Blogit.fi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste novelli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste novelli. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. helmikuuta 2019

Neuvottelu elämästä - novelli

 

- Haluan elämäsi, sanoi Saatana
- Mitä sinä sillä teet, onhan sinulla noita? Vastasin hämmästyneenä.
- Otan talteen, kun et sinä sillä mitään tee. Vietät huonoa elämää ja haaskaat sekä omaasi että muiden aikaa. Panos-tuotos-ajattelulla olet minulle yksi hukkasijoitus. Tässä kapitalismin hallitsemassa maailmassa ei minunkaan kannata säilöä sijoituksia, jotka tuottavat tappiota. Ehkä annankin sielusi jollekin, joka sitä osaa enemmän arvostaa.
- Mutta elämä on minun – eikö minulla siis ole sen loppumiseen mitään sanomista? Ja voinhan aina parantaa tapani.
- Sinä olet toivoton tapaus. Ja aivan liian vanha mihinkään elämäntaparemonttiin. On kaikille parempi, että luovutat ja annat loput elämästäsi minulle, Saatana jatkoi väsyneellä äänellä. Se oli ilmeisesti käynyt tämän saman keskustelun jo pari kertaa aiemmin iäisyyden aikana. 

Ja jatkoi vielä

- Eikä tämä ole mikään yt-neuvottelu, jossa minä ehdotan ja sinä vänkäät vastaan. Ota tämä ennemminkin purkuna kuin irtisanomisena. Sitä paitsi vika on omasi. Olisit elänyt viisaammin ja ollut tuottavampi, niin enpä seisoisi tässä kaviot ojossa ja hiilihanko olalla.
- Olet sinä Saatana aika piru! Koetat saada minut luopumaan kalleimmasta omaisuudestani taistelutta. Mutta et sinä sitä helpolla saa – ennemmin vaikka kuolen. Tai no...
- No niinhän siinä käy, vastasi Saatana nopeasti ja jatkoi. Sinä et surkea ihmispolo taida tajuta, etten minä ole mikään tosi-TV-juontaja, vaan helvetin kovin jätkä! Sen, minkä minä päätän, se pätee! Saatana oikein jyrähti niin, että tuolit kaatuivat ja kaappien astiat helähtivät.
- Höpöhöpö vihtahousu. Sinulla on kädet täynnä pitkin maailmaa. Miksi uhraisit kallista aikaasi yhden vaivaisen ihmissielun jahtaamiseen? Sitä paitsi maineesi on kärsinyt kovin inflaatiosta. Ei kukaan jaksa enää uskoa punanahkaiseen sarvipäähän, joka pukinkavioissa käy ikävänhajuisena rienaamassa ihmisiä pahaan. Nykyaikana on vaihtoehtoja niin paljon, että sinä vanha Saatana olet pudonnut vain yhdeksi monista. Toista se oli ennen kun olitte vain sinä ja Jumala. Todennäköisyys sinun kannattajakorttisi täyttämiseen oli aika lailla fifty-sixty.
- Lopeta nuo lapselliset mäkihyppyvertaukset rassukka. Te ihmiset olette nykyisin niin taitavia sotimaan ihan keskenänne, ettette enää tarvitse minun apuani vihan lietsomisessa ja pahuuden levittämisessä. Teistä on tullut yksi suuri pahuuden automaatio. Katso vaikka sitä Amerikan uusinta hölmöä - kädelläkään en ole hänen ajatuksiinsa koskenut ja puolessa vuodessa hän on saanut koko ihmiskunnan sekaisin. Siksi minulle jää aikaa erikoistua – se kun on vähän muotiakin.

Ja Saatana jatkoi vielä

- Sitä paitsi olen jotenkin kiintynyt tuohon sielupoloosi, Minun käy sitä niin kovin sääliksi...
- Sääliksin, naurahdin, Sinulla! Saatanalla!? No jo on aikoihin eletty, jos Saatanakin pehmoilee. Sinähän alat olla kuin keskustapuolue, että kaikki käy, kunhan ääni on taattu.
- Ei sinun kanssasi voi neuvotella – olet pahempi kuin minä. Mutta sielusi vien silti.
- Enpä usko. Ajattele vaikka veroseuraamuksia ja maineesi menetystä. Menee maine, jos Twitter laulaa sinun varastaneen väkisin sieluni ilman korvausta. Kannattajajoukkosi kapenee entisestään ja kohta lämmittelet helvetin uuneja ihan yksin. Siinä tulee hiki, kun yhtä aikaa lapioit hiiliä ja poljet palkeita. Ja eikös se helvetin orjatyö ole sitä paitsi jo kielletty kaikissa mahdollisissa lakiasteissa ja tuomioistuimissa?
- No ei kai sentään twitter...alkoi Saatana ja epäröidä ja jatkoi hieman pienemmällä äänellä.
- Josko me sitten päästäisiin jonkinlaiseen sopimukseen tästä?
- Ei me taideta päästä. Minulla on vielä elämätöntä elämää jäljellä, enkä aio luopua siitä. Mene sinä kiusaamaan jotain toista, joka olisi sanallesi myötämielisempi. Lie noita hölmöjä johdateltavia vielä jossain maailman pimeässä kolkassa.

Niin lähti Saatana allapäin taistelun hävinneenä. Käytävältä kuului tasainen kavioiden kopina, kun punainen häntä viimein vilahti ovesta ulos. Huoneeseen jäi leijumaan vieno rikinkatku, jonka tuuletin äkkiä pois. On surullista, kun jättiläiset kaatuvat.

torstai 31. tammikuuta 2019

Viimein lomalle - novelli

Aamu

Miehen mielen valtasivat kesäaatokset

Insinööri Martikainen astui ulos hissistä ja saapasteli hitain askelin työpisteeseen. Kuluneesta nahkasalkustaan hän kaivoi kannettavan, jonka liitti telakkaan. Koneen käynnistyessä hän vilkaisi sermin seinään nastalla kiinnitettyyn kalenteriin. Kesäkuun kuvassa näkyi laivan kannelta vilkuttava perhe. Alapuolella olevat päivät oli ruksittu punaisella lukuunottamatta kuun viimeistä päivää, jonka aamua juuri starttailtiin. Martikaisen väsyneille kasvoille levisi hymy - miehen mielen valtasivat kesäaatokset.

Saatuaan koneen käyntiin, Martikainen katsoi välinpitämättömänä sähköpostit läpi, vastaili muutamiin ja keskittyi kirjoittamaan poissaoloviestiään. Kun viesti oli muotoiltu, Martikainen ihaili työnsä tulosta ja kirjasi poissaolokuittauksen päälle kello 16:30. Siihen mennessä hän olisi jo poissa täältä.

- Lomatunnelmissa, vai? Meinaatko karata jo puoliltapäivin vai kärsitkö päivän loppuun saakka? Olikos sulla tänä vuonna ne täydet neljä viikkoa putkeen?

Sermin päälle heilahti keikkumaan pää, joka kuului Sepolle. Seppo ja Martikainen olivat olleet samassa työpaikassa jo päälle kaksikymmentä vuotta. Työn lisäksi he olivat myös perhetuttuja ja puhuivat paljon muustakin kuin työstä. Martikainen hymähtikin Sepon hieman kateelliselle äänelle.

- Joo, onhan ne kesällä kunnon lomat vietettävä. Tänään taidan kuitenkin nauttia koko päivän loppuun saakka. Eihän tätä herkkua sitten tuokioon näekään.
-  Kun kerran tärähtäisi lotossa se riviseiska paikalleen tai Eurossa joku parikymmentä miljoonaa. Sitten kyllä haistattaisin vitut tällekin hikipajalle! Seppo haaveili.

Päivä

- Nauti nyt ilmaisesta lounaasta kerrankin.
- Ilmainen lounas löytyy ainoastaan kompassista.
Puoleenpäivään mennessä Martikainen oli jo tuskastunut. Tuntui kuin kello olisi tahallaan hidastellut. Lyhentääkseen päivää Martikainen kutsui Sepon lounaalle läheiseen pizzeriaan. Olisi ihan kolmen täytteen fantasia lounaslättynä ja Martikainen lupasi tarjota - loman kunniaksi.
- Jos jätetään väliin, ei nyt maita ruoka.
- Nauti nyt ilmaisesta lounaasta kerrankin.
- Ilmainen lounas löytyy ainoastaan kompassista.

Lähes korvasta raahaten Martikainen sai Sepon mukaansa. Lounaalla vierähti melkein tunti ja loman kunniaksi herrasmiehet nauttivat jopa pienet tuopit olutta. Sihijuomaa maistellessaan he äityivät vielä muistelemaan legendaarisia 90-luvun menoja, jolloin lounaat saattoivat venähtää pitkälle seuraavaan aamuun, eikä työnteolla ollut niin kiire kuin nykyisin.

Kellokortit ja työaikaleimaukset veivät työstä kaiken ilon. Joskus työn suola oli se, että puhdasta jälkeä sai tehtyä pienissä promilleissakin ja perjantaisin työn väistely muistutti jopa taidetta enemmän kuin tiedettä.

Iltapäivä

Salami ja Karjala nostavat verenpaineen sekä kolesterolin lisäksi myös fiilistä ja iltapäivän tunnit kuluivat rattoisasti.
Lounaan jälkeen miesten mieli oli keveä. Salami ja Karjala nostavat verenpaineen sekä kolesterolin lisäksi myös fiilistä ja iltapäivän tunnit kuluivat rattoisasti. Martikainen kävi kopiohuoneesta pahvilaatikon, johon keräsi tavaroitaan. Sepon ihmetellessä toimenpidettä Martikainen kuittasi homman sillä, että kahvikuppi jouti kotiin pesukoneeseen ja huonekasviinkin voisi vaihtaa mullat.
Kello kuusitoista toimisto tyhjeni. Yksi kerrallaan työpisteiden valot sammuivat ja kaikkialta kuului kiinnipainuvien läppärin kansien läpytys. Taustamelu hiljeni ja ilmassa kuului enää ilmanvaihdon tasainen kohina.

Martikainen irrotti kalenterin sermistä ja piirsi viimeisen päivän yli punaiset henkselit. Hän hymähti täydellistä jälkeä ja heitti kalenterin sen jälkeen roskiin.
Sitten hän kaivoi povitaskustaan kirjekuoren ja marssi vakain askelin esimiehensä tyhjään työhuoneeseen. Hän asetteli kirjekuoren nojaamaan tietokoneen näyttöä vasten ja varmisti, että kuoressa oli esimiehen nimi. Vielä kerran hän kurkisti, että kuoren sisälle taiteltu paperi oli tallessa. Kirjekuoren viereen hän asetteli siistiin riviin kulkukorttinsa, sekä puhelimen.

"Tällä päivämäärällä ja allekirjoituksella minä Armas Uolevi Martikainen (290258-021Z) irtisanoudun insinööritoimisto Silta&Kaide Oy:n palveluksesta noudattaen sopimuksen mukaista kuukauden irtisanomisaikaa.
Ei soitella, eikä edes laitella sähköpostia.
Pitäkää tunkkinne
TV: Ami"

Sitten Martikainen teki viimeisen silmäyksen pomonsa kammariin, kaivoi alalaatikosta sikarin, jonka laittoi povitaskuun, marssi ovelle ja sammutti valot.

Finale

Jännittyneenä hän odotteli, että puhelin kytkeytyy auton bluetooth-järjestelmään
Kerrankin kevein askelin Martikainen asteli hissiin ja ajeli vihellellen alakertaan. Hän moikkasi iloisesti alakerran aulaemännälle, joka vastasi tervehdykseen konemaisesti hymyillen.
Martikainen asteli autoonsa, istui hetken hiljaa, hymyili ja työnsi avaimen virtalukkoon. Jännittyneenä hän odotti, että puhelin kytkeytyy auton bluetooth-järjestelmään. Kuultuaan metallisen kilahduksen, hän näpytteli edeltäkäsin opettelemansa numeron ja kuunteli autossa kaikuvaa tuuttausta. Pienen hetken kuluttua linja avautui.

- Päivää, täällä on Aulis Martikainen. Minulla olisi asiaa koskien sitä viime lauantain loton jättipottia. Oliko se niin, että nämä suuremmat voitot tulee tulla lunastamaan sieltä pääkonttorista?