Kun on ikänsä asunut jotakuinkin itärajan tuntumassa, näitä oman suunnan erikoisuuksia ei aina tajua edes kovin omituisiksi. Tässä päivänä muutamana juttelin Oululaisen kaverini kanssa siitä, että täällä on suhteellisen yleistä, että autoja tankataan tuossa rajan takana Venäjällä. Pohjois-Suomalaisesta se kuulosti jotenkin oudolta - jaa, miksiköhän?!
Olen asunut Lappeenrannassa kohta sen kymmenen vuotta ja tänä vuonna Lappeenrannasta tulee kaupunki, jossa olen asunut elämässäni toiseksi kauimmin. Olen jo pidemmän aikaaollut kovinkin kiinnostunut matkustelemaan enemmän ja tutustumaan tuohon suureen ja tuntemattomaan Venäjän maahan. Jotenkin vaan uskallus/viitseliäisyys/siviilirohkeus ei ole antanut periksi ottaa parempaa tuntumaa. Olen toki käynyt Pietarit ja Viipurit ihan perusturistimatkoilla ja pidän Venäjästä kaikin puolin. Kun seisoo Nevski Prospektin liikennevaloissa varttitunnin tai ihmettelee Iisakin kirkon pylväitä, niin tajuaa, että on sitä isoa maailmaa Etelä-Karjalan ulkopuolellakin.
Tässä tankkausideassa suurin sytyttäjä löytyi lopulta omasta perheestä. Kun nuorison seniori sai ajokortin, hän uhkraohkeana suuntasi rajan taakse lähes välittömästi ja lupasi lähteä myös minulle paikallisoppaaksi selittämään ah niin monimutkaisia käytäntöjä.
Tässä siis kaksiosainen tarina, miten rajan takana tankataan (tätä kirjoitettaessa siis jokainen vaihe on perstuntumalla testattu ja ruotsalainen rautahepo on palannut ensimmäiseltä reissulta tankki onnistuneesti täynnä)
Почему россия? - Miksi Venäjälle?
Käytännössä ainoa syy hakea bensaa Venäjän puolelta on hinta. Kun Suomessa perus ysivitonen maksaa tällä hetkellä puolitoista euroa, niin heti rajan takana päivän hinta oli 0,65€ litralta. Se tarkoittaa, että tankillisessa + kanisterissa tekee hyvää reilun viiskymppiä per kerta. Ja jos paljon ajaa - ja paljon tankkaa - niin oheiskulut saa äkkiä takaisin. Aikaa ja kärsivällisyyttä homma toki vaatii, mutta fiksumpaa minusta on jonottaa halpaa bensaa kuin vaikka ilmaisia ämpäreitä.
Eikä bensa suinkaan ole ainoa hyödyke, mitä rajan takaa tuodaan. Suomen ja Venäjän rajalta kulkee molempiin suuntiin monenlaista tavaraa. EU-pakotteet ovat toki tehneet omat haasteensa puolin jos toisinkin, mutta edelleen löytyy jotain, mitä kannattaa hamstrata.
Venäjällä reissaamiseen liittyy Suomessa vielä paljon ennakkoluuloja. Kun perinteiseltä änkyrä-russofobikolta kysyy, niin bensa on tehty vedestä, vähintään joka toinen ryöstetään ja lopusta puolestakin vielä iso osa suljetaan syyttä suotta vankilaan. Ja jos joku onnistuu sen raja-aseman löytämään, niin läpi ei pääse kuin luettelemalla kaikki kyrilliset aakkoset seitsemään kertaan takaperin ja pitämällä esitelmän, miksi venäjän kielessä on niin monta S-kirjainta. Niin eikä sovi unohtaa tärkeimpiä seikkoja, että Venäjän bensasta ei saa S-bonusta!
Pötypuhetta ja hevonhumppaa
No todellisuus on vähän toisenlainen. Toki minullakin oli hieman pelkoja, että miten siellä tullissa pärjää ja onko ne kaikki laput lopulta oikein täytetty ja leimattu ja näytetty oikealle virkailijalle. Mutta kun rohkeasti pää kenossa kulkee, niin tulostakin syntyy. Ja kuten tarinan toisessa osassa paljastuu, niin suomalainen on toiselle suomalaiselle sosiaalinen - kunhan ollaan ulkomailla!
Tässä tarinan ykkösosassa käyn läpi, mitä vaiheita on tehtävä ennen kuin pääsee ajamaan komeasti tullipuomille.
Passi ja hamm.... ei kun viisumi
Minä aloitin oman prosessini passista. Venäjälle matkustettaessa tarvitaan luonnollisesti passi ja vieläpä niin, että passin on oltava voimassa puoli vuotta matkan jälkeen (varmaankin niitä varten, jotka syyttä suotta sinne vankilaan kyörätään).
Passini oli päässyt edellisen reissun jäljiltä vanhentumaan, joten edessä oli uuden hankinta. Tänä päivänä hakemuksen voi kätevästi täyttää netissä. Ennen hakemuksen täyttöä on syytä käydä valokuvaamossa tallentamassa klassinen etuprofiili digifilmille. Poliisin verkkosivuilta löytyy listaus valokuvaamoista, jotka ottavat kuvat siten, että ne lähetetään sähköisesti suoraan poliisille.
Ja huomio! Kun käytte passia varten valokuvissa, pyytäkää samalla valokuvista perinteiset versiot Venäjän viisumia varten. Käytännössä tulette tarvitsemaan viisumihakemukseen tuoreen valokuvan ja kun sanotte, että ne tulevat Venäjän viisumia varten, kuvaamo skaalaa kuvat juuri oikeanlaisiksi. Saatte arvata, kuka teki kaksi reissua....
Aloituksesta aikaa on kulunut 0,5 päivää ja rahaa on mennyt 15€
Kun valokuvat on otettu ja lähetetty poliisin arkistoon, voi täyttää passihakemuksen. Mikäli haet ensimmäistä passiasi tai edellisen passin vanhenemisesta on kulunut aikaa, niin hakemuksen jälkeen tulee vielä erikseen varata aika poliisille. Minäkin piipahdin poliisin luona jättämässä sekä käsialanäytteen että sormenjäljet. Ajan varaamalla säästää omia hermojaan ja aikoja poliisille löytyy vallan notkeasti. Poliisiaseman aulassa vuoroani odottaessa kuuntelin sivukorvalla yhtä oman elämänsä yleis-Sirpaa. Kyllä niillä Putous-hahmoilla joku esikuva on olemassa.
Passi kannattaa myös maksaa samalla, kun sen tilaa verkon kautta. Sen saa jopa vähän halvemmalla. Viiden vuoden passi maksaa tällä haavaa 49€.
Aloituksesta on kulunut 4 päivää ja rahaa on mennyt 15+49=64€
Sillä välin, kun suutari-räätäli harsii passiasi valtion salaisessa passitehtaassa kasaan, voit hoitaa muuta paperisotaa kuntoon. Jos meinaa käydä tankkaamassa autopelissä, on autossa syytä olla ns. green card. Kyseessä on todistus siitä, että ajoneuvosi liikennevakuutus on voimassa myös ulkomailla. Itse brobushka on maksuton, mutta se on tilattava suoraan vakuutusyhtiöstä. Joka vakuutusyhtiöllä lienee omat tilauskanavansa, mutta meidän yhtiö toimi näin.
Niin siis rajan taakse tankkaamaan ei siis tarvitse välttämättä mennä autolla. Rajan yli pääsee kaikilla muilla vehkeillä paitsi kävellen. Todellinen Simo-säästäjä menee polkupyörällä kympin kanisteri kainalossa rajan yli ja polkee takaisin.
Green cardit tulivat postissa parissa päivässä. Kun talossa on kaksi autoa, niin kumpaankin piti tilaus tehdä erikseen, vaikka ne samassa kuoressa tulivatkin.
Kun kerran todistuksia alettiin tilaamaan, niin seuraavana otin yhteyttä matkavakuutusyhtiöön. Jotta Venäjälle voi anoa viisumia, täytyy hakemuksen mukana olla Venäjällä voimassa oleva matkavakuutus. Sen todistamista varten tarvitaan vakuutusyhtiöltä kirjallinen todistus matkavakuutuksen olemassaolosta. Minä hoidin asian niin, että laitoin oman vakuutusyhtiöni asiakaspalveluun sähköpostia, että tartteisin moisen todistuksen. Vastaus - sekä todistus - tulivat heti seuraavana päivänä. Mulle vakuutusyhtiö laittoi todistuksen sähköpostiin pdf:nä ja homma rokkas!
Sekä Green cardit että tuo vakuutusyhtiön todistus siis olivat maksuttomia.
Ja jos on niin, että autossa ei sattuisi olemaan enää paperista tehtyjä rekisteriotteita, niin sellainen täytyy käydä Trafilta tilaamassa. Rajan yli et pääse ilman kouriintuntuvaa rekisteriotetta. Varmista siis ennen rajalle ajamista, että autossa on vanha kunnon paperiversio.
Homman suurin ylläri tähän mennessä tuli vastaan seuraavana - passi oli valmis viikossa!! Eli ei kun dokumenttia noutamaan lähimmästä K-marketista ja seuraavana vuorossa olisi viisumin tilaaminen!
Aloituksesta on kulunut 12 päivää ja rahaa on mennyt edelleen 64€
Viisumiviidakossa pärjää, kun osaa käyttää nettiä
Viisumin saa tilattua monelta eri toimijalta. Hintataso on yhtä kirjavaa kuin toimijatkin, joten ahkera vertailu säästää euroja. Sinällään viisumilla ja viisumilla ei ole eroa - samalle Venäjälle ne jäljet joka tapauksessa johtavat, eikä millään viisumilla saa jonossa parempaa paikkaa. Yleensä tilausaikakin on suunnilleen sama. Perusviisumin saa neljässä viikossa ja vähän nopeutettuna (ja toki kalliimpana) homma valmistuu jo kahdessa viikossa.
Oma ratkaisuni oli Rajamarket mutta se olisi voinut yhtä hyvin olla myös vaikka Itämatkat
Ja kerrataas vielä! Viisumia hakiessa täytyy siis kourassa olla voimassaoleva passi, matkavakuutustodistus, passikuva sekä rahaa noin puolitoistasataa euronkia. Passi jätettiin viisumia tilatessa firmalle, joka viisumin tilaa, koska viisumi kiinnitetään passiin kiinni. Ei siis kannata pariin viikkoon hommata itselleen sellaisia juttuja, joissa henkilöllisyyttään täytyisi todistaa passin kanssa.
Viisumi tuli lähes tasan sovitussa ajassa. Itse halusin omani pikana, joten homma oli klaari nätisti kahdessa viikossa. Yhtenä iltapäivänä puhelin soi ja vieno naisääni ilmoitti viisumini olevan noudettavissa.
Varmistin vielä ikiomalta paikallisoppaaltani, että mitään ekstraa ei tarvitse, joten edessä olisi matkan toinen vaihe - suuntana Venäjä ja Svetogorsk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä arkaile, vaan kommentoi - pysy kuitenkin asialinjalla!