Yhdysvaltain kapitalismi on värisokea

Pitkään sai tekoälyä maanitella tekemään uutta yhteistyötä kuvastavaa maisemaa, mutta onnistuin

 

Kuinka moni muistaa vielä valtion nimeltä Irak? Kun maa soti 1980-luvulla naapuriaan Irania vastaan, tuli Irakilaisten käsissä oleva aseistus pääosin Yhdysvalloista. Yhdysvallat antoi aseellista, rahallista ja poliittista tukea kahden muslimimaan välisessä sodassa omien sanojensa mukaan ideologisista syistä (koska Neuvostoliitto tuki vastapuolta). Vajaassa viidessäkymmenessä vuodessa on muuttunut vain vähän. Edelleen Iran on Yhdysvaltojen lihassa oleva piikki, jotka presidentti Trump lähti poistamaan Hormuzinsalmelle. Lopputulos oli öljyn maailmanmarkkinahintojen pomppaaminen uusiin korkeuksiin.

Otin Irakin esimerkiksi sen vuoksi, että loppujen lopuksi Yhdysvaltojen takki kääntyi sen suhteen myöhemmin ja presidentti Bush aloitti vuonna 2003 "Irakin vapauttamiseen" tähtäävän sodan, jossa maa miehitettiin, diktaattori Hussein eliminoitiin ja maa jäi Yhdysvaltojen valvontaan aina vuoteen 2011 saakka. Sitten loppuivat rahat ja kiinnostus ja joukot vedettiin pois.

Entäpä sitten Afganistan. Kun Neuvostoliitto kävi koki oman sotilaallisen nöyryytyksensä Afganistanissa, löytyi vastapuolen käsistä taas tuttuja M-16 rynnäkkökiväärejä. Yhdysvallat rahoitti Afganistanin kapinallisia yhteensä jopa kolmella miljardilla dollarilla vuosittaisten rahoituserien ollessa 700 000 ja 30 miljoonan dollarin välissä. Jenkkiaseistuksella sotaa tasoitettiin sen verran, että lopulta Neuvostoliitto vetäytyi koko Afganistanin operaatiosta nenä verta vuotaen vuonna 1989.

Sen jälkeen Afganistanin sai sortaa siviiliväestöä ja etenkin naisia kaikessa rauhassa, kunnes sinne hyökkäsi vanha liittolainen Yhdysvallat. Takki kääntyi vanhaa kaveria vastaan WTC-iskujen jälkimainingeissa. Al-Qaidaa ja muita terroristeja lähdettiin kaivamaan vuoristosolista isolla massalla. Amerikkalaiset koettivat lopulta viedä pakkodemokratiaa Afganistaniin lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja totesivat homman toivottamaksi, samoin kuin aiemmin Neuvostoliitto, vuonna 2021. Sen jälkeen Afganistanin hallinto on luisunut taas ääri-islamististen Talebanien käsiin.

Nämä kaksi esimerkkiä kertovat siitä, kuinka värisokeaa Yhdysvaltojen sotilaallinen ja taloudellinen tuki lopulta on. Kun virtaukset vaihtuvat ja politiikka heilahtaa väärään suuntaan, voi ystävästä tulla hetkessä vihollinen. Kapitalismi ei tunne aate- tai maarajoja. Sen ainoa väri on dollarin vihreä.

Ja tässä pitkän alustuksen jälkeen päästään kirjoituksen pihviin.

Piraatti-dieseliä Yhdysvaltain markkinoille

Yhdysvaltojen sota Hormuzinsalmella sai raakaöljyn hinnan nousemaan nuoren sulhasen viisarin lailla ylöspäin. Kun maailmanmarkkinahinta nousee, se vaikuttaa pumppuhintaan välittömästi. Se tekee sitä yhtä lailla Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Suomessa asia aiheuttaa narinaa ja kohonneita kulmakarvoja ja Yhdysvalloissa taas sisäpoliittista epävakautta. 

Jos armeija marssii vatsallaan, niin Yhdysvallat porskuttaa Dieselillä. Lähes kymmenen miljoonan neliökilometrin alalla kulkee valtavasti tavaraa ja tavara kulkee pitkälti dieselin avulla. Nousevat polttonesteiden hinnat nostavat kuluttajahintoja muidenkin tavaroiden osalta kuin kaiken tankkiin laskettavan nesteen. Nousevat kuluttajahinnat kiihdyttävät inflaatiota ja se taas ei tee Trumpin kannatukselle hyvää. 

Turvatakseen oman sisämarkkinan poliittista rauhaa (ja pitääkseen kiinni edes jostain kannatuksen rippeistä), oli Trumpin pakko tehdä jotain. Jopa Donald Suuri pelkää sitä, että omat koirat alkavat lopulta purra, jos ruoka kallistuu turhan paljon.

Maallikon mielestä helpointa olisi varmaan ollut lopettaa sota Iranissa ja palauttaa yksi öljyntuottajakolkka ennalleen. Se olisi luonut koko öljymarkkinaan vakautta ja samalla tasannut hintoja niin täällä pohjolassa kuin Yhdysvalloissa. Moisesta ihmeteosta olisivat Trumpia kiittäneet ainakin kaikki kotimaiset öljylämmittäjät. Näin lämmityskauden edessä kohoava lämmitysöljyn hinta kauhistuttaa.

Mutta totta kai on olemassa myös luova ja vain Yhdysvaltoja hyödyttävä ratkaisu, jossa muu maailma maksaa edelleen öljystä kovaa hintaa ja Yhdysvaltojen markkinahinta tasautuu. Ja juuri tällaisen porsaanreiän tuo presidentiksi itseään tituleeraava por...vari löysi.

Yhdysvallat päätti nimittäin ostaa Venäjältä 300 000 tonnia dieseliä ja poistaa samalla tilapäisesti pakotteet koskien kaikkia Venäjän öljy-yhtiöitä. Tämä kolmensadan tuhannen tonnin (=350 miljonaa litraa) erä on vasta ensimmäinen, jonka Yhdysvallat ostaa Venäjältä. Marraskuussa Venäjä toimittaa jenkeille 500 000 tonnia ja myöhemmin vielä miljoona tonnia dieseliä. Tuollaisella määrällä voidellaan jenkkirattaita jo kummasti.

Samalla selvisi, miksi Yhdysvallat kielsi aiemmin Ukrainaa iskemästä Venäjän öljyjalostamoihin. Siellähän olisi palanut Trumpin oma ketunhäntä, joka hänen kainalossaan oli jo silloin piilossa. Eli turvaamalla jalostamojen toiminnan, turvasi Trump oman sisämarkkinansa dieselin virtaamisen. Well played Donald, well played!

Ukrainan talvesta tulee entistä kylmempi

Mitä tekee Ukraina tämän päätöksen jälkeen? Luultavasti ei mitään. Yhdysvallat on edelleen sen suurin aseellinen ja rahallinen tukija, joten sitä ruokkivaa kättä ei kannata purra. Hyvin luultavaa on sekin, että Ukraina ei voi jatkaa edes öljyjalostamojen pommituksia, koska ne ovat nyt setä-Donaldin erityissuojeluksessa. 

Yhdysvaltojen ratkaisu voi olla koko Ukrainan sodalle todelle tuhoisaa. Edessä on sodan viides talvi ja joka talvi Venäjä on pyrkinyt tuhoamaan Ukrainan infrastruktuuria ja tappamaan siviilit kylmään ja nälkään. Tämä talvi tuskin tulee olemaan poikkeus. Mitä huonommin armeijan toiminta sujuu, sitä kovempi on paine iskeä raukkamaisesti siviilien joukkoon.

Totta kai Ukrainan - ja samalla koko Euroopan - pelko on, että Trumpin tuki Ukrainalle loppuu tai vähenee merkittävästi. Se antaisi Venäjälle valttikortin, jota se kipeästi tarvitsee. Sotaonni ei ole tähän saakka ollut myötä ja koko sodan kulku on Venäjän osalta ollut yhtä tragikomediaa. Kun taidot ei riitä, eikä osaaminen kasva, on menty voimalla. Lopputulos on miljoona plus kaatunutta, kadonnutta, haavoittunutta ja muuta. Suomeksi sanottuna tuon kokoluokan sotakone on vetänyt kuin hifki liigassa.

Yhdysvaltojen moraali Trumpin kaudella on mennyt viemäristä alas kuin löysä uloste. Niin kuin alussa totesin, on takin kääntäminen tuttua jenkkitaktiikkaa, mutta nyt alitetaan siinäkin kaikki rajat. Trumpille ei mikään tunnu olevan pyhää, jos se palvelee hänen omia etujaan. Trumpin tekeminen tuntuisi maallikon silmin tähtäävän puhtaasti siihen, että hän pysyy vallassa idolinsa Putinin tavoin. Odotan "innolla", miten Yhdysvaltain mallidemokratiaa pystytään vielä manipuloimaan niin, että valtaan saadaan sinnekin ihan ikioma tsaari, onko se sitten nimeltään Donald Julma, Donald Suuri vai pelkästään Donald I. Vai onko jopa niin, että entisestä mannertenvälisestä punaisesta puhelimesta on tullut pelkkä tulenjohtopuhelin, jolla Yhdysvaltoja käskytetään Moskovasta käsin. 

Euroopan vastuu kasvaa taas

Ukrainan sodan tukeminen voi pudota EU:n syliin nopeammin kuin uskommekaan. Yhdysvaltojen ja Venäjän diesel-diplomatia voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat vetäytyy Ukrainan tukijoukoista ja alkaa auttaa vastapuolta. Omia sotkujaan Iranissa Trump tuskin siivoaa. Ei kai tosimies tunnusta olleensa väärässä.

Taas tarvitaan Euroopan Unionin vahvaa yhteistyötä. Ukrainan asia on edelleen myös Euroopan asia, koska kukaan ei voi taata, etteikö sota eskaloidu myös Venäjän rajojen länsipuolelle. Putin luultavasti odottaa vesi (vai vodka) kielellä sitä, että Euroopan linjat alkavat antaa periksi ja tulee tilaisuus lähteä pienelle ristiretkelle Puolaan tai Baltiaan. Ja jos samaan aikaan Euroopan heikkenemisen kanssa vedetään myös Nato-sateenvarjo kasaan, on tie länteen auki, kuten Andreille siinä vanhassa laulussa. 

Ongelma on siinä, että Euroopalla on hyvin vähän kynsiä suitsia Yhdysvaltojen poliittista sekoilua. Vääntömomentti länteen on loppujen lopuksi yhtä heikko kuin itään. Edes EU:n sisäinen harmonia ei ole samanlaisessa tasapainossa kuin vielä Ukrainan sodan alussa. Sodan pitkittyessä tuki uhkaa heiketä ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on Euroopan valtioilla muitakin ongelmia kuin pelkkä Ukraina. Rahaa ja huomiota tarvittaisiin tarpeeksi jo kansallisissa asioissa. 

Miten dieselhana suljetaan?

Näyttää pahasti siltä, että Venäjän diesel-hanaa ei saada suljettua. Se ei mene kiinni Ukrainan drooneilla, jotka Yhdysvallat on pistänyt maihin. Eikä se sulkeudu poliittisella painostuksella, koska Yhdysvallat haluaa oman etunsa vuoksi livetä rintamasta. Onko ainoa keino siis lähettää saattueet merelle ja kaapata alukset Atlantilla? No ei kai sentään. 

Suren Ukrainan siviilien puolesta. Sota ei edelleenkään näy loppuvan, vaan mutkistuvan jopa poliittisesti. Ukrainalle annettu tuki uhkaa sulaa avustuspaketti kerrallaan ja samalla se antaa Venäjän suuntaan vahvistavia elementtejä.

Jos Venäjä vahvistuu ja saa Ukrainassa jalansijaa, se tietää Euroopalle huonoa. Venäjä ei nykyistä liikehdintää lopeta Ukrainaan, vaan sen lopullinen tähtäin on kauempana lännessä. Vielä se ei ole siihen riittävän vahva, mutta jos Eurooppa murenee sisäisesti, ei mikään estä sitä, etteikö Puola ja Baltia olisi vaarassa. 

Ratkaisevaa on Yhdysvaltojen tekeminen. Tällä hetkellä Trumpin linjasta ei ota selvää tällainen keittiösosiologi, eivätkä edes oikeat asiantuntijat. Tähän saakka Yhdysvallat on saatu jotenkin pidettyä Euroopan kanssa samassa linjassa, mutta sekään ei näytä tulevaisuudessa pitävän - niin kuin ei itsestään selvää ole edes Euroopan yhtenäisyys Ukrainan asiassa. Selvää on ainoastaan se, että Trumpia kiinnostaa vain Trumpin etu.