Rakkauteni radio

Henkka Hyppönen, Mikko "Peltsi" Peltola, Jussi Heikelä, Jaajo Linnonmaa - kaikki ovat tunnettuja herätyskelloja eri radioista.

Aamuni alkaa yleensä melko tarkkaan kuudelta. Kuuntelen sängyssä Radio Suomipopin Aamulypsyä puoli seiskan uutisiin saakka ja nousen ylös. Aamut ovat meidän sirkuksessa monesti sellaisia, että radionkuuntelusta ei tule mitään. Vasemmalla puolella soi Kaapon "ikimuistoinen" (=lue hermojaraastava) tunnusmusiikki ehkä tuhannetta kertaa. Vastapäätä soi jommankumman tai kummankin teinin Youtube-videon tai jonkun muun videoklipin äänet ja vieressä koetamme vaimon kanssa käydä läpi tulevan päivän, jotta kaikki lapset saadaan sijoitettua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Jos tuo keskustelu jää käymättä, niin joku päivä pienimmäinen jää tarhaan tai joku muu harkkoihin. Siinä sitten ihmettelisimme illalla, kuinka ihanan hiljaista ja rauhallista meillä on, kunnes toiselle tulee mieleen, että jotain puuttuu - ja sosiaaliviranomaiset hoitaisivat loput.

Taistelen aamun läpi niin, että olisin noin kahdeksan aikaan töissä (joskus se onnistuu ja joskus ei). Taas laitan Aamulypsyn päälle ja siinä töiden lomassa luukutan Jaajon räävittömiä juttuja aina kymmeneen saakka. Sitten käännän tunniksi vielä Radio Rockin Korporaatiolle, kunnes kello tulee yksitoista ja on lounasaika. Iltapäivällä vielä kuuntelen Jone Nikulaa ja sen jälkeen tuleekin radiossa pitkä tyhjiö, jonka ajalle en ole keksinyt mitään mielenkiintoista kuunneltavaa.

Aamuohjelmat - päivän starttaajat

Olen kuunnellut radion Aamushowta niin kauan kuin muistan. Ennen Aamulypsyä kuuntelin ainakin Kiss FM:n legendaarista Aamutiimiä, joka toi julkisuuteen Henkka Hyppösen ja Jenni Pääskysaaren (Tuomas Enbuskea en tuosta ohjelmasta muista, vaikka hän siinä todistetusti olikin...). Sen jälkeen vierailin muutaman vuoden Radio Mafialla kuuntelemassa Juuson ja Peltsin aamulähetystä. Molemmat noista olivat melkoisia klassikoita. Lopulta löysin elämäni aamuradiorakkauden - Aamulypsyn.

Aamuohjelmasta tekee hyvän sen juontajat ja heidän jutut. Minulle on lähes yhdentekevää, mitä musiikkia aamussa soitetaan, koska kuuntelen ohjelmaa puheen takia. Olen itsestäni huomannut, että parhaiten jään kuuntelemaan niitä ohjelmia, joissa juontajien keskinäinen dynamiikka toimii. Vaikka juontajat olisivat minkä tason ö-julkkiksia, mutta jutut eivät stemmaa keskenään, niin kuuntelematta jää. Ja juontajien rooli on minulle tärkeää. Hyvä esimerkki oli Korporaation hajoaminen Jussi Heikelän poistuttua aalloilta. Heikelän ja Moision keskinäinen dynamiikka oli jotain tasapainoista ja eteenpäin menevää, mutta kun Heikelä vaihdettiin Kim Sainioon, niin ohjelma alkoi hakea uomiaan. Ensimmäiseen puoleen vuoteen en voinut kuunnella koko ohjelmaa, mutta olen alkanut päästä taas juttuihin mukaan. Ja sama homma oli Peltsin kadottua Radio Mafialta - uutta komboa ei vaan saatu tehtyä ja minä äänestin korvillani.

Aamushown merkitys ja koostumus on muuttunut vuosien myötä. Vielä 90-luvun lopussa radioiden painopiste taisi olla muualla kuin aamuissa ja varmaan vasta joskus Hyppösen jengin myötä tajuttiin, että aamulla on mahdollista vetää kuuntelijat kanavan pariin koko päiväksi. Aamujen hahmot koostuivat vuosia kahdesta henkilöstä ja edelleen esimerkiksi Korporaatio on viime päiviin saakka mennyt härkäparilla eteenpäin (nyt siellä on tosin tullut kolmanneksi paukkki, joka kyllä piristää ohjelmaa ja veikkaan, että kunhan pääsee kunnolla esille, niin tahti pojillakin paranee).

Muutamia vuosia on aamushown kokoonpanoon nostettu kolmas henkilö. Ainakin lypsyssä tuo kolmen hengen keskinäinen dynamiikka toimii melko täydellisesti. Keskusteluihin saadaan vaihtelevasti kaksi-vastaan-kolme-asetelma ja samaan asiaan saadaan vähintään kolme joskus kovin erilaista mielipidettä. Samoin kolme erilaista ihmistä tuo ohjelmaan omanlaisensa näkökulman.

Minä tarvitsen radion aamuohjelmaa. Se herättää minut jutuillaan, antaa kunnon naurut, jolloin töihin on mukavampi mennä hymy huulilla (joskus on tilanteita, että aamulla töihinmeno ei hymyilytä - esim. kaikki lokakuun aamut). Samoin ohjelmissa käsitellään päivän puheenaiheita, jolloin et kahvipöydässäkään ole alakynnessä edes siinä tapauksessa, että et ole ehtinyt lukea aamun sanomalehteä (mikä siis kuuluu kaikkien keski-ikäisten kahvipöytään!!).

Missä iltapäivän ja viikonlopun ohjelmat?

Iltapäivään kaipaisin jotain lisää. Harmittaa se, että aamun ohjelmien jälkeen tarjonnan taso laskee. Jone Nikula on vielä ihan jees, mutta missä muut? Ilmeisesti töissä radiota kuuntelevat tai esimerkiksi autoa päivät ajavat eivät ole riittävän vetovoimainen kuulijakunta, jotta päiväohjelmiin panostettaisiin kunnolla. Toisaalta, jos joskus olen vapaalla ja kaipaan unilääkettä, niin aina voin kääntää Radio Suomen taajuudelle päivällä - en tiedä mitään niin väsyttävää kuin Yle ja päiväohjelmat.

Samoin illalla olisi kiva kuunnella jotain reipasta radioshowta, mutta yleensä kello 18 alkavat aamuohjelmien uusinnat, siis tarjonta muistuttaa jo television tarjontaa siinä, että uusinnat valtaavat ison osan ohjelmakartasta. Varmaan moni teistä muistaa Pertti Salovaaran perjantai-illan showt tai Tapani Ripatin dance-ohjelmat -melkoisia helmiä molemmat?!

Pelastajaksi ovat tulleet tasokkaat Podcastit - Sanomien Supla on tarjonnaltaan ja idealtaan parasta, mitä viime vuosina on keksitty. Podcast-portaali sisältää ohjelmien lisäksi myös ainoastaan Suplalle tuotettua materiaalia. Kuunnelkaapa joskus vaikka Kaunokirjallisuuden Karvakuonoja - samassa paketissa on paljon ehtaa faktaa erittäin tasokkaalla (kuulijan mielipide) huumorilla höystettynä.

Radiossa on tulevaisuus

Jotenkin tuntuu, että radion suosio on kasvanut viime vuosina.Tämän huomaa jo siitäkin, että kun ennen raahattin telkkarin puolelta juontajia radioon nostamaan kuulijalukuja, niin nyt on virta kääntynyt päinvastaiseen suuntaan. Ja paria poikkeusta lukuunottamatta ne television tähdet eivät oikein radiossa syttyneet.

Meidän teineihin radio-ohjelmat eivät kuitenkaan ole uponneet - uskollisesta käännytystyöstä huolimatta. Onkohan niin, että radion tuotanto on nuorisolle liian pitkää ajallisesti vai puuttuuko juontajilta nuorison tajunnan räjäyttävät jutut? Ainakaan meillä en ole tainnut kummankaan teinin kuulla viettävän aikaansa radio taustalla soiden.

Näinköhän vielä kävisi niin, että joku keksii tehdä youtubevideoiden ja blogien tyyppisiä omia podcasteja tai pieniä radio-ohjelmia, vai onko niitä jo? Kertokaa toki, jos tiedätte.

Niin ja on minulla kyllä tuon aamuradion lisäksi toinenkin radio-kieroutuneisuus. Olen aivan hulluna liikenneohjelmiin. Enkä nyt puhu mistään "Esko Riihelä raportoi tien päältä"-tyyppisestä virityksestä, vaan sellaisista kuin kesällä Suomipopilla oli Emma Kimiläisen, Harri Moision ja jonkun kolmannen tyypin tekemänä. Sellaista rentoa jutustelua liikenteen ja autoilun ympäriltä.... Kaikesta sitä ihminen voi tykätäkin.

Tässä kaikki tältä erää tien päältä ja vierestä - hauskaa viikonloppua kaikille!


PS. Koska olen kova poika myös lukemaan, niin avasin sille ihan oman blogin, jota en tosin aio päivittää niin paljon kuin tätä. Löytyy osoitteesta

http://sivujensisalta.blogspot.fi/