Olen seurannut tammikuun ajan lehtien palstoilla käytyä Uimaharju-keskustelua. Starttina oli Karjalaisen toimittajan ja kuvaajan toiviomatka Uimaharjun kylälle katsomaan, kuinka Joensuun etäisin kylätaajama sinnittelee omassa ylhäisessä rauhassaan. Keskustelu on jatkunut keskustelupalstoilla artikkelin jälkeen. Lopputuloksena oli, että piskuinen Uimaharju ei suinkaan ole Jumalan hylkäämä peräkylä, vaan vireä ja hyvinvoiva pikkutaajama, joka on pakkoliitetty osaksi Joensuuta.
Olen itse ylpeä puoli-Uimaharjulainen. Sukumme asuttaa kylää jo neljättä sukupolvea ja erinäisten sattumien kautta myös perheemme kesäpaikka sijaitsee keskellä Kruununkangasta. Toki on omituista, että "mökkeillä" voi ruutukaavalla, mutta Uimaharjussa kaikki on mahdollista. Enemmänkin ihmettelen, etteivät muut ole tajunneet samaa citymökkeilyn ihanuutta.
Sellun ja sahan varjossa
Uimaharjun kylä on alunperin osa Enon kuntaa ja syntynyt Pielisjoen varteen saha- ja lopulta selluteollisuuden sivutuotteena. Kylän suurin työllistäjä ja maamerkki ovat Stora Enson sellutehdas sekä saha, jotka ovat luonnollisesti paikkakunnan suurimmat työllistäjät. Mitään bulkki-teollisuutta ei sellun tuotantokaan nykyään ole. Tehtaan tuotannosta iso osa tehdään paperin raaka-aineen sijaan liukoselluksi, jota käytetään mm. kankaiden raaka-aineena. Liukosellua lastataan harva se päivä junanvaunuihin, joiden lopullinen määränpää löytyy kaukoidän vaatetehtaista.
Muutaman minuutin välein liikenneympyrässä jyristää tukkirekka. Puuteollisuus näkyy joka paikassa. Kun kylänraittia kulkee arkisin, pääasiallinen kulkupeli tuntuu talvisin olevan potkuri ja kesäisin rollaattori. Se kertoo kylän asukasrakenteesta paljon. Pikkuhiljaa nuorempi väestö on karannut valtatietä pitkin etelään - tai ainakin Joensuuhun saakka. Jäljelle ovat jääneet tehtaan eläkeläiset, joista kylän kahviloihin muodostuu naseva mielipideparlamentti.
Valtatietä myöten ovat karanneet myös monet palvelut. Terveyskeskusksesta ovat jäljellä enää seinät ja Osuuspankki veti luunsa Enoon viime vuonna. Harjuraitin varressa on muistoja edesmenneistä kaupoista ja liikkeistä. Parhaimmillaan kylällä toimi yhtä aikaa viisi ruokakauppaa sekä vaateliike ja urheiluliike. Nyt jäljellä ovat kyltit, jos nekään. Vika ei ole Uimaharjun, vaan modernin elämän. Pienet kivijalkakaupat ovat vaikeuksissa muuallakin ja mitä pienempi kylä sitä kapeampi asiakaskunta.
Palveluitta ei silti tarvitse sinnitellä. Kylällä on edelleen kaksi kauppaa ja kioski. Myös kahviloita on useampi kappale, jos munkkikahvihammasta pääsee akuutisti kolottamaan. Näiden lisäksi palvelee vielä entisen leipomon tiloihin kotiutunut "siirtomaatavarakauppa", joka on minutkin pelastanut pulasta lähes yhtä monta kertaa kuin paikallinen K-market. Ja koskaan ei ole mikään tarpeellinen jäänyt löytymättä - olipa kyse lasten liukureista, sulakkeista, pattereista tai hautalyhdyistä.
Ja on kylällä sellutehtaan lisäksi toinenkin kiistaton menestystarina. Uimaharjussa nimittäin leivotaan Suomen parhaat kukot. Kotileipomo Viipukka toimittaa kukkojansa aina niin pitkälle "kun näläkäsiä riittää". Ja yleensä taitaa käydä niin päin että kukot loppuvat ennen nälkäisiä ihmisiä. Ei ole nimittäin kerta eikä kaksi, kun olen kukotta jäänyt, kun olen ollut liikkeellä liian myöhään. Savolaiset pitäkööt kalakukkonsa, mutta parempaa lanttu- tai lihakukkoa ei muualta löydä. Soppii muuten koittoo!
Citymökkeilyn ihanuus
Me olemme päätyneet Uimaharjuun suvun perinteiden ja sattumien kautta. Mutta paikkaa en vaihtaisi pois. Olkoon niin, että kylä on pieni ja vaatimaton, mutta kun tarkemmin mietii, niin siellä on kaikki, mitä tarvitsemme. Ja varmaan moni muukin...
Kun mökkeillään ruutukaavalla, kaikki palvelut ovat käden ulottuvilla. Kaupat, kampaajat ja korjaamot ovat kylällä, joten elämän perushuolto on vaivatonta. Lisäksi kylällä ovat taatusti ne palvelut, mitä lomalainen tai viikonlopun viettäjä halajaa. Ja jos oikein kova tuska parempien palveluiden perään tulee, niin Joensuuhun on reilun puolen tunnin matka haukkaamaan likaisempaa ilmaa ja nauttimaan hälystä.
Lomalainen tarvitsee toki aktiviteetteja - Uimaharjussa on talvisin hyvin ylläpidetty latuverkosto. Luonnonlunta löytyy noin kuukautta aikaisemmin kuin etelä-Suomesta - niin ja hiihtokausi jatkuu kuukautta pidempään myös toisessa päässä. Ja toki kylältä löytyy myös pieni urheilukeskus kuntosaleineen, mäenlaskupaikkoineen ja jääkiekkokaukaloineen. Jokunen vuosi sitten urheilukentän ympäristöön pystytettiin vielä mittava frisbeegolf-rata, jota tosin emme ole vielä ehtineet testaamaan.
Kesäisin taas parasta on ulkoilu kauniissa maisemissa. Pienen ajomatkan päässä on Patvinsuon kansallispuisto ja luontopolkuja joka suunnasta. Kolille ajaa Uimaharjun kylältä alta tunnissa. Ja Kolilla ollaankin sitten jo Suomi-matkailun ytimessä.
Mökkeilijälle vesi on kriittisen tärkeä elementti. Hyvällä tuurilla Uimaharjusta löytää kyllä kortteerin veden äärestäkin, mutta muillekaan vesi ei ole mahdottoman matkan päässä. Pielisjoki virtaa kylän juuressa ja virallisia uimarantoja on useampiakin kappaleita. Ja lyhyellä harppauksella oletkin Pielisellä tai jos haluat veneillä karummissa erämaajärven olosuhteissa, niin Koitere löytyy myös läheltä.
Marja- ja sienimetsään pääsee käytännössä takapihalta ja marjavia maita löytyy varmasti jokaisen tarpeeseen. Mustikat ja puolukat kasvavat kankailla ja kun uskaltautuu suolle, niin sankot täyttyvät lakoista ja karpaloista.
Mites tuo rauha ja hiljaisuus?
Mökkeilijä kaipaa lomallaan rauhaa ja hiljaisuutta. Istuin kesällä omalla terassilla auringonpaisteessa reippaan tunnin verran. Kuuntelin itikoiden ininää ja paarman surinaa, enkä juuri muuta kuullutkaan. Ihmisiä ei talon ohitse liikkunut yhtään kappaletta eikä autojakaan ihan riesaksi asti rinkiä ajellut. Talvella saatan mennä iltapimeällä katselemaan kirkasta tähtitaivasta, kun valosaaste ei tähtien tuiketta himmennä. Ja usein pakkasillla taivaankantta maalailevat revontulet, jotka loimottavat värikkäänä tapettina läpi horisontin.
Vähemmän tyyristä mökkeilyä
Uimaharjun ongelma on väestökato. Joka kerta, kun käyn iltakävelyllä, huomaan jonkun talon jääneen tyhjäksi. Pikkuhiljaa vanhempi väestö siirtyy kaupunkiin, hoitokotiin tai Hepokankaalle. Valitettavan harvoin talot löytävät uusia asukkaita. Tyhjien talojen reunustamat tiet näyttävät yhtä aikaa kurjilta sekä yksinäisiltä.
Citymökkeilijälle se luo oivallisen tilaisuuden. Täysikokoisen rintamamiestalon saa Uimaharjusta tällä hetkellä noin 25 000 - 45 000 euron hintaan. Ero on huomattava, jos sitä vertaa vaikka Lappeenrannan tai Joensuun hintatasoon, syvästä etelästä nyt puhumattakaan. Usein se tarkoittaa sitä, että summalla siirtyy omistukseen peruskuntoinen tai remontoitu, mutta terve öljylämmitteinen omakotitalo isohkolla (noin tuhannen neliön) tontilla. Ja monesti kaupan on täysin varusteltuja, yksinkertaisia, mutta erittäin toimivia kiinteistöjä. Ja jos omakotitalon omistaminen hirvittää, niin kylällä on vielä muutaman kerrostalokin pystyssä, joista kaksio irtoaa omistukseen reilulla kymppitonnilla.
Viime vuosina kiinteistöjen etähallinta on tehnyt öljylämmitys- tai sekalämmitystaloista vielä käytännöllisiä. Moderneja lämmitysjärjestelmiä on mahdollista säätää etähallinnan kautta, olipa kyseessä kattilatoiminen keskuslämmitys tai ilmalämpöpumppu. Lisäksi kiinteistö on suhteellisen vaivatonta varustaa esimerkiksi murtohälyttimillä sekä vuotovaroittimilla, jotka varoittavat vesivuodoista. Kylällä on myös saatavilla kiinteistönhoitopalveluita, jotka huolehtivat kiinteistöjen kunnosta kesäasukkaiden poissaollessa. Ja voisin kuvitella, että talkkari-palvelutkin ovat halvempia, jos talkkari tulee muutaman kilometrin päästä verrattuna siihen, että mökki on keskellä erämaata omassa yksinäisyydessään.
Kun taloissa on sähköt ja juokseva vesi, niin mökkeilykin on vaivatonta. Astiat pesee astianpesukone ja pyykit puhdistuvat Passelin tai Pesukarhun sisuksissa. Puhelimissa jyllää 4G ja telkkaristakin löytää riittävän määrä kanavia sadepäivän varalle. Itse olen tehnyt etätöitä Uimaharjussa useampaankin eri otteeseen ilman minkäänsortin ongelmaa. Eli tällaisen citymökki-tukikohdan käyttöä on mahdollista laajentaa oman elämäntilanteen mukaan.
Makunsa kullakin
Meitä kesämökkeilijöitä on joka sorttisia. Toiset haluavat maksaa omakotitalon hinnan pienestä lautamökistä Saimaan rannalla ja toisille kelpaa lautamökin hintainen omakotitalo ruutukaavalla. Mökkeilyssä olennaisinta onkin aina se, mitä asukas lomapaikaltaan etsii.
Citymökkeilyn puolesta minä puhun sen vuoksi, että haluaisin nähdä Uimaharjun tyyppiset pienet kylätaajamat elossa vielä tulevaisuudessakin. Jos nykyinen vauhti jatkuu, niin parin vuosikymmenen päästä Uimaharjunkin kylänraitilla on pelkästään hylättyjä omakotitaloja vailla huolenpitoa. Palvelut kuihtuvat sitä mukaa, kun käyttäjät poistuvat ja lopulta jäljellä on enää piste kartalla.
Minä näen ajatuksemme citymökkeilystä ihanteellisena. Siinä yhdistyvät paikan rauhallisuus, tekemisen monipuolisuus, mutta myös olemisen vaivattomuus ja helppous. En ainakaan tällä hetkellä (ja tuskin koskaan) näe meitä perinteisinä järvenrantamökkeilijänä. Kantoveden sijaan hanavesi sopii minulle paremmin ja nyrkkipyykin sijaan tykkään, että vaatteeni pesee kone.
Toki sukurasitus hieman velvoittaa, mutta jopa omaksi ihmeekseni olen huomannut viihtyväni Uimaharjun vireässä kylätaajamassa loistavasti. Minulle siellä on kaikki, mitä tarvitsen - ja jopa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!