Blogit.fi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste toiveet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toiveet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. helmikuuta 2017

Viiskertaaviis osa 1 - viisi vinkkiä onnellisempaan elämään

Viime tekstissä lupasin kirjoittaa viisi viiden kohdan listaa siitä, kuinka elämästä tehdään askel kerrallaan parempi ja kuinka yksinkertaisilla ohjeilla voi auttaa ratkaisemaan ongelmia, joita ihmiset, perheet, parisuhteet ja elämät kohtaavat. Puolessavälissä viikkoa aloin miettiä, että homma ei olekaan niin helppo kuin luulin. Dilemma on sama kuin Batmanilla - ratkaistavia ongelmia on niin paljon ja käytössä vain yhdet kädet ja yksi pää. No oikeasti kirjoitin kyllä jo yhden tekstin valmiiksi, mutta se jäi tällä kertaa pöytälaatikkoon odottamaan, että sen aika tulee Piti siis aloittaa alusta ja uudelta kulmalta.

Luen itse kohtalaisen paljon blogeja. Tykkään erilaisista sekä erilaisten kirjoittajien blogeista. Minusta parhaat blogit ovat niitä, joissa kirjoittaja todella pistää itsensä likoon ja kertoo avoimesti itsestään ja omasta elämästään. Mitä henkilökohtaisempi blogi sitä kiinnostavampi se on. Näin miehenä voin jopa hyvillä mielin tunnustaa, että luen Sami Minkkisen rakkausblogia - sen takia, että siinä mies laittaa itsensä likoon ja kertoessaan itsestään, ajatuksistaan ja suhteestaan suureen intohimoonsa eli rakkauteen. Tuota samaa avointen korttien periaatetta olen koettanut noudattaa myös omassa tarinassani.

Mutta siis lyhyestä esipuheesta huolimatta ensimmäiseen listaan.

Viiskertaa viis osa 1 - Viisi vinkkiä onnellisempaan elämäään

Onnellisuus on teema, jota pohdin paljon. Monesti sen takia, etten aina osaa olla elämästä niin onnellinen kuin pitäisi osata. Jos listaa elämänsä onnistumiset ja saavutukset, niin paperilla olen lähes "ivy league"-luokkaa. Silti se onnellisuuden tunne jää joskus arjen jalkoihin ja katoaa. Huomaat sitten istuvasi keittiönpöydän ääressä kahvikuppi kädessä pää riipuksissa, kun "jotain" puuttuu. Pohtimisen tuloksena olen tullut näihin viiteen lopputulokseen, kuinka onnellisuutta voi parantaa.

1) Elämässä pitää olla päämääriä

Jokaisen elämä tarvitsee päämääriä. Se tarkoittaa, että ihmisen pitäisi haaveilla jostain ja pyrkiä johonkin. Päämäärät ovatkin usein sama asia kuin unelmat ja kaikkihan tietävät faktan, että unelmaton ihminen odottaa vain multaa päänsä päälle. Elämä ei voi olla vain kellumista päivästä toiseen tai sen odottamista, että jotain hyvää tapahtuu, kun riittävän pitkään odottaa.

Päämäärät antavat elämälle suunnan ja kertovat, mihin se katse aamuisin laitetaan. Vaikka arki koostaa rutiineineen ja tapoineen lähes 90% elämästä, niin tuolla rutiinien takana pitäisi olla jotain muutakin, mitä odottaa. Haaveiden koolla ei ole merkitystä, eikä sillä, toteutuvatko ne kokonaan koskaan. Se, että minä unelmoin asioista, auttaa monesti silloin, kun mietin, että elämä on kahdeksana päivänä viikossa (maanantai vastaa tuplaa) sitä samaa, eikä valoa näy - ulkona tai pään sisällä. Silloin on hyvä ottaa esille lista siitä, mitä tässä elämässä on vielä tekemättä ja mistä haaveilee.

Haaveiden ja päämäärien listaaminen on muutenkin hyvä idea. Ei ole keneltäkään pois, jos hommaa pienen muistikirjan, johon kirjoittaa asiat, joita tavoittelee. Asioiden kirjoittaminen ylös tekee niistä paljon konkreettisempaa. On ikään kuin lupaisit itsellesi, että tämän vielä jonain päivänä teet. Jos haaveet pitää tiukasti pään sisällä, eikä niitä kerro edes itselleen ääneen, käy monesti niin, että tiukan paikan tullen alat luistaa ja hylkäät vaikeaksi koetun haaveesi. Harvat haaveet toteutuvat kerralla ja helposti. Yleensä käy niin, että eteen tulee odottamattomia esteitä ja hidasteita, jotka syövät uskoa asiaan.

Omat haaveeni ovat eläneet pitkän matkan. Opiskeluaikana haaveilin siitä, että joskus olisi varaa ostaa oma asunto. Vuokran maksaminen porvarin taskuun hieman närästi ja sitä kehitti haaveen, että "jonain päivänä...". No tuo haave on pariin kertaan jo toteutunut.

Samoin muistan, kun haaveilin ensimmäisestä omasta autosta. Katselin hieman kateellisena, kun kaverit cruisailivat autoillaan kylillä ja mietin, että tuohon on matkaa. Nyt taidan haaveilla enemmän siitä, että voisin elää autotonta elämää tai edes sellaista, jossa se auto ajaa itse itsensä ja saan vain istua kyydissä. Täydellistä julkisten käyttäjää minusta ei tule koskaan. Olen enemmän näitä "oma tila, omat tiet"-tyyppisiä matkantekijöitä.

Nyt haaveilen eniten ehkä siitä, että pääsisin vielä joskus näkemään enemmän maailmaa. Haaveilen matkustamisesta ja viime aikojen uutiset alkavat näyttää siltä, että maailma sulkeutuu maa kerrallaan. Epävarmuuden lisääntyessä hieman arveluttaa, että entä jos jotain jää näkemättä. Toisaalta taas maailmaan syntyy sellaisia alueita, joihin ei tavan kansalainen uskalla enää lähteäkään., lapsiperheestä puhumattakaan.

Ja totta kai lapsiperheen osana jotkut haaveet liittyvät lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa. Sitä toivoo, että lapsista tulisi täyspäisiä veronmaksajia, jotka jonain päivänä kantavat vastuunsa osakeyhtiö Suomen menestyksestä. Tiensä valitkoon kuitenkin itse.

2) Mittaa elämää omilla mittareillasi

Annamme monesti oman onnemme tiellä olla sen, että vertaamme sitä muiden elämään. Meitä harmittaa, kun toisilla tuntuu menevän niin paljon paremmin kuin muilla. Kulutamme omaa energiaamme siihen, että mietimme, kuinka paljon enemmmän naapurit tienaavat tai siihen, ovatko ystävämme meitä onnellisempia. Jotkut kadehtivat julkkiksia jopa siitä, kuinka helppoa elämä voi olla tai lottovoittajia siitä, kuinka hyvä tuuri heillä on. Koetamme pärjätä kilpailussa, jonka olemme luoneet päämme sisälle.

Elämää voi mitata vain niillä mittareilla, jotka olemme itse luoneet. Meidän itsemme on oltava oman menestyksemme tuomareita ja kerrottava, milloin voimme olla saavutuksiimme tyytyväisiä. Kukaan ei kuitenkaan elä samanlaista elämää kuin me ja emme voisi edes tehdä järkeviä vertailuja muiden elämään. Itse uskon siihen, että elämässä annetaan kahdella lapiolla - toinen luo kultaa ja toinen paskaa. Ja lapiollisten suhde on vakio, vaikka ne tulevat jokaiselle ehkä eri aikaan ja erilaisissa muodoissa.

Jossain vaiheessa elämää treenasin kuntosalilla melko aktiivisesti ja siellä tietenkin tutustui monenlaisiin ja monen kokoisiin ihmisiin. Paras oppi noilta ajoilta oli se, että et voi koskaan olla maailman suurin. Aina on joku, joka on sinua isompi ja vahvempi. Sen vuoksi ainoa, jonka kanssa sinun on kilpailtava ja pärjättävä, olet sinä itse. Kuitenkaan se, että kilpailet itsesi kanssa ei tarkoita sitä, että antaisit tasoitusta. Elämässään menestyneimpiä ovat ne, jotka määrittävät uskottavat mittarit ja ovat myös niille ankarimpia tuomareita.

3) Usko siihen, mitä teet

Elämässä ei tule onnelliseksi sillä, että sitä elää toisten kautta. Vanhemmat eivät tule onnelliseksi siitä, että elävät omaa unelmaansa lastensa kautta. Eivätkä lapsetkaan onnellistu siitä, että toteuttavat vanhempiensa haaveita. Emme myöskään onnellistu siitä, että teemme samaa kuin muut, vaikka se olisi kuinka muodikasta.

Uskon siihen, että onnellisen elämän salaisuus on siinä, että itse etsii ja löytää oman polkunsa. Sen vuoksi en oikein voi tuomita sitä, jos joku haluaa lukea ammatikseen vaikka slaavilaista kirkkohistoriaa, olipa työllistymisen todennäköisyys kuinka pakkasella tahansa. Hänelle tuo haave on yhtä voimakas kuin omani ovat minulle.

Tämä sama periaate pätee kaikkeen, mitä elämässämme teemme. Onpa kyse työelämästä, harrastuksista tai perheestä, niin ainoat ratkaisut, jotka kannattaa tehdä, ovat ne joihin varmasti uskot itse. Nuorille vinkiksi, että kun valitsette elämällenne tietä eteenpäin, niin sen vaikuttimen on tultava pään sisältä eikä ulkoa. Vaikka vanhempienne mielestä olisi järkevää opiskella lääkäriksi tai lakimieheksi, niin lopputulos kannattaa valita siitä, mikä on lopputulos neuvottelusta peilin kanssa. Peili tietää monesti enemmän kuin muut. Olen elämässäni tavannut useita hieman surullisia kohtaloita, joissa lapsi on lopulta rusentunut niiden paineiden alla, jotka vanhemmat ovat luoneet. Lopputulos on huono kaikille. Ja vastavuoroisesti meille vanhemmille vinkiksi, että lapsille kannattaa jättää tilaa elää omaa elämäänsä omine valintoineen. Lapsi on vähän niin kuin me vanhemmatkin - tyhmä ja yksinkertainen - mutta virheistään lapsikin oppii ja virheitä me teemme kaikki.

4) 90/10 työnteko vs. lahjakkuus

Elämässä onnellisimpia eivät ole ne, jotka luottavat onneensa tai lahjakkuuteensa, vaan ne, jotka ovat valmiita tekemään onnen ja menestyksen eteen lujasti töitä. Eli ei riitä, että olemme luoneet elämäämme päämäärät, vaan niiden eteen on myös tehtävä töitä. En minäkään pääse matkustamaan sillä, että luen matkailublogeja, vaan matkustamisen eteen on tehtävä töitä ja luotava selkeä suunnitelma, säästettävä rahaa ja kaivettava aikaa.

Yhtä unelmaani elän kirjoittaessani tätä blogia. Haaveilen tietenkin, että jonain päivänä tekstit muuntuvat kirjaksi ja jäävät siis konkreettisesti elämään kansitetussa muodossa. Mutta jo tämä blogin kirjoittaminenkin vaatii työtä ja tiettyjä uhrauksia. Suunnittelen tekstejä pitkin viikkoa ja mietin, mitä haluan lukijoilleni tarjota. Kirjoitan paljon muistiinpanoja ja koetan aina muistella päivän varrelta parhaat palat muistikirjaan. Sen jälkeen alkaa kuumeisesti sen hetken etsiminen, että pääsen rauhassa kirjoittamaan ilman enempiä häiriöitä. Lapsiperheessä noita ajan ottajia on enemmän kuin vapaa-ajan tarjoajia. Hyvin harvoin siis vain istahdan pöydän ääreen ja heitän lonkalta vähän tekstiä ruudulle.

Lempilukemistoani ovat rock-bändien ja urheilijoiden elämänkerrat. Niissä kaikissa on yhteisenä nimittäjänä se, että menestyjät ovat luoneet itselleen päämäärät, uskoneet niihin vaikeinakin aikoina ja olleet valmiita tekemään töitä menestyksen saavuttamiseksi. Ja monesti vielä se menestys on ollut sivuseikka sille, että on saanut tehdä sitä, mistä on unelmoinut.

Menestyneimpiä eivät välttämättä olekaan ne yksilöt, joilla on nuoresta pitäen ollut lahja johonkin lajiin. Menestyneimpiä ovat usein ne, jotka ovat harjoitelleet itsensä ohi lahjakkaiden, mutta laiskojen. Metallican rumpali Lars Ulrich osasi hädin tuskin soittaa rumpuja Metallican aloittaessa, mutta kovalla työllä bändistä taottiin yksi maailman suurimpia raskaan musiikin menestystarinoita.

Lahjakkuus ei takaa menestystä, vaikka se sitä helpottaa. Menestyksen takaa helpommin se, että on valmis tekemään lujaa töitä menestyksen eteen ja uhraamaan asioita sen eteen, että unelmat toteutuvat. Blogin eteen minäkin luovun yöunistani tai pitkään nukutuista aamuista - ja kyllä se on aina sen arvoista!

5) Suhtaudu elämään positiivisesti

Onnellisimpia elämässä ovat ne ihmiset, jotka haluavat olla onnellisia. Kuulostaa tyhmältä, mutta on fakta. Jos joka aamu heräät onnettomana ja pahantuulisena, niin käytät aamussa mielettömän määrän energiaa siihen, että käännät elämää parempaan suuntaan tai pääset ylipäänsä ylös sängystä. Jos sen sijaan suhtaudut elämään lähtökohtaisesti positiivisin mielin, niin aamut saavat jo valmiiksi lentävän lähdön.

Jos elämään suhtautuu niin, että näkee uhkien sijasta mahdollisuuksia, on paljon helpompi myös uskoa siihen, että unelmat toteutuvat. Ainakin minun ongelmana on monesti se, että näen unelmieni tiellä olevat esteet ennemmin kuin ne asiat, jotka puoltavat unelman toteutumista ja edistymistä. Mielessäni aloitan lauseet sanoilla "en voi tehdä tuota, koska...". Esteiden näkeminen antaa aina hyvän tekosyyn lykätä unelmien toteuttamista ja vetäytyä negatiivisen verhon suojiin. Sitten voikin vanhana ja kurttuisena helposti syytellä muita siitä, että elämä jäi elämättä. Oikeasti - elämä on meidän omissa käsissämme ja uhriutumalla ei saavuta muuta kuin vitutuksen aiheuttaman sydänkohtauksen ennen aikojaan.

Mahdollisuuksien näkeminen vie elämää eteenpäin. Kun tutkimme maailmaa avoimin mielin, niin näemme siellä myös mahdollisuuksia, joita emme olisi voineet kuvitellakaan. Löydämme ehkä ovia, joista emme olisi kuulleet ilman uteliasta mieltä ja saavutamme myös sellaisia unelmia, joiden olemassaolosta emme tienneetkään.

Koska olen perusluonteeltani uhriutuja ja hieman negatiivisuuteen taipuvainen, niin ihailen ihmisiä, joilla tämä positiivisuus on synnynnäistä ja sisäänrakennettua. Koetan aina imeä vaikutteita niiltä, jotka osaavat minua paremmin positiivisen elämähallinnan taidot ja jotka tulevat maanantaiaamunakin työpaikalle hymyssä suin, koska "edessä on todennäköisesti upea viikkoa täynnä yllätyksiä". Minä taas usein maanantaiaamuna vielä mietin, että mitähän paskaa se tämä viikko tuo tullessaan ja ollaanko sitä perjantaina enää hengissäkään viikonloppua varten. Opittavaa siis riittää....

Kuten sanottua, opettaminen on helppoa, mutta vaikeaa on se, että elää kuin opettaa. Toivottavasti saitte ajatuksistani kiinni ja löydätte näistä jotain myös itsellenne. Minä ainakin huomasin taas kerran kirjoittaessani, että paljon on tekemistä, jotta saan itsestäni rakennettua vielä paremman ja onnellisemman ihmisen. Avaimet näkyvät kuitenkin tuossa yllä. 

Kuten aina, niin kommentit ja juttuvinkit seuraavista listoista kiinnostavat ja ovat tervetulleita.

Aurinkoista ja nautinnollista viikonloppua kaikille!


 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Hyvästi 2016

Vuodenvaihteessa tehdään lupauksia, joilla luvataan tehdä elämästä parempi tulevana vuonna. Osa tekee lupaukset enemmän huumorimielessä, mutta toisille lupaukset ja vuodenvaihde ovat hetkiä, jolloin elämässä käännetään uusi sivu.

Kun joulukuussa katsoo tulevan vuoden kalenteria, niin siinä voi nähdä, kuinka suuri potentiaali uudella, käyttämättömällä, vuodella oikeasti on. Viisikymmentäkaksi viikkoa aikaa toteuttaa unelmiaan ja saada aikaan jotain mullistavaa. Jokaisen kalenterin tyhjän sivun voi täyttää hyvillä asioilla. Jos kulunut vuosi on ollut alavireinen, niin kalenterin aloitus saattaa antaa mahdollisuuden jättää paska vuosi taakse ja aloittaa hommat taas alusta. Vanhaan vuoteen ei kannata jäädä rypemään tai harmittelemaan mönkään mennyttä aikaa, vaan sulkea vanha kalenteri lopullisesti joulukuun viimeinen päivä ja seuraavana vuonna ottaa elämään uusi ote.

Minulle vuodenvaihde ei ole se aika, jolloin teen muutoksia elämääni. Kuten olen jo aiemmin todennut, niin teen eniten ajatustyötä elämänmuutosten kanssa kesällä, kun on lomalla aikaa istua alas ja miettiä, mikä elämässä todella kaipaa muutosta.

Mutta uudenvuodenlupauksia minä teen kuitenkin!

Vuosi 2016 - sellaista semiä... 

Katsoin viime vuonna tekemiäni lupauksia, jotka olin poikkeuksellisesti kirjannut ylös. Osa niistä oli toteutunut ja osa taas ei. Luulen, että lupausten kirjoittaminen paperille johti siihen, että nuo vuodenvaihteen rakettien roiskeessa tehdyt pyhät valat pysyivät mielessä ja niitä alitajuntaisesti jopa koetti toteuttaa. Viisasta ehkä onkin tehdä uudenvuodenlupauksista jonkinlainen huoneentaulu, joka olemassaolollaan ikävästi muistuttaa siitä, että olet luvannut itse itsellesi elää viisaammin ja paremmin.

Viime vuonna lupasin, että tänä kuluvana vuonna katson vähemmän televisiota, enkä seuraa yhtään sarjaa orjallisesti. Tämä lupaus piti siihen saakka, kunnes näin "vahingossa" Blindspotin ensimmäisen mainoksen - siihen sarjaan jäin kerrasta koukkuun. Ja porttiteorian mukaisesti, kun pää oli auki, niin katsoin myös Sorjosen kaikki jaksot. Kokonaisuutena kuitenkin viihdyin taikalaatikon edessä edellisvuosia vähemmän. Osasyynä se, että keksin illoille muuta tekemistä.

Lupasin myös itselleni, että luen tänä vuonna enemmän kuin aikaisempina parina vuonna - olin jopa kirjoittanut, että luen kirjan kuukaudessa ja ostan kirjahyllyyni vähintään kolme kirjaa. Nuo molemmat menivät läpi että heilahti. Kirjoja olen lukenut läpi vuoden ja luettuna lienee tuplastikin tuo lupaamani määrä. Lukeminen johti jopa siihen, että perustin vuoden puolessavälissä oman kirjablogin, jota olen tässä sivussa koettanut pitää (http://sivujensisalta.blogspot.fi/).

Paras lupaus, joka myös piti, oli se, kun kirjoitin "en kuole vuonna 2016". Minun mielestäni tuo on kaikkien lupausten lähtökohta. Olen siis hengissä edelleen ja aion muuten startata tulevan vuoden samalla lupauksella. Siis ensimmäinen ääneen lausuttu lupaus on "En kuole vuonna 2017"

Koen myös, että suhde lapsiin on parempi kuin edellisvuonna. Etenkin tuon pienimmän kanssa on tullut vietettyä aikaa ja oltua entistä enemmän "läsnä". Johtuu pitkälti siitäkin, että neidistä on kasvanut vuodessa ajatteleva ja toimiva tyttö, joka on jättänyt taakseen vauva-ajan opettelut ja siirtynyt leikeissä, teoissa sekä puheissa kohti isompaa vaihetta. Hänestä on entistä enemmän seuraa ja kolmevuotiaan maailmasta on keski-ikäiselle ammennettavissa loputon määrä opetuksia. Uhmaikäisen kanssa olo on myös kasvattanut hermojen pituutta kilometritolkulla. Aikuiselle on arvokas opetus nähdä, kuinka huutokilpailu pienen kanssa ei todellakaan auta päämäärien saavuttamisessa, vaan käyttöön on otettava fiksummat kasvatusmetodit. Kasvattajana olen edelleen näiden vuosien jälkeen tien alkupäässä.

Pettymyksiä ovat tuottaneet liikunnalliset ja kotigastronomiset tavoitteet. Lupasin kaaosvuoden 2015 jälkeen, että pidän itsestäni parempaa huolta, liikun enemmän ja koetan pitää fyysikan tikissä. Äsken kun kävin peilin edessä, niin valitettavasti huomasin, että ainoa positiivinen asia itsestäni on se, että minussa todella on enemmän mitä rakastaa - noin fyysisesti.

Lupasin myös, että opettelen tekemään uusia ruokalajeja ja osallistuisin enemmän myös kodin ruokatalouteen. Tuokin jäi enemmän ajatuksen tasolle. Nuo lupaukset siirtyvät lyhtentämättöminä myös vuodelle 2017 - korkojen kera.

Kaiken kaikkiaan 2016 oli ihan semisti ookoo vuosi. Tosin on todettava, että 2015 antoi sellaiset pohjat, että sitä huonompaa tuskin ja toivottavasti tulee vastaan lähivuosikymmeninä. Siis kun pohjalta lähtee, niin suuntahan on vain ylöspäin. Annan vuodella arvosanaksi kokonaisuudessaan 8+ tai 8,5.

Kaxnollayxseiska

Koska eniten viime vuodesta jäi hampaankoloon juuri tuo liikunnan ja ulkoilun puute, niin siinä on ensimmäinen huomioitava asia elämässä. Fyysisen kunnon rapistumisen näkee pyöreiden vartalonmuotojen lisäksi siinä, että on käytännössä koko ajan väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Liikunnan puutteesta johtuva väsymys on sellaista, joka ei nukkumalla lähde karkuun, vaan se vaatisi aivojen tuulettamista ulkoilmassa oikein kunnon ristivedolla.  En ehkä liikunnassakaan lähde keulimaan liittymällä crossfit-seuraan ja spinning-rinkiin, vaan aloitetaan sillä, että käyn kävelemässä säännöllisesti paikassa, johon ei sohvalta näy.

Toinen harmittava seikka on se, että elämä tuntuu jotenkin seisahtuneelta ja siltä, että hommat eivät mene eteenpäin. Tuolle voi olla vaikea tehdä mitään konkreettista, koska kyse on enemmän asennepuolen asioista. Luvassa onkin asenneilmaston muutos kohti enemmän tulevaisuuteen suuntautuvaa ajattelua ja liikettä ruumiin lisäksi myös korvien väliin. Tavoite on, että tämän vuoden lopussa olen hengästynyt pelkästä ajatuksesta, että "jokos se vuosi 2017 meni!".

Viime vuodelta harmittamaan jäi myös se, että ehdin olla kesäpaikassamme harmillisen vähän. Nyt tulevana vuonna haluaisinkin viettää enemmän aikaa postinumerolla 81280 ja oikeasti löytää sen paikan hyvät puolet ja olla muutakin kuin siivooja-kodinhoitaja-ylläpitäjä. Paikka on kaunis ja mieleinen, mutta harmillisen vähällä käytöllä.

Kolmas parannettava seikka on se, että ystäviin tulee pidettyä aivan liian vähän yhteyttä. Meillä keski-ikäisilllä elämänpiiri pienenee koko ajan ja huomaa päivä päivältä enemmän pyörivänsä omien neljän seinän sisällä tuijottaen omaa napaansa (ne, joilla se enää näkyy). Ystävien kanssa hengailu on jäänyt viime vuosina rikollisen vähiin ja ehkä tuokin on parannettavissa vähän aktiivisemmalla otteella.

Ja näin oman perheen sisällä toivoisin tulevana vuonna viettäväni enemmän aikaa noiden teiniroikaleiden kanssa. He alkavat olla siinä iässä, ettei kotona käydä muuta kuin syömässä ja seuraava vaihe onkin se, kun avaimet jäävät pöydälle ja postissa tulee osoitteenmuutoskortti. Nyt on siis viimeinen aika nauttia teiniangstien tuomasta raikkaasta äänestä ja ahdistuksesta.

Kaiken kaikkiaan odotukset tulevalle vuodelle ovat erittäin positiiviset. Toivon, että luvassa on meille kaikille entistäkin parempi vuosi, joka toisi mukanaan onnistumisia, hienoja kokemuksia ja uusia muistoja, joihin voi palata silloin, kun asiat eivät mene ihan tuubiin.


PS. Viime vuodesta olen kaikkein ylpein tästä blogista. Olen onnellinen siitä, että olen voittanut itseni ja uskaltanut alkaa kirjoittamaan. Lukijoista päätellen olen pystynyt tuottamaan tekstiä, jota lukee joku muukin kuin vaimo ja äiti (ja äidinkään lukemisesta en ole ihan varma). Itselleni tämä on avannut täysin uuden maailman ja jotenkin tuntuu, että oma itsetunto ja itsetuntemus on kirjoittamisen kautta lisääntynyt. Tulevan vuoden viimeiset lupaukset liittyvätkin siihen, että aion jatkaa blogin kirjoittamista ja parantaa kirjoittamisen tasoa. Aion tehdä muutoksia blogin ulkonäköön ja lisätä joukkoon ainakin kuvia ja kuka ties uskaltaudun tulevan vuoden aikana tuonne elävämmän kuvankin puolelle. Lisäksi aion opetella kirjoittamaan myös muita tekstejä ja kirjoittaa blogien ulkopuolellakin. Siis lisää luovuutta vuoteen 2017!


Kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta 2017!