Monsterit keskuudessamme

Ajattelin kerrankin olla jorisematta omiani ja heittäytyä vallan ajan hermolle. Tämän viikon kiistatta kuumin puheenaihe sekä mediassa että kaduilla on ollut Pokemon Go-sovellus. Iltakävelyllä näkee kaduilla sankoin joukoin kulkemassa teini-ikäisiä (ikähaarukalla 5-50 vuotta) katse tiukasti suunnattuna puhelimen näytölle. Sitten yhtä äkkiä tuo puhelinten lumoama ihmismassa pysähtyy yhteen paikkaan ja alkaa sanaton kuhina. Lopulta joku parkaisee - "ei perkele, ammuin Pikachusta ohi!!".

Tähän juttuun käytin ensimmäistä kertaa asiantuntija-apua. Otin perheen kolmetoistavuotiaan henkilöhaastatteluun ja pyysin häntä vihkimään minut tuon ilmeisen koukuttavan sovelluksen saloihin. Kiltisti (silmät kiiluen) hän selitti pelin periaatteet ja koetti vääntää jopa nelikymppisen ymmärrettäväksi, mistä hommassa on kyse.

Arkitodellisuuden päälle rakennettu pelimaailma

Pokemon Go:ssa on hyödynnetty nykypuhelinten paikannusta sekä karttasovellusta, jolloin todellisen maailman päälle on pystytty rakentamaan peli. Sovelluksen käyttäjä kulkee paikannus päällä pitkin katuja ja peli seuraa kulkua. Sitten jossain kohden ilmestyy Pokemon-hahmo, joka pyritään pyydystämään palloa heittämällä. Sovellus hyödyntää vanhaa 90-luvulla Game boy:lle kehitettyä anime-sarjan hahmostoa ja ideaa. Pokemon on alunperin japanilainen tuotesarja, josta tuli ajan saatossa Marion jälkeen toiseksi suosituin videopeli-tuotesarja. Meille vanhemmille peliä jopa tunnetumpi lienevät keräilykortit ja niihin liittyvä vaihtaminen ja pelaaminen, jota nyt aikuisuuden kynnyksellä olevat lapsemme harrastivat tuossa 10-15  vuotta sitten.

Nyt nuo samat hahmot seikkailevat älypuhelinsovelluksessa. Kävin eräänä iltana kävelemässä yhden pelaajan kanssa ja kokemus oli hermoja raastava. Vähän väliä teini pysähtyi poimimaan hahmon ja välillä tehtiin vähän pidempi stoppi "Poke-stopilla". Reitit kulkivat enemmän pelin ajatuksen mukaan kuin alkuperäisen "satamaan jätskille"-ajatuksen ohjaamana. Valitettavan usein lapsen katse jää kiinni puhelimen näyttöön, vaikka jalat menevätkin eteenpäin. Odotettavissa on siis vaaratilanteita ja luultavasti jopa onnettomuuksia johtuen siitä, että pelin koukuttavuus menee oman ja muiden turvallisuuden edelle.

Silti en voi olla ihailematta aikaan saatua suurta hypeä ja tuota erittäin nopeaa koukuttavuutta. Hämmästelen sitä, kuinka peli vie mukanaan eri ikäiset lapset, kerää lapset yhdessä keräämään pokemoneja ja sen lisäksi - mikä hämmästyttävintä - saa nuo lapset ulos raittiiseen ilmaan ja liikkumaan pitkiäkin matkoja Pokemonin perässä. Tulimme eilen tämän pokemon-lapsen kanssa Uimaharjuun kello 21 ja risat ja silti lapsen piti vielä päästä pienelle poke-huntille kiertämään (ja uskomatonta kyllä - täälläkin asuu Pokemoneja!!). Aikaisemmmilla kerroilla lapsi olisi keitetyn spagetin lailla liimaantunut sohvannurkkaan tekemään legendaarista ei-mitään. Pisteet Pokemoneille lasten liikuttamisesta!!

Huippujulkisuus lyhyessä aikaa 

Pokemon go on saavuttanut noin viikossa valtavan julkisuuden. Palstatilaa on löytynyt varmaan kaikista valtalehdistä sivutolkulla. Pelaajien liikkuminen meidän muiden kuolevaisten joukossa on huomioitu ja pelaavat massat kiinnostavat nyt mediaa myös pelialan ulkopuolella. Silloin, kun älypeli saa pintaa ei-pelaavien keskuudessa, niin kyse on isosta jutusta. Minulle mieleen tuleva edellinen vastaava peliin liittyvä hypetys on Angry birds ja kaikki varmaan muistamme, mihin se johti...

Epäilemättä pelin kehittäjät iskivät kerralla kultasuoneen. Pelin tuoma julkisuus näkyy väistämättä sekä idena alkuperäisen kehittäjän että myös tämän älypuhelin-sovelluksen kehittäjän kukkarossa isosti. Toivottavasti tuo raha käytetään viisaasti uusien vastaavien pelimaailmojen kehittämiseen.

Mitä tämä voi vielä avatakaan?

Pokemon Go hyödyntää lisättyä todellisuutta (englanniksi Augumented reality). Siinä todellisen maailman päälle on liimattu elementtejä, jotka eivät ole totta. Tässä tapauksessa pelin hahmot ja pelitodellisuus on laitettu todellisen katunäkymän päälle.

Nyt kun pää on saatu auki, niin ainakin minä alan odotella, miten tätä lisättyä todellisuutta tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa. Jotenkin mahdollisuudet tuntuvat esimerkiksi uutisointien tai matkailun tai markkinoinnin kannalta lähes rajattomilta.

Miltä tuntuisi esimerkiksi kulkea Turun linnassa niin, että sovellus hyödyntäisi paikannusta ja kunkin huoneen kohdalla tulisi keskiaikaan sijoitettu hahmo kertomaan "autenttista tarinaa" huoneen historiasta. Tai jos kulkisin kaupungilla ja kunkin kaupan kohdalla sovelluksen hahmo alkaisi esitellä liikkeen mainostarjontaa kyseiseltä päivältä. "Hei, haluaisitko tulla maistamaan erikoishalpaa keskioluttamme, jota voisimme kyydittää annoksella bratwurstia ja hapankaalia?".

Uhka vai mahdollisuus?

Minusta idea on vallankumouksellinen ja uudella tavalla sähköistä maailmaa hyödyntävä. Minusta parasta on se, että nuo teinit saadaan kerrankin houkuteltua ulos kävelemään/pyöräilemään ja pois sisältä pölyttymästä. Olen viimeiset kolme viikkoa katsellut, kuinka yksi makaa sängyllä tabletti tiukasti liimattuna käteen kasvoilla mitään ymmärtämätön ilme ja näytöllä jonkin tubettajan tajunnanvirtaa. Ei hyvä. Mieluummin näen tuon lapsen liikkumassa kavereiden kesken ulkona tuntitolkulla vaikka sitten poke-huntilla.

Ja toinen asia, mistä tykkään on tuon sovelluksen avaamat mahdollisuudet muualla. Sovelluskehittäjille lisätty todellisuus on jotain uudella tavalla muovailtavaa rakennusainetta, jonka päälle voidaan tehdä mitä tahansa. Tulemmeko kohta näkemään kaupunkikeskustojen matkailusovelluksia ja japanialaisia turisteja kulkemassa katuja myöten kaupungin historiaan älypuhelimen kautta tutkien - toivottavasti.