Blogit.fi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikuisten aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikuisten aika. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. tammikuuta 2019

Pako Arjesta

Parisuhde on kuin puuvene. Sitä täytyy hoitaa ja huoltaa, jotta se pysyy pinnalla. Ilman huoltoa Oy Perhe Ab:n rakenne pääsee ravistumaan ja pahimmillaan koko paatti uppoaa Saimaan aaltoihin. Onneksi niin veneet kuin parisuhteetkin voi viedä välillä telakalle, jossa pikkuviat korjataan ja pahimpiin kolhuihin annetaan ensiapua. 
 
Parhaatkin parisuhteet ovat keski-iän ja ruuhkavuosien myrskyissä joskus täysin aaltojen vietävinä. Kyse ei ole täysin parisuhteen lujuudesta tai taidosta elää yhdessä. Kyse on myös siitä, että ympäristöstä elämään tunkee niin paljon ylimääräisiä tekijöitä, että "aikuisten elämä" joutuu hyllylle odottamaan vuoroaan. Aikaa varastavat vuorollaan työt, lapset, harrastukset, kodinhoito, taloudelliset haasteet sekä kaikki muut normaalielämän odotetut ja odottamattomat asiat. Kun aikavarkaita on riittävästi, niin vuorokauden tunnit käyvät väkisin vähiin ja joskus jopa loppuvat kesken. 

Meille avautui kuin varkain tilaisuus karata vaimon kanssa kaksin - tosin vain yhdeksi yöseuduksi. Päätimme jättää lapset ja kodin ja lähteä viettämään aikaa hieman kaksin. (Siis ei ne lapset keskenään jääneet tyhjään kotiin, vaan mummolaan hyvään hoitoon - kiitos taas Mummo&Ukki!!)
Kevään korvilla meillekin oli pesiytynyt avioparin sijaan kahta vuoroa duunaava työskentelytiimi. Kun riittävän kauan viettää aikaa vaimosta erillään, niin sitä huomaa, että pois jäävät pikkuhiljaa keskustelut, hymyt ja kosketukset ja tilalle tulee kulmien kurtistukset ja kovin lyhytsanainen keskustelu. Riitaa alkoi syntyä jo pienimmästäkin kipinästä ja molemmilla oli mitta täynnä...no varmaan koko arkea. Oli todellakin aika tehdä irtiotto!

Tavoitteena toinen aikuinen

Hengähdystauon tavoitteena oli yksinkertaisesti taas löytää se toinen ihminen arjen takaa. Olla kahdestaan jossain, missä ei ole ylimääräisiä häiriöitä ja kokeilla, miltä tuntuu keskustella ilman, että kolmevuotias keskeyttää kymmenen sekunnin välein tai istua ravintolassa ilman, että tarvitsee murehtia tiskikoneen täyttämisestä tai tyhjentämisestä tai edes siitä, että jokainen syö mahansa täyteen ja saa sopivaa ruokaa.
Kieltämättä alussa tuntui oudolta puhua aikuisten kesken ja ilman lapsisuodatinta, mutta kyllä yhden yön reissu riitti siihen, että arki taas maistuu paremmalta. Aika äkkiä huomasi, että siinä vieressä on taas se toinen aikuinen, jonka kanssa on elämänsä meinannut jakaa. Ehkä ihmisten suurin virhe onkin se, että he lakkaavat jossain vaiheessa etsimästä ja antavat periksi.
Viikonloppu oli hauska kaikin puolin. Toki se tuli tuosta omaehtoisesta parisuhdeleiristä, mutta yhtä paljon positiivista vaikutusta oli myös paikalla, jossa kävimme. Siitä seuraavassa

Vaimon kanssa harmittelimme molemmat sitä, että kun vähissä ovat sekä rahat että aika, niin matkustaminen taitaa meidän perheeltä jäädä pelkäksi haaveeksi (jos ei lotto suo antejaan...). Keksimme idean kotilomasta, jossa päätetään koko perheen kesken, että viikonloppu onkin lomaviikonloppu. Eli pyykkiä ei pestä, kukaan ei siivoa ja astiatkin saavat olla kertakäyttöastioita tai sitten koko viikonloppu syödään lomanomaisesti ulkona.
Lisäksi tietenkin valvotaan tavallista myöhempään, juodaan lasilliset viiniä iltaisin ja kuunnellaan terassilla grillauksen lomassa parasta musiikkia ja ennen kaikkea ollaan yhdessä. Veikkaan, että tuollainen iskisi lapsiinkin, vaikka teinit kovin kotikielteisiä tuppaavat olemaankin. Mitäs tykkäätte, oisko ideaa?
Koko hotelli on kauniisti vanhasta remontoitu niin, että henki ja tunnelma ovat säilyneet.
Savon matkoilta olimme löytäneet tutun hotellin, joka oli kaikkea muuta kuin tavallinen (Huom! Tämä ei siis ole tuon hotellin mainoskirjoitus, vaikka se olisi moisen ansainnut). Saimi Hoyer on joukkoineen remontoinut entisestä Punkaharjun Valtionhotellista nykyisen Hotelli Punkaharjun, joka on sekä miljööltään että sisuksiltaan jotain muuta kuin ihan perus-Ässää.

Pieniä yksityiskohtia ja hyvää palvelua

Kun nousee Harjutieltä hotellin pihaan, niin ensimmäisenä kiinnittää huomion siihen, kuinka hienosti vanha hotelli istuu maisemaan. Hotellin historia yltää 1800-luvulle ja vanhan hengen aistii oikealla tavalla hotellin käytävillä. Paikka on entisöity lattiasta kattoon ja remontti on tehty huolella ja hyvällä maulla. Huoneita täyttävät pienet yksityiskohdat, jotka tekevät hotellista juuri persoonallisen ja erottaa sen tusinatuotteista. Itselle syntyi hieman sama fiilis kuin vanhoissa brittisarjoissa, joissa joutilas yläluokka kuluttaa aikaa kartanoiden käytävillä.
Huoneissa kiinnittävät huomiota pienet yksityiskohdat ja persoonallinen sisustus.
Kaikki lähtee siitä, että kun astut ovesta sisään, tunnet olevasi tervetullut kylään
Hotelli on kuitenkin hengetön ilman henkilökuntaa. Hyvän hotellin erottaa huonosta se, että siellä asiakkaita palvelee iloinen ja aidosti hymyilevä henkilökunta. Tätä efektiä kun ei voi feikata mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että kun astut ovesta sisään, tunnet olevasi tervetullut kylään. Hotelli Punkaharjulla tämä oli onnistunut ensihetkestä alkaen - tunsimme jopa perisuomalaista noloutta, kun henkilökunta opasti meidät kädestä pitäen huoneeseen ja jopa tarjoutui kantamaan laukkumme. (Ilmeisesti se lordi-geeni puuttuu)

Ravintolan lista pakotti kokeilemaan uutta - ja oppimaan

Toki väsyneet matkamiehet kaipasivat illalla ruokaa ja päädyimme illallistamaan hotellin ravintolaan. Ravintolaan pätivät samat säännöt kuin koko hotelliin. Kokonaisuus syntyy kolmesta tasavahvasta osasesta - miljööstä, henkilökunnasta ja ruuasta. Pelkällä ruualla ei pääse kuin puoleenväliin, jos palvelu epäonnistuu tai miljöö häiritsee ruokarauhaa, mutta toisaalta huonokaan ruoka ei maistu, vaikka ympäristö ja palvelu olisivat mitä. Meitäkin hemmoteltiin ikkunapaikalla, josta oli suora näkymä harjulle ja rantaan. Voisin jopa vannoa, että pöydän sijainti on yksi koko maan parhaita - ja tämän illan se oli meidän. Voiko tuota maisemaa kunnioittaa muuten kuin juomalla lasilliset shampanjaa.
Yksi Suomen kauneimpia maisemia ravintolan pöydästä katsoen.
Tätä en olisi tilannut, jos listalla olisi ollut jotain perinteisempää - mutta onneksi ei ollut
Ruokalista noudattaa täysin hotellin linjaa. Valikoima on ehkä suppeampi, mutta se on vaihteleva ja erilainen. Perinteisille Rosson faneille en tuota ravintolaa suosittele, koska tulisitte todennäköisesti otsa kurtussa kotiin grillijonon kautta. Mutta ihmisille, jotka osaavat arvostaa hyviä ruoka-aineita ja kekseliäisyyttä sekä lähiluonnon antimia (esim. siankärsämö), ravintola on paras mahdollinen. Lista pakottaa ja houkuttelee kokeilemaan uutta.

Me päädyimme molemmat syömään hanhenrintaa. Aterian jälkeen totesimme yhdestä suusta, että tätä ei kyllä olisi tilattu, jos listalla olisi ollut jotain perinteisempää - mutta onneksi ei ollut. Kokemus oli maun ja erilaisuuden puolesta hyvä ja tilaisuuteen sopiva. Annokset olivat ainakin meille kooltaan passelit ja ruuan omia makuja oli kunnioitettu, eikä peitetty mihinkään pussikastikkeeseen.
Yhtä erilainen oli myös aamiainen. Mikään tarjottu ei ollut perinteistä hotelliaamiaista, mutta mekin perusnirsot keski-ikäiset poistuimme salista hymy huulilla - ja maha täynnä. Joskus tekee hyvää poistua omasta mukavuusruudusta - silloin voi oppia uutta.
Nakit ja pekoni oli korvattu lähiruualla ja tarjoiltiin hotellin oman astiasarjan tuotteista
Syönnin lomassa kiinnitimme huomiota ravintolan yksityiskohtiin. Pöydissä olevat astiastot olivat hotellin omaa sarjaa ja ympäristöön oli siroteltu paljon suomalaista lasia. Illallissalissa oli vielä käynnissä "matkamiesten illallinen", joten saimme samaan rahaan kuulla mm. hotellin emännän Saimi Hoyerin tarinoita maailmalta sekä esitelmää hotellin ja harjualueen historiasta.
Liekö tarkoituksella vai tahattomasti, mutta huoneen televisiosta näkyi vain kaksi kanavaa. Sekin pakotti siihen, että kun illallisen jälkeen köllähdimme sänkyyn, niin pakko oli keksiä puheenaiheet jostain muualta kuin lapsista tai televisiosta. Uskotteko muuten, jos sanon, että puolisostaan oppii uutta vielä vuosienkin jälkeen, kun raahaa hänet juttukaveriksi erämaahotelliin?
Laskukin tuli omassa kirjekuoressaan, eikä persoonattomana kuittina kouraan.
Tämä viikonloppu tiesi paikkansa monessa mielessä. Oli aika huimaa päästä vieraaksi Hotelli Punkaharjuun ja kokea tuon uusvanhan erämaahotellin erilaisuus ja vieraanvaraisuus. Henkilökunta sai meidät tuntemaan itsemme todella tervetulleeksi ja oli siinä ja siinä, ettemme lähtiessä menneet halaamaan sekä respan että ravintolan henkilökuntaa. Se nyt olisi ollut jo ehkä liikaa...
Mutta meille pariskuntana tuo viikonloppu oli enemmän kuin jokaisen maksetun pennin väärti. Kevään vaikeudet ja ongelmat tuntuivat etäisiltä ja meidän puuveneemme ui telakalta kyljet paikattuna ja paksusti tervattuna myrskyjä kestämään. Suosittelen lämpimästä tällaisen pienen parisuhdehappihypyn ottamista kaikille pareille, joita arki ahdistaa ja parisuhde kiristää vannetta väärästä päästä. Soutukelpoista venettä ei kannata tahallaan upottaa pienten pohjakosketusten vuoksi.

maanantai 15. elokuuta 2016

Mitä keski-ikäiset tekevät saunassa kahdestaan?

Teenpä kerrankin paljatuskirjoituksen. Keski-ikäiset eivät ole sen vähemmän uteliaita kuin muunkaan ikäiset ja varmaan ainakin osaa lukijoista kiinnostaa, mitä muiden perheiden suljettujen ovien takana tapahtuu. Kuten olen jo aiemmin kertonut, niin perheessämme majailee kahden keski-ikäisen aikuisen lisäksi kaikenikäisiä lapsia teini-ikäisistä vaippaikäiseen olevalla kehityskaarella. On siis käytännössä mennyt vuosia siitä, kun olemme vaimon kanssa päässeet saunomaan kahdestaan ihan kaikessa rauhassa.

Normaalisti meidän perheen saunaillat menevät niin, että sauna laitetaan lämpiämään ja sitä lämpiämistä odotellessa tehdään kaikki illan kotityöt. Sitten lopulta huomataan, että ennen kuin hommat on tehty, niin sauna on kerinnyt sammua ja lämmitys alkaa alusta. Sitten kun viimein ensimmäiset ehtivät saunaan ja huutavat muut mukaansa, niin porukka valuu yksi kerrallaan lauteille niin, että viimeinen pääsee saunaan vasta silloin, kun ensimmäiset ovat jo lähteneet. Teini-ikäisten aikakäsitys on varmaan peräisin jostain aikahyppyikkunasta, sillä kun teini vastaa johonkin kysymykseen "ihan just", tuon ja suorittamisen välisenä aikana on ehditty maailmanhistoriassa käydä jo keskipitkiä sotiakin.

Meillä on vielä saunassa tapana kuunnella musiikkia, mikä tarkoittaa sitä, että kun laitan oman biisilistani soimaan, niin teini-ikäiset vaihtavat sen tullessaan saunaan perässä. Eli juuri kun olen orientoitunut kuulemaan kuolemattoman kitarasoolon, niin kaiuttimesta alkaakin kuulua jotain teinipissis-discoa. Siinä sitten hakkaan vettä kiukaalle raivon vallassa, kun taustalla kuuluu Arttu Wiskarin sijasta Arttu Lindeman.

Nyt kuitenkin parina viime viikkona on käynyt niin, että olemme lykänneet tuon pienimmän taaperon isompien vahdittavaksi sillä välin, että karkaamme vaimon kanssa löylyihin ihan kaksin. Mitä siellä siis tapahtuu?

Alkulöylyt....

Ensin istumme muutaman minuutin ihan hiljaa. Tähän on pari syytä. Tietenkin nautimme siitä, että kaiuttimesta kuuluu kerrankin mieleistä musiikkia. Ja luonnollisesti odotamme kauhulla, hyökkääkö löylyihin sittenkin joku jälkikasvusta (tai käy ainakin vaihtamassa kiusallaan musiikin johonkin nuorisomaisempaan). Ja on tainnut jokusen kerran käydä niinkin, että lapsenvahdin ja "asiakkaan" välille on tullut jokin täysin ylittämätön ristiriita, jonka ratkaisemiseen tarvitaan erotuomaria. Tuota selvitellessä meneekin sitten toisen aikuisen aika niin, että lopulta huomaat saunovasi ihan omassa rauhassa.

Koska aikaa on rajallisesti, niin vaimon kanssa keskustellaan ensimmäiseksi ne jutut, joita ei voi lasten kuullen jutella. Lapsillehan on luotu käsittämättömät korvat, jotka pystyvät poimimaan kolmen seinän takaa kaikki ne jutut, joita ei oltu tarkoitettu lasten kuultavaksi (kirosanat, juorut, riidat, pussailut jne.), mutta samoilla korvilla on mahdotonta kuulla elintärkeitä elämää koskevia ohjeita, jotka kerrotaan joskus jopa kovemmalla äänenpainolle lähes korvan juuressa.

Siis ensimmäisenä jutun alle otetaan kaikki työpaikan ja naapuruston juorut. Näitä ei lapsille voi kertoa, koska ne paljastaisivat ne seuraavana päivänä päiväkodin tädeille (ne todella tekevät sitä!). Aika monesti lasta päiväkotiin jättäessä mietin, että mitähän juttuja päiväkodin henkilökunta meistäkin tietää ja kuulee - pienin lapsista on nimittäin varustettu melkoisella mielikuvituksella, joka voi tuottaa melko lailla väritettyjä tarinoita perheemme harmaasta arjesta.

Ja tietenkin täällä on myös hyvä käsitellä kaikki lapsia koskevat jutut, joita ei voi lapsille itselleen kertoa. Voidaan esimerkiksi kätevästi pelata kivi-paperi-sakset-peliä siitä, kuka raahaa lapset seuraavana hammaslääkärille tai rokotettavaksi tai suunnitella, mitä ostetaan joululahjaksi. 

Välilöylyt

Seuraavaksi on aika siirtyä omiin asioihin. Saunassa on kurjaa riidellä, joten se jätetään siihen, kun lapset nukkuu. Kuitenkin saunassa on hyvä käsitellä raha-asioita - lähinnä rahan puutetta ja sen olemattoman rahamäärän oikeaa sijoittamista tai lisärahan hankkimista laillisin tai laittomin keinoin.

Toinen hyvä käsiteltävä asia on tietenkin aikatauluja koskevat asiat. Saunassa on hyvä suunnitella tulevaa viikkoa, koska tuo parikymmenminuuttinen tuokio on käytännössä ainoa aika, jolloin ehdimme olla vaimon kanssa samassa paikassa ilman, että joku lapsista nykii hihasta, huutaa teini-angstiaan pihalle tai kertoo jotain kuolematonta juttua, joka vaatii ehdottomasti vähintään kahden ihmisen jakamattoman huomion.

Ja on saunassa kyllä hyvä hetki keskustella ihan vakavistakin asioista. Minulle ainakin saunassa on jotain todella rauhoittavaa ja varmaan suomalaiseen luonteeseen kuuluu se, että kiirastulea muistuttavissa olosuhteissa on helpointa jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Monta hetkeä muistan itsekin istuneeni saunassa lähes pyörtymiseen saakka, kun mieltä painavat jotkut asiat.

Loppulöylyt

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Meillä saunominen päättyy monesti siihen, että pesen vaimoni hiukset ja sen jälkeen ajan partani. Minulle lauantai-illan parranajo saunassa liittyy lapsuuteen. Muistan, kuinka isäni teki tuon saman ja tavallaan rituaali muistuttaa aina hänestä.

PS. Ja teille uteliaille sieluille, jotka luulitte kuulevanne jotain seksijuttuja, niin siitä saitte. Ei keski-ikäisten saunomiseen mitään seksiä liity. Kuumassa sydänkohtauksen mahdollisuus on näillä vuosilla jo liian suuri saatuun nautintoon nähden, joten parempi käyttää aika jotenkin hyödyksi.