Lomapäiväkirjat, osa 4/X

 Loman ensimmäinen reissupäivä. Aamulla porukka autoon, nuorisolle aamupala matkaan ja sitten auton nokka kohti Hämeenlinnaa. Meiltä ajaa perille noin 2,5 tuntia. Valitettavasti perhe joutui tänä kesänä kärsimään omasta kiinnostuksestani toisen maailmansodan militiaa kohtaan. Raahasin porukan katsomaan Parolan panssarimuseoon kesän näyttelyä. Näyttelyn ehdottomana vetonaulana on Englannista lainassa oleva toisen maailmansodan teräsmöhkäle Königstiger. 

Kyseessä on 70-tonninen taistelupanssarivaunu ja Hitlerin suuruudenhulluuden monumentti. Verrokkina puolustusvoimien pääkalustona olevan Leopard 2:n massa on 55t kiloa eli sekin jää Kuningastiikeristä vaatimattomat 10 henkilöauton verran painossa. Königstiger luotiin Saksan armeijan panssarivoimien käyttöön vasta sodan loppuvaiheessa 1944-1945 ja tuotantomäärä jäi vaatimattomaan alle 500 kappaleeseen (Panzer IV:sta tuotettiin 1937-1945 yhteensä noin 9000kpl). Mutta suuren koon ja vielä suuremman propaganda-arvon vuoksi Königstiger on toimintaan nähden tunnettu. Pakkohan sellainen on nähdä, kun se kulmilla pyörii.

Parolan panssarimuseo

Parolan panssarimuseo oli minulle uusi tuttavuus. Hämeenlinnan kyljessä oleva museo on keskittynyt panssariajoneuvoihin sekä panssarintorjuntaan ja näytillä on erittäin kattava valikoima eri aikakausien vaunuja aina ensimmäisen maailmasodan peltipurkeista aina moderniin Leopardiin saakka. Museon kautta saa kattavan katsauksen siitä, miten armeijan panssariaseistus on muutamassa vuosikymmenessä kehittynyt ja muuttunut. Näyttely on rakennettu kahteen sisähalliin sekä ulkona oleviin katoksiin. Panssarintarjuntakalusto on vielä erikseen pihalla olevassa talossa esillä. Sekin minusta suht kattavasti esiteltynä ja monipuolisella tarjonnalla varustettuna. 

Itse museo on helposti saavutettavissa ja käytännön järjestelyt rullaavat kuin Leopardin telaketjut - kolmen aikuisen ja yhden lapseksi laskettavan setti museoon maksoi kolmekymppiä, mikä on käypä hinta erikoismuseosta. Aikaa museossa meni reilu tunti, kun kaikki paikat katsoi suht huolella läpi. 

Museon suosio yllätti. Olimme paikan päällä noin 11 aikaan, jolloin parkkipaikka alkoi todella täyttyä. Erittäin positiivista oli, että paikalla oli liikenteenohjaajat, jotka täyttivät parkkipaikkaa fiksusti ja ohjasivat liikennettä molempiin suuntiin. Ilmeisesti kesän erikoinen näyttelyvieras on lisännyt kävijämäärää. Ainakin poislähtiessä parkkipaikka oli todella täyteen ahdettu.

Minulle museo oli erittäin informatiivinen. Kun on kahlannut joitakin satoja toisen maailmansodan teoksia läpi, oli mukavaa saada jokin mittakaava sille, millaisilla vehkeillä taistelutantereilla on rullailtu menemään. 

Porukalla linnaan!

Toinen käyntikohde Hämeenlinnassa oli kaupungille nimensä lainannut Hämeen linna. Parkkipaikan löytäminen meinasi tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, koska linnaan pyrkijöitä oli muitakin. Lopulta parkkipaikka löytyi Militaria-museon parkkipaikalta, josta on todella lyhyt matka kävellä linnaan. 

Perheelle linnareissu maksoi 33 euroa ja satuimme sopivasti lähtöpaikalle, kun kolmen vartin mittainen opaskierros alkoi. Linnassa saa liikkua ilman opastakin, mutta minusta kierroksesta sai huomattavasti enemmän irti, kun kuunteli oppaan tarinan linnan eri kehitysvaiheista ja osista. Opas osasi asiansa loistavasti ja kierroksen jälkeen linna oli tullut tutuksi.

Hämeen linna oli ulkonäköön nähden isompi kuin luulin ja opaskierroksella avautui myös linnan merkitys Ruotsi-Suomen-ajalle. Lisäksi paikat olivat hyvin säilyneet ja nähtävillä oli historiaa eri kerroksissa. Harmillista on se, että linnan vanhaa esineistöä on verrattain vähän tallella. Linnan iäkkyyttä korostaisi, jos seinille saataisiin enemmän aikaan sopivaa esineistöä tai esim. seinävaatteita. Muutamat huoneet kaikuivat ikävästi ja oppaan puheesta oli hieman hankalaa saada selvää. 

Linna oli kuitenkin positiivinen kokemus ja uskon, että koko perhe viihtyi. Ainoa harmittava seikka oli linnan hieman köpöinen museokauppa. Minulla on tapana ostaa jokaiselta reissulta muistikirja myöhempää käyttöä varten, mutta Hämeenlinnan reissulta jäin kokonaan kirjatta. Museokauppojen soisi ottavan mallia esim. Mikkelin päämajamuseon kaupasta, joka on ottanut tuotteistuksen tosissaan ja sieltä tuskin kukaan lähtee tyhjin käsin liikenteeseen. 

Hämeenlinna - kokoaan pienempi ja hieman sivussa

Ihmettelin, miksi en ole koskaan käynyt Hämeenlinnassa. Syynä on ehkä se, että sinne on mentävä erikseen. Tampereen moottoritie sivuuttaa kaupungin sopivasti sivukautta ja meiltä päin Hämeenlinnan suuntaan ei ole asiaa - ellei sitten mene Hämeenlinnaan varta vasten.

Kaupunki itsessään vaikutti sopivan kompaktilta Suomalaiselta keskikokoiselta kaupungilta. Mittasuhteet ovat fiksut ja liikkuminen helppoa. Jos Hämeenlinnan museo- ja muuta tarjontaa haluaisi käyttää kunnolla, saisi aikaa kulumaan helposti viikonlopun verran. Nytkin meiltä jäi käymättä Militaria- ja vankilamuseot sekä kaupungin shoppailumahdollisuudet. Hämeenlinnasta ja ympäristöstä löytyy monenlaisia ja monentyyppisiä majoitusmahdollisuuksia eli pelkästään Hämeenlinnaan saisi helposti rakennettua kivan viikonloppureissun. 

Ihmekauppa Kärkkäinen

Koukkasimme kotimatkalla Lahden ja tavaratalo Kärkkäisen kautta. Itse en ole kyseisessä tavaratalossa koskaan piipahtanut ja kieltämättä olen ko. ketjua hieman vierastanut sen saaman äärioikeisto-kytkyn vuoksi. Parkkipaikan perusteella kyseenalainen maine ei kuluttajia karkota.

Ja onhan tavaratalo kerrassaan ihmeellinen. Tavaraa on kahdessa kerroksessa ja reilun tunnin pyöriminen perusteella en yksinkertaisesti keksinyt, mitä sieltä voisi puuttua. Kyseessä on yhdistetty Tuurin kyläkauppa ja Anttila - tosin niin, että Tuurin kyläkauppa sellaisena kuin se oli vanhoina hyvinä aikoina ja Anttila sellaisena kuin se parhaimmillaan oli ennen konkurssia. Paremmin minä Kärkkäisellä viihdyin kuin Tuurin kiiltokuvakaupassa. 

Kärkkäisen ongelma on ehkä se, että se on jopa liian suuri. Tuon kokoiseen kauppaan on hieman turha mennä, jos sieltä ei etsi jotain. Pelkässä katselutarkoituksessa tulee paljouden ähky, tavaraa on niin paljon, että hyvät jutut hukkuvat massaan. 

Kun kyseessä on perheyritys, on nostettava hattua rohkeudelle pyörittää toimintaa noin suuren artikkelimäärän kanssa. Pelkkä hankintatoimi vaatii valtavasti osaamista ja tuollaisen varaston ylläpito hillitöntä rahallista riskiä. Ja kävijöistä päätellen näyttää siltä, että kyseenalainen mainekaan ei boikotiksi asti etene. Nyt ainakin kaupan käytävillä sai koko ajan väistellä muita kulkijoita, vaikka käytävillä tilaa riittikin. 

Päivän perheretki vaatii aikataulutusta, suunnittelua ja suoraviivaista etenemistä - ilman kiirettä

Me starttasimme liikkeelle aamulla 8:30 ja olimme kotona noin 21:00 illalla. Koko päivä oltiin jollain tapaa liikkeessä, eikä ruokataukoja lukuun ottamatta juuri pysähdelty ylimääräisiä. Eli käytännössä meiltä meni koko päivä aika aktiivisena. Askeleita tuli tyypistä riippuen 9000-10 000 eli näkemistä ja kokemista riitti. 

Kaikilla reissuun osallistuneilla oli kiva päivä ja luulenpa, että lapsetkin viihtyivät panssarimuseossa sen takia, että se oli kooltaan sopivan pieni ja riittävän erilainen. Hämeen linna taas on isommillekin lapsille hyvä "once in a lifetime"-juttu, joka ei ehkä suuria intohimoja herätä, mutta toisaalta taas ei kyllästytäkään. 

Suomessa matkailu on verrattain helppoa. Suunnistaminen paikasta toiseen on simppeliä, koska opasteet, kartat ja tiet ovat kunnossa.  Ja asiat hoituvat kivasti kotimaisella kielellä. Jos stressitöntä ja helppoa matkustamista haluaa, kannattaa ottaa auto alle ja suunnata paikkaan, jossa ei koskaan ole käynyt. Keskiverto-suomalaiselle riittää kaupunkeja ja näkemistä taatusti ilman suurempaa stressiä. Päiväretkelle tuollainen 200-300 kilometriä on hyvä etäisyys ja jos yöpyy, niin matkaa voi kasvattaa helposti.

Etukäteissuunnittelulla säästää paljon. Kun paikkoja hieman miettii etukäteen, on eteneminen suoraviivaisempaa ja paikkoja näkee enemmän. Jos kaupunkiin lähtee katselemaan tyyliin "mitä sattuu eteen tulemaan", menee homma pyörimiseksi ja lopulta riitelyksi. Ainakin pari vierailupaikkaa kannattaa etukäteen paaluttaa. Kivempaa kaikille tietysti on, jos jokaisella reissulaisella olisi jotain mielenkiintoista koettavaa, niin homma ei mene yhden matkanjohtaja diktatuuriksi. 

Mitään halpaa kotimaankaan matkailu ei ole. Yöpymisten hinnat ovat selkeästi nousseet viime vuosina ja perheen raahaaminen hotelliin ei ole mitään budjettimatkailua. Hotelliyöpymisiä voi kiertää AirBnB:llä tai vuokraamalla mökin ja tekemällä ruuat itse. Ja todellinen budjettimatkailija yöpyy teltassa. Kulujen kokoon voi itse vaikuttaa paljonkin. Itse olen vanhemmiten muuttunut niin hienohelmaksi, että haluan nukkua yöni sängyssä, ja harvoin kieltäydyn valmiista aamupalastakaan. 

Koska olen luonteeltani hieman lapsellinen, niin nyt on taas yksi kaupunkikokemus ruksittu pois kartalta ja suuntaan katseeni seuraavaan käymättömään kaupunkiin. Saas nähdä, mikä se on.

Ja samalla pystyy tukemaan kotimaista yrittäjyyttä. Syömällä, juomalla ja vierailemalla kotimaisissa kohteissa, hyötyy aina joku kotimainen yrittäjä, etenkin jos ruokapaikat hakee perheravintoloista ja yöpymiset hoitaa vaikka paikallisissa maatilamatkailu-paikoissa. Jokainen kotimaahan jätetty euro auttaa meitä pyörittämään omaa yhteiskuntaamme. Mielelläni minäkin yrittäjänä palvelen turisteja ja siirrän sitten tienatut rahat kulutukseen pyörimään.