Mikä ihme on lomastressi?

Porvoon upeat ranta-aitat

 Ensimmäinen lomaviikko mennä huristeli ohi niin, että juuri ja juuri ehti nähdä kalenterinlehden kääntyvän. Oli kivan joutuisa viikko, joka piti sisällään sopivasti aktiviteettejä ja rentoutumista superhelteisessä auringossa. Mutta tärkeintä oli se, että uni, valvominen sekä päivärytmit löysivät oikean tahdin heti alussa. Ja käsi sydämellä vannon, etten ajatellut töitä hetkeäkään. Minulle loma muuttuu lomaksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien, koska tiedän, ettei maailma valmistu teinpä mitä tahansa, eivätkä kesken jääneetkään asiat luultavasti aiheuta maailmanloppua (ja jos aiheuttivat, niin löyhässä oli sekin loppu). 

Helteet antavat lomalla loistavan etelä-eurooppalaisen säväyksen, kun kuumuudessa vellova Lappeenranta muuttuu hiostavaksi Rivieraksi kesän pariksi viikoksi. Aamulla voi hiipiä suoraan kahville takapihalle ja pysyä ulkona koko päivän. Illalla sitten ennen nukkumaanmenoa laskeutuu ilmalämpöpumpun viilentämään asumukseen ja nukkuu yönsä kuin murmeli. Olen melko varmasti istunut tällä samaisella terassisohvalla, jossa nyt kirjoitan, enemmän loman aikana kuin sisällä.

Olen aloittanut aamut Jerry Cottonin seikkailuilla, kuten jossain postauksessa kerroin. Niitä kuluu lääkärin määräyksen mukaisesti yksi aamussa. Sen lisäksi olen lukenut romaaneja ja kirjoittanut. Voi luoja, että olen kirjoittanut - blogia, blogiaihioita, muistiinpanoja sekä kaikkea "sekalaista", josta joskus syntyy jotain tai ei synny.

Joskus ennenkin olen maininnut, että lomalla pää toimii ihan eri tavalla kuin töissä. Ajatus on vapaampi, kirkkaampi ja luovempi. Rakkaus kaikenlaiseen kirjoittamiseen on roihahtanut taas ja toivottavasti jossain alle vuosisadan mittaisessa jänteessä se tuottaakin jotain.

Tämän aamun Cottonin jälkeen kävin pohtimaan sanaparia lomastressi. Siitä puhutaan monissa eri yhteyksissä. Sanaparina loma ja stressi kuuluvat yhteen suunnilleen yhtä todennäköisesti kuin köyhä porvari tai suvaitsevainen persu.

Miksi jotkut stressaa lomalla? Onko kyse huonosta suunnittelusta vai kyvyttömyydestä irtaantua töistä?

Olavinlinnan jyhkeä muuri

Mikä lomassa stressaa?

Suomessa on Euroopan ja varmaan lähes koko maailman pisimmät palkalliset lomat. Jos lomaa on kesässä neljä viikkoa, sen pitäisi riittää lähes mihin tahansa. Kuten pari viikkoa sitten kirjoitin, imee työelämä meistä energiaa siihen tahtiin, että kunnolliselle palautuiselle ei mikään loma tunnu riittävän. Stressi tulee silloin liian rankasta työelämästä eikä lomasta. 

Lomassa stressaa sen pituus, lyhyys, ajankohta tai sisältö. Itse pidän kesässä kaksi viikkoa lomaa. Tänä kesänä olen noiden parin viikon lisäksi pitänyt vielä joka toisen perjantain vapaata, jotta saan taatusti riittävästi valohoitoa ennen pimeää syksyä. Oikeasti kahta viikkoa pidempää lomaa en kesällä tarvitsekaan. Näissä viikoissa ehdin tehdä kaiken tarpeellisen ja ladata akut niin, että loman jälkeen olen valmis palaamaan töiden ja asiakkaiden pariin. Kakkosviikon lopussa alkaa mieli jo kääntyä työhön päin ja odotan innolla, että pääsen taas hierontapöydän ääreen.

Rakastan työtäni edelleen, vaikka suhteessamme koittaa jo viides vuosi. On kiva mennä asiakkaiden luo takaisin ja aloittaa työt. Sitä tiettyä työn sosiaalista puolta on tavallaan ikävä. Mutta tauko tekee hyvää. Yleensä loman jälkeen alkavat uudet jutut ja päästään kertailemaan lomakuulumisia kantisten kanssa. 

Ajankohdassa on ratkaisevaa sen sijoittuminen kesällä sekä sijoittuminen suhteessa puolison tai lasten lomiin. Porukkahan jakaantuu kahtia. Osa haluaa olla puolisonsa kanssa samaan aikaan ja osa taas haluaa olla nimenomaan eri aikaan lomalla. Makuja on monia. Stressaavaa hommasta tulee, jos toiveet eivät toteudu. Jos haluat reissata puolison kanssa matkailuautolla pitkin Eurooppaa, se on vaikeaa, jos toinen on lomalla kesäkuussa ja toinen elokuussa. Samoin ongelmia tulee, jos haluat metsästää sorsia lomalla, mutta loma pätkähtää kesäkuuhun. Noista syntyy jo ymmärrettävästi pientä stressinpoikasta.

Meillä stressiä on tullut silloin, kun lapset olivat pieniä. Lomat piti sovitella limittäin niin, että lapsille saatiin järjestettyä joku aikuinen kotiin ainakin lähes koko kesän ajaksi. Koululaisten kahdeksan viikon loma voi olla vanhempien painajainen, jos aikuisten lomia ei saa rakenneltua koko kesäksi putkeen. Hoitopaikan järjestäminen isommalle lapselle on mahdottomuus ja yhtä vaikeaa on lasta jättää koko päiväksi yksin kotiinkaan.

Lapsena minut raahattiin kesäksi mummolaan. Ei lapsen mielestä aina ideaalein ratkaisu, kun kaverit jäivät kaupunkiin, mutta nyt aikuisena kiitän vanhempiani valppaudesta ja isovanhempiani turvallisesta lapsuudesta. Pysyin ehkä paremmin poissa pahanteosta.

Suunniteltu vai suunnittelematon loma?

Toisille on olennaista, että lomalla saadaan tehtyä kaikki rempallaan olevat kodin työt. Kun aloitetaan terassien öljyämisestä ja jatketaan mattojen ja ikkunoiden pesulla voi vielä loppulomaksi keskittyä kesämökin laiturin korjaukseen, ettei naapurin Penan hirsiaitan kengitys jää tekemättä. To-do -lista on loman alussa kilometrin mittainen, eikä se lyhene neljässä viikossa edes puoleen. Liian ilmatiiviiksi tehty loma saa varmaan aikaan verenpainetta ja vitutusta. 

Toiset osaavat ottaa rennommin. Mitään suunnitelmia ei ole ja hommat menee fiilis- ja kelipohjalta. Meidän tämän kesän loma on juuri sellainen. Mitään reissuja ei ole varattu eikä suunniteltu, mutta tähän mennessä on nähty jo Mikkeliä, Kouvolaa, Porvoota, Vantaata sekä Savonlinnaa. Aamulla kun katsoo lämpötilaa ja lompakon sisältöä, voi päivän tehdä mitä huvittaa - tai olla tekemättä mitään. Minulla on ensimmäisen viikon jälkeen niin reissannut olo, että tuntuu kuin olisin vähintään kolmatta viikkoa lomalla. Ja kaikki yöt olen nukkunut kotona omassa sängyssä. Reissujen pitäminen lähialueilla helpottaa budjetin suunnittelua ja hallintaa ja uniongelmat pysyvät poissa, kun iltaisin köllähtää tuttuun petiin. Voi kuulostaa keski-ikäiseltä ja hc-boomerilta, mutta toimii meille.

Suunnittelussa homman juju on se, että sen suunnittelee itse, eikä anna kenenkään muun suunnitella aktiviteettejaan. Monesti perheen aktiviteetit kaatuvat yhden niskaan. Silloin vaarana on horjuvan demokratian normaali kohtalo, eli demokratian sijaan valtaan astuu diktatuuri. Myös perhepiirissä on hyvä muistaa, että elämme sopimuksellisen demokratian viimeisiä pyhiä aikoja ja suuremmista menoista, tuloista sekä ajankäytöstä on hyvä neuvotella ennen täytäntöönpanoa.

Suunnittelemattoman loman ongelma on eräänlainen fomous (älkää lukeko väärin!). Tulee tunne, että pitäisi tehdä jotain, että elämä tuntuu joltain. Lomaan on jollain tapaa syötetty tekemisen ja näkemisen pakko. Loma ei ole lomaa, jos ei Kreetan rannat näy. Todellisuudessa loman fiilis tulee ihmisestä itsestä. Jos loma tuntuu lomalta, vaikka takapihan hiekkalaatikolla, se on onnistunut. 

Budjettipuoli stressaa

Meillä tämän kesän reissut jäävät väliin osin budjettisyistä. Kotimaan matkailu on kallistunut sen verran, että skipattiin suosiolla hotellireissut kokonaan. Niihin ei oikeastaan ole kunnolla varaa ja huonoa lomaa ei kannata tehdä, vaan käyttää rahat kotimaakunnassa.

Rahaa ei kuitenkaan ole jätetty kuluttamatta. On vierailtu torikahviloissa, tehtaanmyymälöissä, käsityökaupoissa ja itse asiassa pienyrittäjille on tiputettu rahaa taatusti lähes se määrä, mikä olisi mennyt hotelleihin. Minusta tuo raha on mennyt jopa parempaan käyttöön näin. 

Ymmärrän hyvin perheitä, joilla ei lomaan ole varaa. Kun kaikki kallistuu, on jostain tingittävä. Lomailu ei ole halvinta mahdollista puuhaa, jos meinaa suunnata jonnekin yön yli reissuille tai vierailla huvipuistoissa. Mutta toki halvempiakin mahdollisuuksia on. Luontoretkeily ja telttailu vaikka kansallispuistoissa pudottaa kustannuksia merkittävästi. Jos lomalla pystyy välttämään ulkona syömistä, säästyy taas rahaa ja ruuankin suhteen voi tehdä budjettipäätöksiä, vaikka söisi ulkona. Se vaatii vain enemmän vaivaa ja ennakkosuunnittelua.

Vaikka ohje kuulostaa tylsältä ja setämäiseltä, niin silti sanon sen. Lomassa tärkeintä eivät ole maksetut elämykset, vaan tunne yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä. Lapsen mieli ei välttämättä kaipaa Rivieralle, jos vanhempi vie hänet vaikka lähirannalle ja jakaa aidosti oman aikansa hänen kanssaan. Lapselle ei välttämättä tarvitse ostaa tai hankkia mitään kallista, koska kalleinta saattaa kuitenkin olla jokin satamakahvilassa syöty jäätelö ja juttuhetki. Monesti lomafantasiat syntyvät aikuisten päässä ja ne vain reflektoidaan lapsiin suotta. 

Työ ei jätä rauhaan lomallakaan

Ainakin ennen stressin suurin aiheuttaja lomalla oli työ. Oli aika, jolloin omaa merkitystään piti pönkittää sillä, että ainakin piipahti työmaalla kesken loman katsomassa, että kaikki on ok, työtuoli tallessa ja kirjekuoret ojennuksessa. Ja sähköposteja piti vilkaiseman vähintään kerran viikossa, että pysyi varmasti työelämän rytmissä mukana. Noista ajoista on onneksi tultu takaisinpäin.

Kyseessä on arvojen muuttuminen sekä johtajissa että alaisissa. Alaiset osaavat arvostaa omaa aikaansa tänä päivänä niin paljon, ettei lomalla paljon työpuhelinta kiinnosta vilkuilla. Loman arvo nousee vuosi vuodelta ja ylipäätään vapaa-ajan arvostus on jatkuvassa kasvussa. Ajasta tulee euroa suurempi valuutta. Lomalta ei haluta ulottaa minuuttiakaan työn puolelle.

Samoin on löytynyt järki siihen, että työmaailmassa harva asia on niin merkityksellinen, että se vaatii 24/7/365 läsnäoloa, josta ei voisi poiketa muutamaksi viikoksi. Ylipäätään harva asia on niin kriittisen tärkeä, että se olisi pakko ratkaista heti nyt ja tällä sekunnilla. 

Myös johtajuus on muuttunut. Nykyisin harva (hyvä) johtaja enää olettaa työntekijöiden vastaavan työpuhelimeen tai työsähköpostiin lomalta. Jopa johtajat ymmärtävät, että kun työntekijä saa ladata akkunsa täyteen lomalla, palaa loman jälkeen ruotuun tuottavampi tekijä ja homma kulkee entistä paremmin. 

Minä ja mammutti, mammutti vasemmalla

Elekee ressatko, vaan ottakaa löysin rantein

Loma on työvuoden parasta aikaa, koska silloin ei tehdä töitä ja palkkaorjille jopa maksetaan palkkaa. Sen vuoksi tuosta ajasta tulisi osata nauttia täysin siemauksin vailla mielenpäällä vellovaa myrskypilveä. Toivottavasti jokainen oppisi hakeaan nautinnot pienistä arjen asioista, kuten siitä, että voi nukkua pidempään tai valvoa myöhempään. Voi juoda takapihalla iltakahvia vielä kahdeksan jälkeen, koska ei ole oikeastaan merkitystä, saako heti unta vai ei. 

Kesäisessä yössä on kiva valvoa, etenkin kun sää hellii niin, että kiikussa tarkenee istua shortseissa vielä puolenyön jälkeen. Yhtä ihania ovat aamut, kun voi ottaa kirjan ja kahvikupin jo kuuden jälkeen käteen ja tulla kuuntelemaan hiljaista aamua. Jotenkin tuntuu, että elämä on juuri nyt pienissä hetkissä ja aika pienissä elämyksissä.

Mikä lomailijatyyppi olet?

 

Meitä lomailijoita on montaa eri tyyppiä. Melkein jokainen tykkää viettää vapaat neljäviikkoiset siten, että loma tuntuu itsestä juuri parhaalta - ja loma tuntuu lomalta. Aina kun perheyhtälössä on enemmän kuin yksi ihminen, on lomien yhteensovittaminen taidetta. Lapsisirkuksessa voi parhaimmillaan käydä niin, että isä ja äiti tykkäävät eri tyyppisestä lomasta ja sirkuksen pienimmillä jäsenillä on myös omat mielihimonsa. Jos isä tykkäisi istua pieruverkkarit jalassa mökin laiturilla ja äiti katsella Kanariansaarten rantoja, niin asiaa ei helpota, jos pienet huutavat Tykkimäkeen ja teinit haluavat pysyä kotona. Mistä löytyy sopu?

Näin kolmannen lomaviikon kunniaksi hieman kevyttä viihdettä siitä, millaisiin tyyppeihin suomalaiset lomalaiset jakaantuvat

Mökkiläisen unelma - piilopaikka arjesta

a) Mökkeilijät

Mökkeilijät pakkaavat auton täyteen jo viimeisen työpäivän aattona, jotta perjantaina kello 15:50 voidaan perhe pakkosiirtää mökille. Perhefarkku on lastattu kattoa myöten erilaisilla tavaroilla ja tosimökkiläiset ottavat koukkuun roikkumaan vielä peräkärryn, jotta varmasti voidaan olla varmoja, että kaupunkiin ei kesken loman tarvitse palata.

Matkalla käydään vielä kyläkaupassa ja ensimmäinen rentouttava olut avataan jo mökille johtavalla hiekkatiellä. Kesä alkaa lopullisesti sillä, kun aitasta haetaan päälle mökkivehkeet ja vaihdetaan liituraita kuluneeseen kolmeraitaan ja päähän kruunuksi hankkijan lippis. Verannalla roikkuva vanha matkaradio herää elämään ja pihapiirin täyttää Radio Suomi. Mökin laiturilta kuuluu lyhyt tölkin sihahdus ja pitkä huokaus, kun mökin isäntä on palannut kesäksi kotiin.

Mökiltä ei sitten tullakaan kaupunkiin muuta kuin katsomaan postit ja käymään kaupassa. Tosin nykyisin voi ne vähäiset postit kääntää mihin huvittaa ja ruohonkin leikkaa vaikka postimies ohimennessään. Mökki on näiden ihmisten sielujen koti ja ainoa oikea paikka viettää lomaa. Muualle ei haikailla, eikä muuta tarvita.

Perinteinen mökkeilijä nauttii siitä, että asiat ovat yksinkertaisia ja ero arkielämään on suuri. Mökillä luovutaan vapaaehtoisesti kaupungin mukavuuksista, hälystä ja kiireestä. Tosin nykyaikaiset mökit muistuttavat enemmän omakotitaloa kuin perinteistä mökkiä, mutta onhan ainakin ympäristö toisenlaista.

Minusta ei ole perinteiseksi mökkeilijäksi, en ehkä osaa riittävästi nauttia siitä, että elämää kurjallistetaan kesän ajaksi ja eletään luonnon armoilla ilman moderneja mukavuuksia. On vaikea ymmärtää, että kiksit saa siitä, kun pyörii vuosikymmeniä vanhoissa verkkareissa tiskaamassa astioita käsin pesuvadissa itikoiden syötävänä. Sain siitä varmaan tarpeeksi jo lapsena. Ja jotenkin sitä osaa arvostaa, että tiskit sekä pyykit pesee kone. Varmaan sattuman lisäksi puhtaasta mukavuudenhalusta kesäpaikkamme sijaitsee ruutukaavalla ja kaikkien kodinkoneiden ulottuvissa.

Karavaanarin leiri on kompaktissa koossa

 

b) Karavaanarit

Viimeisen työviikon perjantaina karavaanari pakkaa perheensä lasikuituiseen nakkikoppiin, kääntää kapteeninistuimen käsinojan alas ja taittelee paperikartasta oikean sivun esiin. On aika ottaa nokka kohti uusia ja tuntemattomia uria. Edessä on karavaanarin loma!

Liikkuvien lomailijoiden todellisella aatelisilla pölyttyy talven ajan tallissa matkailuauto tai -vaunu. Sitä hivellään ja huolletaan läpi pitkän talven, koska tiedetään, että lomalla kesäkaveri saa taas niellä asvalttia Suomessa ja muualla. Pitkän ja kylmän talven kestää, kun saa selailla GT-karttoja ja suunnitella etukäteen reittejä, joita tulevana kesänä reissataan. Keskustelupalstoilla jutellaan uusista leirintäalueista ja sovitaan treffejä jonnekin päin Suomea.

Karavaanarit ovat yhtä suurta perhettä, jotka kerääntyvät iltaisin omille kokoontumispaikoilleen. Siellä vertaillaan vehkeitä ja kuljettuja reittejä. Lomafiilis tulee yhdessäolosta ja siitä, että saa viettää aikaa perheen sekä kaltaistensa kulkijoiden kanssa ja nähdä maailmaa. Kiire ja karavaanari eivät mahdu samaan autoon. Matkailu ei ole pelkkää siirtymistä paikasta toiseen, vaan reitin varrella voi pysähtyä näkemään hienoja paikkoja ja suorimman tien sijaan voi valita hieman pidemmän kiertoreitin. Karavaanari näkeekin Suomesta enemmän kuin pelkät yksinumeroiset tiet.

Karavaanarit ovatkin jalostettuja mökkiläisiä, jotka eivät malta pysyä paikallaan. Elämä on pienten neliöiden sisällä ja huomattavasti arkea yksinkertaisempaa. Karanaanareiden neliöt vaan liikkuvat paikasta toiseen. Ehkä nämä ihmiset ovat onnistuneet yhdistämään mökkeilyn ja matkailun hyvät puolet. Jotenkin olisi vaikea kuvitella, että karavaanarin voisi sulkea viikkotolkulla majailemaan jonnekin erämaamökkiin ja yhtä vaikea on kuvitella karavaanarin lähtevän millekään ryhmämatkalle Las Palmasiin - omaa rotuaan siis tyystin.

Itse en ole koskaan ollut karavaanari. Mielenkiintoa kyllä tuollaiseen kumipyörämatkailuun olisi ja uskon, että liikkuvalla alustalla minunkin levoton mieleni pysyisi kurissa. Tuo into on kuitenkin syttynyt vasta nyt kultaisessa keski-iässä. Nuorempana oli varmaan liian kiire päästä paikasta toiseen, eikä osannut oikealla tavalla nauttia pelkästä matkanteosta. Karavaanarit näkikin pelkkinä tientukkeina, joiden pääasiallinen tehtävä oli hidastaa kanssakulkijoiden menoa. Ehkä joku kesä meidänkin on vielä otettava matkailuauto alle ja lähdettävä baanalle testaamaan, kuinka pitkän jonon sinne taakse saa kerättyä. Jos ei siitä muuta saisi, niin ainakin blogiin hyvää juttua - ja se on itsessään jo tekemisen arvoista.

Viimeisen lomapäivän iltana Hymerin valot pyyhkivät kotitalon seinää ja kesäkaveri ajetaan talliin odottamaan tulevia reissuja. Yön hiljaisuudessa kuski taputtaa lasikuituista koppaa ja kiittää kesän kilometreistä. Karavaanari palaa arkeen.

Matkailevat motoristit ovat oma rotunsa

d) Veneilijät ja motoristit

 

Karavaanarin viritetty versio kulkee tietä pitkin moottoripyörällä tai sitten vesiä pitkin veneellä. Idea on sama kuin karavaanarilla, että nautinto tulee siitä, kun näkee ja kokee maailman liikkuvin silmin. Matkaa tehdään säiden armoilla ja tuulten pieksämänä, eikä pienistä valiteta.

Erona karavaanariin on se, että matkaa tehdään rakkaudesta lajiin. Suomen kesässä ideaalit ajosäät ovat alle yhden käden sormilla laskettavissa, joten motoristi sietää sadetta, tuulta ja kylmyyttä. Vain sydämeltään todellinen motoristi lähtee tien päälle viikoiksi ajamaan ja kokemaan maailman visiirin takaa.

Ja sama se on veneelläkin. Niitä Instagramin kestäviä tyyniä poutasäitä on todella harvassa ja veneily suomalaisessa kesäisessä kylmässä ja tuulisessa säässä vaatii lujaa luonnetta ja halua olla keinuvalla alustalla. En kyllä ihmettele, että veneilijät matkaa paatillaan tekevät. Mistään tuskin löytyy niin hienoja sisävesireittejä kuin Suomesta ja maailma on todella erilainen veneilijän silmin. Reitit kulkevat usein siellä, mihin autoilija (tai motoristi) ei näe. Eikä veneilijä ole sidottu yhteen mökkirantaan, vaan rantaa voi vaihtaa joka päivä.

Minä en ole koskaan ollut mikään himoveneilijä. Veneentekijän poikana olen toki nähnyt kaikenkokoisia ja näköisiä veneitä, mutta matkailualustaksi en venettä ottaisi. Ja vaikka ajankin moottoripyörää, niin minä en mielelläni lähde päivien reissulle kahdella pyörällä. Tässäkin varmaan mukavuudenhalu voittaa ajamisen himon. Jääköön mopo muunlaista ajelua varten. Luulenkin, että veneilijän ja motoristimatkailija maailmaa voi täysin ymmärtää vain toinen samanlainen.

Siivet kantaa etelään, vain sorsa lentää pohjoiseen

e) Matkailijat

Matkailija laskee tarkkaan ajan, jolloin töistä on karattava, jotta on ajoissa Helsinki-Vantaan ulkomaan terminaalissa. Auton takakontissa odottavat puolilleen pakatut matkalaukut ja povitaskua polttavat matkaliput. Suomen pölyt jäävät taa loman ajaksi!

Matkailijat alkavat keväällä tutkia katalogeja ja äkkilähtösivustoja. Matkailuaiheisia blogeja ahmitaan ja kaikki kommenttikentät luetaan tarkasti läpi ennen lopullisen kohteen valitsemista. Kun kesäloma koittaa, niin Samsonitet pakataan pullolleen kesähepenettä ja visa ladataan täyteen, koska on aika matkustaa. Yleensä nämä tyypit kiertävät maapalloa paikkaa vaihtaen ja uusia kokemuksia keräten.
Viimeisellä lomaviikolla sitten sinivalkoiset siivet (tai nykyisin yleisimmin punavalkoiset) tuovat reissulaiset ruskettuneena ja miljoona kokemusta rikkaampana kotiin. Arki ei juurikaan harmita, koska enää muutama kuukausi, niin on aika alkaa varaamaan seuraavan kesän unelmaa.

Tätä porukkaa alkaa meissä keski-ikäisissä olla vuosi vuodelta enemmän. Keski-iän kultaisessa kolmiossa kohtaavat löysä raha, lisääntynyt lapsivapaa aika sekä reipas uteliaisuus. Matkustamisesta on tehty helppoa ja houkuttelevaa ja koko maailma on auki sille, joka uskaltaa ja haluaa nähdä. Lähes jokaiseen maailman kolkkaan on mahdollista matkustaa ja etenkin lentojen hinnat suorastaan pakottavat ottamaan siivet alle ja pitkän lähdön. Nykyisin taitaa Etelä-Eurooppaan päästä samalla hintaa pariksi viikoksi kuin ennen Tukholman risteilylle ikkunallisessa hytissä - kummankohan sitä valitsisi??

Loman fiilis ja nautinto tulevat siitä, että arkinen maisema vaihdetaan totaalisesti. Maailmassa riittää näkemistä, eikä matkailijan kartta ole koskaan valmis - aina on paikkoja, jotka pitää vielä nähdä ja kokemuksia, jotka täytyy elää.

Lienee turha sanoa, että tätä matkailijoita hieman jopa kadehdin. Etenkin alkukesästä oma jalkani alkaisi kummasti vipattaa tuonne Keski-Euroopan suuntaan ja kesäisin hieman saatan jopa kuolata kavereideni matkakuvien päälle. Toisaalta nykyinen some- ja kamera-joka-paikassa-aika tuovat maailman lähemmäs meitäkin, joilla matkailun ajat ovat vielä edessäpäin.

Toiset vaan viihtyy kotona

e) Kotoilijat

Kotoilijat eivät poistu kotoaan, oli arki tai loma. Koti on paras paikka maailmassa ja siellä viihdytään kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Etenkin, kun lapset ovat teini-ikäisiä, niin kotoa lähteminen muuttuu haastavaksi. Lapset eivät ole enää huvipuistoiässä, eikä heitä nuo museotkaan juuri sytytä. Jos teinit johonkin kinuavat, niin festareille - ja ehdottomasti ilman vanhempia!

Ainakin meidän perhe on jo muutaman vuoden kotoillut ison osan lomista. Toki teemme reissuja mummolaan ja muuten lähiseudulle, mutta aika lailla teinistö hengailee mieluummin kavereidensa kanssa ja sen ikäisten pakottaminen useammaksi tunniksi autoon olisi kidutusta kaikille osapuolille. Siinä vaiheessa, kun viimein saavuttaisimme määränpään, olisi auto niin täynnä pakattua raivoa ja kyllästymistä, että räjähdys vastaisi kirkkaasti pohjois-Korean ydinlatausta.

Kotoilijan loma tulee siitä, että aikataulut ja elämänrytmi muuttuvat. Kun mihinkään ei ole kiire, niin arki tuntuu erilaiselta, vaikka sitä viettäisi samassa paikassa kuin muulloinkin. Ja kesälomalla aikaa vietetään enemmän pihalla grillaten ja chillaten, eikä talviseen tyyliin olohuoneessa telkkarin edessä. Eli muuttuu se maisema, vaikka paikka ei.

Eikä kotona olemisessa ole mitään pahaa. Minäkin viihdyn muuten kotona, mutta loma-aikaan tuntuu, että kaikki tekemättömät työt muistuttavat ikävästi olemassaolostaan ja takaraivoa jäytää fiilis, että rantatuolissa lokottelun sijaan pitäisi olla haalarit päällä maalaamassa jotain nurkkaa. Kun taas on kotoa pois, niin tekemättömät työt eivät rasita mieltä. Toisaalta jos on reipas ja hoitaa remppahommat loman alussa, niin loppuloman voi lekotella hyvillä mielin vaikka sitten rantatuolissa tai grillin ääressä.

f) Bonus - baarittelijat

 

Tunnen minä sitäkin sakkia, joka tykkää istua lomansa baarissa. Loman alkajaisiksi siirrytään työpaikalta baariin ja jätetään visa narikkaan. Sitten baarituttujen kanssa vietetään muutama viikko yötöntä yötä ja palataan vapisevin käsin töihin, jos muistetaan. Ja jos se ryyppy ei meinaa muuten katketa, niin otetaan sitten vauhtia katkolta.

Näitä tyyppejä ei oikein lomailijoiksi voi edes kutsua, vaikka kai se tuokin on joku elämäntapa. Toisille ihmisille vaan tuo baarista poispääsy on vaikeampaa kuin toisille ja joillekin siitä omasta lähibaarista muodostuu toinen koti. Mikäpä minä olen kenenkään elämäntapaa moittimaan - vanhana sosiologina kun on ymmärrettävä vähän kaikkea.

Kun lomaillaan, niin tyyli on vapaa ja jokaisen valittavissa

Löysitkö näistä tyypeistä itsesi vai oletko vielä jotakin muuta mainitsematonta kategoriaa? Oletko ehkä festarieläin tai vaeltaja vai onko kulkupelisi juna, jolloin oletkin interreilaaja - vai haluatko pyhittää lomasi kenties urheilulle? Kuinka sinä tykkäät viettää lomaa ja kuluttaa noita kesän kalliita neljäviikkoisia?

Lomassa pääasia on, että sitä viettää omalla tavallaan ja arjesta poiketen. Loma on latautumista ja lepäämistä varten. Ja kyllä sielu ainakin lepää,vaikka harrastaisitkin matkailua tai riekkuisit festareilla koko loman.


Tämän blogitekstin kuvitus tuli Pixabayn ilmaisesta kuvapankista.

Taito olla keski-ikäinen

 

Kun lapset tuo maalle, niin yleensä jo ensimmäisen päivän iltana joku heistä kysyy, milloin lähdetään kotiin. Jos kysyt syytä yllättävälle koti-ikävälle, niin standardivastaus on, että ei ole mitään tekemistä ja elämä maalla on vaan niin (kirosana) tylsää. Tätä vielä useimmiten tehostetaan syyllistämiseen pyrkivällä lisäargumentilla, että kaikki kaverit saa olla kotona ja niillä on ainakin miljoona kertaa hauskempaa kuin meillä täällä umpitylsässä korvessa. Tämä silloinkin, kun tiedämme, että kaikki kavereiksi laskettavat on varmasti lukittu omien lasten tavoin mökeille, mummoloihin tai jonnekin leirille varmaan talteen.

Ensin tuosta kotiin naukumisesta tulee ärsytys ja vihastus, mutta sen aallon mentyä muistaa, että itse oli noina teinivuosien ankeina hetkinä aivan samanlainen. Missään ei ollut niin tylsää kuin mummolassa tai mökillä ja sen vuoksi, että kuvitteli kaikilla muilla olevan paljon kivempaa kuin itsellä. Nyt taas neljänkympin yläpuolella tajuaa, miksi vanhemmat viihtyivät silloin ennen maalla niin hyvin.

Mitä tapahtuu kahdessakymmennessä vuodessa, jolloin tavallinen ja tylsä muuttuvat kivaksi? Mitä taitoja vaatii olla keski-ikäinen?

Taito nauttia yksinkertaisista asioista

Nyt keski-ikäisenä ymmärtää, että tekemisen ei tarvitse aina olla mitään hienoa ja erikoista, koska elämäkään ei yleensä sellaista ole. Sen sijaan elämän sisältö löytyy maalla ja mökilläkin pienistä jutuista. Sitä kummasti nauttii vaikkapa pihatöistä, pitkistä kävelyistä tai sitten ihan vaan siitä, että voi istuskella pihalla tekemättä yhtään mitään. Nautinnon sisältö syntyy siitä, että on tekemistä ja ei ole kiire tehdä mitään. Aina välillä elämä iskee parhaiten silloin, kun siitä puuttuu se draama ja jännitys - se on vähän niin kuin Ylen tarjonta kesällä, yhtä tasaista uusintaa.

Myöskään tylsyys ja pieni tylsistyminen ei ole myrkkyä, vaan elämään luonnollisena kuuluva osa. On oikeastaan tosi kiva, kun välillä on niin tylsää, että maalin kuivaminen seinässä näyttää taiteelta. Tuossa tylsyydessä nimittäin piilee aivojen latautumisen ja lepäämisen avain. Kun aivoja on osannut sopivan hetken tylsyttää, niin ne ovat entistä valmiimpia tarttumaan toimeen heti, kun sitä vaaditaan.
Nuoriso puolestaan vaatii aivoille koko ajan jotain impulsseja. Ilmeisesti teiniaivoille on vaarallista laskea yläpää täysin lepotilaan ilman mitään ärsykkeitä. Elämästä haetaan jatkuvasti elämyksiä ja kokemuksia, jotka saavat elämän maistumaan paremmalta ja paremmalta. Meitä keski-ikäisiä joskus oikein hengästyttää tuo elämysten hakeminen - me kun tunnemme elävämme koko ajan, jos ylipainon ja liian verenpaineen rasittama sydämemme vaan jaksaa pumpata.

Hitaan kiiruhtamisen metodi

 

Keski-ikäinen on mestari kuluttamaan aikaa. Saamme venytettyä yksinkertaistakin askaretta määrättömiin mittoihin. Tämä johtuu siitä,että meille nautinto on enemmän tekemisessä kuin päämäärässä. Emme hosu tehtävästä toiseen vain saadaksemme tehtäviä rastittua listasta, vaan käytämme hommiin aikaa sen verran, mitä mihinkin sattuu menemään. Ne muut hommat tulevat kuitenkin meidän tehtäväksi ennemmin tai myöhemmin - ellei niitä hoida ystävämme aika.

Nyt olemme pari päivää tehneet täällä maalla pakollisia talon töitä ja voin kyllä sanoa, että joka hommassa on ollut nautinnon siemen. Mitään kun ei ole pakko tehdä, eikä kiire ole mihinkään, niin hommia voi tehdä vähän kerrallaan ja nautiskellen. Kun tekemiseltä puuttuu pakko, niin tilalle tulee nautinto. Ja vaikka olen tehnyt muutaman päivän, niin ei noille töille vielä loppupäätä näy, vaan tekemistä riittää kaikille päiville. Tälläkään kertaa en ole tehnyt lomasta mitään työleiriä, vaan oleilua ja puuhastelua sopivassa suhteessa.

Eilen vietimme vaimon kanssa hääpäivää poikkeuksellisesti orapihlaja-aitaa leikaten. Siinä oli sitä avioliiton karheaa symboliikkaa, kun käsiä ja jalkapohjia pistelivät orapihlajan piikit ja niskaa pureskelivat paarmat. Ja noiden kanssa oloa kohensi taivaalta täysillä mollottava helle. Kyllä muuten tunsi, miten kova se papin joskus ammoin mainitsena vastamäki osaa parhaimmillaan olla. Silti meitä illalla osasi koko homma naurattaa. Saimme hienosti kulutettua aikaa ja oikeastaan tuli siinä aitaa leikatessa juteltua paljon niitä näitä ja vietettyä ainakin aikaa yhdessä. Suoraan sanottuna en olisi vaihtanut tuota hikisen kivuliasta iltapäivää mihinkään patsasjäykkään ravintolaruokailuun. (Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin meistä ei kumpikaan edes muistanut, että on hääpäivämme...)

Kyky rakentaa tekemistä ei-mistään

 

Nuorisolle tekeminen tarkoittaa, että mennään jonnekin tekemään jotain. Siis otetaan yksi tai useampi kappale nuoria, lastataan heidät autoon ja ajetaan kilometritolkulla jonnekin. Sitten siellä jossain ostetaan kalliit pääsyliput, jotka oikeuttavat  tekemään jotain, mille määritetään alku- ja loppuaika. Sitten ennen aloitusta sille nuorelle vielä varta vasten kerrotaan, että tehdään nyt tätä juttua tässä tunnin verran.

Tietenkin ennen aloitusta, kesken tekemisen ja lopuksi otetaan parit selfiet, jotka postataan someen, jotta kaveritkin näkee, että tässä sitä ollaan perheen kanssa tekemässä juttuja. Sitten, kun tekeminen on ohi, niin yritetään köyttää autoon kiinni sama määrä nuorisoa, kun tuotiinkin ja ajetaan mäkkärin autokaistan kautta kotiin. Sitten, kun homma on ohi, niin todetaan, että olipa kiva tehdä kerrankin jotain yhdessä (ja että onpas iskä taas köyhtynyt satasen verran).

Me keski-ikäiset taas näemme tekemisen missä vaan. Tänäänkin kulutin sadepäivää siirtelemällä varastossa tavaroita paikasta toiseen ja sitten, kun varaston tavarat olivat järjestyksessä, menin autotalliin tekemään samaa. Toisessa korvassa soi radio ja toinen korva kuunteli, mistä suunnasta itikat koettavat aloittaa verenimemisen. Tiedän, että tuo kuulostaa aivan saatanan tylsältä, mutta siinä oli tekemistä, jolla oli tarkoitus ja joka kulutti joutavaa aikaa - siis täytti ne kaksi tarvetta, jotka hommalla olikin.

Meidän keski-ikäisten maailma ei ole koskaan valmis. Varmaan alitajuisesti jätämme jälkeemme rasteja, joihin voimme palata aina ajan käydessä pitkäksi tai Emmerdalen jäädessä kesätauolle. Lopulta käy sitten kuitenkin niin, että noista rasteista muodostuu tekemättömien töiden lista, joka muuttuu kivasta varatekemisestä stressiksi. Alkaa se vimmattu konmarittaminen, jossa kivasta pikku tekemisestä muodostetaan projekti, jolla on oma palkattu henkilökuntansa. Eli menee se meilläkin joskus yli.

Näihin mitättömyyksiin eivät lapset ja nuoret viitsi tarttua. Ensinnäkin niistä ei paljon kiksejä saa ja  toisekseen on kivempaa odottaa sitä "oikeaa tekemistä" ja sillä aikaa naukua, ettei mitään tekemistä ole. Vai onko moni vanhempi koettanut saada teiniä siivoamaan vaatehuonetta (tai edes omia vaatekaappejaan) tai koettanut houkutella teinejä pihatöihin raittiin ilman ja reippaan ulkoilmakokemuksen varjolla? Onnistumiset lasketaan luultavasti yhden käden sormissa, siis koko Suomen osalta.

Eikä noista osaa oikein nuorisoa moittia - olin itse juuri tuollainen samanlainen tekemistä välttelevä vetelys. Ja silti minusta kasvoi ihan hyvä keski-ikäinen. Meidän keski-ikäisten suurimpia taitoja on käyttää välillä elämän alennusvaihdetta. Emme hötkyile, emmekä hae elämyksiä, vaan nautimme siitä, että elämä menee tasaisen varmasti eteenpäin vähän kerrallaan. Sallitaan kuitenkin nuorisolle se angstisuus ja ahdistus siitä, että maalla on tylsää. Voimme olla hyvillä mielin siitä, että nuo nuoretkin jonain päivänä heräävät sängystä keski-ikäisinä selkää kolottaen ja nauttivat elämästä sellaisena kuin se on, vailla jännitystä.

Huikee lomapäivä, näin se vietetään

​

Lomailijan aurinko paistaa, vaikka ilma olisi pilvinen

 

Loman kakkosviikko starttasi aurinkoisissa merkeissä. Keho sekä mieli alkavat pikkuhiljaa tottumaan siihen, ettei aamulla vedetä päälle siistimpiä vaatteita ja marssita toimistolle työntekoon. Loma-asuksi ovat tähän saakka kelvanneet hyvin shortsit, t-paita ja crocksit. Ensimmäinen lomaviikko menee aina laskeutuessa pois työmoodista ja sen aikana onkin aina fiksuinta tehdä pois rästijuttuja ja ikävänpuoleisia kotitöitä.
Minua hieman tuskastuttaa kotona oleminen. Odottelen kuumeisesti sitä, että karavaani saadaan siirrettyä kesäpaikalle ja pääsen irtautumaan arkiympyröistä ja hengittelemään toisenlaista ilmaa. Hauskaa on toki ollut tähän saakka ja paljon on lomajuttuja tehty.

Haastattelin tätä juttua varten perheen kolmevuotiasta ja koetin udella, millainen on pienen mielestä täydellinen kesäpäivä. Vastaukset eivät sinällään yllättäneet, mutta se yllätti, kuinka haastatteluvalmis tuollainen pieni ihminen on.

- Millainen on sinun täydellinen lomapäiväsi?
- No, siinä saa mennä uima-altaaseen uimaan heti aamusta. Ja leikkimökissä leikkiminen on kivaa kans. Ja sitten katsoisin padia tietenkin.
- Mitäs täydellisessä lomapäivässä syödään?
- No karkkia ja jäätelöä
- Kenen kanssa haluaisit viettää täydellistä lomapäivää?
- No kavereiden....ja on isi, äiti, sisko ja veikkakin ihan kivoja.
- Missäs tällainen lomapäivä sitten vietetään
- No olishan se kiva olla mummolassa tai sitten Uimaharjussa.

Näin siis kolmevuotias. Ja meillä ei siis tosiaan ole uima-allasta, vaan lapsi sai kesäloman kunniaksi pihalle tuollaisen upean, pienen kahluualtaan, joka pienen mielessä vastaa suunnilleen 50 metrin olympia-allasta. Mutta millainen on meidän täydellinen lomapäivämme?

Keski-ikäinen suojautuu festareiden kutsulta ja keskittyy odottamaan päiväunia.

Ikä tekee tepposet

Täydellisen lomapäivän koostumus muuttuu iän myötä, aika radikaalistikin. Parikymppisen ideaalilomapäivä näyttää melko lailla erilaiselta kuin nelikymppisen. Siinä missä parikymppinen haaveilee lipittelevänsä keskiolutta festareilla kavereiden kanssa, niin nelikymppinen haaveilee itsegrillatusta naudanlihapihvistä ja pitkistä päiväunista. Yhteistä haaveille toki lienee tuo juomapuoli. Klassikot pitävät pintansa.
Täydellisen lomapäivän sisältö on varmaan jokaisella erilainen. Ja lomanvietolle ei muutenkaan ole olemassa mitään universaalia säännöstöä. Lomailu on kuitenkin taito, joka joillakin on ja joiltakin se puuttuu. Ne, joilta se puuttuu, selailevat työsähköpostia ja soittelevat päivittäin konttorille selvittääkseen, joko hänen kuolemattomuutensa on huomattu. Meillä lomataidon osaajilla taas työpuhelin on jossain rantavaatekassin pohjalla niin, että pirinä ei häiritse rannalla löhöilyä.

Minun unelmalomapäiväni koostuisi näistä elementeistä.

1) Lepo

Itse en tykkää nukkua aamuisin kovinkaan pitkään lomallakaan. Tuntuu, että jos nukkuu yli kahdeksaan, niin varastaa omaa aikaansa. Pitkä uni ei kuitenkaan vie lopullisesti väsymystä pois, vaan sen tekee ylipäänsä säännöllinen unirytmi. Koetankin mahdollisuuksien mukaan mennä nukkumaan ja herätä suht  samoihin aikoihin läpi vuoden. Ainakaan tuo television surkeaakin surkeampi ohjelmatarjonta ei iltaisin kutsu/pakota valvomaan kovinkaan myöhään. Ja aamuisin meillä toimii herätyskellona hyperenerginen varttia vaille neljävuotias ihmisentaimi. Hän pitää huolen siitä, että hänen "työaikansa" alkaa noin kello kuusi.

Loma-aikaan otamme vaimon kanssa valvomisvuorot, jolloin suunnilleen joka toinen päivä herää lapsen kanssa toinen ja toinen saa nukkua pidempään. Se tuo lapsi pahalainen ei vaan ota hyväksyäkseen meidän vuorottelusysteemiä, vaan koettaa ei-niin-hellävaraisesti herätellä kaikki osakkaat samaan aikaan. Joo, ja tiedän, että jotkut lapset heräävät omia aikojaan ja leikkivät itsekseen herättämättä yhtään ketään - reilun kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kaikki lapset eivät niin tee.

Unen pituuden sijaan huomaan, että unen sisältö on lomalla parempaa. Uni on syvempää ja levollisempaa, jolloin samoihin tunteihin saa parempaa sisältöä ja enemmän täytettä. Seitsemän tunnin uni lomalla on laadultaan sata kertaa parempaa kuin seitsemän tunnin uni työaikaan. Ai mitenkö niin otan työni vakavasti....

Toinen uneen liittyvä tekijä ovat päiväunet. Ai sitä onnentunnetta, kun saa lounaan päälle köllähtää sohvalle ja ottaa reippaat ja vieläpä lailliset puolen tunnin päiväunet. Niitä ei oikein työaikana ole sallittua tai edes mahdollista viettää - pysykööt siis loma-ajan herkkuna.

Käynnissä neuvottelu siitä, missä lomaa vietetään tänä kesänä.

2) Paikka

Lomailijat jakaantuvat lomapaikan suhteen useampaan kategoriaan. Osa ihmisistä pysyy tiukasti kotona koko loman, kun toiset taas pakkaavat kassit ja karkaavat etelänmaille heti ensimmäisen mahdollisuuden koittaessa. Ja näiden lisäksi ovat mökkeilijät, karavaanarit, veneilijät ja motoristimatkailijat sekä tietenkin se sakki, joka viettää lomansä lähibaarissa upottaen aivot autuaaseen etanoliin.

Minusta lomalle luontevin paikka on olla sellaisessa paikassa, jossa ei arkeaan normaalisti vietä. Kotona tuntuu koko ajan, että tekemättömät työt seuraavat perässä ja pakottavat tarttumaan johonkin pakolliseen. Sen sijaan, että lojuisit rantatuolissa lapsenvahtina, tuntuu kuin pitäisi olla haalari niskassa ja suti kädessä maalaamassa tai vasara kourassa naulaamassa jotain rempsottavaa paikkaa. Tekemättömien töiden keskellä on vaikeaa levätä. Ja omakotitalon omistajan työ ei ole koskaan tehty.
Itse voisin olla kesäpaikassamme vaikka koko loman. Se tuntuisi todelliselta irtaantumiselta arjesta ja toisaalta kotona ehtii kyllä talven aikaan olla riesaksi asti. Toisaalta taas kesällä on mukava nähdä vähän paikkoja ja ihmisiä, joten pieni reissaaminenkin on paikallaan. Meistä on ajan saatossa tullutkin eräänlaisia sekalomalaisia, jotka viettävät aikaa kotona ja poissa tasaisella syötöllä.

Lomanviettopaikkaan pätee minusta sama juttu kuin muuhunkin lomailuun. On aivan sama, missä lomaansa viettää, kun itsellä on tuntuma, että tekee jotain erilaista kuin arkena. Erilaisuus voi tulla vaikka siitä, että yöpyy omalla takapihalla teltassa, jos ei muuta reissua keksi.

Loma on aina arjen vastakohta ja sen tunnit pitäisi täyttyä siten, että arjessa jaksaa hymyilyttää näiden vapaiden viikkojen erilaisuus ja poikkeavuus muista. On jotenkin järjetön ajatus olla lomalla ja keskittyä tekemään samoja asioita kuin muinakin viikkoina. Jos tekemisen täyttävät kotona oleminen arkisine rutiineineen ja tekemisineen, niin kuinka lomaviikon silloin erottaa arkiviikosta?

3) Ruoka

Minusta lomaruoka on helppoa ja se tulee grillistä. Meillä ainakin grillataan kesäaikaan ja etenkin loma-aikaan melkein joka päivä. Grilliin menee pääasiassa lihaa ja makkaraa, mutta on siellä nähty vierailemassa joskus kalaa ja kasviksiakin. Grillaaminen on minusta luonteva vaihtoehto sen vuoksi, että siinä astioita ja valmisteluja tarvitsee vähemmän kuin normaalisti ja siinä ruokaa tehdessä voi samalla nauttia ulkoilmasta ja kesästä. Loma ja hikinen puuhastelu keittiössä ei oikein kuulosta täydelliseltä yhtälöltä?
Enkä pidä pahana, vaikka lomalla syötäisiin ulkona ja kertakäyttöastioista. Eihän se kaikkein ekologisin vaihtoehto ole, mutta jotenkin kesäinen. Ja on grillaajan taitoa luoda sellaisia pihvejä, että niihin pystyy myös muoviveitsi.

Kesään kuuluvat ehdottomasti myös luonnon omat antimet. Tähän aikaan vuodesta pitäisi ahmia kaikkea sitä, mitä pellot tuottavat, koska talvella nuo maut puuttuvat lähes kokonaan pöydästä. Siis hyvän grillipihvin kylkeen kuuluu salaatti ja kasvikset - tuoreina tietenkin.

Oma suosikkini kaikessa yksinkertaisuudessaan on naudan grillipihvi, jonka kanssa syödään lohkoperunoita (tai yhtä lailla uusia perunoita suoraan kattilasta). Tuohon kylkeen vähän grillattua halloumia ja raikasta salaattia. Kyytipoikana toimii päivästä riippuen joko raikas vesi tai sitten kotimainen keskiolut. Grillaajamestarille on paikallaan skoolata tuopillisella kuohuvaa. Viime vuosina kauppoihin on vielä ilmestynyt laumoittain pienpanimoiden tuotteita, joita on hyvä maistella pullollinen ja samalla tukea kotimaista käsityötä.

Viisas varustautuu kaikkiin loma-aktiviteetteihin

4) Tekemiset

Lomalla voi lojua mitään tekemättä, mutta minusta fiksumpaa on käyttää aikaa myös siihen, että tekee jotain, mihin aika ei normaalisti riitä. Kotona ollessa minä liikun lomalla aika paljon. Kun aikaa liikuntaan on käytettävissä, niin mielelläni minä kyllä otan kaiken hyödyn irti. Tälläkin viikolla olen käynyt salilla, juossut ja kiipeillyt.
Nyt kun tuo junioreista pienin oppi ajamaan pyörällä, niin iltaisin lapsella on joku pakonomainen tahto lenkittää vanhaa isäänsä. Vauhti on tällaisen keskivartalolihavan ukonturjakkeen juoksuun juuri sopiva ja tuon lapsen perässä on pakko pysyä, sillä juuri ajamaan oppineena hänellä on noin kaksi kertaa enemmän vauhtia kuin älyä. Se tarkoittaa käytännössä, että pyörä kiitää kadun laidasta laitaan niin kovaa kuin muumirenkailla pääsee ja isi juoksee perässä koettaen yhtä aikaa opettaa lapselle liikennesääntöjä, ehkäistä onnettomuuksia ja pitää lasta ylipäänsä hengissä.

Suomen kesä tarjoaa myös rajattomasti mahdollisuuksia lomatekemiseen, vaikka pysyttelisi ihan kotipaikkakunnalla. Tämän tekstin kuvat on otettu Lappeenrannan hiekkalinnasta, joka on meidän perheen pyöräilykohde joka kesä. Idea, että hiekasta voidaan muovata oheisenkaltaisia tarkkoja hahmoja, on joka vuosi yhtä hämmästyttävä.
Itse ainakin huomaan, että tekemiseen on lomalla energiaa paljon arkea enemmän. Toki se johtuu siitä, että kun päivällä ei käy töissä, niin se vapauttaa heti kahdeksan tuntia lisää vapaa-aikaa. Ja heinäkuussa vielä lasten harrastukset ovat tauolla, joten harkkakuskauksiakin on vähemmän.

Tekemisen ongelma onkin yleensä sen keksiminen. Tällaisella viiden eri ikäisen sirkuksella on välillä aika haastavaa (no okei, mahdotonta) löytää sellaista tekemistä, joka sopisi kaikille ja johon kaikki (teinit mukaanlukien) saisi houkuteltua. Lisäksi kesäjutut ovat yleensä päällekkäin samoina viikonloppuina, joten valintaa on tehtävä. Nytkin olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan Kotkaan Tall ships racen laivoja, mutta meillä osuu samaan viikonloppuun lähtö maalle, joten tyydyn katselemaan purjelaivoja instagramista.

5) Asenne

Lomailussa on kuitenkin ennen kaikkea kyse oikeasta asenteesta. Siis siitä, että keskittyy häivyttämään ankean harmaan arjen mielestään ja keskittymään muutamaksi viikoksi tekemään jotain lomamaista. Asenne syntyy siitä, että osaa erottaa arjen ja loman toisistaan. Sen jälkeen, kun asenne on kohdallaan, on kaiken muun aikaansaaminen paljon helpompaa. Loma-asenteeseen ei saa vaikuttaa sää tai muut luonnonolosuhteet. Minäkin onnistuin rikkomaan selkäni heti ensimmäisenä lomapäivänä, mutta ei se asennetta vetänyt yhtään vinoon - ainakaan yhtä paljon kuin selkärangan.

Loma ei ole täysin aikataulutettua orjallista tekemistä päivästä toiseen tai sitä, että on kaikkina päivinä koettava jotain kuolemattoman hienoa ja nähtävä maailman syvimmät meret. Loma on yhtä paljon sitä, että voi olla omalla takapihalla kirja kädessä rantatuolissa ja nauttia kauniista kesäpäivästä ilman kiirettä mihinkään tai tarvetta tehdä yhtään mitään.

Jokaisella on varmaan lomafiilikseen pääsemiseksi omat keinonsa. Ja jokaisella on myös oma lempitapansa viettää lomaa. Meissä ihmisissä on juuri se hieno piirre, että jokaiselle syntyy jo alusta saakka oma persoonallinen tahto ja mielipiteet. Perheissä lomailun taito syntyy siitä, että jokaisen mielipidettä pystytään ottamaan huomioon ja rakentamaan loma sellaiseksi, että jokainen kokee oman lomatoiveensa täyttyneen. Voin muuten sanoa, että tällaisessa kombinaatiossa, jossa on murros-, uhma- ja keski-ikäistä sakkia, tehtävä ei ole helppo.

Ottakaa siis lomalla rennosti ja nauttikaa vapaasta - talvella tuota tunnetta tulee kaipaamaan.

Helteistä heinäkuuta kaikille lomalaisille!

Hyviä heinäkuun helteitä kaikille!

 

Suomalainen vuosi vaihtuu kesällä

Kalenterin mukaan vaihdamme vuotta aina sydäntalvella jossain joulu- ja tammikuun välissä. Silloin juhlitaan keskellä pimeyttä rakettien paukkeessa ja täydessä tinassa. Väittäisin kuitenkin, että henkisesti vuosi vaihdetaan kesällä, niinä noin neljänä viikkona, jolloin olemme työstä vapaalla eli kesälomalla.

Kesäloma on kiistatta suomalaisen vuoden kohokohta. Sitä suunnitellaan jo tammikuussa, kun ensimmäiset kesälomalistat tulevat täytettäväksi ja sähköpostilaatikkoon kilahtavat ensimmäiset matkatarjoukset tulevalle sesongille. Ajatuksella kesälomasta jaksamme pimeimmän ja raskaimman vuodenajan yli ja kun maaliskuussa aurinko pilkottaa ensimmäisen kerran talven jälkeen tiedämme, että "se" alkaa olla jo lähellä. Sitten, kun loma todella on lähellä joskus toukokuun paikkeilla, alamme tutkia kiivaasti sääennusteita koettaen arvata, että tuliko tämän vuoden lomalotossa päävoitto vai musta pekka. Tunnetustihan Suomen kesässä ei riitä aurinkoa ja lämpöä kaikille, vaan osa joutuu nauttimaan brittiläisestä säästä, joidenkin saadessa osumaan loma-aikaan ne kaikki kolme hellepäivää. Työpaikan suurimpana mentorina pidetään sitä heppua, jolle nuo lämpimimmät päivät osuvat useampana vuonna peräkkäin.

Suurin tunku lomalle on aina heinäkuussa, jolloin kaikki muutkin ovat lomalle. Mikäpä onkaan sen mukavampaa, kun jonottaa huvipuistoissa ja elämystehtaissa kaikkien muiden suomalaisten kanssa samaan aikaan hien, oluen ja oksennuksen hajussa. Siinä syntyy juuri sitä yhteisöllisyyttä, josta suomalaiset ovat tunnettuja. Olemmehan ainoa kansa, joka ahdistuu jo hississä silloin, kun sinne tunkee joku toinen samaan aikaan.

Neljän viikon vapaus 

Ennen lomalle lähtöä koetetaan kiivaasti saada päätöksen kaikki kuutena edellisenä kuukautena roikkumaan jääneet työt. Viimeiset viikot painetaankin eläimen raivolla ylipitkää päivää, koska tavoitteena on kaksi puhdasta päämäärää - työpöytä ja omatunto. Lomalle jääkin usein loppuunajettu ihmisraunio, jonka ensimmäiset lomapäivät menevät puhtaasti palautumiseen. Miksi se loma on etenkin suomalaiselle se elämäneliksiiri, jonka jäljiltä töihin palaa rentoutunut ja uudestisyntynyt ihminen valmiina kohtaamaan uuden vuoden haasteet ja murheet?

Lomalla teemme kaikkea sellaista, mihin arjen yhdentoista kuukauden aika ei riitä. Yleensä lomaan pakataan vähän työtä, vähän hupia, vähän tylsyyttä sekä vähän uutta. Ennen lomaa koetamme päästä kuuluisaan rantakuntoon. Sitten lomalla menemme kesämökille kymmenien kilometrien päähän sivistyksestä, jossa kukaan ei varmasti ole sitä rantakuntoa edes näkemässä. Koetamme myös paikata jälkeenjääneitä remontti- ja siivoustöitä sekä samalla paikata huonoa omaatuntoa, joka syntyy siitä, että työaikana emme ehdi nähdä lapsiamme muualla kuin auton takapenkillä matkalla harjoituksiin.Nämä kaksihan saa kätevästi yhdistettyä vaikka mottitalkoilla halkometsässä. Siinä sitä sitten on perheellinen murjottavia ihmisiä keskellä metsää tekemässä seuraavan talven takkapuita itikoiden syötävänä. Teinit eivät halusta huolimatta pääse pakoon, koska eivät osaa suunnistaa urbaanin luonnon ulkopuolella ja aikuiset taas eivät jaksa ymmärtää, miksi perisuomalainen halkoperinne ei olekaan hypännyt seuraavaan sukupolveen synnyttäen luomisen ja käsillä tekemisen riemua.

Onkin perin kummallista, että tuo neljä viikkoa riittää ihan hyvin kaikkeen siihen, mihin loppuvuoden yksitoista kuukautta ei riitä. 

Vuosi vaihtuu

Miksi väitän vuoden vaihtuvan juuri kesällä? Sen takia, että lomalla teemme koko elämästä uudelleenarviota. Työpöytää siivotessa mietimme, että tulemmeko enää koskaan tänne takaisin. Josko kesälomalle ne kuuluisat seitsemän numeroa osuisivat oikeaan ja voisimmekin vain lähettää postikortin kahviporukalle, jossa toivotamme hyvää loppuelämää. Kesälomalla saamme hieman maistaa miljonäärin elämää eli elää siten, että aamulla ei odotakaan työmatkaruuhka ja nurttunaamaiset työtoverit, vaan voisimme jäädä sänkyyn loikoilemaan aina puoleen päivään saakka, jolloin hovimestari ilmoittaa herran saunan olevan kuuma ja kylvyn valmis. Vaikka ajatus on kaukana totuudesta, niin se kutittaa mieltämme. Entä jos...

Samat odotukset ladataan pari- ja perhesuhteisiin. Lomalla on vihdoin aikaa olla kaksin puolison kanssa ja paikata kaikki talven aikana kiireessä tehdyt lommot avioliitossa. Oletus on, että jos talvella seksiä näkee ainoastaan televisiossa, niin kesälomalla sitä harrastetaan joka niemessä ja notkelmassa. Näiden odotusten tulokset näkyvätkin sitten syyskuussa käräjäoikeuksien kanslioissa, kun paikkausyritykset menevät pieleen ja lopputuloksena on pesänjako. Näin väittävät ainakin viralliset tilastot. Ehkä ne odotukset olisi viisaampaa ladata jokaiseen arkipäivään ja vältellä niiden lommojen tuottamista, vaikka se arki välillä vituttaakin.

Loma irrottaa meidät arkirutiineista sekä arkiympäristöstä. Kun katsomme maailmaa lomalla toisesta näkökulmasta, huomaamme sen, mitä siinä olisi syytä muuttaa ja tehdä toisin. Mökin laiturilta maailma näyttää kummallisen eri näköiseltä kuin työpaikan ikkunasta. Samalla tavalla lepo sekä vapaampi ajankäyttö näyttävät meille toisenlaisen maailman. Ihminen, joka nukkuu murheista vapaata kesäunta, ajattelee luultavasti kirkkaammin kuin se, joka murehtii kello kaksi aamuyöllä, että tuleeko se projekti varmasti valmiiksi ja säilyyköhän se työpaikka vielä seuraavienkin yt-neuvottelujen jälkeen.

Oma loma, oma aika

Oma lomani on tänään viidentoista työpäivän päässä. Olen ladannut sinne perisuomalaiseen tapaan toiveita ja tehnyt suunnitelmia, miten lomani vietän. Aion pakottaa ainakin osan lapsista mukaani kesäpaikkaamme ja koetan opettaa heille kanta-karjalaisia kesälomanviettotapoja tori-piirakka-kahveineen ja mökkikalastuksineen. Tiedän, että lomasta ei taatusti tule kokonaan sellaista yhteistä kivaa, miltä se talvella näyttää suunnittelupöydällä. Mutta tiedän sen, että kun irtoan juuri siivotun työpöytäni äärestä ja kädestä pitäen hyvästelen kyynelehtivät työtoverini, niin neljään viikkoon en aio murehtia töistä, enkä talvesta.

Minun neljä viikkoani pitävät sisällään ajatuskatkon arjesta sekä totaalisen irrottautumisen työmaailmasta. Kun sitten neljän viikon jälkeen palaan (toivottavasti) työpaikalleni, niin siinä salasanaa muistellessa selaan kalenteria ja lasken, montako viikkoa onkaan jäljellä ennen seuraavaa lomaa.

Hyvää kesäkuuta kaikille!