Jäähyväiskirje - sobercurious

Kuva: Pixabay / geralt

 

Rakas ystäväni Alkoholi

Tätä kirjettä on raskasta kirjoittaa. Olen viimeinkin tullut siihen tulokseen, että meidän suhteemme on aika päättyä. Tämä ei ole hetken mielijohde, vaan tarkoin harkittu päätös. Olet varmaan itsekin huomannut, että yhteiselostamme on tullut hieman pakonomaista ja jotenkin ilotonta. Ne nuoruuden huuman hetket ja iloiset nousuhumalat ovat taaksejäänyttä elämää. Et valitettavasti innosta minua enää samalla tavoin kuin ennen. Julmasti voisin todeta, että olen saanut sinusta tarpeekseni.

Meidän suhteemme alkoi hieman salaa. Alaikäisenä hiiviskelimme kotibileissä ja torinkulmilla. Suhteemme oli kiellettyä ja siksi kai niin jännittävää. Ja olihan se myös sellaista kokeilun ja omien rajojen etsimisen aikaa. Löysimme yhdessä uusia ulottuvuuksia. Elämä kanssasi teki minusta rohkeamman ja pystyin avullasi ihmetekoihin, joihin muuten olin liian ujo. Joskus tuntui, että tarvitsin sinua tullakseni ulos kuorestani.

Mutta sitten kaikki muuttui arkiseksi. Kun sinusta tuli sallittua, et enää houkutellut minua puoleesi. Nautiskelusta tuli tavanomaista. Pari olutta saunan jälkeen, lasi viiniä illalla ja joku terävämpi huolien hävittämiseksi. Sinä pysyit minussa kiinni. Suhteemme alkoi muuttua toksiseksi ja jopa addiktiiviseksi. Samalla siitä katosi ilo ja nautinto. 

En suostu olemaan sinuun koukussa, et ole sen arvoinen. Olen huomannut, että tämä väljähtänyt suhteemme vie minulta pala kerrallaan terveyden. En kestä enää niitä järisyttäviä jälkitiloja, joista kärsin, jos vietämme liikaa aikaa yhdessä. Ja nykyisin teet minusta jopa alakuloisen, liki masentuneen. En pidä enää siitä, miltä näytän, kun vietän aikaa kanssasi. Eikö hyvässä suhteessa ihmisestä tule esiin ne paremmat puolet - sinä et sitä enää tee. Enkä aina pidä siitä versiosta, jonka minusta luot. 

Kun seuraan ihmisiä ympärilläni, tajuan, miten sinä vaikutat jokaiseen. Sinulla on liikaa valtaa meihin "ystäviisi". Toisinaan näyttää siltä, että se olet sinä, joka hallitset suhdetta, eikä toisinpäin. Se on lopulta melko vaarallista. Olet juuri se piru, jolle ei pidä pikkusormeaan tyrkyttää.

Siksi, rakas ystävä, on meidän suhteemme muututtava. Koska yhteiselomme on vuosikymmenten mittainen ja olemme kokeneet paljon yhdessä, en halua luopua sinusta kokonaan. Toivoisin, että voimme edelleen olla ystäviä ja viihtyä yhdessä juhlahetkinä ja vain pienessä määrin. Toivottavasti ymmärrät, etten halua sinua pysyvästi enää elämääni, arvostan omaa terveyttäni turhan paljon, antaakseni valtaa sinulle. 

Äläkä huoli, vaikka minä sinusta päästänkin irti. Sinä kyllä löydät jonkun uuden. Löydät minua heikomman sielun, jonka voit kääriä pikkusormesi ympärille ja joka toteuttaa sinun tahtoasi. Minua sinä et siihen tarvitse. 

Kiitos kaikista kuluneista vuosista. Kiitos ilonhetkistä ja kieltämättä suurista nautinnoista, joita olet tarjonnut. Olen sinulle kiitollinen hauskoista muistoista, olethan kuulunut niistä yllättävän moniin. Yleensä jos jossain jotain tapahtuu, olet kyllä ollut lähellä. Kun seuraavan kerran tapaamme - ehkä kuohuviinilasin merkeissä joissain juhlissa tai hyvän ystävän kanssa nautitun viskilasin ääressä - niin hymyillään ja ollaan kavereita - ei enempää.

Terveisin

Rakas ystäväsi 

Toni

Sobercurious - kiehtova ilmiö

Kirjoitin oheisen kirjeen muistivihkooni - yllättäen parin päivän juhlimisen jälkeisessä hieman krapulaisissa (mutta ah niin luovissa) fiiliksissä. Mutta kirje ei johtunut darra-angstista. Olen koko alkuvuoden tehnyt selkeää pesäeroa vanhaan kaveriini alkoholiin.

Minun kohdallani kyse ei ole ongelmasta. Kyse on enemmänkin arvovalinnasta sekä siitä, että alkoholi ei enää tunnu sopivan kropalle eikä päälle. Maha ei oikein viinaa kestä ja pääkin alkaa voida hieman huonosti. Kun parikymppisenä pystyi helposti rännittämään perjantain ja lauantain yhtä soittoa, on viisikymppiselle pari pidempää olutta illassa jo tanakan päänsäryn siemen, josta joutuu kärsimään pidempään kuin sielua hivelevästä humalasta. 

Voisin todeta, että panos-tuotos-suhteessa alkoholista ei ole enää vastaavaa hyötyä. Nuorempana plussapuolella olivat humalaisten hauskat toilailut seikkailuineen ja sattumuksineen. Kun vanhenee, muuttuu turhan laskelmoivaksi. Alkaa laskea, miten kykenee seuraavana päivänä töihin tai milloin on taas ajokunnossa onnistuneesti drinkatun illan päälle. Hommasta häviää hohto, kun se menee turhan vakavaksi.

Enkä todellakaan aio raitistua täysin - en koe siihen tarvetta. Voisin kuvailla omaa tilannettani niin, että järvestäni on tähän ikään mennessä juotu jo niin paljon, että loppuja pitää säästellä, ettei järvi kuiva ja kännikalat jää haukkomaan henkeään. Seura tulee valikoida hyvin huolella ja riskianalyysin kautta illan on tuotettava enemmän kuin on vaarassa menettää. Siispä jatkossa vain harkiten ja hyvien ystävien seurassa.

Kuva: Pixabay / garten-gg

Alkoholi on keski-ikäiselle myrkkyä

Minulta alkoi ryypätessä mennä terveys. Ei määrien takia, vaan siksi, että alkoholi sopii vähän huonosti mahalle. Sen lisäksi rankemmin juopotellessa, alkaa homma hiipiä myös pään sisälle. Joinain aamuina heräsin isoihin alakulon ja masennuksen kaltaisten oireiden kourissa ja ainakin seuraavan päivän elämä tuntui paljon todellisuutta lohduttomammalta. Tätä samaa sanovat muutkin ikätoverini, ilmeisti tuolla prosessoripuolen konehuoneessa tapahtuu iän myötä muutoksia, jotka altistavat helpommin alakulolle.

Sen lisäksi tällaiselle univammaiselle liuotteet ovat pahasta. Uni häiriintyy usein siksi, että illat venyvät, mutta jalot juomat myös tekevät unesta huonolaatuista. Eikä näihin uniongelmiin kaivata normaalia enempää häiriötä muutenkaan. 

Omasta mielestäni olen alkuvuoden ollut energisempi ja aikaansaavempi. Vaikka väliin jäävät vain yksittäiset saunaoluet tai drinkit, niin keho ja sitä kautta myös mieli voivat paremmin. Viikonloppuyöt ovat unenlaadultaan parempia ja huomaan jaksavani tehdä enemmän niin arjessa kuin juhlassa. 

Peesaan näissä ajatuksissani nykyisten nuorten sukupolvea. Heillä tuntuu kiinnostus alkoholiin olevan meidän nuoruuttamme hillitympää. Jopa baarit ovat ongelmissa, kun asiakkaita ei käy riittävästi. Sitä en tosin ihmettele, kun seuraa juomien hintoja. Satanen on baarissa tänä päivänä pieni raha, jos radalle lähtee kilpailemaan. 

Kun vertaa omaa nuoruutta tämän päivän parikymppisten vastaavaan, niin olihan meidän suhteemme alkoholiin todella....no holistista. Pämppäämässä käytiin parhaimmillaan keskiviikko-perjantai-lauantai -rytmillä ja ei tainnut montaa viikkoa jäädä kokonaan väliin (Kultapääsky in memorian). Ja juomisen määrä oli sellaista, että sitä voisi nimittää tissuttelun sijaan tukkuerien ahmimiseksi. Juomisella ei oikein muuta tarkoitusta ollut kuin humaltua, mausta viis. On suoranainen ihme, ettei meidän ikäisistä kaikista tullut ongelmakäyttäjiä. Ja onhan ikäryhmässämme toki paljon alkoholisteja - osa täysin hallinnan menettäneitä ja osa sivistyneitä kaappijuoppoja. 

Ehkä meidän pelastus oli valistus. Jossain vaiheessa omaa aikuisuutta alettiin alkoholin vaaroista puhua aiempaa enemmän ja riskikulutusta seurailtiin niin työterveydessä kuin muuallakin. Se on suuri muutos verrattuna siihen tietyllä tavalla alkoholia ihannoivaan kulttuurin, jota edellinen sukupolvi viljeli. Valistuksen lisäksi ovat tulleet turvallisuustekijät. Jos ennen töihin saattoi mennä pikku pierussa tai ainakin keskivahvassa krapulassa, on nykyisin monella  työpaikalla nollatoleranssi. Kun vaakakuppiin pistetään oma työsuhde ja pitkäksi venyvä ilta, niin yhä useampi valitsee työn. Ja kyllä - olen minäkin ollut joskus töissä humalassa ja vielä useammin krapulassa...sukupolvi-juttuja. 

Kuva: Pixabay / jarmoluk

Kohti onnellisempaa keski-ikää

Tämä ei siis ole mikään raittiuspuhe tai -saarna. Kerron vain mietteitäni, miten koetan pienin askelin parantaa omaa terveyttäni ja sitä kautta myös onnellisuuttani. Kun ensimmäinen viisikymppiä on uhkaavasti täyttymässä nurkan takana, näitä terveysjuttuja miettii omalta kohdalta entistä enemmän.

Valitettava fakta on se, että viidenkympin jälkeen ei terveys pysy kuosissa ilman pientä ylimääräistä panosta. Sen vuoksi jokainen riskitekijä on syytä punnita ja on viisautta pyrkiä luopumaan niistä riskeistä, joissa saatu hyöty on kannettuun riskiin verrattuna negatiivinen. Tämä ei päde pelkästään alkoholiin, vaan kaikkeen muuhunkin. 

Tavoite elämässä pitäisi kuitenkin olla se, että onnellisuus lisääntyisi, tai ainakin pysyisi entisellä tasolla. Toisinaan se vaatii, että jostain vanhasta on pystyttävä luopumaan tai jos ei luopumaan, niin muuttamaan suhdetta hieman terveellisemmäksi.

Lonkeroa kansalle!

 

Voi kuinka pettynyt olen tällä viikolla Suomeen ja suomalaisiin. Niin juuri, tuohon samaan maahan, jota olen nuoruudenhuumassa luvannut puolustaa viimeiseen veripisaraan saakka tuolla itärajan suo-ojissa, jos sieltä joku päättäisi rynniä ryöstöretkelle. Tällä kertaa kyseessä ei ole ylikorkea verotus tai heikko taloudenpito, vaan se, että edelleen meillä vatkataan sen kanssa, saako ruokakaupoissa myydä A-olutta ja lonkeroa. 

 

Case Lonkero

 

Tällä viikolla ylipitkiltä kesälomilta raahatut kansanedustajat alkoivat käsitellä jälleen sitä, voidaanko ruokakaupoissa myydä astetta vahvempaa olutta ja lonkeroa. Kyseessä on käytännössä se, voidaanko 4,7% oluen sijaan myydä 5,5% lonkeroa (sitä aitoa originaalia vm-52 siniraitaa) ja A-olutta, joka voi oll jopa 5,8% vahvuista. Eli meidän vaaleilla valitsemat kansanedustajat hukkaavat aikaansa miettimällä "ihan oikeesti" tuota prosentin nostoa ruokakauppavalikoimassa.

Saattaisin ymmärtää, jos kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun asiaa pohditaan, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä edes ensimmäinen eduskunta, joka asiaa sorttaa. Onko tosiaan niin, ettei eduskunnalla ole tämän tärkeämpää tekemistä? Minusta tämän kokoinen asia olisi jonkun kumileimasinvirkamiehen päätettävissä. Toivottavasti eurooppalaiset naapurimme eivät kuule siitä, minkä kokoisia ongelmia meillä on ja kuinka niitä ratkotaan.

Parasta oli, että jostain oli löydetty (tai ostettu) asiantuntija, joka totesi päätöksen vahvempien oluiden tuomisesta ruokakauppaan aiheuttavan vuodessa noin 150 alkoholikuolemaa lisää. Siis kolme kalmaa viikossa ja pelkästään tällä yhdellä päätöksellä! Kyseessä on pakko olla joku tilastollinen, laskennallinen tai puhtaasti arvauksellinen mielipide, jos sitäkään. Mutta toisaalta se kuvastaa hyvin sitä, kuinka heikosti ylin päättävä taho ymmärtää alkoholismia, alkoholisteja ja heidän hoitoaan.

Mikä tässä menee pieleen?

 

Koska olen sosiologi ja bloggaaja, niin voin melko huoletta heitellä näitä kansanviisauksiani lonkeronjanoiselle kansalle tutkittavaksi. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä, mikä on faktaa ja mikä tilastollista harhaa. Jos ette minua usko, niin voitte käydä jututtamassa kaikkien suomalaisten torien liepeillä notkuvia alkoholin todellisia kestokuluttajia ja asiantuntijoita. Heistä suurin osa luultavasti allekirjoittaa faktani.

1) Kaikki suomalaiset eivät ole, eikä heistä tule, alkoholisteja

Alkoholi on Suomessa laillistettu huume, jota on jossain muodossa mahdollista saada kaikista ruokakaupoista ja kioskeista. Ja tälläkin hetkellä kaupoista saatavilla alkoholituotteilla on mahdollista aiheuttaa itselleen vakava alkoholiongelma tai niin halutessaan juoda itsensä hengiltä.
Ja vaikka alkoholia on saatavilla K-, S-, T- ja kaikkien muiden kirjainten koristamista kaupoista, meistä kaikki eivät päätä juoda itseään tärviölle ja lopulta hengiltä. Tämä fakta ei tule muuttumaan, vaikka siniraita-lonkero ilmestyy bonusten ja plussien piiriin. Mutta vaikka alkoholisteja on noin 7% (400 000) kansasta, niin tuo 7% sääntelee myös meidän 93% juomista. Kun kyseessä on kuitenkin sallittu nautintoaine, niin tällaiseen demokratiaan kuuluisi, että ongelmaa tarkasteltaisiin Gaussin käyrän keskiosan, eikä toisen laidan mukaan.

Väitän, että nelosoluen päästäminen ruokakauppaan, ei aiheuta sitä, että meistä 93% kohtuukäyttäjistä, monikaan heittäytyisi tärviölle. En tunne ketään, joka sanoisi, että "se alkaa muuten juopottelu saman tien, kun K-kaupasta saa lonkeroa" - tunnetko sinä? A-oluiden nostamisesta käsikauppavalikoimaan seuraa se, että kauppojen on mahdollista palvella entistä paremmin Gaussin käyrän keskiosaa, eli oluesta maun takia nauttivia olutfanaatikkoja.

2) Juoppo juo

Tunnen sen verran alkoholisteja, että ymmärrän vähän heidän ongelmastaan. Juoppo juo, koska juoppo on sairas. Sairauden kuvaan kuuluu se, että elämä pyörii päihteiden ympärillä. Kun ihminen on riittävän syvällä ongelmassaan, niin häntä ei kiinnosta, meneekö kurkusta alas kolmosolut, nelosolut, partavesi tai vaikka tuulilasinpesuneste. Ainoa, millä on merkitystä on se, että pönttö menee sekaisin.

Juopolle ei ole mitään merkitystä sillä, saako kaupasta miedompaa vai vahvempaa olutta. Juopolle merkitystä on sillä, että jossain on olemassa juomaa tai muuta, jolla pää saadaan pois raiteiltaan. Ja yhtä merkityksellistä on se, että tuolle tuotteelle löytyy hinta. Tunnen aika vähän juoppoja, jotka pystyvät pitämään juomisensa ainoastaan korkealuokkaisemmissa  ulkomaisissa vahvoissa oluissa.
Ja nämä alkoholin suurkuluttajat ovat muuten niitä, jotka siihen viinaan myös kuolevat. Viina tappaa, mutta se tappaa silloin, kun sitä käyttää liikaa, liian usein ja kohtuuttomasti kerralla.

3) Viinaa saa aina

 

Olen narautellut, poksautellut ja sihautellut erilaisia alkoholijuomien korkkeja noin 27 vuoden ajan ja aloittanut oman urani siis reilusti alaikäisenä. Ja siitäkin huolimatta, että nuoruudessani kaljaa ei myyty kioskeissa, sunnuntaisin tai edes joka kunnassa, sitä juomaa on löytynyt aina. Sitä löytyi kuusitoistavuotiaana ja sitä löytyi viikonloppuisin. Janoon en ole kuollut koskaan, rahanpuutteeseen on jano sammunut joskus.

Ja sama pätee myös tähän nelosolueen. Vaikka se edelleen suljettaisiin Alkon monopoliseinien sisään, sitä olisi saatavilla. Ruokakauppaan tuominen poistaisi ainoastaan hakemisen vaivan ja siten siis pudottaisi Alkon tuloja. Valtio saisi verotulot edelleen vanhaan tyyliin, mutta alkoholin vähittäismyyntiin keskittynyt ketju jäisi tuloitta. Tässäkö se hannaamisen perimmäinen syy siis edelleen on?

Ja nuo 150 vuosittaista sielua, joille asiantuntija povaa kuolemaa nelosoluen vapautumisen myötä löytävät sitä viinaa myös. Juomisenhimoinen ihminen, jolla on vakaa aikomus kuolla viinaan, saa himonsa tyydytettyä, vaikka viina pitäisi etsiä sieltä kuuluisasta kirveensilmästä.

4) Ei limuviinaa nuorisolle

 

Viimeisenä argumenttina on ainoa edes vähän järkevänoloinen kommentti. Joku minua paljon viisaampi on väittänyt, että kauppoihin tuotava lonkero voisi houkutella nuorisoa juomaan, kun hyllyille tulisi vahvempia "limuviinoja".

Ensinnäkin nuoriso saa alkon tavaraa nykyisinkin, niin kuin on saanut aina. Alkosta valuu jotain kautta nuorisolle aina juomaa ja jos nuoriso haluaa saada vaikka Bacardi Breezeriä, niin sitä varmasti jostain löytyy. On hienoa, että alkoholin välittämiseen on puututtu kovemmalla kädellä valistuksen ja rangaistusten kautta, mutta sammutettua tuota virtaa ei saada milloinkaan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että limuviinojen myynti on jossain määrin väärin, koska se voi houkutella nuorisoa juomaan enemmän ja tietämättään liikaa. Mutta - se legendaarinen ISO mutta - niitä limuviinoja on jo nyt myynnissä ruokakaupassa. Käypääpä vaikka tutkimassa miltä näyttää ja tuntuu Kopparbergin jääsiideri. Tai maistakaa, miltä maistuu kenen tahansa valmistajan tekemä Mojito-lonkero.

Nuorison suojelua alkoholilta on lisättävä, mutta se on tehtävä oikein keinoin. Paras tapa suojella nuoria, on lisätä tietoisuutta alkoholin vaaroista ja opettaa kädestä pitäen, miksi alkoholin juominen voi olla vaarallista. Opettaminen ja valistaminen on vielä syytä aloittaa nykyisin vuosia aikaisemmin kuin ennen, sillä nuoriso löytää myös väärää tietoa netin kautta heti, kun oppivat kirjoittamaan googleen hakusanoja tai selaamaan kantasuomalaisia keskustelupalstoja. Ja kokemukseni mukaan tieto leviää Whatsappissa nopeammin kuin osaamme aavistaakaan.

Miksi tämä keskustelu nyt kävi minun sieluni päälle? No siksi, että asian käsittely eduskunnassa moneen kertaan on puhdasta ajan ja rahan haaskausta ja eduskunta toimii minun rahoillani. Ajan sekä energian hukkaaminen tällaisiin joutavuuksiin, on rahojeni väärinkäyttöä. Ja samalla se aika on pois myös jostain oikeasti tärkeän asian käsittelystä.

PS. Kuvistuskuvaan jouduin pihistämään vaimolta yhden siiderin, kun muuta passelia juomaa ei lasiin löytynyt.Lupaan korvata tuon tölkin takas :)