Mustat päivät

Näköjään musta-teema jatkuu noissa otsikoissa. Tällä kertaa nimi on kuitenkin perusteltu...

Harvoin näkee missään niin väsyneitä kasvoja kuin suomalaisella työpaikalla marraskuisena maanantaiaamuna. Harmaa massa väsyneitä, masentuneita, vittuuntuneita ja kaikin puolin elämäänsä kyllästyneitä kaleeriorjia valuu ovista sisään ja aloittaa viikon, joka tuntuu vähintään puolen kuukauden mittaiselta. Samaa virttä laulaa myös some - virtuaaliystävä toisensa jälkeen kertoo kuinka tänä vuonna hävisi kreikkalais-roomalaisessa painissa marraskuulle ja masennus pääsi kuin pääsikin hiipimään mieleen.

Marraskuu alkaa kuitenkin olla pikkuhiljaa taputeltu kanta tältä vuodelta. Oma marraskuuni tuntui kaikkia aikaisempia pidemmältä. En tiedä, tekeekö ikä vai joku muu tehtävänsä, mutta vuosi vuodelta elämä tuntuu pysähtyvän juuri tähän vuoden toiseksi viimeiseen ja syksyn viimeiseen rutistukseen. Minulle marraskuu on yksi pitkä musta jakso, jonka voisin jättää elämättä helposti. Pahinta minulle tekee pimeys. Pitkät valottomat jaksot ovat uskomattoman vaikeita sietää. Etenkin autoa ajaessa tuntuu kuin olisi jossain Luojan hylkäämässä peräaukossa yhden pitkän kolmenkymmen päivän jakson.

Mutta eihän tälle masennukselle saa antaa sijaa, eihän?!

Marraskuuhun ei ole lääkettä. Suomalaiset ovat kautta historian testanneet, auttaako masennukseen esimerkiksi hillitön juopottelu tai ylirailakas pikkujoulujen juhliminen. Kummastakaan ei kuitenkaan ole lääkkeeksi. Juopottelulla masennuksen lääkitseminen on vähän niin kuin sammuttaisi juhannuskokkoa bensakanisterilla. Pikkujouluista taas yleensä saa kerättyä mukaansa enemmän ongelmia kuin sinne mukanaan vei. Tänä vuonna minäkin vietän ensimmäistä täysin pikkujoulutonta vuotta. Ei siis amatööridokaamista ja neljään asti baarin tiskillä tiedottomana roikkumista. Mikä menetys!!

Marraskuuhun auttaa suomalainen sisu. Se, että tiedostamme marraskuun kestävän aikansa ja lopulta vaihtuvan joulukuuhun ja valkoiseen talveen. Jos maailmassa on jotain varmaa, niin se, että mikään huonoinkaan aika ei kestä ikuisesti.

Toinen lääke on se, että repii itsensä väkisin ylös sängystä joka aamu ja taistelee päivän läpi. Ei anna masennukselle valtaa, vaan läimii itseään poskille ja potkii perseelle niin kauan, että masennus unohtuu. Elämä on tehty elettäväksi ja sänkyyn jääminen, asioiden surkuttelu tai turpa rutussa murjottaminen ei elämää eteenpäin vie.

Raitis ilma toimii myös. Tiedän, ettei ketään kiinnosta lähteä ulos, missä näet eteesi noin puoli metriä ja olet mustissa vaatteissasi autoilijoiden ykköskohde hippaleikissä, mutta suosittelen kokeilemaan. Minulle on ollut luxusta mennä marraskuussa kävellen töihin. Tuo varttitunnin happihyppy on jo tehnyt ihmeitä. Raittiin ilman vetäminen keuhkoihin ja jalkojen käyttäminen muuhunkin sohvanpidikkeinä auttaa kummasti.

Ainoa kemiallinen piriste, jota itse käytän, on arginiini. Kun ottaa argia, niin arki ei tunnu niin synkältä. En ole mikään luontaistuotteiden asiantuntija tai suurkuluttaja, mutta omasta kehostani kyllä huomaan, että alkusyksyn arginiinikuuri on auttanut jaksamaan. Sitä voin kyllä suositella, jos joku vinkkejä sattuu kaipaamaan.

Ja kyllä minä terapiana käytän tätä kirjoittamista. Mikäs sen piristävämpää kuin valittaa masennustaan joukolle, joka tätäkin lukee. Anteeksi ja kiitos samassa lauseessa.

Tietenkin, jos minulla olisi kaikki valta täällä maan päällä

Minun ratkaisuni tähän pimeään ja synkkään aikaan olisi melko radikaali. EU-päätöksellä Suomi julistettaisiin syyskuun ja helmikuun väliseksi ajaksi ihmisille asumiskelvottomaksi maaksi ja suljettaisiin. Meidät täällä asuvat rahdattaisiin Brysselin rahalla Portugaliin, jossa saisimme kaamospakolaisen statuksen ja täyden ylläpidon jossain yli neljän tähden hotellissa. Syksyä kaipaaville voitaisiin rakentaa Suomi-simulaattori vaikka valottomasta pakastimesta sekä kasasta drinkkilaseista varastettua jäähilettä.

Satamat naulattaisiin kiinni ja lentokentät laittaisivat ovensa säppiin. EU-tarkastajat kävisivät joka paikan läpi, ettei yhtään Suomalaista koettaisi piilotella masennuksen kourassa vaikkapa vaatehuoneen nurkassa piilossa. 

Siellä sitä sitten nautittaisiin valohoidosta ja lämpöterapiasta (sekä halvasta punaviinistä) aina maaliskuun alkuun saakka, jolloin Suomen satamat taas avattaisiin ja asukkaat päästettäisiin koteihinsa. Siinä olisi taas jotain odottamista, kun nauttisit ensin valoisasta keväästä ja lopulta lyhyestä, mutta kylmästä Suomen kesästä.

Mitäs tuumitte ajatuksesta?

 Musta perjantai 

Ja lopuksi vielä sananen ällötyksestä nimeltä Black friday. Tänään minun sähköpostini on koko päivän paukkunut täyteen tarjouksia, joiden otsikkona on "Black friday tarjouksia". Toinen toistaan suuremmat alennusprosentit vilisevät lehtisissä ja lehtien mainoksissa.

Black friday on amerikasta Suomeen pakkosiirretty joulumyynnin aloituspäivä. Alunperin päivä on ollut kiitospäivän jälkeinen perjantai ja sen tarkoitus on ollut aloittaa joulusesongin myynti. Nimi tulee kirjanpidollisista termeistä - jos alkuvuosi myynneissä mennään punaisella eli tappiollisesti, niin black fridayn jälkeen tilikirjat kääntyvät mustalle eli voitolliselle puolelle. Black fridayn kustannuksella on amerikkalaisia huijattu kuluttamaan jo vuosia. Kaupat ovat auki pidempään ja asiakkaita houkutellaan megatarjouksilla sisään. Nyt tuo idea on "keksitty" myös Suomessa.

Eikö markkinamiehillä tosiaan ollut mitään kekseliäämpää kuin ottaa nimi ja ajatus suoraan ameriikasta? Eikö meidän joulumyyntisesonkia voisi aloittaa jollain kamppiksella, jolla on suomalainen nimi ja suomalainen ajatus? Vieläkö meistä suomalaisista on "siistii", kun joku asia uitetaan tänne Yhdysvalloista suoraan ja lyhentämättömänä?

Itse en tee yhtään black friday-ostosta. Pikemminkin haluan boikotoida koko ostopäivää ja odottaa sitä, että "manu-mainosmies" keksii sen, että suomalaiset huijataan kauppoihin ihan aidolla suomenkielellä ja jollain omaperäisellä ajatuksella.

Hyvää viikonloppua - otetaan sitten pikkujouluissa vähän ja sivistyneesti