Mistä tyylini koostuu?

 

Seuraan aika paljon muiden kirjoittajien blogeja. Tykkään lukea monien erilaisten kirjoittajien tuotoksia ja usein plärään esim. blogit.fi -sivuston tarjontaa. Siellä suurin osa blogeista on "vähän erilaista" tavaraa kuin omani, mutta luettavaa löydän itselleni kyllä aivan mahdottomasti.
Eniten olen hulluna hyviin matkailublogeihin, joiden parissa saan tehdä nojatuolimatkaa ja kuolata hienojen kohteiden kuvien päälle (onkohan tämä nyt jotain travelpornoa?!). Kuitenkin ehkä yleisin otsikko, johon tuolla törmää liittyy tyyliin - tästä sain siis inspiksen tekstille. Miksen lähtisi hetkeksi mukaan tähän tyyliblogien maailmaan - tässä on siis kuvaus "mun omasta tyylistä". Koska olen keski-ikäinen mies, niin aika vähänlaisesti on noita muiden tyyliblogeja tullut luettua - en oikein koe olevani sitä parasta kohderyhmää.

Mutta toisaalta - jospa tämä saisi aikaan buumin, että enemmän kirjoitettaisiin keski-ikäisten tavisten tyylistä. No toivottavasti ei sentään....

Tyylin takuumies ja henkilökohtainen hiustenhoitajani

Hiukset

Hiustenleikkuun suhteen olen ollut omavarainen jo kohta kaksikymmentä vuotta. Lyhyiden hiusten kiistattomana etuna on niiden hoitamisen helppous. Aamulla voin huonojenkin yöunien jälkeen hypätä vaikka suoraan töihin, koska helppohoitoinen malli tarjoaa mahdollisuuden lähteä liikenteeseen täysin "naturellina".

Todellisuudessa hiusmallin takana on sen ylläpidon halpuus. Ohittamalla kaikkien partureiden kaihoisan kutsun, säästän vuodessa pitkän pennin, jonka voin kuluttaa johonkin yhtä joutavaan. Tosin pariinkymmeneen vuoteen olen ehtinyt ajaa jo useamman koneen loppuun ja nykyisin hoviparturinani toimii kampaajien suosima Moser Primat.

Parturikulujen lisäksi säästän myös kaikissa hiustenhoitoon liittyvien kemikaalien ostossa. Shampootakin tarvitsen niin vähän, että sen määrän voin varastaa vaimon pullosta. Enkä ole tarvinnut tietenkään mitään muotoilutuotteita (älkää siis lähettäkö niitä minulle testiin - parempi idea on laittaa testiin vaikka vastaava määrä käteistä rahaa).

Sävyksi hiuksiini olen valinnut kelonharmaan, joka leviää aaltoina ohimoilta aina ylös saakka. Kelon ja nahan yhdistelmä luo vaikutelman luontoon kiinnittyneestä keski-ikäisestä miehestä, jolle on tärkeää olla yhtä ympäristön kanssa. Toisaalta taas aurinko ja valo heijastuvat harmaasta kivasti poispäin, jolloin kelon sijasta tuo harmaa kuvastaakin enemmän hopeaa. Nahka ja hopea puolestaan antavat vaikutelmaa, ei keski-ikäisestä, vaan keskiaikaisesta herrasmiehestä. Tämä viittaa enemmän ehkä rakkaaseen harrastukseeni eli historian tutkimiseen. Tosin tuo harmaa jää usein pimentoon, koska hiukseni ovat malli +/- 1mm pituiset.

Tyyppiesimerkki siitä, kuinka käytännöllisyys ajaa usein tyylin ohi. Vasemmalla rouvan kenkä...

Vaatteet

Vaatteissa tyylini on pragmaattisuus. Se tarkoittaa sitä, että vaatteiden valinnan määrittää niiden käyttötarkoitus. Käytännössä niin, että sateella puetaan sadetakki ja pyöräillessä kypärä. Talvella laitetaan nilkat piiloon ja kovilla pakkasilla jalat peitetään toppahousuilla. Pragmaattinen pukeutuminen ei ehkä ulkoisesti ole se kaunein valinta, mutta toisaalta taas se on sisäisesti lämpimin ja kuivin tapa pukeutua.

Pragamaattisuuden lisäksi toinen valintakriteeri on ekonomisuus. Usein vaatteen ostopaikkana on halpahallin alelaari ja lopullisen valinnan aiheuttaa hintalapun riittävän pienet numerot tai tarpeeksi suuri aleprosentti. Olen jo aikojen saatossa joutunut luopumaan lähes kokonaan legendaaristen Levisten käytöstä, mutta jonain päivänä perstaskun kaaret tekevät paluun. Sinä päivänä, kun kuittaan asuntolainan viimeisen erän, lupaan ostaa heti kolmet parit vanhoja kunnon bootcut levareita!
Retroa vaatekaapissani edustavat edelliseltä sukupolvelta perityt vaatteet. Oli Luojan lykky, että isäni oli kanssani samankokoinen sekä vaatteiltaan että kengiltään. Pari vuotta säästyin lähes kokonaan vaatekaupassa käynniltä, koska kaapit pursuivat käyttökelpoista vaatetta.

Minulle yksi suurimpia pelastuksia nykymuodissa oli se, että revityt ja kuluneet vaatteet tulivat takaisin muotiin. Omat farkkuni kun muodinmukaiseksi oli muokannut ystäväni aika. Muistan vielä elävästi, kun kuljin vähän resuisissa farkuissa läpi ostoskeskuksen ja naureskelun sijaan kommentit vaatteistani olivatkin positiivisen kannustavia. Siinä voisi sanoa, että hyppäsin muodinharjalle kertaloikalla.

Rakkain vaatteeni lienee nahkainen moottoripyörätakki, jota en lainaa kenellekään ja jonka todennäköisesti vien mukaani myös ison kiven alle. Kun aikoinani ajoin A-kortin ja ostin ensimmäistä motskaria, niin silloin ei moiseen takkiin ollut vielä varaa. Mutta kun riittävästi haaveili ja säästi, niin lopulta sain myös takin. Tavallaan se takki ehkä muistuttaakin eniten nuoruuden haaveista.

Meikki

Minut laittaa ulkonäöllisesti kuntoon aika ja elämä. Silmieni alle olen liian lyhyiden yöunien seurauksena kerännyt jonkin verran mustaa ja muutenkin silmiäni varjostavat nahkaiset uurteet. Ne kertovat ulkopuoliselle sen, että on tässä elämää eletty ja vedetty muutakin kuin pulkkaa (tai no oikeastaan siitä pulkan vetämisestä ja muusta lapsenhoidosta nuo uurteet varmaan ovat tulleetkin).
Kosmetiikkahyllyni on vessassa miehelle tyypillinen. Hammasharjan ja deodorantin lisäksi sieltä ei löydy juuri muuta kuin vaimolle kuuluvia tavaroita (ne kun eivät millään mahdu hänen omalle puolelleen). Pohdin aika usein, että jos olen luonnollisena näin hyvännäköinen, niin mitenkähän hyvältä näyttäisin, jos vetelisin naamaani niitä päälle kahtakymmentä eri rasvaa, joita taloudestamme löytyy (ja näiden ulkopuolelle on jätetty kaikki petrokemialliset autonhoitoon liittyvät rasvat sekä keittämiseen ja paistamiseen tarkoitetut ruokarasvatuotteet).

Jos haluan tehdä ulkonäkööni suurempia muutoksia, niin se tapahtuu siten, että otan pitkät päiväunet ja herättyäni on taas silmiin syttynyt valo ja naamakin on sileä kuin raudalla prässätty. Uni, vesi ja positiiviset ajatukset tekevät ihmeitä itse kenenkin kropalle.

Toki käytän tehokeinona myös Dressman-miehelle tyypillistä parin päivän parransänkeä. Minulle tuo ei vaan aina ole varsinainen tyylivalinta, vaan enemmänkin laiskuuden ja pakon sanelema lopputulos - mutta tarvitseeko sitä varsinaisesti kenellekään kertoa. Tosin, jos minulla kasvaisi oikeasti parta ja muu tuuhea vartalokarvoitus, niin luultavasti antaisin sen rehottaa valtoimenaan, kunnes muistuttaisin mystistä lumimies Jetiä - sinne peittyisi turkin alle ruipelo vartalo kuin enimmät rypyt ja
 silmäpussitkin.

Liikunta

 

Liikunnan suhteen olen ehkä eniten mielikuvaharjoittelija. Mielessäni mietin, miltä tuntuisi liikkua riittävästi ja käydä vaikka taas salilla. Tuo mielikuvaharjoittelu ei vaan millään meinaa muuttua konkretiaksi. Fitness-pupusta minussa eniten muistuttaakin pupumaisen pyöreä ruumiinmuoto sekä pupuille tyypillinen makaava asento.

Koska en harrasta liikuntaa, niin vaatekaapistani ei juuri liikuntaa tukevia vaatteita löydy. Collaritkin ovat enemmän sovitettu sohvalla makaamista kuin mitään taiji-joogaa tai judoa varten. Ainoa omituisuus minussa lienee se, että omistan varmaan viisi paria lenkkareita ja sen päälle kahdeksan paria murtomaasuksia. Noihin on vaikutusta enemmän sattumalla kuin liikunnanhimolla.
Olen kuitenkin varautunut. Jos liikunnan himo ja tarjolla oleva vapaa aika sattuvat jonain päivänä kohtaamaan, niin varusteista asia ei tule jäämään kiinni. Sohvahousut saa äkkiä muutettua liikuntakäyttöön ja lenkkareistakaan ei tarvitse kuin valita paras pari. Tätä se elämä on, kun osaa olla sopivasti pragmaattinen.

Kokonaisuus

 

Omasta mielestäni olen tietenkin tyylin edelläkävijä. Nyt vaan uskollisesti odottelen, että tämä "middle age pragmatism" saavuttaa Voguen ja muiden lifestyle-lehtien kannet ja huomataan, että muodin ykköskenttä voi löytyä Suomesta ja ihan tavallisesta keski-ikäisestä miehestä. Nyt kun Putin jo toi hotelli Punkaharjun maailman tietoisuuteen, niin olisiko seuraavana vuorossa suomalaistyyppinen käytännöllinen juurevuus muodin catwalkeilla?