Blogit.fi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuosiyhteenveto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuosiyhteenveto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. joulukuuta 2021

Vuosi 2021 paketoituna


 


Maha täynnä jouluruokaa ja takana hyvät, pitkät yöunet (ensimmäiset pitkästä aikaa). On mukava jättää vuosi 2021 taakseen. Harvoin voi vuoden lopussa liukua kohti seuraavaa näin levollisin ja hyvin mielin. On yritetty, on tehty ja on koettu taas vähintään vuoden verran asioita. 

Vuodelle leimallisinta on tänä vuonna ollut työnteko ja yrittäminen. Ne ovat määränneet ajankäytöstä, energiasta ja huomiosta suurimman osan. Ja yrittämisen ehdoilla on muutenkin menty välillä jopa liian kanssa. Mutta tulostakin on syntynyt. Enkä ole ansainnut vielä yhtään yrittäjän kunniamerkkiä, kuten vatsahaavaa, avioeroa tai konkurssia. Saldo menee vahvasti plussalla. 

Toinen vuoden raamittaja on tietenkin ollut iso-K eli korona. Sen ehdoillla meni moni asia yhteiskunnassa ja koko ympäröivässä maailmassa. Toinen vuosi peräkkäin, jolloin elämää ei ajettu normiraiteilla, vaan erilaiset säännöt, rajoitukset ja poikkeukset heiluttelivat meitä. Globaali ongelma näkyi myös omassa arjessa jopa yllättävän vahvasti. 

Luin omia tekstejäni taaksepäin vuoden osalta ja huomasin, että tämän vuoden blogipostauksissa näkyy, että firman pyörittäminen on vienyt sekä aikaa että ajatuskapasiteettiä. Huhtikuussa siirryin täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja sehän tarkoitti hyppäämistä tutusta ja turvallisesta lomarahavankilasta siihen, että rahat on kirjaimellisesti hierottava omin käsin esiin. 

Tässä siis vuosi 2021 tutusti yhteen pakettiin käärittynä....



Yritän elää yrittäjän elämää

Vuoden ensimmäinen kvartaali sujahti vielä osa-aika yrittäjänä ja osa-aika palkkatyöläisenä. Totta kai jännitti siirtyä täyspäiseksi yrittäjäksi ja luulla pärjäävänsä omillaan. Pelko tulojen epätasaisuudesta kerrottuna koko maailman epävarmuudesta ei ainakaan pidentänyt yöunia. Mutta epävarmuuteen tottuu ja keski-ikäisen maailma makaa jo sen verran tukevilla puujaloilla, että tietää kaikesta selviävänsä - aina jotenkin.

Lievästi sanoen yritys on ollut tähän saakka menestys. Tekemisen tasossa olen päässyt tahtiin, jossa kalenterissa ei enää perustunnit riitä. Ajat täyttyvät nopeasti eteenpäin ja peruutusajatkin menvät notkeasti kaupaksi. Viimeistään muutto uusiin tiloihin lokakuun alusta varmisti sen, että voin nukkua levollisin mielin. Asiakkaat ovat löytäneet uusiin tiloihin ja uusien asiakkaiden määrä kasvaa tasaisesti - entisten pysyessä asiakkaana. Miksi näin?

Juhani Tammisen vanhaa ajattelua mukaillen pelin täytyy pysyä riittävän yksinkertaisena. Kun toimii yksin ja kaikki on kiinni omasta tekemisestä riittää, että pitää huolen perus-seikoista. Työn laadun tulee olla priimaa - joka-ikinen-tunti. Lisäksi täytyy pystyä tarjoamaan asiakkaalle syy tulla takaisin. Menestymiseen pelkkä perustekeminen ei riitä, vaan on pystyttävä jättämään jokin fiilis siitä, että palvelun haluaa kokea uudestaan. 

Omalla alallani menestyjät erottaa oppiminen ja halu kehittyä. Hauskasti vuoden viimeinen asiakas oli juuri sellainen, että hänen kauttaan ja hänen kanssaan on opeteltu yhdessä hieman uutta korjaustekniikkaa yläraajalle. Yksin en olisi varmaan koskaan kehittynyt, mutta kun puhuu ja ottaa vähän hallittuja riskejä, voi päästä aika hienoille tasoille tekemisessä. 

Oppimisen lisäksi päätä pitää kasassa kiitollisuus ja nöyryys sille, ettei todellakaan tiedä kaikkea tai osaa vielä riittävästi. Parissa vuodessa ammattilaisena olen oppinut enemmän kuin missään koulussa koskaan. Asiakkaat opettavat ja erilaiset caset opettavat, jos on valmis ensin myöntämään, ettei osaa ja sen jälkeen vielä valmis opettelemaan. Hoidolle avointen asiakkaiden lisäksi avuksi on ollut kullanarvoinen kollegaverkosto. Yksin ei pärjää tekijänä eikä yrittäjänä. 

Firman luvut ovat osoittaneet oikeaan suuntaan kuukausi toisensa jälkeen. Tuntuu hyvältä, kun asiakkaat luottavat minuun ja tuntuu hyvältä, kun markkinoinnista ja myynnistä olen päässyt sen verran jyvälle, että mainokset toimivat. Tehdyn työn laatu näkyy siinä, että vanhat asiakkaat palaavat ja markkinoinnin laatu näkyy siinä, että joka kuukausi uusien asiakkaiden määrä pysyy tasaisena. Erityisen kivaa oli joulun alla se, että lahjakorttien määrä suorastaan räjähti käsiin. Joukossa oli minulla jo käyneitä asiakkaita, jotka houkuttelivat (tai pakottivat) lahjakorttien kautta asiakkaaksi puolisoitaan, vanhempiaan tai lapsiaan. Mutta lisäksi palveluideni luo löysi myös aivan uusia asiakkaita, jotka "olivat kuulleet tuttavalta", että minua kannattaa käyttää. 

Ensi vuonna töitä paiskitaan siis vähintään entisellä mallilla, toivottavasti jopa hieman enemmän. Opetushommat ovat tältä vuodelta aika lailla jäissä. Uutta opetettavaa kurssia ei minulle löytynyt, joten jäin "vaihtopenkille" odottamaan tulevia syksyjä. No toisaalta - mistäpä olisin ajan opetuksille löytänytkään, kun nyt jo kalenteri paukkuu täynnä.

Työstä paras fiilis vuoden jälkeen on ylpeys siitä, mitä tekee. Joka päivä menen pystyssäpäin ja iloisena töihin ja yleensä tulen vielä enemmän virtaa täynnä takaisin. Tuosta fiiliksestä olisin joinakin vuosina voinut jopa maksaa.  




Koronan kurittama maailma

Eletään toista koronan kuivaamaa vuotta. Vaikka moni asia on toisella tapaa kuin edellisenä vuonna, ei kaikki ole lähelläkään ennallaan. Elämää vaivaa vieläkin epävarmuus, rajoitukset ja suojautuminen. Ikävintä on aaltoliike. Välillä tuntuu, että asiat helpottavat ja sitten meidät vedetään taas rajoitusten taakse. Kesällä näytti hetken siltä, että pulasta selvitään rokotusten kautta. Rajoja avattiin ja ensimmäiset ehtivät jo käydä matkustelemassa ulkomailla. Mutta pikkujoulukauden alla vedettiin liinat taas kiinni. Tällä hetkellä eletään omikron-aikaa. Tartuntaluvut kasvavat aivan uusille urille ja parhaillaan odotellaan rokotuksista kolmatta kierrosta. Eikö tämä lopu koskaan?

Aaltoliike saa aikaan pettymistä ja kyllästymistä. Nytkin huomaa, etteivät ihmiset yksinkertaisesti jaksa enää taistella vastaan. Maskit jäävät pois, liikkumista ei haluta rajoittaa ja uutisoinneista ei jakseta enää kiinnostua. Ymmärrettävää, mutta ei välttämättä aina fiksua. Itse toimin niin läheisessä kontaktissa asiakkaiden kanssa, että omasta ja asiakkaiden turvallisuudesta on pidettävä huolta, vaikkei aina jaksaisikaan. Ehdin jo hetken tehdä maskitta töitä, mutta niin se vaan maski palasi tutusti kasvoille joulukuussa. 

Pahinta on se, että korona on jakanut meidät ihmiset kahtia. On syntynyt rajalinjoja rokottamattomien ja rokotettujen välille. Valtionjohdon päätökset rakentavat omanlaisiaan vallihautoja, kun jotkut toimialat kokevat, oikeutetusti, toiminnan supistamiset kukkarossaan. Tyytymättömyys kasvaa ja yhtenäisyys repeilee. Tämä kansa ei sodasta selviäisi vuottakaan....

Tästä hommasta ei kuitenkaan selvitä kuin sotimalla. Minun mielipiteeni on, että rokottaminen meitä suojaa parhaiten. Siksi otan kiltisti kaikki tarjotut piikit ajallaan. En kuitenkaan suhtaudu fanaattisesti tai liity mihinkään "puolueisiin". Rokottamattomuus iskee rokottamattomien omaan nilkkaan lopulta ja vasta aika näyttää, kuka tästä taistelussa oli oikeassa - jos kukaan. 



Globaalisti epävarma vuosi

Korona oli vain yksi valtavirta vuodessa 2021. Jopa koronaa suurempi riskitekijä löytyy idästä. Venäjän taloudellinen alamäki saa aikaan sen, että siellä on pakko tehdä radikaaleja toimenpiteitä, jotta maa pelastuu ennen kuin rahat ja leipä loppuu. Sodan uhka Ukrainan rajalla kasvaa ja nyt vuoden lopussa näyttää todella siltä, että ensi vuonna rauta vyöryy rajan yli. Globaalissa taloudessa kyse ei ole enää Venäjästä ja Ukrainasta, vaan kriisi leviää nopeasti Venäjän ja EU:n suhteisiin ja jopa Venäjän ja Naton suhteisiin. Se ei tiedä hyvää millään mittakaavalla. Tässä pelkään pahinta. 

Taloudellisesti Venäjän uhka ei ole ainoa suuri mörkö. Pinnan alla muhii vanhan maailman ja uuden idän välinen kuilu. Kiina on hiljaa rakentanut valtavaa talousimperiumia, jonka lonkerot yltävät syvälle Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan saakka. Hyvinä aikoina kyse on vain omaisuuden keskittymisestä, mutta jos talous ajautuu lamaan, voi kyseessä olla "Big problem". Kiina on rahoittanut länsimaita reilulla kädellä ja etenkin koronan vuoksi lainaajia on ollut hankalampaa löytää. Kiinalaisten lompakolle on moni käsi eksynyt. Mitä tapahtuu, jos nuo velat menevät nopealla syklillä maksuun joko velanottajan maksukyvyn alentuessa tai toisaalta velanantajan rahantarpeen kasvaessa. 

Kolmas huolestuttava piirre vuodessa on EU:n sisäinen diaspora. Brexit irrotti yhden vahvan tukijalan keskisestä Euroopasta ja itä-Euroopan kriisi voi johtaa seuraaviin irtoamisiin. Vanhan maailman talous on ottanut koronakriisin aikana osumaa monesta suunnasta ja tervehtymiseen tarvitaan rahaa. Taistelussa Euroopan puolesta itää vastaan yhtenäisyys tulee olemaan valttia.

Vaikea uskoa, että näin sanoisin, mutta vuoden parhaita puolia on ollut se, että Yhdysvalloissa elämä on rauhoittunut presidentin vaihdon jälkeen. Maailmanpoliisi on vetäytynyt lähemmäs omia rajojaan ja kaikenlainen elämöinti maailmalla on kutistunut minimiin. Halleluja Bidenille ja punaniska-terrorin kaatumiselle. 



Suomessa ei voida hyvin

Työpöydän ääressä tulee puhuttua melko monen ihmisen kanssa vuodessa. Siinä saa hyvän kuvan eri ammateista ja ihnisten arjesta. Tänä vuonna siellä on ollut näkyvissä aiempaa selvästi enemmän stressiä ja väsymystä. Väsymme arkeen, jossa kaikki muuttuu koko ajan, eikä mikään ole varmaa. Väsymme kiireeseen ja tappavaan työtahtiin. Väsymme siihen, että kurjistuva talous kurittaa meidän työolojamme. Ja noiden lisäksi Suomemme on alkavassa suuressa murroksessa. Pikkuhiljaa takaraivoon takiloituu, että hyvinvointivaltio nykyisessä mittakaavassa purkautuu ja sen tilalle on keksittävä jotain muuta. 

Korona-Suomessa hoitoalan vieteriä on venytetty jo toista vuotta aivan uusiin mittoihin. Kiire, epävarmuus ja turvattomuus näkyy varmasti monen hoitoalan ihmisen arjessa. Alussa pelättiin, kun tautia ei tunnettu. Nyt taas pelätään, että hoitopaikkojen kapasiteetti ei kestä, jos sairastuneita tulee liikaa. Noiden lisäksi tietenkin se, että sote-aloilla taistellaan rahasta ja sen riittävyydestä. Eksote heitti loppuvuodesta sellaisen manööverin, jonka olemassaoloon en olisi uskonut, jos en sitä painetusta lehdestä olisi lukenut. Työnantaja, joka jo valmiiksi kärsii työvoimapulasta, pisti pystyyn isot yt-neuvottelut, joissa oli vielä ihan oikea vähennystarve. Jos tuo yt-prosessi saadaankin menemään läpi, niin ainakaan työvoiman saatavuus ei tule nousemaan. Sääliksi käy firman rekryistä vastaavia.

Hyvin eivät voi lapsetkaan. Kuluneen vuoden aikana on liian monta kertaa saatu lukea nuorten tekemistä järjettömistä väkivallanteoista. Asiasta piittaamattomat asiantuntijat viittaavat kintaalla, että näin on aina ollut. Ei ole - ihan oikeesti! Meillä muhii nuorten keskuudessa niin iso mielenterveys-pommi, että sitä ei ratkaista kuin isolla rahalla. Paikkoja hoitoon ja rahaa ennaltaehkäisyyn tarvitaan aika lailla jo eilen ja tulevaisuus näyttää vielä synkemmältä. Mitenkään arvottamatta rahahanojen kääntäjiä sanoisin, että rahaa olisi nyt fiksua suunnata nuoriin, koska heillehän tämä yhteiskunta jää hoidettavaksi meidän jälkeen. Ja sen lisäksi lasku, joka hoitamattomista nuorista meille maksettavaksi koituu, on jälkikäteen paljon suurempi. Näin nettomaksajana kiinnostaisi hoitaa asiat nopeammin ja halvemmalla - ja vielä vähemmällä inhimillisellä kärsimyksellä.



Mitäs ens vuonna?

Vanhan sanonnan mukaan ehjää ei kannata korjata. Sen vuoksi ensi vuodelle toivon ainoastaan terveyttä, että jaksaisin hoitaa työni ja asiakkaani vähintään yhtä hyvin kuin tänä vuonna. Tästä vuodesta en päivääkään vaihtaisi pois, vaikka aika puhki olinkin, kun pöydän siivosin vuoden viimeisenä työpäivänä. Olen nauttinut, olen oppinut ja lähden ensi vuoteen aivan järkyttävän innostuneena. Työ opettaa, innostaa ja luo uutta energiaa.

Blogiani lukiessa huomasin, että viime vuoden teemana on ollut aika lailla yrittäminen. Ensi vuodelle koetan löytyy jotain muutakin kirjoitettavaa. Tyyli on tänä vuonna selkeästi muuttunut. Kirjoituksissa on ollut fiilis, että kirjoitetaan asioita muistiin, että ne pysyisivät mielessä myöhemminkin. Olen aiemminkin sanonut, että blogia pidetään lukijoille, mutta minulle itselle se on myös muistivarasto, joka jättää minusta jäljen eteenpäin. Siksi on tärkeää kirjata ylös fiiliksiä eri vuosilta ja koettaa kirjoittaa ylös myös itseä suurempia asioita. 

Kirjoittamisessa haluaisin kirjoittaa ensi vuonna enemmän fiktiota. Viime vuonna tein jotain kivoja tekstejä lapselle ja pientä tilausta lukijapäässä on myös tulevaisuuteen. Eli jos vähän satuilisi ja kokeilisi siipiään ihan aikuistenkin fiktiomaailmassa. Jännää on, että vaikka kirjoittamiselle on vähemmän aikaa, ei palo tekstien tekemiseen koskaan lopu. Nautin tarinoista ja siitä, että ulostan sieluani virtuaalipaperille sana kerrallaan.  

Jos jotain toivon, niin terveyttä. Toivon sitä itselle ja läheisille. Toivon sitä kaikille heille, jotka kamppailevat turhan kuormittavan arjen alla ja ennen kaikkea toivon sitä niille nuorile, jotka kamppailevat avunpuutteen kourissa. Jospa ensi vuosi olisi vihdoin teidän. 

maanantai 21. joulukuuta 2020

No olihan vuosi!! Yhteenveto 2020 ja kohti - todellakin uutta vuotta

Puutyö Hjerppen tekemä upea logotaulu kassapöydässä

 

Kun kalenterin viimeinen sivu on ruksittu loppuun, tässä maassa on tuskin yhtään ihmistä, joka ei ole kiitollinen tämän koitoksen päättymisestä. Vuosi on ollut erilainen, monessa suhteessa opettavainen ja jossain mielessä todellinen henkinen mylly. Toivottavasti vastaavaa ei ole luvassa ihan lähiaikoina. 

Korona korkojen kera

Isossa kuvassa ei juuri muuta sanottavaa ole kuin se, että yksi virus muutti koko maailman. Korona sai aikaan sellaisia muutoksia yhteiskunnassa, jotka pysäyttivät kaiken normaalin. Mutta toisaalta se varmaan opetti meille itsellemme asioita itsestämme, elämästä ja maailmasta. Tämän jälkeen monet asiat ovat muuttuneet lopullisesti ja paljon asioita tullaan tekemään toisella tapaa myös koronan jälkeen. 

Kun vuosi alkoi, ei kukaan arvannut, että maaliskuussa kaikki muuttuu. Minä etsin tammikuussa itselleni liiketiloja toteuttaakseni yrityshaaveitani. Laskeskelin mielessäni exitiä palkkatyöstä ja haaveilin siirtymisestä omaan tekemiseen. Luojan lykky en ehtinyt toteuttaa noita haaveita liian pitkälle. Jouduin seuraamaan sivusta, kuinka vaikeaa hyvinvointialalla oli koronan ensimmäisen aallon aikaan. 

Puoli vuotta maaliskuusta syyskuuhun oltiinkin sitten enemmän tai vähemmän neljän seinän sisällä. Nuorimmainen otettiin eskarista pois hyvissä ajoin ja sittenhän eskarit pistettiin säppiin kokonaan. En voi väittää olevani kauhean onneton siitä, että minulle tarjoutui tilaisuus olla kotona pienen kanssa kaksin. Meillä oli itse asiassa aika kivaa - ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Päiviin syntyivät omat rutiinit. Minä tein töitä ja pieni viihdytti itseään tai sitten teki tehtäviä, joita olin hänelle keksinyt. Lapsi oli keksinyt tehdä itselleen oman postilaatikon huoneensa viereen, joten kasasin pienistä tehtävistä hänelle "Postipojan Kesätehtävät"-vihkosen. Oli iloinen yllätys, kun omassa postilaatikossa oli "postia". No aika vähän aikaa eskarilainen jaksoi tehtävien parissa aina tuusailla.

Ja on totuuden nimessä tunnustettava, että puoli vuotta oli varmaan meille molemmille aika lailla liian pitkä aika olla kaksin päivät. Loppuajasta alkoi olla näkyvissä jo pieniä allergisia reaktioita puolin ja  toisin. 



Olen joskus ennenkin kirjoittanut, että olen ollut kaikkien perheen lasten kanssa jossain välissä pidempiä aikoja kotona. Se syventää lapsen ja vanhemman suhdetta. On aikaa seurata, millaisia tyyppejä junioreista kasvaa ja on mahdollisuus antaa omaa huomiota rajattomasti lapselle, joka sitä myös osaa ottaa vastaan. Lapsihan on huomion suhteen täysin pohjaton kaivo.

Viime vuoden lopulla pelkäsin, että määräaikainen työsuhteeni uhkaa loppua. No se "parin kuukauden homma" on venähtänyt kohta kahteen vuoteen. Nautin edelleen työstäni ja firman boogiesta. Tässä kahden vuoden aikana olen tehnyt suunnittelua, asiakaspalvelua, rekrytointia sekä kaikkea muutakin, mitä on tarvittu. Ei ole muuten aika käynyt kertaakaan pitkäksi!! Etenkin korona-aikojen pahimmilla hetkillä olen jotakuinkin polvillani kiittänyt, että töitä on piisannut ja perheen elanto on vaikeimpina hetkinäkin ollut turvassa. 

Sitten tuli Studio

Yrittäjyys on ollut haaveeni pitkän aikaa. Se on muhinut takaraivossa ja välillä unohtunut, mutta lopulta kypsynyt valmiiksi kuin viini tynnyrissä. Kevään haaveet romuttuivat nopeasti koronan takia, mutta kun ensimmäinen aalto helpotti, palasin taas vuokratilojen tarkisteluun ja laskentaan. Sitten eräänä päivänä soi puhelin, kun kaverini ilmoitti, että hänellä on "tiskin alla" yksi hyvä tila ja lähtisinkö katsomaan. Ei muuten tarvinnut paljoa miettiä....

Ja siitä se sitten lähti. Syyskuusta alkaen olen pyörittänyt Lappeen Hierontastudio -nimistä unelmatehdasta, joka tarjoaa klassisen ja urheiluhieronnan palveluita. Yrityksen perustaminen ja pyörittäminen ovat minulle lihallistunutta unelmaa. Jokainen euro, joka tulee sisään tai lähtee ulos, on kiinni omasta tekemisestä. Asiakkaat ovat omiani ja kannan työstäni vastuun vain itselleni. Aivan täydellistä (vaikka välillä vähän pelottavaa). 

Tykkään työstäni yrittäjänä. Tykkään asiakkaista ja rakastan heidän kanssaan tehtävää työtä. Yksinäisen palkkatyön vastineeksi on mukavaa saada työ, jossa tapaa ihmisiä ja pääsee heidän kanssaan kunnolla jutulle. Yrittämisen arjessa on paljon oppimista ja varmaan isoimmat jutut tajuaa vasta ensimmäisen toimintavuoden jälkeen. Mutta so far so good. Studion tarinaa olen enemmän avannut firman verkkosivuilla olevassa blogissa

Ja koska ihminen ei osaa olla paikoillaan - tai ei osaa lopettaa ajoissa, otin vielä yhden homman hoitaakseni. Hain - ja pääsin - Suomen Hierojakouluille tuntiopettajaksi. Tällä hetkellä vedän Kotkassa monimuoto-opiskelijoiden kurssia, joka on noin puolessavälissä. Opettaminen antaa omaan työhön aivan uudenlaista näkökulmaa ja toisaalta taas opettaminen on ollut haaveeni jo pidemmän aikaa.

Unelmat toteutuvat yksi kerrallaan. Joskus ne näyttävät olevan kaukana, mutta askel kerrallaan ne huomaamatta lähenevät, kunnes tajuat eläväsi juuri sitä, mistä haaveilit. Sen vuoksi pelkkä haaveilu ja unelmien kirjaaminen ovat tie onnelliseen elämään. Päämäärät, unelmat ja haaveet antavat elämälle suunnan ja tien, mitä kohti haluaa ponnistella. Kun katson elämääni taaksepäin, olen saavuttanut lähes kaikki ne asiat, jotka olen uskaltanut ääneen sanoa. Tie on ollut mutkainen, pitkä ja joskus vaikeakin, mutta maalit ratkaisevat. 

Romaani, jota ei koskaan tullut


Kirjoittamista niin, että tuntuu

Tänä vuonna on kirjoituskonekin pysynyt tavallista paremmin näpeissä. Lisääntynyt vapaa-aika sekä kestotyyppinen kotoilu saivat aikaan sen, että päässä alkoi kehittyä tarinoita jopa ulostettavaksi saakka. Kesän aikana kirjoitin yhden romaanikäsikirjoituksen, joka tosin ei ottanut sen enempää tulta alleen kustantajissa (yksi kustantaja sanoikin, että korona-aikana on käsiksiä tullut luettavaksi noin 30% enemmän kuin aiemmin, joten eipä suuren suuri ihme). Eikä siitä menestymättömyydestä sen isompaa lommoa sieluun tullut. Olen ylpeä, että olen tuottanut pitkän, juoksevan ja kokonaisen tarinan hahmoineen. Ja tiedän senkin, että jonain päivänä kynnys julkaisuun vielä ylittyy.

Lisäksi olen nyt joulun aikana kirjoittanut perheen junnulle joulukalenteri-tyyppistä tonttutarinaa. Suoraan sanottuna siinä tekstin juoksutus ja hahmot sekä juoni ovat aika hyvin onnistuneet, kun otetaan huomioon, että se on kiireessä kirjoitettu. Kaksi liuskaa per päivä kaiken tämän työ-yrittäjyys-opettajuus-hässäkän keskellä on minusta kelpo saavutus. Ja mikä parasta - kohdeyleisö odottaa illan tarinaa ja pitää siitä, että hänelle tuota tarinaa luetaan. Jos teksti on yhdelle tehty ja yksi siitä pitää, niin kohdeyleisö on 100% tavoitettu.

Ja noiden lisäksi olen kirjoittanut firman sivuille blogia, tehnyt tekstejä verkkosivuille ja vähän muuallekin. 

Lisääntynyt vapaa-aika sekä vähentynyt ruutu-aika ovat tehneet ihmeitä sille, kuinka teksti syntyy ja siihen, kuinka omaa mielikuvitusta on saanut kehitettyä. Minusta kirjoittamiseen tuli tänä vuonna todella hyvä flow. Toivottavasti sama jatkuu myös ensi vuonna. Ainakin päässä pyörii vahvasti teksti, jolla on työnimenä "Pataässä".

Vuoden 2020 opetukset

Vuosi on ollut monella tapaa erilainen. Ymmärrän, että monille se on ollut vaikea ja surullinen. Ei kukaan toivo, että koko juokseva  yhteiskunta pysähtyy näin totaalisesti ja näin nopeasti. Taloudelliset vahingot, joista loppulasku lankeaa vasta vuosien päästä, ovat kohtuuton hinta viattomille asianosaisille, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Silti näen tämän vuoden myös positiivisena. Minulle tämä on opettanut kiitollisuutta sekä kykyä sopeutua. Olen oppinut näkemään huonoissa asioissa myös hyvät puolet ja oppinut tulemaan toimeen  muuttuvissa tilanteissa. 

Totta kai omassa elämässä tapahtuneet muutokset ovat vieneet fokuksen enemmän pois kaikesta ankeudesta ja mahdollistaneet sen, että olen voinut keskittyä positiivisiin muutoksiin elämässä. Yrittäjyys ja oman tekemisen kehittäminen ovat nostaneet itsetuntoa ja antaneet rohkeutta. Lisäksi yrittäminen on pakottanut siihen, että epävarmuuden sietokyky paranee. Tästä vuodesta tulen ulos vahvempana kuin siihen menin.

Yksi tämän vuoden opetuksia on ollut se, että maailmassa voi nopeasti tapahtua asioita, joille emme voi mitään. Silloin ainoa oikea tapa suhtautua on se, että roikkuu mukana ja sopeutuu. Olen aktiivisesti pyrkinyt ottamaan omaan asennevalikoimaan tällaisen ehkä enemmän venäläistyyppisen maailmankatsomuksen, jossa voivottelun sijaan selvitään. 

Toiveikas 2021

Kaikki meistä lähtevät seuraavaan vuoteen toiveikkaina. Amerikka on saanut oikean presidentin sen edellisen kaaosgeneraattorin sijaan. Koronaan on tulossa rokote, joka taittaa toivottavasti pahimman ja vuoden aikana purkautunut kulutustulppa purkautuu. Lähtökohtaisesti ensi vuodesta pitäisi tulla monella tapaa rikkaampi kuin nyt loppuvasta.

Itselleni vuosi on toiveikas myös muista syistä. Työelämä on suhteellisen mallillaan ja voisin jopa sanoa orastavassa kasvussa. Toivon, ja melkein rukoilen, että nämä tänä vuonna alkaneet kuviot ottavat tulta alleen ja pärjään siinä, mitä olen aloittanut. Opettaminen on tosi kivaa ja niin on kyllä yrittäminenkin. On aika luksusta tehdä töitä sellaisten asiakkaiden parissa, joiden oloa voi parantaa ja hyvinvointia edistää. "Tee työtä, jolla on tarkoitus"-metodi täyttyy täydellisesti. 

Tämä blogi aloittaa viidennen vuotensa. Kun katsoo tekstejä taaksepäin, on elämä muuttunut hurjasti. On tullut paljon uutta, olen menettänyt paljon vanhaa. Elämässä jokainen vuosi on ollut täynnä erilaisia tunnetiloja, jotka ovat kasvattaneet kukin tavallaan. Itse huomaan kasvaneeni henkisesti eniten näiden viiden edellisen vuoden aikana. Minusta on tullut henkisesti vahvempi, rohkeampi ja jos mahdollista, vieläkin uteliaampi elämälle. Se tuskin johtuu blogista tai edes kirjoittamisesta. Se johtuu siitä, että elämä on pakottanut kohtaamaan asioita, jotka opettavat ja kasvattavat. 

Minulle suurimmat kasvun paikat ovat liittyneet epäonnistumisiin. Suru, pelko, epäonnistuminen ja häpeä ovat tehokkaimmat motivaattorit, sillä ne jättävät voimakkaimmat muistijäljet ja toisaalta taas ne kertovat sen, mitä tulee tehdä toisin. Toki yhtä tärkeää on olla onnellinen ja kiitollinen ja huomata elämässään myös ne positiiviset asiat. Tällä saralla suurin oppini on se, että sallin itselleni sen, että olen tyytyväinen saavuttamiini asioihin ja osaan olla onnellinen saavutuksistani. Ei niitä kaikkein helpoimpia oppeja perisuomalaiselle luonteelle. 

Kuten joka aamu toistan itselleni - olen kiitollinen elämästä sekä kaikista heistä, joiden ansiosta en ole täällä yksin. 

Kiitos taas kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta!

Hyvää Joulunaikaa sekä Onnellisempaa Uutta Vuotta 2021!