Blogit.fi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehet. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. tammikuuta 2019

Mies rakentaa - grilllin kokoamisen ABC

 

Mies rakentaa, koska miehen kuuluu rakentaa. Se on meihin miehiin sisäänrakennettu ominaisuus. Ja tuo ominaisuus ei ole mitenkään tahdosta tai taidosta riippuvainen. Se ei katso fyysisiä tai taidollisia ominaisuuksia, vaan vasara tarttuu magneetin lailla niin langanlaihan insinöörin kuin tukkiniskaisen duunarinkin kouraan. Emme voi väistää työkalujen kutsua ja hillitöntä vimmaa luoda käsillämme esiin lautakasasta taidetta. 
 
Miehelle rautakauppa on sama kuin naiselle vaate- tai kenkäkauppa. Hypistelemme jokaista työkalua ja sovitamme kouraamme niin pyörösahaa kuin sähköviilaakin. Emme välttämättä osaa käyttää yhtään noista vehkeistä tai emme edes tiedä, mihin osaa niistä käytetään, mutta näemme työkalujen sisältävän potentiaalin. Jokaiseen työkaluun on sijoitettu sisään taidetta, jota tuolla "makitalla" voi luoda. Uskomme myös vakaasti, että taito rakentaa on suljettu tuon työkalun sisään. Jokainen, joka ostaa kuviosahan, osaa myös automaattisesti tehdä sillä sahalla tarvittavat kuviot. Tuosta syystä meillä miehillä on yleensä autotallien hyllyt väärällään erilaisia, osin jopa täysin käyttämättömiä, työkaluja. Koska eihän koskaan tiedä, milloin....

Itse olen sukupolveni tyypillinen edustaja. Suurimmat avuni rakentamisessa liittyvät työkalujen hankintaan. Erotan kyllä muurauskauhan ja kakkulapion toisistaan, mutta osaan käyttää hyvin vain toista. Kasasta lautaa en todennäköisesti saisi aikaan juuri muuta kuin tikkuja sormiin ja pari haavaa kämmeniin. Jos haluaisin aiheuttaa pomminvarman avioeron itselleni, niin tekisin sen todennäköisesti siten, että lupautuisin rakentamaan vaimolleni hänen unelmiensa talon - siis omin käsin ja pitkästä tavarasta. Silti minunkin sieluani jäytää toisinaan luomisen tuska, joka pakottaa ottamaan työkalut kouraan ja luomaan jotain näkyvää.

Tällä kertaa rakentamisen kohteeksi ilmestyi kuin luojan lahjana kaasugrilli. Entinen grillimme oli muuttunut seitsemän lihavan vuoden jälkeen hyödyllisestä hengenvaaralliseksi, kun polttimet ja kaasukanavat olivat syöpyneet suolan ja ajan ansiosta puhki ja ensimmäinen poltin oli jo keskeltä halki. Grilli oli nähnyt jo riittävän määrän porsaan ulkofilettä ja oli aika päästää se päiviltään.
Uuden mieleisen grillin etsiminen alkoi muistuttaa jo auton etsimistä. Mieleisen mallin ja sopivan hinta-laatu-suhteen esiin kaivaminen kesti yli yhden kesän ja grillejä käytiin katselemassa kaikki lähikaupat läpi. Kansia auottiin ja tutkittiin parilavaihtoehdot. Tarkistettiin sivukeittimet ja alakaappien ovet, mutta mikään ei ollut "se oikea". Kunnes koitti päivä, jolloin rakastuin. Pahaksi onneksi rakkauteni kohde oli kaupan viimeinen ja vastaavaa piti lähteä etsimään Imatralta saakka. Onneksi löytyi edes sieltä.
Alku, kun kaikki oli vielä hyvin paketissa. Kaivoin esiin työkalujakin yli todellisen tarpeen.

Ja siitä se ajatus sitten lähti

Olo oli kuin jouluna, kun availin paketteja ja vertasin kokoelmaa kokoamisohjeen räjäytyskuvaan.

Meille uusavuttomille on siunaus, että nykyisin kaikki rakennettava on tehty valmiiksi pureskeltuun muotoon. Grillikin oli pakattu yhteen isoon laatikkoon, jonka sisällä kaikki osaset oli pakattu vielä pienempiin laatikoihin. Olo oli kuin jouluna, kun availin paketteja ja vertasin kokoelmaa kokoamisohjeen räjäytyskuvaan. Tässä mallissa kokoamisohje oli kaiken lisäksi selkeä ja osat oli piirretty tunnistettaviksi.

Suurin elkein kaivoin varastosta vielä työkalupakin esille, koska pidin urakkaa sen verran suurena, että siihen taatusti tarvitsee kaikki mahdolliset vääntimet ja puristimet. Todellisuudessa kaikki työkalut, löytyvät tuosta alta.

Tämän enempää ei työkaluja tähän projektiin tarvinnut.
Paras keksintö oli kuitenkin ns. miljoonalaatikko, joka siis pitää sisällään kaikki ruuvit ja muut pikkutarvikkeet, jotka pystyy pudottamaan terassin lautojen alle. Nuo osat olivat kätevässä pahvipakkauksessa, jossa oli merkattuna kukin ruuvityyppi omaan pikkulokeroonsa ja nuo lokerot sai avattua yksi kerrallaan. Eli tyypillinen yhden pussin ruuvisekoitus oli hylätty ja tehty uusavuttomille asia sata kertaa helpommaksi. Ja kruununa vielä se, että jokaista ruuvityyppiä oli ekstrakappaleet lokerossa "Spare parts". Ilmeisesti grillin valmistaja tiesi, että me tumpelot pudottelemme vähintään ruuvin tai kaksi jonnekin sellaisiin paikkoihin, josta niitä ei ennen seuraavaa jääkautta kaiva kukaan esille.

Valmistuu, valmistuu

Hanslankariksi projektiin otin perheen lähes nelivuotiaan elosalaman. Ja hauskaahan meillä oli. Kuunneltiin radio Nostalgiaa ja ruuvailtiin osat paikalleen. Nelivuotiaan pinna on muuten noissa hommissa vielä lyhyempi kuin keski-ikäisen. Ehkä noin kolmetuhatta kertaa kuului korvanjuuresta kysymys "Isi, milloin tämä on valmis?". Eikä haslankari edes innostunut Radio Nostalgiasta...
Osat levällään ja tästä pitäisi grilli saada aikaan
Kuten asiaan kuuluu, niin saatuani koko alatason valmiiksi, huomasin, että alin osa on väärinpäin. Eli purkuun meni ja uusiksi. Mutta tässäkään vaiheessa umpiteräksestä olevat hermoni eivät levähtäneet. Hanslankari hieman ihmetteli, että voiko tuossa muka tehdä virheen. En vaivautunut oikaisemaan, että kyseessä ei oikeastaan ollut virhe, vaan näkemysero valmistajan kanssa. Pohjalevyn olisi toki voinut jättää, kuten olin sen koonnut (tosin ovia ei olisi saanut asennettua).

Suurin pelkoni näissä projekteissa on se, että jokin osa puuttuu ja koko homma jää kesken. Sitä osan puuttumista odottaa aina viimeiseen saakka ja monta kertaa se on kyllä toteutunutkin. Mutta tällä kertaa kaikki osat, ruuvinreiät ja ruuvit sekä muut lärpyttimet olivat osuneet oikeaan pakettiin. En myöskään onnistunut pudottamaan yhtään ruuvia kateisiin eli minulle jäi koko "varapatruunalaatikko" käyttämättä.

Tavallaan miehistä itsetuntoa harmitti homman helppous. Vaikka kätensä jäljen kyllä tunsi koko ajan, niin homma tuntui menevän reilaan vähän liian helposti. Onko nämä nykyiset koottavat sarjat pureskeltu jo liiankin valmiiksi? Mutta toisaalta sitä mukaa, kun ihmisten kyvyttömyys itse tekemiseen heikkenee, niin koottavien sarjojen rakentamisen on pysyttävä mukana. Seuraavalle sukupolvelle voi haasteeksi riittä se, että saavat edes pahvilaatikon auki ilman ulkopuolista apua.

Puolivälin krouvi, oluen paikka

Puolessavälissä kokoamista olin jo varma, että tämä homma valmistuu. Päätin siis antaa itselleni vapauden ottaa yhden talkoo-oluen. Siinä Kukkoa siemaillessani katselin kätteni jälkiä ja ihailin taitojani. Työnjälki oli tähän saakka priimaa ja sellaisena päätin sen pitää loppuun saakka.
Tässä vaiheessa hanslankarini oli jo saanut tarpeekseen ja makasi olohuoneen lattialla padi käsissään katselemassa lastenohjelmia. Kohautin olkapäitäni ja mielessäni totesin, että siinäpähän opettelee itse joskus oman grillinsä kokoamisen. Ja kierossa mielessä toivoin, että saisi miehekseen spagettivartaloisen insinöörin, joka ei jaksa edes vasaraa kädessä pidellä. Tulisivat sitten kumpainenkin polvillaan pyytämään, että opettaisin grillin kokoamisen salat. Hah!

Lopputulos hivelee silmiä - ja miehistä itsetuntoa

Viimein koitti hetki, että istutin parilat paikalleen ja homma oli valmis. Tarkistin, että kaikki osat oli käytetty ja pahvilaatikot olivat tyhjiä. Lisäksi vertasin kuvaa vielä kokoamisohjeen kuvaan ja totesin kuvan vastaavan taideteostani. Pienen hiljaisen hetken seisoin uudenuutukaisen grillin edessä, kytkin kaasupullon kiinni ja napsautin kevyellä ranneliikkeellä tulevan lihankäristäjän eloon. Kaunis sininen liekki lehahti eloon parilan alle ja kesäkaverini henkäili ympäristöönsä nestekaasun luomaa lämpöä.
Olin onnistunut työssäni ja miehinen itsetuntoni oli saanut jälleen yhden taputuksen selkäänsä. Kiitin mielessäni sekä nyt jo nukkuvaa hanslankaria, talkoo-oluen tehnyttä Laitilan virvoitusjuomatehdasta ja ruuvimeisseliä, joka oli mahdollistanut työni tuloksen. Aloin jännityksellä odottaa tulevaa päivää, jolloin ritilälle lyötäisiin ensimmäiset makkarat ja teräksinen ruokatehdas pääsisi näyttämään piilevät kykynsä.

Lopputulos hivelee silmää
 
Grillaaminen on kesäpuuhien suosikkini ja ainoa keino, jolla pääsen meidän perheessä loistamaan ruuanlaitossa. Siksi työkalut on mukava olla mieleiset. Tähän uuteen grilliin hommasin vielä savustuslaatikon, joten meinaan laajentaa osaamistani pihvien- ja makkaranpaistosta eteenpäin. Saa nähdä, opettaako appiukko minulle kalojen savustamisen salat, sillä siinä hommassa hän on mestari.

Miehet, naiset ja suuret erot

Pontin alunperäinen idea on ollut tuottaa sisältöä, joissa olisi hieman miehisempi näkökulma. Ja kun tekstejä lukee, niin siellä on paljon sellaista (loistavaa!) materiaalia, jossa tosiaan bensa haisee ja käsistä löytyy virkkuukoukun sijaan kalansuomuja tai työkaluja. Oma panokseni tähän miehistelyyn taitaa olla kohtalaisen ohut, mutta parannetaan tätäkin osuutta. Tässä siis juhannuksen kunniaksi hieman keveämpää näkökulmaa siihen, miksi mies on mies ja nainen on nainen ja mikä nuo kaksi planeettaa toisistaan erottaa.

Viisi tapaa, joilla miehet erottuvat naisista

1) Jääkaappi ja ruoka

Miehen erottaa roskapöntöstä oikeastaan vain se, että mies kävelee kahdella jalalla ja tyhjentää itse itsensä
Mies on käytännössä lihalla ja rasvalla käyvä kaksijalkainen kone, jonka voiteluaineena toimii olut. Ravintolassa mies on se, joka syö kaikki lasten annosten jämät oman ruokansa päälle (koska on synti heittää maksettua ruokaa pois). Lisäksi mies on yleensä se, joka noudattaa kolmen (tai kolmenkymmenen) sekunnin sääntöä lattialle pudonneen ruuan syömisessä. Miehelle ruoka on polttoainetta, joka pitää elämän yllä ja aivot terässä. Siksi onkin perin kummallista, että yleensä "master cheffit" ovat miehiä.

Naiselle ruoka on taidetta ja tiedettä. Sen tulee sisältää oikeita aineisosia, värejä, vitamiineja, mineraaleja ja muuta kasvulle tarpeellista. Syötävä ei ole vain kasa ruokaa, vaan terveellistä, tarpeellista ja etenkin lasten kasvun kannalta oleellista ihmisen rakennusainetta.

Miehelle kaikki, mitä jääkaappi sisältää, on syömäkelpoista. Jos tuote on jääkaapissa, sitä voi myös syödä. Raja menee siinä, että ruuan tulee olla jotenkin tunnistettavissa ja homeen alta erotettavissa. Nainen sen sijaan nuuhkii ruokaa, tarkistaa päiväyksen ja miettii vielä senkin jälkeen, onko ruuan kylmäketju päässyt katkeamaan yli kolmen sekunnin ajaksi missään ruuan luomisen ja nykyhetken välissä.

Jos naiselle syntyy lakitermein edes "syytä epäillä"-tason kynnys tuomita ruoka pilaantuneeksi, niin ruuan kohtaloksi koituu hävitys. Miehen ajatus vastaavasta on sama kuin varaanin - vatsahapot tappavat varmasti suurimmat pöpöt ja onhan mahalla omat keinonsa kertoa, jos ruoka on syötäväksi kelpaamatonta. Tie ylös on sama kuin alaskin.
Onkin Luojan antama lahja, että miehen hajuaisti on naista paljon heikompi. Sen kertoo jo se, että nainen voi haistaa miehen pierun kolmen seinän takaa, kun mies ei samaa hajua tunnista edes ympärillään.

2) Vaatteet

Miehellä on vaatteille kolme kategoriaa:
  1. Puhtaat
  2. Puolikäytetyt
  3. Vaimon likaiseksi määrittelemät
Ero noiden välille ei suinkaan tule käyttötunneista, vaan esimerkiksi käyttötarpeesta ja tuoksusta. Lempi T-paita voi olla vielä viikonkin jälkeen käyttökelpoinen, jos sille on käyttöä tai tuoksu ei tyrmää ensimmäisestä nuuhkaisusta (vrt. edellä kohta "miehen hajuaisti"). Ja jos lätkämatsiin lähtiessä suosikkijoukkueen paita löytyy likapyykkikorista, niin kyllä mies sen sieltä mukaansa poimii.

Mies ei myöskään suotta tuhlaa rahaa liialliseen vaatekaapin kartuttamiseen. Kun ostaa kerralla hyvää ja kestävää, niin sillä pärjää vuosia. Sanonta "kestää isältä pojalle" on taatusti miehen keksimä. Ja kaikki säästetyt vaaterahat voi huoletta käyttää johonkin tarpeellisempaan, kuten moottoripyörän varaosien hankintaan.

Vaatteissa ainoan poikkeuksen tekevätkin harrastusvaatteet. Sama mies, joka pitää kympin T-paitaa raakalaismaisesti ylihinnoiteltuna, saattaa seuraavana päivänä kävellä kalastuskauppaan ja ostaa kolmensadan perholiivin. Tai mies, jolle satasen farkut ovat kauhistus, maksaa hymyn värähtämättä pari sataa ruudullisista golf-housuista.
Nainen voi juhliin lähtiessä sovittaa kolmeatoista eri asua ja lopulta päätyä ensimmäiseen - ja olla silti tyytymätön.
Naiselle vaatteet ovat oma maailmansa. Jokaiseen eri tilaisuuteen voi ja pitää olla eri asu - ja sen asun kolme kaveria. Suurin virhe, jonka nainen tietää on, että joku tulee tilaisuuteen väärässä asussa. Nainen voi juhliin lähtiessä sovittaa kolmeatoista eri asua ja päätyä lopulta siihen ensimmäiseen - ja olla silti tyytymätön.

Miehelle valinta on helppo. Kun omistaa vain yhden puvun, niin valinnanvaikeuden mahdollisuus on eliminoitu. Ja sitä paitsi sitä yhtä pukua käyttämällä mies varmistaa, että perhejuhlien valokuvista hänet on helppo tunnistaa jälkikäteen. Naisilla vaihtuu vaatteiden lisäksi tukan malli ja väri, silmälasit ja ylipäänsä kaikki muu paitsi se käsikynkässä kulkeva "yhden puvun mies".

3) Kaupassakäynti

Kun lista on tehty, niin ostokset sujuvat. Kuvassa näkyvä hanska liittyy tapaukseen.
Ylivoimaisesti pahin painajaiseni on, jos kuulen kauppaan lähtiessä sanat "Nyt ei ole mitään valmista listaa, vaan mietitään ruuat siellä kaupassa" - voi Perkele!
Olen ennenkin kirjoittanut, että ostosten teko on ainakin minulle yleensä helvettiä. Miehelle kauppareissu onkin formuloiden aika-ajoja muistuttava suoritus, jossa ratkaisevaa on kärsimyksen lyhyt kesto ja suorituksen maksiminopeus. Naiset taas saavat jotain sairasta tyydytystä kaupassakäynnistä. He voivat valikoida minuuttitolkulla tomaatteja, jotta pussiin päätyvä veljessarja olisi taatusti paras. Olen useammin kuin kerran polttanut hermoni totaalisesti, kun vaimoni on pakottanut vaihtamaan valkkaamani lihapalan takaisin ja etsimään uuden (syinä muun muassa: liikaa läskiä, epäilyttävän näköinen, liikaa nestettä, haisee).

Mies osaa arvostaa valmiiksi ja loppuun saakka tehtyä ostoslistaa. Vaimonikin tekee listan yleensä jopa ostosjärjestykseen - silloin aika-ajojen pohja-aika tutussa kaupassa on helppo rikkoa, ellei jaloissa pyöri niitä ostoksiaan vasta miettiviä onnettomia.

Pahinta on se, että listaa kehitetään vielä kesken ostosreissun. Saan närästystä, jos kuulen ovella sanat "Katsotaan loput sitten kaupassa". Ja kyllä ylivoimaisesti pahin painajaiseni on, jos kuulen kauppaan lähtiessä sanat "Nyt ei ole mitään valmista listaa, vaan mietitään ruuat siellä kaupassa" - voi Perkele! Tuolla hetkellä tiedän astuneeni mitäänaavistamatta suoraan ansaan ja olen lähdössä reissulle, joka ei lopu koskaan.

Sinällään olen kyllä miehenä enemmän kuin kiitollinen siitä, että maailmassa on vaimoni kaltaisia naisia, jotka edes sietävät kauppareissuja ja miettivät ruokaa muutenkin kuin kehon polttoaineena. Jos meidän perheessä ruokavastuussa olisin minä, niin lapset tuskin tuntisivatkaan muuta ruokaa kuin grillimakkaran, makaronilaatikon, pizzan ja ranskalaiset eri variaatioilla.

4) Le toilet

Miehelle WC on temppeli, toimisto ja escape room. Vaikka mies voi istua "toimistotuolillaan" pitkiä toveja, niin se ei tarkoita, etteikö tuolla meditaatiohetkellä olisi muitakin tuotoksia kuin biojäte. Pöntölle mies menee rauhoittumaan, ideoimaan sekä vetämään henkeä ja pakoon lapsilta, vaimolta ja kotitöiltä.

Ja yleensä käy juuri niin, että kun pääsee rauhassa istahtamaan paikalleen raskaan työpäivän jälkeen, niin eikö ovesta ala laukata perheenjäseniä (ei onneksi muita!!), joilla on asiaa juuri silloin, kun haluat olla yksin omien ajatustesi kanssa. Onko pahempaa??

Naiselle sama paikka taas edustaa mahdollisuutta kaunistautua. Kun avaat miehen osaston allaskaapista, näet partahöylän, deodorantin ja hammasharjan. Yleensä nekin vähät tavarat on tungettu hyllyn nurkkaan, koska naisen silmänympäryksen ulomalle kehälle vaikuttava iltapäivävoide vaatii saada oman tilansa. Rasvojen lisäksi olen kaapissa havainnut erilaisia pumpulista rakennettuja töpöttimiä ja noin sata erilaista meikkituotetta, joilla jokaisella on hämäyksen vuoksi ranskalainen nimi ja erittäin spesifi käyttötarkoitus. Ranskalainen nimi antaa luvan nostaa ulkomaan tummelin hintaa muutamalla kympillä ja tarkkaan rajattu käyttötarkoitus taas takaa sen, että jos meinaa käsitellä koko kasvot, niin siihen tarvitaan noin kolmekymmentä eri ainetta.

Omakotitalon rakentamisessa ensimmäinen sääntö on se, että talossa on oltava vähintään kaksi vessaa. Ja jos talossa asuu tai tulee asumaan naisia enemmän, niin jokaista naista kohden täytyy olla puolitoista vessaa (koska säilytystila ei yhdessä riitä mitenkään). Toiletin tarve on nimittäin sellainen, että kun yksi sinne majoittuu, niin taatusti joku hätä iskee tasan samalla kellonlyömällä myös muihin.
Aamuruuhka tavallisen perheen vessassa päihittää monin verroin legendaarisen Lahdenväylän aamuruuhkan. En siis suo sääliä aamuruuhkassa taisteleville hesalaisille työmatkaajille, vaan niille monilapsisille perheille, joilla on asunnossaan vain yksi ainoa vessa.

5. Lapset

Miesten ja naisten suhde lapsiin eroaa toisistaan. Naisille omat lapset ovat lapsia, vaikka he olisivat minkä ikäisiä. Miehet sen sijaan itse ovat ikuisia lapsia. Tämä raja näkyy kaikessa kasvattamisessa. Naisille lasten asiat, säännöt ja kasvatus ovat tavoitteellista toimintaa, jolla on selkeät rajat, säännöt ja eteneminen. Miehet sen sijaan näkevät kasvatusvastuun ainoastaan esteenä lasten kanssa hauskanpidolle. Miehen pääasiallinen tehtävä kasvatuksessa on toimia hupimoottorina.

Ystäväni on hienosti muotoillut meidän miesten tehtävän perheessä siten, että mies on perheen apukone, joka valjastetaan käyttöön silloin, kun pääkone väsyy tai joutuu huoltoon. No lopputulos on kyllä oikeasti se, ettei pääkonetta voi koskaan päästää huoltoon, ellei kyseessä ole todella kriittinen konerikko ja mahdollinen pääkoneen poistuminen kokonaan laivasta.

Aina syksyisin, kun on flunssa-aika, niin naisten osaksi jää hoitaa koti vielä silloinkin, kun kuume nousee korkeampaan lukemaan kuin kengännumero. Miehet sen sijaan katsovat oikeudekseen jättäytyä totaalilepoon jo silloin, kun kuume ilmoittaa valtaavansa miehen kehon noin kahden vuorokauden päästä. Pahaan on hyvä valmistautua edeltäkäsin.

Siis kiitos teille rakkaat naiset, että sallitte meidän miesten olla aikuisen vartaloon verhottuja ikuisia lapsia. Kiitos, että kannatte perheessä vastuun, mutta sallitte meidänkin toisinaan patsastella muka-jonkin-tekijänä. Meistä ei ehkä ole kaikkeen, mutta hyvässä laivassa on aina hyvä olla hupimoottori ja apukone siltä varalta, että haaksirikko uhkaa keskellä aavaa merta.

Toivottavasti kenellekään ei näin juhannuksen alla muksahtanut herne nenään. Ehkä meidän miesten ja naisten erot eivät ihan näin mustavalkoisia ole, mutta onhan näillä jutuilla hauska aina leikitellä.

Hyvää juhannusta - älkää veneilkö sepalus auki!