Neuvottelu elämästä - novelli

 

- Haluan elämäsi, sanoi Saatana
- Mitä sinä sillä teet, onhan sinulla noita? Vastasin hämmästyneenä.
- Otan talteen, kun et sinä sillä mitään tee. Vietät huonoa elämää ja haaskaat sekä omaasi että muiden aikaa. Panos-tuotos-ajattelulla olet minulle yksi hukkasijoitus. Tässä kapitalismin hallitsemassa maailmassa ei minunkaan kannata säilöä sijoituksia, jotka tuottavat tappiota. Ehkä annankin sielusi jollekin, joka sitä osaa enemmän arvostaa.
- Mutta elämä on minun – eikö minulla siis ole sen loppumiseen mitään sanomista? Ja voinhan aina parantaa tapani.
- Sinä olet toivoton tapaus. Ja aivan liian vanha mihinkään elämäntaparemonttiin. On kaikille parempi, että luovutat ja annat loput elämästäsi minulle, Saatana jatkoi väsyneellä äänellä. Se oli ilmeisesti käynyt tämän saman keskustelun jo pari kertaa aiemmin iäisyyden aikana. 

Ja jatkoi vielä

- Eikä tämä ole mikään yt-neuvottelu, jossa minä ehdotan ja sinä vänkäät vastaan. Ota tämä ennemminkin purkuna kuin irtisanomisena. Sitä paitsi vika on omasi. Olisit elänyt viisaammin ja ollut tuottavampi, niin enpä seisoisi tässä kaviot ojossa ja hiilihanko olalla.
- Olet sinä Saatana aika piru! Koetat saada minut luopumaan kalleimmasta omaisuudestani taistelutta. Mutta et sinä sitä helpolla saa – ennemmin vaikka kuolen. Tai no...
- No niinhän siinä käy, vastasi Saatana nopeasti ja jatkoi. Sinä et surkea ihmispolo taida tajuta, etten minä ole mikään tosi-TV-juontaja, vaan helvetin kovin jätkä! Sen, minkä minä päätän, se pätee! Saatana oikein jyrähti niin, että tuolit kaatuivat ja kaappien astiat helähtivät.
- Höpöhöpö vihtahousu. Sinulla on kädet täynnä pitkin maailmaa. Miksi uhraisit kallista aikaasi yhden vaivaisen ihmissielun jahtaamiseen? Sitä paitsi maineesi on kärsinyt kovin inflaatiosta. Ei kukaan jaksa enää uskoa punanahkaiseen sarvipäähän, joka pukinkavioissa käy ikävänhajuisena rienaamassa ihmisiä pahaan. Nykyaikana on vaihtoehtoja niin paljon, että sinä vanha Saatana olet pudonnut vain yhdeksi monista. Toista se oli ennen kun olitte vain sinä ja Jumala. Todennäköisyys sinun kannattajakorttisi täyttämiseen oli aika lailla fifty-sixty.
- Lopeta nuo lapselliset mäkihyppyvertaukset rassukka. Te ihmiset olette nykyisin niin taitavia sotimaan ihan keskenänne, ettette enää tarvitse minun apuani vihan lietsomisessa ja pahuuden levittämisessä. Teistä on tullut yksi suuri pahuuden automaatio. Katso vaikka sitä Amerikan uusinta hölmöä - kädelläkään en ole hänen ajatuksiinsa koskenut ja puolessa vuodessa hän on saanut koko ihmiskunnan sekaisin. Siksi minulle jää aikaa erikoistua – se kun on vähän muotiakin.

Ja Saatana jatkoi vielä

- Sitä paitsi olen jotenkin kiintynyt tuohon sielupoloosi, Minun käy sitä niin kovin sääliksi...
- Sääliksin, naurahdin, Sinulla! Saatanalla!? No jo on aikoihin eletty, jos Saatanakin pehmoilee. Sinähän alat olla kuin keskustapuolue, että kaikki käy, kunhan ääni on taattu.
- Ei sinun kanssasi voi neuvotella – olet pahempi kuin minä. Mutta sielusi vien silti.
- Enpä usko. Ajattele vaikka veroseuraamuksia ja maineesi menetystä. Menee maine, jos Twitter laulaa sinun varastaneen väkisin sieluni ilman korvausta. Kannattajajoukkosi kapenee entisestään ja kohta lämmittelet helvetin uuneja ihan yksin. Siinä tulee hiki, kun yhtä aikaa lapioit hiiliä ja poljet palkeita. Ja eikös se helvetin orjatyö ole sitä paitsi jo kielletty kaikissa mahdollisissa lakiasteissa ja tuomioistuimissa?
- No ei kai sentään twitter...alkoi Saatana ja epäröidä ja jatkoi hieman pienemmällä äänellä.
- Josko me sitten päästäisiin jonkinlaiseen sopimukseen tästä?
- Ei me taideta päästä. Minulla on vielä elämätöntä elämää jäljellä, enkä aio luopua siitä. Mene sinä kiusaamaan jotain toista, joka olisi sanallesi myötämielisempi. Lie noita hölmöjä johdateltavia vielä jossain maailman pimeässä kolkassa.

Niin lähti Saatana allapäin taistelun hävinneenä. Käytävältä kuului tasainen kavioiden kopina, kun punainen häntä viimein vilahti ovesta ulos. Huoneeseen jäi leijumaan vieno rikinkatku, jonka tuuletin äkkiä pois. On surullista, kun jättiläiset kaatuvat.