Be cool in Finland - ilmastoturismissa on tulevaisuus

 

Mainoskuva tuleville turistivirroille by AI

Yksi maapallon vakiintuneimpia liikkeitä on turistivirtojen kulkeminen pohjoisesta etelään. Jo 1970-luvulta lähtien on suomalaisia maidonvalkoisia turisteja kuskattu sinivalkoisin siivin kohti etelän lämpöä hakemaan brunaa ja jopa punaa nahkaan. Siellä on opittu termit sikajuhla, siesta sekä seksitaudit. Kaikki taattua tuontitavaraa lomamatkoilta.

Suomalaisen keskiluokan unelma on syödä kaurapuuroa ja säästää niin, että pari kertaa vuodessa on mahdollista pakata perhe peltituubiin kohti Kanariansaaria. Siellä pari viikkoa hiekan seassa loikoiltuaan ovat  parantuneet orastavan psoriasiksen lisäksi stressi, masennus sekä hankala arki. Ainoastaan jo Suomessa kukkinut alkoholismi on saattanut saada lisäpontta alihintaisesta punaviinistä sekä oluesta, joka "ei käytännössä maksa mitään". Ja jotta turisti ei oloaan tuntisi liian turistiksi, on Kanarialle perustettu ihan ikiomia baareja, joissa kotimaista lonkeroa saa tilattua selvällä suomen kielellä.

Suomalainen turisti on pihi ja sääteliäs. Hän ei rahojaan haaskaa luksukseen tai mihinkään ylimääräiseen. Bussiretkelle mennään, jos se kuuluu matkan hintaan ja ruokaa syödään buffetissa niin paljon, että ravintola varmasti jää tappiolle. Jos se olisi mitenkään mahdollista, ottaisi moni eväät kotimaasta saakka mukaan. Ja viiden tähden hotellit ovat pelkkää pröystäilyä. Hotelliluokitukseen ja Jaloviinaan pätee sama sääntö - kolme tähteä on tarpeeksi.

Kossunkylmät järvet ja Grammin viileät yöt

Nyt tuo virtaus on vähitellen kääntymässä. Jo toista kesää peräkkäin tulee keskisen Euroopan suunnasta synkkiä viestejä, että suomalaisten lomaseudut ovat niin paahteisen kuumia, ettei siellä pärjää edes pakkasen kovettama pohjanpoika. Kun lämpötila huitelee päälle neljässäkymmenessä, muuttuu seutu lomailukelvottomaksi. Viime kesänä urheimmat yrittäjät jopa menettivät henkensä taistellessaan loputonta hellettä vastaan. 

Asiassa on puolensa ja puolensa. Toisaalta ilmanalojen lämmetessä liian kuumiksi, muuttuu matkustaminen halvemmaksi. Helvetillisen kuumasta Kreikasta ei kannata täyttä hintaa maksaa, eikä kiuaskiven kuuma Kypros houkuttele muita kuin kaikkein piheimpiä huomaansa. Säästäjä joutuukin puntaroimaan, kärsiäkö kuumasta ja säästää vai jättääkö koko vuoden kohokohta kokematta.

Etelän vetovoima putoaa kummasti, kun lomaviikon joutuu viettämään hotellihuoneessa liiallista kuumuutta paossa. Eikä se maailman halvin olutkaan enää houkuttele, kun se muovituopissa alkaa kiehumaan. 

Ilmastoturismissa on tulevaisuus

Kuin golfvirta, kääntyy myös turistivirta. Ilmastoturismissa on Suomen tulevaisuus – jos se osataan ja uskalletaan hyödyntää. Tänä kesänä on jo näkynyt suurempi vivahteita siitä, että etelän ihmiset kurkottelevat pohjoiseen päin löytääkseen loman ajaksi siedettävää ilmastoa. Samalla, kun Ranska palaa ja Espanja sulaa, alkavat sikäläiset lomalaiset etsiä paikkaa, jossa viilentyä rauhassa. Suomesta ja koko Pohjolasta alkaa tulla houkutteleva paikka viettää lomiaan. Tosin ne kännäävät britit saisivat jäädä sinne saarelleen. Meillä on juoppoja riittävästi jo omasta takaa. 

Ruotsi ja Norja ovat tässä(kin) meitä edellä. Sikäläiset matkatoimistot ovat ottaneet viileän ilmanalan markkinointiin mukaan ja houkuttelevat aktiivisesti lomalaisia nauttimaan pohjoisen viileistä kesistä. Suomen ei kannattaisi jäädä jalkoihin.

Kukapa olisi uskonut, että meidän paska kesä voi olla espanjalaisen unelma. Kuulostaa suorastaan sairaalta, että sateen kyllästämä juhannus, jossa lämpötila hipoo kymmentä astetta – korkeimmillaan – voisi olla jollekin taivas. Mutta niin se on.

Viilentävistä vesistä, puhtaasta ilmasta sekä siedettävästä kesäilmasta tulee lähivuosina kysytyin tuote lomasektorilla. Se tulee kelpaamaan eri suunnista tuleville turisteille, koska se käy vuosi vuodelta harvinaisemmaksi. Kun muu maailma muuttuu helvetin esikartanoksi kesä kerrallaan, säilyy Suomi vielä vuosia monien mielestä paratiisina. Ja ongelma kuumenemisesta koskee montaa eri kolkkaa. Metsäpalot vaivaavat Euroopan lisäksi Pohjois-Amerikkaa ja kuumuus koskettaa myös Aasialaisia. Tulovirtaa olisi luvassa siis vähän joka suunnasta. 

Ja mikä parasta – nuo turistit ovat niitä maksukykyisiä. He eivät tule tänne pihistelemään, vaan hakemaan luksusta. Porukka, joka tänne asti viitsii lentää, on valmiita käyttämään viihtymiseen myös tukuittain rahaa. Heille muutama tonni hirsimökistä järven rannalla viikoksi ei ole mitään, jos sen vastapainona on tarjolla yksityisyyttä, rauhaa, viileyttä sekä turvallisuutta.

Suomella on sitä, mitä muut eivät pysty tarjoamaan

Turismin kasvattaminen vaatii myös valintoja. Suurempien turistivirtojen myötä joudumme sietämään sen, että lomailun hinta kotimaassa nousee edelleen. Ei kukaan viisas mökinomistaja vuokraa hirsilatoaan enää serkulle puoli-ilmaiseksi, jos Etelä-Eurooppalainen perhe maksaa siitä kolminkertaisen hinnan. Painetta turismille tulee sekä pienille mökkiyrittäjille että suuremmille hotelliketjuille. Tosin siitä on annettava kredittiä, että etenkin Helsingissä ja Tampereella on hotellihuoneiden hinnat ehditty jo vähän etupainotteisesti nostaa luksuksen tasolle - taso tosin vielä vähän laahaa. 

Turistimäärien kasvu ei ole pelkästään hyvä asia. Totta kai kassavirta kasvaa ja matkanjärjestäjiä naurattaa, mutta samassa kasvaa myös luontoon ja maaperään kohdistuva rasitus. Turismi on loppujen lopuksi melko kuluttava ja saastuttava liiketalouden muoto. Lomalaiset vaativat palveluja ja tuottavat roskaa. Kuinka koskemattana luonto säilyy, jos se täytetään katkeamattomille turistivirroilla?

Vastuullinen turismi voisi olla Suomen vahvuus. On meistä itsestä kiinni, miten annamme kotimaassamme käyttäytyä. Voimme edelleen pitää järvemme puhtaina ja rannat luonnontilassa, jos niin päätetään tehdä. Mutta jos rannat myydään ahneuden kourissa suurille hotellijäteille, ei lopputulos ole kaunis. Sitä voi käydä katsomassa Kanarialla tai vaikka Pohjois-Afrikassa. Ainakaan minä en halua Saimaan rantaa täyteen tornihotelleja ja suljettuja uimarantoja. 

Mutta onhan turismi loistava vaihtoehto moneen muuhun liiketoimintaan verrattuna. Kun vastakkain asetetaan Lapin luonnon altistaminen joko turismille tai kaivostoiminnalle, ei valinta ole edes kovinkaan vaikea. Turismin kautta luonto tuottaa enemmän ja pidempään, eikä jätä maata samaan kuntoon kuin muutaman vuoden toimiva kaivos, joka luultavasti vähät välittää siitä, mitä heidän lähtönsä jälkeen maaperässä tapahtuu. Minusta Lappia koskevat kaivoshankkeet saisi pistää kokonaan jäihin - ainakin niin pitkään, kun kaivoksista saatu hyöty valuu maasta ulos.

Lainsäädäntö ensin, markkinointi sitten – ja molemmat ajoissa

Koska ilmastoturismista tulee taatusti massailmiö, on siihen varauduttava ennakolta. Ensimmäisenä tulisi varmistaa, että turismin tuomat tulot jäävät kotimaahan. Suomesta tulisi löytyä investointivaraa kotimaisiin toimijoihin sekä uskallusta ottaa riskejä. Ja samalla olisi fiksua lainsäädännön kautta varmistaa, etteivät omistukset ja sitä kautta rahavirrat karkaa pasaatituulen lailla muille maille vierahille. Ahneus on pitkäkestoisissa hankkeissa helvetin huono draiveri.

On selvää, että tuottava turistivirta kiinnostaa eniten suuria toimijoita. Jo tällä hetkellä kansainväliset hotelliketjut paaluttavat mielessään suomalaisia järvenrantoja sijoittaakseen sinne suuria lomakeskuksia, joissa voivat rauhassa riistää rahat turistin lompakosta omaan taskuun. Tämä ei ole edes uhkakuva, vaan realismia. Toisinaan tuntuu, että suomalaiset ovat ainoita, jotka eivät tajua oman luontonsa arvoa.

Lepsuuden ja vieraskoreuden lisäksi suomalaisten perisynti on viivyttely. Yleensä odottelemme vielä vuosia siinä vaiheessa, kun pitäisi jo toimia. Nytkin naapurimaat ovat ottaneet jo ensimmäisen tikin pelissä. Suomessa ei viileyden ja puhtauden tuomaa kilpailuetua ole vielä tajuttu ja kohta on myöhäistä.

Minä uskon siihen, että viileydestä ja puhtaudesta tulee meidän voittava hevonen. Sen avulla Suomella on loistava tilaisuus nousta matkailumaiden eliittiin ja sitä kautta saada tänne turistien taskuista valuvaa tulovirtaa. Turismi on juuri sellaista tuontivoimaa, jota olemme tällä hetkellä vailla.

Se korvaa samalla myös sitä vajetta, joka metsätalouden alasajo tuottaa. Kun metsiä ei enää tarvita sellunielujen täytteeksi, voidaan metsiä kasvattaa turismin tarpeisiin. Tämän luulisi kiinnostavan kaikkia poliittisia suuntauksia väristä piittaamatta.

Let´s be cool in Finland