Kun tehdään yksinkertainen "googlen viisi ensimmäistä osumaa"-tutkimus sanalle "keski-ikä", saadaan tulokseksi se, että olemme nuoruuden ja vanhuuden välissä eläviä, noin 36-59-vuotiata. Naispuoliset ovat "biologisen lisääntymisiän loppupuolella".Kolmantena päästäisiinkin jo tekemään testi, että ollaankos sitä keski-ikäisiä (testin tulos 10/15 eli vahvasti keski-iän puolella), jonka perässä on lohduttavasti todettu, että ikä on oikeasti vain numero (mikä kliseisyydestään huolimatta pitää paikkansa)
Totuushan on se, että katsotaan keski-ikää mistä näkökulmasta tahansa, niin tarkka määrittely on mahdotonta. Itse tunnen ihmisiä, jotka olivat keski-ikäisiä jo kaksikymppisinä ja tunnen myös reilusti päälle viisikymppisiä, jotka eivät luovuta nuoruuttaan ja anna vanhuudelle periksi. Enemmän keski-ikää määrittelee elämäntilanne ja se, kuinka elämme elämäämme.
Minun näkökulmastani me olemme niitä ihmisiä, joilla on puutetta rahasta, ajasta ja tekevistä käsistä. Sen sijaan ylitarjontaa on tekemättömistä kotitöistä, harkkakyydin tarvitsijoista sekä maksamattomista laskuista. Asuntolainaa meillä on niin paljon, että sen loppupäätä me emme vielä näe (emmekä todellisuudessa edes usko, että sitä koskaan saisi maksettua loppuun). Olemmekin erittäin hyvissä väleissä paikalliseen pankkiin, sillä viehän se tuloistamme heti verottajan jälkeen suurimman osan. Ajamme paikalliseen osuukauppaan farmariautoillamme ostaen maitomme 1,75 litran purkeissa.
Monet meistä ovat parisuhderintamalla jo kakkoskierroksella, mikä tarkoittaa, että perheidemme koko ja osallisten lukumäärää vaihtelee päivittäin tai vähintään viikoittain. Toki joukkoomme mahtuu myös sinkkuja, jotka etsivät vielä elämänsä ensimmäistä viimeistä rakkautta sekä yhä harvenevassa määrin myös niitä high-school-sweetheart-pareja, jotka viettävät jo pronssihääpäiviään.
Itse olen ylpeänä osa tätä joukkoa. Minulla ei ole sitä ongelmaa, että käsissäni olisi liikaa vapaa-aikaa. En joudu miettimään omia menojani, koska voin tarkistaa ne perhekalenterista ja rahankäyttöänikin sääntelee niin sanottu mikroyhteiskunnan yhteistalous (= perheen kassa). Kaikki sisääntulevat rahat on jokaisen kuun lopussa käytetty viimeistä jeniä myöten ja kuukausi on mennyt hyvin, jos Visan lasku ei ylitä maksukykyä.
Olen jo hyvästellyt nuoruuden, jossa viikon kohokohta oli päästä baariin perjantaina tai jossa saatoin ostaa satasen farkut itselleni "tosta vaan". Mutta vielä en ole niin vanha, että aamuni potkaistaisiin käyntiin dosetin kautta ja iltani päättyisi skype-puheluun lapsenlapselle.
Tämä on siis elämää elämän puolessavälissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!