Elokuun puolustuspuhe

 

Somessa näkyy elokuun alusta saakka pohdintoja, onko elokuu vielä kesäkuukausi vai kuuluuko se jo syksyyn. Tätä sontaa kuulee jopa ihan aikuisten ja fiksuina pidettyjen ihmisten suusta. Ensimmäiset pölvästit ovat työntämässä vuoden kahdeksatta kuukautta jo syksyn syliin, saatanan tunarit! Elokuu on puhdas kesäkuukausi - ja monessa mielessä jopa paras sellainen.

Totta on, että kesäinen vapaus, loputtomat helteet sekä hikisten turistien virta hiljenee. Samoin pistävät Suomessa monet kesäpaikat ovensa säppiin, kun alipalkatut ja työnantajansa riistämät kesätyöläiset palaavat koulunpenkille tuhlaamaan kesän aikana kerrytettyjä ansioitaan. Mutta ei se elokuusta syksyä vielä tee. Eikä tee sekään, että leudot illat alkavat pimentyä ja maahan putoavat ensimmäiset lehdet.

Koulut alkaa, vapaus kasvaa

Elokuu on kesäkuukausista parhain, etenkin jos se sattuu olemaan lomakuukausi tai teet etätöitä kotona. Lapset nimittäin menevät kouluun. Onko ihanampaa vapautta kuin saatella koulukas ulko-ovesta ulos ja katsoa hänen talsivan reppu selässään kohti opinahjoa. Sitten ottaa toinen kupillinen kahvia ja kuunnella talon hiljaisuutta. Lasten paikka on koulussa, vertaistensa joukossa. Siellä heillä on seuraa, mielekästä tekemistä ja täysi verovaroin tuettu ylläpito. Ja kun lapset ovat koulussa, jää koti meille vanhemmille rauhan ja rakkauden tyyssijaksi. 

Tällä viikolla saattoi kuulla monessa kodissa raukean huokauksen, kun lapset aloittivat koulutien ja kotona töitään tekevät etätyöläiset saivat kesäksi vallatun kotinsa takaisn omaan käyttöön. Enää ei jalan juuressa ole laumaa lapsia vaatimassa ruokaa, eikä iltapäivällä tylsistyneet lapset koputtele oviin, koska ei ole mitään tekemistä ja kaikki on tylsää. Netflix on pelattu ja läpi ja TikTokissakin vain lääkäri Atte haukkuu poliiseja. Kodin ruokamenot pienenevät puoleen, kun kesälomaansa viettäviä lapsia ei tarvitse ruokkia tunnin välein ruualla ja puolen tunnin välein jäätelöllä. Sen sijaan voit itse syödä pakastimesta jäätelöä vaikka lounaaksi ja olla kertomatta siitä kenellekään.

Elokuu, lomakuukausista parhain

Kun olin vielä poroporvarillisissa palkkatöissä, oli elokuu lomakuukausista parhain. Jos sait olla heinäkuun töissä, sait olla rauhassa. Kaikki isomman kengän omistavat pomomiehet olivat golfaamassa tai mökeillään ja työmaalla vallitsi hiljaisuus. Myös asiakkaat lomailevat heinäkuussa ja käytännössä koko Suomi pysähtyy. Työläiselle se tiesi helpompia aikoja. Jalat pöydälle, työpöydän kaiuttimista soimaan hyvä musiikki ja laivanupotus tai mah jong käyntiin. 

Ja elokuussa kaikki lomilta palaavat työläiset puhkuvat intoa. Aloitetaan budjetoinnit ja hankesuunnittelut. Jokainen mökkilaiturin päässä neljä viikkoa turvonnut kesämies tai lomaleidi palaa pää täynnä ideoita, jotka on pistettävä heti toteen. Kun häivyt lomalle elokuussa, pääset turvaan kaikelta tuolta manialta. Samoin olet turvassa niiltä kahvipöytien lomavertailuilta. Kenellä oli pahin turistiripuli tai pisin Visalasku. Kuka sai lomaromanssilta sankkerin ja kuka pelkän ebolan.

Ja lomallakin saat olla rauhassa. Elokuussa ei turistipaikoissa näy kuin ihmetteleviä saksalaisia. Eivätkä hekään ihmettele Lapin ihmeitä, vaan sitä, miten Suomi Euroopan ainoana maana jättää käyttämättä yhden kolmesta kesäkuukaudesta. Meillä ei turisteja palvella enää heinäkuun jälkeen, vaan ovet pannaan nenän edestä tylysti kiinni ja pyydetään palaamaan astialle ensi kesänä hyvissä ajoin. 

Metsämiesten ja marjamiesten kuukausi

Heinä- ja elokuulle on yhteistä se, että silloin kaatuu karhu. Heinäkuussa se on terassilla nautittu kaljatuoppi ja elokuussa se oikea metsän kuningas. Suomalainen luonto saa antimensa valmiiksi elokuussa. On marjoja, sieniä ja riistaa. Metsät ovat pullollaan syötävää ja säilöttävää. 

Tänä kesänä marjasadon poiminta on jäänyt paikallisten käsiin. Somessa moni on ihmetellyt, miten hemmetin paljon marjanpoiminnalla voikaan tienata. Nyt kun Thaimaalaiset riistetyt ihmiskaupan uhrit ovat jääneet kotimaahansa, on poiminta pakko suorittaa kotimaisin käsin. Ja se taas tarkoittaa raakamarjan hinnoille nousua. Suomalainen ei ilmaiseksi metsään mene, eikä pienellä rahalla kyykisty. Mitähän tämä tarkoittaa ensi talvena kaikille marjatuotteille? 

Elokuun kahdeskymmenes myös paukkuvat pyssyt. Monin paikoin metsästetään karhuja ja joissain päin vielä sorsiakin. Vesilintujen metsästys alkaa olla kuolevaa kansanperinnettä, koska riistaa on tarjolla entistä vähemmän. Luontokato näkyy metsälammilla ja järvien rannoilla. Ei ole sorsaa tai telkkää enää tarjolla, koska poikueita ei synny. Ja jos syntyy, syövät minkit loputkin. Tartteis varmaan tehrä jottai?

Sorsien sijaan on keksitty metsästää hylkeitä - kuutteja - ja vielä vesijetin selästä. En keksi typerämpää ajanvietettä. Soisin, että kyseiset metsästäjät jätetään autiolle kallioluodolle syksyn armoille odottamaan parempia aikoja. Piiskaa annan myös lehdistölle, joka nimittää touhua viihdemetsästykseksi, ikään kuin tekemisessä olisi jotain hauskaa. Ei ole!

Oikeaa metsästystä sen sijaan kannatan. Jopa niin, että olen 36 vuotta omistanut metsästyskortin, vaikken edes metsästä. Suomalainen metsästys on riistakantojen säätelyä ja ylikasvun karsimista. Suomessa metsästys on pääsääntöisesti vastuullista ja tarkasti valvottua. Luvanvaraisuus tekee siitä harrastuksen, joka ei ole ihan jokaisen saatavilla ja pyssytkin pysyvät valtiovallan valvonnassa. Totta kai ylilyöntejä tapahtuu - niin kuin kaikessa harrastamisessa, mutta ne ovat onneksi erittäin harvassa. Etenkin Pohjois-Karjalan suhteen toivoisin, että karhukantoja päästään vihdoin harventamaan. Muutaman vuoden peräkkäinen metsästyskielto on lihottanut karhukannat ylisuuriksi ja harventamisen estäminen näkyy hirvikantojen romahtamisena sekä siinä, että karhut lähestyvät vaarallisen lähelle ihmisasutusta. Ylisuuri karhukanta ei ole kenekkään etu, ei edes karhujen itsensä. Tätä voi olla ruuhkasuomesta käsin vaikeaa ymmärtää, mutta näin se on.

Leuto lasku syksyyn

Elokuussa parasta ovat pimenevät, mutta lämpimät illat. Elokuun pimeys ei ole sellaista murhaavaa synkkyyttä kuin syys- ja lokakuussa. Elokuun illoissa on vielä valoa ja pimeys laskeutuu vähän kerrassaan. Luonto jaksaa vihertää ja ilmassa kuuluu heinäsirkkojen siritys (kenelle kuuluu, kenelle ei). Äänimaailma on vielä kesäinen ja luonnon kuolema ei ole läsnä. Linnut eivät vielä pakene rötösherrojen tapaan etelään, vaan poikasia kasvatetaan lentokykyisiksi kestämään pitkän siirtymän rasitukset. 

Elokuussa ei helteitä enää ole samalla tavalla kuin heinäkuussa. Tätäkin kirjoittaessa istun takapihan kiikussa ja nautin lämmöstä. Ulkona tarkenee olla vielä koko päivän, mutta ilma ei läkähdytä. Vieläkin voi ottaa nokoset keinussa kuunnellen tuulen suhinaa (tai Eppu Normaalia kuulokkeista). Eikä niitä helteitä ole kesäkuussakaan - mutta ei kukaan silti väitä, etteikö kesäkuu olisi kesäkuukausi.

Elokuu on kesän kuukausista minun suosikkini ja pidän elokuun sysimistä syksyyn kuuluvaksi henkilökohtaisena loukkauksena tai maanpetoksena. Suomen kesässä on kolme kuukautta, joilla jokaisella on oma funktionsa. Suomenkaan kesä ei toimi, jos se lopetetaan heinäkuuhun. Se jää yhtä vaille vajaaksi. Onkohan tässä elokuun pakkosyksyistämisessä kyse jostain algoritmi-stressistä. Onko kansalla niin kiire lopettaa kesä, ettei elokuun mahtavaa leutoutta, hiljentymistä ja tiettyä raukeutta osata arvostaa? Vai vituttaako töihin meno niin armottomasti, että on kivempi selitellä itselleen elokuun kuuluvan syksyyn ja ihmisten töihin. 

Jos tapaatte tällaisen elokuun syksyttäjän, opastakaa häntä hellästi, mutta jämäkästi. Kertokaa, että kesässä on kolme täyttä kuukautta ja elokuu on niistä viimeinen. Opettakaa häntä nauttimaan loppukesän raukeasta lämmöstä ja hellästi pimenevistä illoista. Älkää olko ankaria tai tuomitsevia, mutta älkää myöskään salliko perseilyä nimeltä ennenaikainen syksyttäminen.