Vuosi 2021 paketoituna

 

Maha täynnä jouluruokaa ja takana hyvät, pitkät yöunet (ensimmäiset pitkästä aikaa). On mukava jättää vuosi 2021 taakseen. Harvoin voi vuoden lopussa liukua kohti seuraavaa näin levollisin ja hyvin mielin. On yritetty, on tehty ja on koettu taas vähintään vuoden verran asioita. 

Vuodelle leimallisinta on tänä vuonna ollut työnteko ja yrittäminen. Ne ovat määränneet ajankäytöstä, energiasta ja huomiosta suurimman osan. Ja yrittämisen ehdoilla on muutenkin menty välillä jopa liian kanssa. Mutta tulostakin on syntynyt. Enkä ole ansainnut vielä yhtään yrittäjän kunniamerkkiä, kuten vatsahaavaa, avioeroa tai konkurssia. Saldo menee vahvasti plussalla. 

Toinen vuoden raamittaja on tietenkin ollut iso-K eli korona. Sen ehdoillla meni moni asia yhteiskunnassa ja koko ympäröivässä maailmassa. Toinen vuosi peräkkäin, jolloin elämää ei ajettu normiraiteilla, vaan erilaiset säännöt, rajoitukset ja poikkeukset heiluttelivat meitä. Globaali ongelma näkyi myös omassa arjessa jopa yllättävän vahvasti. 

Luin omia tekstejäni taaksepäin vuoden osalta ja huomasin, että tämän vuoden blogipostauksissa näkyy, että firman pyörittäminen on vienyt sekä aikaa että ajatuskapasiteettiä. Huhtikuussa siirryin täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja sehän tarkoitti hyppäämistä tutusta ja turvallisesta lomarahavankilasta siihen, että rahat on kirjaimellisesti hierottava omin käsin esiin. 

Tässä siis vuosi 2021 tutusti yhteen pakettiin käärittynä....

Yritän elää yrittäjän elämää

Vuoden ensimmäinen kvartaali sujahti vielä osa-aika yrittäjänä ja osa-aika palkkatyöläisenä. Totta kai jännitti siirtyä täyspäiseksi yrittäjäksi ja luulla pärjäävänsä omillaan. Pelko tulojen epätasaisuudesta kerrottuna koko maailman epävarmuudesta ei ainakaan pidentänyt yöunia. Mutta epävarmuuteen tottuu ja keski-ikäisen maailma makaa jo sen verran tukevilla puujaloilla, että tietää kaikesta selviävänsä - aina jotenkin.

Lievästi sanoen yritys on ollut tähän saakka menestys. Tekemisen tasossa olen päässyt tahtiin, jossa kalenterissa ei enää perustunnit riitä. Ajat täyttyvät nopeasti eteenpäin ja peruutusajatkin menvät notkeasti kaupaksi. Viimeistään muutto uusiin tiloihin lokakuun alusta varmisti sen, että voin nukkua levollisin mielin. Asiakkaat ovat löytäneet uusiin tiloihin ja uusien asiakkaiden määrä kasvaa tasaisesti - entisten pysyessä asiakkaana. Miksi näin?

Juhani Tammisen vanhaa ajattelua mukaillen pelin täytyy pysyä riittävän yksinkertaisena. Kun toimii yksin ja kaikki on kiinni omasta tekemisestä riittää, että pitää huolen perus-seikoista. Työn laadun tulee olla priimaa - joka-ikinen-tunti. Lisäksi täytyy pystyä tarjoamaan asiakkaalle syy tulla takaisin. Menestymiseen pelkkä perustekeminen ei riitä, vaan on pystyttävä jättämään jokin fiilis siitä, että palvelun haluaa kokea uudestaan. 

Omalla alallani menestyjät erottaa oppiminen ja halu kehittyä. Hauskasti vuoden viimeinen asiakas oli juuri sellainen, että hänen kauttaan ja hänen kanssaan on opeteltu yhdessä hieman uutta korjaustekniikkaa yläraajalle. Yksin en olisi varmaan koskaan kehittynyt, mutta kun puhuu ja ottaa vähän hallittuja riskejä, voi päästä aika hienoille tasoille tekemisessä. 

Oppimisen lisäksi päätä pitää kasassa kiitollisuus ja nöyryys sille, ettei todellakaan tiedä kaikkea tai osaa vielä riittävästi. Parissa vuodessa ammattilaisena olen oppinut enemmän kuin missään koulussa koskaan. Asiakkaat opettavat ja erilaiset caset opettavat, jos on valmis ensin myöntämään, ettei osaa ja sen jälkeen vielä valmis opettelemaan. Hoidolle avointen asiakkaiden lisäksi avuksi on ollut kullanarvoinen kollegaverkosto. Yksin ei pärjää tekijänä eikä yrittäjänä. 

Firman luvut ovat osoittaneet oikeaan suuntaan kuukausi toisensa jälkeen. Tuntuu hyvältä, kun asiakkaat luottavat minuun ja tuntuu hyvältä, kun markkinoinnista ja myynnistä olen päässyt sen verran jyvälle, että mainokset toimivat. Tehdyn työn laatu näkyy siinä, että vanhat asiakkaat palaavat ja markkinoinnin laatu näkyy siinä, että joka kuukausi uusien asiakkaiden määrä pysyy tasaisena. Erityisen kivaa oli joulun alla se, että lahjakorttien määrä suorastaan räjähti käsiin. Joukossa oli minulla jo käyneitä asiakkaita, jotka houkuttelivat (tai pakottivat) lahjakorttien kautta asiakkaaksi puolisoitaan, vanhempiaan tai lapsiaan. Mutta lisäksi palveluideni luo löysi myös aivan uusia asiakkaita, jotka "olivat kuulleet tuttavalta", että minua kannattaa käyttää. 

Ensi vuonna töitä paiskitaan siis vähintään entisellä mallilla, toivottavasti jopa hieman enemmän. Opetushommat ovat tältä vuodelta aika lailla jäissä. Uutta opetettavaa kurssia ei minulle löytynyt, joten jäin "vaihtopenkille" odottamaan tulevia syksyjä. No toisaalta - mistäpä olisin ajan opetuksille löytänytkään, kun nyt jo kalenteri paukkuu täynnä.

Työstä paras fiilis vuoden jälkeen on ylpeys siitä, mitä tekee. Joka päivä menen pystyssäpäin ja iloisena töihin ja yleensä tulen vielä enemmän virtaa täynnä takaisin. Tuosta fiiliksestä olisin joinakin vuosina voinut jopa maksaa.  

Koronan kurittama maailma

Eletään toista koronan kuivaamaa vuotta. Vaikka moni asia on toisella tapaa kuin edellisenä vuonna, ei kaikki ole lähelläkään ennallaan. Elämää vaivaa vieläkin epävarmuus, rajoitukset ja suojautuminen. Ikävintä on aaltoliike. Välillä tuntuu, että asiat helpottavat ja sitten meidät vedetään taas rajoitusten taakse. Kesällä näytti hetken siltä, että pulasta selvitään rokotusten kautta. Rajoja avattiin ja ensimmäiset ehtivät jo käydä matkustelemassa ulkomailla. Mutta pikkujoulukauden alla vedettiin liinat taas kiinni. Tällä hetkellä eletään omikron-aikaa. Tartuntaluvut kasvavat aivan uusille urille ja parhaillaan odotellaan rokotuksista kolmatta kierrosta. Eikö tämä lopu koskaan?

Aaltoliike saa aikaan pettymistä ja kyllästymistä. Nytkin huomaa, etteivät ihmiset yksinkertaisesti jaksa enää taistella vastaan. Maskit jäävät pois, liikkumista ei haluta rajoittaa ja uutisoinneista ei jakseta enää kiinnostua. Ymmärrettävää, mutta ei välttämättä aina fiksua. Itse toimin niin läheisessä kontaktissa asiakkaiden kanssa, että omasta ja asiakkaiden turvallisuudesta on pidettävä huolta, vaikkei aina jaksaisikaan. Ehdin jo hetken tehdä maskitta töitä, mutta niin se vaan maski palasi tutusti kasvoille joulukuussa. 

Pahinta on se, että korona on jakanut meidät ihmiset kahtia. On syntynyt rajalinjoja rokottamattomien ja rokotettujen välille. Valtionjohdon päätökset rakentavat omanlaisiaan vallihautoja, kun jotkut toimialat kokevat, oikeutetusti, toiminnan supistamiset kukkarossaan. Tyytymättömyys kasvaa ja yhtenäisyys repeilee. Tämä kansa ei sodasta selviäisi vuottakaan....

Tästä hommasta ei kuitenkaan selvitä kuin sotimalla. Minun mielipiteeni on, että rokottaminen meitä suojaa parhaiten. Siksi otan kiltisti kaikki tarjotut piikit ajallaan. En kuitenkaan suhtaudu fanaattisesti tai liity mihinkään "puolueisiin". Rokottamattomuus iskee rokottamattomien omaan nilkkaan lopulta ja vasta aika näyttää, kuka tästä taistelussa oli oikeassa - jos kukaan. 

Globaalisti epävarma vuosi

Korona oli vain yksi valtavirta vuodessa 2021. Jopa koronaa suurempi riskitekijä löytyy idästä. Venäjän taloudellinen alamäki saa aikaan sen, että siellä on pakko tehdä radikaaleja toimenpiteitä, jotta maa pelastuu ennen kuin rahat ja leipä loppuu. Sodan uhka Ukrainan rajalla kasvaa ja nyt vuoden lopussa näyttää todella siltä, että ensi vuonna rauta vyöryy rajan yli. Globaalissa taloudessa kyse ei ole enää Venäjästä ja Ukrainasta, vaan kriisi leviää nopeasti Venäjän ja EU:n suhteisiin ja jopa Venäjän ja Naton suhteisiin. Se ei tiedä hyvää millään mittakaavalla. Tässä pelkään pahinta. 

Taloudellisesti Venäjän uhka ei ole ainoa suuri mörkö. Pinnan alla muhii vanhan maailman ja uuden idän välinen kuilu. Kiina on hiljaa rakentanut valtavaa talousimperiumia, jonka lonkerot yltävät syvälle Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan saakka. Hyvinä aikoina kyse on vain omaisuuden keskittymisestä, mutta jos talous ajautuu lamaan, voi kyseessä olla "Big problem". Kiina on rahoittanut länsimaita reilulla kädellä ja etenkin koronan vuoksi lainaajia on ollut hankalampaa löytää. Kiinalaisten lompakolle on moni käsi eksynyt. Mitä tapahtuu, jos nuo velat menevät nopealla syklillä maksuun joko velanottajan maksukyvyn alentuessa tai toisaalta velanantajan rahantarpeen kasvaessa. 

Kolmas huolestuttava piirre vuodessa on EU:n sisäinen diaspora. Brexit irrotti yhden vahvan tukijalan keskisestä Euroopasta ja itä-Euroopan kriisi voi johtaa seuraaviin irtoamisiin. Vanhan maailman talous on ottanut koronakriisin aikana osumaa monesta suunnasta ja tervehtymiseen tarvitaan rahaa. Taistelussa Euroopan puolesta itää vastaan yhtenäisyys tulee olemaan valttia.

Vaikea uskoa, että näin sanoisin, mutta vuoden parhaita puolia on ollut se, että Yhdysvalloissa elämä on rauhoittunut presidentin vaihdon jälkeen. Maailmanpoliisi on vetäytynyt lähemmäs omia rajojaan ja kaikenlainen elämöinti maailmalla on kutistunut minimiin. Halleluja Bidenille ja punaniska-terrorin kaatumiselle. 

Suomessa ei voida hyvin

Työpöydän ääressä tulee puhuttua melko monen ihmisen kanssa vuodessa. Siinä saa hyvän kuvan eri ammateista ja ihnisten arjesta. Tänä vuonna siellä on ollut näkyvissä aiempaa selvästi enemmän stressiä ja väsymystä. Väsymme arkeen, jossa kaikki muuttuu koko ajan, eikä mikään ole varmaa. Väsymme kiireeseen ja tappavaan työtahtiin. Väsymme siihen, että kurjistuva talous kurittaa meidän työolojamme. Ja noiden lisäksi Suomemme on alkavassa suuressa murroksessa. Pikkuhiljaa takaraivoon takiloituu, että hyvinvointivaltio nykyisessä mittakaavassa purkautuu ja sen tilalle on keksittävä jotain muuta. 

Korona-Suomessa hoitoalan vieteriä on venytetty jo toista vuotta aivan uusiin mittoihin. Kiire, epävarmuus ja turvattomuus näkyy varmasti monen hoitoalan ihmisen arjessa. Alussa pelättiin, kun tautia ei tunnettu. Nyt taas pelätään, että hoitopaikkojen kapasiteetti ei kestä, jos sairastuneita tulee liikaa. Noiden lisäksi tietenkin se, että sote-aloilla taistellaan rahasta ja sen riittävyydestä. Eksote heitti loppuvuodesta sellaisen manööverin, jonka olemassaoloon en olisi uskonut, jos en sitä painetusta lehdestä olisi lukenut. Työnantaja, joka jo valmiiksi kärsii työvoimapulasta, pisti pystyyn isot yt-neuvottelut, joissa oli vielä ihan oikea vähennystarve. Jos tuo yt-prosessi saadaankin menemään läpi, niin ainakaan työvoiman saatavuus ei tule nousemaan. Sääliksi käy firman rekryistä vastaavia.

Hyvin eivät voi lapsetkaan. Kuluneen vuoden aikana on liian monta kertaa saatu lukea nuorten tekemistä järjettömistä väkivallanteoista. Asiasta piittaamattomat asiantuntijat viittaavat kintaalla, että näin on aina ollut. Ei ole - ihan oikeesti! Meillä muhii nuorten keskuudessa niin iso mielenterveys-pommi, että sitä ei ratkaista kuin isolla rahalla. Paikkoja hoitoon ja rahaa ennaltaehkäisyyn tarvitaan aika lailla jo eilen ja tulevaisuus näyttää vielä synkemmältä. Mitenkään arvottamatta rahahanojen kääntäjiä sanoisin, että rahaa olisi nyt fiksua suunnata nuoriin, koska heillehän tämä yhteiskunta jää hoidettavaksi meidän jälkeen. Ja sen lisäksi lasku, joka hoitamattomista nuorista meille maksettavaksi koituu, on jälkikäteen paljon suurempi. Näin nettomaksajana kiinnostaisi hoitaa asiat nopeammin ja halvemmalla - ja vielä vähemmällä inhimillisellä kärsimyksellä.

Mitäs ens vuonna?

Vanhan sanonnan mukaan ehjää ei kannata korjata. Sen vuoksi ensi vuodelle toivon ainoastaan terveyttä, että jaksaisin hoitaa työni ja asiakkaani vähintään yhtä hyvin kuin tänä vuonna. Tästä vuodesta en päivääkään vaihtaisi pois, vaikka aika puhki olinkin, kun pöydän siivosin vuoden viimeisenä työpäivänä. Olen nauttinut, olen oppinut ja lähden ensi vuoteen aivan järkyttävän innostuneena. Työ opettaa, innostaa ja luo uutta energiaa.

Blogiani lukiessa huomasin, että viime vuoden teemana on ollut aika lailla yrittäminen. Ensi vuodelle koetan löytyy jotain muutakin kirjoitettavaa. Tyyli on tänä vuonna selkeästi muuttunut. Kirjoituksissa on ollut fiilis, että kirjoitetaan asioita muistiin, että ne pysyisivät mielessä myöhemminkin. Olen aiemminkin sanonut, että blogia pidetään lukijoille, mutta minulle itselle se on myös muistivarasto, joka jättää minusta jäljen eteenpäin. Siksi on tärkeää kirjata ylös fiiliksiä eri vuosilta ja koettaa kirjoittaa ylös myös itseä suurempia asioita. 

Kirjoittamisessa haluaisin kirjoittaa ensi vuonna enemmän fiktiota. Viime vuonna tein jotain kivoja tekstejä lapselle ja pientä tilausta lukijapäässä on myös tulevaisuuteen. Eli jos vähän satuilisi ja kokeilisi siipiään ihan aikuistenkin fiktiomaailmassa. Jännää on, että vaikka kirjoittamiselle on vähemmän aikaa, ei palo tekstien tekemiseen koskaan lopu. Nautin tarinoista ja siitä, että ulostan sieluani virtuaalipaperille sana kerrallaan.  

Jos jotain toivon, niin terveyttä. Toivon sitä itselle ja läheisille. Toivon sitä kaikille heille, jotka kamppailevat turhan kuormittavan arjen alla ja ennen kaikkea toivon sitä niille nuorile, jotka kamppailevat avunpuutteen kourissa. Jospa ensi vuosi olisi vihdoin teidän.