Salia, saunaa ja kotitöitä

Tällä viikolla olikin hieman erilainen sunnuntai. Perheestä iso osa oli karannut mummolaan viikonlopuksi ja heräsin itsekseni. Kello näytti olevan noin puoli kuusi, joten otin kirjan käteen, luin hieman ja jatkoin sen jälkeen vielä unia. Kirjana oli vielä niinkin kevyttä lukemista kuin Henrik Holapan "Minä perustin uusnatsijärjestön". Yöunien pienet jatkot ovat sellaista luxusta, jota lapsiperheessä harvoin saa, joten tästä herkusta oli otettava kaikki irti.

Olen yörytmiltäni hieman erikoinen. Välillä, kun uni ei suostu tulemaan, saatan nousta keskellä yötä ylös lukemaan. Luen puolesta tunnista tuntiin ja odottelen, että uni alkaa taas kolkutella silmien takana. Sen jälkeen vääntäydyn hyvillä mielin peiton alle lämpimään. Hyvänä puolena tässä on tietenkin se, että saa melko täydellisen lukurauhan, kun kukaan ei ole nykimässä hihasta tai lahkeesta. Huonona puolena on tietenkin se, että päivällä valvominen saattaa tehdä hieman tiukkaa. Yleensä tätä onkin paikattava pienillä varttitunnin mittaisilla voimaunilla töiden jälkeen. Silloin pystyy nukahtamaan melkein mihin tahansa paikkaan ja täysin ympäristön melutasosta piittaamatta. Vaimoni onkin usein hieman nyreissään, kun suljen koko fyysisen olemuksena offlineen töiden jälkeen, kun suoritettavana olisi massoittain tärkeitä perhepoliittisia tehtäviä. Mutta minkäs mies luonnolleen voi...

Tänään koitti myöskin se päivä, että lompakossa pölyttymässä ollut kuntosalikortti sai taas kerran käyttöä. Kuntosalin järjestelmissä varmaan syttyi joku punainen valo, kun lähes kuukausitolkulla käyttämätön kanta-asiakkuus aktivoitui. Siirryin luultavasti toivottomien tapausten listalta taas potentiaalien listaan ja saan kohta yhteydenoton personal trainerilta, joka haluaa saattaa minut kesäkuntoon 2020.

Salilla oli nastaa ja tein hitaasti nauttien kolmen vartin treenit. Salilla huomaa sen, kuinka sarjojen välillä onnistuu irrottautumaan täysin muusta maailmasta ja treenaaminen muuttuu meditoinniksi. Kevyt sykkeen nousu ja tuntu lihaksissa saa aikaan tunteen, että todella tekee jotain kehonsa eteen. Juuri tuosta syystä olen aina tykännyt kuntosalista. Muita mainioita syitä ovat:

- Salilla ei hengästy ja tunne kuolevansa (toisin kuin juostessa)
- Salilla ei kukaan (yleensä) lyö turpaan ja potki päähän (toisin kuin kamppailulajeissa)
- Salilla ei polvia ja nilkkoja saa katkipoikki (toisin kuin jalkapallossa tai lasketellessa)
- Salilla saa olla sisätiloissa lämpimässä (toisin kuin hiihtäessä (joka tosin on salainen paheeni))
- Salilla näkee muita ihmisiä (toisin kuin suunnistaessa)
- Tulokset ja etenkin tuloksettomuuden näkee heti ja treenaaminen on rehellistä puurtamista (se isompi paino kun ei ajatuksen voimalla nouse, vaikka vetäisit proteiinijuomaa maitotonkasta)

Salin päälle menin vielä saunaan puhumaan miesten juttuja, jotka tällä kertaa tosin käsittelivät kotitöiden tekemistä. Yleinen syy sunnuntaiaamun salille lähtöön tuntui olevan se, että vaimo oli ajanut miehet pois kotoa siivouksen tieltä. Edelleen siis jossain on voimassa se kulttuuri, että on erikseen olemassa miesten ja naisten työt. Itsekin olen koettanut tuota markkioida hieman huonoin tuloksin. Teesini on, että miesten töihin kuuluvat renkaidenvaihto sekä raskaiden kivien nostelu. Kuitenkin noiden tehtävien kausiluonteisuuden takia olen velvoitettu myös osallistumaan muihin kotipoliittisiin tehtäviin, vaikka ne naistentöiksi luokiteltaisiin.

Todellisuudessa olen kasvanut 100% miestaloudessa suurimman osan lapsuudestani. Vanhempieni eron myötä jäin isäni kanssa kahdestaan asumaan ja siinä taloudessa ei naisia näkynyt ennen kuin minä aloin niitä tuomaan mukanani. Siinä sivussa siis oppi automaattisesti sen, että kodissa kaikki työt on tehtävä ja miehiltä onnistuu kodinhoidolliset työt yhtä hyvin kuin naisiltakin. Ja kun tässä kerta kehua retostellaan, niin vaimoni tiukoista argumenteista huolimatta väitän, että miehet ovat parempia imuroimaan kuin naiset. Lopputulos ei siisteystasolla merkittävästi eroa, mutta tekemisen nopeus on huomattavasti kovempi, jolloin kokonaispisteet jäävät miehille. Sen sijaan esimerkiksi pölyjen pyyhkimisessä naiset pyyhkivät miehillä lattiaa - tämä johtuu tietenkin siitä, että miesten mielestä pölyjen pyyhintä on akkamaista ja turhaa ja sen takia moti sen tekemiseen on nolla.

Nykyisin ajattelenkin kotitöitä lähinnä kasana suoritettavia tehtäviä. Jos ne jaetaan kristillisesti puoliksi, niin samalla luodaan kaikille osallisille yhtä paljon kotitöistä vapaata aikaa ja siten myös yhteistä aikaa. Esimerkiksi siivouksen laskeminen yhteiseksi ajaksi on sama kuin kuvaisi juutalaisille natsien keskitysleiriä kivaksi kesäretkeksi Puolan sydämaillle. Yhteistä aikaa on se, kun saa heittää jalat sohvalle, avata telkkarin ja katsoa vaikka Haluatko Miljonääriksi -ohjelmaa joko vaihtoehtoisesti kylmän Kukon tai lämpimän vaimon seurassa ja täysosumassa molempien kanssa.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

PS. Eilen jälleen kerran ihmettelin, kuinka helppoihin kysymyksiin kilpailijat miljonääri-showssa kaatuivat ja tuhlasivat oljenkorsiaan. Alan todella olla huolestunut tämän maan yleissivistyksen tasosta... :)