua rahaa. Jos nyt ei jokaiselle omaa ponia osteta, niin ainakin paremmat nappikset!

Loppuraha unelmien toteuttamiseen

Jos työnteon määrää saisi vähennettyä ja taloudellista painetta palkkatulojen keräämiseen ei olisi, niin käyttäisin aikaa omien unelmieni toteuttamiseen. Haluaisin nähdä maailmaa ja matkustella enemmän. Nyt jos rahaa olisi käytettävissä, niin todennäköisesti pakkaisin koko orkesterin lentokoneeseen pari kertaa vuodessa ja tekisin maailmaa muillekin tutuiksi. Lista itselleni vielä ennennäkemättömistä kohteista on lähes loputon; Lontoo, Normandia, Kreikka, koko Pohjois-Amerikka, Kiina, Japani ja päälle vielä Suomen omat kohteet, joissa voisin käydä useampaankin kertaan.

Toisaalta oma haaveeni on ollut aina tutustua Saksaan paremmin ja nyt voisi olla mahdollista ottaa joku puolen vuoden sapatti ja hengailla germaanisten veljieni kanssa - siellä sitten volkkarin tehtaalla vääntelisin muttereita turkkilaisten ja muiden maahantulokkaiden kanssa kilpaa bretzeleistä nautiskellen.

Ja ehkä toinen isompi haave olisi tuottaa jotain kirjalllisesti näkyvää. Ehkä uskaltaisin höllätä kukkaronnyörejä niin, että tekisin jonkin omakustanteen - kuka ties lifestyle-oppaan keski-ikäisille tai sitten humoristisen dekkarin Reijo Mäen hengessä.

Ja noin kokonaisuutena haluaisin käyttää rahaa siihen, että oma sekä perheen hyvinvointi olisi tapissaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos rahaa olisi, niin sen käyttäminen yhteiseen hyvään, terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin, olisi rahalle varmaankin kaikkein paras sijoitus.

Uskoisin, että jokaisella olisi oma karttansa, miten käyttäisi tuon puolitoista miljoonaa, mutta varmaan raha menisi itse kullakin siihen, että oma onni lisääntyisi ja unelmat toteutuisivat, kumpikin on sijoituskohteena "priceless".