Blogit.fi

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Näyttämisen halusta - opiskelua aikuisena

Oppi tarttuu parhaiten monesta lähteestä



















Kukkuluuruu kummajaiset!

Kesä ja syksy on mennyt taiteillessa työn, perhe-elämän ja koulun välissä. Toisinaan on pulaa ajasta, mutta kokonaisuutena olen saanut pidettyä kaikki hommat jotakuinkin kuosissa. Kun suunnittelee asiat hyvin ja priorisoi tekemiset oikeaan järjestykseen, ei vaimo lähde lieden äärestä lietsuun, eikä työnantajakaan lähesty erokirjalla tai postimaisella palkanleikkauksella. Joistakin asioista joutuu valitettavasti tilapäisesti luopumaan, mutta toisaalta ainakin minulle opiskelu on antanut niin paljon uutta ja erilaista, ettei harmita yhtään.

Nyt kun vuosi kääntyy kohti takasuoraa, alkavat opinnot saavuttaa lakipistettään - tältä osin. Loppuvuosi painottuu näyttöihin ja muuhun kuin perusopiskeluun. Tätä kirjoitettaessa on tutkinnon ensimmäisen näytön jännitys ja paniikki jo takana ja voin tunnustaa, että vähän hymyilyttää.

Opiskelu keski-iällä on kovin erilaista kuin nuorena. Moni asia on muuttunut itsessä ja moni asia on muuttunut siinä, miten opiskellaan.

Opiskelua aikuisena




Lukujärjestys, jonka tein itselleni näyttöopiskeluja varten






















Suurin muutos itsessäni on se, että kyky vastaanottaa uutta sekä kyky pitää opitut asiat "pään sisällä" ovat heikentyneet todella paljon. Toki kyseessä on ihan treenin puute, mutta tietyn oppikokonaisuuden oppiminen ja etenkin muistaminen vaativat moninkertaisen työn verrattuna aikaan "ennen kaupallisia radioita", kun olen edellisen kerran opiskellut tosissani.

Välillä tuntuu kuin pää olisi teflonia - mikään ei pysy sisällä, vaikka kuinka tankkaisi ja ulkoa opiskelisi. Ilmeisesti sisäisen kovalevyn tila alkaa olla sen verran vähissä, että jos sinne synapsien väliin koettaa jotain tunkea, se vaatii taitoa ja tekniikkaa.

Opiskelu ei myöskään onnistu enää "siinä sivussa". Huomasin, että lukeminen vaatii oikeasti työrauhaa, hyvää ergonomiaa sekä sen, että hommaan voi keskittyä 115%. Ennen saattoi ympärillä pauhata televisio, stereot sekä lauma ihmissieluja, ja hyvin meni oppi kaaliin. Nyt tuntuu, että pienikin taustahäly heikentää oppimisen tuloksia. Yllättävä vaikutus on myös sillä, kuinka hyvin saat itsesi ergonomisesti sijoitettua.

Nämä kolme asiaa on hyvässä opintopesässä oltava ergonomisesti kunnossa:
1) Mahdollisimman hiljainen tila, joka mahdolllistaa tasaisen 100% keskittymisen.
2) Hyvä valo, jotta silmät eivät rasitu ja focus on oppikirjoissa.
3)  Hyvä ergonomia, joka takaa sen, että opiskelua voi jatkaa ilman kipuja sekä sen, että opiskelujen jälkeen ei samaa aikaa mene niskojen venyttelyyn ja kuntoutukseen.

=> Näiden kolmen tekijän ansiosta yksittäisen opintokerran teho on paras mahdollinen, opintoja voi kerralla jatkaa pidempään ja myös toistokerrat ovat helpompia saada aikaan.

Mikä on helpompaa?

On myös paljon asioita, jotka ovat aiempaa helpompia. Opiskelun motivaatio on tällä kertaa ihan toinen. Nyt tärkeintä ei ole se, että saa tutkinnon suoritettua tai saada paperit äkkiä ulos. Tärkeämpää on se, että asiat oikeasti oppii ja hallitsee. Entistä helpompaa on myös hallita suuria kokonaisuuksia. Tietyissä opintokokonaisuuksissa ei keskity vain sen yksittäisen osion hallitsemiseen, vaan enemmän miettii sitä, kuinka yksi osanen niveltyy (joskus jopa kirjaimellisesti) suureen kokonaisuuteen. Huomasin rakentavani ihmisestä yhtä suurta kokonaisuutta, jossa jokainen pieni kokonaisuus liittyy jollain tavalla muihin.

Mitä vähemmän käytät aikaa kysymällä itseltäsi "miksi tätä on opiskeltava?" tai "mihin tätä tarvitaan?" sitä enemmän sinulla on aikaa tuottaa tuloksia opiskelujen kautta.
 Motivaatio on tärkein onnistuneen opiskelun tekijä. Ilman sitä ei tieto tartu päähän ja ilman sitä kaikki opintoihin käytetty aika valuu hukkaan. Aivot toimivat jotenkin niin, että niihin on turhaa koettaa työntää väkisin tietoa, jota ei koe tarpeelliseksi.

Oikea motivaatio näkyy opiskelussa rentoutena. Itse huomasin, että kun opiskelu kiinnostaa, kelloa tuijottaa vähemmän ja opinnoille antaa aikaa sen verran, kun henkinen ja fyysinen kapasiteetti antavat myöten. Minulla ensimmäisenä yleensä periksi antoivat silmät. Kun on hiukkasen heikko näkö jo valmiiksi, niin silmät väsyvät liian nopeasti ja lukemisesta/ruudun tuijottamisesta tulee ylivoimaisen raskasta (arvatkaa vain, monestiko vaimo löysi minut nukkumasta naama kiinni kirjassa....).

Kämmenen luiden muistisääntö, jossa koetin hyödyntää kuvamuistia





















Mikä opiskelussa on helpompaa?

Minua auttoi se, että nykyisin tietoa on löydettävissä aiempaa enemmän ja helpommin. Kun huomasin, että opiskelu ulkomuistista tankkaamalla ei onnistunut, oli keksittävä parempi keino. Päätin siis painella suoraan tulta päin ja opiskella asiat niin, että ymmärrän, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Monesti se vaati melkoista joogaamista eri opintovälineiden kesken ja vaati se usein aikamoista tankkaamista ja muistelemista, mutta minusta lopputulos oli hyvä. Nyt ymmärrä, miksi käden hermot kulkevat siellä, missä ne kulkevat ja ymmärrän, miksi reiden lähentäjät lähtevät tietystä paikasta ja kiinnittyvät tiettyyn paikkaan.

Isoksi avuksi oli kirosana nimeltä Youtube. Olen muutenkin viimeisten vuosien aikana tullut siihen lopputulokseen, että kaverit löytyvät Facebookista, mielipiteet Twitteristä ja tieto on Youtubessa. Olen Youtuben suosiollisella avustuksella korjannut pesukoneita, vaihtanut auton lamppuja, korjannut mopoa ja nyt opiskellut muun muassa hermojen palpaatiota. Ei ihan turha ensyklopedia.

Muistisäännöt ja monikanavainen opiskelu

Kun ongelmana on jatkuvasti oheneva muisti ja massiivinen määrä uutta opittavaa, on keksittävä keinot, joilla esteet kierretään.

En rajoittanut opiskelua yhteen lähteeseen tai tyyliin, vaan koetin käyttää monipuolisesti erilaisia opintovälineitä. Tärkein johtolanka oppimiseen olivat opintomonisteet sekä koulussa kuvatut videot. Niiden kautta koostin itselleni opintojen luurangon, josta muodostin lukujärjestyksen oppiviikoille.

Kun kokonaisuuden jakaa pienempiin osiin, tuntuu kokonaisuus hallittavalta, eikä pelkältä suurelta kaaokselta. Lukujärjestyksen printtasin paperille ja kohtalaisen orjallisesti seurasin sitä aina näyttöön saakka. Tätä suosittelen kyllä muillekin. Muokkasin "lukkaria" vielä niin, että opintoja oli joka päivä, mutta viikonloppuisin kokonaisuudet olivat asteen verran kevyempiä.

Jokaista pientä kokonaisuutta koetin tutkia monesta eri lähteestä. Opintomonisteiden lisäksi lueskelin paria alan oppikirjaa ja niiden lisäksi vaikeimmat kohdat selätin Youtuben avulla. Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että tube on oppimestari, joka minulle lopullisesti opetti kyynärvarren lihakset ja käden hermoituksen (ja tulipa treenattua samalla vähän anatomian englantiakin....). Ehkä häpeällistä, mutta totta - ja lopputulos ratkaisee!

Opiskellessa tietyt asiat on helpompi oppia ja toiset taas eivät mene kuuppaan, vaikka lekalla hakkaisi. Noista vaikeista asioista tein vielä erikseen muistiinpanot ja rakentelin erilaisia muistisääntöjä. Muistisäännöissä koetin hyödyntää sanaleikkejä, kuvia, loruja, aakkosia ja numeroita. Sainkin aikaan mielenkiintoisia lappusia esim. ranteen luista.

Ja vielä on ihan erikseen alleviivattava, että vaikka muistaminen ja oppiminen oli hiukkasen hankalaa, niin se ei johtunut puutteellisesta opetuksesta. Päinvastoin - koulussa asiat on opetettu taatusti niin hyvin kuin ne tällaiseen kelopölliin voi hakata, mutta ikä tekee tehtävänsä.

Mikä on radius ja mikä ulna?






















Näyttötutkinnon anatomia

On paskapuhetta, etteikö vanhana jännitä mikään. Minä ainakin jännitin näyttöä ihan riittävästi. Ei nyt sentään mitään oksuripuli-jännitystä, mutta ehkä sellaista syke-130-ja-flimmeri-jännitystä. Jännitys johtuu siitä, ettet tiedä omaa tasoasi suhteessa tutkinnon vaatimuksiin. Ja toisaalta et tiedä, oletko varmasti opiskellut kaiken tarvittavan ja oikein. Ehkä pieni jännitys kuitenkin terävöittää suoritusta.

Ammattitutkinnot koostuvat usein (ja ilmeisesti nykyisin lähes aina) näytöistä. Näyttö on eräänlainen käytännön loppukoe tietystä tutkinnonosasta, jossa näytön vastaanottajalle osoitetaan, että ammattia varten tarvittavat asiat on omaksuttu riittävällä tavalla. Osaamisen lisäksi näyttö mittaa myös kykyä soveltaa opetettua, opintojen motivaatiota ja osoittaa kehittämisen kohteet. Tekeekö paperille kirjoitettu tentti samaa?

Näyttötutkinto on monella tapaa opiskelijalle myös armollinen. Opitun osoittamisen lisäksi tilaisuus on keskusteleva ja samalla hyvä mahdollisuus oppia. Oppimista ja oppineisuutta voi osoittaa monella eri tavalla ja monelle se kirjallinen ilmaisu ei ole se paras.

Kurkkaus anatomiaan

Anatomian osuus oli se etukäteen pelottavin. Hallittavana olivat ihmiskehosta luut, nivelet, lihakset, verisuonet sekä hermot. Tentti suoritettiin niin, että näytön vastaanottaja kyseli eri kokonaisuuksista tasaisesti tietoa. Lunttilappuna sai käyttää sentään omaa kehoa :D

Anatomian lisäksi ensimmäisessä näytössä suoritettiin mallihieronta, jolla osoitetaan hieronnan perusotteiden hallitseminen. Kolmantena osiona on vielä asiakashieronta, jota näytön vastaanottaja seuraa koko tapahtuman ajan.

Anatomiasta selvisin aika lailla kirkkain paperein. Olin tyytyväinen, että näin opiskeluun niin paljon vaivaa. Kysellyt asiat eivät tuottaneet pienen alkukankeuden jälkeen vaikeuksia ja arviossa tietomäärä arvioitiinkin jopa laajaksi. Ilmeisesti monikanavainen opiskelu tuotti heti hedelmää. Valitettavasti muistisääntöjä en joutunut hyödyntämään.

Loppuosa näytöstä sujuikin helposti ja sain näytön vastaanottajilta hyvää palautetta ja myös vinkkejä oman työn kehittämiseen. Itselle jäi koko näytöstä erittäin positiivinen fiilis. Tehty työ ei ole mennyt hukkaan ja olen tällä hetkellä siellä, minne kuulunkin. Hauskinta oli kuulla kommentti, että osaan ottaa vastaan myös palautetta työstäni - siihen vastasin, että "olisittepa tunteneet minut parikymmentä vuotta sitten".

On mielenkiintoista kuulla, kuinka täysin ulkopuolinen näkee oman työn. Näytön vastaanottajista kumpikaan ei ollut nähnyt minun työskentelyä pöydän ääressä aiemmin ja sen takia uskon, että he katsoivat työtäni melko lailla neitseellisin silmin. Ilahduttavinta oli kuulla, että motivaatio ja oppimisen halu näkyvät työssä ulospäin sekä kommentit, että olen oikealla alalla menossa oikeaan suuntaan.

Viikonlopun jälkeen olikin aika lailla tyhjä takki, mutta samalla fiilis, että olisin voinut melkein lentää kotiin. Tästä on hyvä jatkaa.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!