Mä sulle luvannut en Garden-hallii

Kuva luotu tekoälyn avulla

 

Viime viikkojen Garden-sotku alkaa olla viimeisiä nauloja horjuvan hallituksen taipaleella. Meno muistuttaa romurallin loppukierroksia, joissa pusuja kylkeen tulee oikealta ja vasemmalta, mutta maaliin yritetään päästä hoippuvin askelin. Vaikeaksi tekee etenkin Kokoomus oman tiensä. Ja valitettavasti heijasteet tästä näkyvät ensi kevään vaaleissa – eikä hyvällä tavalla.

Garden-hallin tukipäätöksessä ei sinällään ole mitään uutta suomalaisessa politiikassa. Samalla tavalla hankkeita ja niiden rahoituksia on suhmuroitu kautta aikojen. Kokoomus teki asiassa vain kaksi kardinaalimokaa. Se ei tajunnut aikojen muuttuneen Kekkosen siltarumpupolitiikan ajoista, eikä se osannut pelata peliä jäämättä kiinni. Ja nyt tyhmyydestä sakotetaan rankimman mukaan.

Jopa kärkipoliitikkojen tulisi tajuta, että nykypäivänä kaikesta jää kiinni. Jos teet tukipäätöksiä virkamiesten esitysten vastaisesti jäät kiinni. Jos ”vanha kaveri” lähettää sinulle sähköpostia virallisia teitä – jäät kiinni. Ja jos koetat väittää, ettet tiennyt asiasta mitään – jäät siitäkin kiinni. Sähköinen maailma on valitettavan avoin maailma. Täällä pätevät eri säännöt kuin ennen.

On vaikea edes sanoa, kumpi tässä on hölmömpi – Jan Vapaavuori juntatessaan hanketta läpi vanhojen kokkari-kavereiden kautta vai istuva pääministeri lakeijoineen, joka ei torpannut hanketta alkuunsa tai edes kuunnellut virkamieskuntaa. Itse idea siitä, että valtio tukisi massiivista hallihanketta, olisi varmasti monissa tapauksissa ollut hyväksyttävä ja jopa tavallinen. Mutta ongelmaksi muodostuikin tapa, jolla valtion ehdollinen takaus lyötiin läpi. Nostan hattua virkamieskunnalle, joka tuon hankkeen etenemistä koetti jarruttaa, koska vallitseva politiikka on enemmän säästävä kuin rahoja ylenmäärin jakava. Joskus poliitikkojen olisi syytä kuunnella virkamiehiä, eikä aina vain toisinpäin. 

Maailma muuttuu Eskoseni

Kautta aikojen Suomessa on kaveripoliitikoiden ja vanhojen leijonakamujen kautta saatu rahoitusta omille hankkeille, vaikka ne eivät aina niin järkeviä olisikaan. Tässä Garden-hankkeessa ei olisi 1980-luvulla ollut mitään nokan koputtamista. Jostain taskusta olisi siirretty julkista rahaa rakentamiseen ja pöytäkirjat olisi peitelty arkistoihin näkymättömiin. Jossain joku yksittäinen toimittaja olisi saattanut kysellä rahojen perään, mutta pääministerin kansliasta olisi soraäänet hiljennetty paimenkirjeellä tai äkäisellä puhelulla. Ja maailma olisi jatkanut menoaan.

Nyt tuo kepulointi ei enää onnistu. Tälläkin kertaa pimitys paljastui neljännen valtiomahdin ansiosta. Toimittaja kaiveli esiin hankkeen taustat ja niihin liittyvät sähköpostit. Jopa sähköpostit olivat julkisuusperiaatteen mukaisesti saatavilla, joten jälkiä oli mahdotonta peitellä. Varmaan Orpo ja kumppanit haikailevat tällä hetkellä niitä aikoja, kun sähköpostia ei ollut vielä keksitty. 

Ja tästä päästään yhteen asian pääpointtiin. Suomalaisen avoimuusperiaatteen kriittisenä tekijänä on riippumaton lehdistö. Meillä on edelleen oltava poliittisesti riippumatonta lehdistöä, jolla on halu ja kyky selvittää hallinnon epäkohdat. Suomi on tässä mallimaa. Meillä journalistien riippumattomuudesta pidetään kiinni kaksin käsin ja se tuottaa tulosta. Journalistit onnistuvat hallinnon valvontatehtävissä usein paremmin kuin instanssit, joiden sitä hallintoa pitäisi ihan virkansa puolesta vahtia. 

Todellisuudessahan puolivallattomia tai jopa täysin vallattomia poliitikkoja pitäisi kaitsea vankkumaton ja puolueeton virkamieskunta. Mutta kuten nähtiin, on sekin puolustus liian hatara estämään epäviralliset vaikutuskanavat. Vapaavuori vanhana kokkarihahmona tunsi oikoreitit turhan hyvin ja osasi kiertää tukipäätöksen kieltävät tahot. 

Josta päästäänkin korruptioon….

Ruskeat kirjekuoret ja saunasopimukset

Suomi ja suomalaiset tunnetaan rehellisyyden mallimaana. Meillä ei tunnetusti ole korruptiota, eikä hommia hoideta tiskin alta. Vai hoidetaanko sittenkin?

On totta, että suomalainen virkamies on edelleen puhtoinen ja lahjomaton. Et voi ostaa rakennuslupaa kunnan virkamieheltä tai sopia sakkoja poliisin kanssa reittä vilauttamalla. Mutta rikollisuudessa päteekin ”think big”-periaate. Korruption pitää olla riittävän suurta, että sitä ei edes tajuta korruptioksi. Näin toimi Jan Vapaavuorikin. Hän koetti oikaista tukipäätöksessä ohi virkamieskunnan ja oli aivan hilkulla onnistua. Valitettavasti se hilkku oli liian suuri. Meni samassa vedessä Gardenin miljoonat ja Vapaavuoren työpaikka. 

Eikä Vapaavuori edes toiminut varsinaisesti väärin. Hänen hommansa oli lobata hanketta ja saada sille rahaa. Ehkä jossain vaiheessa Vapaavuorenkin kannattaisi oppia tämän päivän periaate, joka pätee moneen asiaan - Ei tarkoittaa ei.

Korjataan mielikuvaa siis siten, että Suomessa ei ole julkista korruptiota, vaan se on rakenteisiin piilotettu. Olisi lapsellista kuvitella, että nämä yksittäiset Garden-miljoonat olisivat ainoat paljastuneet. Tai onhan ne juuri ainoat paljastuneet. Mutta eivät ainoat jaetut miljoonat. 

Enkä usko hetkeäkään, että ainoa rakenteelliseen korruptioon syyllistyvä olisi setämies-linnake nimeltä Kokoomus. Kyllä tätä samaa tilataksiporukan saunasopimista osaavat kaikenväriset puolueet. Ja koska toimintatapa on vuosikymmenten myötä hiottu huippuunsa, ei hommaa edes tajuta mitenkään vääräksi. 

Kun käsi ei nouse virheen merkiksi

Viimeinen Kokoomuksen – tai oikeastaan pääministeri Orpon - virhe oli seinäkiisto. Se toimii, jos olet syytettynä huumerikoksesta tai pikku kilikali-keikasta. Mutta se ei toimi, jos olet pääministeri, kaikki asiaan liittyvät dokumentit on julkaistu jo iltapäivälehdissä ja sinua on huhuiltu mökiltä esiin jo viikon verran. Tuossa vaiheessa toimii vanha kunnon käsi, joka nousee virheen merkiksi pystyyn.

On selvää, että Kokoomuksen kriisiviestinnästä vastaava sekä pääministerin avustajat munasivat homman. Puolueen oma organisaatio jätti pääministerin melko aseettomaksi hoitamalla kriisiviestinnän huonosti, tai oikeastaan jätti sen hoitamatta kokonaan. 

Orpo itse oli mukana räkyttämässä aikoinaan Marinin yhden illan puhelimeen vastaamattomuudesta. Tällä kertaa pääministeri karkasi viikkokausiksi mökille, eikä miestä löytynyt vastaamaan lehdistön kyselyihin, vaikka häntä huhuiltiin kaikissa lehdissä ja somekanavissa. Mikään ei ole niin epäilyttävää kuin kadonnut pääministeri. 

Poliittisissa kriiseissä aika on pahin vihollinen ja valmistautumattomuus on toiseksi pahin. Garden-kohussa Orpo ja Kokoomus joutuivat sellaiseen pyörteeseen, että siitä nousu olisi ollut paremmallekin viestintätoimistolle tekemätön paikka. Nyt ei ollut käytössä ilmeisesti edes kunnon kriisiviestintää – ainakaan jäljistä päätellen. 

Orpon hapuilu A-Studiossa viimeisteli sen, että Gardenilta jää rahat saamatta. Hallituksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin perua suhmuroitu päätös ja vetää tuki pois hallihankkeelta. Mitään muuta ratkaisua ei ollut olemassa. Ja vaikka se oli ainoa mahdollinen ratkaisu, sekin oli monella tapaa väärä. Koko Garden-hankkeen tukemiseen jäi niin Kekkosen haju, ettei sitä saa tuulettamallakaan pois. Jopa koko hallituksen kaatuminen oli lähempänä kuin vielä kertaakaan aiemmin.

Orpoa ei vallankahvassa pidä muutenkaan suosio tai onnistunut politiikka. Pääministeri pysyy paikallaan itsepintaisen omat virheet kieltävän ja todella päämäärätietoisen taktiikan kautta. Orpo ei tee virheitä, koska pääministeri Orpo niin sanoo. Eikä Orpon virheistä rangaista, koska pääministeri antaa pienet hairahdukset anteeksi. Kyseessä on todellisen setämiespolitiikan huipentuma. Vaikka monesti mietin, että hallituksessa housut ovat Riikka Purran jalassa, niin kyllähän tämä omat virheet kieltävä omahyväinen politiikka melkoista itseluottamusta vaatii. Vallan huipulla niitä ystäviä on todella vähän. Patteri Orpolla tuntuu olevan vain yksi luotettu - hän itse.

Eikä hallituksen erolla enää tässä vaiheessa olisi mitään merkitystä. On ehkä parempi katsoa tämä kauhistuttava kujanjuoksu loppuun ja antaa hallituksen hoitaa kautensa loppuun. Näin lähellä vaaleja ei uuden hallituksen muodostaminen tekisi Suomelle mitään hyvää. Tynkähallitus ehtisi hoitaa virkaansa alle vuoden ja sinä aikana tuskin päätöksenteko muodostuisi kenellekään edulliseksi.