Katsoin eilen Jari Sillanpään kiemurtelua Tuoman Enbusken haastattelussa. Iskelmätaivaan kestosuosikki ja Vain elämää-legenda oli joutunut huumesekoilujensa vuoksi toiseen kertaan kiinniotetuksi ja edessä olisi tangokuninkuuden sijaan parin viikon lööppikuninkuus ja kalteritango. Vanhan sanonnan mukaan ensimmäinen munaus menee erehdyksen piikkiin, mutta toinen haksahdus samaan ansaan on jo silkkaa typeryyttä. Ja siltä se eilen myös näytti. Kuivumishaluttoman narkomaanin, selittely on ulkopuolisen silmin säälittävää. Enbusken haastattelu onnistui maalaamaan Sillanpäästä erikoisen kuvan. Haastattelun jälkeen minulle jäi fiilis, että metamfetamiinin käyttäminen voi olla ihan kiva kokemus, eikä lähellekään niin vaarallista kuin tähän saakka on kerrottu - tämäkö oli haastattelun toivoma viesti?! Toivottavasti ei!
Okei, ensin minussakin heräsi suuttumus. Suuttumus sille, että megasuosittu stara kertoo avoimesti huumeidenkäytöstään ja jopa ilkeää kieltäytyä hoidosta, koska huumeidenkäyttö ei ole ongelma. Siis Sannin sanoin, mitähän viulua!!
Perinteinen haastattelu olisi mennyt niin, että katuva kansalainen kertoo häpeävänsä tekojaan ja lupaisi sormet raamatulla mennä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen katkolle. Sillanpää sen sijaan tunnusti olevansa narkomaani, eikä ilmeisesti aio aktiivisesti lopettaa. Ei aio lopettaa, koska huumeidenkäyttö ei ole hänelle ongelma ja hän voi olla niitä ilmankin. Miten minusta tuntuu, että olen kuullut tuon joskus aikaisemminkin... Ja kauniiksi lopuksi totesi, että loppujen lopuksi metamfetamiinin käyttö on hänen oma asiansa, josta ei kenellekään muulle ole vaaraa. Totta, mutta...
Sillanpää ei ole Tauno Tavallinen, joka työpäivän jälkeen istuu sohvalle, ottaa mäyriksen olutta Kaunareiden kyytipojaksi ja menee aamulla pajalle kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei, Jari Sillanpää on idoli monille ja hänellä ei ole oikeutta antaa positiivista kuvaa asiasta, joka on määritetty laittomaksi. Edes "Jari Suuri" ei saa kertoa, että metamfetamiinin käytölle voi olla järkevä peruste tai antaa mielikuvaa, että huumeita voi turvallisesti viihdekäyttää. Raja menee siinä, mitä lakikirja sanoo. Minusta idoli ei saa tukea laittomuuksia, eikä antaa positiivista kuvaa asiasta, jonka tiedetään johtavan pitkäkestoiseen riippuvuuteen ja usein ennenaikaisiin kuolemiin.
Anteeksianto ei kuulu meille kuolevaisille, mutta silti annan omalta osaltani Jarille anteeksi. Hän oli puheissaan rehellinen, joskaan tuon sortin rehellisyys ei tee minuun vaikutusta. Sillanpää tunnusti olevansa huumeidenkäyttäjä ja sen, ettei aio hoitaa ongelmaa, koska ongelmaa ei ole. Minun ymmärrykseni tulee siitä hinnasta, jonka Sillanpää haastattelullaan maksaa.
Tuolla yhdellä haastattelulla Sillanpää veti uransa ainakin toistaiseksi viemäristä alas - huolimatta siitä, että lopussa tirahti kansalaisiin vetoava pakollinen itku ja tarina, ettei hän keikkaa sentään kamapäissä vedä...paitsi joskus pienissä "laskuissa". Jos ihminen uhraa uransa ja elantonsa television suorassa lähetyksessä, niin kyllä silloin usko omaan asiaan on vahva! Sillanpään osalta kyseessä ei edes ole mikään pieni summa, joka menetettyinä keikkapalkkioina nyt jäävät saamatta.
Nyt on fanien paikka olla oikealla tavalla tukena. Tukea eivät ole kannustavat twitter-viestit joissa kehutaan asianomaisen rohkeutta kertoa ongelmastaan. Tukea ei ole se, että ohitetaan huumeidenkäyttö ja se korvataan lauseella "onhan se lahjakas laulaja". Ensimmäisen huumekäryn (ja rattijuopumuksen) jälkeen julkisuuteen tuli koko kansan hyssyttely, ettei Jaria saa teilata, koska hän on herkkä ja tunteellinen. Huumekäry paineltiin paksulla villapeitolla näkymättömiin kuin koko asiaa ei olisi tapahtunut. Jos Aku Louhimies ajaisi samalla tavalla Helsingin keskustassa pikku pirissä, niin Kauppatorille pystytettäisiin lava kivitystä varten ja lähetystä näytettäisiin pääuutisissa kolme viikkoa putkeen.
Valitettavasti iskelmätaivaan lempilapsen status suojaa Sillanpäätä kuin Kapteeni Amerikan kilpi. Mitään, mitä Jari tekee, ei voi olla katsomatta läpi sormien. Näen ongelmana sen, että suosikkiin luotetaan noin sokeasti. Näen ongelmana sen, etteivät fanit ymmärrä ruokkivansa omalla sympatiallaan mielikuvaa siitä, ettei stara voi tehdä mitään väärää. Näen ongelmana sen, että liika ymmärrys ruokkii alkuperäistä ongelmaa - eli saa Sillanpään vetämään uransa lisäksi myös elämänsä viemäristä alas. Jari Sillanpään terveydestä vastuu on Jari Sillanpäällä, mutta jos fanit haluaisivat tukea tietä kohti selvää päivää ja pitkää ikää, se vaatisi ensin sen, ettei kaikkea aina sokeasti ymmärretä. Alkoholistin läheiset tietävät, että ymmärtämällä saadaan aikaan se, että kurkusta alas menevä pyörre vain voimistuu. Juomisen halu katoaa siinä vaiheessa, kun edessä on enää lopullinen kysymys "tulos tai ulos".
Jari Sillanpää nousee vielä tästäkin kohusta huolimatta. Huumekäryt eivät ole hänen statukselleen sellaista lokaa, jolla laulaja saataisiin painettua lopullisesti muistojen unholaan. Enkä ainakaan minä sitä halua. Sillanpää on laulajana lahjakkuus, ja minusta ketään ihmistä ei saa teilata virheidensä vuoksi. On annettava tilaisuus korjata tekonsa. Mutta entä, kun Jari tekee loistokkaan paluun - olemmeko me antaneet lapsillemme sen mielikuvan, että on ihan okei tukea huumeiden viihdekäyttäjän uraa? Haluammeko me, että keikkalipusta maksettu raha valuu lopulta jonkun huumekauppiaan taskuun? Tällä hetkellä minä en maksaisi keikkalipun hintaa nähdäkseni julkinarkomaanin esiintymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!