Blogit.fi

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Karanteenikodin kuulumiset, viikko 5 tai jotain


Terkkuloisii täältä kodin uumenista!

Jälleen kerran otin kynän käteen samalla, kun kuuntelen Hovimuusikko Ilkan perjantaista insta-liveä. Maailmassa tapahtuu vähän ja meillä vielä vähemmän. Meitä lapsen kanssa alkaa painaa jonkinasteinen turnausväsymys. Maailma supistuu viikko viikolta pienemmäksi ja lähestyy pienuuden maksimipistettä. Mitä pienemmäksi tämä oma maailma käy, sitä vähemmän tuolta elävästä elämästä kaipaa asioita. Veikkaan, että tässä vaiheessa elämää työttömyys tai eläke ei mulle oikein passaisi.

Turnausväsymyksen näkee tuosta kotikamustakin. Ensimmäisten viikkojen eskaritehtävien innostus on vaihtunut todelliseen eskaripassiivisuuteen. Tehtävien tekemisen innottomuudesta voisi päätellä hengailevansa minikokoisen teinin kanssa. Ja lapsi vielä maksimoi kärsimyksen - kotonaoloajan tuo nerokas pikku lapsukainen käyttää istumalla "padi" kädessä katsellen lastenohjelmia - siis samoja lastenohjelmia. Tiedättekö rakkaat kanssavanhemmat, miltä Kaapon tunnusmusiikki kuulostaa neljäntenä viikkona? Mutta passiivisesta asenteesta huolimatta nostan lapselle virtuaalista hattua. Hän on sietänyt näitä poikkeusoloja jopa hämmästyttävän reippaasti.

Ja tähän väliin gallup - kaikkein ärsyttävimmät lastenohjelmien tunnarit

1) Kaapo - tätä ei vaan voi sietää enää! Miksei se lapsi vaan kasva ja muuta pois meidän taloudesta - enkä tarkoita omaa lasta, vaan tätä "oon nelivuotias, hermojen tuholas, et mua unohda, Kaapooo!!"
2) Martta puhuu - kun tämä tunnari soi kolmatta kertaa samana päivänä peräkkäin, olet valmis tekemään tuosta puhuvasta koirasta makkaraa tai mitä tahansa mikä hiljentää sen.
3) Vilkki Ankka - miksi tuo ankka ja sen kaverit huutavat koko ajan!

Ja bonuksena vielä Milli ja Molli - tästä kärsin jo toista lasta peräkkäin. Milli ja Molli ei pääse listalle tunnarin vuoksi, koska sen tunnari ei sinällään saa korvia vuotamaan verta. Tässä ahdistus tulee siitä, että meillä jo toinen lapsi peräkkäin katsoo niitä samoja jaksoja, joiden juonet osaan ulkoa. Hermo ei lepää, kun huomaat tuntevasi jaksojen juonet ulkoa - jo vuosien takaa.

Itseä harmittaa aikaansaamattomuus. Tuntuu, että kaikki kotoilun potentiaali jää hyödyntämättä ja maadun sohvalle silmät suunnattuna Narcosiin tai uuteen ystävääni El Chapoon. Hämmentävää, kuinka super-rikollisista on kasattu vetäviä tv-sarjoja, joissa pahuutta on onnistuttu kiillottamaan sankari-tasolle saakka. Ihan pikkuisen ruoskin itseäni siitä, että annan itselleni luvan koukuttua moiseen true-crime-viihteeseen. Lupaan, että kun tämä kriisi on taisteltu, siirryn takaisin kehittävään ja tasokkaaseen viihteeseen (just joo!!)

Onneksi tällä viikolla suosikki-tekosyyni "paska keli" sentään pelasti minut liialliselta liikunnalta, Tein taas parina päivänä liikunnan limbon ja kävin ihan postilaatikolla saakka - no sentään kaksi kertaa päivässä.

Silti olen kokonaisuutena sitä mieltä, että meillä menee olosuhteisiin nähden todella hyvin. Olemme tottuneet olemaan keskenämme ja osaamme tulla toimeen oman perheen kesken. Kieltäydyn muutenkin valittamasta mistään, koska kaikkein tärkein - eli terveys - on tallessa ja meiltä ei sinällään mitään puutu. Jos asiat on hyvin, on syytä pitää suunsa kiinni.

Voin kuvitella, mitä tuskaa kotoilu tuottaa niille perheille, joissa ei olla totuttu olemaan yhdessä pitkiä aikoja. Kotiolot voivat olla rasittavia, jos ne alkavat jatkuvasti läpsiä poskelle. Valitettavasti ennusteeni siitä, että kotihälytykset tulevat kriisin aikana kasvamaan, on jo nyt toteutunut. Kasvuprosentit yllättivät jopa minutkin. Nyt lehdissä puhutaan jopa 30-40% kasvusta. Ei hyvä.

Median tylsistyminen vähän suututtaa. Kaikki mediat ovat edelleen täynnä pelkkää koronaa ja pikkuhiljaa olenkin lopettanut iltapäivälehtien lukemisen sekä tv-uutisten seuraamisen. Uutispuurosta puuttuvat nyt kaikki ryynit ja keitosta tulee mauton ja vetinen. Hyvä puoli asiassa on, etten kaipaa iltapäivälehtiä ollenkaan. Pitäkööt kioskinsa. Kiitosta sen sijaan saa paikallinen uutisointi ja some. Etenkin somefiidistä on tullut pitkästä aikaa mielenkiintoista. Siellä sentään yritetään tosissaan. Ihmisten luovuus on noussut ihan uuteen kukkaan näinä poikkeusviikkoina. Mie tykkään!

Kääntöpuolena on se, että toivottavasti lehdet jaksavat toitottaa koronasta mahdollisimman pitkään. Mikäli uutisointi loppuu, osa ihmisistä luulee kriisin olevan ohi ja he purkavat eristyksen omaehtoisesti. Se taas tarkoittaa, että todellinen kriisin selätys painuu kauemmas ja kriisi jatkuu. Nyt ei ole aika hätäillä tai ennakoida. Eli  tylsyydestä huolimatta medialle kiitos, että pidätte kriisin aktiivisena ja pinnalla.

Sulut auki

Pidän virheenä, että Uudenmaan rajat aukaistiin näin nopeasti. En pelkää mökkiläisten ylläkköryntäystä maalle, mutta en myöskään luota, etteikö maakuntien välillä syntyisi tarpeetonta ja ylimääräistä liikettä, joka estää viruksen tehokasta torjuntaa. Sulutuksen purku on valtiovallan ensimmäinen kardinaalivirhe tähän mennessä. 

Meissä suomalaisissa on sen verran slaavilaista mielenlaatua, että tarvitsemme suoria käskyjä ylhäältä toimiaksemme oikein. Jos meitä koettaa ohjailla ruotsalaisittain keskustellen ja terveeseen järkeen vedoten, niin pieleen menee ja rajusti. Meitä on käskytettävä kuin pahaista talonpoikaa kolhoosilla. Sen vuoksi olisin pitänyt uudenmaan rajan kiinni vielä pari viikkoa.

Suomalaisen yhteiskunnan hienous ja heikkous on siinä, että teemme kaiken viimeistä piirtoa myöten lain sekä asetusten mukaan ja perustellen. Liiallinen tunnollisuus tekee yhteiskunnastamme liian jäykän ja byrokraattisen ja ehkäisee nopeat muutokset. Joskus olisi paikka katsoa edes vähän sormien läpi ja pelata peliä nopeasti - ja tilannetajuisesti. Mutta Suomi on Suomi - ja meille tärkeintä on se, että kaikkien yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu. Niin tässä raja-asiassakin. Kun peruste sulutuksen purkuun on, sitä myös noudatetaan. 

En luota siihen, että mökkiläiset ja muut Uudeltamaaltamuuttajat käyttäisivät hallituksen penäämää tervettä järkeään ja asioisivat mahdollisimman vähän paikallisissa marketeissa. Mökkipaikkakunnilla esim. kauppojen kotiintoimitus-palvelut ovat todennäköisesti vaatimattomammalla tasolla kuin etelä-Suomessa, joten kaupassa on pakko asioida. Jossain "juvalla" ei lounasta välttämättä saa tilattua Woltilla pihaan, joten sekin eristyksen apukeino jää käyttämättä. Ainoa pelastus on, että mökkipakolaiset ovat toivottavasti sitä terveintä sakkia, joka ei virusta levitä.

Miks ryssitään, kun ei oo varaa

Tämä viikko on opettanut kaikille suomalaisille, mitä tarkoittaa kasvosuojainten FFP-luokitus. Kriisiajan suurin munaus on ollut kasvomaskien onneton tilaus, joka johti väärien maskien ja vääriltä toimittajilta tilaamiseen. Vittu, mitä munailua! Ja mikä pahinta, tarkasti valvottu hankintatoimi epäonnistui heti, kun se loikki oman valvontansa ulkopuolelle. Ja jos liikemies Onni Sarmasteen puheet pitävät paikkansa, virhe on tapahtunut nimenomaan tilaajan päässä. Tiina Jylhän toiminta sen sijaan näyttäisi tällä hetkellä kusevan enemmän toimittajan puolelta. Joka tapauksessa käsittämätöntä toimintaa kriisitilanteessa. On Luojan lykky, että nyt on kyseessä "vain" pandemia-kriisi, eikä sotatila. Sotatilassa Sarmaste olisi toimittanut meille korkkipyssyjä ja vesi-ilmapalloja - tilauskirjojen mukaisesti. 

Yhdellä epäonnistuneella kaupalla riskeerattiin hoitohenkilöstöä, tuhlattiin valtion - eli meidän -rahaa ja menetettiin kaikki luottamus julkiseen hankintatoimeen. Vahinkojen korjaaminen vie enemmän aikaa kuin saada uudet maskit Kiinasta. Onneksi henkilötasolla asiassa reagoitiin nopeasti ja epäonnistujat heitettiin farmiin.

Uutta kohti

Ensi viikolla etelä-Karjalasta pitäisi talvisen alkukevään väistyä ja tilalle tulee "tekemis-kelit". Luvassa voisi olla autojen siivousta ja ehkäpä jo ulkomaalaushommia. Kuulemma kotirempat ja vinttien siivoukset kiinnostavat kansaa yleisestikin, koska K-Rauta ja kaatopaikka ovat kaksi suosituinta K-paikkaa tällä hetkellä. 

Itse ikävöin Uimaharjuun. Olen jättänyt kaikki reissut omille tiluksille tekemättä ihan kunnoituksesta karanteenia kohtaan. Odottelen kiivaasti, että tämä poikkeusaika päättyy ja sen jälkeen näkyy vain Saabista takavalot kuutostiellä. 

Sitten vähän faktoja:
- Viiteen viikkoon en ole pitänyt farkkuja. Tästä on nyt tullut farkku-haaste. Kuinka kauan pärjään ilman. Joustovyötäröhousut ovat loppujen lopuksi hämmästyttävän helpot ja käytännölliset. 
- Saab ei ole liikkunut autokatoksesta neljään viikkoon ja silloinkin vain sen verran, että sain siihen kesärenkaat alle. Kesärenkailla ei sitten ole ajettu metriäkään.
- Ruokakaupassa olen viiteen viikkoon käynyt tasan kerran. Nyt kun kaupassa ei käy, tuntuu lähikauppakin viihdytyskeitaalta. Vaikka en ole mikään shoppailija normaalioloissakaan, niin oudoltahan tämä kieltämättä tuntuu. 
- Tää on pahin - ostin neljä viikkoa sitten uutta deodoranttia. En ole käyttänyt sitä kertaakaan. Voi olla, että jos tämä kriisi vielä jatkuu monta viikkoa, muutun todella metsäläiseksi. No ehkä ensi viikolla ilahdutan vaimoa tuoksumalla ihan joltain uudelta. Ne pienet jutut... 
- Viiden viikon aikana on ollut pari sellaista päivää, jolloin en ole poistunut kotoa ulkoilmaan kertaakaan. Jos vaimo on käynyt töihin lähtiessään lehden ja töistä tullessaan postin, en ole nähnyt mitään järkevää syytä haukata mitään muuta kuin iv-koneen tuottamaa kolmesti suodatettua keinoilmaa. Eihän tätä nyt oikein hyvänä suorituksena voi pitää. 

Tässä tämän viikon kuulumiset - pitäkää itsenne terveinä ja kunnossa. Älkääkä karatko sieltä Uudeltamaalta ilman pakottavaa syytä!

PS. Kansikuva on tältä aamulta ja niin kuin jäljestä näkyy, omin pikku kätösin tehty. Lapsi pyysi pitkästä aikaa kaveriksi piirtämään ja jälleen kerran sain todeta, että jos Luoja minulle jotain lahjoja antoi, mikään niistä ei liity piirtämiseen.

1 kommentti:

  1. Elämä jatkuu joka tapaukseessa. Kannatta laittaa farkut päälle joskus

    VastaaPoista

Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!