Blogit.fi

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Rikkoontunut valtiomahti

 

Ai kuinka vihaankaan umpikliseistä sanontaa "politiikka on rikki". Mutta vaikka kuinka yritän, ei tätä nykyistä eduskunnan alamäkeä ja alennustilaa voi muuten fiksusti kuvata. Rikkihän se kellokin on, jos sitä pyörittävät rattaat eivät pyöri. Varmaan vaalien läheisyydestäkin johtuen iltapäivälehtien lööpit kertovat päivä toisensa jälkeen eri tasoisista ja eri vakavuusasteen tolloiluista. Vai mitäpä itse tuumitte siitä, että ikiomat vaaliruhtinaamme ovat otsikoissa syytettynä väärinkäytöksistä tai harmaalla alueella olevasta vilpistä, joka ei hyvää hallintotapaa edes hipaise?

Kansanedustaja 1:
"Vuokrasi asumiseen sopimattoman saunakamarin kaverinsa kanssa, jotta voisi nostaa korotettua kulukorvausta."
"Suuteli väkisin naapuripuoleen kansanedustajaa, josta johtuen joutui käräjille ja väkisinsuudeltu kansanedustaja päätyi lopulta niskaleikkaukseen."
"Rikkoi autonsa eduskunnan parkkihallissa. Parkkihallin sisäänkäyntiprotokollan osaamattomuus johti viidentoistatuhannen euron vahinkoihin, jotka meidän veronmaksajien olisi pitänyt korvata" Onneksi ei onnistunut.

Kansanedustaja 2:
"Piti itsensä kirjoilla Riihimäellä, jotta saisi nostettua kulukorvausta asuessaan oikeasti Helsingissä"
"Ajoi taksilla noin tuhat kertaa yhteensä aiheuttaen veronmaksajille yhteensä 22 000 euron laskun."
"Oli sairauslomalla eduskunnasta, mutta teki samaan aikaan kouluvierailuja, joista nosti erillistä palkkiota JA ajoi matkat noihin kouluvierailuihin vielä eduskunnan taksikortilla"

Kansanedustaja 3
"Plagioi yliopistotutkinnon päättötyön niin, että tekstistä noin 30% on kopioitu suoraan toisesta lähteestä" On siis käytännössä valemaisteri.

Ja näiden lisäksi kansamme edustajistossa istuu tälläkin hetkellä useampi edustaja, joka on saanut ja kärsinyt muun muassa rattijuopumus- tai ylinopeustuomioita tai muita eduskuntatyöhön mitenkään liittymättömiä töppöilyjä. Jotenkin kansalaisena sitä kuvittelee, että lakia säätävät osaisivat myös noudattaa sitä.

Minun käsitykseni mukaan kansanedustajan tulisi olla maineeltaan nuhteeton ja kansaa edustava. Tuota "edustavaa" voidaan tulkita kahdella eri tavalla. Toisaalta parlamentaarikkomme tulisi olla kansan näköinen (Ei siis Tapanin!) ja kuvata sitä, miltä Suomi pienoiskoossa näyttää, vikoineen ja virheineen. Toisaalta taas parlamentaarikon tulee olla edustava, siis esittelykelpoinen.
Kansanedustajien pitäisi olla esikuvia meille tavallisille veronmaksajille. Nuo kolme edellä mainittua tapausta näyttävät huonoa esimerkkiä, kuinka meidän tulisi arjessamme toimia. Moiseen pystyisi ilman kansanedustajan valtakirjaakin. Kansanedustajat eroavat meistä tavallisista asfaltinpolkijoista sillä, että heidän kuuluisi osoittaa esimerkkiä, kuinka arjessa toimitaan rehellisesti ja lakeja noudattaen.

Demokratia kärsii urpoilusta

 

Suurinta hallaa nämä urpoilevat kansanedustajat tekevät edustukselliselle demokratialle. Jos valtaa käyttävät käyttävät valtaa väärin ja täysin omaksi edukseen, ei lopulta kukaan usko systeemin toimivan. En minäkään luota edustuslaitokseemme samalla tapaa kuin aikana ennen kaukojuhantaloja, tonyhalmeita ja teuvohakkaraisia. Nuo muutamat kurahousut ovat saattaneet koko laitoksen maineen lokaan. Ja jos edustuksellisessa demokratiassa kansa ei luota johtajiinsa, silloin edustuslaitoksen toiminnalle ei ole perustetta.

Ongelma tulee siinä, että tulevaisuudessa kansanedustajiksi ei hakeudu enää se paras prosentti. Politiikan ammattilaiset korvautuvat huomionhakuisilla tyrkyillä ja henkilöillä, joille vaikuttamista tärkeämpää on pysyä torstaisin seiskan kuvissa. Lopulta eduskunnasta tulee ainoastaan yksi ikkuna näkyä valtakunnan kokoisessa julkisuudessa - politiikan BB-talo.

Eikä tämä positiivisesti vaikuta äänestysintoonkaan. Vaikka luulisi, että kansanedustajien örveltäminen kannustaisi protestiin ja siten suurempaan äänestysvilkkauteen, niin vaikutus on todellisuudessa toisenlainen. Edustuslaitoksen toimimattomuus syö uskoa siihen, että äänestäminen kannattaisi. Ja jos äänestämiselle ei löydetä panos-tuotos-maailmassa syytä, jätetään ääni mieluummin antamatta. Ja tähän päälle vielä se, että nuoremmille sukupolville äänestäminen ei esiinny kansalaisvelvollisuutena, vaan tapana vaikuttaa. Äänestäminen ei ole itsestäänselvä asia, vaan puhdas valinta, jossa on myös mahdollisuus sanoa "ei".

Edustuksellisen demokratian perusyksikkö on ääni. Toisaalta se on ääni, jolla kansalainen valtuuttaa ihmisen edustamaan itseään, mutta se on myös ääni, jolla valittu edustaja käyttää annettua valtaa. Minä pidän suoranaisena työtehtävien laiminlyöntinä sitä, että kuluneen viikon Soini-gaten äänestyksessä osa edustajista jätti pelkuruuttaan kokonaan äänestämättä. Vastaavasta teosta saisi oikeassa työelämässä varoituksen tai jopa kenkää.

Sitä saa, mitä tilaa

 

Valitettavasti olemme itse nuo helppo-heikit tuonne Arkdianmäelle äänestäneet. Huonot valitsijat saavat myös huonot edustajat. Vaali vaaleilta kansalaisten äänestysinto laskee ja edustajien valinta tehdään aina alati vähenevällä äänimäärällä. Se syö demokratian luottamusta. Käytännössä suomalainen järjestelmä toimii jo nyt niin, että 70% kansasta päättää meidän kaikkien asiat. Tuo osa populaatiosta ei ole koko kansan kuva - se on kapea siivu osasta päättävää kansanosaa.
Palstamillimetrien ja äänimäärän välillä on viivasuora korrelaatio.
Kummallisesti toimii myös julkisuus. Jos otetaan vaikka Timo Soini, joka on lööppiotsikoiden kestosuosikki viime viikoilta. Huolimatta siitä, että hän on toiminut hallituslinjan vastaisesti ja toiminut muutenkin eettisyyden rajamailla kutsumustaan noudattaessaan, hän tulisi halutessaan menemään seuraavissa vaaleissa läpi, että heilahti. Kansan muisti on valtavan lyhyt ja erittäin valikoiva. Se muistaa sen, että joku on ollut otsikoissa, mutta ei välttämättä miksi. Äänestyskopissa punaisen viivan saa lopulta se tyyppi, jonka nimi on viimeksi jäänyt muistirekisteriin - huolimatta siitä, missä yhteydessä. Tämä ilmiö pullahti kivuliaan tyrän lailla ulos aikoinaan Kauko Juhantalon casessa - vaalien kautta tuli jatkoa, vaikka edellisellä kaudella monoa tuli niin ministerin- kuin kansanedustajan pestistäkin.
kansa on poliittisesti totaalisen tyhmää
Kansanedustajiston korjaaminen ei käy muuten kuin muuttamalla vaalikäyttäytymistä. Se taas ei tapahdu hetkessä. Nykynuorille, eikä oikein vanhemmillekaan, synny kuvaa siitä, mitä poliittinen päätöksenteko on. Liian harvat lukevat lehtiä tai katsovat uutisia sillä ajatuksella, että niistä oppisi ja pysyisi kärryilllä siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Uutisten kulutuksen rapautuminen näkyy suorana linjana siinä, että kansa on poliittisesti totaalisen tyhmää. Mitä nuorempaan äänestäjäkuntaan mennään sitä kapeakatseisempaa on uutistenkulutus. Suoraan sanottuna seuraavissa vaaleissa takuuvarmasti läpimenevät ehdokkaat olisivat Youtube-tähti Miisa Rotola-Pukkila tai superjulkkis Amanda Harkimo. Kumpikin keräisi helposti omilta kanaviltaan riittävän määrän äänestäjiä, että se riittäisi matalan prosentin vaaleissa sisäänmenoon.

Näistä muuten tuo Youtube-tähti Mmiisas olisi oikeasti hyvä vaihtoehto - enkä ihmettelisi yhtään, jos seuraavan vaalikauden jälkeen 2023 neitokainen nähtäisiin ehdokkaana - ja myös kansanedustajana.

Ei kande länkyttää, jos ei osaa laukoo!

 

On aina turha länkyttää, jos ei omaa myös ehdotusta, kuinka asiat korjataan. Minusta tuo koko kansanedustajalaitos voitaisiin lakkauttaa. Kaikki valtio-oppinsa lukeneet tietävät, että demokratian ihanne on Ateenalainen demokratia, jossa jokainen antaa äänensä ja enemmistö voittaa. Tähän saakka mallia on pidetty mahdottomana, koska äänestävän populaation koko rajaa käytännössä asioiden ratkaisemisen enemmistövaaleilla. Suomen kokoisessa populaatiossa demokratia hidastuisi ja toiminta jähmettyisi, jos jokaisesta asiasta järjestettäisiin kansanäänestys ennakkoilmoituksineen, äänestyksineen ja laskentoineen sekä tarkistuksineen.
Nykyihmisen houkutin poliittiselle osallistumiselle olisi helppous
Mutta tietotekniikan ja sähköisen maailman kautta tilanne on muuttunut. Sähköisellä äänestämisellä ja moderneilla varmenteilla saataisiin taatusti riittävä uskottavuus sille, että äänestys on lainmukainen. Samalla äänestämisestä tehtäisiin helppoa ja yksinkertaista ja jotakuinkin kaikkien kansalaisten ulottuvissa olevaa. Tämä todennäköisesti nostaisi äänestysvilkkautta ja halukkuutta osallistua.

Äänestysten vilkkaus ei varmaan häviäisi yhtään nykyiselle toiminnalle. Jos ollaan rehellisiä, niin ne jotka eivät sähköisiin äänestyksiin taipuisi, eivät kävisi uurnillakaan. Ja reaktionopeus jopa nousisi nykyisestä. Demokratia ei suoranaisesti toteudu tänäkään päivänä ilman äänestyspakkoa, vaan demokratiaksi kutsutaan sitä, että jokaisella "on mahdollisuus äänestää".

Tällaisesta sähköisiin äänestyksiin perustuvasta demokratiasta tulisi jatkuva prosessi. Ratkaisulla päästäisiin eroon vaalikausien mittaisesta osaoptimoinnista sekä siitä, että päätöksenteossa keskityttäisiin vain oman suosion jatkumiseen yli vaalien. Tällä hetkellä monia kipeitä päätöksiä ei enää vaalikausien lopussa uskalleta tehdä kannatuksen sulamisen pelossa. Eikä minusta mitätön tekijä ole sekään, että kansalaisaloitteiden käsittely voi raueta, jos käsittely siirtyy vaalikaudelta seuraavalle. Tuota pidän kyllä melkoisena demokratiavajeena.

Hallitus korvattaisiin virkamieshallituksella. Samalla voitaisiin unohtaa joutavat ryhmäkurin aiheuttavat vääristymät kansanvallassa ja isojen puolueiden suhteettoman suuri vaikutusvalta kansalaisiin. Esille pääsisivät nykyistä paremmin pienemmät kansalaisliikkeet ja pienpuolueet. Virkamieshallitus antaisi mahdollisuuden jakaa ministerien salkut alojen oikeille asiantuntijoille. Nythän ongelma on se, että ministeriötä johtaa monessa tapauksessa maallikko, jolla ei ole minkäänlaista asiantuntemusta päättämilleen aloille. Yrityselämässä se tarkoittaisi sitä, että vaaleilla voitaisiin äänestää siivoojasta toimitusjohtaja.

Vaihtoehto B - tätähän mää pyysin

 

Niin ja on tietenkin olemassa toinen mahdollisuus. Edustuksellisen demokratian kuuluu kuvastaa kansaa sen kokonaisuutena. Ehkä meistä suomalaisista on kehittynyt itsekäs ja opportunistinen kansa. Silloin nämä kulukorvauksia itselleen lobbaavat hakkaraiset ja toivolat näyttävät vain sen, millaisia me olemme ja toimivat äänestäjiään kuvaavalla tavalla.

Ja jos olemme tosiaan sitä mieltä, että jokainen ajakoon vain omaa asiaansa, niin nuo eduskunnan väärinkäytökset ovat ihan okei. Itse en vain tuohon haluaisi uskoa. Suomi ja suomalaiset ovat pärjänneet omalla yhteisöllisyyteen ja heikompien puolustamiseen nojaavalla mallilla tähän saakka hienosti. Ja se pienen pieni (käytännössä huomaamaton) demokraatti minussa haluaisi uskoa, että tuo linja pitää vielä jatkossakin.

Pahoittelut, jos viikon pamfletti on kuivaa ja hieman paatoksellista. Minua suututtaa lukea siitä, kuinka äänestämäni edustajat käyttävät heille annettua valtaa väärin ja puhtaasti omaksi edukseen rapauttaen omalta osaltaan "Suomen ideaa". En halua lukea kansanedustajien tuhlaavan rahaa tai käyttävän annettuja etuja väärin, enkä varsinkaan halua lukea sitä, että kansanedustajat pahoinpitelevät toisiaan eduskunnan kahvilassa sairaalakuntoon. Tuollaiset asiat eivät minusta kuulu kehittyneen demokratian päätöksentekoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!