Mikä ihme on lomastressi?

Porvoon upeat ranta-aitat

 Ensimmäinen lomaviikko mennä huristeli ohi niin, että juuri ja juuri ehti nähdä kalenterinlehden kääntyvän. Oli kivan joutuisa viikko, joka piti sisällään sopivasti aktiviteettejä ja rentoutumista superhelteisessä auringossa. Mutta tärkeintä oli se, että uni, valvominen sekä päivärytmit löysivät oikean tahdin heti alussa. Ja käsi sydämellä vannon, etten ajatellut töitä hetkeäkään. Minulle loma muuttuu lomaksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien, koska tiedän, ettei maailma valmistu teinpä mitä tahansa, eivätkä kesken jääneetkään asiat luultavasti aiheuta maailmanloppua (ja jos aiheuttivat, niin löyhässä oli sekin loppu). 

Helteet antavat lomalla loistavan etelä-eurooppalaisen säväyksen, kun kuumuudessa vellova Lappeenranta muuttuu hiostavaksi Rivieraksi kesän pariksi viikoksi. Aamulla voi hiipiä suoraan kahville takapihalle ja pysyä ulkona koko päivän. Illalla sitten ennen nukkumaanmenoa laskeutuu ilmalämpöpumpun viilentämään asumukseen ja nukkuu yönsä kuin murmeli. Olen melko varmasti istunut tällä samaisella terassisohvalla, jossa nyt kirjoitan, enemmän loman aikana kuin sisällä.

Olen aloittanut aamut Jerry Cottonin seikkailuilla, kuten jossain postauksessa kerroin. Niitä kuluu lääkärin määräyksen mukaisesti yksi aamussa. Sen lisäksi olen lukenut romaaneja ja kirjoittanut. Voi luoja, että olen kirjoittanut - blogia, blogiaihioita, muistiinpanoja sekä kaikkea "sekalaista", josta joskus syntyy jotain tai ei synny.

Joskus ennenkin olen maininnut, että lomalla pää toimii ihan eri tavalla kuin töissä. Ajatus on vapaampi, kirkkaampi ja luovempi. Rakkaus kaikenlaiseen kirjoittamiseen on roihahtanut taas ja toivottavasti jossain alle vuosisadan mittaisessa jänteessä se tuottaakin jotain.

Tämän aamun Cottonin jälkeen kävin pohtimaan sanaparia lomastressi. Siitä puhutaan monissa eri yhteyksissä. Sanaparina loma ja stressi kuuluvat yhteen suunnilleen yhtä todennäköisesti kuin köyhä porvari tai suvaitsevainen persu.

Miksi jotkut stressaa lomalla? Onko kyse huonosta suunnittelusta vai kyvyttömyydestä irtaantua töistä?

Olavinlinnan jyhkeä muuri

Mikä lomassa stressaa?

Suomessa on Euroopan ja varmaan lähes koko maailman pisimmät palkalliset lomat. Jos lomaa on kesässä neljä viikkoa, sen pitäisi riittää lähes mihin tahansa. Kuten pari viikkoa sitten kirjoitin, imee työelämä meistä energiaa siihen tahtiin, että kunnolliselle palautuiselle ei mikään loma tunnu riittävän. Stressi tulee silloin liian rankasta työelämästä eikä lomasta. 

Lomassa stressaa sen pituus, lyhyys, ajankohta tai sisältö. Itse pidän kesässä kaksi viikkoa lomaa. Tänä kesänä olen noiden parin viikon lisäksi pitänyt vielä joka toisen perjantain vapaata, jotta saan taatusti riittävästi valohoitoa ennen pimeää syksyä. Oikeasti kahta viikkoa pidempää lomaa en kesällä tarvitsekaan. Näissä viikoissa ehdin tehdä kaiken tarpeellisen ja ladata akut niin, että loman jälkeen olen valmis palaamaan töiden ja asiakkaiden pariin. Kakkosviikon lopussa alkaa mieli jo kääntyä työhön päin ja odotan innolla, että pääsen taas hierontapöydän ääreen.

Rakastan työtäni edelleen, vaikka suhteessamme koittaa jo viides vuosi. On kiva mennä asiakkaiden luo takaisin ja aloittaa työt. Sitä tiettyä työn sosiaalista puolta on tavallaan ikävä. Mutta tauko tekee hyvää. Yleensä loman jälkeen alkavat uudet jutut ja päästään kertailemaan lomakuulumisia kantisten kanssa. 

Ajankohdassa on ratkaisevaa sen sijoittuminen kesällä sekä sijoittuminen suhteessa puolison tai lasten lomiin. Porukkahan jakaantuu kahtia. Osa haluaa olla puolisonsa kanssa samaan aikaan ja osa taas haluaa olla nimenomaan eri aikaan lomalla. Makuja on monia. Stressaavaa hommasta tulee, jos toiveet eivät toteudu. Jos haluat reissata puolison kanssa matkailuautolla pitkin Eurooppaa, se on vaikeaa, jos toinen on lomalla kesäkuussa ja toinen elokuussa. Samoin ongelmia tulee, jos haluat metsästää sorsia lomalla, mutta loma pätkähtää kesäkuuhun. Noista syntyy jo ymmärrettävästi pientä stressinpoikasta.

Meillä stressiä on tullut silloin, kun lapset olivat pieniä. Lomat piti sovitella limittäin niin, että lapsille saatiin järjestettyä joku aikuinen kotiin ainakin lähes koko kesän ajaksi. Koululaisten kahdeksan viikon loma voi olla vanhempien painajainen, jos aikuisten lomia ei saa rakenneltua koko kesäksi putkeen. Hoitopaikan järjestäminen isommalle lapselle on mahdottomuus ja yhtä vaikeaa on lasta jättää koko päiväksi yksin kotiinkaan.

Lapsena minut raahattiin kesäksi mummolaan. Ei lapsen mielestä aina ideaalein ratkaisu, kun kaverit jäivät kaupunkiin, mutta nyt aikuisena kiitän vanhempiani valppaudesta ja isovanhempiani turvallisesta lapsuudesta. Pysyin ehkä paremmin poissa pahanteosta.

Suunniteltu vai suunnittelematon loma?

Toisille on olennaista, että lomalla saadaan tehtyä kaikki rempallaan olevat kodin työt. Kun aloitetaan terassien öljyämisestä ja jatketaan mattojen ja ikkunoiden pesulla voi vielä loppulomaksi keskittyä kesämökin laiturin korjaukseen, ettei naapurin Penan hirsiaitan kengitys jää tekemättä. To-do -lista on loman alussa kilometrin mittainen, eikä se lyhene neljässä viikossa edes puoleen. Liian ilmatiiviiksi tehty loma saa varmaan aikaan verenpainetta ja vitutusta. 

Toiset osaavat ottaa rennommin. Mitään suunnitelmia ei ole ja hommat menee fiilis- ja kelipohjalta. Meidän tämän kesän loma on juuri sellainen. Mitään reissuja ei ole varattu eikä suunniteltu, mutta tähän mennessä on nähty jo Mikkeliä, Kouvolaa, Porvoota, Vantaata sekä Savonlinnaa. Aamulla kun katsoo lämpötilaa ja lompakon sisältöä, voi päivän tehdä mitä huvittaa - tai olla tekemättä mitään. Minulla on ensimmäisen viikon jälkeen niin reissannut olo, että tuntuu kuin olisin vähintään kolmatta viikkoa lomalla. Ja kaikki yöt olen nukkunut kotona omassa sängyssä. Reissujen pitäminen lähialueilla helpottaa budjetin suunnittelua ja hallintaa ja uniongelmat pysyvät poissa, kun iltaisin köllähtää tuttuun petiin. Voi kuulostaa keski-ikäiseltä ja hc-boomerilta, mutta toimii meille.

Suunnittelussa homman juju on se, että sen suunnittelee itse, eikä anna kenenkään muun suunnitella aktiviteettejaan. Monesti perheen aktiviteetit kaatuvat yhden niskaan. Silloin vaarana on horjuvan demokratian normaali kohtalo, eli demokratian sijaan valtaan astuu diktatuuri. Myös perhepiirissä on hyvä muistaa, että elämme sopimuksellisen demokratian viimeisiä pyhiä aikoja ja suuremmista menoista, tuloista sekä ajankäytöstä on hyvä neuvotella ennen täytäntöönpanoa.

Suunnittelemattoman loman ongelma on eräänlainen fomous (älkää lukeko väärin!). Tulee tunne, että pitäisi tehdä jotain, että elämä tuntuu joltain. Lomaan on jollain tapaa syötetty tekemisen ja näkemisen pakko. Loma ei ole lomaa, jos ei Kreetan rannat näy. Todellisuudessa loman fiilis tulee ihmisestä itsestä. Jos loma tuntuu lomalta, vaikka takapihan hiekkalaatikolla, se on onnistunut. 

Budjettipuoli stressaa

Meillä tämän kesän reissut jäävät väliin osin budjettisyistä. Kotimaan matkailu on kallistunut sen verran, että skipattiin suosiolla hotellireissut kokonaan. Niihin ei oikeastaan ole kunnolla varaa ja huonoa lomaa ei kannata tehdä, vaan käyttää rahat kotimaakunnassa.

Rahaa ei kuitenkaan ole jätetty kuluttamatta. On vierailtu torikahviloissa, tehtaanmyymälöissä, käsityökaupoissa ja itse asiassa pienyrittäjille on tiputettu rahaa taatusti lähes se määrä, mikä olisi mennyt hotelleihin. Minusta tuo raha on mennyt jopa parempaan käyttöön näin. 

Ymmärrän hyvin perheitä, joilla ei lomaan ole varaa. Kun kaikki kallistuu, on jostain tingittävä. Lomailu ei ole halvinta mahdollista puuhaa, jos meinaa suunnata jonnekin yön yli reissuille tai vierailla huvipuistoissa. Mutta toki halvempiakin mahdollisuuksia on. Luontoretkeily ja telttailu vaikka kansallispuistoissa pudottaa kustannuksia merkittävästi. Jos lomalla pystyy välttämään ulkona syömistä, säästyy taas rahaa ja ruuankin suhteen voi tehdä budjettipäätöksiä, vaikka söisi ulkona. Se vaatii vain enemmän vaivaa ja ennakkosuunnittelua.

Vaikka ohje kuulostaa tylsältä ja setämäiseltä, niin silti sanon sen. Lomassa tärkeintä eivät ole maksetut elämykset, vaan tunne yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä. Lapsen mieli ei välttämättä kaipaa Rivieralle, jos vanhempi vie hänet vaikka lähirannalle ja jakaa aidosti oman aikansa hänen kanssaan. Lapselle ei välttämättä tarvitse ostaa tai hankkia mitään kallista, koska kalleinta saattaa kuitenkin olla jokin satamakahvilassa syöty jäätelö ja juttuhetki. Monesti lomafantasiat syntyvät aikuisten päässä ja ne vain reflektoidaan lapsiin suotta. 

Työ ei jätä rauhaan lomallakaan

Ainakin ennen stressin suurin aiheuttaja lomalla oli työ. Oli aika, jolloin omaa merkitystään piti pönkittää sillä, että ainakin piipahti työmaalla kesken loman katsomassa, että kaikki on ok, työtuoli tallessa ja kirjekuoret ojennuksessa. Ja sähköposteja piti vilkaiseman vähintään kerran viikossa, että pysyi varmasti työelämän rytmissä mukana. Noista ajoista on onneksi tultu takaisinpäin.

Kyseessä on arvojen muuttuminen sekä johtajissa että alaisissa. Alaiset osaavat arvostaa omaa aikaansa tänä päivänä niin paljon, ettei lomalla paljon työpuhelinta kiinnosta vilkuilla. Loman arvo nousee vuosi vuodelta ja ylipäätään vapaa-ajan arvostus on jatkuvassa kasvussa. Ajasta tulee euroa suurempi valuutta. Lomalta ei haluta ulottaa minuuttiakaan työn puolelle.

Samoin on löytynyt järki siihen, että työmaailmassa harva asia on niin merkityksellinen, että se vaatii 24/7/365 läsnäoloa, josta ei voisi poiketa muutamaksi viikoksi. Ylipäätään harva asia on niin kriittisen tärkeä, että se olisi pakko ratkaista heti nyt ja tällä sekunnilla. 

Myös johtajuus on muuttunut. Nykyisin harva (hyvä) johtaja enää olettaa työntekijöiden vastaavan työpuhelimeen tai työsähköpostiin lomalta. Jopa johtajat ymmärtävät, että kun työntekijä saa ladata akkunsa täyteen lomalla, palaa loman jälkeen ruotuun tuottavampi tekijä ja homma kulkee entistä paremmin. 

Minä ja mammutti, mammutti vasemmalla

Elekee ressatko, vaan ottakaa löysin rantein

Loma on työvuoden parasta aikaa, koska silloin ei tehdä töitä ja palkkaorjille jopa maksetaan palkkaa. Sen vuoksi tuosta ajasta tulisi osata nauttia täysin siemauksin vailla mielenpäällä vellovaa myrskypilveä. Toivottavasti jokainen oppisi hakeaan nautinnot pienistä arjen asioista, kuten siitä, että voi nukkua pidempään tai valvoa myöhempään. Voi juoda takapihalla iltakahvia vielä kahdeksan jälkeen, koska ei ole oikeastaan merkitystä, saako heti unta vai ei. 

Kesäisessä yössä on kiva valvoa, etenkin kun sää hellii niin, että kiikussa tarkenee istua shortseissa vielä puolenyön jälkeen. Yhtä ihania ovat aamut, kun voi ottaa kirjan ja kahvikupin jo kuuden jälkeen käteen ja tulla kuuntelemaan hiljaista aamua. Jotenkin tuntuu, että elämä on juuri nyt pienissä hetkissä ja aika pienissä elämyksissä.

Lomalla viimeinkin

...saa ottaa rennommin

Huomenna alkaa kauan odotettu parin viikon kesätauko yrittämisestä. Taukoa on vähän vaikea kutsua lomaksi, koska kyseessähän on itse maksettua vapaa-aikaa. Joka tapauksessa aion tuon vapaan viettää loman lailla vapaana kuin taivaan lintu. Tällä kertaa kalenterissa ei ole edes kellontarkkaa suunnitelmaa tai kilometrin pitkää tehtävälistaa vapaata vauhdittamassa.

Luvassa lukemista, kirjoittamista, liikkumista ja nukkumista

Tämän kesän rytmi on jotenkin erilainen edellisiin verrattuna. Ensinnäkin mitään pidempää reissua ei ole varattu tai suunniteltu. Pari viikkoa menee aika lailla fiiliksen mukaan taiteillen. Retketkin pysyvät pääasiassa oman maakunnan puolella.

Liike ei kuitenkaan lopu. Minulle on tärkeää, että lomalla tapahtuu jotain. On vaikeaa pysyä paikallaan, koska on tottunut tekemään käsillään koko ajan jotain. Ja jos jää paikalleen, alkaa helposti työstää työasioita mielessään. Onneksi oma työ on sentään sellaista, ettei se perässä juuri kulje. Lomalla tulee usein fiilis, että pitää tehdä nimenomaan niitä juttuja, joihin aika ei töissä ollessa riitä. Ja nykyisinhän arjessa aika ei riitä juuri mihinkään.

Tekemisellä taas ei ole niin suurta väliä. On yhtä mielekästä käydä kävelyllä uusilla reiteillä, kirjoittaa jotain vapaa-ajan juttuja tai sitten lukea kirjoja takapihalla. Kaikki tuo on sellaista, mitä ei työviikkojen aikana tee - ja siinä se loman juju on. Loma on aikaa, joka on ei-työtä. 

Univelkojen kuittausta

Helle pistää kovasti kampoihin uniprojektille. Keväältä ja alkukesästä on kertynyt melkoinen määrä univelkaa taas maksettavaksi. Liiallinen kiire, hektinen elämä ja ajanhallinnan kadottaminen vie yöunet. Nyt on onneksi pari viikkoa tasaista aikaa, jolloin saa lähes joka aamu nukkua myöhään ja mikä parasta - nukkua pitkät päiväunet. Kuumassa on vaan hiton vaikea nukkua. Onneksi sentään taloa saa viilennettyä ilmalämpöpumpulla - se on ihana keksintö näin kesällä. 

Olen henkeen ja vereen päiväuni-ihminen. Rakastan lyhyitä nokosia ja voisin vetää vaikka koulutuksia siitä, kuinka akut ladataan kesken työpäivän mikro-näppäsillä. Päiväunet on tekniikkalaji, jota harvat hallitsee. Siinä taiteillaan oikeanlaisen nukkumaanmenon, riittävän lyhyiden, mutta tarpeeksi pitkien unien sekä sen kanssa, että päiväunet otetaan riittävän vakavasti. Monet nimittäin kuvittelevat, että päiväunet on jotain kevyttä ja merkityksetöntä. Todellisuudessa päikkäreihin pitää valmistautua kuten yöuniin, mutta sprinttimielellä. Käytä aina peittoa, pimennä huone ja päätä nukahtaa hetkeksi syvään uneen.

Kirjakassissa sekalainen valikoima dekkareita ja elämänkertoja

Lukeminen kuuluu kesään. Onko parempaa kuin viettää takaterassilla hetki lukien kahvikuppi kourassa. Kerrankin on aikaa keskittyä johonkin kirjaan pidemmäksi aikaa kuin se normaali kymmenen minuutin pikaluku ennen kuin uni vie voiton. Olen ollut lukemisen suhteen luvattoman laiska koko alkuvuoden. Saldona ei liene kymmentä kirjaa enempää.

Rakkaus kirjoihin ei sammu koskaan. Painettu kirja on edelleen minun maailmassani hittituote, jota ei mikään ääni- tai e-kirja voi päihittää. Uskon painetun kirjan formaattiin. Olen koettanut kovaa vauhtia vähentää kirjojen ostamista, koska tila kirjahyllyssä on rajallinen ja kirjojen hävittäminen käy sielun päälle liikaa. Jotenkin tuntuu aina pahalta heittää pois kirja, jonka eteen kirjoittaja on tehnyt ison työn. Samaa mietin aina, kun näen kirjakaupan ale-laarissa jonkun hengenteoksia parilla eurolla. 

Lukeminen kevenee kesällä. On kivempaa lukea jotain, mihin ei tarvitse laittaa 110% fokusta. Parhaita ovat kesäiset dekkarit, joita voi ahmia yhden päivässä. Perinteisesti olenkin lukenut loma-aikaan lähes jokaisen Reijo Mäen Vares-dekkarin ja sen päälle vielä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjat. Niistä kun aloittaa, saa lukemiseen vauhtia. Sekä lukeminen että kirjoittaminen ovat kestävyyslajeja, joissa treenin merkitys on suuri. Lukeminen ruokkii lukemista samoin kuin kirjoittaminen ruokkii kirjoittamista.

Tämän kesän erikoisuus on Jerry Cotton. Muistin yksi päivä oman lapsuuteni ja valtavan Jerry Cotton -kokoelman, joka minulla oli ja joka taisi jossain muutos kadota keräyspaperiksi. Nyt toritin itselleni hyvän nipun Cottoneita, joilla aion aloittaa aamukahvin lomalla. Jerry Cottoneissa on hyvää 70-lukulaista naivismia ja aikaa, jolloin hyvät olivat hyviä ja pahat pahoja. Tänä päivänä moisia tekeleitä ei kukaan painaisi, mutta onneksi on tori ja sen tiskin alta löytyvät valikoimat.

Tietokirjapuolella jatkan tuttua muusikkoelämäkertojen viitoittamaa tietä. Pysyttelen vieläkin 80- ja 90-lukujen hard rock sankareissa. Tuo sukupolvi alkaa nyt olla siinä iässä, että kirjoittelevat elämänkertoja, koska on viime hetket muistaa mitään LSD:n huuruisesta elämästään. Kun mennään vuosikymmen eteenäpäin, on joukko varmasti jo harventunut ja elämäkerratkin ovat toisen käden tietoa. Siinä laatu kärsii, kun kertoja vaihtuu.

Noissa kirjoissa kiehtovat tarinat siitä, miten joku bändi, biisi tai levy on saanut alkunsa. Millaista yhtyeiden arki on kiertueella ollut sekä tietenkin se, miksi homma loppui. Yhteistä tuntuu olevan kaikille valtava viehtymys päihteisiin.

Rock-jumalien lisäksi tämän kesän minua kiinnostava hahmo on Björn Wahlroos. Hänestä on julkaistu useampi elämäkerta ja hahmo on jotenkin ristiriitaisen kiinnostava. Wahlroos on talouselämän tuntija, joka puhuu poikkeuksellisen suoraan ja jolla on myös varaa epäsuosittuihin mielipiteisiin. Talousasioissa totuus tuntuu monista aika pahalta. Lisäksi hänen tarinansa laman kourista rikkauksiin on Suomessa poikkeuksellinen, kuten on hänen omaisuutensa määräkin. 

Loman tavoitteena nähdä Olavinlinna, Simo Häyhä -museo sekä Heureka

Pari kesää sitten vierailimme Hämeenlinnassa ja viime kesänä Turun linnassa. On varmaan itsestään selvää, että tänä kesänä kohteeksi valikoituu Olavinlinna Savonlinnassa. Paikka on tuttu, sillä olen asunut jokusen vuoden Savonlinnassa, mutta itse linnaan en ole joutunut vuosikausiin. Nyt on ehkä aika päivittää tuokin.

Toinen lähimatkailukohde, jossa en ole ehtinyt koskaan käymään on Kollaa ja Simo Häyhä -museo Rautjärvellä. Tuohon samaan reissuun saa kätevästi ympättyä myös visiitin Rautjärven uudelle kirkolle sekä Hiitolanjoelle. Kaikki kun ovat käyntimatkan päässä toisistaan. Noiden ympärille saa rakennettua mukavan päiväretken. 

Kolmas "matkakohde" on Vantaan Heureka. Sielläkin olen kyllä käynyt, mutta edellisestä piipahduksesta on kulunut jo niin kauan, että varmaan paikka tuntuu ihan uudelta. Muuten museot saavat tältä kesältä jäädä rauhaan minun osalta. 

Toki käyntivaraa jää vielä noidenkin jälkeen. Lomaa ei ole koskaan fiksua suunnitella liian tiukaksi. Aina pitää olla varaa tehdä ex tempore -reissuja, päiväretkiä tai sitten vaikka pyöräretkiä johonkin lähikohteeseen. Suomessa on valtavasti nähtävää, eikä aina tarvitse lähteä sataa kilometriä kauemmas.

Loma on lomaa kelistä huolimatta

Olen aika lailla keli-ihminen. Alkukesän kylmä sää meinasi viedä hermot totaalisesti, kun kesä antoi odottaa itseään. Huomasin jopa salaa katselevani äkkilähtöjen aikatauluja ja hintoja. Mutta onneksi heinäkuu pelasti tilanteen. Viime päivien ihana helle on lähes kokonaan karkottanut pahan mielen kesäkuusta ja kesä alkaa maistua kesältä. 

Olen nyt ja aina helleihminen. Minulle sää ei voi olla liian kuuma eikä hellejakso liian pitkä. Minun akkuni latautuvat kesän lämmöstä ja kun syksy sekä talvi väistämättä tulevat esiin, on akkujen pakko olla piripinnassa aurinkoenergiaa. Sen vuoksi minun suustani ei koskaan kuule lausetta "sää on liian kuuma" tai "loppuisipa helle jo". Sen sijaan tutumpia ovat lauseet "syksy voisi tänä vuonna jäädä väliin" tai "kuka sitä lunta tarvitsee"

En toki väheksy pientä kesäsadetta. Mutta viikon kestävä yhtäjaksoinen monsuuni kyllä vie mieltä matalaksi. Silloin ei jaksa edes viihtyä sisällä kirjojen parissa nyhjäten. Mieli kaipaa ulos ja vanhat luut himoavat lämmintä. 

Mutta joka tapauksessa loma on lomaa säästä riippumatta. Tekemistä vapaille keksii kaikissa keleissä ja ajan saa kulumaan ilman, että tarvitsee vielä työkoneeseen tarttua. Yrittäjän elämähän on siitä jännää, että jos lomailu ei jostain syystä huvita, voi tehdä vaihtareita. Mennä pariksi päiväksi töihin ja pitää vapaita myöhemmin. Toivotaan, että tänä kesänä ei moiselle tarvetta ilmene. 

Helteistä heinäkuuta kaikille!!

Mitä oikeastaan juhlimme, kun vietämme juhannusta?

Kuva Pixabay / arki1960

 

Istun keskikesän valoisassa yössä. On niin lämmintä, että ulkona tarkenee vielä shortseissa ja t-paidassa. Kerrankin rauhoittunut tuuli vain hellii ihoa. Pihalla tuoksuu illankostea nurmikko ja ilma täyttyy lintujen laulusta sekä ulkona vielä myöhään leikkivien lasten äänistä. Ihmettelen taas kerran sitä muutosta, joka Suomessa tapahtuu alkuvuoden arctikasta muutamassa kuukaudessa. On juhannuksen aika.

Juhannus on suomalaisissa juhlapyhissä outolintu. Vaikka nimellisesti sekin liitetään kristilliseen perinteeseen, ovat sen juuret jossain paljon syvemmällä pakana-ajassa. Kovin montaa epäkristillistä juhlapyhää ei Suomen kalentereista löydykään. Suurin osa arkivapaista tulee kirkon kautta ja vaikka niiden alkuperäinen syy saattaa olla unohtunut, niin liitämme juhlat edelleen kirkkoon (pääosin siksi, ettei niitä meiltä vietäisi pois).

Miksi juhannusta siis vietetään?

Kuva Pixabay / sihuvi

Keskikesän juhla

Juhannuksen tärkein juhlakohde on kesä ja sen mukana tuleva lämpö. Juhannuksen myötä jätämme hyvästit vuoden ikävälle pimeälle ja kylmälle puoliskolle. Juhlistamme sitä, että ulkona (yleensä) pärjää ilman pipoa ja pitkiä kalsareita ja kerrankin talvipeiton saa vaihtaa kevyempään. 

Suomen lämmin kausi on edes teoriassa kovin lyhyt. Usein lämpimiä päiviä voi olla kourallinen ja niistäkin myyryilemme toimiston uumenissa suurimman osan. Suomen suurimmat arpajaiset eivät olekaan lauantaiset lottoarpajaiset, vaan ne, missä päätetään, kenen kohdalle sattuvat ne kesän parhaat lomasäät. Alkukesästä asiaa arvaillaan ja koetetaan ennustaa lehtien, sammakoiden tai meteorologien höpö-höpö-ennustusten kautta (oikeasti kukaan ei pysty ennustamaan juhannussäätä maaliskuussa). 

Sitten syksyllä lomakauden jälkeen vielä kahviporukoiden kesken kertaillaan "sotamuistoja" kesältä. Kenellä paloi selkä rannalla ja kenellä perse kiukaassa. Lämpimistä päivistä ollaan positiivisesti kateellisia. Hyviä kesäsäitä saatetaan muistella vielä vuosikymmenen takaa.

Suomen kesässä on syytä juhlaan. Se on kaunis, herkkä ja haavoittuva. Kun säänhaltijat hellivät, on maassa täydellisessä spektrissä vellova kukkameri ja torit täyttyvät punaisista marjoista. Pienen hetken jälkeen mansikat vaihtuvat luonnonmarjoihin ja metsissä pyörii marjanpoimijoita läheltä ja kaukaa. Lyhyessäkin kesässä on vaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Ja Suomen kesä tulee varmasti joka vuosi, vaikka keikkuen tai myöhässä, mutta tulee kumminkin.

Uskallan väittää, että suomalaisten onnellisuuden takana ovat neljä vuodenaikaa. Jos sää olisi yhtä tasaista hellettä ja lämpöä, emme osaisi olla siitä muutaman vuodenkierron jälkeen enää onnellisia. Koska Suomessa vuoden toinen puolikas on pelkkää helvettiä pakkasineen ja pimeyksineen, olemme oppineet olemaan onnellisia juuri tästä lyhyestä kesäajasta. Sitä odotetaan vuoden alusta saakka ja kun syksy saapuu, alamme kaipaamaan taaksejäänyttä kesää.

Kuva: Pixabay / ugglemamma

Lomakauden alku

Juhannuksen jälkeen Suomi pysähtyy kuukaudeksi. Toimistoista ei puhelimeen löydä ketään vakituista työntekijää ja vastuu on heitetty kesätyöläisten kapeille harteille. Suomen suosituin loma-aika alkaa heti juhannuksen jälkeen (koska aatosta saa yhden ylimääräisen vapaan) ja jatkuu heinäkuun loppuun. Joka ikinen vähänkin turistirysältä haiseva paikka on ihmisiä pullollaan ja kesämökit on miehitetty kerrankin niin, että järvien rannat muistuttavat Marrakeshiläistä lähiötä. Suomi elää toisenlaista kautta, josta puuttuu kiire, stressi ja kravatit.

Todellisuudessa Suomalainen vuosi katkeaa kesällä. On aika ennen ja jälkeen kesäloman. Alkuvuoden tehtävät suoritetaan loppuun hiki hatussa ennen lomaa. Maailma on saatava jokaista piirtoa myöten valmiiksi, jotta voi kesällä ottaa rennosti neljä viikkoa.

Lasten koulut päättyvät toukokuun loppuun ja heidänkin askeleet eteenpäin jatkuvat syksyllä. Samoin alkaa työläisillä syksyllä uudet kuviot. Kesäloman jälkeen palataan pitkään arkeen ja aletaan miettiä tulevan vuoden hankkeita ja budjetteja. Vähän kerrallaan kesällä vietetyt vapauden neljä viikkoa unohtuvat ja arki jyllää ylitsemme. 

Lomakautta on etenkin Suomessa syytä juhlistaa. Harvassa maassa saa viettää palkallista kesälomaa neljä viikkoa ja vielä lomarahat siihen päälle. Sitä mukaa kun taloutemme kurjistuu, ovat vaarassa myös nuo saavutetut edut. En usko, että lomarahat tulevat näkemään enää 2030-lukua ja palkallisen lomankin määrä voi olla vaarassa ajan myötä. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaisella työntekijällä on erittäin hyvät oltavat vuosilomansa aikana. 

Lomakautta on syytä juhlia muutenkin. Monille perheille se on ainoa aika vuodesta, kun perheellä on yhteistä aikaa viikonloppuja enemmän. Työelämän kiire ja vastuullisuus pitävät meidät poissa toistemme luota - ainakin henkisesti. Vaikka käytännössä asutaan saman katon alla, ei kumppania saata aidosti nähdä kuukausiin. Arki rullaa pakottavaa tahtia ja fokus on jossain muussa kuin perhe-elämässä. Sitten kun vihdoin koittaa neljän viikon vapaus, on toivottavasti aikaa myös muille. Siksi työelämästä irtaantuminen on terapeuttista ja voi pelastaa parhaassa tapauksessa monta avioliittoa. 

Työelämä muuttuu koko ajan kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Meiltä vaaditaan enemmän ja työ imee sekä aikaa että energiaa yli voimavarojemme. Väsymme, stressaannumme ja olemme loppuunajettuja. Neljän viikon kesälataus tulee monille enemmän kuin tarpeeseen. Kun seuraan omienkin läheisten jaksamista, ihmettelen, kuinka pitkälle sitä vieteriä meiltä voidaan venyttää? Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että säätelen itse työtäni. No en säätele aina oikein, mutta ainakin tiedän ketä syyttää, jos se menee pieleen. 

Tunnettu fakta suomalaisessa avioerotilastossa on se, että lomakauden jälkeen tilastoissa näkyy selkeä piikki. Ehkä lomaan asetetaan liikaa paineita ja kuvitellaan muutaman viikon vapaan pelastavan pidempään muhineita ongelmia. Valitettavasti se lomakaan ei kaikkea pysty pelastamaan. Eikä lomaan pitäisi asettaa liikaa vaateita. Suorittaminen on suomalaisen vapaa-ajan ongelma ylipäätään. Me suoritamme elämää ja unohdamme nauttia siitä. Lopputulos voi olla kauniit tilastot ja onnettomat ihmiset.

Kuva: Pixabay / u_uf78c121

Ystävyys

Juhannuksena kokoonnutaan yhteen ystävien ja sukulaisten kanssa. Monet sukumökit täyttyvät vieraista ja aikaa vietetään grillaten ja nauraen. Juhannus on ollut perheitä yhteen kokoava juhla niin kauan kuin itse muistan. Me vietimme aikaa isovanhempien mökillä, jonne kokoontuivat kaikki isäni sisarukset perheineen. Porukkaa oli, tekemistä riitti ja aikaa vietettiin ehkä ahtaasti, mutta sovussa. Noista ajoista ovat yllättäen myös omat parhaat lapsuusmuistot.

Mökkikylän jokainen torppa oli miehitetty, järvellä kuului perämoottorien rupsutus ja illalla jokaisella rannalla paloi merkkituli. Jostain saattoi kuulua jopa haitarin soittoa. En muista, että meillä olisi koskaan vietetty sellaista perinteistä "sepalus auki järveen"-tyyppistä juhannusta, vaan ennemminkin istuskeltiin rannalla nuotion ääressä syöden, saunoen ja uiden. Enkä usko, että olen lähellekään ainoa sukupolveni edustaja, joka moisia muistoja kantaa mukanaan. Me olemme mökkisukupolven lapsia.

Ja joskus on juhannusta vietetty kaveriporukoiden kanssa. Ajetaan autoletkassa jollekin mökille, meno on yleensä vähän kosteampaa ja ehkä riehakkaampaa. 2 Unlimited tai Scooter raikaa pitkin rantoja ja aamuyötä kohden nousee myös juhlijoiden volyymi. Valvotaan läpi yön, kunnes jokainen kallistaa päänsä hetkeksi kuka mihinkin nurkkaan. Ja meno jatkuu aamulla suunnilleen siitä, mihin se illalla jäi. Nuoruuden ystävät kaikkoavat pikkuhiljaa ympäriltä sitä mukaa, kun aikuistutaan ja perheellistytään, mutta nuoruuteen kuuluu se vapaa ja villi aika, jolloin mistään ei tarvinnut vielä kantaa vastuuta ja elämää sai elää päivä kerrallaan. 

Aikuisena meno voi olla sivistyneempää ja hillitympää. Mökille kokoonnutaan edelleen, mutta painopiste on enemmän ruuassa kuin juomassa - ja Scooterkin on vaihtunut Topi Sorsakoskeen. 

Tämä kaikki juhlistaa ystävyyttä ja aikaa, jota voi viettää yhdessä. 

Juhannus voi olla myös juhla yksinäisyyttä vastaan. Jos omassa suvussa tai kaveriporukassa ei mökkiseuraa löydy, niin kesäiset tanssilavat täyttyvät tanssijoista ja juhlijoista. Jos ei osaa tanssia, niin lavoilla pääsee tunnelmaan ihmisvilinästä ja elävää musiikkia kuunnellessa yksinäisyys jää hetkeksi tauolle.

Vanhenevan ihmisen elämä rakentuu muistoista. Mitä rikkaamman elämän on saanut elää sitä useampiin paikkoihin pääsee muistoissaan takaisin. Eikä vanheneminen tarkoita, etteikö muistoja pystyisi luomaan lisää. Niitä pitääkin luoda, sillä elämää ei saisi jättää kesken ja taantua. 

Kuva: Pixabay / Lum3n

Luonto

Juhannuksena pitää saada uusia perunoita. Niiden kanssa grillataan tai syödään voin kanssa sellaisenaan. Ensimmäiset kotimaiset mansikat ehtivät myös juhannuspöytään ja monista kattauksista löytyy kesän ensimmäinen mansikkakakku. Luonnon satokausi alkaa juhannuksen tienoilla ja jatkuu pitkälle syksyyn. Tuoreimpina kotimaisen sadon maut ovat parhaimmillaan ja kun satokausi on lyhyt ja epävarma on sitä syytäkin juhlia.

Tätä samaa miettivät jo pakanat. Kun keskikesällä vietettiin Ukon juhlaa (nykyistä juhannusta), niin tehtiin hyvän sadon saamiseksi taikoja ja luettiin ennusmerkkejä. Ukon juhlassa luonto ja sato olivat pääosissa. 

Satokauden lisäksi juhlitaan kukkivaa luontoa. Maa on syvän vihreä, tuoreet kasvit tuoksuvat ja pellot täyttyvät kukkien eri väreistä. Ilmassa kuulee jatkuvasti linnunlaulua ja eläimiä näkee vilistävän metsässä ja pelloilla. Tämän pienen hetken Suomi on todellakin elossa. Siihen hetkeen on osattava tarttua ja pystyttävä näkemään pienen tuokion kauneus. Meillä on uskomattoman kaunis maa, jossa on paljon näkemistä, jos osaa katsoa (ja on nopea). 

 Rakkaus

Keskikesän lämpö ja valoisa yö vapauttaa jopa jäykät suomalaiset rakastumaan. Melko moni meistä on löytänyt festareilta tai tanssilavalta itselleen juhannusheilan, josta on tullut joko lyhyt tai pidempi tuttavuus. Monet juhannusyön taioista keskittyvät puolison etsimiseen ja valintaan. Kuka sieltä kaivosta kurkistaakaan seitsemän taikayrtin nauttimisen jälkeen (vai oliko ne vadelmasiidereitä).

Meissä ihmisissä on sen verran apinaa edelleen, että meilläkin on jonkin sortin pariutumisaika.  Mukavampaa se pariutuminenkin on kesän lämmössä kuin talvipakkasilla. Ja ihmisen mieli herää kesällä. Se alkaa kaivata kumppania ja jotain, jonka kanssa ihastella elämän ihmeitä. 

Ja tietenkin todennäköisyys löytää itselleen kumppani kasvaa, kun ihmisiä on paljon liikenteessä. Festarit, tanssilavat, kylän kokot keräävät ihmisiä yhteen. Sieltä joukosta saattaa hyvinkin löytyä joku erityisempi. Ehkä tämä juhannus onkin alunperin tarkoitettu tuomaan erillään asuneet metsäläiset saman tulen ääreen ja tapaamaan toisiaan?

Rakkautta ja rakastumista on syytä myös juhlia. Siihen juhannus sopii mainiosti. Edessä on vielä pitkä kesä aikaa tutustua ja kulkea käsi kädessä kesäkaupunkien raitteja (eihän Suomessa muita kaupunkeja olekaan). Kesä ruokkii suomalaista mieltä etsimään kumppania rinnalle - kenelle se löytyy terassilta ja kenelle lenkkipolun varrelta, tai kaupan jäätelöaltaan luota.

Kuten huomataan, on juhannuksen juhlintaan monta syytä, eikä mikään niistä ole toistaan vähäpätöisempi. Tärkeintä juhlinnassa on muistaa pitää juhlamieli korkealla, unohtaa arkiset huolet ja keskittyä nauttimaan ympäröivästä luonnosta, läheisistä ja muista ihmisistä. Kesä on tehty nautittavaksi. Ja Suomen kesä on kesä, vaikka sataisi räntää tai salamoisi. Tää meidän maa nyt vaan on "vähä tämmönen"

Lomapäiväkirjat, osa 3/X

Blogistin työkalut - muistikirja menee taas vaihtoon

 

Toisinaan hyvien lomapäivien resepti on hyvin simppeli. Hyvät yöunet, reipas kävelylenkki aamulla ja päiväunet takapihan keinussa. Sen jälkeen pelkkää oleilua, loikoilua ja kesästä nauttimista. Mieltä ei kaiva se, että helle puuttuu tai se, ettei elämässä tapahdu juuri mitään mainitsemisen arvoista. Päässä eivät enää riehu työajatukset - itse asiassa päässä ei liiku yhtään mitään. Loman ajattomuus alkaa puskea pintaan. Ei ole kellonaikoja, aikatauluja tai pakollisia menoja. Voi tehdä, jos huvittaa, mutta voi olla tekemättäkin, jos ei huvita.

Unet eivät vieläkään ole ihan parhaalla mahdollisella tasolla, mutta koko kehoa painava väsymys helpottaa. Pää toimii ihan eri tavalla kuin työaikana ja huomaa, että esim. kirjoittaminen alkaa luonnistua itsestään ilman turhaa pakottamista. Hieman taaksepäin katsoessa kauhistuttaa, miten pitkälle antoi vieterin taas venyä. Kädetkin alkavat taas taipua - ainakin sormet tanssivat näppäimistöllä eri tahtiin kuin vielä viime viikolla. Kirjoittaminen on hyvää palauttelua.

Sen verran noudatin tänäänkin protestanttisen etiikan kutsua, että tyhjensin rännit ja putsasin pihamökin katon sammalesta. Vaikka varastona toimivan pihavajan katto ei suuren suuri olekaan, niin yli 70 litraa sammalta sain sieltä kaavittua irti. High-tech-työkalun toimi vanhasta parkkikiekosta irrotettu raappa, jolla huopakatosta sai raavittua sammaleet pois kattohuopaa hajottamatta. Nyt kun seuraava pidempi poutajakso koittaa, käsittelen vielä katon sammalta tappavalla aineella, jotta huopa saa olla rauhassa seuraavat vuodet. 

Tuosta katolta raaputtelin sammalta päivän - kirsikkapuun takia katto sammaloituu toiselta puolelta.

Aloitin aamun terassilla kahvitellen. Siinä sivussa luin maakuntalehteä todeten uutistarjonnan verrattain köykäiseksi. Luetuimpien juttujen kakkosena oli paikallisuutinen, jossa kerrottiin omakotitalon lattian täyttyneen vedestä vesiputken haljettua. Valitettavasti muutakaan luettavaa lehdestä löytyi liian vähän. Pitkässä juoksussa sisällön taantuminen karkoitttaa loputkin tilaajat, mikä olisi juuri tässä ajassa pahin mahdollinen juttu. Suomessa tarvitaan nyt jos koskaan yhteiskuntakriittistä keskustelua ja niitä, jotka sitä pitävät yllä. Parhaiten se rooli sopii puolueettomalla lehdistölle.

Oikeistohallitus vaatii neljättä valtiomahtia toimimaan

Suomen tuoreen oikeistohallituksen alkutaival on ollut alati jyrkkenevää alamäkeä. Jo synnytys meni kuin pahimmissa kauhukuvissa ja valtakoalitio saatiin aikaa viime metreillä ja rimaa hipoen. Selkeästä vaalituloksesta huolimatta hallitus ei tunnu saavan taakseen kansalaisten luottamusta, eikä sen toimintaympäristö ole, eikä tule olemaan, samaa edeltävien hallitusten kanssa. Tuskin pääministeri Orpokaan osasi arvata, mihin hänen vallanhimoon yhdistetty vasemmistokammonsa vielä johtaa. Lopputulos on savijaloin horjuva mörkö, jossa Kokoomus pitää perää, mutta Perussuomalaiset ovat todellinen tuulimittari. Loput kaksi puoluetta ovatkin pelkkiä hangaround-jäseniä ilman mahdollisuutta yletä prospect-tasolle. 

Perussuomalaiset onnistuivat paaluttamaan ministeripaikoissa strategisesti erittäin onnistuneet paikat. Heidän hallussaan on valtionvarainministerin lisäksi oikeus- ja sisäministerin paikat. Tämä tarkoittaa sitä, että ministeriön alla on oikeustoimen lisäksi myös poliisi- ja rajavartiosto. Jos persujen strategiaa vilkaisee, heidän tavoitteensa koskevat pääosin sisäistä- ja ulkoista turvallisuutta. Yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt se, että Perussuomalainen ministeri johtaa myös liikenne- ja viestintäministeriötä. Kyseisen ministeriön rooliin kuuluu mm. Ylen valvonta. Eikä ole mikään suuri salaisuus, että Ylen ja perussuomalaisten välit eivät ole kaikkein lämpimimmät.

Ministereiden lisäksi eduskunnan puhemies on Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Puhemies johtaa puhetta nimensä mukaisesti eduskunnan istunnoissa ja määrittää paljon eduskunnan keskustelukulttuuria. Perussuomalaiset ovat oppositio-aikana kärsineet siitä, että heidän retoriikkaansa on suitsittu aiempien puhemiesten toimesta ja keskustelua on jouduttu pitämään aisoissa. Kyse on toki oikeistopopulismiin kuuluvasti kärjistävästä puhetyylistä ja oppositioaseman vaativasta räksyttämisestä. Aseman muututtua oppositiosta aitioon, olisi myös retoriikan kehityttävä. 

Näin maallikkona (mutta toki puolivallattomana keittiösosiologina) sanoisin, että Perussuomalaiset veivät Orpoa neuvotteluissa kuin litran mittaa. 

Natsikorteilla ei Suomessa pelleillä

Hallituksen alku ei tosiaan ole ollut helppo. Ensimmäinen perussuomalainen ministeri joutui eroamaan ennen kuin homma saatiin kunnolla jalalle. Ja lähellä oli toinenkin huti, kun puolueen nykyisen puheenjohtajan vanhoja blogikommentointeja ruodittiin lehtien sivuilla. Mikäli kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu, olisi ero ministerin pestistä ollut selvä. Mutta nyt Orpo ei uskaltanut painostaa Purraa eroamaan, koska lopputuloksena hallituksen vaappuva vene olisi hörpännyt vettä ja uponnut. Vapaakortit on kuitenkin käytetty ja seuraavasta palosta tulee varma vuoronvaihto. Eikä uuden hallituksen kokoaminen enää Orpolta onnistuisi. Siksi pääministeri joutuu nyt todella ahtaaseen rakoon taiteilemaan luomansa kauhunelikon ja kansan välissä. Ei käy kateeksi. 

Suomessa on onneksi todella sensitiivinen ilmapiiri, joka ei siedä minkäänlaista natsikortin vilauttelua, varsinkaan ministeritason päättäjiltä. Rotuerottelun ja syrjinnän suhteen meillä on nollatoleranssi ja sitä myös käytetään. Politiikkaan on Suomessa hiipinyt SM-liigasta tuttu "coachit vaihtoon"-menetelmä, jossa vastuu otetaan niiltä pois, joille sitä ei uskalleta antaa. 

Tässä päästäänkin tähän neljänteen valtiomahtiin. Uuden hallituksen myötä sosiaaliset mediat muuttuivat merkityksettömäksi puuroksi. Kaikki vähänkään älykäs keskustelu politiikasta vaihtui aivottomaan huuteluun ja sanalliseen käsirysyyn, minkä seurauksena esim. Twitter on keskustelualustana menettänyt arvonsa täysin. Tähän toki on osasyynä alustasta johtuvat ongelmat, jotka karkottavat käyttäjiä toista kautta. 

Valta siirtyy vähitellen takaisin perinteisiin medioihin. Luottamusta ja objektiivisuutta haetaan entistä enemmän ja suomalainen vapaa journalismi on tunnetusti kykenevää puolueettomaan, mutta kriittiseen arviointiin. (Kysykää keneltä muulta tahansa paitsi Perussuomalaisilta). Lehdistön hartioille lankeaa nyt erittäin raskas rooli. Se joutuu nostamaan keskusteluun valtapuolueiden synkkää puolta ja omalla työllään varmistamaan sen, että maata johtaa yhtenäisyyteen, tasa-arvoon ja sananvapauteen perustuva hallitus. 

Valitettavasti toimittajien työrauha on valtiovallan valvonnan vuoksi entistä hauraampaa. Päivittäin saa lukea toimittajien maalittamisesta tai häirinnästä ja jos sen kaltaisella toiminnalla on valtiovallan hiljainen tuki, vaaditaan kriittisen median tuottajilta paksua nahkaa ja todellista uskallusta. Twitteristä saa valitettavasti päivittäin lukea toimittajien kertomuksia siitä, millaista palautetta he työstään saavat ja miten. Tietyllä tapaa lehdistö joutuukin palaamaan juurilleen. Ehkä vesivuotojen sijaan politiikasta kirjoittaminen sytyttää myös vanhan valtiomahdin uuteen loistoon. Vastuuta sillä ainakin nyt on. 

En edelleenkään usko hallituksen menestykseen. Koalitio on väärä, vaikka se onkin ainoa mahdollinen. Jättämällä Perussuomalaiset oppositioon, heille olisi samalla varmistettu vaalivoitto seuraavissa vaaleissa, minkä hinta olisi voinut olla Suomelle turhan kova. Eikä Kokoomuksen kaverilista turhan pitkä muutenkaan kumppanivalinnoissa ollut. Sillat paloivat edellisen hallituksen aikana niin pahasti, että lopputulosta kadehtisi Venäjän armeijakin. 

Mutta toisaalta taas suomalainen hajautettu demokratia onneksi varmistaa sen, että valta pilkkoutuu niin pieniksi osiksi, ettei kohtuutonta vahinkoa saa aikaan, olipa johdossa millainen tonttulauma tahansa. Mainehaittaa toimimattomasta hallituksesta toki tulee, ja sen arvo esim. kansainvälisillä rahamarkkinoilla voi olla iso. 

Syitä hallituksen epäluottamukseen on sekä sysissä että sepissä. Kun hallitus julisti ensimmäiset leikkauslistat, alkoi Twitterissä valtava itku siitä, miten köyhiltä taas leikataan. Mitä äänestäjät oikeasti odottivat?! Sitä, että oikeistohallitus jatkaa vasemmistolaista politiikkaa - kunhan on ensin ajanut kaikki ulkomaalaiset Suomesta rajan taa... 

Mutta minä jatkan lomailua, vaikka hieman otsaa kurtistaakin Suomemme meno. Kun muistaa äänestää vaaleissa, saa valittua kombinaatiota rauhassa arvostella - ja kun maksaa kiltisti veronsa, voi myös vastineeksi vaatia palvelua verovaroin kustannetuilta tuottajilta.

Lomapäiväkirjat, osa 2/X

Sateen jälkeen illalla uimaranta oli täysin tyhjä

Loma etenee. Alkuviikkoon sattui sopivasti sadetta, niin ulos ei tarvitse ryntäillä. Tähän alkulomaan tekee ihan hyvää istua sohvannurkassa, täytellä ristikoita ja ennen kaikkea lukea. Sitten kun väsymys ottaa vallan, niin voi köllähtää päiväunille lyhentämään univelkoja.  

Kesäksi vaihdan lukemisen aina kevyempään. Raskaat elämänkerrat ja vaikeat kaunokirjalliset romaanit saavat jäädä hyllyyn ja tilalle tulee lähes hömppämäisen kevyitä dekkareita. Kesäkuun alusta tähän saakka olen kahlannut läpi jo Juha Vuorisen DikDek-sarjan (uusinta osaa myöten), koko Harri Nykäsen Raid-sarjan ja aloittanut jo Matti Röngän Viktor Kärppä -sarjaa. Tykkään, kun luettava on helppoa ja pystyn lukemaan noin "kirja per päivä"-tahtia. Liika keskittyminen jää pois ja kirjat ovat pelkkää hupia ja ajankulua. 

Valitettavasti isohko osa noista kirjoista on tullut kuunneltua öisin valvoessa. Se tietää, että kirjojen kuuntelu on pois nukkumisesta ja huonosti nukuttu yö on pois hyvin vietetystä elämästä. Mutta parempi kuunnella kirjaa kuin pyöriä silmät auki sängyssä toimettomana. 

Taas kerran noita dekkareita lukiessa tulee sama fiilis, että tuohon minäkin pystyisin, jos.... Se jos on käytännössä kykenemättömyys keskittyä. Virallinen selitys on ajan puute, mutta todellisuudessa kyseessä on vain siitä, etten kykene keskittymään tarpeeksi tuottaakseni romaanillisen tekstiä. Toki asiaa helpottaisi, jos lyhentäisi työpäivää vaikka tunnilla ja käyttäisi tuon ajan säntillisesti kirjoittamiseen. Tai jos viikonloppuisin heräisi aikaisemmin ja kävisi heti kirjoittamaan, mutta jostain syystä homma ei vielä ole ottanut tulta alleen. Kirjoittaessa minun pitäisi luoda aikataulu, tavoitteet ja tarkka suunnitelma. Semi-matemaattista sosilogin mieltä saisi pidettyä kurissa ainoastaan laskettavilla tavoitteilla. Kirjan kirjoittaminen on edelleen elämäni ykköshaave ja bucket listin numero uno. 

Velat maksuun

Unen ja levon suhteen kävi, kuten arvasin. Viime viikkojen univelat menevät maksuun kovalla kädellä. Valtava väsymys iskee päälle niin, ettei voi muuta kuin mennä päivällä nukkumaan. Ja päiväunetkin ovat yhtä raskaita kuin parhaat yöunet. Toisaalta taas herätessä tuntuu kuin akut olisivat oikeasti latautuneet. Onneksi unettomuus on tuttu tauti, niin siihen osaa suhtautua riittävällä keveydellä. Joskus nukuttaa, joskus valvottaa - pitkässä juoksussa kaikki arvot tasautuvat.

Mutta paremmat ovat yöunetkin. Ne korjautuivat jopa yllättävän hyvin. Yleensä unien tasoittumiseen menee lähes viikko loman alkamisesta, mutta nyt tuntuu jo viikonlopun jälkeen, että homma on paremmalla tolalla. Unien paranemisen huomaa omassa vireystasossa. Päivällä jaksaa tehdä paremmin ja ennen kaikkea keskittyä tekemiseen enemmän. 

En ole koskaan ollut mikään aamunukkuja. En käsitä, miten toiset voivat nukkua kymmeneen aamulla. Minusta tuntuisi, että olen hukannut elämästä puolikkaan päivän, jos kampeaisin sängystä ylös vasta aamupäivällä. Muutenkin pyrin olemaan rutiinien ystävä. Miten tarkemmin pystyn menemään nukkumaan samaan aikaan ja heräämään samaan aikaan sitä paremmin nukun - ja voin. Luojan kiitos baareissa juoksut ovat tässä iässä jo pääsääntöisesti juostu, koska yksi aamuneljään valvottu yö heittäisi rytmit sekaisin viikoksi. 

Jalka vipatta reissuun tai retkelle

Nyt kun pää alkaa taas pelaamaan täysillä kierroksilla ja kroppakin palautuu rasituksista pikkuhiljaa, alkavat jalat vipattaa kovaa vauhtia reissuun tai retkelle. Tänään koetin houkutella loppuperhettä päiväretkelle ekalla viikolla ja yllättävän vihreää valoa suunnitelmalle löytyikin. Saas nähdä, mihin suuntaan karavaani starttaa. 

Olen kotimaan matkailun suuri ystävä. Vaikka olen kohtalaisen monessa kolkassa Suomea vieraillut, niin näkemättä on edelleen muutamia jopa suurempia kaupunkeja. Ja lisäksi luvattoman huonosti on tullut tutustuttua esimerkiksi pohjoisempaan Suomeen. Jos Suomen top 10 -kaupunkeja katsoo, niin Oulu on käytännössä täysin tuntematon, eikä Turustakaan ole kuin pari hätäistä reissua, joissa ei kaupungista ihan täyttä kuvaa ole saanut. Pohjoisessa Rovaniemellä en häpeäkseni ole käynyt koskaan. Noiden lisäksi kiinnostaisi piipahtaa Torniossa, joka on siistimpi läntinen vastine tutummalle itärajalla. Itärajan taakse asiaa tuskin lieneekään seuraavaan kymmeneen vuoteen. 

Tänä kesänä olen suunnannut katseeni Hämeenlinnaan ja Riihimäelle. Hämeenlinnaan vetää Parolan panssarimuseo, jossa on näytillä toisen maailmansodan mahti-tankki Königstiger. Kyseessä on Suomessa erittäin harvinainen vieras. Tankki on toisen maailmansodan - ja itse asiassa ilmeisesti senkin jälkeen - yksi isoimpia tuotannossa olleita panssarivaunuja, joka kuitenkin oli enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Pienen tuotantomäärän jättiläinen jäi valmistusmäärältään muutamiin satoihin, joten niitä ei maailmasta montaa kulkevaa versiota enää löydy. Ja lukemani perusteella Parolan panssarimuseo on omalla sarallaan muutenkin maailmanluokan vierailupaikka.

Ja totta kai Hämeenlinnassa kiinnostaisi nähdä itse linna (ei se naisvankila) ja kaupunki muutenkin. Hämeenlinna on jäänyt jotenkin aina kulkureittien varrelle, enkä ole koskaan käynyt kaupungin keskustassa, vaan ajellut ohi moottoritietä Tampereelle. 

Riihimäelle taas vetää lasimuseo. Olen muutamilta ihmisiltä kuullut, että lasimuseo on erittäin tasokas ja näkemisen arvoinen ja kun kerta niille seuduille menee, niin kävisi kaksi hyvää museota kerralla. 

Kesän alussa olisi kannattanut sijoittaa muutama kymppi museokorttiin. Tänä kesänä tulee luultavasti vierailtua museoissa sen verran paljon, että homma olisi mennyt reilusti kannattavan puolelle. Heti lapsen kesäloman alussa kävimme Ateneumin Edelfelt-näyttelyssä, joka oli joka sentin väärti. Kyseessä oli suomalaisen taiteen kuka-kukin-on -näyttely, jossa sai kerta haukkaamisella näkemyksen käytännössä koko kultaisen kauden tuotantoon. 

Näin se kesäloma toimii....

Tänään jo heräsin ajatukseen, että ei lomalla oleminen ole pöllömpää. Vieläkin välillä ajatukset karkaa töiden tekoon, mutta kyseessä on enemmänkin kevyttä jälkiprosessointia, eli varmistelen vain, että kaikki tehtävät on tehty ja mitään ei tarvitse erikseen käydä lomalta käsin puuhaamaan. Itse oleminen kevenee päivä päivältä. Nautin siitä, ettei aivojen tarvitse askarrella koko päivää työasioiden kimpussa ja nautin myös siitä, että kroppa saa välillä levätä. Huomaan, että liikunta kiinnostaa normiarkea enemmän. Tänään mietin jo ohitsekiitävän hetken, miten pääsisin salille tekemään pienen treenijakson ilman, että sitoudun saliin kuukausien mittaiseen pakko-avioliittoon. Homma saattaa jäädä kyllä ajatuksen tasolle. 

Myös lomaan keskittyminen onnistuu melko hyvin. Aamulla juotiin kahvit takaterassilla ja kuunneltiin, kun harakan poikaset mekkaloi lähipuussa. Oli outoa, ettei tarvinnut ottaa konetta esiin ja käydä töihin. Harmillisesti aamu oli hieman liian viileä siihen, että ulkona olisi voinut istua koko aamupäivää. 

Ai niin, tehtävälistaakin tuli lyhennettyä yhdellä pykälällä. Porukalla siivottiin molemmat autot, jotka luvalla sanoen olivat karanneet melko kuraiseen kuntoon. Jos reissuun vielä päästään, niin ainakin saadaan istua siisteissä kieseissä. Miksiköhän ne autojen lattiamatot tehdään sellaisiksi, että jokaikinen hiekanmurunen tarttuu niihin karvoihin siten, että niitä saa imurilla hinkata todella hartaasti, jos meinaa saada lian irtoamaan. Hiekkaa autoissa olikin yhden pienen Yyterin verran. 

Tästä on hyvä lähteä kohti tiistaita. Tavoitteena on päntätä hiukkasen espanjaa Duolingossa, liikkua ulkona ja tsekata tehtävälistalta jotain kivaa ja kevyttä pois kuleksimasta.

Lomapäiväkirjat, osa 1/X

Suurin osa meistä odottaa kesälomaa ehkä eniten koko vuodessa. Siitä odotetaan pelastajaa liialliseksi paisuneelle kiireelle tai työelämään pakollista pysähtymistä, jota ei muuten saa aikaan. Samalla lomaan ladataan valtavasti odotuksia, jotka liittyvät lepoon, kokemuksiin, joskus vaikka parisuhteeseen tai lapsiperheen yhteiseen aikaan. Pahimmillaan loman aikana leimahtavat suurimmat ongelmat kytevästä kipinästä täyteen liekkiin. Tilastojen mukaan jonot katkolle ovat pisimmillään juuri lomakauden jälkeen, kun viinihanaa on käännetty neljä viikkoa putkeen. Ja samaan suuntaan kääntyvät myös avioerotilastot. Kun lomaa on odotettu vuoden verran, eikä toivottua pelastusta tuleekaan, voi pettymys kaataa koko korttitalon. 

Yrittäjän loma on vielä toisenlainen. Meille kukaan ei sanele, montako viikkoa lomalla voi olla. Jos persuus kestää, niin töitä ei tarvitse tehdä koko kesänä, mutta yleisesti ottaen varsinkin yksinyrittäjät pitävät lomia vähemmän kuin palkkatyöläiset. Vastavuoroisesti loman saa juuri siihen hetkeen, kun haluaa. Keväällä ei tarvitse työkavereiden kanssa tapella parhaista loma-ajoista tai harmitella sitä, ettei lomaa saa puolison kanssa samaan aikaan. Me otamme lomamme silloin, kun huvittaa. 

Tavallaan lomat myös ovat yrittäjälle ehkä arvokkaampia kuin muille, koska ne kustannetaan omasta pussista kahteen kertaan. Ensinnäkin rahat loman viettoon on tienattava itse, mutta samalla kun itse lomailee, ei firmaan kassaan kerry tuottoa. Kun itsekin olen kaksi viikkoa lomalla, niin seuraava kuukauden tili on pari viikkoa kevyempi. Mutta minusta loma on investointina aina hintansa väärti. Ja yrittäjän totuushan on se, että jos rahaa puuttuu, sitä pitää tehdä lisää. Kuukausipalkkaiset eivät siihen pysty.

Vaikka homma on rahallisesti kallista, en jätä lomaa koskaan pitämättä. Lomani ei ole neljää viikkoa kerralla, mutta pari viikkoa putkeen ja sen lisäksi pitkiä viikonloppuja siihen päälle. Tarvitsen lomaa jo senkin vuoksi, että fyysinen työ kuluttaa kroppaa. Tarvitsen pari kertaa vuodessa ihan fyysistä palautumista työn rasituksesta. Vajaakuntoisella keholla on asiakkaiden palveleminen hankalaa, eikä palvelun ostaja saa sitä, mitä tilaa. 

Ajatus lomapäiväkirjasta syntyi lauantain lenkillä, kun aloin valmistautua lomaan. Vaikka edessä on vapaata, ovat omat fiilikset yllättävän monitahoiset. Odotan todella paljon, että saan hetken hengähtää töistä, mutta toisaalta taas huomaan itsekin, että parissa viikossa odotan tapahtuvaksi ihmeitä ja maailman keikahtavan suunnilleen ylösalaisin. Loma ei ole pelkkää riemua ja mukavaa ajanviettoa, vaan siihen sisältyy myös negatiivisia fiiliksiä siitä, että palautuminen kuluneesta alkuvuodesta ei ole ihan kevyttä puuhaa.

Koetan hahmottaa kirjoittamalla taas kerran, mitä tapahtuu fyysisessä ja henkisessä palautumisessa. Nytkin takana on todella raskaita viikkoja, joissa työpäivät lipsuivat 12-13 tuntiin, mikä on tämän ikäiselle kaverille liikaa. Pakko tunnustaa, että olin viikon lopussa jo aivan valmis jäämään lomalle ja viimeiset tunnit mentiin melkein höyryillä. Ei ehkä viisasta, mutta laskin, että jos saa lomailla, niin kannattaa vetää päätyyn saakka täysillä.

Erilaiset lomailijat

Jakaannumme erilaisiin lomailijatyyppeihin. Osa haluaa lomalla olla vaan ja jättää kaikki työt tekemättä. Osa taas kerää ennen lomaa työlistan, jota suorittamalla lomat vedetään läpi kuin armeijassa. Jos ei ikkunat kiillä ja lattiat loista, on loma pilalla. Toiset haluavat viettää loman kotona ja toiset pakkaavat laukut ja lentävät ensimmäisenä lomapäivänä etelään palaten vasta työpäivää edeltävänä yönä. Ja joukossamme on niitä onnellisia luonnonlapsia, jotka eivät suunnittele ennakolta tekemisiään. Lomalla mennään sinne, minne nenä näyttää ja yhtenä päivänä tehdään töitä, jos sattuu huvittamaan. 

Porukan voisi jakaa vaikka näin

1) Ensin työt ja sitten huvi

2) Pakollinen työleiri

3) Pelkkää hupia (onhan sentään kesäloma!)

4) Tehdään, mitä mieleen tulee

5) Lennetään etelään

Itse koetan olla vähän tyyppiä yksi ja neljä. Tykkäisin tehdä loman alussa pois kaikki rästiin jääneet hommat, jotta loppuajan lomasta voisin olla stressivapaasti aloillani ja nauttia vapaasta. Huomaan, että kaikki kotona tekemättömät työt painavat mieltä ja tuntuu jopa hieman rikolliselta lomailla, jos ei tee mitään. Toisaalta taas en haluaisi uhrata arvokkaita lomapäiviä mihinkään suorittamiseen. Jos olisi fiksu, niin rästihommat tekisi ennen lomaa pois kulkemasta, niin lomalla saisi lomailla. Valitettavasti vain aikaa on arkisin niin rajatusti käytössä, ettei rästien tekemiseen jää aikaa.

En näe itseäni matkustaja-tyyppinä. Ahdistuisin etelän rannoilla kesälomalla, kun Suomessa on paras aika vuodesta. Rakastan kesän vihreää aikaa ja valoa. Tykkään katsella aamuisin, kun aamullakin näkee ulos ja on rauhallista. Nautin siitä, että saan juoda kahvit aamulla terassilla (tänä kesänä aivan liian harvoin). Minusta etelän matkailu sopii vuodessa siihen aikaan, kun kaipaa valohoitoa ja vastaiskua pimeyden aiheuttamalla masennukselle.

Suunnittelen lomaa jonkin verran etukäteen. On kiva tehdä pieniä reissuja kotimaassa tai lähialueilla. Ja olen huomannut, että jos mitään ei suunnittele, ei mitään saa aikaiseksi. En osaisi elää aivan totaalisen huolettomasti niin, että aamulla katsotaan, mitä mieleen tulee ja toteutetaan. 

Pois kotoa

Lomalla en haluaisi olla juurikaan kotona. Kun teen osan töistä kotoa käsin ja pääsääntöisesti yksin, huomaan, että kotona ollessa työasiat pyörivät koko ajan mielessä. Olenhan tavallaan työpaikalla, kun istun keittiönpöydän ääressä. Sen vuoksi mieluiten olisin vaikka koko loman muualla. Huomaan myös, että kun olen kotona, alan enemmän tai vähemmän maanisesti suorittaa työlistaa pois, jotta tulisi edes jotain liian pitkään roikkuvista hommista tehtyä. 

Kotona ollessa on luultavasti ole mitään hyvää seuraa. Pompin tekemässä asioita ja koko ajan näperrän jotain maanisesti, että kokisin tekeväni, eikä arvokas loma-aika pääsisi haaskautumaan. Reissu-minä on toisenlainen. Sitä kaveria eivät huolet paina, eikä kiire juoksuta. 

Minun ongelmani ei ole se, että työ ahdistaisi, päinvastoin. Kun olen joutavana, tekisi mieli aina puuhailla jotain työjuttuja "kun kerta tässä turhanpanttina on". Se on hieman vaarallinen yhtälö, joka pitkässä kaavassa uuvuttaa. Siltäkin koetan suojella itseäni, koska tunnen itseni ja tiedän, että työhön koukuttuu aika helposti. Ongelmani on, että olen jopa liian kiinnostunut omasta työstäni. 

Ja hieman ahdistaa myös se, että kun töitä on paljon, pyörin suurimman osan vuodesta käytännössä työpaikan, kodin ja ruokakaupan väliä, koska aika ei juuri muuhun riitä. Siksi minulle onkin tärkeää, että lomalla elinpiiri laajenee. Vika ei siis ole kodissa tai kotioloissa, vaan siinä, että työaikaan elinpiiri supistuu vain välttämättömiin. 

Kuinka suunnitelmallista loman vietto saa olla?

Minusta lomaa pitää suunnitella etukäteen ja siihen pitää valmistautua ennakolta. Monet matkat on varattava kuukausia etukäteen ja samoin hotelli- tai matkalippuvarauksissa saa rahallista etua, mitä aikaisemmin varaukset tekee. 

Minusta suunnitelmallisuus palvelee myös ajankäyttöä. Kun lomalle suunnittelee tekemistä ja reissaamista etukäteen, ne tulevat varmemmin tehtyä. Jos etukäteen jättää kaikki valmistelut tekemättä, on vaarana, että loman viettää kotona neljän seinän sisällä kesäuusintoja katsoen. Ei sillä, etteikö James Bondin seikkailuissa riittäisi seurattaa joka kesälle, mutta....

Itsestäni tiedän, että jos lomaa ei suunnittele, lopputulos on pettymys. Pikkaisen liian pitkälle väsytetty kroppa ja pää eivät starttaa lomallakaan tekemään mitään, joten luultavasti jäisin sohvanpohjalle laturiin. Sitten kun loma on loppu, miettisin, että hukkaan meni sijoitetut rahat. Koen kuitenkin, että lomalla kerätyillä muistoilla jaksaa syksyn pimeillä.

Lomapäiväkirja, osa 1

Lauantai oli ensimmäinen lomapäivä. Takana pari viikkoa, joissa työpäivien pituus kasvoi kaksinumeroisiksi koko viikon osalta, joten perjantai-iltana työhuonetta siivotessa tajusin, että olen aivan loppu sekä fyysisesti että myös pään osalta. Keho suorastaan karjuu lepoa. Kädet on loppuun ajettu voin rehellisesti sanoa, että tuskin perjantaina olisi päivän pidentäminen enää onnistunut. Perjantaina juhlistin lomallejäämistä käymällä kiinalaisessa buffassa syömässä. Enempään ei energia olisi riittänytkään.

Muistikirjaan kirjoittaessa huomaan, että pää on jumissa -taas. Yhtään fiksua ajatusta ei meinaa tulla edes paperille. Olen fokusoitunut molempiin töihini niin täysillä, että muille jutuille ei ole aikoihin jäänyt mitään tilaa. Edellisestä juoksulenkistäkin alkaa olla useampi viikko aikaa. Pakotan kuitenkin sanoja muistikirjaan. Pikkuhiljaa tämäkin jumi aukenee ja uskon, että into löytyy treenaamalla. 

Stressi on myös mennyt uniin. En ole pariin viikkoon nukkunut kunnon yöunia, vaan heräillyt aamuyöstä katsomaan ohjelmia. Olohuoneen nojatuoli ja Pluto-TV ovat tulleet turhan tutuksi. Tiedän ennestään, että unien korjaaminen vie aikaa. Vaikka jään lomalle, en pysty ensimmäiseen viikkoon nukkumaan kunnolla. Velat menevät kuitenkin ajallaan maksuun ja korjaan hommaa muutamilla päiväunilla, joihin nyt on Luojan kiitos aikaa. 

Koska työt rassaavat vielä mieltä, teen lauantai-aamuna muutaman tunnin rästejä pois. Sitten pistän koneen kiinni ja pyhästi lupaan, etten kirjoita mitään virallista tai tärkeää pariin viikkoon. Samassa tulee mieleen ajatus lomapäiväkirjasta. Miten oma palautuminen etenee parissa viikossa ja miten lepo vaikuttaa sekä ajatuksiin että fysiikkaan. Tästä saa hyvän tarinan blogiin!

Kun työkone on kiinni, kaivan kaapista juoksukengät ja painelen Kisapuistoon. Napakka vitonen, joka alussa on kuin betonikengissä tallustelisi. Ensimmäistä kertaa koko kesänä meinaan jättää lenkin kesken, mutta sitten pään sisäinen perkele saa vallan ja pakotan jalat kulkemaan. Neljän kilometrin jälkeen huomaan, että pystyn surkeasta alusta huolimatta juoksemaan ennätysajan, joten saan laihaa lohtua. Kotona tajuan taas, että juoksuvalmentaja oli oikeassa - ensimmäinen askel on kaikkein vaikein. 

Illalla tajuan aloittavani loman suorittamisen. Päässä raksuttavat maanisesti suunnitelmat, mitä kaikkea on loman aikana tehtävä. Suoritan muutamia juttuja, imuroin auton ja katson seuraavalle aamulle tekemistä. Tajuan taas ahdistuvani kotona, kun en pysty antamaan periksi työmoodista. Olisin valmis pakkaamaan laukut ja siirtymään Uimaharjuun heti loman alusta lähtien. Minulle Uimaharju on tietyllä tapaa henkireikä, jossa ei samalla tavalla pyöri työasiat mielessä ja jossa on jollain tapaa helpompi olla vaan. 

Illan pelastus on lapsen vieminen uimaan. Rannalla ei voi muuta kuin istua ja katsoa, kun lapsi rypee järvessä. Se on yllättävän rauhoittavaa ja auttaa pään palauttamisessa. Tänä kesänä on rannalla saanut istua melko ahkeraan. Pienin on löytänyt uimisen riemun aivan uudella tavalla ja viihtyy järvessä niin, että pelkään hänen muuttuvan jalokalaksi. Mutta lapsen aito riemu tarttuu helposti. Mieleen tulee kiitollisuus siitä, että saa seurata tuollaista ihmettä. Tiedän, että kaikille se ei ole mahdollista.

Kun ääni kirstuun kilahtaa

 

Toukokuu on ensi maanantain jälkeen taputeltu ja jää muistojen unholaan. Sanonta "keikkuen tulevi" sopii tähänkin kevääseen mallikkaasti. Jos välillä saat päivän aurinkoa, niin heti perään taivaalta tippuu helvetillinen myrsky tai lämpötila laskee säilöntärajan alle. Mutta emme valita - olemmehan Suomesta ja tottuneet kaikkeen. Oli kuitenkin sen verran loistavat kelit, että päästiin piipahtamaan perheen kesken Pohjois-Karjalassa ja ehdittiin kunnon luontoretkille. Luonnon ääreen oli kerääntynyt muitakin retkeilijöitä, mutta vielä mahduttiin sekaan, eikä edes luonnonrauha kärsinyt. Ai hitto, että olikin kiva stoppi arjesta. Muutaman päivän vapaa ja tuntui kuin olisi saanut viikon loman ja ladannut akut aivan uusiin lukemiin. 

Koska #keski-ikä, sain jo ensimmäisen koronarokotteen tiistaina. Odotuksista huolimatta ei päähäni kasvanut lisäkorvia, enkä saanut (ainakaan vielä) mitään järisyttäviä jälkioireita. Piikitetty käsi oli yhden yön kipiä, mutta töitä pystyi tekemään normisti jo samana päivänä. Eli rohkeasti vaan kohti laumasuojaa ihmiset. Olen viime viikkojen aikana keskustellut aika monien ihmisten kanssa rokotteista ja rokottamisesta. Mielipiteitä on monia ja jokainen noudattakoon omaansa. Itse uskon siihen, että rokottaminen on helpoin ja kattavin tapa päästä joskus edes eroon tästä "world stopperista".

Tulevana lauantaina on edessä seuraava koitos. Luovun vapaaehtoisesti (hammaslääkärin viisaasta neuvosta tosin) viisaudenhampaista. Ylimääräiset otetaan suusta kahdessa erässä ja tänä lauantaina on vuorossa osa 1. Pelottaa ja jännittää, mutta uskon jo tässä iässä selviäväni. En ole mikään hammaslääkärillä käynnin ystävä, mutta koetan käydä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Olen löytänyt mielestäni hyvän hammaslääkärin, johon luotan ja jonka työnjälki tuntuu suussa hyvältä. Ensi viikolla puhe tulee siis entistä suorempaan ja vähemmän suodatettuna, kun on ylimääräiset hampaat raivattu tieltä.

Kesää odottamassa

Odottelen kesää monesta syystä. Toisaalta odottelen, että heinäkuussa on pidettävä vähän lomaa. Alkuvuosi on ollut monella tapaa vilkas ja vauhdikas. Työt ovat muuttuneet ja yrityksen (tai yritysten) eteen on saanut tehdä töitä ihan käytännön tasolla kainalot märkinä. Ansaintalogiikka alkaa olla ihan hyvällä mallilla ja töitä on riittänyt tehtäväksi saakka. Mutta välillä on pakko vetää happea pari viikkoa. 

Perheen pienin on taivaltanut koulutaipaleensa ensimmäisen etapin ja jää siis pitkälle lomalle. Sen takia joudun itsekin muuttamaan työrytmiäni hieman. Siirryn kesäkuun alusta tekemään hierontoja iltavuorossa, jotta pystyn olemaan lapsen kanssa päivät. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten muuttunut työaika vaikuttaa asiakkaisiin. Veikkaan, että iltavuoro tuo osaltaan taas uusia asiakkaita, joille päivätunnit eivät ole osuneet töiden tai muun elämän takia. 

Odotan kesää senkin takia, että tämä tautitilanne pitäisi kaikkien laskelmien mukaan laantua pikkuhiljaa. Se toivottavasti tarkoittaa sitä, että ihmiset alkavat liikkua vapaammin ja elämä palaa entisille raiteilleen. Nyt kun olen taiteillut yrityksen kanssa tämän pahimman yli, niin kiinnostaa totta kai nähdä, vilkastuuko asiakasvirta tautitilanteen talttumisen myötä. Olen aivan valtavan kiitollinen siitä, että asiakkaita on riittänyt koko ajan ja tiedän, ettei kaikilla ole ollut sama tilanne. Vyötä ja hermoja on kiristelty useammassakin firmassa ja totta kai toivon oman firmani lisäksi myös muille yrittäjille vilkasta kesää. 

Patvinsuota Teretin lintutornista 2021

Kunnallispöhinää

Viime viikoilla on postilaatikkoon kopsahtanut vaalimainoksia. Kunnallisvaalit lähestyvät ja jotenkin tuntuu, että tällä kertaa vaaleilla on enemmän pöhinää kuin viime kertoina. Kuluneet kaksi vuotta on pistänyt sekä valtion- että kuntien taloudet koville ja nyt kaivataan todellisia päättäjiä, että kriisin jälkihoito saadaan kunnialla maaliin. Ja toisaalta taas kaikki puolitoista vuotta kotona oleilleet ihmiset kaipaavat pientä actionia - ja siihen kelpaavat jopa tavallisesti tylsät vaalit. Ehdokkaan valinta ei ole mikään helppo juttu. Vaihtoehtoja on paljon ja hyviäkin vaihtoehtoja valittavaksi saakka. Kamppailen itsekin valinnassa muutaman ehdokkaan ja jopa useamman eri puolueen välillä.

Sisäinen sosiologini nostaa päätään, kun katson, millaisia mainoksia laatikosta paljastuu. Seuraan mainontaa monella eri kulmalla. Toisaalta sisältö kiinnostaa - lähinnä siksi, että parhailta tekijöiltä voi löytää ideoita omaankin mainontaan. Toisaalta taas ihan vakavissani puntaroin ehdokkaita suhteessa toisiinsa. Puhtaan retoriikan lisäksi on mietittävä sitä, kuka on ehdokas, joka voi vaikuttaa. Kuka on ehdokas, johon voin luottaa ja mikä on se puolue/joukko, jolla on todellista vaikutusvaltaa. Suomen onni ja tuho löytyy demokratiasta. Demokratia takaa toisaalta (joskus valitettavasti) mielipiteen vapauden ja monipuolisuuden (vrt. Valko-Venäjä), mutta toisaalta taas suuret puolueklikit tarjoavat todelliset vaikutusmahdollisuudet vain ryhmän kautta. Käytännön tasolla siis yhden asian ehdokkaiden on mahdotonta päästä vaikuttamaan, ellei takana ole puolueen tuomaa ryhmävoimaa. Se tekee politiikasta valitettavan tylsää ja kasvotonta. 

Kun sanotaan, että politiikka on kansan kuva, niin Suomessa se pitää paikkaansa. Suomalainen politiikka on samanlaista kuin perinnemaisemamme talousmetsä. Suurten teollisuusrunkojen alta eivät uudet versot pääse nousemaan, koska valo ei kaikille riitä. 

Demokratian ihanteena on pidetty ateenalaista demokratiaa, jossa päätökset tehtiin niin, että jokaisen (silloin vapaiden ateenalaisten miesten) äänet pistettiin nippuun ja raaka enemmistö voitti. Sen jälkeen väkimäärän ja etäisyyksien kasvu on luonut puoluejärjestelmän sekä edustuksellisuuden. Mutta jos oikein tarkkaan katsotaan, niin meillä olisi mahdollisuus lisätä ripaus ateenalaisuutta päätöksentekoon. Sähköisten kanavien kautta olisi edustuksellisuutta mahdollisuus kiertää lisäämällä kansanäänestyksiä kriittisten asioiden osalta. Tällöin mielipiteet eivät kanavoidu valtuustoryhmiin, vaan enemmistö syntyy suoraan kansan kuvana suodattamatta. Uskoisin, että tulevaisuudessa näin tulee kunnallistasolla tapahtumaankin. Toki valtiotasolla päätökset ovat niin suuria ja raskaita, ettei niitä huoli antaa kansan päätettäviksi. 

Onnea vaaleihin kaikille ehdokkaille. Nostan hattua siitä, että uskaltaudutte edustamaan aina ah niin tyytymätöntä ja vaativaa kansaa.

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kesää kaikille!!

Lomattoman kesä

Työn, koulun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on pitänyt minut erossa blogin kirjoittamisesta. Ja samalla kyllä huomasin, että olin jollain keinoin nollannut aivot koko kirjoittamimoodista. Tekstiä ei synny, jos sitä ei treenaa ja kirjoittamista ei treenaa, jos ei tartu kynään, vaikka väkisin. Kesä onneksi inspiroi uudella tapaa ja tekee mieli tarttua saunavastan lisäksi myös muihin kuumiin puheenaihioihin.

Näkymä toimistosta on parhaimmillaan tällainen

Yleisin kysymys kesäkuun alusta alkaen käsittelee kesäloman viettoa, alkamista, loppumista tai suunnitelmia. Facebook täyttyy toinen toistaan nokkelammista tavoista ilmoittaa, kuinka työhön tulee nyt muutaman viikon pakollinen tauko, jonka aikana työn rasittamaa ruotoa lepuutetaan. Loman jälkeen maailma on taas parempi ja ihminen on valmis kohtaamaan syksyn rasitukset.

Loma on ansaittua pakkotyötä

Suomalainen työelämä pyörii käytännössä kesälomien ympärillä. Työvuosi katkaistaan lomalla ja elämä jaetaan kahteen osaan - ennen ja jälkeen heinäkuun. Loma on useimmille monella tapaa ansaittu. Se on ansaittu jo sen vuoksi, että lomapäivät tienataan edellisvuonna ja kertyneistä palkallisista lompäivistä nautitaan useamman viikon jaksoissa. Suomessa suurin ihmisoikeusrikos - ainakin iltapäivälehtien mukaan - on se, jos työntekijä ei saakaan viettää lomaansa koko neljän viikon jaksoa kerrallaan.

Loma on ansaittu myös nykyisen työelämän kiireisyyden vuoksi. Kun vanhempieni sukupolvi pääsi lomalle, heidän suunnitelmissaan oli monesti mökinrakennustalkoot tai vaikka maalla asuvien sukulaisten auttaminen heinätöissä. Kun tämän päivän toimiston sankari jää lomalle, on hän pari ensimmäistä päivää silmät kiinni kuittaamassa univelkojaan - tai edes niiden korkoja.

Työelämän lisäksi stressaavaa on koko arkielämä. Jostain kumman syystä aikataulutamme elämämme aamusta iltaan niin, ettei varsinaista lepohetkeä koita ennen katkonaisia yöunia. Elämme jatkuvan menemisen pakon ja suorittamisen tilassa, josta emme tunnu pääsevän pakoon ennen lomaa.

Valitettavasti tuo kaikki luo myös paineita lomanviettoon. Pakkaamme koko toiveiden tynnyrin ratkeamispisteeseen saakka, jotta neljän viikon loputtoman vapauden aikana saisimme sekä rentoutettua itsemme että tehtyä tyhjäksi koko vuoden aikana kertyneen to-do-listan. Suoritamme myös lomalla. On käytävä visiteeraamassa kaukaisimmatkin sukulaiset ja on tehtävä huomiota vaille jääneet talon työt sekä kasvatettava lapset, kukat ja perunat. Eikä se riitä - olisi ehdittävä tekemään hienoja lomamatkoja, jotta voimme some-patsastella hiekkarannoilla täysien skumppalasien kanssa. Hymyiltävä on, vaikka poskia kuinka pakottaa.

Pahimmillaan kesäloma on yhtä lailla aikataulutetta juoksemista kuin arkikin, vaikka syy muuttuu. Lomastressistä saammekin lukea heijasteita lehtien palstoilta, kun poliisien kotihälytykset kasvavat ja heinäkuun jälkeen avioeropiikki hipoo taivasta.

Sisäinen kyynikkoni valitettavasti ennustaa, että nämä nykyiset pitkät kesälomat tulevat vielä tiensä päähän. Kun väki vähenee ja siirtyy eläkkeelle, niin työelämä tiivistyy entisestään. Ja kun ay-liike hellittää rasvaisia kouriaan vallankahvasta, niin pitkät lomaoikeudet lisukkeineen ovat ensimmäisenä sillä liipasimella, jonka maksamisesta työnantajat haluavat luopua. Toivottavasti samasta lomajärjestelmästä saavat vielä lapsemme nauttia, mutta hieman epäilen....

Lähialuematkalta naapurikaupunkiin

 Sitten on meitä, joilla ei lomaa olekaan

Työelämän muutosten takia minulla ei ole kesälomaa ollenkaan tänäkään vuonna. Viime vuonna olin toista kertaa elämässäni kesätöissä ja katselin hellekesän päivät toimiston huuruisen ikkunan takaa. Nyt taas painan duunia kesän putkeen ja koetan saada hieman vapaata tuonne syksyyn, kun perheen pienin starttaa eskariuraansa ja siirtyy yhteiskuntamme tarjoamaan koulutusputkeen.

Lomattoman kesä on hieman erilainen muihin verrattuna. Ei ole mitään pidempää pätkää, mitä odottaa. Ei ole sitä taukoa, joka katkaisisi vuoden sopivasti kahtia, eikä ole odotettavissa paussia, jonka aikana saisin kuitattua univelat nolliin. Ja silti - jostain syystä ei edes harmita.

En ole tosiaankaan mikään perustapaus lomattomasta työläisestä. Kun teen töitä pääasiassa kotona, ei työympäristöni ole se normaalein. En ole toivottamassa työkavereilleni suupielet kirstyen hyvää lomaa samalla salassa toivoen sadekauden osuvan kaikkien muiden lomaan paitsi omaani. En mussuta lomapullaa sen seitsemää kertaa, enkä ruksi kalenterista jäljellä olevia päiviä mustiksi.

Ympäristöni on muutenkin erilainen. Jos keli osuu kohdalleen, pystyn siirtymään takaterassille tekemään töitä auringonpaisteeseen. Ja jos kotinurkat alkavat kovasti ahdistaa, voin siirtää toimiston helposti Uimaharjuun. Jo pelkkä ympäristön vaihdos muuttaa työn tekemisen fiilistä.

Olen myös muuttanut työn tekemisen rytmiä kesän ajaksi. Kun päivät ovat aamusta saakka valoisia, aloitan työt jo kuudelta. Kun pistän koneen kiinni iltapäivällä kahden aikaan, on minulla käytettävissä pitkä iltapäivä melkein mihin tahansa. Voin kopata yhden tai useamman lapsen matkaan ja mennä rannalle, museoon tai vaikka Viipuriin. Ja jos auton starttaa kahden aikaan, ennen iltaa ehtii käymään vaikka pienellä road tripillä naapurikaupungissa. Vaihtoehtoja tekemiselle kyllä riittää, kun vaan viitsii lähteä.

Totta kai painetta tulee viikonloppuihin. Jos en ole koulussa, viikonlopuisin on kiva tehdä jotain kesätekemistä. Yleensä se ei tarkoita mitään ihmeellistä, mutta pääasia on, että se poikkeaa arjesta. Pitkä pyörälenkki satamaan tai muurinpohjalettujen paistaminen luo fiiliksen kuin olisi pidemmälläkin vapaalla.

Ja kesäinen Suomi painottuu muutenkin viikonloppuihin. Lähes kaikki tapahtumat ovat lauantaista sunnuntaihin, joten niistä nauttimiseen ei lomaa tarvita (toipumiseen ehkä). Tosin emme ainakaan vielä ole vaimoni kanssa intoutuneet festarieläimiksi tai tanssikansalaisiksi, mutta kuka ties se aika koittaa, kun pieninkin kasvaa sen ikäiseksi, että pärjää itsekseen.

Minulle vaihtelua tuo myös koulu. Kun pakkaa repun ja lähtee koulunpenkille viikonlopuksi, on kuin astuisi eri maailmaan. Koulukavereita en näe omassa arjessa, koska välystä muihin on melkein kolmesataa kilometriä. Onkin aika lailla rentouttavaa viettää sitten koulussa aikaa "uusien ihmisten" parissa. Ja varsinkin nyt, kun koulusta yhä isompi osa kuluu asiakkaiden parissa, saa siitä omaan elämään lisävirtaa. Ero syntyy tässäkin tapauksessa kontrastista. Eli väliä ei sinällään ole sillä, mitä teet, vaan sillä, että teet "jotain ihan muuta". 

Asenne ja ajankäytön optimointi

 Lomattomalle tärkeintä on löytää ne pienet lomasaarekkeet arjen keskeltä ja viikonlopuista. Ei ole helppoa repiä itseään mihinkään aktiviteetteihin viikonloppuna, kun takana on pitkä tai vielä pidempi työviikko. Pienen happihypyn tai kaupunkiretken jälkeen olo on rentoutunut ja fiilis on melkein sama kuin olisit ollut lomalla.

Oma asenne on syytä olla kohdillaan. Jos olet muiden lomista kateellinen tai omasta lomattomuudestasi katkera, hukkaat vain omaa energiaasi aivan turhaan. Jokainen löytää varmasti kesästään nautintoa, olivatpa muiden lomat kuinka monta viikkoa pidemmät tahansa. Ja omaa energiaa kannattaa ennemmin kerätä kuin hukata.

Jos omat lomapäivät ovat nollissa, niin silloin aikaa ei kannata hukata turhiin aikasyöppöihin. Minusta pahimmat aikasyöpöt ovat televisio, some ja alkoholi. Kun aikaa ei kerta ole, en mielelläni hukkaa sitä television edessä tuijottamalla uusintoja (Frendejä ei lasketa....) tai en myöskään oikein osaa istua pitkää iltaa terassilla tuoppi kourassa (hyviä kaverisynttäreitä ei lasketa :D ). En myöskään pidä mitään suureen ääneen julistettua somepaastoa, mutta jostain syystä huomaan puhelimeni viehätysvoiman katoavan kesän aikana. Jos on maisemia, mitä katsoa, teen sen mieluummin takapihalta kuin puhelimen ruudulta.

Olen (jälleen kerran) kiitollinen työnantajalleni siitä, että olen löytänyt näin erikoisen työn. Jos en tekisi töitä kotona (tai missä vaan), tuskin osaisin ottaa kesääni näin rennosti. Ja paljon on vaikutusta sillä, että saan tehdä töitä aika lailla omassa rytmissäni. Saan ajallisesti poimia rusinat pullasta, eli tehdä töitä aamupäivät ja lomailla iltapäivät.

Oli aika, kun kesät olivat loputtomia ja lomat kestivät ikuisesti

Loma on ansaittua vapaata

Te, joilla on lomaa, nauttikaa! Jokainen työtä tekevä on lomansa ansainnut omalla työllään. Aikaa ja energiaa ei kannata hukata joutavaan suorittamiseen, vaan mieluummin lepoon ja Suomen ah niin lyhyestä kesästä nauttimiseen. Jokaisen kesän jälkeen aurinko painuu taas mailleen ja edessä on pimeä syksy. Sen kohtaamiseen kannattaa kerätä kesältä aurinkoenergiaa sekä muistoja, jotka hymyilyttävät takuuvarmasti vielä marraskuussakin. 
 

Mikä lomailijatyyppi olet?

 

Meitä lomailijoita on montaa eri tyyppiä. Melkein jokainen tykkää viettää vapaat neljäviikkoiset siten, että loma tuntuu itsestä juuri parhaalta - ja loma tuntuu lomalta. Aina kun perheyhtälössä on enemmän kuin yksi ihminen, on lomien yhteensovittaminen taidetta. Lapsisirkuksessa voi parhaimmillaan käydä niin, että isä ja äiti tykkäävät eri tyyppisestä lomasta ja sirkuksen pienimmillä jäsenillä on myös omat mielihimonsa. Jos isä tykkäisi istua pieruverkkarit jalassa mökin laiturilla ja äiti katsella Kanariansaarten rantoja, niin asiaa ei helpota, jos pienet huutavat Tykkimäkeen ja teinit haluavat pysyä kotona. Mistä löytyy sopu?

Näin kolmannen lomaviikon kunniaksi hieman kevyttä viihdettä siitä, millaisiin tyyppeihin suomalaiset lomalaiset jakaantuvat

Mökkiläisen unelma - piilopaikka arjesta

a) Mökkeilijät

Mökkeilijät pakkaavat auton täyteen jo viimeisen työpäivän aattona, jotta perjantaina kello 15:50 voidaan perhe pakkosiirtää mökille. Perhefarkku on lastattu kattoa myöten erilaisilla tavaroilla ja tosimökkiläiset ottavat koukkuun roikkumaan vielä peräkärryn, jotta varmasti voidaan olla varmoja, että kaupunkiin ei kesken loman tarvitse palata.

Matkalla käydään vielä kyläkaupassa ja ensimmäinen rentouttava olut avataan jo mökille johtavalla hiekkatiellä. Kesä alkaa lopullisesti sillä, kun aitasta haetaan päälle mökkivehkeet ja vaihdetaan liituraita kuluneeseen kolmeraitaan ja päähän kruunuksi hankkijan lippis. Verannalla roikkuva vanha matkaradio herää elämään ja pihapiirin täyttää Radio Suomi. Mökin laiturilta kuuluu lyhyt tölkin sihahdus ja pitkä huokaus, kun mökin isäntä on palannut kesäksi kotiin.

Mökiltä ei sitten tullakaan kaupunkiin muuta kuin katsomaan postit ja käymään kaupassa. Tosin nykyisin voi ne vähäiset postit kääntää mihin huvittaa ja ruohonkin leikkaa vaikka postimies ohimennessään. Mökki on näiden ihmisten sielujen koti ja ainoa oikea paikka viettää lomaa. Muualle ei haikailla, eikä muuta tarvita.

Perinteinen mökkeilijä nauttii siitä, että asiat ovat yksinkertaisia ja ero arkielämään on suuri. Mökillä luovutaan vapaaehtoisesti kaupungin mukavuuksista, hälystä ja kiireestä. Tosin nykyaikaiset mökit muistuttavat enemmän omakotitaloa kuin perinteistä mökkiä, mutta onhan ainakin ympäristö toisenlaista.

Minusta ei ole perinteiseksi mökkeilijäksi, en ehkä osaa riittävästi nauttia siitä, että elämää kurjallistetaan kesän ajaksi ja eletään luonnon armoilla ilman moderneja mukavuuksia. On vaikea ymmärtää, että kiksit saa siitä, kun pyörii vuosikymmeniä vanhoissa verkkareissa tiskaamassa astioita käsin pesuvadissa itikoiden syötävänä. Sain siitä varmaan tarpeeksi jo lapsena. Ja jotenkin sitä osaa arvostaa, että tiskit sekä pyykit pesee kone. Varmaan sattuman lisäksi puhtaasta mukavuudenhalusta kesäpaikkamme sijaitsee ruutukaavalla ja kaikkien kodinkoneiden ulottuvissa.

Karavaanarin leiri on kompaktissa koossa

 

b) Karavaanarit

Viimeisen työviikon perjantaina karavaanari pakkaa perheensä lasikuituiseen nakkikoppiin, kääntää kapteeninistuimen käsinojan alas ja taittelee paperikartasta oikean sivun esiin. On aika ottaa nokka kohti uusia ja tuntemattomia uria. Edessä on karavaanarin loma!

Liikkuvien lomailijoiden todellisella aatelisilla pölyttyy talven ajan tallissa matkailuauto tai -vaunu. Sitä hivellään ja huolletaan läpi pitkän talven, koska tiedetään, että lomalla kesäkaveri saa taas niellä asvalttia Suomessa ja muualla. Pitkän ja kylmän talven kestää, kun saa selailla GT-karttoja ja suunnitella etukäteen reittejä, joita tulevana kesänä reissataan. Keskustelupalstoilla jutellaan uusista leirintäalueista ja sovitaan treffejä jonnekin päin Suomea.

Karavaanarit ovat yhtä suurta perhettä, jotka kerääntyvät iltaisin omille kokoontumispaikoilleen. Siellä vertaillaan vehkeitä ja kuljettuja reittejä. Lomafiilis tulee yhdessäolosta ja siitä, että saa viettää aikaa perheen sekä kaltaistensa kulkijoiden kanssa ja nähdä maailmaa. Kiire ja karavaanari eivät mahdu samaan autoon. Matkailu ei ole pelkkää siirtymistä paikasta toiseen, vaan reitin varrella voi pysähtyä näkemään hienoja paikkoja ja suorimman tien sijaan voi valita hieman pidemmän kiertoreitin. Karavaanari näkeekin Suomesta enemmän kuin pelkät yksinumeroiset tiet.

Karavaanarit ovatkin jalostettuja mökkiläisiä, jotka eivät malta pysyä paikallaan. Elämä on pienten neliöiden sisällä ja huomattavasti arkea yksinkertaisempaa. Karanaanareiden neliöt vaan liikkuvat paikasta toiseen. Ehkä nämä ihmiset ovat onnistuneet yhdistämään mökkeilyn ja matkailun hyvät puolet. Jotenkin olisi vaikea kuvitella, että karavaanarin voisi sulkea viikkotolkulla majailemaan jonnekin erämaamökkiin ja yhtä vaikea on kuvitella karavaanarin lähtevän millekään ryhmämatkalle Las Palmasiin - omaa rotuaan siis tyystin.

Itse en ole koskaan ollut karavaanari. Mielenkiintoa kyllä tuollaiseen kumipyörämatkailuun olisi ja uskon, että liikkuvalla alustalla minunkin levoton mieleni pysyisi kurissa. Tuo into on kuitenkin syttynyt vasta nyt kultaisessa keski-iässä. Nuorempana oli varmaan liian kiire päästä paikasta toiseen, eikä osannut oikealla tavalla nauttia pelkästä matkanteosta. Karavaanarit näkikin pelkkinä tientukkeina, joiden pääasiallinen tehtävä oli hidastaa kanssakulkijoiden menoa. Ehkä joku kesä meidänkin on vielä otettava matkailuauto alle ja lähdettävä baanalle testaamaan, kuinka pitkän jonon sinne taakse saa kerättyä. Jos ei siitä muuta saisi, niin ainakin blogiin hyvää juttua - ja se on itsessään jo tekemisen arvoista.

Viimeisen lomapäivän iltana Hymerin valot pyyhkivät kotitalon seinää ja kesäkaveri ajetaan talliin odottamaan tulevia reissuja. Yön hiljaisuudessa kuski taputtaa lasikuituista koppaa ja kiittää kesän kilometreistä. Karavaanari palaa arkeen.

Matkailevat motoristit ovat oma rotunsa

d) Veneilijät ja motoristit

 

Karavaanarin viritetty versio kulkee tietä pitkin moottoripyörällä tai sitten vesiä pitkin veneellä. Idea on sama kuin karavaanarilla, että nautinto tulee siitä, kun näkee ja kokee maailman liikkuvin silmin. Matkaa tehdään säiden armoilla ja tuulten pieksämänä, eikä pienistä valiteta.

Erona karavaanariin on se, että matkaa tehdään rakkaudesta lajiin. Suomen kesässä ideaalit ajosäät ovat alle yhden käden sormilla laskettavissa, joten motoristi sietää sadetta, tuulta ja kylmyyttä. Vain sydämeltään todellinen motoristi lähtee tien päälle viikoiksi ajamaan ja kokemaan maailman visiirin takaa.

Ja sama se on veneelläkin. Niitä Instagramin kestäviä tyyniä poutasäitä on todella harvassa ja veneily suomalaisessa kesäisessä kylmässä ja tuulisessa säässä vaatii lujaa luonnetta ja halua olla keinuvalla alustalla. En kyllä ihmettele, että veneilijät matkaa paatillaan tekevät. Mistään tuskin löytyy niin hienoja sisävesireittejä kuin Suomesta ja maailma on todella erilainen veneilijän silmin. Reitit kulkevat usein siellä, mihin autoilija (tai motoristi) ei näe. Eikä veneilijä ole sidottu yhteen mökkirantaan, vaan rantaa voi vaihtaa joka päivä.

Minä en ole koskaan ollut mikään himoveneilijä. Veneentekijän poikana olen toki nähnyt kaikenkokoisia ja näköisiä veneitä, mutta matkailualustaksi en venettä ottaisi. Ja vaikka ajankin moottoripyörää, niin minä en mielelläni lähde päivien reissulle kahdella pyörällä. Tässäkin varmaan mukavuudenhalu voittaa ajamisen himon. Jääköön mopo muunlaista ajelua varten. Luulenkin, että veneilijän ja motoristimatkailija maailmaa voi täysin ymmärtää vain toinen samanlainen.

Siivet kantaa etelään, vain sorsa lentää pohjoiseen

e) Matkailijat

Matkailija laskee tarkkaan ajan, jolloin töistä on karattava, jotta on ajoissa Helsinki-Vantaan ulkomaan terminaalissa. Auton takakontissa odottavat puolilleen pakatut matkalaukut ja povitaskua polttavat matkaliput. Suomen pölyt jäävät taa loman ajaksi!

Matkailijat alkavat keväällä tutkia katalogeja ja äkkilähtösivustoja. Matkailuaiheisia blogeja ahmitaan ja kaikki kommenttikentät luetaan tarkasti läpi ennen lopullisen kohteen valitsemista. Kun kesäloma koittaa, niin Samsonitet pakataan pullolleen kesähepenettä ja visa ladataan täyteen, koska on aika matkustaa. Yleensä nämä tyypit kiertävät maapalloa paikkaa vaihtaen ja uusia kokemuksia keräten.
Viimeisellä lomaviikolla sitten sinivalkoiset siivet (tai nykyisin yleisimmin punavalkoiset) tuovat reissulaiset ruskettuneena ja miljoona kokemusta rikkaampana kotiin. Arki ei juurikaan harmita, koska enää muutama kuukausi, niin on aika alkaa varaamaan seuraavan kesän unelmaa.

Tätä porukkaa alkaa meissä keski-ikäisissä olla vuosi vuodelta enemmän. Keski-iän kultaisessa kolmiossa kohtaavat löysä raha, lisääntynyt lapsivapaa aika sekä reipas uteliaisuus. Matkustamisesta on tehty helppoa ja houkuttelevaa ja koko maailma on auki sille, joka uskaltaa ja haluaa nähdä. Lähes jokaiseen maailman kolkkaan on mahdollista matkustaa ja etenkin lentojen hinnat suorastaan pakottavat ottamaan siivet alle ja pitkän lähdön. Nykyisin taitaa Etelä-Eurooppaan päästä samalla hintaa pariksi viikoksi kuin ennen Tukholman risteilylle ikkunallisessa hytissä - kummankohan sitä valitsisi??

Loman fiilis ja nautinto tulevat siitä, että arkinen maisema vaihdetaan totaalisesti. Maailmassa riittää näkemistä, eikä matkailijan kartta ole koskaan valmis - aina on paikkoja, jotka pitää vielä nähdä ja kokemuksia, jotka täytyy elää.

Lienee turha sanoa, että tätä matkailijoita hieman jopa kadehdin. Etenkin alkukesästä oma jalkani alkaisi kummasti vipattaa tuonne Keski-Euroopan suuntaan ja kesäisin hieman saatan jopa kuolata kavereideni matkakuvien päälle. Toisaalta nykyinen some- ja kamera-joka-paikassa-aika tuovat maailman lähemmäs meitäkin, joilla matkailun ajat ovat vielä edessäpäin.

Toiset vaan viihtyy kotona

e) Kotoilijat

Kotoilijat eivät poistu kotoaan, oli arki tai loma. Koti on paras paikka maailmassa ja siellä viihdytään kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Etenkin, kun lapset ovat teini-ikäisiä, niin kotoa lähteminen muuttuu haastavaksi. Lapset eivät ole enää huvipuistoiässä, eikä heitä nuo museotkaan juuri sytytä. Jos teinit johonkin kinuavat, niin festareille - ja ehdottomasti ilman vanhempia!

Ainakin meidän perhe on jo muutaman vuoden kotoillut ison osan lomista. Toki teemme reissuja mummolaan ja muuten lähiseudulle, mutta aika lailla teinistö hengailee mieluummin kavereidensa kanssa ja sen ikäisten pakottaminen useammaksi tunniksi autoon olisi kidutusta kaikille osapuolille. Siinä vaiheessa, kun viimein saavuttaisimme määränpään, olisi auto niin täynnä pakattua raivoa ja kyllästymistä, että räjähdys vastaisi kirkkaasti pohjois-Korean ydinlatausta.

Kotoilijan loma tulee siitä, että aikataulut ja elämänrytmi muuttuvat. Kun mihinkään ei ole kiire, niin arki tuntuu erilaiselta, vaikka sitä viettäisi samassa paikassa kuin muulloinkin. Ja kesälomalla aikaa vietetään enemmän pihalla grillaten ja chillaten, eikä talviseen tyyliin olohuoneessa telkkarin edessä. Eli muuttuu se maisema, vaikka paikka ei.

Eikä kotona olemisessa ole mitään pahaa. Minäkin viihdyn muuten kotona, mutta loma-aikaan tuntuu, että kaikki tekemättömät työt muistuttavat ikävästi olemassaolostaan ja takaraivoa jäytää fiilis, että rantatuolissa lokottelun sijaan pitäisi olla haalarit päällä maalaamassa jotain nurkkaa. Kun taas on kotoa pois, niin tekemättömät työt eivät rasita mieltä. Toisaalta jos on reipas ja hoitaa remppahommat loman alussa, niin loppuloman voi lekotella hyvillä mielin vaikka sitten rantatuolissa tai grillin ääressä.

f) Bonus - baarittelijat

 

Tunnen minä sitäkin sakkia, joka tykkää istua lomansa baarissa. Loman alkajaisiksi siirrytään työpaikalta baariin ja jätetään visa narikkaan. Sitten baarituttujen kanssa vietetään muutama viikko yötöntä yötä ja palataan vapisevin käsin töihin, jos muistetaan. Ja jos se ryyppy ei meinaa muuten katketa, niin otetaan sitten vauhtia katkolta.

Näitä tyyppejä ei oikein lomailijoiksi voi edes kutsua, vaikka kai se tuokin on joku elämäntapa. Toisille ihmisille vaan tuo baarista poispääsy on vaikeampaa kuin toisille ja joillekin siitä omasta lähibaarista muodostuu toinen koti. Mikäpä minä olen kenenkään elämäntapaa moittimaan - vanhana sosiologina kun on ymmärrettävä vähän kaikkea.

Kun lomaillaan, niin tyyli on vapaa ja jokaisen valittavissa

Löysitkö näistä tyypeistä itsesi vai oletko vielä jotakin muuta mainitsematonta kategoriaa? Oletko ehkä festarieläin tai vaeltaja vai onko kulkupelisi juna, jolloin oletkin interreilaaja - vai haluatko pyhittää lomasi kenties urheilulle? Kuinka sinä tykkäät viettää lomaa ja kuluttaa noita kesän kalliita neljäviikkoisia?

Lomassa pääasia on, että sitä viettää omalla tavallaan ja arjesta poiketen. Loma on latautumista ja lepäämistä varten. Ja kyllä sielu ainakin lepää,vaikka harrastaisitkin matkailua tai riekkuisit festareilla koko loman.


Tämän blogitekstin kuvitus tuli Pixabayn ilmaisesta kuvapankista.