Huikee lomapäivä, näin se vietetään

​

Lomailijan aurinko paistaa, vaikka ilma olisi pilvinen

 

Loman kakkosviikko starttasi aurinkoisissa merkeissä. Keho sekä mieli alkavat pikkuhiljaa tottumaan siihen, ettei aamulla vedetä päälle siistimpiä vaatteita ja marssita toimistolle työntekoon. Loma-asuksi ovat tähän saakka kelvanneet hyvin shortsit, t-paita ja crocksit. Ensimmäinen lomaviikko menee aina laskeutuessa pois työmoodista ja sen aikana onkin aina fiksuinta tehdä pois rästijuttuja ja ikävänpuoleisia kotitöitä.
Minua hieman tuskastuttaa kotona oleminen. Odottelen kuumeisesti sitä, että karavaani saadaan siirrettyä kesäpaikalle ja pääsen irtautumaan arkiympyröistä ja hengittelemään toisenlaista ilmaa. Hauskaa on toki ollut tähän saakka ja paljon on lomajuttuja tehty.

Haastattelin tätä juttua varten perheen kolmevuotiasta ja koetin udella, millainen on pienen mielestä täydellinen kesäpäivä. Vastaukset eivät sinällään yllättäneet, mutta se yllätti, kuinka haastatteluvalmis tuollainen pieni ihminen on.

- Millainen on sinun täydellinen lomapäiväsi?
- No, siinä saa mennä uima-altaaseen uimaan heti aamusta. Ja leikkimökissä leikkiminen on kivaa kans. Ja sitten katsoisin padia tietenkin.
- Mitäs täydellisessä lomapäivässä syödään?
- No karkkia ja jäätelöä
- Kenen kanssa haluaisit viettää täydellistä lomapäivää?
- No kavereiden....ja on isi, äiti, sisko ja veikkakin ihan kivoja.
- Missäs tällainen lomapäivä sitten vietetään
- No olishan se kiva olla mummolassa tai sitten Uimaharjussa.

Näin siis kolmevuotias. Ja meillä ei siis tosiaan ole uima-allasta, vaan lapsi sai kesäloman kunniaksi pihalle tuollaisen upean, pienen kahluualtaan, joka pienen mielessä vastaa suunnilleen 50 metrin olympia-allasta. Mutta millainen on meidän täydellinen lomapäivämme?

Keski-ikäinen suojautuu festareiden kutsulta ja keskittyy odottamaan päiväunia.

Ikä tekee tepposet

Täydellisen lomapäivän koostumus muuttuu iän myötä, aika radikaalistikin. Parikymppisen ideaalilomapäivä näyttää melko lailla erilaiselta kuin nelikymppisen. Siinä missä parikymppinen haaveilee lipittelevänsä keskiolutta festareilla kavereiden kanssa, niin nelikymppinen haaveilee itsegrillatusta naudanlihapihvistä ja pitkistä päiväunista. Yhteistä haaveille toki lienee tuo juomapuoli. Klassikot pitävät pintansa.
Täydellisen lomapäivän sisältö on varmaan jokaisella erilainen. Ja lomanvietolle ei muutenkaan ole olemassa mitään universaalia säännöstöä. Lomailu on kuitenkin taito, joka joillakin on ja joiltakin se puuttuu. Ne, joilta se puuttuu, selailevat työsähköpostia ja soittelevat päivittäin konttorille selvittääkseen, joko hänen kuolemattomuutensa on huomattu. Meillä lomataidon osaajilla taas työpuhelin on jossain rantavaatekassin pohjalla niin, että pirinä ei häiritse rannalla löhöilyä.

Minun unelmalomapäiväni koostuisi näistä elementeistä.

1) Lepo

Itse en tykkää nukkua aamuisin kovinkaan pitkään lomallakaan. Tuntuu, että jos nukkuu yli kahdeksaan, niin varastaa omaa aikaansa. Pitkä uni ei kuitenkaan vie lopullisesti väsymystä pois, vaan sen tekee ylipäänsä säännöllinen unirytmi. Koetankin mahdollisuuksien mukaan mennä nukkumaan ja herätä suht  samoihin aikoihin läpi vuoden. Ainakaan tuo television surkeaakin surkeampi ohjelmatarjonta ei iltaisin kutsu/pakota valvomaan kovinkaan myöhään. Ja aamuisin meillä toimii herätyskellona hyperenerginen varttia vaille neljävuotias ihmisentaimi. Hän pitää huolen siitä, että hänen "työaikansa" alkaa noin kello kuusi.

Loma-aikaan otamme vaimon kanssa valvomisvuorot, jolloin suunnilleen joka toinen päivä herää lapsen kanssa toinen ja toinen saa nukkua pidempään. Se tuo lapsi pahalainen ei vaan ota hyväksyäkseen meidän vuorottelusysteemiä, vaan koettaa ei-niin-hellävaraisesti herätellä kaikki osakkaat samaan aikaan. Joo, ja tiedän, että jotkut lapset heräävät omia aikojaan ja leikkivät itsekseen herättämättä yhtään ketään - reilun kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kaikki lapset eivät niin tee.

Unen pituuden sijaan huomaan, että unen sisältö on lomalla parempaa. Uni on syvempää ja levollisempaa, jolloin samoihin tunteihin saa parempaa sisältöä ja enemmän täytettä. Seitsemän tunnin uni lomalla on laadultaan sata kertaa parempaa kuin seitsemän tunnin uni työaikaan. Ai mitenkö niin otan työni vakavasti....

Toinen uneen liittyvä tekijä ovat päiväunet. Ai sitä onnentunnetta, kun saa lounaan päälle köllähtää sohvalle ja ottaa reippaat ja vieläpä lailliset puolen tunnin päiväunet. Niitä ei oikein työaikana ole sallittua tai edes mahdollista viettää - pysykööt siis loma-ajan herkkuna.

Käynnissä neuvottelu siitä, missä lomaa vietetään tänä kesänä.

2) Paikka

Lomailijat jakaantuvat lomapaikan suhteen useampaan kategoriaan. Osa ihmisistä pysyy tiukasti kotona koko loman, kun toiset taas pakkaavat kassit ja karkaavat etelänmaille heti ensimmäisen mahdollisuuden koittaessa. Ja näiden lisäksi ovat mökkeilijät, karavaanarit, veneilijät ja motoristimatkailijat sekä tietenkin se sakki, joka viettää lomansä lähibaarissa upottaen aivot autuaaseen etanoliin.

Minusta lomalle luontevin paikka on olla sellaisessa paikassa, jossa ei arkeaan normaalisti vietä. Kotona tuntuu koko ajan, että tekemättömät työt seuraavat perässä ja pakottavat tarttumaan johonkin pakolliseen. Sen sijaan, että lojuisit rantatuolissa lapsenvahtina, tuntuu kuin pitäisi olla haalari niskassa ja suti kädessä maalaamassa tai vasara kourassa naulaamassa jotain rempsottavaa paikkaa. Tekemättömien töiden keskellä on vaikeaa levätä. Ja omakotitalon omistajan työ ei ole koskaan tehty.
Itse voisin olla kesäpaikassamme vaikka koko loman. Se tuntuisi todelliselta irtaantumiselta arjesta ja toisaalta kotona ehtii kyllä talven aikaan olla riesaksi asti. Toisaalta taas kesällä on mukava nähdä vähän paikkoja ja ihmisiä, joten pieni reissaaminenkin on paikallaan. Meistä on ajan saatossa tullutkin eräänlaisia sekalomalaisia, jotka viettävät aikaa kotona ja poissa tasaisella syötöllä.

Lomanviettopaikkaan pätee minusta sama juttu kuin muuhunkin lomailuun. On aivan sama, missä lomaansa viettää, kun itsellä on tuntuma, että tekee jotain erilaista kuin arkena. Erilaisuus voi tulla vaikka siitä, että yöpyy omalla takapihalla teltassa, jos ei muuta reissua keksi.

Loma on aina arjen vastakohta ja sen tunnit pitäisi täyttyä siten, että arjessa jaksaa hymyilyttää näiden vapaiden viikkojen erilaisuus ja poikkeavuus muista. On jotenkin järjetön ajatus olla lomalla ja keskittyä tekemään samoja asioita kuin muinakin viikkoina. Jos tekemisen täyttävät kotona oleminen arkisine rutiineineen ja tekemisineen, niin kuinka lomaviikon silloin erottaa arkiviikosta?

3) Ruoka

Minusta lomaruoka on helppoa ja se tulee grillistä. Meillä ainakin grillataan kesäaikaan ja etenkin loma-aikaan melkein joka päivä. Grilliin menee pääasiassa lihaa ja makkaraa, mutta on siellä nähty vierailemassa joskus kalaa ja kasviksiakin. Grillaaminen on minusta luonteva vaihtoehto sen vuoksi, että siinä astioita ja valmisteluja tarvitsee vähemmän kuin normaalisti ja siinä ruokaa tehdessä voi samalla nauttia ulkoilmasta ja kesästä. Loma ja hikinen puuhastelu keittiössä ei oikein kuulosta täydelliseltä yhtälöltä?
Enkä pidä pahana, vaikka lomalla syötäisiin ulkona ja kertakäyttöastioista. Eihän se kaikkein ekologisin vaihtoehto ole, mutta jotenkin kesäinen. Ja on grillaajan taitoa luoda sellaisia pihvejä, että niihin pystyy myös muoviveitsi.

Kesään kuuluvat ehdottomasti myös luonnon omat antimet. Tähän aikaan vuodesta pitäisi ahmia kaikkea sitä, mitä pellot tuottavat, koska talvella nuo maut puuttuvat lähes kokonaan pöydästä. Siis hyvän grillipihvin kylkeen kuuluu salaatti ja kasvikset - tuoreina tietenkin.

Oma suosikkini kaikessa yksinkertaisuudessaan on naudan grillipihvi, jonka kanssa syödään lohkoperunoita (tai yhtä lailla uusia perunoita suoraan kattilasta). Tuohon kylkeen vähän grillattua halloumia ja raikasta salaattia. Kyytipoikana toimii päivästä riippuen joko raikas vesi tai sitten kotimainen keskiolut. Grillaajamestarille on paikallaan skoolata tuopillisella kuohuvaa. Viime vuosina kauppoihin on vielä ilmestynyt laumoittain pienpanimoiden tuotteita, joita on hyvä maistella pullollinen ja samalla tukea kotimaista käsityötä.

Viisas varustautuu kaikkiin loma-aktiviteetteihin

4) Tekemiset

Lomalla voi lojua mitään tekemättä, mutta minusta fiksumpaa on käyttää aikaa myös siihen, että tekee jotain, mihin aika ei normaalisti riitä. Kotona ollessa minä liikun lomalla aika paljon. Kun aikaa liikuntaan on käytettävissä, niin mielelläni minä kyllä otan kaiken hyödyn irti. Tälläkin viikolla olen käynyt salilla, juossut ja kiipeillyt.
Nyt kun tuo junioreista pienin oppi ajamaan pyörällä, niin iltaisin lapsella on joku pakonomainen tahto lenkittää vanhaa isäänsä. Vauhti on tällaisen keskivartalolihavan ukonturjakkeen juoksuun juuri sopiva ja tuon lapsen perässä on pakko pysyä, sillä juuri ajamaan oppineena hänellä on noin kaksi kertaa enemmän vauhtia kuin älyä. Se tarkoittaa käytännössä, että pyörä kiitää kadun laidasta laitaan niin kovaa kuin muumirenkailla pääsee ja isi juoksee perässä koettaen yhtä aikaa opettaa lapselle liikennesääntöjä, ehkäistä onnettomuuksia ja pitää lasta ylipäänsä hengissä.

Suomen kesä tarjoaa myös rajattomasti mahdollisuuksia lomatekemiseen, vaikka pysyttelisi ihan kotipaikkakunnalla. Tämän tekstin kuvat on otettu Lappeenrannan hiekkalinnasta, joka on meidän perheen pyöräilykohde joka kesä. Idea, että hiekasta voidaan muovata oheisenkaltaisia tarkkoja hahmoja, on joka vuosi yhtä hämmästyttävä.
Itse ainakin huomaan, että tekemiseen on lomalla energiaa paljon arkea enemmän. Toki se johtuu siitä, että kun päivällä ei käy töissä, niin se vapauttaa heti kahdeksan tuntia lisää vapaa-aikaa. Ja heinäkuussa vielä lasten harrastukset ovat tauolla, joten harkkakuskauksiakin on vähemmän.

Tekemisen ongelma onkin yleensä sen keksiminen. Tällaisella viiden eri ikäisen sirkuksella on välillä aika haastavaa (no okei, mahdotonta) löytää sellaista tekemistä, joka sopisi kaikille ja johon kaikki (teinit mukaanlukien) saisi houkuteltua. Lisäksi kesäjutut ovat yleensä päällekkäin samoina viikonloppuina, joten valintaa on tehtävä. Nytkin olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan Kotkaan Tall ships racen laivoja, mutta meillä osuu samaan viikonloppuun lähtö maalle, joten tyydyn katselemaan purjelaivoja instagramista.

5) Asenne

Lomailussa on kuitenkin ennen kaikkea kyse oikeasta asenteesta. Siis siitä, että keskittyy häivyttämään ankean harmaan arjen mielestään ja keskittymään muutamaksi viikoksi tekemään jotain lomamaista. Asenne syntyy siitä, että osaa erottaa arjen ja loman toisistaan. Sen jälkeen, kun asenne on kohdallaan, on kaiken muun aikaansaaminen paljon helpompaa. Loma-asenteeseen ei saa vaikuttaa sää tai muut luonnonolosuhteet. Minäkin onnistuin rikkomaan selkäni heti ensimmäisenä lomapäivänä, mutta ei se asennetta vetänyt yhtään vinoon - ainakaan yhtä paljon kuin selkärangan.

Loma ei ole täysin aikataulutettua orjallista tekemistä päivästä toiseen tai sitä, että on kaikkina päivinä koettava jotain kuolemattoman hienoa ja nähtävä maailman syvimmät meret. Loma on yhtä paljon sitä, että voi olla omalla takapihalla kirja kädessä rantatuolissa ja nauttia kauniista kesäpäivästä ilman kiirettä mihinkään tai tarvetta tehdä yhtään mitään.

Jokaisella on varmaan lomafiilikseen pääsemiseksi omat keinonsa. Ja jokaisella on myös oma lempitapansa viettää lomaa. Meissä ihmisissä on juuri se hieno piirre, että jokaiselle syntyy jo alusta saakka oma persoonallinen tahto ja mielipiteet. Perheissä lomailun taito syntyy siitä, että jokaisen mielipidettä pystytään ottamaan huomioon ja rakentamaan loma sellaiseksi, että jokainen kokee oman lomatoiveensa täyttyneen. Voin muuten sanoa, että tällaisessa kombinaatiossa, jossa on murros-, uhma- ja keski-ikäistä sakkia, tehtävä ei ole helppo.

Ottakaa siis lomalla rennosti ja nauttikaa vapaasta - talvella tuota tunnetta tulee kaipaamaan.

Helteistä heinäkuuta kaikille lomalaisille!

Hyviä heinäkuun helteitä kaikille!

 

Mies rakentaa - grilllin kokoamisen ABC

 

Mies rakentaa, koska miehen kuuluu rakentaa. Se on meihin miehiin sisäänrakennettu ominaisuus. Ja tuo ominaisuus ei ole mitenkään tahdosta tai taidosta riippuvainen. Se ei katso fyysisiä tai taidollisia ominaisuuksia, vaan vasara tarttuu magneetin lailla niin langanlaihan insinöörin kuin tukkiniskaisen duunarinkin kouraan. Emme voi väistää työkalujen kutsua ja hillitöntä vimmaa luoda käsillämme esiin lautakasasta taidetta. 
 
Miehelle rautakauppa on sama kuin naiselle vaate- tai kenkäkauppa. Hypistelemme jokaista työkalua ja sovitamme kouraamme niin pyörösahaa kuin sähköviilaakin. Emme välttämättä osaa käyttää yhtään noista vehkeistä tai emme edes tiedä, mihin osaa niistä käytetään, mutta näemme työkalujen sisältävän potentiaalin. Jokaiseen työkaluun on sijoitettu sisään taidetta, jota tuolla "makitalla" voi luoda. Uskomme myös vakaasti, että taito rakentaa on suljettu tuon työkalun sisään. Jokainen, joka ostaa kuviosahan, osaa myös automaattisesti tehdä sillä sahalla tarvittavat kuviot. Tuosta syystä meillä miehillä on yleensä autotallien hyllyt väärällään erilaisia, osin jopa täysin käyttämättömiä, työkaluja. Koska eihän koskaan tiedä, milloin....

Itse olen sukupolveni tyypillinen edustaja. Suurimmat avuni rakentamisessa liittyvät työkalujen hankintaan. Erotan kyllä muurauskauhan ja kakkulapion toisistaan, mutta osaan käyttää hyvin vain toista. Kasasta lautaa en todennäköisesti saisi aikaan juuri muuta kuin tikkuja sormiin ja pari haavaa kämmeniin. Jos haluaisin aiheuttaa pomminvarman avioeron itselleni, niin tekisin sen todennäköisesti siten, että lupautuisin rakentamaan vaimolleni hänen unelmiensa talon - siis omin käsin ja pitkästä tavarasta. Silti minunkin sieluani jäytää toisinaan luomisen tuska, joka pakottaa ottamaan työkalut kouraan ja luomaan jotain näkyvää.

Tällä kertaa rakentamisen kohteeksi ilmestyi kuin luojan lahjana kaasugrilli. Entinen grillimme oli muuttunut seitsemän lihavan vuoden jälkeen hyödyllisestä hengenvaaralliseksi, kun polttimet ja kaasukanavat olivat syöpyneet suolan ja ajan ansiosta puhki ja ensimmäinen poltin oli jo keskeltä halki. Grilli oli nähnyt jo riittävän määrän porsaan ulkofilettä ja oli aika päästää se päiviltään.
Uuden mieleisen grillin etsiminen alkoi muistuttaa jo auton etsimistä. Mieleisen mallin ja sopivan hinta-laatu-suhteen esiin kaivaminen kesti yli yhden kesän ja grillejä käytiin katselemassa kaikki lähikaupat läpi. Kansia auottiin ja tutkittiin parilavaihtoehdot. Tarkistettiin sivukeittimet ja alakaappien ovet, mutta mikään ei ollut "se oikea". Kunnes koitti päivä, jolloin rakastuin. Pahaksi onneksi rakkauteni kohde oli kaupan viimeinen ja vastaavaa piti lähteä etsimään Imatralta saakka. Onneksi löytyi edes sieltä.

Alku, kun kaikki oli vielä hyvin paketissa. Kaivoin esiin työkalujakin yli todellisen tarpeen.

Ja siitä se ajatus sitten lähti

Olo oli kuin jouluna, kun availin paketteja ja vertasin kokoelmaa kokoamisohjeen räjäytyskuvaan.

Meille uusavuttomille on siunaus, että nykyisin kaikki rakennettava on tehty valmiiksi pureskeltuun muotoon. Grillikin oli pakattu yhteen isoon laatikkoon, jonka sisällä kaikki osaset oli pakattu vielä pienempiin laatikoihin. Olo oli kuin jouluna, kun availin paketteja ja vertasin kokoelmaa kokoamisohjeen räjäytyskuvaan. Tässä mallissa kokoamisohje oli kaiken lisäksi selkeä ja osat oli piirretty tunnistettaviksi.

Suurin elkein kaivoin varastosta vielä työkalupakin esille, koska pidin urakkaa sen verran suurena, että siihen taatusti tarvitsee kaikki mahdolliset vääntimet ja puristimet. Todellisuudessa kaikki työkalut, löytyvät tuosta alta.

Tämän enempää ei työkaluja tähän projektiin tarvinnut.

Paras keksintö oli kuitenkin ns. miljoonalaatikko, joka siis pitää sisällään kaikki ruuvit ja muut pikkutarvikkeet, jotka pystyy pudottamaan terassin lautojen alle. Nuo osat olivat kätevässä pahvipakkauksessa, jossa oli merkattuna kukin ruuvityyppi omaan pikkulokeroonsa ja nuo lokerot sai avattua yksi kerrallaan. Eli tyypillinen yhden pussin ruuvisekoitus oli hylätty ja tehty uusavuttomille asia sata kertaa helpommaksi. Ja kruununa vielä se, että jokaista ruuvityyppiä oli ekstrakappaleet lokerossa "Spare parts". Ilmeisesti grillin valmistaja tiesi, että me tumpelot pudottelemme vähintään ruuvin tai kaksi jonnekin sellaisiin paikkoihin, josta niitä ei ennen seuraavaa jääkautta kaiva kukaan esille.

Valmistuu, valmistuu

Hanslankariksi projektiin otin perheen lähes nelivuotiaan elosalaman. Ja hauskaahan meillä oli. Kuunneltiin radio Nostalgiaa ja ruuvailtiin osat paikalleen. Nelivuotiaan pinna on muuten noissa hommissa vielä lyhyempi kuin keski-ikäisen. Ehkä noin kolmetuhatta kertaa kuului korvanjuuresta kysymys "Isi, milloin tämä on valmis?". Eikä haslankari edes innostunut Radio Nostalgiasta...

Osat levällään ja tästä pitäisi grilli saada aikaan

Kuten asiaan kuuluu, niin saatuani koko alatason valmiiksi, huomasin, että alin osa on väärinpäin. Eli purkuun meni ja uusiksi. Mutta tässäkään vaiheessa umpiteräksestä olevat hermoni eivät levähtäneet. Hanslankari hieman ihmetteli, että voiko tuossa muka tehdä virheen. En vaivautunut oikaisemaan, että kyseessä ei oikeastaan ollut virhe, vaan näkemysero valmistajan kanssa. Pohjalevyn olisi toki voinut jättää, kuten olin sen koonnut (tosin ovia ei olisi saanut asennettua).

Suurin pelkoni näissä projekteissa on se, että jokin osa puuttuu ja koko homma jää kesken. Sitä osan puuttumista odottaa aina viimeiseen saakka ja monta kertaa se on kyllä toteutunutkin. Mutta tällä kertaa kaikki osat, ruuvinreiät ja ruuvit sekä muut lärpyttimet olivat osuneet oikeaan pakettiin. En myöskään onnistunut pudottamaan yhtään ruuvia kateisiin eli minulle jäi koko "varapatruunalaatikko" käyttämättä.

Tavallaan miehistä itsetuntoa harmitti homman helppous. Vaikka kätensä jäljen kyllä tunsi koko ajan, niin homma tuntui menevän reilaan vähän liian helposti. Onko nämä nykyiset koottavat sarjat pureskeltu jo liiankin valmiiksi? Mutta toisaalta sitä mukaa, kun ihmisten kyvyttömyys itse tekemiseen heikkenee, niin koottavien sarjojen rakentamisen on pysyttävä mukana. Seuraavalle sukupolvelle voi haasteeksi riittä se, että saavat edes pahvilaatikon auki ilman ulkopuolista apua.

Puolivälin krouvi, oluen paikka

Puolessavälissä kokoamista olin jo varma, että tämä homma valmistuu. Päätin siis antaa itselleni vapauden ottaa yhden talkoo-oluen. Siinä Kukkoa siemaillessani katselin kätteni jälkiä ja ihailin taitojani. Työnjälki oli tähän saakka priimaa ja sellaisena päätin sen pitää loppuun saakka.
Tässä vaiheessa hanslankarini oli jo saanut tarpeekseen ja makasi olohuoneen lattialla padi käsissään katselemassa lastenohjelmia. Kohautin olkapäitäni ja mielessäni totesin, että siinäpähän opettelee itse joskus oman grillinsä kokoamisen. Ja kierossa mielessä toivoin, että saisi miehekseen spagettivartaloisen insinöörin, joka ei jaksa edes vasaraa kädessä pidellä. Tulisivat sitten kumpainenkin polvillaan pyytämään, että opettaisin grillin kokoamisen salat. Hah!

Lopputulos hivelee silmiä - ja miehistä itsetuntoa

Viimein koitti hetki, että istutin parilat paikalleen ja homma oli valmis. Tarkistin, että kaikki osat oli käytetty ja pahvilaatikot olivat tyhjiä. Lisäksi vertasin kuvaa vielä kokoamisohjeen kuvaan ja totesin kuvan vastaavan taideteostani. Pienen hiljaisen hetken seisoin uudenuutukaisen grillin edessä, kytkin kaasupullon kiinni ja napsautin kevyellä ranneliikkeellä tulevan lihankäristäjän eloon. Kaunis sininen liekki lehahti eloon parilan alle ja kesäkaverini henkäili ympäristöönsä nestekaasun luomaa lämpöä.
Olin onnistunut työssäni ja miehinen itsetuntoni oli saanut jälleen yhden taputuksen selkäänsä. Kiitin mielessäni sekä nyt jo nukkuvaa hanslankaria, talkoo-oluen tehnyttä Laitilan virvoitusjuomatehdasta ja ruuvimeisseliä, joka oli mahdollistanut työni tuloksen. Aloin jännityksellä odottaa tulevaa päivää, jolloin ritilälle lyötäisiin ensimmäiset makkarat ja teräksinen ruokatehdas pääsisi näyttämään piilevät kykynsä.

Lopputulos hivelee silmää

 

Grillaaminen on kesäpuuhien suosikkini ja ainoa keino, jolla pääsen meidän perheessä loistamaan ruuanlaitossa. Siksi työkalut on mukava olla mieleiset. Tähän uuteen grilliin hommasin vielä savustuslaatikon, joten meinaan laajentaa osaamistani pihvien- ja makkaranpaistosta eteenpäin. Saa nähdä, opettaako appiukko minulle kalojen savustamisen salat, sillä siinä hommassa hän on mestari.

Miksi?! ja muut lapsiperheen yleisimmät lauseet

 

Tällä kertaa jutun cover image tulee siitä,että kirjoitusalustana toimii VR:n vaunu. Teen matkaa Lappeenrannasta Helsinkiin ja mikäs sen parempaa ajankäyttöä kuin kirjoittaminen.

Huomaan usein toistavani lapsille joka ilta samoja lauseita. Vaikka sanotaan, että lapsi oppii uuden asian noin kahdeksankymmenen sanontakerran jälkeen, niin empiirisen tutkimuksen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että lapsi kuulee asiat vasta ensimmäisen kerran, kun vanhempi on sanonut ne sen kahdeksankymmentä kertaa. Joissain tärkeimmissä asioissa, kuten likaisten astioiden koneeseen saattamisessa tai likapyykkien toimittamisessa pyykkikoriin tarvittavien toistojen määrä liikkuu jossain kahdeksankymmenentuhannen ja äärettömän välissä. Muutamissa jutuissa olen jopa salaa itse luovuttanut ja alkanut odottaa aikaa, jolloin teinistö irtaantuu koko kodin huoltosopimuksesta ja perustaa oman etäsateliitin omine pyykkikoneineen ja tiskiharjoineen.

Ohessa näyte lapsiperheen kommunikaatiosta ja siitä, mitkä viisi lausetta esiintyvät vanhempi-lapsi-keskusteluissa kaikkein yleisimmin. Älkää hämmästelkö lauseiden lyhyyttä, vaan niiden moniselityksellistä voimaa.

1) Miksi?!

Mielesi alkaa automaattisesti toistaa mantraa, joka sisältää kahta lausetta. Toinen niistä on "miksi" ja toinen on "se ei tee sitä pahuuttaan, vaan uteliaisuuttaan"."

Lapsiperheen varmaan yleisimmin käytetty sana on "miksi". Vaikka kyseessä on yksi sana, niin se kyllä käy kokonaisesta lauseesta ja niin sitä yleisimmin käytetäänkin.

Yleensä tuo sana luiskahtaa suustani, kun edessäni seisoo pieni ihminen, joka on jälleen kerran tehnyt jotain käsittämätöntä. Meidän perheen yksilön tapauksessa se tarkoittaa sitä, että kun ummistat sohvalla silmäsi noin kahdeksi minuutiksi, niin lapsi on sillä välin ehtinyt levitellä kaikki omat lelut ja luultavasti isosisarusten, naapureiden tai joiden ventovieraidenkin lelut pitkin lattiaa ja leikkii onnellisena kaaoksen keskellä prinsessaa. Kun itse avaa silmät, niin huulilta purkautuu sanaton parahdus "miksi", joka yhtä aikaa ihastelee hävityksen nopeutta ja samalla mietii, miten tuo lattia saadaan taas entisen näköiseksi.

Toinen kovin tyypillinen tapaus meillä on se, kun olohuoneessa on liian hiljaista ja menet kahvikuppi kädessä tutkimaan, mistä petollinen äänettömyys johtuu. Nurkan takaa kurkistaessasi näet, kuinka lapsi on saanut purettua rikkoontumattomaksi markkinoidun lelun atomia pienempiin palasiin ja alkaa esitellä tuloksia sinulle onnellinen hymy naamallaan. Mielesi alkaa automaattisesti toistaa mantraa, joka sisältää kahta lausetta. Toinen niistä on "miksi" ja toinen on "se ei tee sitä pahuuttaan, vaan uteliaisuuttaan".

Teineillä sama "miksi"-lause muuttuu ihmettelystä tiedusteluksi. Tuota maailman kätevintä yhden sanan lausetta "Miksi" käytetään vastauksena silloin, kun teini haluaa muuttaa kotiintuloajaksi kello 04:00 seuraavan viikon keskiviikkona tai pyytää lainaan, vaatteita/taloa/ylisuuriasummia rahaa/autoa tai muita rahalla hankittuja hyödykkeitä, joiden eteen vanhemmat ovat tehneet selkä vääränä töitä.
Teinien ja pienten lasten yhtäläisyys on siinä, että heidän kapasiteetti vastata kysymykseen on melko lailla yhdenmukainen - vastaus on lähes aina "Nokoskasix". Ja kokemus on myös opettanut, että kun lapsilla on mielessään jotain järkevää touhua, niin kaikelle on olemassa myös perustelut, jotka kestävät lähemmänkin tarkastelun.

2) Lopeta!

Ongelma on vaan se, että lapsi haluaa huomiota "hetitässäjanyt" ja juuri samalla hetkellä omat kätesi ovat kiinni muutamassa kotihommassa, joista ei käsiä voi irrottaa ja oikeastaan yksi lisäkäsipari tulisi jopa tarpeeseen.

Pysytään näissä kätevissä yhden sanan lauseissa. Myös tätä joudutaan lapsiperheessä käyttämään useampia kertoja jokaisena arkipäivänä. Eikä sanan käyttäminen lopu vielä senkään jälkeen, kun lapsi heittää hyvästit uhmaiälle ja muuttuu seuraavaan kastiin.

Lapset osaavat olla yhtä aikaa maailman ärsyttävimpiä ja maailman taitavimpia silloin, kun he hakevat huomiota. Pienen lapsen kanssa suurin osa riidoista tulee siitä,että pieni kaipaa huomiota, jota  et jostain syystä pysty tai älyä antaa. Keinot huomion hakemiseen on miljoonat erilaiset. Ne voivat alkaa puhtaasta huutamisesta ja jatkua siihen,että lapsi roikkuu jalassasi kiinni tai tekee kiusaa täysin viattomalle kolmannelle osapuolelle (joku isommista sisaruksista).

Ja eihän se lapsi oikeasti lopeta ennen kuin on saanut kaipaamansa huomion. Itse aikuisena vaan sortuu oikaisemaan ja kuvittelee keski-ikäisen mielessä, että siitä se lopettaa, jos minä niin sanon - hah, mitä fantasiaa.

Ongelma on vaan se, että lapsi haluaa huomiota "hetitässäjanyt" ja juuri samalla hetkellä omat kätesi ovat kiinni muutamassa kotihommassa, joista ei käsiä voi irrottaa ja oikeastaan yksi lisäkäsipari tulisi jopa tarpeeseen.

Tätä lausetta joutuu käyttämään muuten teinienkin kanssa. Heillä tuo sama huomionhaku läikkyy välillä reunojen yli, mutta yleensä tämä lause on käytössä silloin, kun haluat lopettaa teinin kinuamasta jotain hyödykettä, jota et halua heille antaa (vrt. edellinen kohta).

3) Kyllä, sinun on pakko käydä nukkumaan

Iltaisin taas en jaksa kovinkaan usein katsoa elokuvia, koska se johtaisi siihen, että valvoisin melkein puolilleöin, enkä saisi enää unta. Ja minun kaikki someystäväni ovat siihen aikaan jo nukkumassa, joten sielläpä öisessä maailmassa chattailisin itsekseni.

Asia, jota en tähän keski-ikään mennessä ole ymmärtänyt on se, kuinka nukkumisen vastaisia kaikki lapset ovat. Sen jälkeen, kun lapsi saa jalat alleen, niin hänen elämänsä ykkösprioriteetti on välttää unta. Auttakaa minua lukijat - johtuuko se siitä tunteesta, että elämä menee hukkaan, jos nukkuu vai onko elämässä vain niin paljon näkemistä, että sitä ei saa hukata nukkumalla minuuttiakaan.

Ensimmäisenä lapsi haluaa tietenkin luopua päiväunista. Se tapahtuu heti sen jälkeen, kun lapsi oppii sanomaan ääneen sen, että nukkuminen on sieltä ja syvältä. Ja kun pää on auki, niin seuraavana kiky-pöytään nostetaan iltaiset nukkumaanmenoajat. Jo pienikin lapsi haluaisi valvoa ja nähdä, mitä mystistä tapahtuu, kun hänen nukkumaanmenoaikansa on mennyt umpeen.

Ja teineinä lapset ovat aivan mahdottomia. Ilmeisesti mitään nukkumaanmenoaikaa ei ole olemassa tai minä ainakaan en jaksa valvoa nähdäkseni, milloin teinikammarien valot sammuvat. Ja olen tullut siihen tulokseen, että tuo valvomisongelma on melko universaali, sillä lapset käyttävät puolenyön jälkeen olevan ajan keskustelemalla someystäviensä kanssa.

Keski-iässä taas ei tiedä mitään niin ihanaa kuin nukkuminen. Haavemaailmassani saisin nukkua joka päivä pienet päiväunet ja herätä puolen tunnin jälkeen täysin latautuneena kohtaamaan leluja rikkovien lasten ja valvomisesta sekavien teinien aiheuttamat ongelmat. Iltaisin taas en jaksa kovinkaan usein katsoa elokuvia, koska se johtaisi siihen, että valvoisin melkein puolilleöin, enkä saisi enää unta. Ja minun kaikki someystäväni ovat siihen aikaan jo nukkumassa, joten sielläpä öisessä maailmassa chattailisin itsekseni.

4) En tiedä

Lapsien rikkaus onkin monesti siinä, että he näkevät maailman toisella tapaa kuin me aikuiset.

En liene ainoa, jolle on tuttu tuollaisen nelivuotiaan kyselyikä. Siitä pienestä tuutista pukkaa ulos noin sata kysymystä minuutissa. Puolet kysymyksistä sisältävät sen tason filosofista pohdintaa, että keski-ikäinen mieleni ei edes ehdi perässä ja toinen puoli kysymyksistä taas menee niin lennokkaaksi, ettei niitä pysty nykytieteellä vielä selittämään.

Itse olen vanhempana pyrkinyt siihen, että jokaiseen kysymykseen olisi olemassa vastaus. Toisinaan se tuotaa tuskaa ja joskus se on jopa mahdotonta. Mutta useimmin keskustelut kuitenkin päätyvät siihen, että opin lapselta jotain uutta. Tuollainen vaille nelivuotias tallikka pystyy opettamaan keski-ikäiselle hämmästyttävän paljon. Eniten nuo uudet ajatukset liittyvät tapaan ajatella tai jäsentää ympäröivää maailmaa. Pienellä lapsella on uskomaton kyky nähdä elämässä sellaista potentiaalia, jonka me keskarit olemme jo unohtaneet (tai emme ole koskaan edes keksineet). Lapsien rikkaus onkin monesti siinä, että he näkevät maailman toisella tapaa kuin me aikuiset.

Silti tuo lause "en tiedä" nousee tälle listalle. Kahdesta syystä. Toisaalta sitä tulee käytettyä aikoina, kun on väsynyt keskustelemaan elämänfilosofiasta pienen kanssa ja haluaa lopettaa lisäkysymysten syntymisen alkuunsa. Toisinaan taas lausetta on pakko käyttää, koska vastausta kysymykseen ei ole olemassa - joko lapsi on liian fiksu tai aikuinen liian tyhmä.

5) Kiitos, anteeksi ja ole hyvä

Toivottavasti nämä pienet sanat säilyvät kaikkein käytetyimpinä kaikissa perheissä. Noilla pienillä sanoilla rakennetaan maailmanrauhaa ja sopua kyllä vähän pienempiinkin ristiriitoihin ihan kotioloissa. Ja noita lauseita soisi käyttävän yhtä lailla ja ilman mitään kiintiötä niin aikuisten, pienten kuin keskikokoisten lastenkin.

Meidän perheen lapsista olen huomannut, että he osaavat kyllä käyttäytyä kodin ulkopuolella kuin mallikansalaiset. Kenenkään kolmesta lähettämisestä maailmalle ei tarvitse huolestua, koska käytöstavat ovat jostain imeytyneet tuonne selkärangan tietämille ja niitä myös käytetään, eikä säästetä pahan päivän varalle.

Nämä yllämainitut sanat ovat käteviä myös aikuisten välisessä kommunikaatiossa. On kamalaa, jos nuo tärkeät täytesanat pääsevät unohtumaan ja ruostuvat käytön puutteessa niin, ettei niiden käyttöä saada mieleen enää ollenkaan. Pari, joka unohtaa olla kiitollisia tai pyytää anteeksi, on melko lailla huonoilla teillä.

Tähän on hyvä lopettaa. Tarina syntyi tällä kertaa junassa. Aamu oli aivan täyttä kaaosta, koska omaa tyhmyyttäni myöhästyin yhdestä junasta ja kun ostin lipun seuraavaan junaan, onnistuin toimittamaan sen väärään puhelimeen. Tekevälle sattuu ja paljon tekevälle vielä enemmän. Onneksi kotona oli kuitenkin vaimo ja pieni ihminen, jotka saivat tämänkin kaaoksen kääntymään voitoksi ja hyppäsin junaan lopulta hyvillä mielin. Kiitos teille :)

Lappeenrannan satama ja ensimmäinen kesäpäivä 2017

Muista nämä viisi asiaa ennen lomaa

Vuoden paras työpäivä on se, kun tiedät jääväsi iltapäivällä lomalle. Edessä on useamman viikon rajaton vapaus tehdä juuri kaikkia niitä asioita, joita vaimosi käskee. Ei kun, siis tehdä juuri niitä asioita, joita et perinteisesti arkisin tee. Loma on aikaa, jolloin saat nukkua pitkään (yli kuuteen), juoda kaljaa aamupäivällä ilman, että tarvitsee pelätä muita potkuja kuin niitä, jotka saat vaimoltasi, kun terassi on öljyämättä, pihakalusteet maalaamatta ja kaikki vuoden aikana kerääntyneet remontit edelleen tekemättä. Loma on aikaa, jolloin pitkät housut vaihtuvat shortseihin ja nappaskengät crokseihin.

Alle neljän viikon lomat ovat minusta silkkaa kidutusta. Sen vuoksi en koskaan peukuta sitä, jos jollekin myönnetään lomia kahden viikon pätkissä. Minulla ainakin loman ensimmäinen viikko menee siirtyessä työrytmistä lomarytmiin (uni, ajatukset, vuorokausirytmi jne.) ja seuraava viikko menee yleensä tehdessä juuri noita rästitöitä ja kotihommia. Noiden kahden viikon jälkeen alkaa se todellinen loma - eli päämäärätöntä ajan kuluttamista tekemällä ei-yhtään-mitään. Jos viettäisin lomani kahden viikon pätkässä, saisin aikaan sen, että muuttaisin kaksi rytmini lomamoodiin ja sen jälkeen menisin töihin entistä vittuuntuuneempana - kaksi kertaa.

Tämä kirjoitus sai kuitenkin alkunsa tältä viikolta, kun lounastin parin ystäväni kanssa ja keskustelimme lomasuunnitelmien lisäksi mm. esimiestyöstä ja niistä pienistä jutuista, joilla työssäviihtymistä ja positiivista draivia voi rakentaa.

Muista nämä viisi asiaa ennen kuin jäät lomalle.

1) Ilmoita

Ennen lomaa on hyvä ilmoittaa, että on jäämässä lomalle. Ihan minimivaatimus on, että kerrot pomollesi jääväsi lomalle. Ja tietenkin kohteliasta on kertoa, milloin meinaat tulla takaisin - jos siis meinaat palata. Kuulemma hurjalla 70-luvulla oli aikoja, jolloin pelättiin hyvien työntekijöiden karkaavan kesälomalla Ruotsiin ja sen vuoksi keksittiin lomaltapaluuraha, joka maksettiin niille, jotka suostuivat lomalta palaamaan. Aika kaukana ollaan noista ajoista.
Lomavuorojen jakaminen on työpaikalla yksi suurimpia riidansiemeniä koko vuodessa. Kaikki haluavat olla a) heinäkuussa lomalla ja b) olla yhtä aikaa puolison kanssa lomalla (tai sitten juuri eri aikaan puolison kanssa, riippuen parisuhteen tilasta). Pomojen taito onkin luovia noiden hallitsemattomien toiveiden välissä ja rakentaa kaikille sopivat lomaketjut. Ei käy kateeksi....
Toinen, kenelle on hyvä kertoa lomasuunnitelmista, on tietenkin oma perhe. Varmaan on vaimolle hauska fakta tietää, että mies meinaa jäädä sohvalle makaamaan seuraaviksi viikoiksi. Jos et kerro perheelle, niin pahimmassa tapauksessa vaimo ja lapset herättävät sinut ensimmäisenä loma-aamuna normaaliin arkiaikaan ja pilalle menee ainakin ensimmäisen aamun pitkät unet.
Kolmas, ketkä arvostavat ilmoitustasi lomalle jäämisestä, ovat luultavasti työkaverit. Osa sen vuoksi, että on pelkästään helpottavaa, kun et ole häiritsemässä työyhteisön arkea vähään aikaan. Osa taas kaipaa ilmoitusta sen vuoksi, että tietävät jakaa kahvinkeittovuorosi jollekin toisellle, eivätkä odottele myöskään rahojasi lauantain kimppalottoon.

2. Tee työsi

Työyhteisössä vihataan ihmisiä, jotka jäävät lomalle ja jättävät työnsä tekemättä, koska haluavat jättää sijaiselleen "vähän nakkia". Laiskureista ja vapaamatkustajista ei yleensä muutenkaan digata, mutta kesällä vielä vähemmän. Itse olen yleensä pitänyt kunnia-asiana, että kun lomalle jään, niin sijaiselle ei jää mitään sellaista roikkuvaa, jonka voi hoitaa pois kuleksimasta. Ja yleensä sijaiselle on kyllä löytynyt työtä ihan koko neljän viikon ajaksi. Muutamina vuosina on jopa käynyt niin, että kun olen palannut lomalta, niin ovella on odottamassa kyynelehtiviä ihmisiä, jotka halaavat ja kiittävät töihin palaamisesta - tunne voittaa muuten minkä tahansa lomaltapaluurahan.
Nykyaikaan kuuluu myös noiden sähköisten härpäkkeiden laittaminen ajantasalle. Eli kalentereiden ja muistutusten siivoaminen niin, ettei kesken Muumimaailman reissun ala puhelin piippaamaan, että pitäisi muuten olla kuusisataa kilometriä etelämmässä kokoustamassa asiakkaiden kanssa.

3. Siivoa pöytäsi


Tämä on taas näitä minun omituisuuksiani. Joka kerta, kun jään kesälomalle, siivoan oman työpöytäni sekä ympäristön pois kaikista vuoden aikana kertyneistä paperikasoista ja roskista. Ja voin muuten sanoa, että vuodessa kertyy työpöydälle paperittomaankin toimistoon aikamoinen läjä muistiinpanopapereita, mainoksia ja muuta paperi- ja pahvityyppistä sälää.
Minusta on vaan kivempi tulla töihin siten, että työpöytä on siisti. Se on joka kerta kuin aloittaisit työt alusta. Puhtaalle pöydälle on kivempi laittaa ensimmäisenä aamuna otsa ja itkeä itsekseen edessä olevaa pitkää syksyä. Ja sitten taas, kun kerran vuodessa tyhjennät työpöydän kaikesta ylimääräisestä sälästä, niin voit olla varma, että kaikki mitä pöydältä löytyy, on vain alle vuoden vanhaa.
Työpöydän lisäksi kannattaa aina siivota myös työpaikan jääkaappi omilta jäljiltä. Vaikka en kovin innokas eväiden syöjä olekaan, niin voin kuvitella, että rakas työyhteisö ei kestä sitä, jos jätät jääkaappiin pommiksi reilun satsin vaikkapa kaalikääryleitä odottamaan kunniakasta paluutasi useamman viikon jälkeen.

4. Tee kaikki kateelliseksi somessa

Yksi rutiini ainakin minulle on se, että laitan someen päivityksen lomalle jäämisestä. Se on ei-niin-hienovarainen tapa kertoa sekä vähän vieraammille työkavereille että myös esimerkiksi asiakkaille siitä, että seuraavina viikkoina ei paljon kannata soitella.
Yleensä lomapäivitykseni koostuu ystävällisestä viestistä lomailusta ja joko reippaasta lomahenkisestä biisistä tai hyvästä lomatyyppisestä kuvasta. Tänä vuonna setti oli tällainen:

Tämä tie lomalle vie

Ja toisaalta kyllä minusta on kiva lukea kavereiden lomapäivityksiä ja toivottaa hyvää lomaa somessakin. Harvoin ihmiset ovat niin vilpittömän iloisia kuin juuri jäädessään lomalle.

5. Tee lomasuunnitelmia

Iltapäivälehdet käskevät kilvan ihmisiä olemaan stressaamatta lomalla. Ei pitäisi tehdä tarkkaa ohjelmaa tai suunnitelmaa ajankäytölle, vaan kellua vapaana koko loman ajan. Minusta ajatus on kuitenkin hoopo. Lomalla pitää olla vähän kaikkea. Pitää olla vähän tekemistä ja pitää olla tekemättömyyttä. Koko lomaa ei minusta pidä olla ohjelmoitu, mutta yhtä tyhmää on olla ohjelmoimatta mitään.

Meillä lomalle on yleensä olemassa tietyt raamit. Osa lomasta tehdään kotona rästihommia. Osa lomasta ollaan mummolassa ja osa kesäpaikassamme Uimaharjussa. Joka kesä on ohjelmaan kuulunut joku pikku retki. Ulkomaille asti ei olla päästy reiluun kymmeneen vuoteen, mutta kotimaassa on ollut näkemistä ja kokemista ihan riittämiin.

Ja sitten se yksi juttu

Niin se tämän jutun lähtökohta. Kävimme tosiaan ystävien kanssa lounaalla ja siinä puheet eksyivät siihen, kuinka esimiestyö rakennetaan todella pienistä asioista. Näin kesäaikaan on esimieheltä ainoa oikea peliliike muistaa toivottaa alaisilleen ja omalle porukalleen hyvää lomaa ja loman jälkeen muistaa kysyä lomakuulumiset. Nuo saattavat monesta kuulostaa tyhmiltä ja mitättömiltä asioilta, mutta niillä on yllättävän iso merkitys sille työntekijälle.

Itse olen vaihtanut työpaikkaa muutama viikko sitten ja siis sain myös uuden esimiehen tuossa samassa kättelyssä. Lomallejäänti tässä tilanteessa oli kiikun kaakun, mutta esimieheni järjesti asiat sille tolalle, että saatoin hyvillä mielin jättää työmaan taakseni ja saan keskittyä lomailuun jopa yllättävän levollisin mielin (tästä ensimmäiset pisteet ja kiitokset!)

Perjantaina lomalle jäädessäni esimieheni (tai tässä tapauksessa -naiseni) toivotti hyvää lomaa ja lupasi, että ei soitella kuin äärimmäisessä hädässä (joita niitäkin sattuu pari per loma). Tuosta pienestä jutusta tuli hyvä fiilis sen vuoksi, että tunsin itseni tärkeäksi osaksi työyhteisöä, mutta myös siksi, että tunsin esimieheni oikeasti välittävän sekä työpanoksestani että hyvinvoinnistani.

Siis esimiehet - toivottakaa sille lomallelähtijälle aina hyvää lomaa ja muistakaa myös loman jälkeen kysyä ne lomakuulumiset. Nuo pienet jutut saattavat olla sille alaiselle ne tärkeimmät asiat, jotka sitten taas muistetaan, kun te tarvitsette sen alaisen extravenymistä syksyn pimeinä hetkinä.
Minä vietän siis lomaa seuraavat neljä viikkoa, mutta Ra(s)kas Keski-ikä ei lomaile. Jutut ovat ehkä heinäkuisen lennokkaita, mutta näin lomafiiliksissä se sallittakoon.
Helteistä heinäkuuta kaikille!!

Viimein lomalle - novelli

Aamu

Miehen mielen valtasivat kesäaatokset

Insinööri Martikainen astui ulos hissistä ja saapasteli hitain askelin työpisteeseen. Kuluneesta nahkasalkustaan hän kaivoi kannettavan, jonka liitti telakkaan. Koneen käynnistyessä hän vilkaisi sermin seinään nastalla kiinnitettyyn kalenteriin. Kesäkuun kuvassa näkyi laivan kannelta vilkuttava perhe. Alapuolella olevat päivät oli ruksittu punaisella lukuunottamatta kuun viimeistä päivää, jonka aamua juuri starttailtiin. Martikaisen väsyneille kasvoille levisi hymy - miehen mielen valtasivat kesäaatokset.

Saatuaan koneen käyntiin, Martikainen katsoi välinpitämättömänä sähköpostit läpi, vastaili muutamiin ja keskittyi kirjoittamaan poissaoloviestiään. Kun viesti oli muotoiltu, Martikainen ihaili työnsä tulosta ja kirjasi poissaolokuittauksen päälle kello 16:30. Siihen mennessä hän olisi jo poissa täältä.

- Lomatunnelmissa, vai? Meinaatko karata jo puoliltapäivin vai kärsitkö päivän loppuun saakka? Olikos sulla tänä vuonna ne täydet neljä viikkoa putkeen?

Sermin päälle heilahti keikkumaan pää, joka kuului Sepolle. Seppo ja Martikainen olivat olleet samassa työpaikassa jo päälle kaksikymmentä vuotta. Työn lisäksi he olivat myös perhetuttuja ja puhuivat paljon muustakin kuin työstä. Martikainen hymähtikin Sepon hieman kateelliselle äänelle.

- Joo, onhan ne kesällä kunnon lomat vietettävä. Tänään taidan kuitenkin nauttia koko päivän loppuun saakka. Eihän tätä herkkua sitten tuokioon näekään.
-  Kun kerran tärähtäisi lotossa se riviseiska paikalleen tai Eurossa joku parikymmentä miljoonaa. Sitten kyllä haistattaisin vitut tällekin hikipajalle! Seppo haaveili.

Päivä

- Nauti nyt ilmaisesta lounaasta kerrankin.
- Ilmainen lounas löytyy ainoastaan kompassista.

Puoleenpäivään mennessä Martikainen oli jo tuskastunut. Tuntui kuin kello olisi tahallaan hidastellut. Lyhentääkseen päivää Martikainen kutsui Sepon lounaalle läheiseen pizzeriaan. Olisi ihan kolmen täytteen fantasia lounaslättynä ja Martikainen lupasi tarjota - loman kunniaksi.
- Jos jätetään väliin, ei nyt maita ruoka.
- Nauti nyt ilmaisesta lounaasta kerrankin.
- Ilmainen lounas löytyy ainoastaan kompassista.

Lähes korvasta raahaten Martikainen sai Sepon mukaansa. Lounaalla vierähti melkein tunti ja loman kunniaksi herrasmiehet nauttivat jopa pienet tuopit olutta. Sihijuomaa maistellessaan he äityivät vielä muistelemaan legendaarisia 90-luvun menoja, jolloin lounaat saattoivat venähtää pitkälle seuraavaan aamuun, eikä työnteolla ollut niin kiire kuin nykyisin.

Kellokortit ja työaikaleimaukset veivät työstä kaiken ilon. Joskus työn suola oli se, että puhdasta jälkeä sai tehtyä pienissä promilleissakin ja perjantaisin työn väistely muistutti jopa taidetta enemmän kuin tiedettä.

Iltapäivä

Salami ja Karjala nostavat verenpaineen sekä kolesterolin lisäksi myös fiilistä ja iltapäivän tunnit kuluivat rattoisasti.

Lounaan jälkeen miesten mieli oli keveä. Salami ja Karjala nostavat verenpaineen sekä kolesterolin lisäksi myös fiilistä ja iltapäivän tunnit kuluivat rattoisasti. Martikainen kävi kopiohuoneesta pahvilaatikon, johon keräsi tavaroitaan. Sepon ihmetellessä toimenpidettä Martikainen kuittasi homman sillä, että kahvikuppi jouti kotiin pesukoneeseen ja huonekasviinkin voisi vaihtaa mullat.
Kello kuusitoista toimisto tyhjeni. Yksi kerrallaan työpisteiden valot sammuivat ja kaikkialta kuului kiinnipainuvien läppärin kansien läpytys. Taustamelu hiljeni ja ilmassa kuului enää ilmanvaihdon tasainen kohina.

Martikainen irrotti kalenterin sermistä ja piirsi viimeisen päivän yli punaiset henkselit. Hän hymähti täydellistä jälkeä ja heitti kalenterin sen jälkeen roskiin.
Sitten hän kaivoi povitaskustaan kirjekuoren ja marssi vakain askelin esimiehensä tyhjään työhuoneeseen. Hän asetteli kirjekuoren nojaamaan tietokoneen näyttöä vasten ja varmisti, että kuoressa oli esimiehen nimi. Vielä kerran hän kurkisti, että kuoren sisälle taiteltu paperi oli tallessa. Kirjekuoren viereen hän asetteli siistiin riviin kulkukorttinsa, sekä puhelimen.

"Tällä päivämäärällä ja allekirjoituksella minä Armas Uolevi Martikainen (290258-021Z) irtisanoudun insinööritoimisto Silta&Kaide Oy:n palveluksesta noudattaen sopimuksen mukaista kuukauden irtisanomisaikaa.

Ei soitella, eikä edes laitella sähköpostia.

Pitäkää tunkkinne

TV: Ami"

Sitten Martikainen teki viimeisen silmäyksen pomonsa kammariin, kaivoi alalaatikosta sikarin, jonka laittoi povitaskuun, marssi ovelle ja sammutti valot.

Finale

Jännittyneenä hän odotteli, että puhelin kytkeytyy auton bluetooth-järjestelmään

Kerrankin kevein askelin Martikainen asteli hissiin ja ajeli vihellellen alakertaan. Hän moikkasi iloisesti alakerran aulaemännälle, joka vastasi tervehdykseen konemaisesti hymyillen.
Martikainen asteli autoonsa, istui hetken hiljaa, hymyili ja työnsi avaimen virtalukkoon. Jännittyneenä hän odotti, että puhelin kytkeytyy auton bluetooth-järjestelmään. Kuultuaan metallisen kilahduksen, hän näpytteli edeltäkäsin opettelemansa numeron ja kuunteli autossa kaikuvaa tuuttausta. Pienen hetken kuluttua linja avautui.

- Päivää, täällä on Aulis Martikainen. Minulla olisi asiaa koskien sitä viime lauantain loton jättipottia. Oliko se niin, että nämä suuremmat voitot tulee tulla lunastamaan sieltä pääkonttorista?

Miehet, naiset ja suuret erot

Pontin alunperäinen idea on ollut tuottaa sisältöä, joissa olisi hieman miehisempi näkökulma. Ja kun tekstejä lukee, niin siellä on paljon sellaista (loistavaa!) materiaalia, jossa tosiaan bensa haisee ja käsistä löytyy virkkuukoukun sijaan kalansuomuja tai työkaluja. Oma panokseni tähän miehistelyyn taitaa olla kohtalaisen ohut, mutta parannetaan tätäkin osuutta. Tässä siis juhannuksen kunniaksi hieman keveämpää näkökulmaa siihen, miksi mies on mies ja nainen on nainen ja mikä nuo kaksi planeettaa toisistaan erottaa.

Viisi tapaa, joilla miehet erottuvat naisista

1) Jääkaappi ja ruoka

Miehen erottaa roskapöntöstä oikeastaan vain se, että mies kävelee kahdella jalalla ja tyhjentää itse itsensä

Mies on käytännössä lihalla ja rasvalla käyvä kaksijalkainen kone, jonka voiteluaineena toimii olut. Ravintolassa mies on se, joka syö kaikki lasten annosten jämät oman ruokansa päälle (koska on synti heittää maksettua ruokaa pois). Lisäksi mies on yleensä se, joka noudattaa kolmen (tai kolmenkymmenen) sekunnin sääntöä lattialle pudonneen ruuan syömisessä. Miehelle ruoka on polttoainetta, joka pitää elämän yllä ja aivot terässä. Siksi onkin perin kummallista, että yleensä "master cheffit" ovat miehiä.

Naiselle ruoka on taidetta ja tiedettä. Sen tulee sisältää oikeita aineisosia, värejä, vitamiineja, mineraaleja ja muuta kasvulle tarpeellista. Syötävä ei ole vain kasa ruokaa, vaan terveellistä, tarpeellista ja etenkin lasten kasvun kannalta oleellista ihmisen rakennusainetta.

Miehelle kaikki, mitä jääkaappi sisältää, on syömäkelpoista. Jos tuote on jääkaapissa, sitä voi myös syödä. Raja menee siinä, että ruuan tulee olla jotenkin tunnistettavissa ja homeen alta erotettavissa. Nainen sen sijaan nuuhkii ruokaa, tarkistaa päiväyksen ja miettii vielä senkin jälkeen, onko ruuan kylmäketju päässyt katkeamaan yli kolmen sekunnin ajaksi missään ruuan luomisen ja nykyhetken välissä.

Jos naiselle syntyy lakitermein edes "syytä epäillä"-tason kynnys tuomita ruoka pilaantuneeksi, niin ruuan kohtaloksi koituu hävitys. Miehen ajatus vastaavasta on sama kuin varaanin - vatsahapot tappavat varmasti suurimmat pöpöt ja onhan mahalla omat keinonsa kertoa, jos ruoka on syötäväksi kelpaamatonta. Tie ylös on sama kuin alaskin.
Onkin Luojan antama lahja, että miehen hajuaisti on naista paljon heikompi. Sen kertoo jo se, että nainen voi haistaa miehen pierun kolmen seinän takaa, kun mies ei samaa hajua tunnista edes ympärillään.

2) Vaatteet

Miehellä on vaatteille kolme kategoriaa:

1. Puhtaat
2. Puolikäytetyt
3. Vaimon likaiseksi määrittelemät

Ero noiden välille ei suinkaan tule käyttötunneista, vaan esimerkiksi käyttötarpeesta ja tuoksusta. Lempi T-paita voi olla vielä viikonkin jälkeen käyttökelpoinen, jos sille on käyttöä tai tuoksu ei tyrmää ensimmäisestä nuuhkaisusta (vrt. edellä kohta "miehen hajuaisti"). Ja jos lätkämatsiin lähtiessä suosikkijoukkueen paita löytyy likapyykkikorista, niin kyllä mies sen sieltä mukaansa poimii.

Mies ei myöskään suotta tuhlaa rahaa liialliseen vaatekaapin kartuttamiseen. Kun ostaa kerralla hyvää ja kestävää, niin sillä pärjää vuosia. Sanonta "kestää isältä pojalle" on taatusti miehen keksimä. Ja kaikki säästetyt vaaterahat voi huoletta käyttää johonkin tarpeellisempaan, kuten moottoripyörän varaosien hankintaan.

Vaatteissa ainoan poikkeuksen tekevätkin harrastusvaatteet. Sama mies, joka pitää kympin T-paitaa raakalaismaisesti ylihinnoiteltuna, saattaa seuraavana päivänä kävellä kalastuskauppaan ja ostaa kolmensadan perholiivin. Tai mies, jolle satasen farkut ovat kauhistus, maksaa hymyn värähtämättä pari sataa ruudullisista golf-housuista.

Nainen voi juhliin lähtiessä sovittaa kolmeatoista eri asua ja lopulta päätyä ensimmäiseen - ja olla silti tyytymätön.

Naiselle vaatteet ovat oma maailmansa. Jokaiseen eri tilaisuuteen voi ja pitää olla eri asu - ja sen asun kolme kaveria. Suurin virhe, jonka nainen tietää on, että joku tulee tilaisuuteen väärässä asussa. Nainen voi juhliin lähtiessä sovittaa kolmeatoista eri asua ja päätyä lopulta siihen ensimmäiseen - ja olla silti tyytymätön.

Miehelle valinta on helppo. Kun omistaa vain yhden puvun, niin valinnanvaikeuden mahdollisuus on eliminoitu. Ja sitä paitsi sitä yhtä pukua käyttämällä mies varmistaa, että perhejuhlien valokuvista hänet on helppo tunnistaa jälkikäteen. Naisilla vaihtuu vaatteiden lisäksi tukan malli ja väri, silmälasit ja ylipäänsä kaikki muu paitsi se käsikynkässä kulkeva "yhden puvun mies".

3) Kaupassakäynti

Kun lista on tehty, niin ostokset sujuvat. Kuvassa näkyvä hanska liittyy tapaukseen.

Ylivoimaisesti pahin painajaiseni on, jos kuulen kauppaan lähtiessä sanat "Nyt ei ole mitään valmista listaa, vaan mietitään ruuat siellä kaupassa" - voi Perkele!

Olen ennenkin kirjoittanut, että ostosten teko on ainakin minulle yleensä helvettiä. Miehelle kauppareissu onkin formuloiden aika-ajoja muistuttava suoritus, jossa ratkaisevaa on kärsimyksen lyhyt kesto ja suorituksen maksiminopeus. Naiset taas saavat jotain sairasta tyydytystä kaupassakäynnistä. He voivat valikoida minuuttitolkulla tomaatteja, jotta pussiin päätyvä veljessarja olisi taatusti paras. Olen useammin kuin kerran polttanut hermoni totaalisesti, kun vaimoni on pakottanut vaihtamaan valkkaamani lihapalan takaisin ja etsimään uuden (syinä muun muassa: liikaa läskiä, epäilyttävän näköinen, liikaa nestettä, haisee).

Mies osaa arvostaa valmiiksi ja loppuun saakka tehtyä ostoslistaa. Vaimonikin tekee listan yleensä jopa ostosjärjestykseen - silloin aika-ajojen pohja-aika tutussa kaupassa on helppo rikkoa, ellei jaloissa pyöri niitä ostoksiaan vasta miettiviä onnettomia.

Pahinta on se, että listaa kehitetään vielä kesken ostosreissun. Saan närästystä, jos kuulen ovella sanat "Katsotaan loput sitten kaupassa". Ja kyllä ylivoimaisesti pahin painajaiseni on, jos kuulen kauppaan lähtiessä sanat "Nyt ei ole mitään valmista listaa, vaan mietitään ruuat siellä kaupassa" - voi Perkele! Tuolla hetkellä tiedän astuneeni mitäänaavistamatta suoraan ansaan ja olen lähdössä reissulle, joka ei lopu koskaan.

Sinällään olen kyllä miehenä enemmän kuin kiitollinen siitä, että maailmassa on vaimoni kaltaisia naisia, jotka edes sietävät kauppareissuja ja miettivät ruokaa muutenkin kuin kehon polttoaineena. Jos meidän perheessä ruokavastuussa olisin minä, niin lapset tuskin tuntisivatkaan muuta ruokaa kuin grillimakkaran, makaronilaatikon, pizzan ja ranskalaiset eri variaatioilla.

4) Le toilet

Miehelle WC on temppeli, toimisto ja escape room. Vaikka mies voi istua "toimistotuolillaan" pitkiä toveja, niin se ei tarkoita, etteikö tuolla meditaatiohetkellä olisi muitakin tuotoksia kuin biojäte. Pöntölle mies menee rauhoittumaan, ideoimaan sekä vetämään henkeä ja pakoon lapsilta, vaimolta ja kotitöiltä.

Ja yleensä käy juuri niin, että kun pääsee rauhassa istahtamaan paikalleen raskaan työpäivän jälkeen, niin eikö ovesta ala laukata perheenjäseniä (ei onneksi muita!!), joilla on asiaa juuri silloin, kun haluat olla yksin omien ajatustesi kanssa. Onko pahempaa??

Naiselle sama paikka taas edustaa mahdollisuutta kaunistautua. Kun avaat miehen osaston allaskaapista, näet partahöylän, deodorantin ja hammasharjan. Yleensä nekin vähät tavarat on tungettu hyllyn nurkkaan, koska naisen silmänympäryksen ulomalle kehälle vaikuttava iltapäivävoide vaatii saada oman tilansa. Rasvojen lisäksi olen kaapissa havainnut erilaisia pumpulista rakennettuja töpöttimiä ja noin sata erilaista meikkituotetta, joilla jokaisella on hämäyksen vuoksi ranskalainen nimi ja erittäin spesifi käyttötarkoitus. Ranskalainen nimi antaa luvan nostaa ulkomaan tummelin hintaa muutamalla kympillä ja tarkkaan rajattu käyttötarkoitus taas takaa sen, että jos meinaa käsitellä koko kasvot, niin siihen tarvitaan noin kolmekymmentä eri ainetta.

Omakotitalon rakentamisessa ensimmäinen sääntö on se, että talossa on oltava vähintään kaksi vessaa. Ja jos talossa asuu tai tulee asumaan naisia enemmän, niin jokaista naista kohden täytyy olla puolitoista vessaa (koska säilytystila ei yhdessä riitä mitenkään). Toiletin tarve on nimittäin sellainen, että kun yksi sinne majoittuu, niin taatusti joku hätä iskee tasan samalla kellonlyömällä myös muihin.
Aamuruuhka tavallisen perheen vessassa päihittää monin verroin legendaarisen Lahdenväylän aamuruuhkan. En siis suo sääliä aamuruuhkassa taisteleville hesalaisille työmatkaajille, vaan niille monilapsisille perheille, joilla on asunnossaan vain yksi ainoa vessa.

5. Lapset

Miesten ja naisten suhde lapsiin eroaa toisistaan. Naisille omat lapset ovat lapsia, vaikka he olisivat minkä ikäisiä. Miehet sen sijaan itse ovat ikuisia lapsia. Tämä raja näkyy kaikessa kasvattamisessa. Naisille lasten asiat, säännöt ja kasvatus ovat tavoitteellista toimintaa, jolla on selkeät rajat, säännöt ja eteneminen. Miehet sen sijaan näkevät kasvatusvastuun ainoastaan esteenä lasten kanssa hauskanpidolle. Miehen pääasiallinen tehtävä kasvatuksessa on toimia hupimoottorina.

Ystäväni on hienosti muotoillut meidän miesten tehtävän perheessä siten, että mies on perheen apukone, joka valjastetaan käyttöön silloin, kun pääkone väsyy tai joutuu huoltoon. No lopputulos on kyllä oikeasti se, ettei pääkonetta voi koskaan päästää huoltoon, ellei kyseessä ole todella kriittinen konerikko ja mahdollinen pääkoneen poistuminen kokonaan laivasta.

Aina syksyisin, kun on flunssa-aika, niin naisten osaksi jää hoitaa koti vielä silloinkin, kun kuume nousee korkeampaan lukemaan kuin kengännumero. Miehet sen sijaan katsovat oikeudekseen jättäytyä totaalilepoon jo silloin, kun kuume ilmoittaa valtaavansa miehen kehon noin kahden vuorokauden päästä. Pahaan on hyvä valmistautua edeltäkäsin.

Siis kiitos teille rakkaat naiset, että sallitte meidän miesten olla aikuisen vartaloon verhottuja ikuisia lapsia. Kiitos, että kannatte perheessä vastuun, mutta sallitte meidänkin toisinaan patsastella muka-jonkin-tekijänä. Meistä ei ehkä ole kaikkeen, mutta hyvässä laivassa on aina hyvä olla hupimoottori ja apukone siltä varalta, että haaksirikko uhkaa keskellä aavaa merta.

Toivottavasti kenellekään ei näin juhannuksen alla muksahtanut herne nenään. Ehkä meidän miesten ja naisten erot eivät ihan näin mustavalkoisia ole, mutta onhan näillä jutuilla hauska aina leikitellä.

Hyvää juhannusta - älkää veneilkö sepalus auki!

Pako Arjesta

Parisuhde on kuin puuvene. Sitä täytyy hoitaa ja huoltaa, jotta se pysyy pinnalla. Ilman huoltoa Oy Perhe Ab:n rakenne pääsee ravistumaan ja pahimmillaan koko paatti uppoaa Saimaan aaltoihin. Onneksi niin veneet kuin parisuhteetkin voi viedä välillä telakalle, jossa pikkuviat korjataan ja pahimpiin kolhuihin annetaan ensiapua. 
 
Parhaatkin parisuhteet ovat keski-iän ja ruuhkavuosien myrskyissä joskus täysin aaltojen vietävinä. Kyse ei ole täysin parisuhteen lujuudesta tai taidosta elää yhdessä. Kyse on myös siitä, että ympäristöstä elämään tunkee niin paljon ylimääräisiä tekijöitä, että "aikuisten elämä" joutuu hyllylle odottamaan vuoroaan. Aikaa varastavat vuorollaan työt, lapset, harrastukset, kodinhoito, taloudelliset haasteet sekä kaikki muut normaalielämän odotetut ja odottamattomat asiat. Kun aikavarkaita on riittävästi, niin vuorokauden tunnit käyvät väkisin vähiin ja joskus jopa loppuvat kesken. 

Meille avautui kuin varkain tilaisuus karata vaimon kanssa kaksin - tosin vain yhdeksi yöseuduksi. Päätimme jättää lapset ja kodin ja lähteä viettämään aikaa hieman kaksin. (Siis ei ne lapset keskenään jääneet tyhjään kotiin, vaan mummolaan hyvään hoitoon - kiitos taas Mummo&Ukki!!)
Kevään korvilla meillekin oli pesiytynyt avioparin sijaan kahta vuoroa duunaava työskentelytiimi. Kun riittävän kauan viettää aikaa vaimosta erillään, niin sitä huomaa, että pois jäävät pikkuhiljaa keskustelut, hymyt ja kosketukset ja tilalle tulee kulmien kurtistukset ja kovin lyhytsanainen keskustelu. Riitaa alkoi syntyä jo pienimmästäkin kipinästä ja molemmilla oli mitta täynnä...no varmaan koko arkea. Oli todellakin aika tehdä irtiotto!

Tavoitteena toinen aikuinen

Hengähdystauon tavoitteena oli yksinkertaisesti taas löytää se toinen ihminen arjen takaa. Olla kahdestaan jossain, missä ei ole ylimääräisiä häiriöitä ja kokeilla, miltä tuntuu keskustella ilman, että kolmevuotias keskeyttää kymmenen sekunnin välein tai istua ravintolassa ilman, että tarvitsee murehtia tiskikoneen täyttämisestä tai tyhjentämisestä tai edes siitä, että jokainen syö mahansa täyteen ja saa sopivaa ruokaa.
Kieltämättä alussa tuntui oudolta puhua aikuisten kesken ja ilman lapsisuodatinta, mutta kyllä yhden yön reissu riitti siihen, että arki taas maistuu paremmalta. Aika äkkiä huomasi, että siinä vieressä on taas se toinen aikuinen, jonka kanssa on elämänsä meinannut jakaa. Ehkä ihmisten suurin virhe onkin se, että he lakkaavat jossain vaiheessa etsimästä ja antavat periksi.
Viikonloppu oli hauska kaikin puolin. Toki se tuli tuosta omaehtoisesta parisuhdeleiristä, mutta yhtä paljon positiivista vaikutusta oli myös paikalla, jossa kävimme. Siitä seuraavassa

Vaimon kanssa harmittelimme molemmat sitä, että kun vähissä ovat sekä rahat että aika, niin matkustaminen taitaa meidän perheeltä jäädä pelkäksi haaveeksi (jos ei lotto suo antejaan...). Keksimme idean kotilomasta, jossa päätetään koko perheen kesken, että viikonloppu onkin lomaviikonloppu. Eli pyykkiä ei pestä, kukaan ei siivoa ja astiatkin saavat olla kertakäyttöastioita tai sitten koko viikonloppu syödään lomanomaisesti ulkona.
Lisäksi tietenkin valvotaan tavallista myöhempään, juodaan lasilliset viiniä iltaisin ja kuunnellaan terassilla grillauksen lomassa parasta musiikkia ja ennen kaikkea ollaan yhdessä. Veikkaan, että tuollainen iskisi lapsiinkin, vaikka teinit kovin kotikielteisiä tuppaavat olemaankin. Mitäs tykkäätte, oisko ideaa?

Koko hotelli on kauniisti vanhasta remontoitu niin, että henki ja tunnelma ovat säilyneet.

Savon matkoilta olimme löytäneet tutun hotellin, joka oli kaikkea muuta kuin tavallinen (Huom! Tämä ei siis ole tuon hotellin mainoskirjoitus, vaikka se olisi moisen ansainnut). Saimi Hoyer on joukkoineen remontoinut entisestä Punkaharjun Valtionhotellista nykyisen Hotelli Punkaharjun, joka on sekä miljööltään että sisuksiltaan jotain muuta kuin ihan perus-Ässää.

Pieniä yksityiskohtia ja hyvää palvelua

Kun nousee Harjutieltä hotellin pihaan, niin ensimmäisenä kiinnittää huomion siihen, kuinka hienosti vanha hotelli istuu maisemaan. Hotellin historia yltää 1800-luvulle ja vanhan hengen aistii oikealla tavalla hotellin käytävillä. Paikka on entisöity lattiasta kattoon ja remontti on tehty huolella ja hyvällä maulla. Huoneita täyttävät pienet yksityiskohdat, jotka tekevät hotellista juuri persoonallisen ja erottaa sen tusinatuotteista. Itselle syntyi hieman sama fiilis kuin vanhoissa brittisarjoissa, joissa joutilas yläluokka kuluttaa aikaa kartanoiden käytävillä.

Huoneissa kiinnittävät huomiota pienet yksityiskohdat ja persoonallinen sisustus.

Kaikki lähtee siitä, että kun astut ovesta sisään, tunnet olevasi tervetullut kylään

Hotelli on kuitenkin hengetön ilman henkilökuntaa. Hyvän hotellin erottaa huonosta se, että siellä asiakkaita palvelee iloinen ja aidosti hymyilevä henkilökunta. Tätä efektiä kun ei voi feikata mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että kun astut ovesta sisään, tunnet olevasi tervetullut kylään. Hotelli Punkaharjulla tämä oli onnistunut ensihetkestä alkaen - tunsimme jopa perisuomalaista noloutta, kun henkilökunta opasti meidät kädestä pitäen huoneeseen ja jopa tarjoutui kantamaan laukkumme. (Ilmeisesti se lordi-geeni puuttuu)

Ravintolan lista pakotti kokeilemaan uutta - ja oppimaan

Toki väsyneet matkamiehet kaipasivat illalla ruokaa ja päädyimme illallistamaan hotellin ravintolaan. Ravintolaan pätivät samat säännöt kuin koko hotelliin. Kokonaisuus syntyy kolmesta tasavahvasta osasesta - miljööstä, henkilökunnasta ja ruuasta. Pelkällä ruualla ei pääse kuin puoleenväliin, jos palvelu epäonnistuu tai miljöö häiritsee ruokarauhaa, mutta toisaalta huonokaan ruoka ei maistu, vaikka ympäristö ja palvelu olisivat mitä. Meitäkin hemmoteltiin ikkunapaikalla, josta oli suora näkymä harjulle ja rantaan. Voisin jopa vannoa, että pöydän sijainti on yksi koko maan parhaita - ja tämän illan se oli meidän. Voiko tuota maisemaa kunnioittaa muuten kuin juomalla lasilliset shampanjaa.

Yksi Suomen kauneimpia maisemia ravintolan pöydästä katsoen.

Tätä en olisi tilannut, jos listalla olisi ollut jotain perinteisempää - mutta onneksi ei ollut

Ruokalista noudattaa täysin hotellin linjaa. Valikoima on ehkä suppeampi, mutta se on vaihteleva ja erilainen. Perinteisille Rosson faneille en tuota ravintolaa suosittele, koska tulisitte todennäköisesti otsa kurtussa kotiin grillijonon kautta. Mutta ihmisille, jotka osaavat arvostaa hyviä ruoka-aineita ja kekseliäisyyttä sekä lähiluonnon antimia (esim. siankärsämö), ravintola on paras mahdollinen. Lista pakottaa ja houkuttelee kokeilemaan uutta.

Me päädyimme molemmat syömään hanhenrintaa. Aterian jälkeen totesimme yhdestä suusta, että tätä ei kyllä olisi tilattu, jos listalla olisi ollut jotain perinteisempää - mutta onneksi ei ollut. Kokemus oli maun ja erilaisuuden puolesta hyvä ja tilaisuuteen sopiva. Annokset olivat ainakin meille kooltaan passelit ja ruuan omia makuja oli kunnioitettu, eikä peitetty mihinkään pussikastikkeeseen.
Yhtä erilainen oli myös aamiainen. Mikään tarjottu ei ollut perinteistä hotelliaamiaista, mutta mekin perusnirsot keski-ikäiset poistuimme salista hymy huulilla - ja maha täynnä. Joskus tekee hyvää poistua omasta mukavuusruudusta - silloin voi oppia uutta.

Nakit ja pekoni oli korvattu lähiruualla ja tarjoiltiin hotellin oman astiasarjan tuotteista

Syönnin lomassa kiinnitimme huomiota ravintolan yksityiskohtiin. Pöydissä olevat astiastot olivat hotellin omaa sarjaa ja ympäristöön oli siroteltu paljon suomalaista lasia. Illallissalissa oli vielä käynnissä "matkamiesten illallinen", joten saimme samaan rahaan kuulla mm. hotellin emännän Saimi Hoyerin tarinoita maailmalta sekä esitelmää hotellin ja harjualueen historiasta.
Liekö tarkoituksella vai tahattomasti, mutta huoneen televisiosta näkyi vain kaksi kanavaa. Sekin pakotti siihen, että kun illallisen jälkeen köllähdimme sänkyyn, niin pakko oli keksiä puheenaiheet jostain muualta kuin lapsista tai televisiosta. Uskotteko muuten, jos sanon, että puolisostaan oppii uutta vielä vuosienkin jälkeen, kun raahaa hänet juttukaveriksi erämaahotelliin?

Laskukin tuli omassa kirjekuoressaan, eikä persoonattomana kuittina kouraan.

Tämä viikonloppu tiesi paikkansa monessa mielessä. Oli aika huimaa päästä vieraaksi Hotelli Punkaharjuun ja kokea tuon uusvanhan erämaahotellin erilaisuus ja vieraanvaraisuus. Henkilökunta sai meidät tuntemaan itsemme todella tervetulleeksi ja oli siinä ja siinä, ettemme lähtiessä menneet halaamaan sekä respan että ravintolan henkilökuntaa. Se nyt olisi ollut jo ehkä liikaa...
Mutta meille pariskuntana tuo viikonloppu oli enemmän kuin jokaisen maksetun pennin väärti. Kevään vaikeudet ja ongelmat tuntuivat etäisiltä ja meidän puuveneemme ui telakalta kyljet paikattuna ja paksusti tervattuna myrskyjä kestämään. Suosittelen lämpimästä tällaisen pienen parisuhdehappihypyn ottamista kaikille pareille, joita arki ahdistaa ja parisuhde kiristää vannetta väärästä päästä. Soutukelpoista venettä ei kannata tahallaan upottaa pienten pohjakosketusten vuoksi.