Blogit.fi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unettomuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unettomuus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Vinkkejä unettomuuden torjuntaan

 


Nukkumattomien puolueesta hyvää – tai oikeastaan vähemmän hyvää – huomenta! Olen herännyt taas kurkistelemaan pimeää maailmaa hieman neljän jälkeen, kuunnellut tunnin äänikirjaa nukahtamatta ja lopulta noussut ylös aloittamaan sunnuntaipäivän vieton. Oli aika luonnollinen valinta alkaa kirjoittamaan nukkumisen vaikeudesta.

Unettomuus on aikamme nopeimmin kasvavia kansansairauksia. Siitä kärsii jollain tapaa viikoittain jopa kolmannes suomalaisista. Pitkäkestoisen unettomuuden uhreiksi joutuu arviolta maksimissaan kymmenen prosenttia kansasta. Ja tahti kiristyy kovaa vauhtia. Syynä ovat huonontuvat elintavat, kasvava kiire sekä itsestä johtumattomat syyt, kuten työelämän ja talouden epävarmuus.

Oma taustani unettomuuden kanssa on viettänyt kymmenvuotisjuhlia jo vuosia sitten. Ongelmat nukkumisessa ovat kausittaista, välillä kroonista ja välillä taas uinuvaa (hah hah). Kokonaan irti en tule unettomuudesta pääsemään koskaan.

Oma unettomuuteni on sitä, että herään kesken unien virkeänä. Heräämisaika on yleisimmin kolmen ja neljän välillä ja sen jälkeen pääsen harvoin enää uneen takaisin. Toiset taas kärsivät nukahtamisvaikeuksista, jolloin unta ei illalla saa ja alkuyö menee pyöriessä ja asioita miettiessä. Minä kyllä nukahdan iltaisin kuin tukki. 

Koska yliopistossa sanottiin, että sosiologia on yleispätevä yhteiskuntatiede kaikkeen, antaa se totta kai valmiudet myös unettomuuden tutkimiseen. Tässä siis keittiösosiologin vinkit unettomuuden hoitoon.

 


Yleistä unettomuudesta

Unettomuus ja siihen johtavat syyt ovat aina yksilöllisiä. Yleensä ne ovat sekoitus fyysisiä ja henkisiä häiriötiloja, jotka vievät kehon kyvyn joko asettua lepoon tai sitten pysyä unessa. Mikään yksittäinen poppakonsti ei tehoa jokaiselle samalla tavalla. Ei ole olemassa ihmepilleriä, jonka syömällä uni korjaantuu, elämä palautuu normaaliksi ja kaikki sateenkaaren värit loistavat taas kirkkaampana. Eikä myöskään ole vain yhtä syytä, miksi öisin ei nukuta. Omat vinkkini ovat vuosien varrella hoksattuja, testattuja sekä jossain määrin itselle toimivia. Mutta kuten todettua – reilun kymmenen vuoden jälkeen kärsin edelleen ajoittain suhteellisen haastavasta uniongelmasta, niin eivät nämä ole minuakaan kokonaan kuntoon korjanneet.

 Hyväksy se, että aina ei nukuta

Ihmisen unettomuus tulee hyvin usein stressistä. Elämä ei ole yhden tai useamman tekijän suhteen tasapainossa ja tasapainon järkkyminen vie unet. Toisilla se on työelämä, toisilla perhe-elämä. Keski-ikäisillä se on yleensä vain elämä.

Unettomuus itsessään aiheuttaa stressiä. Jos en nyt saa unta, menee huominen pieleen. Ja jos huominen menee pieleen, menee koko viikko munilleen. Ja jos menetän viikon elämästä nukkumatta, kadotan koko elämäni hallinnan. Syntyy stressin kumuloituva kierre, jossa jokainen kierros tuntuu edellistä pahemmalta.

Koska unettomuus aiheuttaa stressiä, kannattaa oppia hyväksymään, että tulee öitä, jolloin uni ei tule. Hyväksyminen poistaa elämästä ainakin yhden stressitekijän, eikä kierre sen osalta pääse pahemmaksi. Ja ihminen pärjää hämmästyttävän hyvin vähilläkin unilla. Kysykää vaikka pienten lasten vanhemmilta.

Minä en stressaa siitä, että en nuku. Lopetin murehtimisen asiasta jo vuosia sitten tajuttuani, ettei asian surkuttelu mitään auta. Olen oppinut tietyn protokollan, jota noudatan, kun nukkuminen käy hankalaksi. Ensin yritän saada unen päästä kiinni koettamalla nukahtaa uudelleen vailla mitään taikakeinoja. Jos tunnen, ettei uni ota tullakseen, alan kuunnella äänikirjaa. Valitsen kirjan, joka ei vie mielenkiintoa mennessään, mutta antaa äänen tasaisen äänivirran, joka häivyttää omat ajatukset pois. Jos puolen tunnin jälkeen uni ei vieläkään suostu palaamaan, nousen ylös. Koetan ajatella mieltäni häiritsevät ajatukset loppuun ja jos ratkaisu ei ole saatavilla, kirjoitan ongelman ylös muistikirjaan ja lupaan itselleni palata ongelman pariin virkeämpänä päivällä.

Jos uni jää edelleen kateisiin, alan katsella sarjoja olohuoneessa peiton alla. Viime talvena katsoin mm. kaikki Will Trentin sekä Trackerin kaudet ja tänä vuonna vuorossa on Bones. Niiden lisäksi vielä lukematon tuntimäärä Netflixin sotadokumentteja. Aika helvetin monta tuntia olen tuossa olohuoneen nojatuolissa viettänyt. Hyvä puoli siinä on se, että dokumentteja katsoessa viisastuu valvoessaan. Paljon olen oppinut muun muassa toisen maailman sodan panssarivaunuista tai hävittäjistä. 

Nukkumaan menen heti, kun tunnen, että väsymys alkaa palata. Unen kutsua ei pidä koskaan laiminlyödä, olipa äänikirja, elokuva tai sarja missä vaiheessa tahansa. Jos väsymyksen tarjoaman momentumin menetät, se kostautuu korkojen kera. Uni on sen verran juonikas epeli.

 Ajattele kokonaisunimäärää

Minä en mittaa unta pelkästään yöunien määrässä, vaan kokonaisunina. Käytän tietynlaista tasoitusjaksoa, jossa ajattelen, että parissa viikossa olisi hyvä saada tietty määrä unta. Se jakaantuu todella epätasaisesti, mutta keho on onneksi niin viisas, että se vetää univelat maksuun jossain vaiheessa. Minullakin on viikonloppupäiviä, joissa nukun kolmet päiväunet. Se ei ole mitään hupia, vaan siinä maksetaan velkoja edellisten viikkojen valvomisjaksoista.

Kokonaisunien määrän ajattelu helpottaa myös stressin hallintaa. Jos unia mittaa vain parin yön jaksolla, tulee itselle stressi. ”En ole nukkunut kahteen yöhön kuin yhteensä kymmenen tuntia” on tuttu lause, jolla unettomuutta kauhistellaan. Minulle pari yötä ei ole mittausjaksona mitään.

Korjaan vajaita yöunia päiväunilla. Onneksi oma työni sallii sen, että ns. kahden työn välissä voin hetkeksi uinahtaa päivällä sohvalle. En nuku koskaan puolta tuntia pidempään, mutta minulla on onneksi sellainen pikalaturi kehossa, että lyhyetkin päikkärit paikkaa yön vajetta riittävästi.

Ajattelen untani siis ”yöunet plus muut unet” -ajattelulla. Oikeat ammattilaiset varmaan kauhistelevat tätä, koska aivot eivät saa palautua tarpeeksi, mutta uni on asia, jota ei voi pakottaa. Pitää ottaa kaikki mitä saatavissa on.



Tavoittele vakiorytmiä

Miksi en käy baareissa tai miksi en juurikaan viihdy juhlissa pidempään? Se johtuu siitä, että minulle sopii tietty vakiorytmi, jota en mielelläni riko pienestä syystä. Unirytmi on yksilöllinen. Toiset tykkäävät valvoa pidempään ja vastaavasti venyttää aamuja kauemmas. Toisille taas sopii se, että nukkumaan mennään ajoissa ja aamulla myös herätään aikaisin. Pääasia on tunnistaa oma rytminsä ja olla sille uskollinen.

Minun unirytmini on pääsääntöisesti 23-06. Jos joku tuosta muuttuu, niin välillä nukahdan aivan loppuun ajettuna jo kymmenen aikaan. Tuo yksitoista on kellonaikana vielä sellainen, että ennen sitä minun on turha pakottaa itseäni nukkumaan, olipa aamulla herätys mihin aikaan tahansa. Turhan aikainen nukkumaan käyminen tuhoaa yöunet loppupäästä ja herään tasan sen verran aikaisemmin kuin normaalisti. Ja voin sanoa, että jos neljän aikaan herääminen vituttaa, niin kahdelta herääminen on kaksinverroin pahempaa. Silloin olo on sellainen, ettei ole unessa käynytkään ja valvomisjaksosta tulee pidempi.

Annankin vinkin – jos teillä on unettomuudesta kärsivä kumppani, ystävä, sukulainen tai muu tuttava, jolla on vakiorytmi nukkumisessa, älkää ikinä koskaan sanoko, että käyt vain aikaisemmin nukkumaan, että saat pidemmät unet. Se voi toimia lapsille kannustimena, mutta unettomille se on puhdasta veetuilua.

 



 

Buusterit ja katalyytit kuriin

Kun vuosi sitten käytännössä vähensin alkoholinkäytön minimiin, oli taustalla pitkälti myös unettomuus. Minulle alkoholi on häiriötekijä, joka heikentää unen saamista ja tekee unen laadusta huonompaa. Vaihdan lasillisen viiniä erittäin mielelläni parempiin yöuniin, koska tässä iässä unta tarvitsee enemmän kuin viiniä.

Alkoholista itsestään ollaan kahta mieltä. Osan mielestä se rauhoittaa ja antaa paremmat unet, kun osalle se taas toimii katalyyttinä ja vie viimeisetkin. Ylipäätään alkoholi on aivan helvetin huono lääke mihinkään. Pidemmässä käytössä lääkkeestä tulee enemmän ongelmia kuin siitä, mitä vastaan sillä alettiin lääkitä.

Ja sama pätee kaikkiin katalyytteihin ja buustereihin, joita nykyään käytämme. Ainakin minulle energiajuomat olisivat täydellinen nou-nou. Niillä rikotaan kehon luonnollinen ylös-alas -mekanismi. Energiajuomilla huijataan keho olemaan väsymättä. Keinotekoinen piristys tuhoaa pitkäkestoisesti käytettynä koko kehon mekanismit väsyä ja toisaalta palautua. Tilalle tulee pelkästään pakkobuustaus. Siis on juotava energiajuomia pysyäkseen edes hereillä.

Valkoinen sokeri on samanlainen piristävä huume kuin alkoholi ja energiajuomat. Tämä on minulle tällä hetkellä se kaikkein pahin ”huume”, jota käytän – ja josta on pakko päästä seuraavana eroon. Sokeri kiihdyttää aineenvaihduntaa ja antaa keholle kierroksia vielä pitkän aikaa nauttimisen jälkeen. Karkinsyönti pitäisi siis ajoittaa aamupäiville, että keho ehtii puhdistaa itsensä sokerin buustereista päivän mittaan.

Sokerissa vastaan tulee vielä ikä. Mitä vanhemmaksi tulen sitä hankalampaa kehon on käsitellä sokeria. Se taas näkyy lisääntyvänä painona, joka itsessään huonontaa unta. Ja paljonko tällainen viisikymppinen ukkeli sokeria enää tarvitseekaan?

Vakioi olosuhteet

Minulla on vuodessa kaksi vakiojaksoa, jolloin unettomuus kukkii. Ne ovat peitonvaihtoviikot. Meillä nukutaan kesäisin ohuemmissa ja talvella paksummissa peitoissa. Ja aina, kun on aika vaihtaa kausipeitto toiseen, menevät unet hetkeksi sekaisin.

Ja saman tekee ylipäätään syksy sekä kesä. Kun makuuhuoneen lämpötila viilenee tai vastaavasti kuumenee ja valon määrä ympäristössä muuttuu, häiriintyvät myös yöunet. Herkillä unilla olisi hyvä saada vakioidut olosuhteet. Tämä on muuten taas kerran se syy, miksi en mielelläni enää nuku vieraissa paikoissa. Sinne on vaikeaa viedä tuttua tyynyä, peittoa, sänkyä, makuuhuoneen lämpötilaa ja muita tarpeellisia elementtejä.

Peiton ja tyynyn täydellinen valinta ovat muutenkin aivan mahdottomia tehtäviä. Ei ole kahta ihmistä, joille sopisi sama peitto tai tyyny, eikä kahta ihmistä, jotka viihtyvät täysin samoissa olosuhteissa. Olosuhteita pitääkin rohkeasti testata, jos unettomuudesta kärsii. Tyynyä kannattaa vaihtaa niin pitkään, että se tuntuu vielä viikkojenkin jälkeen parhaalta ja peitoista tulee etsiä se lämpötilalta ja tuntumalta sopivin. Ja jos sopivan sattuu löytämään, kannattaa kerralla ostaa vähintään kaksi. Ainakin tyynyissä on niin, että se tänään sopiva, ei puolen vuoden päästä enää olekaan paras – koska tavarat kuluvat elämän myötä.

Enkä millään malta olla mainitsematta kolmatta häiriötekijää kausivaihteluissa. Ne perk..... kellojen siirrot. Minulla kellojen kanssa kepulointi harhauttaa unet aina maksimissaan jopa kahdeksi viikoksi. Kärsin siis joka vuosi noin 2-4 viikkoa siitä, että EU ei millään pääse yhteisymmärrykseen, mitä aikaa elämme. Kellojen siirrolle ei nykypäivänä ole mitään realistista tarvetta, kun elämänrytmi on etäännytetty luonnonrytmistä muutenkin. Mutta kun päätöstä ei osata tehdä, annetaan ihmisten kärsiä. Jos joskus olisin poliitikko, olisi kellojen siirto ensimmäisiä lakkautuslistalle päätyvistä asioista! 

Älä lääkitse

Tämä on sitten pelkkä mielipide, eikä minkäänlainen hoitosuositus. Minusta unettomuuden hoitaminen lääkkeillä on väärin. Meillä etenkin länsimaissa on vallalla toimintamalli, jossa jokaiseen vaivaan etsitään heti ensimmäisenä lääkehoitoa, joka nopeasti korjaa häiriötilan. Näin toimiessa laiminlyödään se tärkein – eli ei jakseta pohtia, mistä unettomuus oikeasti johtuu ja olisiko sittenkin mahdollista hoitaa unettomuuden syytä niin, ettei mitään lääkkeitä tarvita.

Lääkkeissä on haittapuolena myös se, että ne häiritsevät kehon omia unimekanismeja. Jos nukahtaminen tapahtuu pillereillä tai unessa pysytään lääkkeillä, ei keho hetken päästä opi enää nukahtamaan itsekseen tai pysy unessa ilman apua.

Itse en usko nukahtamis- tai unilääkkeisiin edes hetkellisenä apuna. Omaa unettomuuttani en ole koskaan hoitanut millään muulla kuin näillä mahtavan viisailla keittiösosiologin neuvoilla, jotka on elämän myötä opittu, testattu ja hyväksi todettu.

Opi kuuntelemaan kehoa

Hoidan työkseni ihmiskehoja ja hieroessa on tullut hyvin selväksi, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa mieli ja keho toimivat saumattomassa yhteistyössä. Kehon ongelmat vaikuttavat suoralla läpilyönnillä mieleen ja myös mielen heittelyt näkyvät selkeinä merkkeinä kehossa. Väsynyt ihminen on väsynyt yhtä lailla mieleltään kuin fysiikaltaan.

Nykyinen elämä eri muodoissaan häiritsee kykyämme kuunnella omaa kehoa ja sen varoitusmerkkejä. Ruokimme aivoja erilaisilla syötteillä niin kiivaasti, että vähän kerrassaan menetämme kyvyn kuunnella kehon antamia push-ilmoituksia ylirasituksesta. Ja väsymystäkin ruokimme lyhyillä dopamiinipurskeilla. Todellisuudessa emme hävitä itsestämme väsymystä, vaan häivytämme sen muiden ärsykkeiden taa. Kehomme kyllä väsyy entiseen malliin, mutta emme enää tunnista sitä tai hoida uupumusta ajoissa.

Jotta voimme hoitaa unettomuutta, on ensin opittava tunnistamaan kehon väsymys, unen tarve sekä aika noudattaa luonnollista rytmiä.

Meille on tullut paha tapa antaa vastuu kaikesta asiantuntijoille. Jos olemme väsyneitä, menemme ensimmäisenä kysymään lääkäriltä, mitä minulle kuuluu. Eikö ensimmäinen paikka kysyä olisi peili? Luotamme päivä päivältä enemmän siihen, että asiat voidaan ratkaista ulkopuolisin keinoin ja samalla etäännytämme itsemme kauemmas itsestä. Emme enää osaa sanoa, mitä minulle kuuluu. Voi kuulosta hieman hörhöilyltä, mutta toivottavasti tajuatte pointin.

 




Tunnista unettomuuden oikeat syyt

Jätän tämän tärkeimmän pointin viimeiseksi. Se olkoon palkintona niille, jotka jaksoivat lukea tänne saakka. Unettomuuden korjaamiseksi on oikeasti ensimmäinen askel tunnistaa syy, miksi uni ei tule tai miksi se ei pysy. Unettomuus on aina johde jostakin. Se ei ole itsenäinen yksikkö vailla perustetta.

Useimmiten emme tunnista unettomuuden juurisyytä, koska emme tunnusta sitä itsellemme. Tässä puhuu kuitenkin ihminen, joka teki vuosia töitä, joista ei oikeasti pitänyt ja eli elämää, joka ei ollut omannäköistä. Se on vähän sama kuin menisit juhliin kaksi numeroa liian pienessä puvussa ja numeroa liian pienissä kengissä ja koettaisit nauttia.

Väitän, että suurin syy unettomuuden taustalla on epäsopiva elämä. Saatamme tehdä työtä, joka vie enemmän kuin antaa. Saatamme elää parisuhteessa, joka ei ole meille sopiva ja joissain tapauksissa edes terve. Kärsimme ehkä ylikorostuneesta vastuuntunnosta tai siitä, että kannamme omilla hartioilla liikaa muiden murheita. Vanhempina ehkä murehdimme lasten asioita jopa liikaa. Jokainen meistä elää oman elämänsä perseelleen omalla tavallaan.

Suosittelen aina pitämään käden ulottuvilla muistikirjaa tai pientä lehtiötä. Kun kirjaat siihen ajatukset, mitkä ovat ensimmäisenä mielessä, kun yöllä heräät, pääset jyvälle siitä, mikä omassa elämässä askarruttaa. 

Minulle se oli työ – heräsin yöllä ajattelemaan, etten tule selviämään seuraavasta päivästä tai aloin miettiä, kuinka voisin välttää menemästä töihin. Ja voin sanoa, että jos aamuyöllä neljän aikaan pelkäät tulevaa työpäivää – pelkäät sitä muuten todella paljon. Varmaan suurin osa teistä tietää, että yöllä kaikki tuntemukset voimistuvat ja etenkin kauhukokemukset ottavat kierroksia eksponentiaalisesti.

Stressiä ei tule koskaan hoitaa toisella stressillä. Työelämä ei häivy mielestä, jos työpäivän jälkeen alat maanisesti tehdä kotitöitä ja suoritat arkielämää. Eikä paskempikaan parisuhde katoa mielestä, vaikka liikut kuinka maanisesti kuntosalilla ja lenkkipolulla. Siirtämällä stressin toiseen kohteeseen, jää juurisyy elämän onnettomuudelle aina taustalle väijymään ratkaisemattomana. Periaatteessa taustalla on usein hyvä ajatus väsyttää keho niin, että se tippuu seisovilta jaloilta nukkumaan, mutta enemmän se toimii kuitenkin vain kehnona ensiapuna kuin pysyvästi korjaavana lääkkeenä. Kyky kuunnella itseä on ensimmäinen askel unettomuuden hoidossa.

 ****

Pahoittelut, että tekstistä tuli turhankin pitkä tällaiseksi blogivuodatukseksi, mutta on ollut tässä taas muutama yö aikaa valvoa, niin oli myös aikaa kirjoittaa….. Mitenkäs se sanonta suutarin lapsen kengistä menikään?

 

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Rakas, raskas, unettomuus

 

Huomaan aivojen käyvän jo täysillä kierroksilla, kun havahdun ja avaan silmäni. Työpäivä on käynnistynyt minun tietämättäni jälleen kerran... Ympärillä on pimeää, hiljaista ja viileää, joten tiedän, että vanha ystäväni unettomuus on tullut kylään. Kuuntelen hetken pääni sisällä poukkoilevaa ajatusten virtaa, kunnes kyllästyn ja nousen ylös. Menen sohvannurkkaan, kääriydyn vilttiin ja otan käteeni kirjan, jonka jätin illalla jo syötiksi odottamaan. Puolen tunnin lukemisen jälkeen silmiä alkaa painaa. Kirjaimet hyppivät silmissä eikä lukemisesta tule enää mitään. On aika palata takaisin sänkyyn ja yrittää saada unen päästä kiinni.
 
Picture by Pixabay
Kello kulkee ja pää on jäässä

 

Mitä unettomuus on?

 

Unettomuus on modernin ajan sairaus, joka on seurausta pitkälti elintapojen muutoksesta. Oireiden taustalla ovat normaalisti enemmän henkiset kuin fysiologiset häiriötilat tai jopa pitkällekin menevät ongelmat. Unettomuus voi liittyä myös joihinkin sairauksiin tai ilmetä vaikkapa lääkkeiden sivuoireena. Unettomuuden oireita on neljää eri tyyppiä, jotka vaihtelevat yksilöllisesti:

1) Nukahtaminen on iltaisin vaikeaa eli uni ei tule
2) Uni katkeaa keskellä yötä eli uni on katkonaista
3) Ihminen herää liian aikaisin
4) Koko uni on levotonta, jolloin nukuttuasi et edes tiedä nukkuneesi, eikä olo ole virkeä.

Ongelma unettomuudesta tulee siinä vaiheessa, kun henkilö itse kokee kärsivänsä siitä, ettei nuku tarpeeksi tai ei nuku riittävän hyvin. Huono unirytmi vaikuttaa siihen, kuinka jaksat päivällä. Heikot unet tekevät ärtyisäksi ja olet koko päivän väsynyt. Sanonta "päivä ei käynnisty" kuvaa tätä puolihumalaista olotilaa parhaiten.

 Jos unettomuus jatkuu pitkään, siitä seuraa muistivaikeuksia ja jopa motorisia vaikeuksia. Kun riittävästi valvot, olet äkäinen kuin talviunilta herätetty karhu, liikut kömpelösti ja pudottelet kaikki tavarat käsistäsi. Sen lisäksi unohtelet koko ajan asioita - eli olet käytännössä muulle ympäristölle sekä haitaksi ja vaaraksi. Ja kun väsymys pääsee riittävän pitkälle, alat pelätä unettomuutta - joka tekee puolestaan sen, että viimeinenkin kyky nukkua kaikkoaa.

Picture by Pixabay
Unettomuuden aikana on syytä muistaa, että huononkin yön jälkeen nousee aurinko ja alkaa uusi päivä.

 

Pitääkö olla huolissaan?

 

Missä vaiheessa sitten on syytä nostaa käsi pystyyn ja lähteä lääkärin pakeille? Pieni unettomuus tai muutaman yön heikommat unet eivät vielä ketään hautaan saata, mutta jos olet keikkunut pidemmän jakson valveilla ja alat olla pahemmin sekaisin kuin VR:n aikataulut, niin lääkärin mielipiteen kysyminen ei ole huono ajatus. Unettomuus on kierre, joka yleensä pahenee, kun huonot unet alkavat rasittaa henkistä kanttia. Ja jos unettomuuden syyt ovat vaikka muuttuneessa eämäntilanteessa, ympäristön muutoksissa tai muuten sellaisissa asioissa, jotka painavat mieltä, niin voin kokemuksesta kertoa, että yöllinen asioiden pohtiminen ei ongelmia paranna. Kello kolme aamuyöllä nimittäin pienikin murhe tuntuu massiiviselta ja voittamattomalta. Ja aika harvoin työ- tai avioelämän ongelmiin löytyy ratkaisua siihen aikaan, kun ulkona eivät liiku muut kuin taksi, poliisi ja lehdenjakaja.

Samoin asiat on syytä aina laittaa oikeaan mittakaavaan. Vaikka unettomuus rassaa mieltä, niin kannattaa katsoa kalenterista taaksepäin, kuinka kauan kivirekeä on huonoilla unille vedetty. Muutaman yön heikot unet eivät ole vaarallista. Mutta parin viikon valvominen saa vakavasti harkitsemaan unilääkkeiden lisäksi myös itsemurhaa, alkoholismia tai vetäytymistä vuorenkoloon meditoimaan.

Kannattaa myös miettiä, paljonko on oikeasti nukkunut ja millaista unta. Esimerkiksi minä olen nyt parin viikon ajan putkeen nähnyt, kuinka digitaalinen kello puhelimessa näyttää 3:30 ja sen jälkeen loppuyö on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa. Aloin jo itsekin olla asiasta melko lailla huolissani, koska heräsin juuri yllä kuvatulla tavalla siihen, että aivot pakertavat töissä, vaikka kroppa lepää fyysisesti omassa sängyssä. Sitten aloin laskemaan, että jos olen käynyt nukkumaan kymmenen aikaan, niin olen tuohon puoli neljään mennessä ehtinyt nukkua jo kunnolllista, syvää unta lähes kuusi tuntia, jolla kyllä pärjää. (No ei se siitä valvomisesta sen miellyttävämpää tee...) Sen vuoksi en vielä ole huolissani.

On aina fiksua miettiä, mistä unettomuus johtuu. Jos kyseessä on tilapäinen häiriö vaikka työ- tai yksityiselämässä, niin ei ole syytä olla huolissaan. Yleensä unettomuus korjaantuu, kun tilapäinen häiriötilakin korjaantuu. Tällöin paukut kannattaa pistää ongelman, eikä oireen hoitoon.
Vaikka unettomuus yleensä yhdistetään negatiivisiin tunnetiloihin, niin todellisuudessa unettomuus voi johtua mistä tahansa voimakkaasta tunnetilasta. Unettomuutta eivät aiheuta pelkästään pelot, huolet ja ikävyydet, vaan samalla tavalla unen voi hävittää se, että olet rakastunut, yli-iloinen tai muuten vaan keväästä humaltunut.

Picture by Pixabay
Uni ei korjaannu ainakaan kelloa kääntämällä

 

Kuis tää nyt sit korjataan?

 

Ensimmäinen askel unettomuuden korjaamiseen ei suinkaan ole marssia lääkärille ja pyytää vahvimpia tainnutuslääkkeitä. Samoin Alkon kautta poikkeaminen ja tunnetilojen korkkaaminen kirkkailla on väärä vaihtoehto. Ensimmäisenä kannattaa istua oman itsensä kanssa alas ja miettiä, mistä unettomuus johtuu. Onko töissä stressiä, onko omassa elämässä joku asia, joka painaa mieltä? Onko minulla menossa joku fyysinen sairaus tai häiriötila, joka johtaa unettomuuteen? Tämä voi olla vaikka se, kun aloitat (luonnollisesti) joka keväisen kuntokuurin ja urheilet iltaisin, niin elimistö jää sen jälkeen käymään kovemmilla kierroksilla, mikä blokkaa tehokkaasti myös unta. Jos saat selville unettomuuden syyn, niin sen korjaamalla monesti myös unettomuus korjaantuu.

Seuraava vaihe on tarkastella omia elintapoja. Valvotko epäsäännöllisesti? Nukahteletko sohvalle pitkin iltaa? Liikutko riittävästi ja saatko raitista ulkoilmaa? Syötkö järkevästi vai vedätkö joka ilta ennen unille käymistä vielä keskiraskaan hampurilaisaterian? Unelle pahinta myrkkyä ovat epäsäännölliset elin- ja ruokailutavat. Parhaiten hyvää unta palvelee se, että käyt nukkumaan aina suunnilleen samaan aikaan (ja mielellään fiksusti ennen puoltayötä) ja pidät rytmin niin säännöllisenä kuin mahdollista.

Ennen nukkumaan käymistä on toki järkevää syödä pientä iltapalaa, mutta ei mitään liian raskasta. Unien turvaamiseksi on järkevää vältellä liian rasvaisia ja suolaisia ruokia sekä sokeripommeja. Alkoholista ollaan kahta mieltä - osa sanoo, että pienikin alkoholimäärä vie unet, mutta osa taas sanoo, että yömyssy (siis vain se yksi!) auttaa saamaan unenpäästä kiinni ja yhden annoksen alkoholimäärä haihtuu eliistöstä ennen kuin se tuhoaa unet.

Melkein voin taata, että jos aloitat hyvän elokuvaillan yhdeksän aikaan illalla ja syöt siinä sivussa salamipizzan, pussillisen sipsejä ja kyytipojaksi puoli kiloa irtokarkkeja ja mäyräkoirallisen verran olutta, niin unta saat taatusti odotella kuin paikallisbussia suomalaisessa maalaismaisemassa. Eli ei näy, eikä kuulu.

Kannattaa myös tarkastella nukkumisympäristön olosuhteet. Toiset tykkäävät nukkua viileässä ja toiset lämpimässä. Jos makuuhuoneen (fyysinen) lämpötila muuttuu jostain syystä, niin se voi vaikuttaa myös uneen. Samoin unta heikentää huono tyyny tai peitto tai se, että sänky alkaa olla tiensä päässä ja patjan jouset naukuvat kuin kurki kuoleman edellä.

Ja ennen kuin vetäydyt peiton alle, olisi fiksua välttää suurempia, voimakkaita tunnetiloja. Eli jos meinaa vaimon kanssa ottaa pikku riidan tai muuten kokea elämän suuria tunteita, niin ne kannattaa ajoittaa aikaisempaan ajankohtaan kuin loppuiltaan. Sama efekti voi olla sillä, jos katsot sykettä nostavaa urheilua tai kauhuelokuvia. Unilääkkeeksi sen sijaan voin hyvin suositella uutta "Kauneuden hinta"-ohjelmasarjaa. Takavuosien missien tarinat ovat unettavuudessaan suorastaan ylivoimaisia, huoh!

Ja kuten vanha kansa hyvin tietää - kyllähän paras lääke uneen on seksi. Mielellään tietysti kaverin kanssa, mutta hätätilassa ensiavuksi käy puuhailu ilman kaveriakin. Seksiaktiviteetti antaa keholle kunnon tujauksen mielihyvähormoneja, jotka pystyvät siirtämään ajatukset pois stressaavista tekijöistä. Eli luomulääke on tässäkin tapauksessa se ykkönen.

Uneton Lappeenrannassa

 

Minä olen kärsinyt unettomuudesta vuosia. Alkuperä juontaa juurensa epäsäännölliseen työhön ja jatkuvaan puhelinpäivystykseen, joka opetti nukkumaan kevyttä unta. No vaikka nuo ajat ovat takanapäin, niin tapa nukkua huonosti on  jäänyt päälle. Minun unettomuuttani on sitä tyyppiä, että herään aamuyöllä ja uni on kaikonnut. 

Hoidan omaa unettomuuttani yleensä sillä,että ensin koetan kuunnella jotain hyvää podcastia. Viime yönä kuuntelin, kuinka Tuija Pehkonen haastatteli hullua kauppiasta ja ehkä noin kymmenen minuutin kohdalla oli taju pois. Eikä tuo johtunut ohjelman huonoudesta, vaan enemmänkin siitä, että minua rauhoittaa se, että korvaan tulee tuttua ääntä. Ja ääni vie yleensä unta karkoittavat ajatukset mennessään.

Jos tuo ei auta, niin seuraavaksi nousen ylös sängystä ja käyn lukemaan. Lukeminen yleensä antaa sielulle rauhan ja puolen tunnin päästä olen jälleen valmis uuteen yritykseen. Kirjalla ei minulle ole väliä. Aamuyön tunteina menevät samalla tavalla niin elämänkerrat kuin romaanitkin. Sen kyllä huomaa, kun unettomuus on jatkunut riittävän kauan, niin tulee muuten luettua paljon! 
Tärkeintä minulle unettomuuden hoidossa on se, että yritän olla stressaamatta asiasta. Koetan etsiä syytä valvomiselle ja koetan ratkaista päiväaikaan mieltä puristelevat asiat. Vaikka en ole herkin kaveri ottamaan asioista stressiä, niin on minullakin omat kipupisteeni. Sisäinen suorittajani haluaa tehdä oman osansa töissä mahdollisimman hyvin, jolloin työelämän ongelmat heijastuvat nopeasti uneen. Samoin raha on minulle joskus asia, joka valvottaa, eikä suinkaan niin päin että sitä olisi liikaa. 

Olen myös huomannut, että mitä enemmän tulee ikää sitä herkemmäksi muuttuu myös uni. Toki unentarvekin pienenee, mutta ehkä sitä muuttuu pikkuhiljaa sellaiseksi vanhaksi käntyksi, että uni ei meinaa tarttua kiinni. On tietenkin vähän omaa vikaa siinä, että liian vähän tulee liikuttua ja haastettua kroppaa fyysisesti. Veikkaan, että liikunnan tai raittiin ilman lisääminen "ruokavalioon" parantaisi myös unta. Toimistotyöläisen suurin haaste alkaa olla se, että pääsee työtuolista ylös ilman välilevyn pullahdusta.

Näiden lisäksi hoidan unettomuuttani myös pienillä nokosilla. Minun henkisen akkuni lataukseen riittävät jo pienet nokoset. Yleensä heittäydyn sohvalle vartiksi heti töiden jälkeen ja kun nousen "power-nap"-tuokioltani ylös, olen kuin kolmantena päivänä kuolleista noussut - eli valmis uusiin ihmetekoihin.

Keväisestä auringosta huolimatta - nukkukaa hyvin lukijani!
Ja loppuun vielä ehkä paras biisi unettomuudesta 


perjantai 1. helmikuuta 2019

Harmituksen Top-5


 

Hyppään vaihteeksi pois omasta positiivisuuden neliöstä ja tuijotan tätä keski-ikäistä elämää hieman "out of the box". Me keski-ikäiset emme todellakaan ole aina iloista ja positiivista joukkoa, vaan välillä vain nippu väsyneitä ja vihaisia ihmisiä. Kenenkään elämä ei ole yhtä suurta iloista hyppelyä mättäältä mättäälle, vaikka kuinka puristaisi kädet nyrkkiin ja toivoisi niin.
Ihan ei vielä päästy käyttämään kyynärpäitä, mutta kylmää sotaa käytiin kyllä silmäpelin kautta (ei sen eroottissävytteisen, vaan ihan toisenlaisen!).
Tämä kirjoitus sai alkunsa hassusta jutusta. Astetta heikompi viikko päättyi kerrankin iloisissa merkeissä. Sain auton läpi katsastuksesta ilman suurempia korjauskehotuksia ja alkuviikon epäonni näytti hieman tasaantuvan. Tuon yhden onnistumisen kunniaksi päätin palkita itseni (niin juuri itseni!) pullolla punaviiniä ja kasalla irtokarkkeja (jotka olivat tarjouksessa 5€/kilo). 

Työpäivän päätteeksi sitten suunnistin itsekseni ostoshässäkkään (ostoslista vaimolta tietenkin - ja järjestyksessä 110% oikein tehtynä) ja alkon kautta ruokakauppaan. Ruokakaupassa nopeat ostokset aina siihen saakka, kunnes pääsin siihen irtokarkkihelvettiin. Tarjous oli houkutellut paikalle kaikki karkkirohmut ja siellä eri värinen kauha kädessä seikkaili kahta eri ihmistyyppiä - äitejä lapsineen ja uranaisia ilman lapsia, mutta karkinhimo kiilsi silmissä. Niin ja tietenkin minä. 

Koska kello oli neljä ja jakkupukuhirviöillä oli samalla tapaa viikko takana kuin kirjoittajalla, niin sehän tiesi sitä, että viehkoin mulkaisuin kiersimme samoja karkkilaareja kuvitellen, että jaettava loppuu varmasti kesken, jos ei pidä puoliaan. Ihan ei vielä päästy käyttämään kyynärpäitä, mutta kylmää sotaa käytiin kyllä silmäpelin kautta (ei sen eroottissävytteisen, vaan ihan toisenlaisen!).
Lopulta sain kuitenkin säkkini täytettyä ja otsa hiessä työntelin kärryt loputtoman kassajonon loppupäähän. Kun jonotin sen pakollisen 20  minuuttia kassalle, oli aika miettiä tätä kirjoitusta.

Vitutuksen Top-5

Yläotsikkoon en kehdannut laittaa tuota v-sanaa, koska otsikko näkyy sanomalehtien verkkosivuilla ja siellä ei minusta ole sopivaa alatyyliä käyttää. Mutta todellisuudessa tämän kirjoituksen otsikko on nimenomaan vitutuksen top-5.

Nämä asiat meitä keski-ikäisiä harmittavat. Osaa harmittaa joku asia enemmän kuin toista ja varmaan miljoonaan elämään mahtuu suurempiakin harmituksen aiheita kuin nämä. Olen jutellut tästä ystävieni kanssa ja samoin he kuin minäkin omassa elämässäni taistelen eniten juuri näitä demoneja vastaan.

Toisinaan aika vain juoksee itseä nopeammin

1) Aika

Ajan huonoin elementti on se, että sitä ei valmisteta misään lisää. Rahaa voi aina hankkia ja untakin saa nukkumalla, mutta aika juoksee omaa tahtiaan - halusimme tai emme. Olen vakaasti sitä mieltä, että meille keski-ikäisille pitäisi saada viikkoon yksi lisäpäivä jonnekin keskiviikon ja torstain väliin. Joka viikko joudun tuskailemaan sen asian kanssa, että on tehtävä päätöksiä asioista, jotka jäävät tekemättä tai asioista, joita joutuu lykkäämään siihen ajankohtaan, että hommat hoitaa joku muu - tai aika.

Tämä sama ajanpuute vaivaa sekä töissä että kotona. Aivot raksuttavat jatkuvasti tehden päätöksiä ja priorisointia. Aikaa ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tosin väitän, että lähes puolet tuosta ajanpuutteen tunteesta on pelkkä tunne, joka johtuu siitä, että haluamme elämän olevan kiireistä tai sitten käytämme aikaa johonkin turhaan sen sijaan, että ensin tekisimme tärkeät asiat ja loppuajalla joutavaa.

Oman ajanhallintani piruja ovat some sekä päättämättömyys. Vietän aivan liikaa aikaa keräämällä huomiota somekanavilla. Keksin hauskoja twiittauksia (ainakin omasta mielestä) ja jotain kevyttä face-syötettä. Tämän kaiken takana on jonkinsortin näkymisen pakko ja huomionkaipuu. Todellisuudessa pärjäisin paljon vähemmälläkin somettamisella ja ajan, jonka käytän twiitin sorvaamiseen voisin käyttää fiksummin (no vaikka kirjoittamalla enemmän tänne blogiin!)
Toinen aikasyöppö on päättämättömyys. Istun liikaa miettimässä asioita, jotka pitäisi tehdä, mutta jotka eivät ota syntyäkseen. Lisäksi teen tiedostamattani sitä, että suunnittelen hyviä tekosyitä, miksi jotain tiettyä tehtävää ei juuri nyt pysty tekemään. Eli aika, jona tekisin esim. varaston siivouksen, menee paljon kätevämmin istumalla sohvalla ja miettimällä, miksi varastoa ei tarvitse siivota.
Tooosiiiii fiksua!

Ajan saisi paremmin hallintaan siten, että tuhoaisi järjestelmällisesti omat sisäiset aikavarkaat. Somelle voisi laittaa itselle sopivat aikarajat (muutama kerta päivässä kanavat läpi ja muuna aikana luuri pois kädestä). Sen lisäksi kodin tehtävistä olisi fiksua tehdä lista ihan puhtaasti ranskalaisin viivoin ja sen jälkeen yksinkertaisesti suorittaa tehtävät pois. Kun edessä on konkreettinen lista tehtävistä töistä, niin suorittaminen olisi luultavasti varmempaa.
Ajanpuute pakottaa meidät välillä lainaamaan aikaa tuolta unen puolelta. Tekemistä riittää niin paljon, että jostain on aikaa saatava ja muualta sitä ei ole helposti lainattavissa kuin unesta. Tie on väärä, mutta valitettavasti ainoa mahdollinen.

2) Uni

 

Jos otat yhden kahvipöydällisen keski-ikäisiä ihmisiä ja kuuntelet puoli tuntia heidän juttujaan, niin löydät varmasti yhdestä kahteen univammaista. Me keski-ikäiset nukumme huonosti ja erona nuorisoon on se, että tiedostamme ja myös tunnemme sen. Unta meiltä varastavat juuri nämä isot vitutuksen aiheet. Rahan- ja ajanpuute yhdistettynä maksimissaan keskinkertaiseen vanhemmuuteen ja riittämättömyyden tunteeseen eivät todellakaan paranna unta.

Ajanpuute pakottaa meidät välillä lainaamaan aikaa tuolta unen puolelta. Tekemistä riittää niin paljon, että jostain on aikaa saatava ja muualta sitä ei ole helposti lainattavissa kuin unesta. Tie on väärä, mutta valitettavasti ainoa mahdollinen.

Lisäksi unta varastavat lapset - kaikenkokoiset lapset! Ensin niitä syötetään pitkin yötä, sitten niiden unta valvotaan ja lapsia pissitetään keskellä yötä. Seuraavaksi tulee se aika, että ne kävelevät omasta sängystään vanhempien keskeen nukkumaan - vaikka kantaisit ne sata kertaa yössä omaan sänkyyn.
Kouluiässä, jos säilytään ilman painajaisia, lapsilla on muutaman vuoden hyvien unien aika, kunnes koittaa harrastus- ja teini-ikä. Sitten niitä lapsia kuskataan pelireissuille keskellä yötä tai odotellaan kotiin tunti virallisen kotiintuloajan jälkeen. Ja tämä kaikki suht normaalissa perheessä. En edes uskalla kuvitella, mitä se on niiden perheiden kotona, joiden lapset karkailevat kotoa päiväkausiksi...
Minäkin kärsin unettomuudesta. Olen todella hyvä nukahtamaan, mutta heräilen joskus aamuyöllä miettimään elämääni ja asioitani. Yleensä annan itselleni vähän aikaa käydä ajatukset läpi ja sen jälkeen laitan korviini kuulumaan jotain podcastia, joka tainnuttaa minut nopeasti uneen. Ja jos sekään ei auta, niin nousen ylös ja luen kirjaa, kunnes ihana raukeus valtaa mielen ja teksti on vienyt huolet mennessään. Lopulta hiivin hyvillä mielin nukkumaan.

En ole enää vuosiin antanut uniongelmien harmittaa mieltä, vaan olen tottunut siihen, että välillä nukuttaa ja välillä ei. Tiedän nimittäin senkin, että toisille unettomuus ja katkonaiset unet vaivaavat mieltä ja se saa aikaan kierteen, jossa unettomuudesta murehtiminen aiheuttaa lisää unettomuutta, joka taas lisää murhetta ja niin eteenpäin.

Me tavan duunarit usein pohdimme, mihin kaikkeen rahat riittävät - vai riittävätkö ne?

 

3) Raha


Miksi keski-ikäiset lottoavat hulluna? Siksi, että he haluaisivat saada turvatun arkielämän ilman minkäänlaisia rahahuolia. Ja siksi, että voisivat kirjoittaa Veikkauksen vieraskirjaan "köyhät kyykkyyn". Oikeasti raha on luultavasti keski-ikäisten suurin ongelma. Sitä on hyvin harvalla tarpeeksi koko ajan kasvavia menoja paikkaamaan.

Keski-iässä ihmisten menot ovat kaikken suurimmat. Lainaa on yleensä eniten ja lapset sen ikäisiä, että raha ei riitä, vaikka kaataisit sitä suoraan säkistä. Kasvava perhe ja lyhentymätön laina ovat erittäin huono yhdistelmä, etenkin, kun aikaa lisätienestien hankkimiseen on suht niukasti. Ja onhan sanomattakin selvää, että kaikki menoreiät ovat sellaisia juuri kaikkein tärkempiä. Ja kyllä joskus on oikeasti mahdotonta päättää, onko tärkeämpää turvata lasten harrastukset vai talon tarvitsemat korjaukset. Kummankin jäljet näkyvät valitettavasti tulevaisuudessa ja yhtä ankaralla tavalla.
Raha on myös hankalin asia parisuhteen ongelmissa. Parisuhteessa harvoin on tilannetta, että molemmat tuovat yhtä määrin rahaa taloon ja että rahaa tulisi edes kahdesta pussista niin paljon, että kolmensadan sähkölaskulle voidaan yhdessä hyväntahoisesti naureskella latte-kupin ääressä.

 Useammin nuo Arabiat taitaa lentää seinään, kun mietitään, mistä viimeinen satanen revitään...
Ja kyllähän rahassa on ominaisuus, että korkeat tulot tuovat tullessaan myös korkeat menot. Vähälläkin pärjää, jos osaa elää suu säkkiä myöten. Ja kyllähän tämä melkoista taiteilua aina välillä on. Meilläkin oli tällä viikolla tilanne, että korjauspajalle oli menossa yhtä aikaa polkupyörä, moottoripyörä ja auto. Sen lisäksi yhdessä makuuhuoneessa huomattiin joku kosteuteen viittaava ongelma, jota on pakko alkaa selvittää. Tällä kertaa kävi onni onnettomuudessa, että osasta korjauksista selvittiin vähällä vaivalla, mutta seinä vaatii vielä tarkempia tutkimuksia. Luojalle kiitos käsistään kätevästä lankomiehestä!!

Minä voin tunnustaa, että minulle raha on suurin ongelma. Se on ongelma sen vuoksi, että haluaisin tietää rahojen riittävän tulevaisuudessa ja haluaisin, että rahaa olisi käytettävissä pakollisten menojen ulkopuolella. Vihaan sitä, että kaikki kuukauden aikana tehty työ valuu laskujen maksuun ja pakolliseen selviytymiseen. Tuntuu kuin koko työnteko menisi hukkaan, jos itselle ei tuosta työstä ole minulle mitään iloa. Samaan lopputulokseen pääsisin vähemmälläkin vaivalla. On tietenkin hieno asia, että rahat riittävät laskuihin, eikä jokaista suupalaa tarvitse miettiä, mutta en oikein usko, että elämän tarkoitus ja työnteon tarkoitus on pelkkä selviäminen.

Korjaisihan sitä kaiken itse, jos vaan osaisi!

4) Riittämättömyyden tunne

Keski-ikä on juoksuaika, jolloin meidän tehtävämme on luotsata laiva pahimpien karikoiden ohi niin, että jossain vaiheessa tämä kaikki helpottuu. On osattava nähdä ruuhkavuosien taakse kohti seesteisimpiä vesiä ja uskottava, että omat kyvyt riittävät sinne saakka.
Itse asiassa nuo kolme edellistä johtavat siihen, että koemme jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Kamppailu rahan- ja ajanpuutteen kourissa merkitsee sitä, että jatkuvasti arvioimme omaa kykyämme selvitä tästä elämästä. Mieleen tulee väkisin kysymys siitä, että tätäkö elämä on - juoksemista paikasta toiseen ilman varsinaista päämäärää tavoitteena vain pysyä hengissä.

Minäkin olen tällä viikolla tuntenut tunteita "huono isä", "heikko elättäjä", "kehno työtekijä", "osaamaton remonttimies", "keskimääräistä kehnompi aviomies", "väsynyt", "turhasta vihainen", "onneton" ja näiden lisäksi miettinyt vakavasti seuraavia asioita: "Onko pakko omistaa omakotitalo, jos ei haluu?", "Minkä vuoksi emme omista autoja, joita voi itse korjata?", "Olinpa tyhmä, kun en osannut korjata pyörääni itse!" sekä tietenkin klassikko "Jos tienaan tonnin ja kulutan kaksi, niin onko elämä nykymuodossaan järkevää?". Silti olen perisuomalaisesti onnellinen, että joillakin menee minua huonommin ja toisaalta en ole tuntenut kertaakaan tunnetta "No vittu ihan sama!". Negatiivisia tunteita paljon pahempi on se, ettei tunne mitään.

Keski-ikä on juoksuaika, jolloin meidän tehtävämme on luotsata laiva pahimpien karikoiden ohi niin, että jossain vaiheessa tämä kaikki helpottuu. On osattava nähdä ruuhkavuosien taakse kohti seesteisimpiä vesiä ja uskottava, että omat kyvyt riittävät sinne saakka. Jonain päivänä huomaamme, että lainat on maksettu ja lapset ovat omillaan ja on aika ottaa takaisin kaikki menetetty aika - ja nukkua viikonloppuisin kymmeneen.

Riittämättömyyden tunteessa on kaksi keinoa selvitä. Toinen on kylmäpäinen realismi sen suhteen, minkä verran on olemassa resurssia ja mihin se käytetään. Aikaa on tietty määrä ja rahaa samoin. On vain osattava tehdä päätökset, mihin tuo resurssi riittää ja loput on suljettava pois mielestä. Toinen selviämisen keino on nähdä ongelmien ulkopuolelle. Veikkaan, että suurimmalla osalla meistä löytyy enemmän syitä olla onnellinen kuin onneton. Ja jos elämän vaa'an painotus menee enemmän tuonne onnettomuuden puolelle, niin sitten täytyy tehdä jotain. Pahin, mitä voit tehdä itsellesi, on jäädä sohvalle murehtimaan.

5) Toiveiden ja todellisuuden välinen ristiriita

 

Keski-ikä on ikä, jolloin ensimmäistä kertaa miettii menneen ja tulevan ajan välistä suhdetta. Elämästä alkaa olla puoliväli takana ja silloin vähän väkisin miettii, mitä on saanut aikaan ja mitä olisi vielä tehtävä. Nuoruuden unelmista alkaa "parasta ennen"-päiväys mennä umpeen ja mielellään näkisi, että nuo unelmat olisivat jossain määrin toteutuneet. Ja jos ne eivät ole toteutuneet, niin kiirehän siinä tulee.

Toisaalta taas keski-iässä tulee uusia unelmia. Tunnen monia, jotka vaihtavat ammattia tai kouluttavat itsensä uudelleen. Tunnen myös monia, jotka eroavat keski-iässä ja muuttavat sitä kautta suuntaansa. Nuorena aloitettu elämä ei osoittautunutkaan sellaiseksi, mitä sen piti olla. Tällöin on tehtävä vaikea ratkaisu, joka muuttaa suuntaa. Samoin tunnen monia, joille keski-iässä tulee vastaan lapsenteon halu tai pakko. Nuoruus on ehkä eletty itselle ja syntyy halu tehdä asioita toisin. Toisaalta taas toiset tekevät lopullisen päätöksen elää ilman lapsia. Siinä solmitaan yksi solmu lopullisesti umpeen ja päätetään iso osa omasta elämäntyylistä.

Toiveiden ja todellisuuden välinen ristiriita syntyy, kun omille onnettomuuden pisteille ei tehdä tai ei voida tehdä mitään. Jotkut jäävät paskaan työhön, paskaan liittoon tai väärään elämäntapaan - katkeroituvat ja kadottavat elämänhalunsa. Toiset taas eivät keksi, mistä unelmoida tai mitä elämässä pitäisi tehdä. Nämä ihmiset istuvat sohvalla illasta toiseen miettien, mikä elämässä on pielessä vai onko mikään.

Oma teesini on, että elämässä pitää olla päämääriä. Elämässä pitää olla unelmia, jotta olisi suunta, mitä kohden edetä. Tälläkin viikolla käytin aikaa myös siihen, että toteuttaisin yhtä unelmaa - suunnitelma on edelleen kesken, mutta uskon sen valmistumiseen vahvasti. Minua unelmat pitävät elossa ja liikkeessä ja ne ovat este minun ja elämälle katkeruuden välillä.

Unelmoikaa ihmiset , se pitää liikkeessä!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Uneton

"Herään pimeässä. Silmät eivät aukea, mutta aivot ovat jo käynnissä. Käännyn katsomaan kelloa kännykän näytössä - silmiin paistuvat tutut neljällä alkavat lukemat. On taas keksittävä aivoille tekemistä tunniksi, jotta uni saa tilaa palata..."

Unettomuus on suomalaisten uusi kansansairaus. Tilastojen mukaan jonkinasteisista uniongelmista kärsii jopa kolmannes suomalaisista ja noin 10% on kroonikoita. Tuosta koostuu jo viikkotasolla valtava määrä valvottuja tunteja.

Unettomuutta on tietääkseni useampaa eri laatua. Osa ihmisistä ei pysty nukahtamaan ja osalla taas uni katkeaa kesken tai loppuu ennen aikojaan.

Unettomuus osuu kipeimmin meihin keski-ikäisiin. Tämä siksi, että uniongelmien juuret ovat usein mielestä johtuvia ja meillä osuu samaan saumaan paine saada synkronoitua työ, perhe ja lapset. Ei ole ihme, jos nahkakaihtimet eivät pysy kiinni, kun mieltä painavat työasiat ja samaan aikaan pitäisi päteä isänä, puolisona ja ylipäänsä hyvänä ihmisenä.

Kuulun myös itse näihin univammaisiin. Koetan aina mahdollisuuksien mukaan pitää nukkumisrytmin tasaisena ja käydä nukkumaan yhdentoista aikaan. Tällöin herään monesti neljän aikaan. Toissailtana kun menin unille reilusti ennen kymmentä, niin olipa yllätys herätä vaihteeksi kurkistelemaan kelloa jo kahdelta aamuyöllä. Viimeksi olenkin tainnut nähdä kahden ja kolmen välin baarin pöydästä käsin ja yhtä vähän näkemistä oli silloinkin.

Oma unettomuuteni on kausittaista. Välillä on pitkiä aikoja, että nukun pitkiä (seitsemän tunnin) yöunia heräämättä ja sitten taas on kausia, jolloin kehon kovalevy hyrähtää käyntiin joka yö kello neljältä. Uni yksinkertaisesti katkeaa ja huomaan herätessä, että aivot käyvät läpi milloin mitäkin ajatuksia. Ajatukset liittyvät elämään, työhön, parisuhteeseen, lapsiin tai kaikkiin noihin. Ainoa yhdistävä tekijä on, että nuo ajatukset ovat kappale elävää elämää.


(M)ikä parantaa

Unettomuuteen on yhtä monta lääkettä kuin on syitäkin. Siinä missä toinen uskoo lääkekemiaan, luulee toinen että lääke löytyy lämpimästä maidosta.

Minä uskon siihen, että koska syyt johtuvat korvien välistä, niin lääkkeet löytyvät samasta paikasta.


Älä anna unettomuuden vituttaa

Minulle vapauttavin oivallus oli se, että unettomuuden ei saa antaa käydä hermoille. Jos alat yöllä miettiä, kuinka paljon energiaa valvominen syö ja pohdit, kuinka vaikealta seuraava työpäivä tuntuu, niin ei se uni ainakaan helpommin tule. Minä olen opetellut ajattelemaan, että pitää valvoa, jos valvottaa - keho kyllä osaa vaatia veronsa, kun väsymys käy ylivoimaiseksi (arvatkaa, miksi olen nokosten ystävä?!). En myöskään mieti, miten tuleva päivä tulee menemään. Työpäivää ei pieni valvominen rassaa - työt jaksaa tehdä vähän väsyneenäkin. Ja monesti yhtä vaikeita päiviä on vastaan tullut hyvien unienkin jälkeen.


Ajattele ajatukset loppuun

Toinen minua vapauttanut ajatus oli se, kun aloin ajatella mieleen tulleet ajatukset loppuun. Ajatukset sinällään eivät minua stressanneet, vaan se, että jätin ongelmat kellumaan ilmaan vailla ratkaisua. Nykyisin ajattelen asiat loppuun ja jaan ongelmat niihin asioihin, joihin löytyy ratkaisu ja niihin, jotka jäävät selvittämättä. Noille selvittämättömille rakennan mielessäni suunnitelman, jolla ne hoidetaan. Ja lopuksi kirjan kannet kuvainnollisesti kiinni.


Älä dokaa, äläkä syö lääkkeitä

Lääkkeet ovat harvoin ratkaisu ongelmaan, jonka syy ovat ajatusmaailman ongelmat. Jos et ratkaise ongelmaa, niin vaiva ei parane, vaan lääkkeillä voit korkeintaan siirtää ongelmaa eteenpäin - ja kasvattaa sitä samalla.

Alkoholi on myös huono ratkaisu ongelmiin. Minun uniani eivät koskaan varasta kahvi tai tee, mutta alkoholi taas on niin viekas pirulainen, että se huonontaa unta. Sen vuoksi koetan juoda nykyisin maltillisesti. Ja jos otan illalla pienen napsun, niin teen sen siten, että se poistuu elimistöstä ennen unta. Viina ja uni eivät oikein samaan päähän mahdu.


Lue tai kuuntele jotain

Jos en jostain syystä saa unta pienen ajattelun jälkeen, niin nousen reilusti ylös, enkä jää sänkyyn makoilemaan. Hiivin itsekseni olohuoneen puolelle, otan kirjan ja luen. Yleensä jopa nautin aamuyön hiljaisista hetkistä. Ainakin lukurauha on taattu.

Joskus taas en jaksa nousta ylös, vaikka uni on poissa. Ympäröivä maailma vaikuttaa niin kylmältä ja pimeältä, etten halua jättää lämpimän peiton antamaa suojaa. Tällöin pistän napit korviin ja kuuntelen jotain. Ykkösvalinta ovat tietenkin aina Aamulypsyn uusinnat, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Minua tutut äänet korvissa rauhoittavat ja yleensä nukahdankin puheensorinaan melko nopeasti (minulla onkin tusinoittain ohjelmia, joista olen kuunnellut ensimmäiset viisitoista minuttia :) )
Ja paras tapa saada unta olisi tietenkin seksi. Hyvällä rakastelulla saisi taatusti hyvät ja kestävät unet - ja vaikka unta ei saisi, niin taatusti ei harmittaisi. Seksiä vaan on noina aamuyön tunteina kovin harvoin tarjolla...


Reipasta yötä ja kauniita unia teille kaikille ja iso miehekäs jaxuhali niille, jotka tätä tekstiä lukevat mustina aamuyön tunteina.