Blogit.fi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste uni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uni. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Rakas, raskas, unettomuus

 

Huomaan aivojen käyvän jo täysillä kierroksilla, kun havahdun ja avaan silmäni. Työpäivä on käynnistynyt minun tietämättäni jälleen kerran... Ympärillä on pimeää, hiljaista ja viileää, joten tiedän, että vanha ystäväni unettomuus on tullut kylään. Kuuntelen hetken pääni sisällä poukkoilevaa ajatusten virtaa, kunnes kyllästyn ja nousen ylös. Menen sohvannurkkaan, kääriydyn vilttiin ja otan käteeni kirjan, jonka jätin illalla jo syötiksi odottamaan. Puolen tunnin lukemisen jälkeen silmiä alkaa painaa. Kirjaimet hyppivät silmissä eikä lukemisesta tule enää mitään. On aika palata takaisin sänkyyn ja yrittää saada unen päästä kiinni.
 
Picture by Pixabay
Kello kulkee ja pää on jäässä

 

Mitä unettomuus on?

 

Unettomuus on modernin ajan sairaus, joka on seurausta pitkälti elintapojen muutoksesta. Oireiden taustalla ovat normaalisti enemmän henkiset kuin fysiologiset häiriötilat tai jopa pitkällekin menevät ongelmat. Unettomuus voi liittyä myös joihinkin sairauksiin tai ilmetä vaikkapa lääkkeiden sivuoireena. Unettomuuden oireita on neljää eri tyyppiä, jotka vaihtelevat yksilöllisesti:

1) Nukahtaminen on iltaisin vaikeaa eli uni ei tule
2) Uni katkeaa keskellä yötä eli uni on katkonaista
3) Ihminen herää liian aikaisin
4) Koko uni on levotonta, jolloin nukuttuasi et edes tiedä nukkuneesi, eikä olo ole virkeä.

Ongelma unettomuudesta tulee siinä vaiheessa, kun henkilö itse kokee kärsivänsä siitä, ettei nuku tarpeeksi tai ei nuku riittävän hyvin. Huono unirytmi vaikuttaa siihen, kuinka jaksat päivällä. Heikot unet tekevät ärtyisäksi ja olet koko päivän väsynyt. Sanonta "päivä ei käynnisty" kuvaa tätä puolihumalaista olotilaa parhaiten.

 Jos unettomuus jatkuu pitkään, siitä seuraa muistivaikeuksia ja jopa motorisia vaikeuksia. Kun riittävästi valvot, olet äkäinen kuin talviunilta herätetty karhu, liikut kömpelösti ja pudottelet kaikki tavarat käsistäsi. Sen lisäksi unohtelet koko ajan asioita - eli olet käytännössä muulle ympäristölle sekä haitaksi ja vaaraksi. Ja kun väsymys pääsee riittävän pitkälle, alat pelätä unettomuutta - joka tekee puolestaan sen, että viimeinenkin kyky nukkua kaikkoaa.

Picture by Pixabay
Unettomuuden aikana on syytä muistaa, että huononkin yön jälkeen nousee aurinko ja alkaa uusi päivä.

 

Pitääkö olla huolissaan?

 

Missä vaiheessa sitten on syytä nostaa käsi pystyyn ja lähteä lääkärin pakeille? Pieni unettomuus tai muutaman yön heikommat unet eivät vielä ketään hautaan saata, mutta jos olet keikkunut pidemmän jakson valveilla ja alat olla pahemmin sekaisin kuin VR:n aikataulut, niin lääkärin mielipiteen kysyminen ei ole huono ajatus. Unettomuus on kierre, joka yleensä pahenee, kun huonot unet alkavat rasittaa henkistä kanttia. Ja jos unettomuuden syyt ovat vaikka muuttuneessa eämäntilanteessa, ympäristön muutoksissa tai muuten sellaisissa asioissa, jotka painavat mieltä, niin voin kokemuksesta kertoa, että yöllinen asioiden pohtiminen ei ongelmia paranna. Kello kolme aamuyöllä nimittäin pienikin murhe tuntuu massiiviselta ja voittamattomalta. Ja aika harvoin työ- tai avioelämän ongelmiin löytyy ratkaisua siihen aikaan, kun ulkona eivät liiku muut kuin taksi, poliisi ja lehdenjakaja.

Samoin asiat on syytä aina laittaa oikeaan mittakaavaan. Vaikka unettomuus rassaa mieltä, niin kannattaa katsoa kalenterista taaksepäin, kuinka kauan kivirekeä on huonoilla unille vedetty. Muutaman yön heikot unet eivät ole vaarallista. Mutta parin viikon valvominen saa vakavasti harkitsemaan unilääkkeiden lisäksi myös itsemurhaa, alkoholismia tai vetäytymistä vuorenkoloon meditoimaan.

Kannattaa myös miettiä, paljonko on oikeasti nukkunut ja millaista unta. Esimerkiksi minä olen nyt parin viikon ajan putkeen nähnyt, kuinka digitaalinen kello puhelimessa näyttää 3:30 ja sen jälkeen loppuyö on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa. Aloin jo itsekin olla asiasta melko lailla huolissani, koska heräsin juuri yllä kuvatulla tavalla siihen, että aivot pakertavat töissä, vaikka kroppa lepää fyysisesti omassa sängyssä. Sitten aloin laskemaan, että jos olen käynyt nukkumaan kymmenen aikaan, niin olen tuohon puoli neljään mennessä ehtinyt nukkua jo kunnolllista, syvää unta lähes kuusi tuntia, jolla kyllä pärjää. (No ei se siitä valvomisesta sen miellyttävämpää tee...) Sen vuoksi en vielä ole huolissani.

On aina fiksua miettiä, mistä unettomuus johtuu. Jos kyseessä on tilapäinen häiriö vaikka työ- tai yksityiselämässä, niin ei ole syytä olla huolissaan. Yleensä unettomuus korjaantuu, kun tilapäinen häiriötilakin korjaantuu. Tällöin paukut kannattaa pistää ongelman, eikä oireen hoitoon.
Vaikka unettomuus yleensä yhdistetään negatiivisiin tunnetiloihin, niin todellisuudessa unettomuus voi johtua mistä tahansa voimakkaasta tunnetilasta. Unettomuutta eivät aiheuta pelkästään pelot, huolet ja ikävyydet, vaan samalla tavalla unen voi hävittää se, että olet rakastunut, yli-iloinen tai muuten vaan keväästä humaltunut.

Picture by Pixabay
Uni ei korjaannu ainakaan kelloa kääntämällä

 

Kuis tää nyt sit korjataan?

 

Ensimmäinen askel unettomuuden korjaamiseen ei suinkaan ole marssia lääkärille ja pyytää vahvimpia tainnutuslääkkeitä. Samoin Alkon kautta poikkeaminen ja tunnetilojen korkkaaminen kirkkailla on väärä vaihtoehto. Ensimmäisenä kannattaa istua oman itsensä kanssa alas ja miettiä, mistä unettomuus johtuu. Onko töissä stressiä, onko omassa elämässä joku asia, joka painaa mieltä? Onko minulla menossa joku fyysinen sairaus tai häiriötila, joka johtaa unettomuuteen? Tämä voi olla vaikka se, kun aloitat (luonnollisesti) joka keväisen kuntokuurin ja urheilet iltaisin, niin elimistö jää sen jälkeen käymään kovemmilla kierroksilla, mikä blokkaa tehokkaasti myös unta. Jos saat selville unettomuuden syyn, niin sen korjaamalla monesti myös unettomuus korjaantuu.

Seuraava vaihe on tarkastella omia elintapoja. Valvotko epäsäännöllisesti? Nukahteletko sohvalle pitkin iltaa? Liikutko riittävästi ja saatko raitista ulkoilmaa? Syötkö järkevästi vai vedätkö joka ilta ennen unille käymistä vielä keskiraskaan hampurilaisaterian? Unelle pahinta myrkkyä ovat epäsäännölliset elin- ja ruokailutavat. Parhaiten hyvää unta palvelee se, että käyt nukkumaan aina suunnilleen samaan aikaan (ja mielellään fiksusti ennen puoltayötä) ja pidät rytmin niin säännöllisenä kuin mahdollista.

Ennen nukkumaan käymistä on toki järkevää syödä pientä iltapalaa, mutta ei mitään liian raskasta. Unien turvaamiseksi on järkevää vältellä liian rasvaisia ja suolaisia ruokia sekä sokeripommeja. Alkoholista ollaan kahta mieltä - osa sanoo, että pienikin alkoholimäärä vie unet, mutta osa taas sanoo, että yömyssy (siis vain se yksi!) auttaa saamaan unenpäästä kiinni ja yhden annoksen alkoholimäärä haihtuu eliistöstä ennen kuin se tuhoaa unet.

Melkein voin taata, että jos aloitat hyvän elokuvaillan yhdeksän aikaan illalla ja syöt siinä sivussa salamipizzan, pussillisen sipsejä ja kyytipojaksi puoli kiloa irtokarkkeja ja mäyräkoirallisen verran olutta, niin unta saat taatusti odotella kuin paikallisbussia suomalaisessa maalaismaisemassa. Eli ei näy, eikä kuulu.

Kannattaa myös tarkastella nukkumisympäristön olosuhteet. Toiset tykkäävät nukkua viileässä ja toiset lämpimässä. Jos makuuhuoneen (fyysinen) lämpötila muuttuu jostain syystä, niin se voi vaikuttaa myös uneen. Samoin unta heikentää huono tyyny tai peitto tai se, että sänky alkaa olla tiensä päässä ja patjan jouset naukuvat kuin kurki kuoleman edellä.

Ja ennen kuin vetäydyt peiton alle, olisi fiksua välttää suurempia, voimakkaita tunnetiloja. Eli jos meinaa vaimon kanssa ottaa pikku riidan tai muuten kokea elämän suuria tunteita, niin ne kannattaa ajoittaa aikaisempaan ajankohtaan kuin loppuiltaan. Sama efekti voi olla sillä, jos katsot sykettä nostavaa urheilua tai kauhuelokuvia. Unilääkkeeksi sen sijaan voin hyvin suositella uutta "Kauneuden hinta"-ohjelmasarjaa. Takavuosien missien tarinat ovat unettavuudessaan suorastaan ylivoimaisia, huoh!

Ja kuten vanha kansa hyvin tietää - kyllähän paras lääke uneen on seksi. Mielellään tietysti kaverin kanssa, mutta hätätilassa ensiavuksi käy puuhailu ilman kaveriakin. Seksiaktiviteetti antaa keholle kunnon tujauksen mielihyvähormoneja, jotka pystyvät siirtämään ajatukset pois stressaavista tekijöistä. Eli luomulääke on tässäkin tapauksessa se ykkönen.

Uneton Lappeenrannassa

 

Minä olen kärsinyt unettomuudesta vuosia. Alkuperä juontaa juurensa epäsäännölliseen työhön ja jatkuvaan puhelinpäivystykseen, joka opetti nukkumaan kevyttä unta. No vaikka nuo ajat ovat takanapäin, niin tapa nukkua huonosti on  jäänyt päälle. Minun unettomuuttani on sitä tyyppiä, että herään aamuyöllä ja uni on kaikonnut. 

Hoidan omaa unettomuuttani yleensä sillä,että ensin koetan kuunnella jotain hyvää podcastia. Viime yönä kuuntelin, kuinka Tuija Pehkonen haastatteli hullua kauppiasta ja ehkä noin kymmenen minuutin kohdalla oli taju pois. Eikä tuo johtunut ohjelman huonoudesta, vaan enemmänkin siitä, että minua rauhoittaa se, että korvaan tulee tuttua ääntä. Ja ääni vie yleensä unta karkoittavat ajatukset mennessään.

Jos tuo ei auta, niin seuraavaksi nousen ylös sängystä ja käyn lukemaan. Lukeminen yleensä antaa sielulle rauhan ja puolen tunnin päästä olen jälleen valmis uuteen yritykseen. Kirjalla ei minulle ole väliä. Aamuyön tunteina menevät samalla tavalla niin elämänkerrat kuin romaanitkin. Sen kyllä huomaa, kun unettomuus on jatkunut riittävän kauan, niin tulee muuten luettua paljon! 
Tärkeintä minulle unettomuuden hoidossa on se, että yritän olla stressaamatta asiasta. Koetan etsiä syytä valvomiselle ja koetan ratkaista päiväaikaan mieltä puristelevat asiat. Vaikka en ole herkin kaveri ottamaan asioista stressiä, niin on minullakin omat kipupisteeni. Sisäinen suorittajani haluaa tehdä oman osansa töissä mahdollisimman hyvin, jolloin työelämän ongelmat heijastuvat nopeasti uneen. Samoin raha on minulle joskus asia, joka valvottaa, eikä suinkaan niin päin että sitä olisi liikaa. 

Olen myös huomannut, että mitä enemmän tulee ikää sitä herkemmäksi muuttuu myös uni. Toki unentarvekin pienenee, mutta ehkä sitä muuttuu pikkuhiljaa sellaiseksi vanhaksi käntyksi, että uni ei meinaa tarttua kiinni. On tietenkin vähän omaa vikaa siinä, että liian vähän tulee liikuttua ja haastettua kroppaa fyysisesti. Veikkaan, että liikunnan tai raittiin ilman lisääminen "ruokavalioon" parantaisi myös unta. Toimistotyöläisen suurin haaste alkaa olla se, että pääsee työtuolista ylös ilman välilevyn pullahdusta.

Näiden lisäksi hoidan unettomuuttani myös pienillä nokosilla. Minun henkisen akkuni lataukseen riittävät jo pienet nokoset. Yleensä heittäydyn sohvalle vartiksi heti töiden jälkeen ja kun nousen "power-nap"-tuokioltani ylös, olen kuin kolmantena päivänä kuolleista noussut - eli valmis uusiin ihmetekoihin.

Keväisestä auringosta huolimatta - nukkukaa hyvin lukijani!
Ja loppuun vielä ehkä paras biisi unettomuudesta 


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Uneton

"Herään pimeässä. Silmät eivät aukea, mutta aivot ovat jo käynnissä. Käännyn katsomaan kelloa kännykän näytössä - silmiin paistuvat tutut neljällä alkavat lukemat. On taas keksittävä aivoille tekemistä tunniksi, jotta uni saa tilaa palata..."

Unettomuus on suomalaisten uusi kansansairaus. Tilastojen mukaan jonkinasteisista uniongelmista kärsii jopa kolmannes suomalaisista ja noin 10% on kroonikoita. Tuosta koostuu jo viikkotasolla valtava määrä valvottuja tunteja.

Unettomuutta on tietääkseni useampaa eri laatua. Osa ihmisistä ei pysty nukahtamaan ja osalla taas uni katkeaa kesken tai loppuu ennen aikojaan.

Unettomuus osuu kipeimmin meihin keski-ikäisiin. Tämä siksi, että uniongelmien juuret ovat usein mielestä johtuvia ja meillä osuu samaan saumaan paine saada synkronoitua työ, perhe ja lapset. Ei ole ihme, jos nahkakaihtimet eivät pysy kiinni, kun mieltä painavat työasiat ja samaan aikaan pitäisi päteä isänä, puolisona ja ylipäänsä hyvänä ihmisenä.

Kuulun myös itse näihin univammaisiin. Koetan aina mahdollisuuksien mukaan pitää nukkumisrytmin tasaisena ja käydä nukkumaan yhdentoista aikaan. Tällöin herään monesti neljän aikaan. Toissailtana kun menin unille reilusti ennen kymmentä, niin olipa yllätys herätä vaihteeksi kurkistelemaan kelloa jo kahdelta aamuyöllä. Viimeksi olenkin tainnut nähdä kahden ja kolmen välin baarin pöydästä käsin ja yhtä vähän näkemistä oli silloinkin.

Oma unettomuuteni on kausittaista. Välillä on pitkiä aikoja, että nukun pitkiä (seitsemän tunnin) yöunia heräämättä ja sitten taas on kausia, jolloin kehon kovalevy hyrähtää käyntiin joka yö kello neljältä. Uni yksinkertaisesti katkeaa ja huomaan herätessä, että aivot käyvät läpi milloin mitäkin ajatuksia. Ajatukset liittyvät elämään, työhön, parisuhteeseen, lapsiin tai kaikkiin noihin. Ainoa yhdistävä tekijä on, että nuo ajatukset ovat kappale elävää elämää.


(M)ikä parantaa

Unettomuuteen on yhtä monta lääkettä kuin on syitäkin. Siinä missä toinen uskoo lääkekemiaan, luulee toinen että lääke löytyy lämpimästä maidosta.

Minä uskon siihen, että koska syyt johtuvat korvien välistä, niin lääkkeet löytyvät samasta paikasta.


Älä anna unettomuuden vituttaa

Minulle vapauttavin oivallus oli se, että unettomuuden ei saa antaa käydä hermoille. Jos alat yöllä miettiä, kuinka paljon energiaa valvominen syö ja pohdit, kuinka vaikealta seuraava työpäivä tuntuu, niin ei se uni ainakaan helpommin tule. Minä olen opetellut ajattelemaan, että pitää valvoa, jos valvottaa - keho kyllä osaa vaatia veronsa, kun väsymys käy ylivoimaiseksi (arvatkaa, miksi olen nokosten ystävä?!). En myöskään mieti, miten tuleva päivä tulee menemään. Työpäivää ei pieni valvominen rassaa - työt jaksaa tehdä vähän väsyneenäkin. Ja monesti yhtä vaikeita päiviä on vastaan tullut hyvien unienkin jälkeen.


Ajattele ajatukset loppuun

Toinen minua vapauttanut ajatus oli se, kun aloin ajatella mieleen tulleet ajatukset loppuun. Ajatukset sinällään eivät minua stressanneet, vaan se, että jätin ongelmat kellumaan ilmaan vailla ratkaisua. Nykyisin ajattelen asiat loppuun ja jaan ongelmat niihin asioihin, joihin löytyy ratkaisu ja niihin, jotka jäävät selvittämättä. Noille selvittämättömille rakennan mielessäni suunnitelman, jolla ne hoidetaan. Ja lopuksi kirjan kannet kuvainnollisesti kiinni.


Älä dokaa, äläkä syö lääkkeitä

Lääkkeet ovat harvoin ratkaisu ongelmaan, jonka syy ovat ajatusmaailman ongelmat. Jos et ratkaise ongelmaa, niin vaiva ei parane, vaan lääkkeillä voit korkeintaan siirtää ongelmaa eteenpäin - ja kasvattaa sitä samalla.

Alkoholi on myös huono ratkaisu ongelmiin. Minun uniani eivät koskaan varasta kahvi tai tee, mutta alkoholi taas on niin viekas pirulainen, että se huonontaa unta. Sen vuoksi koetan juoda nykyisin maltillisesti. Ja jos otan illalla pienen napsun, niin teen sen siten, että se poistuu elimistöstä ennen unta. Viina ja uni eivät oikein samaan päähän mahdu.


Lue tai kuuntele jotain

Jos en jostain syystä saa unta pienen ajattelun jälkeen, niin nousen reilusti ylös, enkä jää sänkyyn makoilemaan. Hiivin itsekseni olohuoneen puolelle, otan kirjan ja luen. Yleensä jopa nautin aamuyön hiljaisista hetkistä. Ainakin lukurauha on taattu.

Joskus taas en jaksa nousta ylös, vaikka uni on poissa. Ympäröivä maailma vaikuttaa niin kylmältä ja pimeältä, etten halua jättää lämpimän peiton antamaa suojaa. Tällöin pistän napit korviin ja kuuntelen jotain. Ykkösvalinta ovat tietenkin aina Aamulypsyn uusinnat, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Minua tutut äänet korvissa rauhoittavat ja yleensä nukahdankin puheensorinaan melko nopeasti (minulla onkin tusinoittain ohjelmia, joista olen kuunnellut ensimmäiset viisitoista minuttia :) )
Ja paras tapa saada unta olisi tietenkin seksi. Hyvällä rakastelulla saisi taatusti hyvät ja kestävät unet - ja vaikka unta ei saisi, niin taatusti ei harmittaisi. Seksiä vaan on noina aamuyön tunteina kovin harvoin tarjolla...


Reipasta yötä ja kauniita unia teille kaikille ja iso miehekäs jaxuhali niille, jotka tätä tekstiä lukevat mustina aamuyön tunteina.



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tupluurit

On yksi asia, joka jakaa kansan tehokkaammin kahtia kuin sosiaalidemokratia tai maataloustuet. Tuo asia on suhde päiväuniin ja niiden nukkumiseen. Osa ihmisistä rakastaa ja osa vihaa. Välimuotoja ei juurikaan ole. Itse koen olevani päiväunien suhteen jonkin sortin ammattilainen ja kuulun ehdttomasti tuohon puolestapuhujien puolueeseen - nokosia on tullut nautittua ja niistä on tullut nautittua.

Jokaisella ikäkaudella on omat unensa

Suhde päikkäreihin muuttuu iän myötä. Pieni lapsi nukkuu unet, koska on pakko ja kehittyvälle ihmiselle pienet lataushetket ovat välillä tarpeen. Sitten, kun lapsi kasvaa siihen ikään, että osaa puhua, hänen ensimmäisiä lauseitaan on "en muuten nuku päiväunia". Siitä alkaakin lyhyt taistelu, jossa vanhemmat koettavat saada lapsen nukkumaan vaikka väkisin ja yhtä suurella intensiteetillä lapsi pyrkii nuo unet välttämään. Välillä keskustelu päiväunista muistuttaa suurvaltojen aserajoitusneuvotteluja. Ja yleensä vanhemmille käykin kuin Pohjois-Korealle - paljon puhetta ja uhkailuja aivan turhaan.

Teini-ikäinen ei päiväunia nuku kuin sairastuttuaan tai salaa ryypättyään. Siinä vaiheessa elämää on niin kiire elää, ettei siitä voi uhrata minuuttiakaan nukkumiseen. Unet ovat vain välttämätön paha. Teinien elämä onkin kuin yhtä pitkää amfetamiinin käyttöä, jossa valvotaan valvomisen ilosta ja pahin vihollinen ja tuhlaaaja on nukkuminen (en puhu kokemuksesta tuon amfetamiinin suhteen, mutta pitkä teini-iän yötön yö on hämärästi tuttua). Olen joskus koemielessä ehdottanut teineille päikkäreiden nukkumista ja ilme on aina näkemisen arvoinen. Reaktio on sama kuin pyytäisit pukemaan päälle tuulipuvun ja lähtemään torille laulamaan Mattia ja Teppoa karaokessa.

Teini-iän jälkeen taas ihanassa aikuisuudessa päikkärit tekisivät kunniakkaan paluun elämään, jos niille vaan olisi aikaa. Iltaisin silmien nahkakaihtimet painuvat väkisin kasaan, mutta elämänrytmi ei anna periksi. On vain vastustettava painovoiman vaikutusta ja keskityttävä seuraavaan rastiin. Päiväunesta tulee fantasia, josta öisin nähdään unta. Etenkin kun lapset ovat pieniä, niin vaihtaisit hyviin päiväuniin vaikka jonkun joutavimmmista sisäelimistä tai osan tulevasta eläkkeestä.

Lopulta ihmisestä tulee vanha. Päiväunia nukutaan, koska muutakaan tekemistä ei ole. Elämänrytmi on verkkaista ja jokaiseen väliin voi tunkea pienet "powerit" tai suomalaisittain voimaunet. Unesta voi nauttia keinutuolissa, sohvalla tai vaikka kesämökin laiturilla. Unta otetaan tukkupakkauksissa ja jossain vaiheessa ne nuorena kertyneet univelatkin tulevat varmaan kuitattua, vaikka korot olisivat peräisin 80-luvulta.

Tekniikkalaji tämäkin

Päiväunissa ratkaisevaa ei suinkaan ole pituus, vaan unen syvyys. Parhaat unet ovat pituudeltaan jossain vartin ja puolen tunnin välissä. Silloin ehtii nukahtaa ja upota unen suloiseen syvyyteen ja herättyä olo on kuin juuri ladatulla kännykän akulla. Hetken tuntuu, että kaikki on mahdollista.

Paikalla ei ole väliä. Pienet unet voi nukkua sohvalla, lattialla tai vaikka auton penkillä lasta odotellessa harkoista. Kummisetäni kertoo tarinaa heinämiehen nokosista. Tämän mukaan ennen maaseudulla heinämiehet ottivat lyhyet unet aina päiväruuan jälkeen. Heinämies kävi tuvan kapealle penkille, nosti hatun silmilleen ja jalkaterän toisen jalkaterän päälle. Heinämiehen nokoset olivat optimaalisen mittaiset silloin, kun jalkaterä tipahti toisen päältä (tai koko heinämies kapealta penkiltä). Kuulostaa loogiselta - tai sitten vaan hyvältä tarinalta. Kummisetäni on muutenkin kunnon tarinamiehiä - terkut,  koska tiedän hänen lukevan tätäkin postausta :)

Suurin riski päivänokosten epäonnistumiselle piilee siinä, että ne venähtävät liian pitkiksi. Aivot tulkitsevat yli puolen tunnin päiväunet jo yöuniksi ja sammuttavat keskusyksikön kokonaan. Tämän seurauksena herättyäsi olet aivan pyörryksissä ja pää on tukossa kuin Pietarin pääviemäri. Parasta tässä on vielä se, että liian pitkät unet tuhoavat mahdollisuuden kunnon yöuniin. Sitten, kun lopulta heräät päiväunilta ja saat aivosi taas kierroksille, on kello jo yksitoista. Siinä sitten seisot peilin edessä ja koetat todistaa aivoillesi, että on aika käydä yöunille ja että ne parin tunnin viltin alla vietetyt nokkaunet eivät olleet todellista unta, vaan pelkkä harjoitus. Lopputulos on se, että kukut aamuyöllä etsien televisiosta jotain järkevää katsottavaa ja odottelet yöunta tulevaksi.

Työtapaturman jäljiltä...

Vahinkoja sattuu ammattilaisellekin, sillä juuri ylläkuvatulla tavalla kävi minulle tänään. Vartin powereiksi tarkoitetut unoset venähtivät yli tunnin mittaisiksi ja silmät eivät meinanneet aueta enää ollenkaan. Siksi kirjoitan tätä postausta puoli yhdentoista aikaan ja mietin, että näinköhän ensi yönä uni uskaltaa tulla luomien taa, vai meneekö ensi yö valvoessa.   

 Tykkään ottaa pienet nokoset heti työpäivän jälkeen. Kun istuu toimistossa koneen ääressä koko päivän, ovat silmät aivan loppu ja pää käy muutenkin kierroksilla. Silloin parasta mitä tiedän, on buutata henkilökohtainen kovalevy vartiksi ja ottaa pienet. Onni on vaimo, joka tämän sallii...

Oma uneni ei kysy paikkaa, eikä aikaa. Kun pääsen syvän meditatiivisen unen sisään, minua ei mikään herätä. Siinä saa käydä nykimässä isompikin lapsi, jos meinaa minut saada heräämään kesken latauksen. Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että perheen keskinäisen rauhan ja yleisen mielenterveyden vuoksi nuo vartin nokoset kannattaa minulle välillä myöntää. Se vartti nimittäin lataa vanhemmankin mallisen akun lähes täyteen ja meno jatkuu loppuillan pirteämpänä. Väsyneenä en todellakaan ole mitään parasta mahdollista seuraa - tosin kukapa on...

Vanha sanonta, että uni on kuin rahaa laittaisi pankkiin, pitää ainakin minun kohdallani kutinsa. Nukkukaa ihmiset pienet unet työpäivän päälle, sillä uni on parasta lääkettä väsymykseen.