Lyhyestä virsi kaunis

Kuva luotu tekoälyn avustuksella

 

Suomalaisen kesän tuloa on mahdotonta enää ennustaa säästä. Välillä yllättää aikainen kevät, mutta ei koskaan myöhäinen kesä. Enää ei keikkuen tule vain kevät, vaan kaikki mahdolliset vuodenajat sekä niiden välimuodot. 

Mutta yksi asia ei petä. Suomalaisen kesän tulon voi aina ennustaa Suvivirren laulua koskevasta älämölöstä. Tänä vuonna yksi espoolainen isä sai keskustelun vielä täysin uusille kierroksille saatuaan Espoon kaupungilta lapselleen 2500€ sekä itselleen 750€ korvaukset. Korvausten perusteena oli lapsen altistaminen Suvivirren ja Varpunen jouluaamuna laulujen kuuntelulle koulun järjestämissä juhlissa. Ratkaisun perusteena oli, että uskonnotonta lasta syrjittiin, koska hänelle ei annettu mahdollisuutta poistua tilaisuuksista. Lisäksi tämä sama sivistyksen turvasatama - eli Yhdenvertaisuuslautakunta rapsautti Espoon kaupungille kymppitonnin sakot, että oppivat varmasti olemaan.

Ja tästä se karuselli sitten pyörähti käyntiin täydellä voimalla. Jos joskus olette kuulleet sanat paska ja tuuletin samassa lauseessa, niin sanakirjan kohdalle on nyt lisätty tuon kyseisen perheenisän kuva. Vähänpä hän taisi tietää, millaiseen julkisuusmyllyyn ja likasankoon hän päänsä tuolla uikuttamisella työnsi. Kannatusta hänelle tuntui satelevan kovin vähän ja sen sijaan Suvivirren puolustajat heräsivät jopa yllättävän kärkkäästi laulumaille.

Nuoren lapsen vanhempana en koskaan, missään tilanteessa tai minkään asian puolesta altistaisi häntä tuollaiselle kiusaamiselle, mitä tuosta tulee seuraamaan. Vaikka asia on sinällään mitätön (katsottiin sitä kummalta puolelta tahansa), tulevat jälkijäristykset olemaan valtavat. Nykyajan valitettava fakta on se, että some ei unohda ja tuo samainen ennakkotapaus kaivetaan esiin kerta toisensa jälkeen joka kevät. Eikä häntä tulla muistamaan miehenä, joka kaatoi Suvivirren, vaan miehenä, joka kuppasi verorahoja omiin tarkoitusperiinsä. 

Onko Suvivirsi uskonnollinen laulu?

Suurin kiistakapula tuntui olevan kysymys siitä, onko Suvivirsi uskonnollinen laulu vai pelkästään suomalaisiin kevätperinteisiin kuuluva kappale. Istuin viime lauantaina koulun kevätjuhlassa pikkuista vaille kolmattakymmenettä kertaa, enkä kertaakaan ole herätystä Suvivirren laulusta - saatikka kuulemisesta - saanut. Yllättävän vaimeasti se virsi tänäkin keväänä juhlasalissa soi. En kokenut mitään uskonnon paloa tai pakkojulistamista. Enkä nähnyt edes suurta salista poistuvaa uskonnottomien joukkoa käytävillä pakenemassa sanan turmiollista vaikutusta.

Wikipedian mukaan Suvivirttä on tarjottu virsikirjaan jo vuonna 1694, mutta laulu kiellettiin, koska sen katsottiin sekoittavan maallisia ja uskonnollisia elementtejä. No nyt reilut kolmesataa vuotta myöhemmin tätä samaa jauhetaan edelleen, mutta uudella twistillä. Nyt sen katsotaan olevaan jo liian vähän maallinen. Mutta noin vanhan kappaleen sanoitukset tuskin voivat tämän päivän trendejä mukailla, joten toki sanoissa on ajan hengen mukaista vivahdetta. Tänä päivänä on kovin vaikeaa määritellä, mikä on uskonnollista ja mikä ei. Minkä tason sanoitus altistaa ja mikä puolestaan pitää lasten pienet korvat turvassa Jumalalta. 

Minun arkijärjen mukaan Suvivirsi kuuluu suomalaisiin perinteisiin. En koe sen olevan millään tapaa uskonnollinen tai altistavan lapset minkäänlaiselle pakkouskonnolle. En osaa nähdä kappaletta uskonnon välikappaleena tai koe, että sen kuuleminen vahingoittaisi minua - tai edes lapsiani. Olen turvallisesti antanut lasten korvien altistua Suvivirrelle vuosi toisensa jälkeen - ja ihan hyviä noista on kaikista tullut. 

Perustuslakivaliokunta on jo aiemmin linjannut, ettei Suvivirren esittäminen kevätjuhlassa ole uskonnon harjoittamista. Lisäksi on todettu, ettei yksittäisten laulujen esittäminen tee tilaisuuksista luonteeltaan uskonnollisia. Yhdenvertaisuuslautakunta siis astui isoveljen varpaille ja teki asiasta täysin oman tulkintansa - ohi Perustuslakivaliokunnan. Herää kysymys, onko Orpon hallituksen tekemät byrokratiatalkoot edelleen kesken, jos meillä on keskenään taistelevia virastoja, jotka eivät kunnioita toistensa päätöksiä? 

Tämä case Suvivirsi on taas yksi esimerkki ylitasa-arvoistamisesta sekä suomalaisten perinteiden tallaamisesta olemattoman yhteisen hyvän eteen. Haemme niin paljon tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, että se itsessään tekee jo asioista syrjivää. Koetamme niin kovasti pyrkiä miellyttämään kaikkia, että loppuratkaisuista tulee ei-kenellekään sopivia. On ymmärrettävää ja jopa täysin suotavaa, että syrjiä ei saa, mutta meillä on tällaisena heikon itsetunnon omaavana kansakuntana vielä vaikeuksia käsittää, mikä on syrjimistä ja mikä ei. Tasa-arvofanaatikot hakevat mörköjä joka paikasta - jopa sieltä, missä niitä ei ole. Jos laulussa mainitaan Jumala, niin se heitetään hylkylaariin miettimättä kokonaisuutta. 

Toinen ongelma on suomalaisten perinteiden pakkokumoaminen sen edestä, ettei kukaan pahastu. Otamme piiruntarkasti huomioon kaikkialta muualta tulleiden mielipiteet ja samalla piilotamme perinteisen suomalaisen arvomaailman piiloon.

Kansalliset perinteet ovat kansallisia siksi, että ne erottuvat ja poikkeavat muista. Erilaisin symbolein ja kulttuurisin käytännöin me muodostamme omalaatuisen ja erottuvan perinnejoukon, jolla tunnistamme yhtä lailla itsemme ja samalla erotumme muista. Kun nyt näissä tasa-arvotalkoissa väkisin poljetaan maahan kaikki suomalaisuudelle tyypilliset perinteet, niin mitä meille jää? Mistä tunnistamme kohta suomalaisen kevätjuhlan ja millaisia perinteitä pidämme omina?

Paljon melua tyhjästä

Itse keskustelu Suvivirren uskonnollisuudesta on typerää ja tarpeetonta. Ja silti sitä käydään joka kevät. Kyse on suomalaisesta perinteestä, eikä pakkouskonnosta. Jos pilkkua halutaan nus... tarkastella, se onnistuu varmasti, mutta onko kaikesta pakko nillittää. Minusta Suvivirren paikka on koulujen kevätjuhlassa. Se on tässä epävarmassa maailmassa ainoita merkkejä siitä, että on varmasti kesä. Mihinkään muuhun emme voi luottaa.

Hölmöimpänä tässä tapauksessa pidän kahta asiaa. Ensinnäkin tällaisessa talous- ja yhteiskuntatilanteessa on joku, joka haluaa ehdoin tahdoin tuhlata verorahoja kamppailemalla mitättömän asian puolesta. Jos Suvivirsi-altistuksesta maksettava korvaus oli 3250 euroa, on asian käsittely byrokratian rattaissa maksanut vähintään saman verran. Ja tuo summa on Espoon kaupungin asukkaiden tilitettävä veroina kaupungin kassaan. Minä keksisin rahoille parempaakin käyttöä - ja toivottavasti keksisi Espoon kaupunkikin.

Vielä tyhmempää on tehdä tästä tapauksesta iso uutinen kaikkiin valtakunnan lehtiin. Espoolainen perheenisä patsasteli sekä hesarissa, Ylellä että molemmissa iltapäivälehdissä. Uutisvirta keväisin kuihtuu ilmeisesti Saimaan tavoin, jos tällaisesta nollatason uutisesta pystytään leipomaan pääsivun tarina. Toisaalta taas - näinhän julkisuus toimii. Sinne rattaisiin heitetään asia, jonka ympärille toivotaan kiivasta keskustelua, joka omalta osaltaan pyörittää niitä myllyn rattaita. Tuosta näkökulmasta katsottuna hyvin pelattu. 

Pelkään pahoin, että tuon julkisuustempauksen jälkilöylyt tulevat vastaan syksyllä. Miksi altistaa lapsi tuollaiseen julkisuuteen - ovatko vanhemman periaatteet lapsen hyvinvointia tärkeämmät? Ja pahimmassa tapauksessa korvausrahat menevät lapsen terapiakuluihin moninkertaisesti.