Blogit.fi

maanantai 13. huhtikuuta 2020

10 X 10 Pääsiäisvisan vastaukset


Heipparallaa!

Toivottavasti kaikilla on ollut hauskaa pääsiäisvisan parissa. Tiedän, että homma oli haastava ja kaikkien vastausten kasaan saaminen on ollut käytännössä mahdoton tehtävä (ellet satu olemaan oman elämäsi Erik Toivanen). Kirjoituksen lukukerroista päätellen tekemisen puute vaivaa muitakin kuin vain minua, sillä visa on ollut tämän vuoden suosituin teksti tässä blogissa - ja olen sentään välillä kirjoittanut asiaakin.

Tässä siis vastaukset kysymyksiin sekä muutamat kommentit kysymyksen taustoista ja omista arvauksista:

1) Luettele Suomen asukasluvultaan 10 suurinta kaupunkia?

 
1. Helsinki 653,8t2. Espoo 289,7t3. Tampere 238,1t4. Vantaa 233,8t5. Oulu 205,5t6. Turku 193,0t7. Jyväskylä 142,2t8. Lahti 119,8t9. Kuopio 119,3t10. Pori 83,9t

(Lähde: Suomen Kuntaliitto: https://www.kuntaliitto.fi/tilastot-ja-julkaisut/kaupunkien-ja-kuntien-lukumaarat-ja-vaestotiedot)




Näistä tiesin Poria lukuunottamatta kaikki. Järjestys tosin meni päin sitä karvaista itseään. Itse tarjosin lähiöiden luvattua maata eli Vantaata kakkoseksi ja Ouluakin isommaksi kuin Tampere. Porin sijaan listalle olisin sijoittanut minulle kotoisamman "Betonin" eli Kouvolan, joka muuten tulee listalla numerolla 11.


2) Luettele Yhdysvaltain 10 asukasluvultaan suurinta kaupunkia?

1. New York         8,622t
2. Los Angeles 4,085t
3. Chicago         2,670t
4. Houston         2,378t
5. Phoenix         1,743t
6. Philadelphia 1,590t
7. San Antonio 1,579t
8. San Diego         1,469t
9. Dallas         1,400t
10. San Jose         1,036t

(Lähde: World population review: https://worldpopulationreview.com/us-cities/)

Tässä tulee pelin hienous hyvin esiin. Kaikki tietävät New Yorkin ja Los Angelesin, mutta entä sen jälkeen? Omalle listalleni sain kerättyä viisi kymmenestä ja lopuista ei ollut kyllä hajuakaan. Eikä järjestyksestäkään. Parhaiten tämän kysymyksen vastauksista pääsee jäljille, milläpä muulla kuin, urheilun avulla. Siellä, missä isot joukkueet pelaavat, on myös maksavaa populaa.

3) Luettele 10 maailman pisintä jokea?


1. Niili         6,693km
2. Amazon         6,436km
3. Yangtze         6,378km
4. Missisippi/Missouri 5,970km
5. Yenisei/Angara         5,539km
6. Keltainenjoki 3,398km
7. Ob/Irtysh         3,362km
8. Rio de la Plata-Paranà 3,030km
9. Congo         2,900km
10. Amur-Argu-Kherlen 2,763km

(Lähde: Worldatlas.com: https://www.worldatlas.com/articles/which-are-the-longest-rivers-in-the-world.html)

Opettajan sanat ala-asteen maantiedon tunnilla kertovat, että Niili on maailman pisin joki ja Amazon virtaa siinä perässä. Sen lisäksi Missisippi/Missouri on selvää, mutta pidemmälle en päässyt minäkään. Totta kai, kun listaa luki, niin sanoin (tai oikeastaan huusin) muutaman kerran "No vittu, tottakai!!" Eli nimet ovat tuttuja, mutta pituudet ja järjestykset haussa. Ja jännä homma, että manner-Euroopan suurista joista yksikään ei tälle listalle yllä. 

Ja sitten turhan tiedon maistereille vielä yksi lisäknoppi. Yangtze on muuten maailman pisin yhden valtion alueella virtaava joki :)

4) Nimeä 10 Jeesuksen opetuslasta?

1. Simon Pietari
2. Andreas
3. Jaakob (Sebedeuksen poika)
4. Johannes (Sebedeuksen poika)
5. Filippus
6. Bartolomeus
7. Tuomas
8. Matteus
9. Jaakob (Alfeuksen poika)
10. Taddeus
11. Simon Kananeus (Simon Kiivailija)
12. Juudas Iskariot (hänen seuraajakseen valittiin Mattias)

(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Apostoli )

Näin pääsiäisen aikaan kaikkihan nämä tietävät, vaan kun eivät tiedäkään. Meille puhutaan läpi kouluajan Jeesuksen opetuslapsista, mutta loppujen lopuksi nimistä ei muutamaa staraa lukuunottamatta puhuta ollenkaan. Kysymyksen idea olikin siinä, että jokin tutun kuuloinen asia on sisällöltään yllättävän tuntematon, kun sitä joutuu tarkemmin pohtimaan.

Enkä ollut sen viisaampi minäkään. Kolmesti kieltänyt Pietari ja hänen veljensä Andreas löytyivät heti. Myös epäilevä Tuomas tuli suoraan otsalohkosta. Ja jotain maailmastamme kertoo se, että kaikkein tunnetuin taitaa olla Juudas Iskariot, joka lopulta olikin porukan mätämuna. Muiden kanssa olinkin sitten aivan hukassa. 

Opetuslasten nimet muuten eivät ole aivan yksiselitteisiä. Eri lähteissä mainitaan eri nimiä ja osa nimistä saattaa sekoittua myös toisiinsa. Joten jos olette eri mieltä, niin voitte olla osin jopa oikeassakin. Kunhan nyt ette listalle seitsemää veljestä tarjoa.

5) Luettele maailman 10 arvokkainta urheilujoukkuetta?

1. Dallas Cowboys (NFL, amer. jalkapallo)         $5,0 mrd
2. New York Yankees (MLB, Baseball)         $4,6 mrd
3. Real Madrid (La Liga, jalkapallo)         $4,24 mrd
4. FC Barcelona (La Liga, jalkapallo)         $4,02 mrd
5. New York Knicks (NBA, koripallo)         $4,0 mrd
6. Manchester United (Engl. Valioliiga, jalkapallo) $3,81 mrd
7. New England Patriots (NFL, amer. jalkapallo)         $3,8 mrd
8. Los Angeles Lakers (NBA, koripallo)         $3,7 mrd
9. Golden State Warriors (NBA, koripallo)         $3,5 mrd
10. New Work Giants (NFL, amer. jalkapallo) $3,3 mrd

(Lähde: https://www.nbcsports.com/washington/redskins/redskins-ranked-no-14-forbes-2019-most-valuable-sports-teams )

Tässä nähdään, missä urheilun raha todella makaa. Amerikassa urheilu pyörittää todella suurta taalapinoa ja siellä rakennetaan urheilusta suuria ja arvokkaita brändejä. Rahaseurat löytyvät yhtä hyvin amerikkalaisen jalkapallon sekä koripallon parista. Suomalaisittain mielenkiintoista on, että jääkiekon saralta ei listalta löydy yhtään joukkuetta. Eli myös NHL:ssä seuratoiminta on pikkurahan peliä verrattuna "miesten" urheiluun. 

Lienee sanomattakin selvää, että näistä en saanut oikein kuin nuo Espanjan sarjassa pelaavat jalkapallojoukkueet sekä Lakersin, jonka tiesin isoksi Marko Yrjövuoren kirjasta. Loput menivät hui-hai mäkeen.

Ja tässä siis todellakin käytettiin Forbesin arviota brändiarvosta. Se osoittautui ainoaksi tavaksi laittaa eri lajien seurat yhteen järjestykseen jotenkin rahalla mitattavasti. Pelaajabudjetit tai seurabudjetit vaihtelevat, koska eri lajeissa rahan tarve on erilainen. Samoin lajit muovaavat muutenkin seurojen rahataloutta eri tavoin. Brändiarvo on tietyllä tavalla tasa-arvoistava.

6) Luettele 10 urallaan eniten tienannutta urheilijaa?

1. Michael Jordan (koripallo)         $1,85 mrd
2. Tiger Woods (Golf)         $1,7 mrd
3. Arnold Palmer (Golf)         $1,4 mrd
4. Jack Nicklaus (Golf)         $1,2 mrd
5. Michael Schumacher (F1-autoilu) $1,0 mrd
6. Phil Mickelson (Golf)         $0,815 mrd
7. Kobe Bryant (Koripallo)         $0,800 mrd
7. David Beckham (Jalkapallo)         $0,800 mrd
9. Floyd Merryweather (Nyrkkeily)       $0,785 mrd
10. Shaquille O´Neal (Koripallo) $0,735 mrd

(Lähde: Pallomeri.net https://pallomeri.net/kaikkien-aikojen-eniten-tienanneet-urheilijat/)

Lapsemme tulee olemaan ihmeissään, kun saa ensi jouluna lahjaksi golf-mailat. Golf on tosiaan laji, jossa on mahdollista tienata isot rahat - ja vielä ilman sen suurempaa loukkaantumisriskiä. Alan vähitellen tajuta, miksi osakkeet paremmille kentille maksavat maltaita.

Ja hurjaa, kuinka paljon rahaa voi urheilulla tienata. Me pidämme suurena sitä, että Teemu "Iso-8" Selänne takoi kumilätkällä kymmeniä miljoonia, mutta verratkaapa sitä rahaa vaikka nyrkkeilytähti Floyd Merryweatherin tiliin. Selänteen palkka tippuu kaverin taskusta pelkkinä tippeinä. 

Ja toki ajatuksia herätti myös listan numerot viisi ja seitsemän. Raha ei aina suojaa edes elämältä. 

En tiennyt listalta kuin Tiger Woodsin, Michael Schumacherin ja Michael Jordanin. Suurin yllätys oli David Bechamin - saako deodoranttimerkillä tosiaan tuollaiset tulot kasaan?

7) Mitkä ovat 10 eniten myytyä musiikki-albumia kautta aikojen?

1. Michael Jackson, Thriller                 66 milj.
2. AC/DC, Back in Black                 49 milj.
3. Pink Floyd, Dark side of the moon         45 milj.
4. Meat Loaf, Bat out of Hell                 43 milj.
5. The Eagles, Their Greatest Hits (1971-1975)         42 milj
6. Eri artisteja, Dirty Dancing         42 milj.
7. Whitney Houston (+eri artist), The Bodyguard         42 milj.
8. Shania Twain, Come on Over          yli   40 milj.
9. Andrew Lloyd Webber, The Phantom of the Opera 40 milj.
10. Backstreet Boys, Millenium         40 milj.

(Lisäksi 40 miljoonaa albumia myyneitä levyjä ovat Bee Gees: Saturday Night Fever sekä Fleetwood Mac: Rumours)

(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailman_myydyimmist%C3%A4_albumeista)

No tämä se ei ollutkaan mikään helppo kysymys vastattavaksi. Levyjen myyntiluvut ovat epäselviä ja tuolle ykköspaikkaa pitävälle Michael Jacksonin Thrillerillekin ilmoitettiin myyntiluvuksi jopa 130 miljoonaa eri lähteissä. Erot tulevat siitä, että äänitteiden myyntiä on vaikea tilastoida ja osassa kehitysmaita myyntiä ei tilastoida lainkaan. Sen vuoksi tämä on enemmän tai vähemmän arvausta.

Kuitenkin listan albumit ovat eri listauksissa suunnilleen samat. Sijoitukset saattavat vaihdella parilla pykälällä ja myyntiluvut ovat hihavakiolla arvattu.

Itse tiesin näistä kärkikolmikon ja oikeassa järjestyksessä. Muut taas menivät metsään, koska tarjosin tänne albumimyynnin kulta-ajan tuotteita Led Zeppeliniä ja Beatlesiä tai Rolling Stonesia. Mutta ilmeisesti olin (siinäkin) ajastani jäljessä. Suuret myynnit tulevat vasta myöhemmin.

8) Luettele 10 kaikkein aikojen eniten tuottanutta elokuvaa?

1. Avengers: Endgame (2019) $2,798 mrd
2. Avatar (2009)         $2,790 mrd
3. Titanic (1997)         $2,187 mrd
4. Star Wars: The Force awakens         $2,068 mrd
5. Avengers: Infinity War (2018)         $2,048 mrd
6. Jurassic World (2015)         $1,672 mrd
7. Leijonakuningas (2019)         $1,657 mrd
8. The Avengers (2012)         $1,519 mrd
9. Fast & Furious 7 (2015)         $1,515 mrd
10. Avengers: Age of Ultron (2015) $1,405 mrd

(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_eniten_tuottaneista_elokuvista)

Tähän tarjottiin kahta eri lukua. Yllä oleva lista on ihan raaka rahalla mitattu lista. Siinä näkyy Hollywood-studioiden tulos ja se, että hyvin markkinoimalla saadaan myytyä vaikka Saharaan hiekkaa. En nimittäin ole nähnyt yhtään noista Avengers-elokuvista, mutta oletettavasti joku muu on katsonut noita useammankin kerran. 

Tietyllä tavalla parempi lista elokuvien suosiosta olisi ns. indeksikorjattu lista. Siinä on otettu huomioon rahanarvon muutos ja lipunhinnan muutos. Silloin listalle nousee elokuvien historiasta pidemmältä jaksolta menestyjiä. Siinä listassa ykköspaikkaa pitää Tuulen Viemää, joka on vanha, mutta taatusti suosittu elokuva. Tuolta indeksikorjatulta listalta löytyy myös E.T sekä alkuperäinen Star Wars vuodelta 1977, joita kumpaakin veikkasin omalle listalleni.

Itse tiesin näistä Avattaren ja Titanicin. Muista ei sitten ollutkaan hajua. Tavallaan jopa vähän harmitti, millaiset elokuvat tuottavat eniten rahaa. Ei ole menestyksen sijaa Tsekkiläisellä taide-elokuvalla.

9) Mitkä ovatkaan olleet 10 kaikkien aikojen katsotuinta Tv-sarjan päätösjaksoa kautta aikojen?

1. M*A*S*H (M.A.S.H), 28.2.1983         105 milj. 
2. Cheers (Terveydeksi), 20.5.1993         84,4 milj.
3. The Fugitive (Takaa-ajettu), 29.8.1967         78 milj.
4. Seinfeld (Seinfeld), 14.5.1998                 76,3 milj.
5. Friends (Frendit), 6.5.2004                 52,5 milj.
6. Magnum P.I (Magnum), 1.4.1988         50,7 milj.
7. The Cosby Show (Cosby show), 30.4.1992               44,4 milj.
8. All in th Family (Perhe on pahin), 8.4.1979         40,2 milj
9. Family Ties (Perhe on paras), 14.5.1989         36,3 milj.
10. Home Improvement (Koti kuntoon), 25.5.1999 35,5 milj.

(Lähde: https://www.cheatsheet.com/entertainment/the-most-watched-tv-series-finales-of-all-time.html/ )

Myönnän nöyrästi, että kysymys on outo. Lähdin alunperin hakemaan kaikkien aikojen suosituinta tv-sarjaa. Mutta siihen ei luotettavia lukuja löytynyt. Eikä myöskään Suomen kymmentä katsotuinta tv-lähetystä kautta aikojen. Mutta sitten löytyi tämä.

Olin aivan varma, että maailman suosituin TV-sarjan päätösjakso kuuluu Frendeille, mutta vähänpä tiesin. Frendien jälkeen ajattelin listakakkoseksi Seinfeldin päätösjaksoa, joka listalta toki löytyy. Voittaja oli täysi yllätys ja en taida edes mahtua ko. sarjan ikäkauteenkaan. Samoin yllätys oli tuo katsojien määrä (jota joissain arvioissa oli vielä nostettu reilusti ylöspäin). Toki olen M.A.S.H:ia joskus katsonut, mutta en tiennyt sen olleen aikanaan noin suosittu. Kakkospaikan Fugitive (Takaa-ajettu) taas on ensimmäisiä tv-sarjoja, joissa juonta on johdatettu pitkin esityskautta tihentyvää huippua. Minulle ko. formaatista tutumpi on elokuva, jossa Harrison Ford esittää tohtori Richard Kimbleä. Jätin listalta vielä pois ohjelmia, joita ei Suomessa oletettavasti ole edes esitetty.

Näistä arvasin oikein Frendit, Seinfeldin, The Cosby Shown sekä Tim "The toolman" Taylorin tähdittämän Koti kuntoon. Nuo kaikki olen itse myös nähnyt tai ainakin niistä on muistikuva (esim. uusintojen kautta). Lopuista ei sitten mitään hajua ollutkaan. Tarjosin listalle Sex in the Cityä (Sinkkuelämää), Golden girls (Tyttökullat) ja tietenkin Dallasia.

Pahoittelut, jos kysymys oli hieman etäänperältä haettu.

10) Mitkä ovatkaan 10 myydyintä automallia kautta aikojen?

1. Toyota Corolla                 37,5 milj.
2. Ford F-series (lava-auto)         35 milj.
3. Volkswagen Golf         27,5 milj.
4. Volkswagen Beetle (Kupla) 23,5 milj.
5. Ford Escort                 20 milj.
6. Honda Civic         18,5 milj.
7. Lada ”Classic”                 17,75 milj.
8. Honda Accord         17,5 milj
9. Ford Model T         16,5 milj.
10. Volkswagen Passat         15,5 milj.

(Lähde: https://www.autoblog.com/photos/photos-historys-10-bestselling-cars-of-all-time/#slide-1326265 ; https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_best-selling_automobiles  sekä https://www.infoplease.com/world/transportation/top-ten-best-selling-cars-all-time )

Viimeisenä lempikysymykseni. Tässä pitkät valmistussarjat ovat valttia. Corollaa on maailmaan pellistä väännetty enemmän tai vähemmän tosissaan vuodesta 1966. Ja jo vuonna 1974 se oli vuoden myydyin auto. Tuota samaa Corollaa, onneksi hieman modernisoituna, tehdään vielä tänäkin päivänä. 

Pitkä valmistusaika pätee myös Kuplaan, Ladaan sekä T-mallin Fordiin. Kaikkia noita on tehty vuosia ja vuosikymmeniä ja se tuo ison myynnin. Listalta itse tiesin Corollan, Golfin,Escortin, Kuplan sekä Ladan ja T-mallin Fordin (joka oli aikanaan ainoa tuotantolinjavalmisteinen auto pitkän aikaa). Oikeaan järjestykseen en noita olisi saanut, vaikka olisin käyttänyt arpanoppaa tai ennustajaa.

Yllätyksiä olivat Hondan suuri suosio sekä se, että VW Passatia on maailmaan väännetty yli 15 miljoonaa kappaletta. Yhdysvallat on autoteollisuuden kotimaa ja kultamaa. Ensimmäinen aito jenkki näkyy kuitenkin vasta tuossa kärkikympin ulkopuolella sijalla 11 oleva Chevrolet Impala.

Kuka on aito TTM?

Nyt on palkintojen jaon aika. Kuka oli perheenne aito Turhan Tiedon Maisteri ja ketä nimitätte seuraavan vuoden Herra Tietäjäksi? Toivottavasti pelaaminen oli kivaa ja toivottavasti pikku visa piristi koronan harmauttamaa arkea.

Mikäli olette listoista eri mieltä, niin ei kannata reklamoida. En korjaa vastauksiani kuitenkaan. Olen siihen aivan liian patalaiska. Sellaisen huomion tein, että yllättävän vaikeaa on löytää lähes mihinkään kysymykseen yksiselitteistä kärkikymmenikköä. Koetin esim. löytää kymmentä maailman suosituinta turistikohdetta tai nähtävyyttä, ilman minkäänlaista fiksua tulosta.

Sen sijaan - kun näin, miten suosittu tällainen pikku visailu lukijoiden parissa on, aion jatkaa perinnettä myös vappuna. Eli tästä lähtee mietintämyssyyn uusi "Visa vapuksi". Siihen saakka Alakylän Kirsti Rautiainen laittaa luukun kiinni ja alkaa kirjoittaa - samaa tuttua tekotaiteellista paskaa, jota tähänkin saakka.

Ihanaa kevättä kaikki!!


sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

10 X 10 Pääsiäisvisa



Terve!

Näin korona-karanteenin aikana me kaikki olemme enemmän tai vähemmän mökkihöperöityneet. Tekemistä on vähän ja sekin vähä on jo kolme kertaa tehty. Olen huomannut ympärilläni melkoista kekseliäisyyttä siinä, että saamme itsemme ja myös muut lähellämme viihtymään - virtuaalisesti tai ei. Haluan kantaa kekoon myös oman korteni ja kehittelin pientä viihdykettä jaettavaksi.

En tiedä, olenko koskaan kertonut, mutta olen visa-hullu. Enkä tarkoita, että vinguttaisin Visaa kaupoissa hullun lailla, vaan sitä, että seuraan kaikkia mahdollisia tietovisoja ja kilpailuja. Rakas vaimoni muistaa sen, kuinka isäni kanssa kiistelin milloin mistäkin joutavasta - mutta ah niin kiehtovasta - knoppitiedosta siihen saakka, että asia oli tarkistettava tietosanakirjasta (ennen vuotta 2000) tai Wikipediasta. Samaa jääräpäistä kinastelun halua huomaan myös pienimmässä painoksessa, huoh.

Omia suosikkejani ovat olleet Suomen Tietoviisas (joka minusta oli viimeinen aito tietovisa) sekä tietenkin Haluatko Miljonääriksi - sekä Jaajolla että ilman. Ja hyvä on myös uusista sarjoista Jahti, jossa kysymysten taso on "Tiedän melkein kaikki"-tasoa. En siis oikeasti tiedä läheskään kaikkea, mutta siltä se tuntuu.

Pääsiäisen 10 X 10 tietovisa

Tunnistatteko fiiliksen, että tiedätte jostain asiasta omasta mielestänne tosi paljon ja faktojen tarkistamisen jälkeen huomaattekin, että tiesitte vain murto-osan ja senkin aivan väärin. Tai tiedättekö fiiliksen, kun kaveriporukassa heitetään ilmoille kysymys, jota kaikki arvailevat ja yhteistyössä saadaan koottua vastaus. 

Kehittelin omille kavereilleni ja teille lukijat pääsiäisen kunniaksi oman 10 kertaa 10 tietovisan. Ideana on se, että haetaan jostain joutavasta knoppitiedosta 10 parasta/suurinta/kalleinta/pisintä. Ja luonnollisesti haetut asiat ovat sellaisia, joista jokainen luulee tietävänsä vähintään kaiken - tai ainakin enemmän kuin naapuri. 

Visailu on hauskinta, kun ei heti käytä parhaita ystäviään Googlea tai Wikipediaa, vaan oikeasti koettaa miettiä top-10 listan mahdollisimman pitkälle. Erehtyminen on opettavaista ja tietoa hauskempaa on tekeminen. Voin sanoa, että näistä minäkään en tiennyt juuri mitään (vaikka toki toisin luulin).

Ottakaa pääsiäisen kunniaksi vaikka lasi punkkua tai kuppi kahvia perheen kesken ja alkaa koota visan vastauksia. Koetin hakea kysymyksiä elämän eri alueilta, jotta pelkästään maantiedossa tai urheilussa viisaat eivät pärjää. 

Visan voitte pisteyttää niin, että jos keksii oikeita vastauksia, saa yhden pisteen ja jos vielä sijoitus osuu oikein, saa toisen. Se, jolla on eniten oikeita vastauksia, voittaa ja saa palkinnoksi perheen sisäistä gloriaa sekä ikuisen Tietoviisaan arvonimen. 

Onnea visaan - pitäkää hauskaa! Muistakaa, että tärkeintä on hauskanpito ja ajan kulutus. Se viisaus ja oppiminen tulee kaupan päälle.

10 X 10 kysymykset

1) Luettele Suomen asukasluvultaan 10 suurinta kaupunkia?

Moni luulee tämän olevan helppo kysymys, mutta viime vuosien kuntaliitosten sekä muuttoliikkeen takia järjestys elää vuosi vuodelta. Kuten muissakin kysymyksissä suurimman osan saattaa näistä tietää, mutta tiedättekö kaikkia?

2) Luettele Yhdysvaltain 10 asukasluvultaan suurinta kaupunkia?

Tämä on kysymys, josta koko kisa lähti liikkeelle. Luulin tietäväni näistä suurimman osan (mutta oikeasti tiesin 5 ja järjestyskään ei osunut ihan oikein). 

3) Luettele 10 maailman pisintä jokea?

Niin, pari ekaa on helppoja, mutta entä sen jälkeen.... 

4) Nimeä 10 Jeesuksen opetuslasta?

Pääsiäisen kunniaksi vähän uskontotiedettäkin matkaan. Näitä opetuslapsiahan on siis kaikkiaan 12 kappaletta tai tavallaan 13, mutta tässä tapauksessa 10 riittää. 

5) Luettele maailman 10 arvokkainta urheilujoukkuetta?

Kun kaikki urheilusarjat ovat enemmän tai vähemmän kanissa, niin mietitään nyt sporttia vähäsen. Tässä haetaan joukkueen arvoa, eli ns. brändiarvoa. Lähteenä on käytetty Forbesin tekemää listausta.

6) Luettele 10 urallaan eniten tienannutta urheilijaa?

Tämä on hyvä viitekehys meille lasten vanhemmille. Mihin lajiin kannattaakaan satsata?

7) Mitkä ovat 10 eniten myytyä musiikki-albumia kautta aikojen?

Tässä oli hieman epäselvyyttä lukujen suhteen. Myyntiä mitataan eri tavoin ja eri lähteissä myyntimäärät vaihtelevat johtuen siitä, että kaikkea myyntiä ei saada tilastoitua. Lista oli kuitenkin suhteellisen yksiselitteinen.

8) Luettele 10 kaikkein aikojen eniten tuottanutta elokuvaa?

Selvyyden vuoksi vastauksiin haetaan absoluuttisella rahamäärällä mitattua tulosta. Jos käytettäisiin indeksikorjattua lukua (eli otetaan huomioon lipunhinnan muutos ja rahanarvojen muutokset), niin nimet listalla vaihtuvat lähes täysin.

9) Mitkä ovatkaan olleet 10 kaikkien aikojen katsotuinta Tv-sarjan päätösjaksoa kautta aikojen?

Me keski-ikäiset, jotka kasvoimme television ääressä, jouduimme säännöllisesti hyvästelemään sarja-ystäviä. Muistatteko vielä, kun.... Ai niin, enpä anna vihjettä :D Huom! Luvussa on siis ns. season-finalen saama katsojaluku. Otin listalta mukaan vain ne sarjat, joita on myös Suomessa näytetty. Absoluuttisen luvun sijaan tämän listan suurin arvo on ehkä se fiilistely-arvo.

10) Mitkä ovatkaan 10 myydyintä automallia kautta aikojen?

Viimeinen kysymys on sitten todellisten automiesten kysymys. Lista oli osin itsellekin todellinen yllätys, jo sen vuoksi, että yhtään Saabia ei listalta löytynyt.

Vastaukset ovat suljettuna ruskeaan kuoreen, jonka avaan huomenna kello 20:00. Eli siihen saakka koota listojanne ja kinastella perheen kesken, kuka on todellinen tietäjä.

Onnea matkaan kaikille ja hyvää pääsiäistä!



sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Karanteeniviikko nro 3



"päivät kuluu hukkaan
kaikki hauska tapahtuu
jossain muualla
päivät kuluu hukkaan
en aja partaa en käy suihkussa"
- Teksti Pauli Hanhiniemi -

Kolmas Nainen kuvasi sanoituksissaan koronaviikkojen fiilikset aika hyvin ennen aikojaan. Pysähtyneisyys ei inspiroi, eikä saa yrittämään. Viikko toisensa jälkeen huomaa tulevan torstain - syytä en tiedä, mutta torstaisin sitä tavallaan huokaa viikon taas menneen. Minulle torstai on muutenkin aina ollut päivä, jolloin voi todeta, että viikosta on selvinnyt. Perjantain marssii vaikka päällään ja viikonloput harvoin stressaavat. Rakas elämän merkkipaalumme torstai!

Tällaisessa kriisissä muutokset tapahtuvat askeleittain. Joka viikko elämästä rajautuu jotain pois ja elämä on vain hieman eri tavalla. Muutosten yhteissummaa on vaikeaa nähdä ennen kuin ne puretaan kokonaan pois. Olen lukenut paljon toista maailmansotaa käsittelevää historiaa ja miettinyt usein, kuinka ihmiset kestivät ne vuodet. Ilmeisesti kyseessä oli saman ilmiön hard corempi versio. Myös sota-aikana muutokset tapahtuivat askel kerrallaan, mutta erittäin pitkässä juoksussa. Shokkireaktio pehmeni siihen, että aikajana virahti vuosiin ja kerrallaan taisteltiin vain yhtä muutosta vastaan. Ihminen on käsittämättömän sopeutuvainen nisäkäs - ja se on johtanut siihen, että tämä karvaton kaksijalkainen sulkee muita lajeja eläintarhoihin, eikä toisinpäin.


Se saa****n kellojen siirto!!


Tämä viikko meni muutenkin vähän parkit päällä. Viime viikonlopun kellojen siirto vei minun unirytmin mennessään ja sen korjaaminen vie aina viikon verran - siirrettiinpä kelloja mihin suuntaan hyvänsä. Kummallista, että hallitus, joka saa Uudenmaan kiinni ja eristettyä muusta maasta, ei saa kellojen siirtoa loppumaan. Maailman merkityksettömin asia, ennen kuin se kolahtaa omaan uneen.

Mietin tällä viikolla hallituksen työtä muutenkin. Joka viikko se joutuu päättämään rajoituksista, jotka koskevat suurta ihmisjoukkoa. Toisella kädellä varaudutaan siihen, että rajoituksista huolimatta virusta ei saadakaan aisoihin ja tauti pääsee tukkimaan koko terveydenhuoltosysteemin. Ja tämä vielä sen päälle, että jo nyt tehdyt rajoitukset osuvat erittäin kipeästi useiden kotitalouksien kukkaroon.

Kansan muisti on tunnetusti lyhyt. Vaalien väli on liian pitkä aika kantaa kaunaa tai muistaa edellisten vaalien lupaukset, tai oikeastaan niiden pettäminen. Mitenköhän tässä korona-casessa tulee käymään. Vaikka tauti ei pääsisi valloilleen, pelkät varotoimet tulevat maksamaan kansantaloudellisesti valtavasti rahaa. Ja rajoitusten vuoksi sitä rahaa ei valtion kassaan edes kilise entiseen tahtiin. Lomautukset, konkurssit ja irtisanomiset kuristavat myös valtion tuloja euro kerrallaan. Nyta hätätilan aikana kuluja syntyy ja on pakko mennä niin sanotulla avoimen piikin periaatteella - ja toivoa, että rahaa saadaan raavittua tarpeeksi kasaan.

Sitten kun se loppulasku esitetään, muistaako kukaan enää huolta ja paniikkia, joka tuon laskun synnytti. Vai tehdäänkö perinteiset eli unohdetaan menneet, haukutaan poliitikot ja vaihdetaan eduskunta? Toivottavasti ei.



Mitä koronan jälkeen?

Tähän eristyksen aikaan sopii mainiosti Daniel Defoen alunperin 1719 kirjoittama Robinson Crusoe. Jonneille tiedoksi, että se kertoo Robinson Crusoesta, joka merimiehenä haaksirikkoutuu yksin autiolle saarelle ja löytää myöhemmin kumppanikseen alkuasukkaan nimeltä Perjantai. Kirja kuvaa kaikkia niitä tunteita, joita eristyksessä ollut ihminen tuntee sekä kertoo ne keinot, joilla yksinäisyydestä selviää. 

Jos lukeminen on haastavaa ja saman fiiliksen haluaa kokea elokuvan kautta, niin Tom Hanksin tähdittämä Cast Away ajaa aika lailla saman asian. Elokuva onkin monella tapaa modernisoitu versio Robinson Crusoesta. Tosin Cast Awayssa perjantai on korvattu lentopallolla.

Tunteemme vaihtelevat, kun läpikäymme kriisiä. Ensin olemme shokissa, jonka jälkeen alkaa asian käsittely tunne kerrallaan. Välillä kiellämme koko kriisin olemassaolon ja välillä taas mielemme vie meidät kaikkein syvimpiin masennuksen syövereihin, joissa uskomme, että tämä ei lopu koskaan. Lopulta, kun kaikki tunteet on kaluttu loppuun, on vuorossa toivo ja uusi alku. 

Tällä hetkellä itse elän vaihetta, jossa alan jo ajatella aikaa kriisin jälkeen. Mitä kaipaan ja mitä en tule kaipaamaan? Mitä uutta olen oppinut ja mitä tulen tästä kriisivaiheesta ottamaan opikseni? Kuinka minun oma tieni muuttuu näinä viikkoina - tai kuukausina (toivottavasti ei vuosina!)?

Näistä asioista haaveilen

Kun oma elämä on muuttunut suhteessa aika vähän, ovat unelmanikin aika pieniä. Haaveilen siitä, että pääsen lounastamaan kavereiden kanssa The Kitchenin lounaspöytään. Haaveilen siitä, että saan jutella ihmisten kanssa kasvotusten ja kulkea kadulla miettimättä, suhtautuuko jokainen vastaantulija minuun korona-lähettiläänä. Kaipaan sitä, että kaupoissa käynti tuntuu normaalilta, eikä siltä, että mielipuolisesti mietit, kuinka jokaisesta paikasta ja ihmisestä voi saada pöpöjä.

Ja sitten tämä! Kaipaan sitä, että avaan iltapäivälehden ja löydän sivuilta pelkästään yhdentekevää ja merkityksetöntä paskaa. Nyt kun lehdet täyttyvät päivästä toiseen koronasta, se puuduttaa. Iltapäivälehtiä en ole jaksanut kohta viikkoon edes avata. Siellä ei tunnu olevan mitään sellaista, mikä innostaisi lukemaan. Oi niitä aikoja, kun viikon suurin uutinen oli vaikka Roope Salmisen ero jostain "en-enää-muista"-nimisestä tyypistä. 

Ennen tätä maailmanpysäyttävää kriisiä olin juuri pystyttämässä oman yritykseni ensimmäisiä nurkkakiviä. Totta kai oli Luojan lykky, etten ehtinyt ajatusta pidemmälle. Nyt olisin saattanut päästä historian kirjoihin kaikkien aikojen lyhimmän yrittäjän uran tehneenä. Mutta sitä työtä kaipaan. En ikinä ajatellut kouluttaa itseäni "hyllylle", mutta nyt on pakko hieman malttaa. Tänään opettelin kotitarpeiksi teippauksen saloja, niin käsiä oikein syyhytti päästä takaisin hierontapöydän ääreen. 

No hierojan pöydälle kaipaan kyllä muutenkin. Sellainen kunnon muokkaava tunnin setti ammattilaisen käsissä tulisi kovasti tarpeeseen. Ensimmäinen asia korona-juttujen jälkeen taitaakin olla ajan varaaminen omalle luottohierojalleni.

Livekeikat - vaikka tarjontaa on myös karanteenin aikana. Tätä kirjoitusta suunnitellessani kuuntelin Hovimuusikko Ilkan insta-live -keikkaa ja naureskelin, kuinka viihdyttävää tällainen kriisiajan viihde osaakin olla. Minä ja 1600 muuta kuuntelee sama musiikkia puhelin kourassa (ja olut toisessa). No tarjonnasta huolimatta kaipaan sitä, että kuulen keikat ihan livenä. Yhden keikan liput meillä jo odottaakin syksyä. 

Mitä kaipaan poikkeustilan jälkeen?

Olen valitettavasti kyyninen ja hieman epäilevä tuomas. Tulen kaipaamaan koronasta tätä uus-yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Tulen luultavasti kaipaamaan sitä, että pieneksi hetkeksi itsekkyys ja omahyväisyys vaihtui yhteiseen hyvään. Nyt toisesta välittäminen sekä yhteydenpito vähän tuntemattomampiinkin on kovassa kurssissa. Lisäksi pidän myös siitä ajatuksesta, että heikoista välittäminen ja hädässä olevien tukeminen ovat kurssissaan.

Uskon, että tulen kaipaamaan myös eräänlaista korona-innovatiivisuutta. Parin viikon aikana ihmiset ovat keksineet kilpaa keinoja olla yhdessä olematta yhdessä. On keksitty tapoja nauttia musiikista, tapoja viettää aikaa eristyksessä ja tapoja kotoutua omaan kotiin.  On myös keksitty keinot, joilla koti muutetaan nopeasti työpaikaksi. Tuo innovatiivisuus on hyvästä meille jokaiselle. Pakko osaa olla hyvä opettaja.

Etätyöstä tuli mieleen se, että toivottavasti tämä etätyöllistäminen jatkaa voittokulkuaan kriisin jälkeen. Se on työtä siinä, missä toimistotyökin - kun sitä johdetaan oikein. Ja toinen etätyöstä mieleen juolahtanut juttu on, että toivottavasti tietynlainen hygge-fiilis siirtyy kotitoimistoista myös lähitoimistoihin. Nyt ei kukaan häiriinny, jos videopalaverissa vilahtaa lapsen naama tai jos pomo piipahtaa kesken palaverin "kasvatustöissä". Myöskin työpukeutuminen ja meikkaus ovat kokeneet eräänlaisen downgreidauksen, joka saisi minusta ihan hyvin jatkua.

Tulen myös kaipaamaan tätä slow-fiilistä. Tällä hetkellä ei kenelläkään tunnu olevan kiire. Kaikkeen on aikaa ja kaikki tapahtuu jotenkin hidastetussa moodissa. Kun kriisi on ohi, tulemme nostamaan taas kytkimen ylös ja laittamaan kaasun pohjaan. Maltti ja odotus vaihtuu siihen, että säntäilemme paikasta toiseen juosten. Siihen pakottaa jo se, että parin kuukauden elämättä jätetty elämä on kirittävä äkkiä takaisin.

Ja tulen kaipaamaan näitä aikoja, joita olen viettänyt lapsen kanssa kotona. Totta kai myös meillä kotoilu turhauttaa ja välillä saattaa kummankin äänenpaino nousta ylimääräisen oktaavin, mutta silti tämä on korvaamattoman arvokasta aikaa. Mietin usein, miten pienestä on kasvanut iso ja samalla mietin, että kohta tuo iso on niin iso, ettei se tarvitse isäänsä enää mihinkään. Enää meillä ei sitten ole yhtäkään, joka kiipeää syliin. Ja minä olen jollain tapaa kiitollinen siitä, että meidät on puolipakolla suljettu kotiin keskenämme. Ei näitä kotiaresteja sentään joka vuosikymmeneen mahdu.


No mitä vielä?!

Tähän mennessä olen käyttänyt aikaa melko lailla joutilaasti. Olen ylpeä, että olen hypännyt taas aktiivisesti blogini selkään. Kirjoittaminen on kivaa ja nyt se tulee punnertelematta ulos. Tuntuu hyvältä kirjoittaa laittaa ajatuksiaan ylös ja muidenkin luettavaksi. 

Olen myös aika hyvin onnistunut haravoimaan Ylen dokumenttitarjontaa. Yle on vihdoin tajunnut, että verovaroin tuotetun ei tarvitse olla pelkkää kulttuuria tukevaa paskaa, vaan myös meille kaikille yhdenvertaisesti tuotettu voi olla kilpailukykyistä ja viihdyttävää. Annankin Ylelle täydet pisteet siitä, että se on sentään aktiivisesti pyrkinyt muokkaamaan tarjontaansa vastaamaan vallalla olevia oloja. Siinä, missä muut luottaa perustarjontaan ja yhdentekevään reality-huttuun, on Yle tuonut mm. laadukkaita (urheilu)dokkareita ja elokuvia katsottavaksi. Eikä minusta ole mitenkään merkityksetön seikka, että Yle on järjestänyt viikonloppuihin Yle Olohuone -spektaakkelin. Vanha kunnon puhelintoivekonsertti tuotuna 2000-luvulle. Ai, että mä tykkään!

Hitto, miten sitä jääkin koukkuun yksinkertaisiin juttuihin. Löysin Yle Areenasta sarjan "Kiehtova maailma: Junamatka Amerikkaan", jossa brittiveijari Michael Portillo matkaa kiskopelillä pitkin Amerikkaa ja esittelee Yhdysvaltojen eri osia 1800-luvun matkailuoppaan hengessä. Tällaiselle nojatuolimatkailijalle se on kuin vetäisi rantalomaa suoraan suoneen. Mutta siis en suosittele - jäätte itsekin samaan koukkuun! Katsokaa temppareita, niihin ei viisas ihminen koukutu.

Opiskeluja en ole saanut aloitettua. Näin kriisin aikana verkko-opintojen tarjonta on kasvanut aivan valtaviin mittoihin ja siihen junaan olisi helppo hypätä kyytiin. Jostain syystä tuo homma nyt takkuaa ja odottaa suoraan sanottuna perseelle potkimista. Sen verran katsoin, että näitä terveysalan opintoja pääsisi taas syksyllä tekemään, joten ehkäpä sitä vielä yhden kerran.... Pitänee ottaa hallituksen iltakoulussa puheeksi.

Karanteenista huolimatta on meillä siis kaikki hyvin. Elämä ajelee tasaisilla raiteilla ja olemme koettaneet pysyä erossa pöpöistä ja ongelmista. Kaiken kriiseilyn ja epävarmuuden voittaa toivo ja tieto siitä, että tämä kaikki on vain väliaikaista. Yhteispelillä tästä selvitään ja kriisin jälkeen on meille kaikille Kari Tapion lupauksen mukaisesti poutasää. Sitä odotellessa voitin tänään huutokaupassa meille pihakeinun - uskoni riittää sekä kriisin päättymiseen että suomalaiseen hellekesään. Yhtä kaukana kumpikin.


tiistai 31. maaliskuuta 2020

Koronakaranteenin toinen viikko



Koronakaranteenin toisella viikolla rutiinit iskevät rajusti päälle. Päivät soljuvat toistensa kaltaisena kuin kopiokoneella vedetyt vedokset. Ja huonon kopion elämästä haalistuvat värit. Käytännössä koko viikon olen herännyt kuin päiväni murmelina - kello soi, aamiainen, muutama hiljainen työtunti, sitten lapsen aamutouhut. Pikkuhiljaa hipsutellaan kohti lounasta. Taustalla soi Aamulypsy tai sitten jotkut lastenohjelmien tunnarit (joista Kaapo on kaikkein ärsyttävin). Sitten hyvällä flowlla iltapäivään ja pikkuhiljaa kohti päiväunia. Illalla ehkä pieni lenkki ja saunan sekä C.S.I Miamin kautta nukkumaan.

Elämästä tulee väkisin vähän tylsää, kun siitä viedään pois vaihtelu. Rutiinit tappavat. Sitä urautuu tekemään asiat samalla tavoin ja elämästä tulee kuin Pohjanmaan rata - yksi liian pitkä viivasuora vailla mäkiä ja mutkia, jopa haju on sama. Toisaalta rutiinit ovat turruttavia ja tappavia, mutta toisaalta taas ne ovat meidän turva. Kun tekee asiat tuhat kertaa samalla tapaa, ei taatusti tee virheitä.

Ihmiselo pyrkii kohti staasia. Se pyrkii siihen, että elämän varianssit katoavat ja ennustettavuus kasvaa. Sammaloitumisen ehkäisemiseksi meidän on aktiivisesti pyrittävä horjuttamaan staasia. On keksittävä vaihtelua ja jotain, mitä tehdään eri tavalla. Ihmiset jakaantuvat niihin, jotka antavat olla ja niihin, jotka antavat mennä. Itse kuulun valitettavan vahvasti tuohon ensimmäiseen joukkoon.

Nyt karanteenin aikana minun elämästä on viety käytännössä kaikki varianssit. En käy juuri shoppailemassa tai edes kaupassa. Ei ole tapahtumia, joihin voisi osallistua, eikä ketään, ketä tavata. Elinpiiri supistuu mahdollisimman pieneksi ja viikon kohokohta on käynti autopesulassa tai päivittäinen kävelylenkki. Ja mitä pienemmässä ringissä elämä pyörii, sitä pienemmät asiat käyvät ärsyttämään.



Pikku aktivointi piristää

Oikeasti ei vielä ole ollut minkäänlaista ongelmaa keksiä tekemistä itselle tai lapsille. Minua auttaa se, että tilanteeni on muuttunut niin vähän normaalista. Suurin muutos on se, että kotona jaloissa pyörii pysyvästi muutakin sakkia, mutta kun ovat kuulemma omaa perhettä, niin pakkohan heitä on sietää. 

Lapselle aloin tekemään tällä viikolla omia eskaritehtäviä, ettei se kasvata juuriaan sohvaan kiinni. Pieni aktivointi pitää poissa sekä pahanteosta että taantumisesta. Toki ostan tehtävillä myös itselleni vähän työrauhaa. Ja ilmeisesti lapsikin on tykännyt tehtävistä, koska kysyy aina, mitä on seuraavalle päivälle luvassa. Kun lasta seuraa puuhailemassa pöydän toisella puolen, miettii, mihin se vauva on kadonnut. Kuka sen vaihtoi tuohon tomeraan pikku-neitiin, joka ratkoo ristikoita ja laskutehtäviä?

Tehtävien keksiminen ei sinällään ole iso vaiva. Verkko on täynnä kaikenlaisia ideoita ja valmiita tehtäviä, joten minun hommaksi on jäänyt vain muotoilla tekemisestä omanlaista ja miettiä, millä tasolla oma eskarilainen on. Hämmästyksekseni lapsi tajuaa esimerkiksi sudokuja isäänsä näppärämmin, vaikka en itsekään ole syntynyt plussa keskellä kämmentä.

Minut pelastaa tässä sosiaalisessa eristyksessä kevät. Tämä aika vuodesta on oman onnellisuuskäyräni huippua muutenkin. Ulkona maailma herää koronasta huolimatta ja iltalenkillä näkee joka päivä jotain erilaista. Aurinko piristää ja lämpö hellii sekä ruumista että sielua. On koko tämän karttuisen kansan onni, että eristys osui kevätaikaan. Jos sama tapahtuisi syksyllä, tästä kansasta ei olisi jäljellä kuin hirttoköysien havinaa.


Yksinäisyys tappaa koronaa enemmän

Elämme poikkeustilaa, johon on johtanut pahimmillaan kuolemaan johtava tauti. Silti väitän, että tälle kansalle korona ei ole pahin uhka. Pahimmat uhat ovat nyt ja aina yksinäisyys sekä sen johdannaiset - masennus, alkoholi, väkivalta ja itsemurhat. Noiden aikaansaama kuolleisuus tulee korona-kuukausienkin aikaan olemaan paljon suurempi kuin itse viruksen. Mutta niistä tuskin tehdään tilastoa tai julkaistaan uutisia.

Sosiaalisesti jo valmiiksi eristäytyneelle kansalle ei pakkoeristys sovi. Se on kuin vetäisi lateksimaalin hirsitalon pintaan - hengitys lakkaa ja sisältö mätänee. On kaksi tapaa tulkita asiaa. Toisaalta meille annetaan lupa murjottaa kotona yksinämme pukeutumatta ja peseytymättä. Tai sitten voi ajatella, että meidät pakotetaan olemaan erossa muista. Lopputulos on joka tapauksessa se, että meitä jo ennestään vaivaava yksinäisyys kasvaa. 

Minulla on ympärillä perhe. Näen heitä jatkuvasti ja kuulen heidän puhettaan sekä tunnen läheisyyttä. Se on tällä hetkellä korvaamattoman arvokas rikkaus. Mietin niitä, joilla ei ole ketään. Vanhuksia laitoksissa, perheettömiä tai muuten ihmisiä, joilla on ongelmia jokapäiväisessä selviämisessä. Nämä viikot tulevat olemaan kohtalokkaita monille. Yksinäisyys on kiduttavampi tauti kuin mikään moderni rutto.

Yksinäisyyttä vastaan onkin noussut verkossa vastaliikkeitä. Eristyksen murtamiseksi on luotu keinoja kokoontua virtuaalisesti. Ihmiset - varsinkaan nuoret - eivät onneksi taivu eristykseen, vaan keksivät keinot, jolla voivat olla yhdessä erikseen. 


Viina vie

Valtiovalta on minusta toiminut enemmän kuin hienosti. Suhteessa Suomen jäykkään byrokratiaan ja liian pitkälle vietyyn demokraattiseen päätöksentekoon, on reagointi ollut oikea-aikaista, yhtenäistä ja oikein suunnattua. Nostan näkymätöntä panama-hattuani Sanna Marinin hallitukselle. Se on osoittanut lyhyessä aikaa, että tämä kansa taipuu yhden kupolin alle, kun tarvis on. Päätöksenteon lisäksi esiintyminen on ollut itsevarmaa, rauhallista ja esimerkillistä. 

Ongelma ei olekaan johdon, vaan tyhmän kansan, jota se vetää perässään. Nyt kun baarit pistetään kiinni, suljetaan samalla alkoholiongelmat ja niiden ilkeät sisarpuolet koteihin sisälle. Viinan juonti tuskin loppuu, vaikka saluuna pistää heiluriovet säppiin. Ja muutamia poliiseja tuntien tiedän, että baarien ongelmien selvittäminen on suhteellisen kesyä verrattuna siihen, että nyt virkavalta joutuu hoitamaan kotihälytyksiä pitkin lähiöitä yksi kerrallaan. Ja poliisien hoidettavaksi kotikeikoista päätyy vain osa. Lopuista ei kukaan kuule ennen ruumisvankkuria tai sosiaaliviranomaisia.

Viina vie putkan lisäksi myös hautaan. Se vie hautaan käyttäjät, mutta valitettavan usein myös läheiset. Jos en väärin arvaa, niin itsemurhissa tullaan näkemään kriisin aikana pieni piikki. Kevät on muutenkin itsemurhien kukinta-aikaa ja tänä keväänä kukinta tulee olemaan poikkeuksellisen runsasta. Se on kansantauti, johon ei rokotetta keksitä.

Viina vie lapsilta vanhemmat. Katson jostain syystä omaa lastani nyt joka aamu hieman tarkemmin. Mietin, että maailman mittakaavassa tuo pieni kiharapää on onnekas, kun hänellä on koti. Hän on sitäkin onnekkaampi, että on syntynyt läntiseen teollisuusmaahan, jota uhkaavat harvat huolet. Ja siitäkin onnekkaampi hän on siinä, että hänen vanhempansa ovat yleisillä mittareilla täysipäisiä ja suhteellisen ongelmattomia. (Tosin henkilön itsensä mielestä vanhemmat ovat usein tyhmiä)

On toisenlaisiakin lapsia. Joidenkin eskarilaisten tai koululaisten vanhemmat ovat irronneet kemian keinoin todellisuudesta niin, että heistä ei ole jäljellä kuin kuoret. Sitten on myös totaalisen kyvyttömiä vanhempia, joiden taidot eivät yksinkertaisesti riitä edes omaan elämänhallintaan. Ja toki on myös vanhempia, joita vanhemmuus ei kiinnosta. 

Noiden lasten tilanne pahenee samaa tietä, kun kriisin mitta kasvaa. Ja vielä niin, että järjestelmän kyky hoitaa tuon lapsijoukon asemaa heikkenee koko ajan. Lapset sulkeutuvat kotiin näkymättömiin ja viranomaisten ulottumattomiin. Ja yhtä aikaa myös viranomaisten tehtäväkenttä kasvaa ja laajenee. Prioriteetit vievät huomion pois pienestä ihmisestä.

Suomalaisen oppivelvollisuusjärjestelmän hienous piilee siinä, että se ruokkii ja valvoo kaikki lapset. Se tarkkailee huomaamatta kasvattiensa elinoloja ja tarvittaessa puuttuu ongelmiin sekä myös tukee perheitä, jotka tukea tarvitsevat. Kolmenkymmenen lapsen joukossa näkyy helposti se, kenen vanhemmat tukea eniten tarvitsevat.

Olen huolissani siitä, mitä muutaman kuukauden eristyksen jälkeen suomalaisista kodeista löytyy. Uskon, että korjattavaa syntyy paljon ja paljon on myös asioita, jotka menevät peruuttamattomasti pieleen. 

Otetaanpa esimerkki. On Ripa, joka saa kolmen kuukauden lomautuslapun käteen. Kodista, autosta ja huonekaluista on velkaa enemmän kuin nikamat sietää. Kotona ei Ripamme ole tottunut käymään kuin kääntymässä, koska hankala vaimo ja ikävät lapset eivät oikein siedä toistuvaa kupittelua. Orastavaa masennusta onkin ollut tähän saakka helppoa lievittää lähiön omassa keppanakeitaassa. Mitä luulette Ripalle ja perheelle tapahtuvan, kun baari pannaan kiinni ja hänet suljetaan perheen kanssa kolmeksi kuukaudeksi pakkoeristykseen lomautettuna?


Voikaa hyvin rakkaat ihmiset. Pitäkää huolta itsestänne ja huomioikaa läheisenne.


perjantai 27. maaliskuuta 2020

Raskas, rakas lähivanhemmuus



Toisen karanteeniviikon puolella alkaa taisteluväsymys näkyä. Etulinjassa on rykmenteittäin silmäpussien kanssa kamppailevia äitejä ja isejä, jotka on heitetty suoraan etätyön syvään päähän. Toimistojen aikuispäivähoito on lakkautettu ja työyhteisöt on hajautettu käymään sissisotaa omilta työpisteiltään. Koko arki on järjestelty uudella tavalla ja lisää muutoksia tulee päivä toisensa jälkeen. Etätyön kaveriksi on tullut lähivanhemmuus.

Yhteiskunnan rajoitukset ovat pakottaneet vanhempiparat olemaan samassa tilassa puolison ja lasten kanssa päivästä toiseen. Koti on muuttunut ihan muuksi kuin sisustuslehden kannessa komeileva tanskalaisen sisustuksen helmi. Siellä haahuilee kotoilemassa verkkariasuisia vanhempia tukka pystyssä ja meikittä sekä lapsia, joilta on varastettu koulu, harrastukset sekä kaverit. Jokaisessa nurkassa surisee kannettava tietokone ja pärisee sitä käyttävä etäihminen.

Kun on sotatila, niin rintamalta ei livetä. Lapsia ei voi enää heittää kouluun, tarhaan, kavereille tai harrastuksiin. Heistä ei nyt muutamaan viikkoon pääse eroon sitten millään. Edes isovanhempien harmaille harteille et lastasi saa, sillä ukit ja mummot ovat vielä vanhempia tiukemmassa poistumiskiellossa. Siinä se jälkikasvu möllöttää silmät suurina jalan juuressa odottaen - niin tosiaan - odottaen, että sinä olet sille vanhempi.

Ekspertiisivanhemmat, joiden lapset kasvattaa joku muu


Ilmeisesti olemme viimeisimmän vanhemmuussukupolven aikana siirtyneet kasvatusvanhemmuudesta ekspertiisivanhemmuuteen, jossa vanhempien jalo tehtävä on etsiä itselle kaikilla tinderin kriteereillä sopiva kumppani ja lisääntyä. Sen jälkeen lapsen voikin antaa yhteiskunnan hoiviin ammattilaisten kasvatettavaksi. Pienet lapset kasvattaa päiväkoti ja vähän isommat koulu. Ja jos niistä ei ole kasvattajiksi, voi aina vanhempainillassa nyrpistellä nokkaansa ja haukkua sekä koulun että opettajat, jotka eivät pitkälle jalostetusta tuotteesta saa tuotettua yhteiskunnan tukipilaria, "vaikka ne verotkin ovat niin perkeleelliset". Kauniiksi lopuksi voi vielä ottaa Instaan selfien huulet mutrussa ja laittaa hästägin #lapsuusonpilattu #yhteiskuntaeitoimi ja #opetpilaakaiken

Olen tällä viikolla lukenut useamman "hassun tarinan" - jopa ammattikirjoittajien kynästä - jossa kauhistellaan haasteellista vanhemmuuden ja työelämän yhdistelmää. Ilmeisesti hipsterillä luiskahtaa latte väärään kurkkuun, kun enää ei päivisin saa heitellä läpändeerusta kahvikoneen juuressa muiden aikuisten kanssa. Kahvikone vaihtuu juhlamokan tahrimaan Moccamasteriin ja aikuisten sijaan ympärillä on 24/7 yöpukuun puettu pienten posse. Vanhemmuus on aika vitullinen maila, kun se lävähtää yhtäkkiä kasvoille.

Jos ei tietäisi, että eletään 2020-luvun teollisuusvaltiossa, luulisi, että nuo kirjoittajat asuttavat sataa karjalaisevakkoa takapihallaan ja ruuaksi on tarjota vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Tosiasiassa ollaan  kokonaista toista viikkoa jouduttu olemaan perheen kesken. Niin - siis oman perheen - herätkää nyt jumalauta aikuiset vauvat!

Sattuneesta syystä tiedän, että vaativa vanhemmuus on ihan jotain muuta kuin lapsen takia pilalle mennyt virtuaalikahvihetki tai juttuidean pohtimistuokio. Vaativaksi vanhemmuudeksi ei katsota sitä, että on hankalaa keksiä, mitäs me syötäisiin, kun lounaskin joudutaan tuottamaan itse, eikä sitä tarjoa naapurikorttelin uusi kasvisravintola.

Vaativa vanhemmuus on sitä, että lapsen kanssa ollaan kirjaimellisesti vierekkäin ja valveilla 24 tuntia vuorokaudessa ja rukoillaan, että lapsi oikeasti joskus huutelisi kirkkaalla äänellä äitiään. On vanhempia, joiden suurin toive on, että lapsi nousisi joskus omille jaloilleen - vaikka sitten karatakseen ovesta ulos. Olen tuollaistakin vanhemmuutta saanut läheltä seurata - ja nähnyt sen hoituvan paremmin kuin suurimmalta osalta lattekreaajien perheissä.

Vanhemmuus ei ole aina kivaa


Vanhemmuus on sopimus, joka solmitaan lapsen syntymän yhteydessä. Siinä yhden napanuoran katkaisussa luvataan lapselle, että vaikka maailmassa ei olisi enää mitään muuta jäljellä, niin lapsella on vanhemmat. Ne vanhemmat lupaavat hoitaa lapsensa tapahtui mitä hyvänsä. Iskeköön sitten vaikka katkeamaton etätyö ja koronakriisi. Se lupaus kattaa taaperon raivonpuuskat, öiset herätykset, loputtomat pottaopettelut ja jos hyvin käy, se kattaa myös sen, että odottelet kiukuttelevaa teiniä kotiin kahdeltä yöllä.

Ylläripylläri - vanhemmuus ei ole aina kivaa! Sen ei ole tarkoituskaan olla kivaa. Vanhemmuuden tarkoitus on kasvattaa lapsiamme, mutta yhtä paljon sen tarkoitus on kasvattaa meitä aikuisia olemaan aikuisia. Vanhemmuus on 90% tuskaa ja 10% iloa. Ja se kymmenen prosentin osuus todellakin kuittaa nuo loput 90 prosenttia. Vanhemmuutta ei voi siirtää. Et voi olettaa, että lapsesi kasvaa koulussa, etkä voi jättää lastasi vieraiden käsiin ja pyytää heitä tekemään lapsesta ihmisen. En minä ainakaan löisi sellaista vastuuta vieraille hartioille. Haluan pidättää itselläni oikeuden pilata omat lapseni.

Vanhemmuus on huolta, tuskaa, murhetta ja katkeamatonta vastuuta. Se on vastuuta silloin kun nukut ja silloin kun valvot. Se vastuu ei lakkaa senkään jälkeen, kun lapset ovat aikuisia ja muuttavat toiselle puolen maailmaa. Vanhemmuus on sydämeen tehty tatuointi, jota on mahdotonta laseroida piiloon.

Onhan se toki muutakin. Se on iloa, oivaltamista, nauramista sekä ihmettelyä siitä, että aika ei häviä maailmasta mihinkään - se varastoituu alati kasvaviin lapsiin.

Yhteiskunta olemme me


Elämme nyt huolestuttavia aikoja. Jokainen meistä joutuu joustamaan ja jokaisen velvollisuus on tehdä oma osansa, jotta me yhteiskuntana selviämme yhä pahenevasta kriisistä. Sen vuoksi minulta ei nyt valitettavasti liikene sääliä vanhemmille, jotka pistävät lapsensa päiväkoteihin tai kouluihin - ja tulevat itse kotiin tekemään etätöitä. Minulla ei myöskään oikein riitä hyväntahtoista hymyilyä ja peukutusta vanhemmille, joille kotona oleminen omien lasten kanssa käy ylivoimaiseksi sen takia, että oma herkästi viritetty menestysarki ei sujukaan entisellä tavalla.

En pidä kovinkaan hauskana tarinoita, jotka keskittyvät kaivamaan maata koulujen etäopetuksen alta. Koulu on nyt vanhempien lailla uudessa tilanteessa ja joutuu rakentamaan koko etäopetuksen nopeassa ajassa alusta saakka. Työkalut eivät ole valmiita, eivätkä opettajatkaan. Mutta lujasti uskon, että koulu yrittää parhaansa. Sopeutuminen uuteen vaatii aikaa meiltä vanhemmilta, lapsilta ja myös koululta.

Sitten nyt kovasti kärsiville lähivanhemmille pieni opetus. Yhteiskunta ei hoida teidän lapsianne. Me vanhemmat hoidamme lapsemme, sillä yhteiskunta olemme me.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Koronan jälkeen koulukaan ei ole entisellään



Korona tyhjensi koulut ja siirsi sekä oppilaat että opettajat toistaiseksi kotiopetukseen. Molempien kansanosien arki muuttui radikaalisti hetkessä. Kehitys, jossa opetusta siirretään pois koulurakennuksista, on ollut käynnissä jo muutamia vuosia, mutta etenkään peruskoulumaailma ei ollut valmistautunut näin hurjaan nykäykseen. Pakko on kuitenkin pirun hyvä opettaja.

Etäopinnot tukevat työelämän ohessa tapahtuvaa opiskelua


Etäopetus, verkko-opetus ja ylipäänsä kaikki paikkaan sitomaton opetus on tutumpaa peruskoulun ulkopuolella. Lyhytkoulutuksissa verkko-opetusympäristöjä on kehitetty tehokkaasti jo vuosia. 
Myös ammattikorkeakoulut sekä avoimet yliopistot ovat siirtäneet opetusta hivakkaa vauhtia verkkoon. Verkko-opiskelu on tuonut opintojen piiriin koulusta sekä fyysisesti etäämpänä olevat ihmiset että sellaiset opiskelijat, joille opiskelujen ainoa vaihtoehto on käydä koulua toimistoajan ulkopuolella. 

Etäopiskelu tukee loistavasti jatkuvan oppimisen periaatetta. Nyt työmarkkinoille tulevat milleniaalit opiskelevat työuransa aikana vähintään viisi eri ammattia. Se tarkoittaa, että työelämä ja opiskelu menevät koko ajan enemmän limittäin. Opinnoille on oltava mahdollisuus joustaa enemmän niin, että oppiminen on mahdollista yhtä aikaa työn tekemisen kanssa. 



Opiskelussa riittää oppimista

Olen sivusta seurannut ammatillisen etäopetuksen alkutaipaletta karanteenin aikana. Kun seuraa jo toisen lapsen taivallusta peruskoulun jälkeisessä maailmassa, alkaa omaan päähän syntyä hyvää perspektiiviä opetuksen tasosta sekä tavoitteiden toteutumisesta.

Ammatillinen koulutus ei ole luokkaopetuksenakaan kaikilta osin niillä raiteillä, sen pitäisi olla. Välillä tuntuu, että oppilaita enemmän hukassa ovat opettajat tai koko koulun tavoitteet. Totta kai näkemykseni on kapea ja syntyy vain parin lapsen kautta, mutta omituisen paljon noissa kokemuksissa on yhteneväisyyttä. 

Opetus ei kuulosta vanhemman korvaan riittävän tavoitteelliselta ja siitä puuttuu kunnianhimo. Koulun perimmäinen tarkoitus tuntuu olevan säilöä lapset sisäänsä tietyksi ajaksi, laittaa silmät kiinni ja toivoa, että opetus tarttuu lapsiin itsestään. 

Kurssien sisällä löysää on liikaa. Aikaa kulutetaan paljon hukkaan. Ehkä opetuksen tavoitteet ovat liian yksinkertaiset, jolloin kursseille varattua aikaa ei saada käytettyä järkevästi - sen seurauksena tunneista tulee aikaa kuluttavaa joogailua. Fiksut lapset tunneilla turhautuvat ja hölmömmillekin jää aikaa keksiä kaikkea muuta puuhaa kuin oppiminen. Yllättävää on se, kuinka levotonta opiskelu on oppilaitoksessa, johon kaikki tulijat ovat vapaaehtoisesti hakeneet.

Eikä tämä uusi etäopiskelu tunnu tekevän poikkeusta. Maanantaina kävin lapsen kanssa läpi excelin perusjuttuja ja opetin kuulemma 10 minuutissa saman verran kuin koulussa kahdessa tunnissa. Siitäpä vähän perspektiiviä. Eikä kyse varmasti ole minun opetukseni korkeasta tasosta.

Ammattikoululla olisi valtava potentiaali tuottaa yhteiskuntaan kilpailukykyistä ja tasokasta työvoimaa ja niitä peruspilareita, joita täällä tarvitaan entistä enemmän. Mutta tällä hetkellä se näyttää täyttävän tehtävänsä vähän ontuen. Jos alalle, missä podetaan voimakasta työvoimapulaa, saadaan 12:sta aloittaneesta opiskelijasta valmistumaan tasan yksi kappale, niin koululla on vakava peiliin katsomisen paikka.

Ja vielä kertauksena se, että en tarkoita teilata koko ammattikoulu-alaa, vaan kertoa oman kokemukseni kahden suht läheisen esimerkkitapauksen kautta.



Mihin pakkoetäopetus johtaa

Tällä hetkellä luodaan koulumaailmassa ryskyen ennakkotapausta tulevaisuuteen. Vaikka karanteeni loppuu, niin siitä saatuja kokemuksia etäopetuksesta tullaan soveltamaan jatkossa monessa asiassa. Koulut joutuvat nyt pakolla kehittämään opetusmuotoja, joita voi soveltaa etäopetukseen. Olisi typerää heittää noita oppeja hukkaan, kun niillä voidaan helpottaa monien oppilaiden arkea sekä saada aikaan merkittäviä säästöjä. 

Koululaitos on tulosvastuullinen toimiala. Sen on pystyttävä toimimaan ja tuottamaan niissä raameissa, jotka se kuntatalouden tai valtion rahoituksen kautta saa. Kun kuntatalous kiristyy vuosi vuodelta, se tarkoittaa samalla, että myös koulujen on rukattava säästöruuvia tiukemmalle koko ajan. Koulut ovat inhottavassa pakkoraossa, kun vähällä rahalla pitäisi pystyä tuottamaan korkeaa laatua.

Yhtä vaikea asia on oppilasmäärän pudotus sekä koko yhteiskuntaa koskeva kaupungistuminen ja keskittyminen. Koska lapsenteko on nykynuorille enemmän yäk kuin ennen, niin vuosikurssien koko ohenee kuin keski-ikäisen miehen tukka. Pienenevät ikäluokat nostavat opetuksen hintaa per yksilö sekä pakottavat kokoamaan luokat yhteen yhä suuremmalta alueelta. 

Kuoliniskun saavat peruskoulun osalta kaikki kyläkoulut ja muut pienemmät yksiköt. Lisäksi säästöt pakottavat tasapäistämään opetusta. Yhteiskunnassa, jossa oppilaiden poikkeavuudet lisääntyvät, on opetusta pakko yhdenmukaistaa - eli käytännössä ne, joilla on jo valmiiksi vaikeaa, kärsivät eniten. 

Mikä on lopputulos? Meillä ei ole tarjolla pienempiä opetuksen yksiköitä. Meillä ei ole tarjota erityisopetusta, eikä meillä ole tarjota vaihtoehtoja. Erityistarpeisten lasten on pärjättävä muiden joukossa ja koetettava räpiköidä oppivelvollisuus läpi vaikka verta pierren. Ja niin se monille tapahtuukin.

Tähän etäopetus olisi yksi hyvä mahdollisuus. Lapset, jotka eivät pärjää isoissa oppilasryhmissä tai oppilaat, jotka tarvitsevat oppimisrauhaa, voisivat joissakin tapauksissa hyötyä etäopetuksen mahdollisuudesta. 


Vastaisku taksirallille

Jokunen vuosi sitten tein työtä, jossa läksin usein liikkeelle kuuden aikaan kohti milloin mitäkin Suomen kaupunkia. Talvisaikaan joka suunnassa oli yksi yhteinen tekijä. Seitsemän aikoihin alkoi maanteiden varsilla näkyä heijastinliivein varusteltuja pieniä lapsia, jotka odottivat koulutaksia. Heidän koulupäivänsä alkoi tunnin tai kaksi ennen muita - ja jatkui saman verran toiseen suuntaan. 

Moniko noista lapsista olisi mahdollista siirtää ainakin osin etäopetuksen piiriin? Kun etäopetuksen metodit sekä välineet kehittyvät, niin väitän, että hyvä etäopetus on parempaa kuin keskinkertainenkaan lähiopetus. Tai minkäänlainen opetus, jota annetaan lapselle, joka istuu taksissa joka päivä muutaman tunnin. 

Fakta on se, että Suomi tyhjenee maaseudulta alkaen. Tämä kehitys tuntuu väistämättömältä, mutta jotenkin koetan itse nähdä tuon väistämättömän pakon toiselle puolen. Palvelujen puute on vain yksi tekijä elämässä. Sen vastavoimia voisivat olla halvempi asuminen, terveellisempi ja turvallisempi asuinympäristö sekä eri lailla virikkeellinen ympäristö. Tuon näkymän laajentaminen vaatii vain sen, että on kyettävä poistamaan esteet sen tieltä. (perkele, että sitä joskus onnistuu kuulostamaan peri-kepulaiselta sitä tarkoittamatta)

Sanotaanko näin. En muuttaisi maalle, jos joutuisin laittamaan lapseni odottamaan talvipakkasessa taksia seitsemän aikaan joka aamu. En muuttaisi maalle, jos opetuksen hyöty valuisi siihen, että lapseni on väsynyt jatkuvasta matkustamisesta sekä vittuuntunut siitä, että hänen päivänsä ovat joka päivä kaksi tuntia pidemmät kuin muiden.

Muuttaisin maalle, jos tekisin siellä itse etätöitä. Jos lapset voisivat opiskella suurimman osan kotoa käsin ja saada etäopetusta. Ymmärrän, että ainakaan pieniä lapsia ei voi kokonaan siirtää etäopetukseen. Oppivelvollisuudella on hintansa. Mutta on eri asia istua koulutaksissa viitenä aamuna viikossa verrattuna vaikka yhteen tai kahteen päivään. 

Ja paljonko kunnat säästävät siinä, että syrjäteitä ei seilaa useita koulutakseja joka aamu? 

Erikoistuminen ja keskittäminen

Jos Suomessa on yhdelle alalle muutama guru-opettaja, niin heitä ei ole mahdollista kierrättää joka koulussa. Käytännössä saman opetusalan opetuksen taso vaihtelee eri kaupungeissa, koska opettajien taso vaihtelee. Toisissa kaupungeissa opetus tuottaa täysiä timantteja, kun muualla oppilaat jäävät korkeintaan grillihiilen asteelle.

Entä jos tuota korkeatasoista opetusta olisi mahdollista jakaa lankoja pitkin myös muualle. Jos huippuopettajia voitaisiin käyttää etäkursseilla ja heidän tietouttaan jaettaisiin etänä eri alueille. Tai entä kun alan erikoiskursseja on mahdollista järjestää opetuksen takia vain rajattu määrä. Saataisiinko noille kursseille enemmän vastinetta, jos opetusta olisi mahdollista seurata myös etänä? 

Etäopetuksen kehittäminen vie aikaa

Etäopetuksen maailma ei ole valmis. Se ei ole valmis opettajille, eikä se ole valmis oppilaille. Opettajilla ei ole vielä tarvittavaa repertuaaria työkaluja, joilla verkko-opetus olisi täysin lähiopetukseen verrattavaa. Tekniikka kuitenkin kehittyy ja muuttuu. Jokainen etänä annettu tunti antaa opetukseen lisää syvyyttä ja tekeminen synnyttää lopulta työkalut sekä menetelmät, jotta opetuksen taso nousee normaalin opetuksen rinnalle - ja osin myös ohi.

Ensimmäinen kehitettävä asia on pedagogiikka. Verkko-opetusta ei voi viedä läpi samalla tavalla kuin lähiopetusta. Oppilasta ei ole mahdollista tukea samalla tavalla kuin luokkahuoneessa, mutta oppilasta on mahdollista tukea yhtä tehokkaasti kuin luokassa. Se vain vaatii sen, että opetuksen opiskelu tähtää nimenomaan verkko-opetuksen metodeihin. 

Tähän pätee sama kuin ensimmäisiin verkkokouksiin työelämässä. Kun kymmenen vuotta sitten testattiin ensimmäisiä verkkokokouksia, lopputulos oli aika kaaosta. Silloin eivät toimineet tekniikka eikä ihmiset. Kaistan lisäksi meinasi loppua myös osallistujien usko.

Nyt taas työtä on mahdollista tehdä kokonaan etänä ja verkkopalaverit ovat useilla työpaikoilla arkipäivää. Niiden toimivuus ei tekniikan tai osallistujien suhteen häviä peruskokoukselle muuten kuin tarjoiluiltaan. Ja samaa uskon myös opetuksesta.

Opetus kehittyy, kun sitä halutaan kehittää ja oppilaat kehittyvät verkkomaailmaan, kun heidän on pakko ja heitä kärsivälllisesti siihen koulutetaan. Nykylapset kasvavat toisenlaiseen maailmaan. Verkko on heille luonnollinen pelikenttä ja opetusmaailman rakentaminen virtuaalisesti on todennäköisesti nuorille helpompaa kuin meille aikuisille.

Muutosta vaatii myös vanhemmuus. On lörppähousuvanhempien vika, jos lasta ei opeteta kantamaan vastuuta omasta työstään. Edes vanhemmat eivät voi seistä lapsen takana seuraamassa, että lapsi pyrkii ottamaan vastaan annetun opetuksen tai tekee tehtävänsä- tulipa se mistä tuutista ja missä formaatissa tahansa. Mutta vanhemmat voivat - ja heidän pitää - kasvattaa lapsensa kantamaan itse vastuuta. 

Silti uskon, että Suomi voi olla etäopetuksen kärkimaa maailmassa. Meillä on historiaa siitä, että hajallaan murjottava kansa saadaan sivistettyä ja koulutettua maailman huipulle. Nyt olisi paikka päästä takaisin opetuksen kärkimaihin ja kehittää etäopetuksesta vientituote muualle maailmaan. 



Kauniiksi lopuksi

Ollaanpa rehellisiä. Koulumaailma on muuttunut siitä, kun minun sukupolveni oli koulussa. Suomi on onnistunut paskomaan maailman hienoimman koulusysteemin säästämällä sen pilalle ja unohtamalla kunnianhimon sekä halun menestyä ja olla tiedon valtatien paalupaikalla. Tavoitteiden mukana on kuollut myös välittäminen yksilöstä sekä halu kantaa vastuu heikommista. Koulu ei ole enää monelta osin oppimisen ja sivistyksen paikka, vaan se on korkeintaan ihmissäilömö lapsille. 

Syitä on monia. Kuntatalouden kurjistuminen on merkittävin - ja valitettavan ymmärrettävä - syy. Säästäminen ei voi olla näkymättä lopputuloksessa. Toiseksi koulumaailman kehitys ei ole seurannut ihmisissä tapahtunutta muutosta. Uusien ongelmien kimppuun käydään liian usein vanhoin työkaluin. 

Vieläkin näkee, että ulkomailta saakka tullaan Suomeen ihmettelemään ilmaista ja kaikille tarjottavaa opetusta - aivan turhaan. Toki koulumme on ilmainen kaikille ja siellä on suomalaisen sosiaalidemokratian helmiä, joista monissa maissa voidaan vain haaveilla. Mutta siellä on myös hurjan paljon pieleen menneitä asioita, jotka olisi voitu hoitaa fiksummin. Nämä ovat niitä asioita, joista maksamme tulevaisuudessa vielä kalliin hinnan.

Koulu on helvetti lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka eivät pysty sopeutumaan ylisuuriin koulu- ja luokkakokoihin. Koulu on helvetti lapsille, jotka kärsivät melusta, huonosta sisäilmasta tai siitä, että kiinteistöjen heikko hoito tai väärä rakennustapa ovat pilanneet lasten käyttöön suunnitellut rakennukset. Koulu on helvetti myös opettajille, jotka joutuvat painimaan vaillinaisin työkaluin käytöshäiriöisten lasten kanssa, joiden vanhempia ei kiinnosta tai joiden vanhemmilla ei ole kykyä tai halua hoitaa asioitaan vanhempina tai yhteiskunnan jäseninä. Koulu on myös entistä enemmän helvetti lapselle, jota kiusataan tai joka joutuu pelkäämään joka aamu kouluun menemistä. Jotenkin minulla on fiilis, että ennen nuo asiat osattiin hoitaa paremmin. 


lauantai 21. maaliskuuta 2020

Ensimmäisen poikkeusviikon fiilikset

Ehkä kaikkien aikojen paras ja osuvin mukiteksti


Ensimmäinen poikkeustilan aikainen viikko on taisteltu. Meidän perhe on toistaiseksi selvinnyt ilman isompia ongelmia - Luojalle siitä iso kiitos ja hali. Muutoksia on toki tapahtunut ja elämä on jollain tapaa erilaista kuin normiarjessa. Veikkaan, että se on sitä kaikille.

Otimme pienimmän pois eskarista jo maanantaista saakka, kun alkoi näyttää siltä, että julkiset toiminnot laitetaan joka tapauksessa kiinni. Nyt ollaan vietetty päivät kaksistaan - tai no kolmistaan,  kun keskimmäinenkin on kotona, joskaan hänen läsnäoloaan ei juuri huomaa.

Tämä meidän perheen pienin painos on vallan mainio tyyppi. Ilmeisesti hän on kasvanut suoraan tähän minun etätyömaailmaan, koska meillä tämä viikko ei ole mitenkään vaikeuttanut yhdessäoloa. Oikeastaan päinvastoin. Lapsen kanssa on jopa leppoisampaa ilman aamuherätyksiä, pukemisia ja eskarin vienti-noutoja.

Sattuman kautta minulla on ollut töissä kiireisin viikko aikoihin ja olen ollut luureissa kiinni tavallista enemmän. Mutta lapsi on tehnyt omiaan naapurihuoneessa ja välillä käynyt ovella kurkkaamassa, että vieläkö se palaveri jatkuu. Olen ohjeistanut lasta, että iskä on palaverissa ja en luultavasti kuule huutoasi, mutta jos on asiaa, niin saa keskeyttää. Uskon lapsen kokevan olonsa turvallisemmaksi, kun tietää, ettei jää yksin, vaikka on itsekseen. Ja uskokaa tai älkää - lapsi ei ole kertaakaan keskeyttänyt palaveria. Pari kertaa olen pyytänyt häntä esittäytymään virtuaaliselle työyhteisölleni, mutta vielä ei rohkeus ole riittänyt kameran eteen.

Toki meillä on aika lailla treeniä takana tästä työ-loma-kotoilu-yhdistelmästä viime kesältä. Nyt tuo homma on jalostunut vielä fiksummaksi, kun lapsi osaa itse keksiä enemmän tekemistä ja käyttää sähköisiä vehkeitä omatoimisesti. Eli joo, en siis käy enää edes vaihtamassa muumi-DVD:tä toiseen.

Lapsen kanssa kotoilussa olennaista on rytmitys ja se, että lapselle muistaa antaa huomiota ja läheisyyttä kesken työpäivänkin. Joskus riittää, että käyt kyselemässä kuulumisia ja joskus lapsi istuu sylissä ja "tekee töitä" muutaman minuutin. Tärkeintä on huomio ja läheisyys, ei tekeminen itsessään.

Tekemisen ja huomion lisäksi olennaista ovat ulkoilu ja ruokailu. Ulkoilusta ovat meidän osalta huolehtineet naapurin lapset. Omasta mukulasta on kasvamassa sen luokan sohvaperuna, että sen ulos saaminen vaatii rautakangen, mutta onneksi naapurustossa on aktiivisempia ikätovereita. Meillä on "ehkä pientä haastetta" siinä, että opettaisimme myös meidän soffapotun olemaan aktiivisempi tuossa kavereiden pyytämisessä ulos.


Isompi ja pienempi etätyöläinen

Työyhteisö muuttuu

Töissä kriisiajan näkee selvemmin. Kun porukkaa on enemmän etänä, palaverikäytännöt muuttuvat ja monta asiaa täytyy tehdä eri tavoin. Meillä töissä on porukka koottu päivällä puoleksi tunniksi palaveriin, jossa käydään läpi kuulumiset ja rupatellaan muita mukavia. Sillä tavalla sakki ei täysin erakoidu, vaan pysyy joku yhteisöllisyys.

Lisäksi olen nauttinut yhdet virtuaali-whatsapp-aamukahvit vanhan työyhteisöni kanssa. Oli hauska kokemus juoda yhteiset sumpit ja vaihdella kuulumisia. Tämä uusyhteisöllisyys ei loppujen lopuksi vaadi mahdottomia. Vain tiedon siitä, että on täällä muitakin samassa jamassa. Veikkaan, että virtuaalikahvit saavat jatkoa. Ja muutenkin nyt yhteisöllisyydessä luovuus on valttia!

Virtuaalikahvitteluun ei muuta tarvita kuin kahviporukan whatsapp-ryhmä ja se, että joku huhuilee muut kahville. Siitä se juttu sitten starttaa itsestään. Hassuinta nyt olikin se, kun yksi ryhmän jäsen vielä myöhästyi virtuaalisesta kahvihetkestä - luotan kuitenkin siihen, että näitä kahvituokioita tulee myös jatkossa niin, että viimeinenkin ehtii matkaan.

Näitä uusyhteisöjä leimaa rentous. Teamsissä huomaa, että kotoilun aikoina ei ole tarpeen juuri töihin ylipukeutua. Käytännössä kaikki ovat siellä sellaisina kuin ovat. Bad hair day on muuttunut casual hair dayksi ja business-pukeutuminen on sujuvasti korvattu "easy is more"-muodilla. Tai no tällä viikolla on kuultu jopa se, että "en avaa muuten kameraa, koska mulla ei ole vaatteita päällä".

Vähissä olevat viihdykkeet

Se harmittaa, että maailman uutiskuva kapenee. Totta kai tämä virus-pandemia on ykkösasia, eikä siitä oikein liikaa voi edes kirjoittaa. Mutta jotenkin kyllästyttää, että mitään muuta ei ole. Uutisoitavaa maailmalla on vähän, koska kaikki urheilusarjat ovat kiinni, konsertit on peruttu ja käytännössä iso osa huvittelupaikoista on suljettu. Uutisoinnin lähteet ovat kaventuneet lähes olemattomiin. Siinä saa parempikin päätoimittaja nyt raapia päätään, että saa kasaan luettavan lehden.

Onneksi on radio. Minun pääviihdykkeeni ovat SuomiPop, Aallon aamu tai sitten Radio Rockin heebot. Pujottelen sujuvasti eri kanavien välillä ja iltapäivisin pistän podcastit soimaan. Korviin valuva ääni rauhoittaa ja auttaa keskittymään työntekoon eri tavalla. 

Se, mitä toivoisin, olisivat virtuaalikonsertit. Olisin jopa valmis maksamaan siitä, että näkisin bändin soittavan livenä keikan, jonka sitten voisin sujuvasti striimata telkkariin ja istua nautiskelemassa punkkulasin ja vaimon kanssa. Toki samaa livestriimausta voi soveltaa vaikka teatteriin, stand upiin tai mihin vain tapahtumaan, mikä nyt on tauolla.

Suurin isku minulle on ollut kirjastojen sulkeminen. Oli ihmeellinen sattuma, että kävimme kirjastossa päivää ennen kuin niiden sulkemisesta kerrottiin. Otin vielä "vähän leveämmällä haravalla" itselleni luettavaa, joten seuraavat viikot kyllä pärjään. Ja kirjahyllyssä minulla on teoksia, jotka kestävät useamman lukukerran (ja taitaa siellä olla ihan lukemattomiakin kappaleita). 

Jos tutuilla sattuu tulemaan lukemisen puutetta, niin pistäkäähän viestiä, meiltä löytyy aika monenlaista tavaraa ja mielelläni lainaan. Kuulin jo jostain, että tori.fi:stä haalitaan tällä hetkellä eniten juuri kirjoja ja kuntoiluvälineitä. Ilmeisesti suomalaiset todellakin varustautuvat pidemmän ajan korona-piiritykseen.

Nuoruuskuvahaastetta kerrassaan

Tekemistä piisaa

En koe elämääni mitenkään hankalaksi. Edelleen ulkoilmassa voi liikkua huoletta. Pitkät kävelylenkit alkavassa keväässä piristävät mieltä ja nyt kun muut viihdykkeet vähenevät, juuri ulkoilun merkitys kasvaa. Ja kun kevät vielä karkaa pidemmälle, niin retkeilypolut ja luonnonpuistot tulevat todella tarpeeseen. Uskon muutenkin, että tänä keväänä tulee poluilla olemaan tavallista enemmän tungosta. Pistäkäähän kaupunkien matkailuihmiset markkinointia pystyyn, että parhaat paikat löytävät käyttäjiään.

Kun televisiossa tarjonta kyllästyttää, voi aina lukea tai kirjoittaa. Kuten muutkin ovat varmaan huomanneet, niin kirjoittamisen into alkoi minullakin todenteolla juosta nyt, kun ehkä muita virikkeitä on vähemmän. Huomaan keskittyväni paremmin ja istuvani muistikirjan ja koneen ääressä pidempiä aikoja ihan huomaamatta. 

Tietyllä tapaa myös sosiaalinen media on muuttunut - parempaan. Facebookissa kiertää hauska nuoruuskuvahaaste, jonka ajatus on kääntää ihmisten ajatuksia johonkin muuhun ja toki myös piristää kavereiden päivää. Enkä ihmettelisi yhtään, jos kotoilevat ihmiset muutenkin palaisivat paperisten valokuvien ääreen nyt, kun tekemistä joutuu jopa keksimään. Oman menneisyyden tonkiminen ja vanhoihin hyviin aikoihin palaaminen voi olla tarpeellista terapiaa monelle.

Muutenkin somessa virisi tällä viikolla tavallista yhteisöllisempi ja toisia tukeva ajattelumaailma. Se yhdistää kummasti, kun kaikki meistä seisovat tasa-arvoisena samassa kusessa, eikä kenelläkään ole viruksen käsistä ohituskaistaa. Yhteisöllisyyden synnyttämisessä auttaa tieto siitä, että tästä ei selvitä, jos ei toimita yhdessä. Taudin torjunnassa tärkeintä on, että kaikki toimivat omalta osaltaan sääntöjen mukaan ja pyrkivät ehkäisemään taudin leviämisen. Jokaisen panos on yhtä tärkeä.

Toki maailma pienenee. Nyt ollaan sit pääasiassa omalla porukalla. Valitettavasti luulen, että perheiden pakonomainen yhdessäolo heijastuu myös negatiivisesti. Jos perheissä voidaan huonosti muutenkin, tämä tilanne ei sitä korjaa. Ja jos ennen on päässyt ongelmia pakenemaan omiin aktiviteetteihin, niin nyt se escape room on suljettu. Paha aavistukseni on, että kriisin jälkivaiheissa nähdään pientä piikkiä synnytyssalien lisäksi myös erotilastoissa ja terapian ovilla. 

Ehkä tämä koko virus on joku maailman tapa käskeä meitä suuntaamaan katseemme lähemmäs huomaamaan ne ihmiset, jotka tässä vierellä ovat. Samoin tämä voi olla muistutus, että kaikki me tarvitsemme toinen toisiamme.

Nautinnollista viikonloppua, pitäkää itsestänne ja kaverista huolta!