Syysvalitusvirsi

Jokasyksyinen kokovartalovitutus iskee taas lujasti hartioihin. Keskimäärin mikään ei huvita, olipa kyse työstä, vapaa-ajasta tai elämän muista osa-alueista. Energiaa riittää tasan siihen, että jaksaa hengittää ja miettiä elämän paskamaisuutta. Ruoka ei maistu tai maistuu korkeintaan ala-asteen makaronilaatikolta eli ei miltään. Kaikki ympärillä olevat ihmisetkin tuntuvat jotenkin muuttuneen tasaisen harmaiksi (tosin täysin ilman omaa syytään). Koko ajan kyllä väsyttää ja nukuttaa - paitsi silloin, kun pitäisi nukkua. Silloin uni ei tule, vaikka laskisi Suomen ulkomaanvelkaa euro kerrallaan. Olen parhaimmillani päässyt jonnekin sadan miljardin paremmalle puolelle vailla tuloksia.

Vihaan suomalaisessa vuodessa kahta asiaa - syksyä ja joulua. Ja noista kahdesta syksyä aivan valtavan paljon enemmän, koska jouluna sentään saa lahjoja. Syksyssä sen sijaan ei ole mitään hyvää.

Miksi sitten syksy on joutunut pyhän vihani kohteeksi - olen sentään syksyllä syntynyt? Monille syksy on vuoden parata aikaa marjastus- ja metsästyskausineen tai ruskaretkineen. Ja toisaalta, kun mietitään nykyisiä kesiä, niin ne eivät nyt niin radikaalisti eroa keskiverto-syksystä. Viime kesänä ainakaan ei hellepäiviä ollut ihan riesaksi asti...

Eniten masentaa se, että kesä on ohi. Elämän vuodenaika on taas kulutettu loppuun ja jäljelle jäävät vain jämät. Syksyllä mikään ei kasva (patsi kaksikivinen patti otsaan) ja kaikki kasvun elementit - valo ja lämpö - katoavat. Käytännössä siis valo ja lämpö vaihdetaan kylmään ja pimeään. Paska vaihtokauppa, paitsi jos mietitään vähän pidemmälle. Syksyn nerokkuus paljastuukin vasta siinä vaiheessa, kun syksy puolestaan vaihdetaan talveen - silloinhan tämä semisti kylmä vuodenaika vaihdetaan pakkaseen ja elinkelvottomaan vuodenaikaan ja syksykin tuntuu lähes herkulta.

Jos Suomi löydettäisiin nyt, niin todennäköisesti luotaisiin välittömästi joku EU-direktiivi, joka kieltäisi koko maan käytön syys- ja maaliskuun välillä. Olosuhteet todettaisiin ihmiselle täysin sopimattomiksi. Elokuun viimeinen päivä sitten tulisivat EU-viskaalit ruotsinlautalla satamaan, laittaisivat puomit kiinni talveksi ja ihimiset pakkosiirrettäisiin Romaniaan.

Pahinta syksyssä on se ensimmäinen kylmä päivä, johon koetat varustautua vielä kesävaattein. Astuessasi ovesta ulos, viima puhaltaa sinusta suoraan läpi kehon ja voit suorastaan tuntea, kuinka solulima sisälläsi jäätyy. Siitä tietää, että elämä sellaisena kuin sen kesältä muistat - on peruuttamattomasti ohi.

Mutta tänäkin vuonna me selviämme syksystä, jo 41. kerran. Lääkkeinä syysvitutusta vastaan (pahoittelut kielenkäyttöni, mutta uskoisin, että lukijakunta on keski-ikäisiä tai sitä lähestyviä, niin heidän korvat tämän kestävät) käytetään jo tutksi tulleita elementtejä.

Takkatuli
Antaa lämpöä, joka saa meistä jokaisen uskomaan, että kylmä on vain oven ulkopuolella. Kun laitat silmät kiinni, niin melkein voit huijata itsesi ulos syystunnelmasta.

Hyvät kirjat, elokuvat ja tv-sarjat
Näiden avulla voit paeta toiseen todellisuuteen, joka voi sijaista missä tahansa ikuisen kesän maassa. Kirjat vievät paikasta toiseen yhdessä silmäniskussa ja pian huomaat vaihtaneesi Pohjolan kylmät olot viihtyisään Karibian rantahietikkoon.

Punaiset, alkoholia sisältävät juomat
Punaviini on kuin lasiseen säiliöön pullotettua onnea. Ensimmäinen lasillinen hymyilyttää, toinen jo naurattaa ja kolmas tuo kauan kaivatun unen. Täydellinen lääke syksyä vastaan ja löytyy kaikista hyvinvarustetuista valtionapteekeista.

Seuraavat kuusi kuukautta aion siis vältellä turhia ulkoilmaa sisältäviä aktiviteetteja ja pysytellä ikkunoiden lämpimällä puolella. Nauttikaa te, joille syksy on jotain muuta - monet näkevät tässä ankeudessakin ilon värejä ruskan myötä ja kokevat onnea siitä, että luonto vetäytyy pikkuhiljaa talviunille. Sen sijaan me, joilla geeneissä on osa karhua sanomme - "menkää muualle fiilistelemään"

Kaikesta huolimatta - hyvää alkanutta syksyä kaikille!