Sukupolvien musiikki, osa 1 - elämäni erat

Kuva Pixabay / Gigxels

 

Minulle tämä blogi on muutakin kuin pelkkää keski-ikäisen elämän hurmosta ja elämän ilottelua. Jo vuosien ajan näillä sivuilla on ollut myös muistovarasto sekä tietyllä tapaa näkyvä jälki itsestä tulevaisuuteen. Koetan laittaa talteen omaa nuoruutta, lama-ajan jälkeisen sukupolveni Suomea sekä taltioida tämänhetkistä Suomen murrosta. Muistojen ja ajankuvan takia aiheetkin rönsyilevät perheen, politiikan ja muun sälän välillä. 

Viime tekstin musiikkimuistelot herätti melodisia muistoja omasta nuoruudesta - sekä siitä, miten wanna-be-pitkätukasta on tullut nykyisenkaltainen multigenre-kuuntelija. Ja koska asiat jalostuvat (ja joskus jopa paranevat jalostuessaan), päätin ensimmäistä kertaa kutsua blogiin myös vieraskynän. Tämän tekstin kakkososan kirjoittaa (toivottavasti) 12-vuotias tyttäreni Taru, joka kertoo miten hän näkee oman ikäluokkansa musiikin kuluttamisen ja mitä musiikkia kirjainsukupolvi kuluttaa. Enkä suinkaan pakottanut lasta kirjoittamaan mitään, vaan kysyin, haluaisiko hän ottaa osaa isänsä muistikirjaan. Olen viime aikoina muutenkin huomannut hänen orastavan kiinnostuksensa sekä kirjoittamiseen ylipäätään että myös minun tekeleisiin. 

Matka boomerin musiikin kausiin alkakoon...

Finnhitsin kultaiset ajat

1. Vanhempien musiikki - Finnhits-era, ikäkaudet X<12

Lapsena minun sukupolveni musiikillinen itsemääräämisoikeus oli todella minimissä. Pienessä kerrostalokaksiossa ei ollut omaa huonetta, eikä varsinkaan omia stereoita. Muistakaa kuitenkin, että korvalappustereot (jopa ne patterivetoiset kasettivehkeet) olivat vielä vuosien - sekä satojen eurojen - päässä. Internetistä, Youtubesta tai edes MP3:sta ei voinut unelmoidakaan.

Musiikkia syötettiin radiosta Ylen kahdelta kanavalta. Kaupallisia radioita ei ollut, eikä sellaisista voinut edes unelmoida. Musiikki kanavoitiin tiukasta valtion toimesta. Nuorisomusiikkia soitettiin ehkä pari tuntia viikossa ja hyvällä tuurilla jossain toivekonsertissa. Televisiossa sentään oli Levyraati, jossa saattoi joku nuorisolaisten biisikin vilahtaa ja Hittimittari, jossa varmaan minäkin näin ensimmäiset musiikkivideot. 

Radion ja television ulkopuolella musiikin syötekanavana toimi yleisimmin kotistereot, kannettava kasettimankka tai autoradio. No meillä ei silloin ollut autoa, joten olohuoneesta se musiikki lähti. Kotona oli isot stereot ja hitollinen nippu C-kasetteja sekä LP-levyjä. Hauskaa on, että nimeomaan LP-levyt tekevät uutta tuloaan autenttisena, puristisena, musiikinlähteenä. Ja voitte varmaan arvata, että pienellä tahmatassu-Tonilla ei isän stereoihin ollut mitään asiaa.

Vanhempani olivat oman sukupolvensa tuotteita, joten stereoista raikui sellaista Finnhitsin räimettä, ettei paremmasta ollut väliä. Tutuksi tulivat Olavi Virrat, Taiskat, Markku Arot, Frederikit, Mikko Alatalot ja muut. Niin lähtemättömän vaikutuksen tämä era jätti jälkeensä, että osaan edelleen sanat suurimpaan osaan Finnhits-lallatuksista. Lonkalta lähtee Tsingis Khanit, Hyvännäköiset sekä tietenkin ikisuosikkini Veikko Nieminen. Sellaista aikaa kestävää, kevyttä kotimaista iskelmää ei tänään enää tehdäkään. Musiikista tehdään jopa liian vaikeaa ja tarttumapinta on turhan ohutta. 

Kuva ei ole autenttinen, mutta idea varmaan selviää

2. Hevi-era - X<15

Kun pääsin irtoamaan vanhempieni tiukasta ikeestä, tulivat musiikilliset vaikutteet kotipihan kavereilta. Alkoi poikalasten pakollinen hevi-era, jossa koetin epätoivoisesti kasvattaa pitkää tukkaa - ei onnistunut - sekä hankkimaan levyjä ja kasetteja kierrättämällä kattavaa C-kasettivarantoa. Sen verran maailma oli mennyt eteenpäin, että olin saanut jo oman kasettimankan (muistaakseni vielä kaksipesäisen Sanyon), josta kavereilta kopioituja Kissin, Scorpionsin, WASP:n sekä Iron Maidenin kasetteja luukutettiin aamusta iltaan. Valitettavasti kuulokkeet eivät kuuluneet repertuaariin, joten musiikillinen saasteeni ulottui myös vanhempieni korviin. Siinä iski kipinää Scorpions ja Beatles vastakkain. Tuskin on ihme, että jäin yleensä kakkoseksi ja volyymia piti laskea, eikä rockia luukutettu puoli yhdeksän jälkeen.

Tähän samaan aikakauteen kuuluivat myös Suosikki-lehti sekä valtavan kokoiset julisteet. Omalta seinältäni löytyivät lakanan kokoiset Twisted Sisterin, AC/DC:n, Van Halenin ja Mötley Cruen jullarit. Miettikääpä asiaa, että minulla ei siis ollut omaa makuuhuonetta, joten sain "tapetoida" vain oman sängyn viereisen seinän ja yöllä herätessä vanhempieni sielunmaisemaan tunkeutui ensimmäisenä Dee Sniderin tai Nikki Sixxin vähän enemmän meikatummat naamat. Pitkä oli vanhempieni pinna, lähes loputon. Ihmettelen, etteivät  heittäneet minua julisteineni pihalle. Naurattaa ja hävettää ihan kyyneleet silmissä vielä nytkin.

Eikä siinä vielä kaikki. Jostain piti vielä kaivaa äidin vanha farkkutakki, johon ommeltiin selkään selkälippu ja hihaan hihamerkit kuumimmista bändeistä. Mihinkähän sekin takki on vuosien myrskyissä joutunut.

"ysikaks pilkku kasi..." ärsyttävä mainosrallatus kuuluu vieläkin

3. Paikallisradioiden era - X<20

Musiikillisesti maailma muuttui 90-luvun alussa. Tapahtui kaksi valtavaa muutosta. Ensinnäkin syntyivät ensimmäiset paikallisradiot. Musiikin tarjonta pääsi karkaamaan yhteiskunnan valvonnasta ja paikallisradioiden musiikillinen skaala oli Yleä huomattavasti laajempi ja nuorekkaampi. Muistan, miten juoksin (oikeasti) koulusta kuuntelemaan Radio Jokisen Jälkkäri-nimistä ohjelmaa, jossa paikalliset DJ:t soittivat kuuminta hottia ja ottivat vastaan kuuntelijoiden puheluita. 

Toinen muutos oli Ylen vastaisku paikallisradioille. Kahden kalkkis-kanavan sijaan syntyi kolme eri Ylen radiokanavaa, joista yksi oli Radio Mafia, pelkästään nuorisolle tarkoitettu ehtymätön musiiikin lähde. Enää ei tarvinnut olla riippuvainen kavereiden omistamista kaseteista, jonka sai kopioitua itselle.

Sinne jäi viimein epäonninen tukankasvatus sekä julisteet. Farkkutakkikin vaihtui trendikkäämpään kuosiin, kun hyvästelin hevin ja otin vastaan lista-musiikin. Tältä ajalta mieleen ovat jääneet radio-ohjelmat, kuten Pertti Salovaaran Salovaara-show, kesäinen Faksi-mafia sekä jokaviikkoinen Lista Top-40, josta oli pakko kuulla, mitä piti kuunnella. 

Kuuntelu muuttui myös enemmän kestokulutuksesta vaihtuvampaan fanittamiseen. Ajan suurimmat hitit olivat Pekka Ruuskan Rafaelin Enkeli (jota muuten saatettiin soittaa radiossa samalla kanavalla monta kertaa tunnissa), Neon 2:n hitit ja tietenkin Raptori. Musiikki oli jo silloin huomattavan kotimaista, koska tarjonta kasvoi ja kanavat muuttuivat. Ulkomaista listamusiikkia ainakin minä kuuntelin vähemmän. 

Ja se soi ja se soi...

4. Yökerho-era sekä CD-levyt X<30

Kun poika pääsi baariin, jäi radion kuuntelukin vähän vähemmälle. Musiikilliset vaikutteet otettiin yöelämästä ja mankassa alkoi soida euro-disco ja muu enemmän pulssin tahtiin sykkivä biitti. Baarissa viihdyttiin käytännössä melkein joka keskiviikko, perjantai ja lauantai ikävuodesta 18 eteenpäin aina sinne saakka, kunnes kutsui opiskeluelämä makaroneineen ja tonnikaloineen. 

Ilta alkoi Kultapääskystä, mistä löytyivät kaikki tutut. Baari oli ammuttu täyteen varhaisaikuisia. Jos halusit päästä eteenpäin oli käytettävä kevyesti kyynärpäätä ja anteeksipyyntöä. Kun pääsky pisti ovet säppiin siirryttiin joko Willyyn tai EastWestiin, tuulensuunnasta ja muotivirtauksista riippuen. Neljän aikaan sitten kierittiin portaat alas ja koetettiin löytää kyyti kotiin Rantakylään. Kajareissa soi Eurodance - keksittiin 2Unlimited, Snap ja Ruotsin tuliaisina Dr. Alban - It's my life.

Eurohumpan baarikuuntelun lisäksi aloin keräillä CD-levyjä. Musiikkia kulutettiin stereoiden lisäksi korvalappustereoista, joista ensimmäiset olin tosin saanut jo rippikoulussa. Tutuksi tuli Anttilan TOP-10 -osasto, josta piti monta kertaa viikossa käydä tsekkaamassa ilmestyneet uudet levyt sekä ale-korit, joista mukaan lähti usein klassikko-levyjä menneiltä vuosikymmeniltä. Vieläkin olohuoneesta löytyy kaapillinen CD-levyjä, joista ensimmäiset on hankittu tuohon aikaan. Niillä tuloilla ja siihen aikaan levyt olivat verrattain hintava hankinta - ihan kaikkeen eivät rahat riittäneet.

Postimyynnissä markkinoille tuli CDON, jonka valikoima oli perus-Anttilaa laajempi ja hintataso huokeampi. Postipoika on saanut kuskata levypaketteja harva se viikko postiluukusta sisään. Joskus vanhoja arkistoja siivotessa löytyi arkistoituna ostokuitit ja luottokorttilaskut. CDON.com taisi olla yleisin creditin käyttöpaikka.

Musiikkimaku alkoi leventyä jossain kolmenkympin korvilla. Palasin takaisin esim. AC/DC:n pariin. Vanha hevi oli loiventunut hard rockiksi, kun oikeasti raskaamman osaston olivat vallanneet Metallicat, Rammsteinit ja Dimmu Borgirit, jotka eivät minulle oikein maistuneet. Uutena rakkautena levyhyllyyn ilmestyivät Dire Straits ja U2. Rockissa mentiin softimpaan, melodisempaan ja jotenkin älyllisempään formuun. 

5. Aikuisuus, Suomi-rock sekä stadion-keikat

Ajan Saksan Autobahnia, vauhtia vajaat kaksisataa. Stereoissa soi Robbie Williamsin Intensive Care, jonka ostin Hampurin Saturnista muutaman muun levyn kanssa. Mietin sitä, että elämässä ei tule hienompaa hetkeä ja että Volvo on maailman paras auto - kumpikaan ei pitänyt paikkaansa. Vähänpä siis tiesin silloinkaan :D Tuo hetki on silti takaraivossa. Nytkin kun tyrkkään sen tismalleen saman levyn Minin CD-soittimeen (siitä vielä löytyy sellainen), pääsen samaan fiilikseen. Sen voin sentään käsi sydämellä vannoa, ettei Minikään ole maailman paras auto.

Musiikilla on voima päästää minut takaisin muistoihin ja hetkiin, joista saa energiaa, lohtua tai hyvää fiilistä. Se tuo mieleen hetkiä ja luo historian hetkeksi eloon. Minulta löytyy levykaapista kymmeniä levyjä, joihin liittyy muistoja, ihmisiä, tapahtumia tai pala nuoruutta, joka ei koskaan palaa. Junnu Vainion kanssa keskustelen edelleen elämästä ja sen lyhyydestä, nuoruuden menettämisestä tai hyvästä keski-iästä. Junnu tiesi ja olisi saanut jatkaa viisauksien kirjoittamista pidempään. 

Levyjen tilalle on tullut Spotify. Siirryin perhetilaajaksi jo toistakymmentä vuotta sitten. Musiikin suhteen olen koettanut olla lapsilleni sallivampi, mutta koettaa kannustaa aktiiviseen kuunteluun. Ja jokainen lapsista kyllä musiikkia myös kuuntelee. Mausta voi olla montaa mieltä, mutta kun jokainen sulkee musiikin luureilla omaan tilaansa, niin väliäkö tuolla. 

Nyt nautin Spotifysta musiikkia hyvin laajalla skaalalla. Jossain vaiheessa rakastuin moderniin Countryyn. Kuunnelkaapa joskus Eric Churchin Springsteen tai Thomas Rhettin Death row tai jotain Jason Aldeanin hittejä, niin tajuatte. Musiikkia, jota ei Suomessa edes osata tehdä samalla paatoksella ja uskolla. Country on Suomessa harmillisen huonosti tunnettu ja tunnustettu genre.

Kotimaisista bändeistä ja artisteista mukana on roikkunut vuosia Happoradio, joka on pakko nähdä livenä säännöllisesti. Lisäksi maistuu Olavi Uusivirta, Kolmas Nainen, Ismo Alanko, Zen Cafe tai Teleks. Ulkomaisista artisteista korviin valuu Red Hot Chilli Peppers, Mark Knopfler ja joskus KISS tai Scorpions.

Kotimaisten maku on kaksijakoinen. Toisaalta on kestohitit, joihin palaan säännöllisesti, mutta paljon kuuntelen myös tämän päivän listamusiikkia. Vaikka olen tunnettu ja tunnustettu buumeri, tykkään paljon tuoreesta kotimaisesta. Ehkä tämän päivän top-10 -hiteistä ei kymmenien vuosien päästä kuunnella ensimmäistäkään, mutta tätä päivää ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla. Ja jotta voi nuorison kanssa edes jostain puhua, pitää erottaa Ibe Jopesta ja Kikka Olgasta.

Eikä rakkaus rockiin kuole koskaan - pari kertaa AC/DC:n lavalla nähneenä tai Iron Maidenia rokanneena on pakko tunnustaa, että vaikka tukka ei kasva päähän,  ei mikään tuuleta korvia niin kuin Angus Youngin soolot tai Bruce Dickinsonin laulusoundi. Tällä hetkellä odotan ensi kuun Robbie Williamsin stadionkeikkaa. Ensimmäinen kerta, kun näen herran livenä - ja vielä kermaperse-paikoilta. 

Kuuntelu on myös muuttunut niin, että harvoin tulee kuunneltua kokonaisia albumeita. Kulutus on yksittäisten kappaleiden jonoja, soittolistoja tai Spotifyn tarjoamia mixejä. Toisinaan on mukava kirjoittaa tai vaikka saunoa esim. suosikkilevyni Rolling Stonesin Havana Moon -albumin soidessa.

Musiikki on nyt ja aina parasta livenä. Ison konsertin ensimmäiset sävelet, jotka kulkevat suoraan läpi kehon ja tunne, kun paine iskee korviin ja tajuat näkeväsi jotain kuolematonta ja ainutkertaista. Bändejä, joita olet fanittanut pojasta saakka tai artisteja, joiden hitit ovat venyttäneet C-kasetin nauhan katki. Tunne, kun laulat mukana yhtenä kymmenistätuhansista ihmisistä ja olet osa jotain maagista.

Maailman maagisin kitaristi - Angus Young

Musiikki kulkee läpi elämän

Minulla musiikki on kulkenut mukana läpi elämän. Jokaiselta eralta on jäänyt biisejä matkaan, joihin palaan edelleen. Biisit, hitit ja vanhat lekat tuovat mieleen leikkeitä menneisyydestä, palauttaa johonkin hetkeen, tunteeseen tai muistoon. Musiikki on minulle avain oman elämän peruutuspeiliin. Musiikki ei itsessään ole vain musiikkia, vaan myös pala elettyä elämää.

Kuuntelen paljon viisaiden tekemiä sanoituksia. Junnu ja Juice olivat suuria ajattelijoita, joiden ääntä kuuntelen edelleen oppiakseni. Junnu opetti, että elämästä pitää nauttia silloin, kun sitä elää eikä jälkikäteen. Juice taas opetti katsomaan maailmaan vinojen silmälasien läpi erilaisia ilmiöitä arvostaen. Pauli Hanhiniemi taas kertoo tavallisten ihmisten tarinoita.

Tuoreemmista sanoittajista pidän Arttu Wiskarin (eli Janne Rintalan) sanoituksista sekä Samuli Putron ja Anssi Kelan tarinoista. On taito osata sovittaa reiluun kolmeen minuuttiin kokonainen elämäntarina, jota jäät miettimään ja jonka osaset näet elävänä mielessä. Sellaisia tarinoita haluaisin itsekin luoda.

Nyt annan tämän tekstin eteenpäin seuraavalle sukupolvelle ja haluan kuulla, miten he elämänsä musiikin näkevät

TOP-10 -biisit kaikilta aikakausilta:

Ohessa koko musiikillisen katalogin mukaan kerätty kuuntelu-kymppi. Järjestys on satunnainen ja tämän ulkopuolelle jää satoja ikonisia biisejä. Mutta jos tästä teen soittolistan, se tulee säilymään aina

1. Robbie Williams - Feel
2. Queen - The Show must go on
3. Happoradio - Sinä
4. Juha Vainio - Kainuun Eero
5. Kolmas Nainen - Talot ja tienhaarat
6. AC/DC - Cold hearted man
7. The Doors - Roadhouse blues
8. Thomas Rhett yms. - Death row
9. Mark Knopfler - Border Reiver
10. Tapani Kansa - Veikko Nieminen

+ Bonusbiisinä häävalssimme Marko Lämsä - Ikuisesti sinun