Vieraana radiossa

 


Olen tehnyt reilun kuukauden ajan paikalliselle verkkoradio Radio Saimaalle viikottaista radiokolumnia nimeltä "Saimaan Podilogi". Kolumnit käsittelevät etelä-Karjalaisia aiheita laidasta laitaan ja ajatuksena on tuoda kolumnien kautta "pöhinää kahvipöytään". Äänituotantojen tekeminen on aika erilaista kuin blogin kirjoittaminen. Itse olen ihan innoissani, koska joka viikko opin uutta ja huomaan kehittyväni - ainakin teknisesti.

Kolumnin juuret lähtevät liikkeelle siitä, kun luin lehdestä, että joku hullu on perustanut Lappeenrantaan paikallisradion, joka kuuluu ainoastaan verkossa. Ja koska itse olen ihan yhtä hullu - ja vielä radiohullu - niin laitoin Lasselle itsestäni esittelypodcastin ja kysymyksen, että voitaisko tässä tehdä jotain kimpassa. Parin pidemmän puhelun jälkeen jalostui ajatus radiokolumnista. Hieman tuli amatöörikolumnistille tutinaa punttiin, kun kuulin, että kolumnin ajoajat ovat lähtetyksen prime timessa, arkisin klo 10:30 ja 12:30. Sehän tarkoittaisi, että näitä juttuja saattaisi joku jopa kuunnella.
Mistä moinen nimi - Saimaan Podilogi? Alueemme on kauniisti tässä Saimaan kainalossa ja koetan ulottaa juttuni pidemmälle kuin Lappeenrantaan, mutta pysytellä kuitenkin tässä Saimaan alueella. Sieltä ne ovat pääosin kuulijatkin. Podilogi sen sijaan on yhdistelmä podcastia ja sosilogia. Täälläkin olen muutamaan kertaan tainnut mainostaa, että olevani viralliselta koulutukseltani sosiologi. Kiivaasti odottelen edelleen, että Lappeenrantaan perustetaan kaupunginsosiologin toimi, jota aion tavoitella.

Siitä se puhe siirtyy eetteriin

Podilogissa on pääosassa tarina, en minä

Radiokolumni eroaa blogista siinä, ettei se ole tarina minusta. Podilogin jutuissa pääosassa on jutun juoni ja minä olen vain väline ja tuottaja. Blogi taas on tarina minusta - pääosassa olen minä ja elämäni. On aikamoinen onni (tai hitollinen riski), että olen saanut Podilogin tekemiseen vapaat kädet ideoiden suhteen. Ideat kaivelen milloin mistäkin - lehdistä, keskustelupalstoilta, muualta radiosta tai sitten ihan kuulopuheista. Maakunnassamme tapahtuu koko ajan sen verran, ettei aiheista ole pulaa tullut.

Podilogin mitaksi määrittelimme 4-8 minuuttia. Kun itse kuuntelen muiden radiokolumneja, niin liiallinen pituus on niissä ongelma. Monotonista juttua ei jaksa kuunnella kovin pitkään, silloin kun kolumni on vain osa ohjelmaa, eikä varsinainen syy ottaa juttua kuuntelulle. Podilogi on Radio Saimaan päivälähetyksessä pelkkä lisämauste pääruokaan. Toivottavasti se lyhyt kolumni kuitenkin antaa päivälähetykseen väriä ja vähän pohtimisen aihetta.

Kommentteja kolumneista on tullut yllättävän vähän, vaikka olen niissä koettanut ottaa käsittelyyn aiheita, jotka alueella ovat pinnalla. Kiva olisi kuulla, onko juttuaiheiden valinta onnistunut ja olenko onnistunut tuomaan kahvipöytiin jotain puhetta. Ja voisin kuunnella myös, onko kuulijoilla jotain aiheita, joista pitäisi ottaa pikku podilogit teon alle. Vähän olen tässä odotellut,että joku tarjoaisi minulle vakiopaikkaa torikahvilan parlamenttipöydästä. Toriparlamentti olisi ehtymätön juttulähde.

Jos nämä namikat ja nappulat hallitsisi, voisin vetää vaikka omaa radiolähetystä.

 

Vain vähän tekniikkaa

 

Podilogiin teen itse käsikirjoituksen ja lukuhommat. Kun tarina on luettu tiedostoksi, laitan sen eteenpäin editoitavaksi. Raakaversion päälle editissä tehdään vähän taustoja, parannellaan ääntä ja lisätään tunnusmusiikit. Lopputulos on kuultavissa radiossa arkisin.

Käsikirjoituksen kirjoitan suoraan sanasta sanaan luettavaksi. Jotta aihe on varmasti sellainen, jonka voi julkaista, laitan sen vielä "päätoimittajalle" arvioitavaksi. Kun yksin tekee, niin ylilyönnin tai väärän aiheen valinta on ihan mahdollinen. Kaksi silmäparia näkee aiheet paremmin ja osaa myös arvioida lopputulosta kriittisemmin.

Kirjoittamisen jälkeen luen vielä tekstin ennen äänitystä. Olen huomannut, että ääneenlukeminen paljastaa tekstistä vaikeasti luettavat sanat sekä sanaparit, jotka eivät yhdessä toimi. On aika jännää, kuinka paljon eroa on luettavalla ja puhuttavalla tekstillä. Jokaista tekstiä on pitänyt muuttaa vielä ensimmäisen lukukerran jälkeen.

Varsinainen tallennus on aika yksinkertainen juttu. Käytän suht halpaa Samson Meteor-mikkiä, jonka hinta taisi Thomannilla olla viitisenkymppiä. Äänityksen teen suoraan koneelle Windowsin perus äänentallennusohjelmalla. Muutan vielä tiedostomuodon Mp3:ksi, jotta se on lopulliseen versioon helpompi käsitellä. Koko hommaan menee aikaa parisen tuntia per kolumni.

Luen kolumnin yhdellä otolla purkkiin. Joskus käy niin, että homma ei kerralla onnistu ja kolumnin joutuu lukemaan useampaan kertaan ennen kuin siitä saa mieleisensä otoksen. Puolivalmista tuotosta en ilkeä laittaa ihmisten ilmoille, joten lopulliseksi hyväksyn vain sellaisen version, jossa kaikki sanat kuuluvat ja erottuvat.

Vaikein vaihe on kuunnella itse oma tekeleensä ennen lähetystä. Omaan ääneen ei meinaa tottua millään ja aina se ääni kuulostaa jotenkin kummalliselta. Tämä on kuulemma pysyvä olotila, josta ei eroon pääse. Itse en osaa sanoa, millainen radioääni minulla on, mutta palautetta on tullut, että kyllä tällä voice of finlandilla radioon kelpaa mennä.

Radio Saimaan herra ja hidalgo Lasse Hyytinen elementissään tekemässä päivälähetystä.

Livevieraana lähetyksessä

 

Tämän viikon keskiviikkona pääsin Radio Saimaaseen livevieraaksi. Kun tiedätte vuosikymmenten radiofaniuteni, voitte arvata, että kyseessä oli pienimuotoisen unelman toteutuminen. Etukäteen sovittiin, että puhutaan podcasteista ja bloggaamisesta, mutta mitään sen tarkempaan juttua ei rajattu. Juontajan kanssa juteltuani pitkiä pätkiä puhelimessa tiesin, että meillä juttu kyllä luistaa ilman mitään runkoakin.

Juttu tosiaan lähti pienestä liikkeelle, mutta levisi ja rönsyili kivasti. En ole itse lähetystä kuullut, mutta veikkaan, että tuotimme kahteen pekkaan oikein kuunneltavaa viihdettä. Puhuttiin siitä, mistä pitikin, mutta myös paljon muusta. Toivottavasti äänessä kuului molempien puhujien innostus radiota kohtaan sekä se, että siinä biisien aikana ideoitiin lisää puhuttavaa.

Yllättäen homma ei jännittänyt yhtään. Ehkä se johtui hyvästä rennosta otteesta, jolla Radio Saimaata tuotetaan. Siinä on todellista pioneerihenkeä ja uskallusta kokeilla. Sen takia Podilogikin on aalloille päässy. Ja tuolla asenteella paikallisradiosta tehdään vielä menestystuote - ja minä aion olla siinä junassa mukana etupenkissä.

Radiossa oli aivan hiton hauskaa. Pääsin vähän tuntemaan sitä, millaista on keksiä puhuttavaa ja millainen prosessi radio-ohjelman tekeminen on musiikkeineen ja puheineen. Voisin helposti kuvitella itsekin olevani puikoissa vetämässä lähetystä - jos vaan joku opettaisi tekniikan namiskuukkelit ja nipukat. Puhuttavaa kyllä keksii, eikä puhe varmaankaan pahasti takkuilisi. Ja musiikilla saa rakennettua puheen keskelle pitkin lähetystä pieniä reality check - taukoja. Biisien antamat tauot ovat yllättävän pitkiä ja niissä mekin ehdittiin Lassen kanssa ottaa hyvät väliläpät ja naurut.

Samoin on helppo kuvitella, miten mukavaa radioshown tekeminen on oikean tyypin kaverina. Olen aina ihmetellyt Aamulypsyn tyyppien keskinäistä kemiaa ja sitä, kuinka he jaksavat heittää keskenään läppää jo yhdettätoista vuotta joka arkiaamu kello kuusi alkaen. Mutta kun asiaan suhtautuu aamukahvipöytä-tyyppisesti niin, että kuulija on yksi sen pöydän vakijäsen, juttu varmaan irtoaa lonkalta vallan helposti.

Joo, siis ei tämä radiovisiitti ainakaan minun paloani vanhaa rakkauttani radiota kohtaan sammuttanut. Taisi liekki ennemminkin saada vähän bensaa juurilleen. Nyt kun näkee, että radion tekeminen on ihan ihmisten hoidettava homma, niin päässä alkaa lentää ideat siitä, kuinka tuota hommaa voisi itselle kääntää jotenkin myös tuottavaksi. Toivottavasti tämänviikkoinen visiitti ei jäänyt minulle viimeiseksi.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, äitipuolille, mummoille, isomummoille ja muille juhlittaville - Äidit rulaa!