Ensimmäisen poikkeusviikon fiilikset

Ehkä kaikkien aikojen paras ja osuvin mukiteksti

Ensimmäinen poikkeustilan aikainen viikko on taisteltu. Meidän perhe on toistaiseksi selvinnyt ilman isompia ongelmia - Luojalle siitä iso kiitos ja hali. Muutoksia on toki tapahtunut ja elämä on jollain tapaa erilaista kuin normiarjessa. Veikkaan, että se on sitä kaikille.

Otimme pienimmän pois eskarista jo maanantaista saakka, kun alkoi näyttää siltä, että julkiset toiminnot laitetaan joka tapauksessa kiinni. Nyt ollaan vietetty päivät kaksistaan - tai no kolmistaan,  kun keskimmäinenkin on kotona, joskaan hänen läsnäoloaan ei juuri huomaa.

Tämä meidän perheen pienin painos on vallan mainio tyyppi. Ilmeisesti hän on kasvanut suoraan tähän minun etätyömaailmaan, koska meillä tämä viikko ei ole mitenkään vaikeuttanut yhdessäoloa. Oikeastaan päinvastoin. Lapsen kanssa on jopa leppoisampaa ilman aamuherätyksiä, pukemisia ja eskarin vienti-noutoja.

Sattuman kautta minulla on ollut töissä kiireisin viikko aikoihin ja olen ollut luureissa kiinni tavallista enemmän. Mutta lapsi on tehnyt omiaan naapurihuoneessa ja välillä käynyt ovella kurkkaamassa, että vieläkö se palaveri jatkuu. Olen ohjeistanut lasta, että iskä on palaverissa ja en luultavasti kuule huutoasi, mutta jos on asiaa, niin saa keskeyttää. Uskon lapsen kokevan olonsa turvallisemmaksi, kun tietää, ettei jää yksin, vaikka on itsekseen. Ja uskokaa tai älkää - lapsi ei ole kertaakaan keskeyttänyt palaveria. Pari kertaa olen pyytänyt häntä esittäytymään virtuaaliselle työyhteisölleni, mutta vielä ei rohkeus ole riittänyt kameran eteen.

Toki meillä on aika lailla treeniä takana tästä työ-loma-kotoilu-yhdistelmästä viime kesältä. Nyt tuo homma on jalostunut vielä fiksummaksi, kun lapsi osaa itse keksiä enemmän tekemistä ja käyttää sähköisiä vehkeitä omatoimisesti. Eli joo, en siis käy enää edes vaihtamassa muumi-DVD:tä toiseen.

Lapsen kanssa kotoilussa olennaista on rytmitys ja se, että lapselle muistaa antaa huomiota ja läheisyyttä kesken työpäivänkin. Joskus riittää, että käyt kyselemässä kuulumisia ja joskus lapsi istuu sylissä ja "tekee töitä" muutaman minuutin. Tärkeintä on huomio ja läheisyys, ei tekeminen itsessään.

Tekemisen ja huomion lisäksi olennaista ovat ulkoilu ja ruokailu. Ulkoilusta ovat meidän osalta huolehtineet naapurin lapset. Omasta mukulasta on kasvamassa sen luokan sohvaperuna, että sen ulos saaminen vaatii rautakangen, mutta onneksi naapurustossa on aktiivisempia ikätovereita. Meillä on "ehkä pientä haastetta" siinä, että opettaisimme myös meidän soffapotun olemaan aktiivisempi tuossa kavereiden pyytämisessä ulos.

Isompi ja pienempi etätyöläinen

Työyhteisö muuttuu

Töissä kriisiajan näkee selvemmin. Kun porukkaa on enemmän etänä, palaverikäytännöt muuttuvat ja monta asiaa täytyy tehdä eri tavoin. Meillä töissä on porukka koottu päivällä puoleksi tunniksi palaveriin, jossa käydään läpi kuulumiset ja rupatellaan muita mukavia. Sillä tavalla sakki ei täysin erakoidu, vaan pysyy joku yhteisöllisyys.

Lisäksi olen nauttinut yhdet virtuaali-whatsapp-aamukahvit vanhan työyhteisöni kanssa. Oli hauska kokemus juoda yhteiset sumpit ja vaihdella kuulumisia. Tämä uusyhteisöllisyys ei loppujen lopuksi vaadi mahdottomia. Vain tiedon siitä, että on täällä muitakin samassa jamassa. Veikkaan, että virtuaalikahvit saavat jatkoa. Ja muutenkin nyt yhteisöllisyydessä luovuus on valttia!

Virtuaalikahvitteluun ei muuta tarvita kuin kahviporukan whatsapp-ryhmä ja se, että joku huhuilee muut kahville. Siitä se juttu sitten starttaa itsestään. Hassuinta nyt olikin se, kun yksi ryhmän jäsen vielä myöhästyi virtuaalisesta kahvihetkestä - luotan kuitenkin siihen, että näitä kahvituokioita tulee myös jatkossa niin, että viimeinenkin ehtii matkaan.

Näitä uusyhteisöjä leimaa rentous. Teamsissä huomaa, että kotoilun aikoina ei ole tarpeen juuri töihin ylipukeutua. Käytännössä kaikki ovat siellä sellaisina kuin ovat. Bad hair day on muuttunut casual hair dayksi ja business-pukeutuminen on sujuvasti korvattu "easy is more"-muodilla. Tai no tällä viikolla on kuultu jopa se, että "en avaa muuten kameraa, koska mulla ei ole vaatteita päällä".

Vähissä olevat viihdykkeet

Se harmittaa, että maailman uutiskuva kapenee. Totta kai tämä virus-pandemia on ykkösasia, eikä siitä oikein liikaa voi edes kirjoittaa. Mutta jotenkin kyllästyttää, että mitään muuta ei ole. Uutisoitavaa maailmalla on vähän, koska kaikki urheilusarjat ovat kiinni, konsertit on peruttu ja käytännössä iso osa huvittelupaikoista on suljettu. Uutisoinnin lähteet ovat kaventuneet lähes olemattomiin. Siinä saa parempikin päätoimittaja nyt raapia päätään, että saa kasaan luettavan lehden.

Onneksi on radio. Minun pääviihdykkeeni ovat SuomiPop, Aallon aamu tai sitten Radio Rockin heebot. Pujottelen sujuvasti eri kanavien välillä ja iltapäivisin pistän podcastit soimaan. Korviin valuva ääni rauhoittaa ja auttaa keskittymään työntekoon eri tavalla. 

Se, mitä toivoisin, olisivat virtuaalikonsertit. Olisin jopa valmis maksamaan siitä, että näkisin bändin soittavan livenä keikan, jonka sitten voisin sujuvasti striimata telkkariin ja istua nautiskelemassa punkkulasin ja vaimon kanssa. Toki samaa livestriimausta voi soveltaa vaikka teatteriin, stand upiin tai mihin vain tapahtumaan, mikä nyt on tauolla.

Suurin isku minulle on ollut kirjastojen sulkeminen. Oli ihmeellinen sattuma, että kävimme kirjastossa päivää ennen kuin niiden sulkemisesta kerrottiin. Otin vielä "vähän leveämmällä haravalla" itselleni luettavaa, joten seuraavat viikot kyllä pärjään. Ja kirjahyllyssä minulla on teoksia, jotka kestävät useamman lukukerran (ja taitaa siellä olla ihan lukemattomiakin kappaleita). 

Jos tutuilla sattuu tulemaan lukemisen puutetta, niin pistäkäähän viestiä, meiltä löytyy aika monenlaista tavaraa ja mielelläni lainaan. Kuulin jo jostain, että tori.fi:stä haalitaan tällä hetkellä eniten juuri kirjoja ja kuntoiluvälineitä. Ilmeisesti suomalaiset todellakin varustautuvat pidemmän ajan korona-piiritykseen.

Nuoruuskuvahaastetta kerrassaan

Tekemistä piisaa

En koe elämääni mitenkään hankalaksi. Edelleen ulkoilmassa voi liikkua huoletta. Pitkät kävelylenkit alkavassa keväässä piristävät mieltä ja nyt kun muut viihdykkeet vähenevät, juuri ulkoilun merkitys kasvaa. Ja kun kevät vielä karkaa pidemmälle, niin retkeilypolut ja luonnonpuistot tulevat todella tarpeeseen. Uskon muutenkin, että tänä keväänä tulee poluilla olemaan tavallista enemmän tungosta. Pistäkäähän kaupunkien matkailuihmiset markkinointia pystyyn, että parhaat paikat löytävät käyttäjiään.

Kun televisiossa tarjonta kyllästyttää, voi aina lukea tai kirjoittaa. Kuten muutkin ovat varmaan huomanneet, niin kirjoittamisen into alkoi minullakin todenteolla juosta nyt, kun ehkä muita virikkeitä on vähemmän. Huomaan keskittyväni paremmin ja istuvani muistikirjan ja koneen ääressä pidempiä aikoja ihan huomaamatta. 

Tietyllä tapaa myös sosiaalinen media on muuttunut - parempaan. Facebookissa kiertää hauska nuoruuskuvahaaste, jonka ajatus on kääntää ihmisten ajatuksia johonkin muuhun ja toki myös piristää kavereiden päivää. Enkä ihmettelisi yhtään, jos kotoilevat ihmiset muutenkin palaisivat paperisten valokuvien ääreen nyt, kun tekemistä joutuu jopa keksimään. Oman menneisyyden tonkiminen ja vanhoihin hyviin aikoihin palaaminen voi olla tarpeellista terapiaa monelle.

Muutenkin somessa virisi tällä viikolla tavallista yhteisöllisempi ja toisia tukeva ajattelumaailma. Se yhdistää kummasti, kun kaikki meistä seisovat tasa-arvoisena samassa kusessa, eikä kenelläkään ole viruksen käsistä ohituskaistaa. Yhteisöllisyyden synnyttämisessä auttaa tieto siitä, että tästä ei selvitä, jos ei toimita yhdessä. Taudin torjunnassa tärkeintä on, että kaikki toimivat omalta osaltaan sääntöjen mukaan ja pyrkivät ehkäisemään taudin leviämisen. Jokaisen panos on yhtä tärkeä.

Toki maailma pienenee. Nyt ollaan sit pääasiassa omalla porukalla. Valitettavasti luulen, että perheiden pakonomainen yhdessäolo heijastuu myös negatiivisesti. Jos perheissä voidaan huonosti muutenkin, tämä tilanne ei sitä korjaa. Ja jos ennen on päässyt ongelmia pakenemaan omiin aktiviteetteihin, niin nyt se escape room on suljettu. Paha aavistukseni on, että kriisin jälkivaiheissa nähdään pientä piikkiä synnytyssalien lisäksi myös erotilastoissa ja terapian ovilla. 

Ehkä tämä koko virus on joku maailman tapa käskeä meitä suuntaamaan katseemme lähemmäs huomaamaan ne ihmiset, jotka tässä vierellä ovat. Samoin tämä voi olla muistutus, että kaikki me tarvitsemme toinen toisiamme.

Nautinnollista viikonloppua, pitäkää itsestänne ja kaverista huolta!

Koronakriisin voittajat

Kaikki meitä kohtaavat kriisit muovaavat arkeamme. Kun meidät pakotetaan toimimaan eri tavoin kuin mihin olemme tottuneet, lopputulos on se, että arvomme muuttuvat. Syntyy tekijöitä, joita ilman huomaamme tulevamme toimeen. Tällöin tarve poistuu. Yhtä lailla syntyy tekijöitä, joita kaipaamme niin paljon, että tarve voimistuu. Kriisin jälkeen arvomme ja normimme ovat eri asennossa kuin ennen kriisiä. Tämä sama pätee niin henkilökohtaisiin poikkeustiloihin kuin nyt koko yhteiskuntaa kohdanneeseen kriisiin.

Nyt arvojamme ja arjen toimintoja ohjataan yhteiskunnan ylätasolta käsin. Käytännössä olemme yksilöinä voimattomia muutoksen edessä ja ainoa tie selviytyä on sopeutuminen. Sopeutumisen kautta syntyy uusia tapoja toimia.

Poikkeustilan muututtua takaisin arjeksi kaikki vanhat tavat eivät enää palaa ennalleen. Joidenkin uusien tapojen suhteen huomataan, että ne ovat aiempia kätevämpiä ja ne jäävät elämään. Toisaalta taas huomataan joidenkin vanhojen tapojen suhteen, että ne ovat muuttuneet lopullisesti tarpeettomiksi. Lisäksi jos kriisi kestää riittävän pitkään, vanhat tavat unohtuvat ja uudet käytännöt liukuvat normiksi ikään kuin huomaamatta.

Uudet tavat toimia synnyttävät voittajia ja häviäjiä. Mikään kriisi ei ole sellainen, etteikö joku siitä hyötyisi. Muuttunut kysyntä luo uudenlaista tarjontaa, mutta myös hävittää jotain vanhaa. Myös korona-viruksen luoma yhteiskunnallinen poikkeustila synnyttää voittajia.

Näin minä näen korona-kriisin voittajat:

Etätyö

Nyt poikkeustilan aikana on mahdollisimman paljon ihmisiä siirretty työskentelemään pois yhteistoimistoista etätöihin kotiin. Pakko synnyttää uusia käytäntöjä ja oma arvaukseni on, että useissa yrityksissä huomataan työn ja paikan irrottamisen toisistaan toimivan myös jatkossa. Nähdään, että kaikkea työtä ei ole tarpeen tehdä toimistosta käsin ja huomataan myös, että etänä tehty työ on monessa ammatissa sekä laadullisesti että määrällisesti täysin verrattavissa ns. normityöhön.

Kun etätyöhön liittyvät uhkakuvat väistyvät pakkotilanteen aikana, on mahdollista, että etätyön hyödyt nousevat helpommin esiin. Yrityksen saama säästö tilakuluissa ja työntekijöiden saama hyöty oman arjen hallinnassa eivät ole merkityksettömiä tekijöitä. Suurin este etätyön määrän kasvattamiselle on tähän saakka ollut asenneilmasto. Nyt tuota asennemaailmaa muokataan pakolla kohti uutta.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, että etätyön kautta on mahdollista suorittaa nykyistä huomattavasti enemmän asiantuntijatyötä. Moni asiakaspalvelu- tai suunnittelutehtävä on helposti hoidettavissa kotoa käsin. Ja etätyön kautta yritysten on mahdollista saada myös kirjaimellisesti säästöjä. Jo tällä hetkellä etelä-Suomen palkkataso on muuta Suomea reilusti korkeampi. Korkeampi palkkataso selittyy luonnollisesti korkeammilla asuin- ja elinkustannuksilla. Etätyönä moni työ olisi halvempaa ostaa muualta Suomesta ammattitaidon kärsimättä.

Uskon, että nyt on sysätty etätyön suhteen pyörimään liike, joka kasvattaa yritysten etänä teettämän työn määrää pysyvästi myös kriisin jälkeen. Hyödyt tulevat esiin, käytännöt paranevat, kun niitä jalostetaan pakon alla ja etänä tekemiseen totutaan niin tekijöiden kuin johdon toimesta. Digitekniikka on tällaiseen ollut valmis jo pidemmän aikaa. Asenteet tuntuvat muuttuvan rautaa hitaammin.

Ostoviihde

Kriisi on jo nyt pistänyt useimmat urheilu- ja muut yleisötapahtumat jäihin. On suorastaan hämmentävää, kuinka tyhjältä maailma näyttää ilman urheilua. Moderni ihminen ei kuitenkaan tule viihteettä toimeen. Sen vuoksi uskon, että erilaisten viihdepalvelujen asiakaspalvelut ruuhkautuvat nyt viihteen nälkäisistä kuluttajista. Viihdekanavilla tarkoitan sekä kuvallisen että äänellisen viestinnän palveluja.

Viihteessä avainsana on nyt se, että sen käyttö on helppoa ja se tulee suoraan kotisohvalle. Kun yleisötilaisuuksia on tiukasti rajattu, monet jäävät kotiin. Maksuttoman television tarjonnan kapeus paljastuu katsojalle nopeammin kuin yhdessä illassa. Ja perinteiset ilmaiskanavat eivät kykene riittävän nopeasti reagoimaan kasvavaan tarpeeseen. Valitettavasti Tuurin kyläkaupparealityn uusinnat eivät vedä edes pahimmassa kriisissä.

Ostoviihteen suosion keston ratkaisee se, kuinka pitkään kriisi nyt kestää. Jos kriisille ei tule loppua ja esim. yleisötilaisuudet eivät pääse käyntiin, ostetusta televisioviihteestä kasvaa normi. Jos tarjonta on riittävän huokeaa ja laadultaan hyvää, niin en usko, että siitä luovutaan heti kriisin jälkeenkään. Ja vaikka esim. Netflixin tilaajia on nyt jo paljon, niin kaukana ollaan vielä saturaatiopisteestä.

Häviäjä tässä tulee olemaan liveurheilu. Pahoin pelkään, että esimerkiksi kotimaisella jääkiekkoliigalle tämä kriisin jättämä aukko tulee näkymään vielä tulevina kausina. Koko kotimainen liiga ui nyt jossain katsojalamassa, jossa hallit eivät vedä yleisöä ja kiekon viihdearvo laskee vuosi vuodelta. Jos ihmiset vielä nyt tottuvat elämään ilman liveurheilua pidemmän aikaa, niin jäähallin oven kynnys korottuu entisestään.

Ruuan tilauspalvelut

Koronakriisi tuli kuin toimitettuna tilauksena ruuan kotiinkuljetuspalveluille. Enkä puhu nyt Woltista tai Foodorasta, vaan perinteisten kauppaostosten kotiintoimituksesta. Kaupassakäynti muuttui yhdessä yössä riskiksi, mutta elintarvikkeiden tarve ei tietenkään putoa minnekään. Riskin välttämiseksi on kauppatarvikkeet ja kuluttajat saatava kohtaamaan mahdollisimman yksityisesti. Parempaa keinoa kuin kotiinkuljetus, ei siihen ole.

Ruuan kotiinkuljetus oli muutenkin juuri breakpointin kynnyksellä. Iso osa kiireisistä työläisistä on huomannut, että kaupassakäynti on mahdollista välttää ja sekin aika on säästettävissä rahalla. Ja kaikki meistä tietävät, että aika on tämän vuosikymmenen kovin valuutta.

Ongelmana on ollut se, että moni ei luota ostosten olevan laadultaan itse valitun veroisia ja toisaalta taas palvelu on koettu luksustuotteeksi. Nyt kun tarve kotiinkuljetukselle on legitimoitu kriisin kautta, palvelun kokeilijoiden määrä kasvaa hurjalla käyrällä.

Jos olisin sijoittaja tai aloittava yrittäjä, niin joku kauppakassien Wolt olisi sijoitusideana aivan timanttinen. Vaikka kriisi loppuu, uskon vahvasti, että ruuan kotiinkuljetus tulee saavuttamaan valtavan suosion. Sen tuoma säästö ajallisesti ja toisaalta koko ajan halpeneva hinta koukuttavat perheen toisensa jälkeen.

Uusyhteisöllisyys ja retroyhteisöllisyys

Suuret kriisit yhdistävät kansaa. Isovanhempiemme aikaan sota yhdisti eripuraiset yhteiskuntaluokat saman lipun alle. Nyt taas tuntuu, että sairaus, jonka edessä me kaikki olemme samanarvoisia, yhdistää eri mielipideluokkia.

Olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että Suomesta on tullut egoismin ja ahneuden yhteiskunta. Vanhasta yhteisvastuusta ja demokratiasta on ollut näkyvissä enää nimi keräyksessä ja yhdessä puolueessa. Aatteellisesti olemme ohittaneet sen jo aikaa sitten. Lisäksi eri mielipide- tai arvoluokkia repivät suuret riidat. Entisen vasemmisto-oikeisto-akselin lisäksi meille on kasvanut rasismin kannattajien ja vastustajien akseli sekä ilmastokriisin kannattajien ja vastustajien akseli.

Nyt poikkeustilan aikana on huomattavissa selkeää muutosta kohti yhteisvastuuta. Päivittäin saan lukea siitä, kuinka syntyy halu auttaa pulassa olevia vanhuksia tai halu tukea pulaan joutuvia yrittäjiä. Koko kriisin ajan näkyvillä on ollut puhe yhdessä selviämisestä ja kaikkia koskevasta läheisyydestä. Noita viestejä on ollut mukava lukea.

Haluan uskoa siihen, että tämä kriisi on se herätys, jonka me tarvitsemme. Tahdon uskoa siihen, että tämä kriisi yhdistää ja saa meidät näkemään itsemme osana yhteisöä. Ilahduttavaa on ollut myös nähdä, että kansalle löytyy pahimmassa paikassa myös uskottava johto sekä toiminnallisesti että henkisesti. Suomen siunaus oli se, että vappusatasen mies vaihtui oikeaan toimintaan.

Jotenkin tätä ajattelumaailmaa kuvastaa myös suosikkini Hovimuusikko Ilkan biisi

Kriisi on sulkenut maiden rajat ja sulkenut kansalaiset tulemaan toimeen keskenään. Tämä on valitettavasti kehitys, jonka uskon jatkuvan myös kriisin jälkeen. En pitäisi minään ihmeenä sitä, että vapaan liikkuvuuden nyt saamat rajoitukset jatkuisivat myös poikkeustilan purkamisen jälkeen. Perustelen tätä kahdella syyllä.

Ensinnäkin osa turisteista jättää matkailun jatkossa vähemmälle. Globaali sairaus saa puntaroimaan matkailun riskejä eri tavalla kuin ennen ja sen vuoksi osa matkoista jää tekemättä. Toinen syy on vastaanottavassa päässä. Nyt moni turistikehto luultavasti näkee sekä liikaturismin vaikutukset että sen, että pienemmälläkin turistimäärällä pärjää. Hyvänä esimerkkinä kulkekoon Venetsia. Kriisin jälkeen Venetsian kanavien vesi on kirkastunut kuin taikaiskusta ja koko kaupungin hygieniataso on parantunut. Entinen likaviemäri on saavuttanut vanhan arvokkuutensa historiallisena kohteena. Haluaako se enää luopua saavutetusta statuksestaan?

Lisäksi uskon myös eräänlaiseen retroyhteisöllisyyteen. Nyt kun kansalaiset on enemmän tai vähemmän suljettu koteihin, niin kaivataan kanavia tavoittaa muita. Olen itse huomannut, että radion suosio on kasvanut vielä entisestään uusiin mittoihin. Oma viaton arvaukseni on, että radiossa tullaan kuulemaan uudestaan ns. toivekonsertteja sekä vanhoja kunnon terveisohjelmia. 

Luotettava tiedonvälitys

Globaaleissa poikkeustiloissa nousee aina luotettavan tiedonvälityksen arvo. Nytkin ihmiset kaipaavat koko ajan luotettavaa tietoa siitä, miten kriisi etenee ja miten sitä torjutaan. Tietoa halutaan jatkuvasti, mutta sitäkin enemmän luotettavalta taholta. Itse en usko, että suomalaisten luottamus perinteisiin medioihin olisi koskaan varsinaisesti horjunut. Käyttäjämäärien lasku on johtunut enemmänkin siitä, että mediatalot luottivat liian pitkään paperisiin tukipilareihin, kun olisi pitänyt vauhdilla siirtyä digimediaan. Uutisten lukijoiden vauhti ja tuotannon vauhti erkanivat liikaa toisistaan.

Nyt kotimaiset mediatalot saivat uuden tilaisuuden. Lukijat kaipaavat uutisia ja käytännössä Ylen lisäksi ainoa luotettava tuottaja on sanomalehdistö. Nyt olisi lehdistön aika kerätä potentiaaliset digitilaajat markkinoilta. Kriisin aikana kuluttajien luottamus voitetaan laadulla ja maltillisella hinnoittelulla. Uskon, että juuri nyt hintaa tärkeämpi tekijä on suuri reagointinopeus, jatkuva uutisvirta, monikanavaisuus sekä luotettavuus. Noihin kaikkiin löytyy suurilta taloilta varmasti eväät, jos niin halutaan.

Minusta hesarilla on digi siinä mallissa, että se kattaa kaikenkarvaiset kuluttajat. Itse luen digihesarin joka aamu, koska sen laatuun ja kattavuuteen minulla on suurin luotto. MUTTA - luen edelleen paperisen Etelä-Saimaan - siksi, että minun uutisnälkäni ei tyydy ilman tasokasta paikallisuutisointia.

Kiina

Viimeinen voittaja tässä kriisissä on Kiina. Kiinasta tämä alkoi ja Kiinaan tämä päättyy. Selitys on hiukan hankalampi.

Tällä hetkellä käytännössä kaikkien teollisuusmaiden taloudet hidastuvat ja osin jopa seisahtuvat. Kriisin takia kulutus putoaa jyrkällä käyrällä, mikä esim. Suomessa hidastaa samassa suhteessa valtion tulojen muodostusta. Silti kaikki valtiot ilmoittavat miljardiluokan elvytysohjelmista. Tuo elvytysraha on suunnitellusta taloudesta irrallista. Verotulojen kaventuessa ainoa lähde rahalle on laina.

Maailman talouksista Kiina on tällä hetkellä kaikkein vahvimmassa kuosissa. Se on käytännössä ainoa talous, joka pystyy lainoittamaan kriisissä vellovia länsimaita. Venäjän talous on öljykriisin vuoksi lamassa ja Yhdysvaltojen talous perustuu puhtaasti kulutukseen, joka nyt on siis seis.

Kiina tulee käytännössä lainoittamaan jotain kautta isoa osaa euromaiden ja myös Yhdysvaltojen elvytyspaketeista. Se tarkoittaa samalla sitä, että Kiina ui koko Euroopan rahamarkkinoille ja sen jalansija vanhalla mantereella vahvistuu.Yhdysvalloissahan Kiinalla on jo vahva jalansija. Nyt kuitenkin uskon, että ei mene kauaa, kun Yhdysvallat ilmoittaa purkavansa Kiinan tuonnille tehdyt tullimaksut.

Tämän Kiinan rahan seuraukset nähdään tulevina vuosina. Jos euromaat saavat elvytyksellä taloudet taas vetämään ja pystyvät hoitamaan lainansa, uhka on vain tilapäinen. Jos taas talouksien elvytys ei toimi ja alamäki jatkuu, niin Kiinan antamasta lainarahasta voi tulla Euroopalle todellinen ongelma. Ensimmäisiä merkkejä tästä on nähtävissä jo esimerkiksi Pireuksen satamasta tai Toulousen lentokentästä, jotka nykyisin ovat kiinalaisomistuksessa. Millaisilla vakuuksilla Suomi pelaa tätä lainapeliä?

Etätyön aakkoset - tulosta kotitoimistossa

Korona-karanteeni pakottaa nyt suuren määrän toimistokameleita jäämään kotiin tekemään töitä etänä. Minulle tilanne ei ole mitenkään erilainen, sillä olen tehnyt puolitoista vuotta töitä 100% kotoa käsin. Se tarkoittaa myös, että olen kuuluisan akilleen kantapään kautta opiskellut parhaat käytännöt tulokselliseen työntekoon kotona. Nyt jaan näitä oppeja mielelläni niille, joille etätyö ei ehkä ole yhtä tuttua.

Jo kahden viikon työskentely etänä on aivan eri asia kuin tehdä töitä päivä silloin tällöin kotona. Yksittäisten päivien etäilyssä on käytännössä aivan sama, missä istut ja miten päin. Samoin yhden päivän aikana ei tauotuksilla tai ajankäytön suunnittelulla ole juurikaan merkitystä. Sen sijaan kaksi viikkoa, saatikka kuukausi, on ajanjaksona sellainen, että työskentelyolosuhteita sekä arjen sujumista kannattaa jo hieman suunnitella ja miettiä tarkemmin.

Katson tätä kirjoitusta ammatti-etäilijän lisäksi myös kehonhuollon ammattilaisen näkökulmasta. Väärä ergonomia, huonot työasennot tai päivittäisen työskentelyn liiallinen staattisuus ovat tekijöitä, jotka johtavat illalla rapistelemaan Burana-purkkia ja hiipimään myös hiljalleen hierojan pöydälle. Hartia-alueen sekä selän alueella heikko työergonomia tekee äkkiä pahojaan. Hierojalle tutuin asiakas on sellainen, joka tulee hoidattamaan staattisten tai huonojen työasentojen vaivaamaa yläselkää sekä hartioita. Suurin osa noista vaivoista olisi ehkäistävissä paremmalla työergonomialla, vaihtelevilla työasennoilla sekä työpäivän aikaisella kevyellä liikunnalla.

1. Hoida työergonomia kuntoon

Kahdeksan tunnin työskentely kotona on keholle vaativa suoritus. Toimistoissa työtuolit, työpöydät ja olosuhteet on tehty sitä varten, että työskentely on suhteessa ergonomisempaa ja työtä on mahdollista tehdä pitkäkestoisesti paikallaan.

Kotona harvalla on työhuonetta ja lähes yhtä harvalla on edes työpistettä, jossa työskennellään. Moni meistä etäilee selkä mutkalla sohvannurkassa tai keittiönpöydän ääressä. Istuma-asento vetäytyy liian kumaraan ja etäisyys koneen ja silmien välillä kasvaa liian suureksi. On luonnollista, että silloin katsetta lähennetään näyttöruutuun ja samassa väännetään koko selkä kumaraan. Lopputulos ja parissa viikossa on se, että pää kääntyy eteenpäin, hartiat kaareutuvat kohti rintakehää ja ylipäänsä istumme selkä kaarella tai mutkalla.

Ongelma korjaantuu näin:

a) Rakenna itsellesi mahdollisimman optimaalinen työpiste.

Älä istu sohvalla, äläkä lattialla tai ylipäänsä missään niin, että sinulla on tietokone sylissä. Se on selälle ja hartioille murhaa. Jos työpistettä ei ole valmiina, niin tee sellainen vaikka keittiönpöydästä. koeta löytää tuoli, joka on selälle mukava ja jos mahdollista, niin vaihda tuolia välillä. Koeta istua vaikka jumppapallon päällä ja anna alaselälle liikettä päivän aikana.

Tee välillä töitä seisten. Kahdeksan tunnin istuminen ei ole ihmisen kaltaisen nisäkkään selälle luonnollista. Seisomapisteen alustaksi käy tilapäisesti vaikka kirjahyllyn taso tai pakastimen kansi. Vaihtele päivän aikana työn tekemisen paikkaa niin, että kuormitat selkää ja hartioita eri tavoin. Pahinta selälle on staattinen pito, jossa jäkität yhdessä paikassa liikkumatta tunnista toiseen.

Oma oppini tähän oli se, että teetin itselleni seisomatyöpisteen heti, kun tiesin jääväni kotitoimistoon töihin. Nykyisin aloitan päiväni istumalla ja vaihdan seisomatyöpisteelle muutaman tunnin jälkeen. Sitten seison muutaman tunnin ja monesti lopetan työpäivän jälleen istumalla. En tee seistessä töitä paljain jaloin tai sukat jalassa, vaan käytän jaloissa sellaisia super-rumia, mutta ah niin käytännöllisiä sandaaleita. Pitkäkestoinen seisominen paikallaan rasittaa jalkaholveja ja sitä kautta koko jalkapohjaa. Ja jos jalkapohja voi huonosti, se heijastuu koko liiketoimintaketjuun ja näkyy lopulta hartioissa saakka.

Hartioiden lisäksi on fiksua huomioida myös käsien, ennen kaikkea ranteiden, ergonomia. Kun teet töitä sohvalla, käytät kannettavalla todennäköisesti touchpadia. Se ei pitkäkestoisena tee mitenkään nannaa kyynärvarren alueelle.

Fiksuinta on tehdä töitä vähintään niin, että käytät oikeaa hiirtä. Siitä astetta parempi versio on rakentaa työpiste niin, että voit käyttää hiirtä ja jopa vaihtaa hiirikättä välillä. Minä koetan jakaa työpäiväni kahtia niin, että puoli päivää käytän hiirtä vasemmalla ja puoli päivää oikealla kädellä.

Ja jos tuosta vielä haluaa parantaa ergonomiaa, niin suosittelen erittäin lämpimästi ergonomisen niin sanotun pystyhiiren käyttöä. Ergohiirien käyttö mahdollistaa sen, että teet töitä ranne pystyssä etkä käännä ranneniveltä pitkäkestoisesti vaakaan, mikä rasittaa sekä ranne- että kyynärniveltä. Ergohiiren avulla käsi on mahdollisimman lähellä luonnollista asentoaan ja rasittuu siten vähemmän. Jo muutamassa viikossa huomaa, kuinka paine kyynärpäässä helpottuu ja ranteen työskentely on rennompaa.

Käsivarren ergonomista huolehtiminen on tärkeää itse käsivarren lisäksi siksi, että huono ergonomia heijastuu kättä pitkin ylöspäin. Ranteen väärä asento kuormittaa kyynärpäätä ja kyynärpään rasittuminen heijastuu olkapäähän. Olkapäästä rasitus siirtyy ajastaan myös hartioihin ja yläselkään.

b) Tauota työsi

Toimistotyössä tekeminen tauottuu melko luonnollisesti. On aamukahvi, on lounas, on palavereita ja työhön tulee luonnollisesti katkoksia. Tätä samaa ei kotityössä ainakaan kaikille tapahdu. Me, joilla nyt Koronan aikaan on lapsia paikalla, tulee katkoksia jopa tahtomatta.Vähän väliä lahkeessa roikkuu joku jälkikasvusta pyytämässä milloin mitäkin kuviteltavissa olevaa hyödykettä.

Etäilyä vaivaa myös krooninen huijarisyndrooma. Kotityöläiset miettivät itse, että heidän luullaan kootusti laiskottelevan naureskellen Netflixin äärellä. Ja valitettavasti vielä jotkut pomotkin tuntuvat ajattelevan kotoilun olevan samaa kuin puolilomailu. Huijarisyndrooman riivaamaa työläinen sitten painaa joka suunnasta pidempää päivää ja jättää ne kahvitauotkin väliin kuin itselleen todistaen, että töitä tehdään taatusti niin, että suussa maistuu veri.

Tauot kuuluvat etätyöskentelyyn samalla tavalla kuin toimistoihinkin. Työstä on välillä irrotettava sekä silmät että ajatukset. Tauotus palvelee yhtä lailla myös lopputulosta. Kun aivojen antaa virkistyä, ne uudelleenlatautuvat ja työn laadullinen sekä määrällinen tulos paranee.

Työt kannattaa tauottaa jopa kellon kanssa. Jos et ole tottunut etäilijä, niin todennäköistä on, että painat töitä aamusta iltapäivään saakka ilman kummempia taukoja. Kahvit olet pikaisesti hörppinyt koneen ääressä ja iltapäivällä koko ruotosi on kuin mutkalle väännetty rautakanki.

Kun taas tauotat työt sopivalla rytmillä (vaikka 55min töitä ja 5 min tauko), pysyy vartalo pienessä liikkeessä säännöllisesti ja ennen kaikkea silmät saavat lepoa. Liian pitkäkestoinen työskentely päätteen ääressä näkyy ensimmäisenä silmissä. Silmien lihakset jämähtävät ihan samalla tavalla kuin muukin lihaksisto ja ne väsyvät. Kun silmät väsyvät, näky sumenee ja kun näkö sumenee, vedät katsettasi lähemmäs ruutua. Ja kun vedät katsettasi lähemmäs ruutua, selkä köyristyy, hartiat menevät kumaraan ja pää erkanee hartialinjasta eteenpäin. Lopputulos on kivulias.

Tätä voit ehkäistä tällä....

c) Venyttele ja jumppaa

Taukojumppa ei ole mitään ihmeellistä, mutta tarpeellista se on. Minimissään se tarkoittaa, että venyttelet istuessasi hartioita ja kurottelet käsilläsi kohti taivasta. Pyörittelet olkapäitä ja venytät kyynärvarren lihaksia sekä ojentavaan että koukistavaan suuntaan. Kaiken kaikkiaan huolehdit, että kehossasi kiertää veri ja kroppa saa happea.

Lisäksi pyörittelet silmiä joka suuntaan ja suuntaat katseen ensin edemmäs ja sitten lähemmäs niin, että silmiä ympäröivät lihakset saavat liikettä. Myös silmiin pätee vanha totuus, että liike on lääke.

Jos taas haluat varmistaa, että työpäivän päätteeksi, keittiönpöydän äärestä poistuu vapaa-aikaan toimintakykyinen toimistokameli, hanki jumppakuminauha. Sen avulla on äärimmäisen helppoa ja rentouttavaa treenata päivän aikana pari 5-10 minuutin koreografiaa. Kuminauha on apuvälineistä helpoin, halvin ja myös toimivin kaveri. Jos haluatte lisää vinkkejä, suosittelen kääntymään modernin oraakkelin eli YouTuben puoleen. Ja ne teistä, jotka ovat LinkedIn:ssä, niin ottakaapa seurantaan Personal trainer Kati Lytsy - näette, miten yksinkertaista kotona venyttely ja jumppaaminen on. Tykkään Katin positiivisesta asenteesta, joka näkyy kaikissa videoissa. Go Kati!!

Ajallisesti tämäkään ei vaadi ihmeitä. Muutama minuutti työpäivän aikana riittää. Kun poistut koneen äärestä ja venyttelet (kuminauhalla tai ilman), silmät saavat lepoa ja venyttely voimistaa hartioiden sekä lapojen alueen verenkiertoa. Piristynyt verenkierto kuljettaa aivoihin tuoretta verta ja happea ja tauon jälkeen olet oikeasti piristynyt.

2. Suunnittele ajankäyttö

Etätyön toiseksi suurin kompastuskivi huonon ergonomian lisäksi on epäonnistunut ajankäyttö. Aikaa käytetään työhön joko liikaa tai liian vähän. Ajankäyttö on tehotonta, koska työn ohessa tehdään jotain muita sijaistoimintoja. Ja huonoon ajankäyttöön voivat johtaa myös heikosti sovitut työn tekemisen periaatteet.

a) Liian paljon tai liian vähän töitä

Etätyö on ollut ainakin ennen viime aikoja huonossa valossa sen vuoksi, että sen on oletettu olevan tehotonta. Ilmeinen perusajatus on, että jos toimistohiiri on poissa toimistokissan valvovan silmän alta, niin hän ei tee mitään. Toisaalta viime aikoina on tullut myös huoli siitä, että kun työntekijä ei ole minkäänlaisen seurannan alla, hän voi myös tehdä huomaamatta liikaa töitä ja uupua kenenkään huomaamatta. Kumpikaan noista ei ole hyvästä ihmiselle eikä yhteisölle.

Työn tekemisen oikeassa mitoituksessa on kyse johtamisesta. Etätyön alkaessa sovitaan työhön käytettävä aika sekä periaatteet, joilla tehtävät suoritetaan. Sen lisäksi on fiksua sopia, mitä etätyössä on tarkoitus saada aikaan. Yleensä ajankäyttöä tärkeämpää onkin sopia siitä, mikä on toivottu lopputulos työn tekemisen jälkeen ja missä aikataulussa omat työt on saatava valmiiksi. Tällöin automaattisesti poistuu myös jatkuvan seurannan tarve. Tulokset ja niiden oikea-aikaisuus puhuvat puolestaan.

Työn tekemisestä on fiksuinta sopia kirjallisesti. Tällöin seurattavuus perustuu yhdessä tehtyihin periaatteisiin. Jos kyse on projektista, niin tehtävät voi sopia ajanjaksoittain ja tehtävittäin. Ja sopimisen lisäksi on yhtä tärkeää seurata töiden valmistumista. Tasaisin välein pidetyt seurantapalaverit takaavat sen, että työ etenee sekä sen, että annetut tehtävät eivät ole  liian vaativia (tai liian helppoja).

Minä olen etätöissä sopinut pääsääntöisesti tehtävistä enkä ajasta. Nyt kun olen mukana pitkäkestoisessa projektityössä, sovin projektin eri osat erikseen. Työlle sovitaan yhdessä esimiehen kanssa tavoitteet, päämäärät sekä aikataulut. Sen jälkeen ajankäyttöni on suhteellisen vapaata. Minulle sopii esimerkiksi se, että aloitan työt suhteessa aikaisin. Istahdan koneen ääreen kuudelta ja yleensä lopetan iltapäivällä kahden aikaan. Tällöin saan käyttööni iltapäivästä pari omaa tuntia, joita olen käyttänyt lukemiseen, opiskeluun, liikuntaan ja joskus jopa nukkumiseen. 

Viime vuonna, kun kävin koulua, vapaampi työaika mahdollisti sen, että tein maanantaista torstaihin 10-tuntista työpäivää ja perjantaisin olin vapaa käymään koulua. Tämän parempaa diiliä en voisi edes kuvitella. Se kertoo minulle, että työtäni arvostetaan, minuun luotetaan ja minun uskotaan saavuttavan ne tulokset, joita palkkaamisellani on tavoiteltu. 

b) Älä usko huijarisyndroomaan

Etätyöläisiä vaivaavan huijarisyndrooman torjuntaan käy sama lääke kuin äskeiseen. Kun sinulla on johdon kanssa sovitut periaatteet ja päämäärät, voit itse suunnitella lukujärjestyksen, jolla teet töitä. Mieti, onko sinulle parasta työskennellä yhtä jakoisesti koko päivä, haluatko työskennellä aamulla vai illalla? Tai jos sinulla on työn ulkopuolelta joku aikaa vaativa aktiviteetti, onko työaikaa mahdollista jaksottaa eri tavalla.

Jos työ sen mahdollistaa, jaa työpäivä vaikka kahteen osaan (ja joo tiedän, ettei tämä onnistu kaikissa töissä!). Eikä ole ollenkaan tyhmää rakentaa viikkotason lukujärjestystä ja noudattaa orjallisesti sitä. Hyvällä ajankäytön suunnitelulla varmistat oman jaksamisen sekä sen, että teet varmasti niitä töitä, joita pitääkin.

Työhön keskittyminen helpompaa, kun ympäristö tukee työn tekemistä. Älä pidä päällä televisiota äläkä käytä työaikaa siihen, että roikut Facebookissa chattaamassa kavereiden kanssa. Älä käytä työnantajan aikaa kotona siivoamiseen, äläkä työaikana saa päähäsi alkaa raivaamaan sitä vaatehuonetta, joka on viimeiset kymmenen vuotta odottanut järjestelyä. Työaika on aikaa, josta työnantaja maksaa sinulle siitä, että saat aikaan tulosta.

Itse tykkään siitä, että työympäristöni on siisti. Siksi raivaan keittiön ennen kuin alan tehdä siinä töitä. Jos pöydällä roikkuisi tiskaamattomia astioita, niin todennäköisesti ne kaivelisivat mieltäni niin kauan ennen kuin ne on raivattu. But that's just me :)

c) Älä uuvuta itseäsi

Älä myöskään uuvuta itseäsi. Töitä on kotonakin tarkoitus tehdä enemmän kestävyyslajina kuin pikamatkana. Huolehdi omasta jaksamisesta sillä, että seuraat työn tavoitteiden toteutumista, suunnittelet ja tarkkailet ajankäyttöäsi sekä oikealla tauottamisella.

Muista myös kotona syödä monipuolisesti. Usein työpaikkaruokaloiden paras puoli on se, että siellä tarjotaan monipuolisempaa lounasta kuin kotona. Kotona nautittu lounas voi olla sitä, että heität naamaan vähän sitä, mitä kaapista löytyy. Ruokaa tärkeämpi ainesosa on vesi. Muista juoda - vettä!

Lounastaukoa ei myöskään kannata viettää koneen ääressä. Käännä näyttöruutu pois itsestä ja mieluummin syö eri huoneessa kuin työpisteesi on. Jos jäät syömään koneen ääreen, olet äkkiä viettänyt koneen parissa koko päivän. Silmät ovat jääneet vaille tarvitsemaansa lepoa ja hartiat ovat kuin kaksi tiilenmurikkaa. Ruokailu ei ole tuottanut sitä vireyttä, jonka oli tarkoitus ja itse asiassa koko tauko meni vähän ohi.

Jos mahdollista, käy lounaan päälle vaikka kymmenen minuutin kävelylenkillä. Ainakin nyt, kun kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, on hyvä haukata raitista ilmaa ja nauttia ilmaisista aurinkokylvyistä. Jo pieni poikkeama ulos tekee ihmeitä.

3. Ole sosiaalinen

Me ihmiset olemme laumaeläimiä  - toiset toki enemmän kuin toiset. Etätyö ei tarkoita sitä, että sinut olisi eristetty muista työntekijöistä. Joskus yhteydenpito vaatii hieman vaivaa, mutta myös etäläinen pysyy oman yhteisönsä kyljessä kiinni, kun niin haluaa.

Käyttäkää hyväksi lyhytviestipalveluja. Kysy kuulumisia ja heitä viestimiin välillä muutakin läppää kuin kuivakkaa toimistojargonia. Varmista kuitenkin, että työkavereidesi kirjallinen huumorintaju on samalla levelillä itsesi kanssa.

Perustakaa työpaikan whatsapp-rinki ja juokaa vaikka aamukahvit etäläisten kesken. Laittakaa kuva kahvikupeista ja whappailkaa joutavia. Työpaikan sosiaalisuus on kaikille sen osasille tärkeä tekijä. Jos itse jotain kaipaan vanhasta kunnon toimistotyöstä, niin se on kyllä kavereiden kanssa hörpityt aamukahvit.

Tai pitäkää toimiston väen kesken vapaamuotoisia kahvi-teams-skype-palavereja. Sosiaalistaminen on yhtä lailla johdon kuin työntekijän tehtävä. Itse olen mukana kaikissa firman viikkopalavereissa, enkä koe koskaan jääneeni ilman mitään infoa firman tilanteesta tai ajankohtaisista asioista. Luojalle kiitos nykypäivän monikanavaisista viestimistä, jotka mahdollistavat sen, että palaverin dokkarit on esitettävissä ja etäläinen näkee halutessaan sekä muut osallistujat että tarvittavat Power pointit.

Ja kauniiksi lopuksi:

Tässä vielä lyhyt kertaus sille, miten etätyöstä saadaan kaikille mukavampaa

• Huomioi ergonomia

• Tauota työ ja vaihda työasentoa

• Sovi työn periaatteet

• Suunnittele ajankäyttö

• Ole sosiaalinen

Vaikka tämä Koronan-pirulainen nyt maailmaa vaivaakin, niin yhteistyöllä ja keskinäisellä välittämisellä siitä selvitään. Pitäkää huoli itsestä ja lähimmäisistä ja muistakaa, että ihmisen menestyksen salaisuus on sen kyvyssä sopeutua ja joustaa.

 

#puolituntiapäivässä

 

Siirryin joku aika sitten tekemään töitä pääasiassa kotoa käsin. Minulla ei siis ole enää kiinteää työyhteisöä, eikä fyysistä työpaikkaa, johon kuuluisin. Työmatkakin on aamulla se, kun hipsuttelen makuuhuoneesta keittiönpöydän ääreen ja avaan koneen. Siirtymä kodista töihin on sanalla sanoen seitinohut.

Kotona pysyvästi työskentely eroaa aika lailla pelkistä yksittäisistä etäpäivistä. Yksittäisenä etäpäivänä on ihan sama, vaikka nuokut sohvannurkassa kalsarit jalassa stereot pauhaten. Ergonomia ei muutaman tunnin keskivertoa kehnommasta istuma-asennosta juuri kärsi, mutta jos vuoden verran istut huonossa asennossa, niin kiropraktikosta ja buranasta tulee kyllä paras kaverisi. Kun tekee töitä säännöllisesti kotioloissa, kodista on syytä virittää itselleen työpaikan kaltainen ja hieman joutuu myös virittelemään itseään ja omia työtapoja.

Yksin kotona ollessa tulee äkkiä seinähulluksi. Tällaisena puolisosiaalisena eläimenä minä ainakin kaipaan ympärilleni ihmisiä ja yhteisöä, johon kuulua. Aamuisin, kun täytän spesiaalin työkahvimukini, kaipaan kahviporukkaa, joka voi pohtia mitä tahansa ruotsin kieliopin ja Saipan menestyksen väliltä. Ja toki sitä kaipaa sitä, että voi helposti pikaviestimillä kysyä kaverilta neuvoa tai heittää ihan vaan hyvää läppää työn lomassa.

Rutiinit ja pelisäännöt pelastavat suurimmalta hulluudelta

 

Olen pitänyt tietyt ihmismäiset tavat, jotta työ pysyy työnä. Toimin samojen rutiinien mukaan, jotta en täysin mökkiydy. Pidän puolessavälissä päivää ruokatauot, joiden aikana laitan läppärin kannen kiinni ja keskityn antamaan aivoille tauon työmaailmasta. Kun tässä omassa keittiössä jonot ovat normi lounaspaikkaa lyhyemmät ja juttuseuraa on vähänlaisesti, niin ruokatauko jää väkisin vähän lyhyenlännäksi. Mutta tärkeintä on irrottaa aivot työstä.

Samoin pistän aamuisin "kunnon vaatteet" päälle, kun aloitan työt. En siis riehu täällä risaisissa kalsareissa itsekseni, vaan vaihdan itseni työmoodiin myös ulkoasun suhteen. Minusta tuntuu, että jos töitä alkaisi tehdä suoraan sängystä nousseena, niin siirtymä kotielämästä työelämään jäisi liian pieneksi. Pitää jotenkin tuntea, että on töissä.

Koetan myös pitää työpäivän joissain raameissa. Aloittelen melko lailla aamuisin kahdeksan maissa ja lopettelen neljän kieppeillä. Tosin tällä hetkellä työni luonteesta johtuen päivä jatkuu neljän jälkeen, mutta koetan siirtää myös työn aloitusta myöhempään, jotta työn kokonaismitta säilyisi jotakuinkin järkevänä.

Tilakysymykset ei ole aina yksinkertaisia

 

Pidän myös kotielämän erossa työelämästä. Totta kai pesen pyykkiä tässä sivussa, mutta mitään isompia kotijuttuja en työpäivän aikana tee. Valitettavasti meillä ei ole erillistä työhuonetta, johon voisin linnottautua, joten joudun pujottelemaan tässä kiivaan perhe-elämän keskellä töitä tehden. Kokonainen työhuone olisi aina paras vaihtoehto, koska siellä olisi työ ja perhe erotettu tilallisesti kokonaan toisistaan. Työpöydälle voisi helposti jättää työpaperit levälleen ja olisi myös rauha puhua työpuhelut ja verkkopalaverit rauhassa.

Työhuoneesta seuraava vaihtoehto on erillinen työpiste. Se voi olla vaikka kirjoituspöytä makuuhuoneen nurkassa. Työpöydän ääressä työn tekemisestä on mahdollista tehdä ergonomisesti oikeanlaista ja työpöytä on aina oma työnteolle pyhitetty tila. Pöytää tärkeämpi asia on tietenkin se paikka, johon työläisen riistetty selkänahka ja persus parkkeerataan. Eli panosta kannattaa laittaa kunnolliseen työtuoliin. Pelkkä keittiönpöydän kovapintainen pinnatuoli ei ole työnteolle pitkällä kaavalla paras mahdollinen vaihtoehto.

Itse päädyin tässäkin omaan ratkaisuun. Koska tässä meidän perhesirkuksessa tilaa on rajattuakin vähäisempi määrä, niin edes työpöydälle ei meiltä saisi nurkkaa vallattua. Tulin siihen lopputulokseen, että ergonomian ja tilankäytön kannalta paras vaihtoehto on seisomatyöpiste, jonka saa nätisti laitettua makuuhuoneen kulmaukseen. Tämä taas on kokonaan oman tarinan paikka, joten siitä myöhemmin sitten lisää. Mutta vinkiksi kerron, että seisomatyöpisteen löytäminen ja hankkiminen on suhteellisen haastava tehtävä.

Puoli tuntia päivässä ja parempien golf-ystävien lounas

 

Olen myös tehnyt itselleni pari uutta rutiinia, jotka liittyvät kotona työskentelyyn. Ensimmäinen on puolen tunnin aamukävely joka aamu ennen töiden aloittamista. Pienellä happihypyllä korvaan tavallaan työmatkan ja samalla ajan itseni sisään työpäivään. Raitis ilma kohentaa tietenkin omaa fyysistä hyvinvointia. Selkäranka saa vähän liikettä ja aivot raitista ilmaa. Samalla saan tarpeellista valohoitoa. Etenkin nyt syksyn tullen valoisan ajan löytäminen on haastavaa. Lyhyen lenkin jälkeen olen paremmin valmis kohtaamaan päivän haasteet.

Jos tuo aamukävely parantaa fyysistä hyvinvointia, niin perjantain lounas keskittyy kohentamaan henkistä hyvinvointia. Jos mahdollista, niin perjantaisin koetan löytää itselleni kavereista lounasseuraa. Sillä tavoin pääsen vähän piipahtamaan kodin ulkopuolella ja näen eläviä ihmisiä. Samalla saa tietenkin vaihdettua kuulumia ystävien kanssa, joita heitäkään ei turhan usein näe. Sisäpiirin vitsistä johtuen perjantailounaan nimi on parempien golf-ystävien lounas. Suurin puute kotona työskentelyssä onkin sosiaalisuuden puute. Kummasti sitä kaipaa myös muiden ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä.


Tulevaisuudessa kotona työskentelevien määrä tulee varmasti kasvamaan. Suuri osa työtehtävistä on sellaisia, että niitä voi tehdä muuallakin kuin konttorissa ja työnantajat tulevat pienentämään tarpeettomia kiinteistökuluja siellä, missä se on mahdollista. Tekninen kehitys ja työelämän rytmin muutokset saavat aikaan sen, että työelämä ja työpaikka irtoavat toisistaan. Mutta ihan ongelmatonta kodin ja työn sekoittaminen ei ole. Veikkaan, että tämä #puolituntiapäivässä aamulenkki tulee kasvattamaan suosiotaan. Ehkäpä siitä tulee vielä syksyn muotitrendi.

Reipasta alkanutta viikkoa!

Sairastuvan majurina etäpäivällä

 

Tämä viikko oli vauhdikkaampi kuin olisin toivonut. Perhesirkukseen iski mahapöpö, joka kaatoi petiin estraditaiteilijan kerrallaan ja teki jopa minusta sairastuvan majurin pariksi päiväksi. Mieleen tuli väkisin serkkupojan määritelmä isän roolista perheessä. Hänen mukaansa isä on apumoottori, joka otetaan käyttöön, kun päämoottori on tilapäisesti huollossa tai jopa rikkoontumisen vuoksi telakalla. Nyt tuo tilanne kyllä lävähti poskille aika täysillä. Kuten olen ennenkin sanonut, niin nostan hattua, näytän peukkua ja annan päälle vielä hurjansuuret respectit niille vanhemmillle, jotka ovat lasten kanssa kotona. Ei nimittäin tuo kotihoitokaan ole ihan kevyttä puuhaa.

Tähän liittyykin mainio tarina tämän päivän työelämästä. Normaalistihan, jos kaikkia brobushkoja  tarkkaan luetaan, olisi pitänyt mennä lääkäriin ja antaa ylipalkkaisen yliopiston käyneen tohtorin kertoa sama, minkä tiesin itsekin - eli että työkunto ei nyt ole standardit täyttävää ja on paree levätä hetki. Luultaasti levon pituudesta olisimme olleet eri mieltä, mutta mikäpä minä olen väittelemään oppineiden kanssa.

Nyt kuitenkin oikaisimme pari mutkaa. Soitin esimiesnaiselleni ja sovimme, että teen kuntoni mukaan päivän etänä. Jos kunto ei salli, niin lepään, mutta päätös on oma (Siis työntekijää voi oikeasti vastuuttaa huolehtimaan kunnostaan, ettäs tiedätte). Ja itse asiassa etänä taisin saada jopa enemmän aikaan kuin töissä.

Ja jos lasketaan yhteiskunnallisia kustannuksia, niin aika paljon halvemmaksi tuli olla kotona, katsokaas näin:

Vaihtoehto 1 - El Protocoll
Menen lääkäriin ja kulutan lekurin aikaa sen vartin verran. Sillä välin joku oikeasti kipeä joutuu odottamaan ja jonon loppupäässä jonkun aika lipsahtaa ajan lineaarisesta luonteesta johtuen seuraavan päivän puolelle. Tästä seurauksena saan sairaslomaa kolme päivää eli olen kolme päivää pois rivistä. Kustannukset ovat siis lääkärin palkka, sen jonossa viimeisen palkka, kun hän joutuu odottamaan omaa vuoroaan vuorokautta pidemmälle sekä noiden päälle työnantajan pussista lähtevä kolme päivän palkka, josta ei edes saa kela-korvauksia. Minusta kaikkia häviävät.

Työkaverit katsoisivat yli kulmiensa ja miettisivät, että kuolis pois, niin loppuis kärsimys.

Vaihtoehto 2 - Ylitunnollisen työntekijän dilemma

Toinen vaihtoehto olisi ollut se, jota olen itse suosinut menneinä vuosina. Kun peilistä katsottuna pää ja sen kaikki ulokkeet ovat paikallaan ja aisteista suurin osa toimii keskivertoihmisen tavoin, niin ihminenhän on käytännössä työkuntoinen. Tällöin tunnollinen veikkonen menee toimistolle sulostuttamaan puoliruumiinkaltaisella olemuksellaan työystäviään. Työkaverit katsoisivat yli kulmiensa ja miettisivät, että kuolis pois, niin loppuis kärsimys.

Tämän seurauksena oraksella oleva tauti leviää kaikkiin toimiston muihin työntekijöihin, eikä se omakaan olo parane. Pahimmillaan siis olisin itse sairastanut kuumetta viikon verran ja mennyt sen jälkeen lääkäriin ja levännyt vielä viikon. Tänä samana aikana myös toimiston muu väki olisi ottanut muutaman päivän saikkua ja tuo koko lysti olisi lopulta maksettu työnantajan piikistä. Vaikea minun tässäkään vaihtoehdossa on nähdä voittajia.

Ja samalla säännöllä me pelasimme tuon pienimmän lapsen suhteen. Kun perheessä on tautia, jonka voi olettaa tarttuvan, jätimme lapsen suosiolla kotiin, vaikka hän terve olikin. Terveen lapsen olisimme voineet viedä sinne hoitajien iloksi ja samalla siinä olisi tullut levitettyä tautia kymmeneen muuhun perheeseen. Paljonkos siitä olisi tullut kustannuksia, kun seuraavalla viikolla kipeiden lasten vanhemmat olisivat jonossa kiidättäneet hoitovapaalappuja omille työnantajilleen ja hoitaneet lapsiaan kotona.

Ja oli etäpäivässä toki henkinenkin hyöty. Kun olin itse kotona, ei minun tarvinnut miettiä, miten siellä pärjätään tai pärjätäänkö. Ja tietenkin, jos olisi ollut koko päivän pois, niin illalla raivattavaksi olisi saattanut jäädä melkoinen sotku. En itsekään olettaisi,että kipeät ihmiset hoitavat omia jälkiään päivän aikana. Saman taudin kokeneena nimittäin tiesin, että tuo pikku-pirulainen vie kropasta voimat ja toimintakyvyn melko lailla totaalisesti.

Noista ajoista olemme onneksi jo laskeutuneet puusta myös toimistotyön suhteen.

Työtä voi tehdä muuallakin kuin työpaikalla

Palkkaorjia sisäänsä sulkevat toimistot kehitettiin teollisena aikana, jotta kaikki työntekijät olisivat työnantajan tarjoamien tilojen, työkalujen ja valvonnan piirissä. Toimistoilla matkittiin siis tehtaasta tuttua järjestelmää, jossa työnantaja määrittää ostamalleen työpanokselle suorituspaikan ja -ajan ja myös valvoo, että työtä tehdään normimäärä. Yleensä toimistossa tehtiin suorituspohjaista työtä, joka ennen tätä ultramodernia ATK-aikaa oli vielä suht mitattavissa.

Noista ajoista olemme onneksi jo laskeutuneet puusta myös toimistotyön suhteen. Työkalut ovat siirrettävissä paikasta toiseen ja suoritteetkaan eivät enää ole samalla tavalla mitattavia kuin ennen. Jos arvata saan, niin tulevaisuudessa isoin osa toimistotyöstä tullaan irrottamaan fyysisestä työpaikasta ja työnantajat eivät tule panostamaan kovinkaan suuriin toimistoneliöihin. Sen sijaan yleistymään tulevat ns. toimistohotellit sekä monikäyttötoimistot, joissa on yhteiskäyttöön tarkoitettuja paikkoja reilusti alle vakituisen henkilömäärän. Näitä työpisteitä käyttävät ne sielut, jotka sattuvat kulloinkin paikalla olemaan.

Tämän päivän tekniset vempeleet ovat vapauttaneet meidät fyysisen työpaikan ja työn tekemisen välisestä yhteydestä. Työtä voi tehdä ihan samalla tavalla laiturin nokassa, keittiönpöydän ääressä kuin toimistossakin. Toki mikään ei korvaa työyhteisön antamaa tukea ja ideariihimäistä apua, mutta teoriassa voit olla työkavereihin koko ajan yhteydessä - on lyncit, puhelimet ja sähköpostit, jolla kenet tahansa saa kiinni online. Meidät modernit palkkaorjat se vapauttaa monesta asiasta. Etäpäivällä ei tarvitse pukea paitaa, jossa on napit tai paitaa ylipäänsä. Samoin se vapauttaa siitä, että joutuisit ajamaan työmatkaa tai odottamaan lounastuntia. Jos olet kova syömään, niin etäpäivänä voit syödä koneen ääressä vaikka kolme lounasta - itsehän ne siihen hommaat.

Etäpäivien taas sanotaan vastuuttavan tekijöitä toimistopäiviä enemmän. Höpö höpö ja huomenna lisää - tuo on jonkun vallastaan pitävän toimisto-Stalinin keksintöä. Monessako toimistossa on fyysisesti koko ajan läsnä oleva toimistopäällikkö, joka kyttää selän takana suoritusten syntymistä? Se, joka haluaa laiskotella, tekee sen samalla tavalla toimistossa kuin kotonakin. Ja jos työyhteisössä on ihminen, joka suhtautuu työntekoon työaikana lähtökohtaisesti vastentahtoisesti, niin sitä ei paranna se, että tyyppi sidotaan nahkaremmilllä toimistotuoliin kiinni. Työhaluton ei pakolla tulosta tee.

Ajattelutyön ja rauhaa vaativat työtehtävät kannattaa hoitaa etänä

Minusta etäpäiville parhaiten sopivat suunnittelutyöt sekä tehtävät, jotka vaativat työrauhaa. Itse piirtelin maanantain prosessikaaviota ihan perinteisesti paperille. Kun oli keskeytymätön työrauha, sain valmista aikaiseksi yllättävän paljon ja yllättävän nopeasti. Toimistossa vastaava homma ei olisi valmistunut yhden kokonaisenkaan työpäivän aikana. Luulisin, että noin parin minuutin välein olisin joutunut keskeyttämään työt vastatakseni kysymyksiin, puheluihin tai muuten osallistumalla toimiston yleispörinään. Ja joka kerta, kun olisin työn keskeyttänyt, olisi aloittaminen vaatinut pienen käynnistelyn ("missäs minä olinkaan menossa"). Lopputulos olisi ollut tasoltaan heikompi ja tekeminen olisi vaatinut pidempään.

Itse ajattelin siirtää etäpäiville myös päiviä, jotka sisältävät paljon puheluita. Itse ärsyynnyn siitä, jos minulle soittaa vaikkapa puhelinmyyjä, jonka taustalta kuuluu muiden puhe. Minulle tulee fiilis, että keskustelija ei puhu minun kanssani henkilökohtaisesti, vaan olen pelkästään nimi soittotehtaan listalla (mikä useimmiten on tietenkin totta). Mutta kun soittajan takaa ei kuulu mitään, niin syntyy fiilis, että tässä keskustellaan henkilö henkilölle, eikä kukaan muu kuule tai ole osallinen puheluun. Jaatteko fiiliksen?

Samoin etäpäivälle osuvat hyvin myös nämä hoitovapaapäivät. Jos vanhempi voi tehdä kotoa käsin töitä samalla, kun hoitaa kipeää lasta, niin tuo ei minusta ole hoitovapaata, vaan enemmän etäpäivää. Ja juu - toki ymmärrän, että kaikissa ammateissa ei etätyön tekeminen ole mahdollista.

Itse olen ollut sellaiset kymmenen vuotta työssä, jossa etäpäivien tekeminen ja työnteko kotoa käsin on ollut mahdollista. Tuon ansiosta olen nähnyt, kun lapset ovat lähteneet ensimmäistä kertaa eskariin ja kouluun ja noina päivinä olen hoitanut kipeitä lapsia enemmän kuin kerran. Samalla olen aina tehnyt myös työt vähintään hyvällä pieteetillä. Näinä päivinä koen, että voittajia ovat olleet sekä minä että työnantaja.